Satunnaiset kuvat

Syyskuinen aamu

Uusimmat

Blogin arkisto

010 Aikuistumisen kynnyksellä

Keskiviikko 20.2.2013 klo 14:18 - yrjöpoeka

Pitkä on ollut matka vuodesta 1953 helmikuun 19:sta päivästä tähän päivään. Lapsuuteni sain kasvaa todellisessa suurperheessä, silloin se oli arkea useammassa talossa. Tämän päivän yltäkylläisyydestä ei silloin osannut kukaan haaveilla. Tietysti vanhemmat vuosien varrella teroittivat mieleen, kuinka on tärkeätä opiskella tulevaisuutta varten. Tämä opiskelu ei kuitenkaan koskenut silloin perheen vanhimpia lapsia. Erityisesti sen sain itse huomata siinä vaiheessa, kun itse olisin halunnut lähteä opiskelemaan ammattikouluun.

Suurten perheiden vanhimmat pojat joutuivat tekemään oman osansa perheiden elatuksen eteen. Minun osalleni tuli tehdä metsätöitä ja siten auttaa nuorempia sisaruksia elämään ja opintielle. Armeijan käynnin jälkeen tein vielä puolivuotta metsätöitä. Sitten oli tehtävä päätös jostakin muusta ammatista, koska selkäni oli silloin jo finaalissa. Kesällä 1974 hain rajavartiolaitoksen palvelukseen ja siellä vierähti sitten n.30 vuotta. Siellä opin kävelemään ja sillä tiellä olen edelleen. Liikunta on tärkeä osa elämääni.

1980-luvun puolenvälin paikkeilla ajauduin erilaisiin järjestötehtäviin ja lopulta politiikkaan. Elämä näiden parissa on ollut välillä vastamäkeä, mutta se on myös antanut paljon. Ystäviä ja ihmisuhteita läheltä ja kaukaa. Yhteiskunnan toiminta eri tasoilla on auennut ja se antaa merkityksen kaikelle muulle toiminnalleni. Toivottavasti virtaa ja terveyttä riittää vielä tuleville vuosille. Viime aikoina olen saanut itse kokea, ettei terveys ole itsestään selvyys.

Pikkupoikana toivoin aina tulevani aikuiseksi mieheksi. Pienenä koin, että armeija ikäiset olivat niitä oikeita aikuisia. Saavutettuani itse sen iän, jäin odottamaan seuraavia vuosikymmeniä. Näitä vuosikymmeniä on nyt kulunut ja nyt odotus taitaa lopultakin päättyä. Nyt tunnen olevani aikuinen. Yhtä asiaa olen nyt joutunut kuitenkin miettimään? Mikä minusta nyt tulee?

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että olen ilmeisesti taantumassa pienen pojan asteelle. Vuosikymmeniä kyyneleet ovat pysyneet poissa silmistäni, nyt niitä voi tulla silmiini aivan yllättäen. Pienten lastenlasten elämää seuratessani, joudun usein nieleksimään liikutustani. Tunteikkaat elokuvat ovat vaarallisia. Jostakin kumman syystä silmäni alkavat vuotaa vettä ilman mitään ajatusta. Häät ja hautajaiset ovat oma lukunsa. Pienenä poikana tunteet olivat pääosassa ja nyt ne ovat palanneet takaisin. Olen siis muuttumassa lapseksi jälleen. Viikonloppu on todennäköisesti näitä vuoristoratatunteita täynnä.

Elämäni tärkein päivä ja suunnan antaja on ollut marraskuun lopun päivä 1977 Suomussalmen kirkossa. Silloin virallistin suhteeni ja se on kannatellut minua siitä asti. Tämän suhteen ansiosta saan viikonlopun aikana nähdä lapseni ja lapsenlapseni vanhempineen. Tulossa on hyvä viikonloppu!

Lauantaina 23.2 kello 13 lähtien törötän tormaushousut sileinä ja patiinit puleerattuina pirttini lattialla. Pyhätakki päälläni paidalla ja solmiolla varustettuna, otan kaikki kahvittelijat vastaan. Vaimo on luvannut laittaa tukan ojennukseen ammattitaidolla.

Mukaan ovat kutsutut sukulaiset, naapurit, ystävät ja yhteistyökumppanit läheltä ja kaukaa. Tämän tapahtuman haluan tallentaa omaan mieleeni ja muistella sitä yhtenä merkkipaaluna elämässäni.

Tervetuloa mukaan!

Avainsanat: aikuinenmies, suurperhe, rajavartiolaitos, kuntapolitiikka, pikkupojanunelma, taantuminenlapsenasteelle, 60v, juhlapäivä

009 Vedet liikkuvat

Perjantai 15.2.2013 klo 14:14 - yrjöpoeka

Istuva hallitus on ollut ajamassa kuntauudistushanketta ja sitä on sitten voimallisesti vastustanut edelliset kaksi kautta hallinnut keskustapuolue. Keskusta lähti viimesyksyn kuntavaaleihin iskulauseenaan ”kotikunta”. Tämä sana piti sisällään kuntien itsenäisyyden, johon inhalla hallituksella ei ollut oikeutta puuttua. Vain kunnan ajautuminen kokonaan yhteiskunnan holhoukseen voisi viedä kunnalta itsemääräämisoikeuden. Tällä ajatuksella iskettiin kuntavaaleissa blogin pitäjää, koska olin aikaisemmin ottanut kantaa yhden kunnan puolesta.

Perussuomalaisten Kainuun-piiri oli myös valmis kuntarakenteiden muuttamiseen. Piirin kannaksi muodostui kolmen kunnan Kainuu. Puolueen Kainuun-piiriä syytettiin hallituksen aisankannattajaksi, koska olimme valmiita muutoksiiin kuntarakenteissa. Itse olin kokenut maakuntavaltuutetun toimessa ja sote-lautakunnan jäsenenä, että Kainuu voi toimia kuin yksi kunta. Kainuun kuntien yksissä tuumin perustama yhteinen sosiaali- ja terveystoimi oli herätyksen moottorina.

Aiemmin erillisinä toimineet kuntien sote-toiminnot pystyivät hallintokokeilun loppuvaiheissa erinomaiseen yhteistyöhön. Samoin oli nähtävissä, että yksi hallinto tuo säästöä. Huolimatta pitkistä etäisyyksistä hallinto ja organisaatio pystyi ja pystyy tuottamaan maakunnan asukkaille heidän tarvitsemansa palvelut. Siksi oli loogista ajattelua pohtia myös kuntien muita toimintoja maakunnallisina.

Eri toimijoiden esille nostama yhden kunnan malli on nostanut esille pelon maakuntastatuksen menettämisestä. Se on nähty itseisarvona, kuten kuntien itsenäisyys. Pahimmaksi peloksi on nostettu esille uhkakuva joutumisesta Oulun takamaastoksi. Kukaan ei ole vielä oikeasti pohtinut tarvitsemmeko me Kainuun maakuntastatuksen, vai riittäisikö entisen Oulun-läänin alueelle yksi yhteinen maakunta? Onko esimerkiksi Kuusamo joutunut takamaastoksi?

Nyt vedet ovat lähteneet liikkeelle ja sen liikkeelle laittamisen nimeksi on noussut keskustapuolueen vahva nimi Matti Kemppainen Hyrynsalmelta. Kemppainen kirjoitti maakuntalehden Kainuun Sanomien yleisönosastoon (KS.13.2.2013) vahvan kannanoton. Hänen mielestään nyt on selvitettävä yhden kunnan malli. Samoin hän toi esille hyvin vahvasti maakuntahallinnon tiivistämisen tarpeen. Kemppaisen näkemys myös oli, ettei pienissä kunnissa demokratia enää toimi. Samat henkilöt toimivat jokaisessa kunnan toimielimessä ja lopulta myös tekevät päätökset.

Maakuntahallinto toimii alueen edunvalvojana Helsingin suuntaan. On eri asia tehdä vaikuttamista, jos takana on kaikki alueen 18 kansanedustajaa. Nyt entisen Oulun-läänin alueella toimii kaksi erillistä kilpailevaa hallintoa vartioimassa mustasukkaisesti omaa reviiriään. Kemppaisen laatima kirjoitus on juuri nyt ajankohtainen, koska kunnat joutuvat antamaan lausunnon valtiovallalle. Toivottavasti kirjoitus avaa nyt myös muiden hänen puolueensa päättäjien silmät.

Kevät on muutosten aikaa. Valo lisääntyy ja ihmisten mieli virkistyy.

Sen myötä myös vedet liikkuvat.

Avainsanat: kuntarakenneuudistus, kotikunta, itsemääräämisoikeus, maakuntastatus, muutoksenaika, vedetliikkuvat

008 Toipilaan mietteitä

Tiistai 12.2.2013 klo 11:11 - yrjöpoeka

Pitkä viikko takana. Oleilu ilman mitään varsinaista tekemistä ja sen tietoinen välttäminen, on todella raskasta työtä. Vaimoni tomera kielto on pitänyt minut poissa lumikolan varresta. Olen kuitenkin saanut lakaista lunta ovensuusta ja tehdä jälkiä pihalumeen. Lumitöitten välttäminen on tuntunut kidutukselta, onneksi ei ole tullut valtavia määriä lunta. Olen pystynyt katsomaan vaimon suoriutumista lumien kolaamisesta. Onneksi olen voinut edes pomottaa vaimoani.

Sain hieman palautetta viimeisestä kirjoituksestani. Kukaan ei ole kommentoinut sairastumistani, kysymyksiä on aiheuttanut ainoastaan susi. Kommenttien mukaan susilla on oikeus elää suomen luonnossa. Olen asiasta liikuttavan yksimielinen. Sillä on tilaa luonnossa. Mutta ei ihmisten pihapiirissä. Sinne se ei kuulu. Susien luontainen pelko ihmistä kohtaan on nopeasti vähentynyt ja se ei ole luonnollinen tilanne. Jokainen ihmisasutusten liepeille eksyvä susi on pikaisesti ammuttava pois. Sudet oppivat nopeasti karttamaan ihmistä ja pysyttelemään luonnossa. Siellä niiden lisääntymisen sanelee luonnon oma kantokyky ravinnon muodossa.

Viimeiset kymmenen vuotta on suomen luontoon kuuluvia petoeläimiä ruokittu ja pannoitettu kiihkeällä tahdilla. Se osaltaan on vääristänyt valkokaulusväestön suhdetta luontoon ja petoihin. Niistä on muokattu mielikuvissa kilttejä puudeleita, jotka eivät voi olla vaaraksi ihmiselle. Koska ihmiset eivät salli pihapiireissään vaeltelevan suuria irtokoiriakaan, kuinka sitten sallisimme suden kuseksia porraspielissä?

Eilisen aikana kävin kokoustamassa tämän vuoden ensimmäisessä maakuntavaltuuston kokouksessa. Siellä olivat esillä normaalit rutiiniasiat. Puheenjohtajien- ja maakuntahallituksen valinnat. Asiat oli puolueitten keskinäisissä neuvotteluissa sovittu jo ennakolta valmiiksi. Ainoa asia oli valtuuston puheenjohtajien toimikauden pituus ja siitä ryhmämme äänesti. Halumme sitoa valtuuston puheenjohtajuus samaan kuin hallituksen pesti, eli 2 vuotta ei mennyt läpi. Hävisimme äänestyksessä 26 – 11. Enemmistön linja tuli päätökseksi.

Päätös on aiheuttamassa tuskaa osalle jäsenistöämme. Pientä uhon poikasta on ilmassa ja revanssin makua. Nyt pitäisi olla malttia pitää suunsa kiinni ja hyväksyä valtuuston enemmistön linja. Niille jotka eivät ole aikaisemmin politiikassa mukana, tämä demokraattinen tapa on kauhistus. Tulemme tarvitsemaan kaiken yhteistyö- ja neuvottelutaitomme tulevina vuosina. Nyt ei ole varaa lukita niitä ennakolta. Puheenjohtajien kaudesta päättäminen on vain yksi todella pieni asia. Suuret asiat ovat vielä edessäpäin ja niissä tarvitaan meidän kaikkien yhteistyökykyä.

Usea on kysellyt aionko minä järjestää merkkipäivänäni mitään tilaisuutta. Merkkipäivä tulee ensiviikolla ja siitä on tulossa etukäteen juttua maakunnassamme ilmestyvään lehteen. Aion järjestää tilaisuuden kotonani ja pannu on kuumana 23.2 klo 13 – 18 välisenä aikana. Ihmisellä on vain yksi elämä ja yhdet merkkipäivät ajallaan. On mukava tavata sukulaisia, tuttuja ja yhteistyökumppaneita, joita on tullut runsaasti vuosien varrella.

Päivää odotellessa kuntoilen todella rauhallisesti autotallissa polkupyörän päällä. Samoin aamuiset kävelylenkit vaimon saatteluineen työpaikalle ovat osa kuntoilua. Näillä mennään.

007 Nimeni on..

Keskiviikko 6.2.2013 klo 11:24 - yrjöpoeka

Maatessani letkuissa ja johdoissa keskussairaalan alakerrassa, tuli tokkuraiseen mieleeni tuo kysymys. Varjoainenkuvaus ja pallolaajennus eivät ole tekniikaltaan suuria asioita. Suuria ne ovat aina kohteena olevalle ihmiselle. Tässä vaiheessa viimeistään jokainen meistä huomaa oman sydämensä olemassaolon. Normaalitilassa sen toimintaa ei huomaa, toimiessaan se mahdollistaa kaiken. Pienenkin epäsäännöllisyyden huomaa välittömästi ja sen myös tuntee. Vuosikymmenten säännöllinen toiminta tuudittaa turvallisuuden tunteeseen.

Normaalia ja omasta mielestä terveellistä elämää viettäneenä, epänormaali tilanne tietyllä tavalla yllättää. Liikunnan vähentäminen sen takia, ettei elimistö sitä kykene enää tekemään on kaikista suurin yllätys. Voimien hupeneminen pelkästyä kävelystä, ei tuntunut alkusyksystä todelliselta. Yölliset herätykset sydämen voimakkaan oireilun takia veivät kunnon heikoksi väsymyksen takia. Samaan aikaan piti miettiä, kuinka saan hoidettua muut asiat jotka ovat minun vastuullani.

Tiedän pallon pyörivän ilman minuakin, sen hyväksyminen on sitten hieman vaikeampaa. Vuosikymmenten aikana olen tottunut siihen, että ruumiini tottelee minua ja on erittäin hyvässä kunnossa. Olen tottunut rasittamaan elimistöä pitkissä hajoituksissa. Nyt odottelen, voinko jatkaa kuntoiluani ja miten? Toivottavasti myös maltti pysyy mukana ja en ryntää jo huomenna kokeilemaan mitä elimistö kestää.

Kunnallinen luottamustyö on alkanut sujuvasti. En ole tarvinnut minkäänlaista sisäänajo vaihdetta. Ihmiset ja toimintaympäristö ovat tuttuja. Ihmisten erilaiset odotukset perussuomalaisten tuomasta mullistuksesta kunnalliselämään, ovat sävyttäneet ensimmäisiä kokouksia. Olen huomannut ”hienovaraista” neuvomista, kuinka täällä on totuttu toimimaan ja mitkä ovat meidän muiden toimintatavat. Omien joukossa on myös jonkinlaista malttamattomuutta. Haluttaisiin tarttua heti kaikkeen mahdolliseen. Ristipaineissa on mukava toimia.

Susista on puhuttu viime vuosina paljon ja se jatkuu. Perhossa ammuttin muutama susi ilman lupia ja siitä nousi valtakunnan haloo. Siellä ei pitänyt olla susia, mutta heti kun kaadot tapahtuivat niitä oli siellä. Maakuntalehden pääkirjoituksen mukaan susien pääkeskittymä on Kainuussa. Suomussalmi kuuluu Kainuuseen, muttei täällä ole mitään invaasiota niistä? Ruokaa niille täällä olisi runsaasti. Sen todistavat porolaumat valtatien varrella autoilijoiden riesana. Olisivatko porot huononmakuisia, etteivät kelpaa nirsoille susille? Vai pelännevätkö ne poromiesten peltipailakoita.

Minusta Suomussalmi ja muukin poronhoitoalue ovat melko susivapaita alueita. Pitäisikö siirtää poroja etelä-kainuuseen, niin sudet siirtyisivät vielä etelämmäksi? Saataisiin koko ongelma sinne minne se kuuluu, etelän päättäjien helmoihin.

Viikonloppu oli täynnä lasten ääniä. Lastenlasteni Ilonan ja Aliisan äänet saivat oman olon todella hyvälle tolalle. Siinä ei ehtinyt miettimään omaa sydäntään. Sykettä toivat lapset tullessaan. He kertoivat myös nimeni. Se on paras kaikista. Ukki.

Avainsanat: sepelvaltimotauti, sydämenvarjoainekuvaus, pallolaajennus, perussuomalaistenuhka, susiensalakaadot, susivapaaalue, ukki

006 Itsenäinen Suomi

Perjantai 1.2.2013 klo 12:49 - yrjöpoeka

Tätä olen joutunut pohtimaan useassa yhteydessä, jutellessani ihmisten kanssa valtion harjoittamasta säästölinjasta. Onko itsenäinen Suomi katoamassa? Tavallista rajankiroista tietävää ja tuntevaa kansalaista huolettaa, kuinka vähiin käy rajakunnissa valtion tunnusmerkkien näkyminen. Vuosien varrella täältä on hävinnyt tielaitoksen ammattitaitoinen joukko kokonaan ja ne olivat valtion virkoja ja toimia. Posti- ja tele on lopettanut toimintansa alueella kokonaan. Kansaneläkelaitoksen toimintaa on supistettu rajusti.

Poliisin näkyminen rajakunnissa on kohta uutisoinnin paikka. Aikoinan hirvet oli ammuttu yhdettömiin ja jos silloin löysi hirven jäljet, se oli uutisoinnin arvoinen asia. Nyt poliisin näkyminen on nostettava uutisoinnin aiheeksi. Turvattomuus harvaan asutuissa kunnissa on noussut selkeästi erittäin tärkeäksi aiheeksi. Turvattomuutta tuo poliisin puuttumisen lisäksi, eniten teitten huono kunto ja talvisin niiden auraamattomuus. Sivuteitten varsilla asuvat ottavat riskin jokainen vuorokausi siellä asuessaan. Koskaan ei tiedä, ovatko tiet auki hädän yllättäessä.

Puolustusvoimien alasajo on hallituksen toimesta täydessä käynnissä. Varuskuntia lakkautetaan kiihtyvällä tahdilla. Supistamisten taustalla on koko ajan naivistinen usko, että sodat ovat ihmiskunnassa taaksejäänyttä elämää. Toisena uskonkappaleena on syötetty EU:n tuomaa turvaa. Stalin aikoinaan sanoi Vatikaanista puhuttaessa, ettää montako divisioonaa siellä on asettaa käytettäväksi. Sama on asia myös EU:n kohdalla.

Rajakuntia erityisesti koetteleva on valtion politiikka Rajavartiolaitoksen toimintojen supistamisen osalta. Olemassa olevat virat siirretään muutamiin passintarkastuspaikkoihin. Siellä ainoana tehtävänä on tuijottaa venäläisten invaasion omaista vyöryä maahamme. Rajavartiolaitokselta on hiljaisuudessa riisuttu kaikki sotilaallisen maanpuolustuksen ja rajojenvartioimisen tehtävät. Rajaturvallisuus on nyt vakavasti uhattuna. Tavallinen rajankansa on vuosikymmenten aikana oppinut luottamaan siihen, että meidän rajojamme vartioivat suomalaiset rajamiehet.

Tulevaisuudessa lähimmät rajaviranomaiset ovat sitten Venäjän rajajoukot. Seuraavina ovat sitten Kiinan rajajoukot Ussuri-joella. Eu-uskossa ja -kiimassa ovat Suomen hallitukset luoneet opin Euroopan pysyvästä rauhantilasta ja sen tuomaan uskoon itärajamme turvallisuudesta. Rajalla töitä tehneenä ja koko ikäni rajan lähellä asuneena en siihen jaksa luottaa. Naapurimaamme Venäjä on arvaamaton ja me emme voi luottaa siihen, että Putin on sen ikuinen keisari. Venäjällä on erittäin voimakkaita ryhmiä, joilla on halua määritellä, mikä on Suomen asema.

Augustin Ehrensvärd hakkautti aikoinaan Suomenlinnan kivitauluun sanat: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Nämä sanat soisin hallituksen lukevan ajatuksen kanssa. Tarvitsemme kumppaneita, mutta perusta itsenäisyydelle ja rajojen turvaamiselle, lähteen kansan omista voimista.

Kataisen hallitus on luottamassa malli Cajanderiin. Se aiheutti nuorten miesten joukkotuhonnan talvisodassa. Kokardi ja vyö eivät yksin riitä. Kenraali Adolf Ehnrooth kertoi aina kokemuksen äänellä: ”Suomi on puolustamisen arvoinen maa.” Tästä asiasta olen samaa mieltä ja en ole ajatuksineni yksin.

Avainsanat: itsenäinäisyysuhattuna, rajakunnatahtaalla, rajavartiolaitoksentoimintojenalasajo, venäjänkeisari, augustinehrensvärd, mallicajander, adolfehnrooth