Satunnaiset kuvat

Sorro siimoissa

Uusimmat

Blogin arkisto

033 Suomalaiset jääräpäät

Maanantai 30.3.2015 klo 15:08 - yrjöpoeka

Jääräpäisyys on joillekin todella pakkomielle. Erityisen henkilökohtaisesti olen sen joutunut näkemään tämän talven aikana. Kyse ei ole suuresta asiasta. Kyse on Suomussalmen kunnan ylläpitämästä puistoluisteluradasta. Kunnan liikuntatoimi on halunnut monipuolistaa liikuntapaikkatarjontaa, jäädyttämällä Kianta-järven ranta-alueella sijaitsevan kevyenliikenteen väylän. Tämä väylä pidettäisiin muutoin suljettuna talven ajan.

Muutaessani syrjäkylältä taajamaan, törmäsin heti erikoiseen ilmiöön, jota ei ole syrjäkylillä. Täällä ovat muutamat jääräpäiset ihmiset ottaneet oikeudekseen kulkea kävellen hiihtolatuja. Sama ilmiö on nähtävissä nyt myös puistoluisteluradalla. Näiden jääräpäiden ainoa selitys tekemisilleen on se, että he ovat maksaneet kuntaan veronsa. Tämä antaa oikeuden tehdä mitä haluaa, heidän omien ajatustensa mukaan.

Törmäsin erääseen jääräpäähän viime perjantai aamuna. Hän oli katsonut oikeudekseen kävellä huippuliukkaalla jäällä. Juuri ennen kohtaamistani olin törmännyt jonkun kävelijän jättämään murskepalaan luistimilla ja terän sisäsyrjän kantti katosi välittömästi. Se nosti oman lämpötilan välittömästi. Karkeakuvioisilla kengillä kulkevat kävelijät jättävät kenkien pohjista murskekiven palasia jäälle. Ne ovat todellinen vaaranaihe. ”Keskustelimme” melko suurella volyymilla.

Luistimen osuessa murskepalaan on aina varmaa, että terä on sitä myöten käyttökelvoton. Tylsillä luistimilla jäällä ei voi luistella. Sitä voi käydä kysymässä todellisilta ammattilaisilta, jääkiekkoilijoilta ja taitoluistelijoilta. Kilpaluistelijoita unohtamatta. Riippuen missä asennossa luistimella kiveen törmää, se voi aiheuttaa ruhjeita ja vammautumisen, kun täydellä vauhdilla paiskautuu kivenkovaan jäähän. En ainakaan minä halua kenenkään lapsen loukkantuvan vakavasti, vain jonkun jääräpään oman käden oikeutuksen takia.

Viimetalven aikana törmäsin kaksi kertaa todella pahasti tällaiseen murskepalaseen. Kyynärpäissäni on merkit tömäämisistä edelleen. Tulen jatkossa pysäyttämään kaikki reitillä liikkuvat jalankulkijat ja kysymään, miksi he sen tekevät. Olen niin kyllästynyt tällaiseen yhteisesti sovittujen asioiden terrorisoimiseen, että tulen tekemään jatkossa rikosilmoituksia vaaranaiheuttamisesta. Nämä jääräpäät ovat sataprosenttisesti olleet iäkkäämpiä henkilöitä kuin minä. Kaikenhyvän lisäksi kaikki kohtaamani kulkijat ovat myös erisukupuolta kuin minä.

Minkälaiset olosuhteet ovat luoneet tällaisen ihmisen? Yhteisössä elämisellä on omat sääntönsä ja sen luomia sääntöjä ovat kaikki velvollisia noudattamaan. Mikäli kaikki alkaisivat elämään toisista piittamatta, olisimme hyvin pian anarkiassa. Ihmettelen myös sitä, etteivät tämän ikäiset ihmiset ymmärrä aiheuttavansa todellista vaaraa? Vai eivätkö he todella osaa lukea selkeitä ohjeita reitin lähtöpisteissä? Varmuuden vuoksi siellä on myös kuvalliset liikennemerkit.

Kaikenlisäksi vieressä kulkevan valtatien reunassa on hyvin hoidettu jalankulkuväylä koko radan matkan. Ja aivan vieressä kulkee samansuuntaisesti Ruukinkatu, jonka reunalla on myös hyvin hoidettu jalankulkuväylä. Tämä ei riitä jääräpäille. Koska he eivät luistele ja hiihdä, he haluavat terrorisoida muita. Veronmaksajina he voisivat käydä jäähallilla kävelemässä, koska kuntamme tukee koululaisten jääaikaa sinne. Sieltä voisi löytyä ulosmenoreitti melko helposti!

Jokainen lukija voi nähdä tästä kartasta, että reittejä vähenevälle väelle riittää. Tähän aikaan on myös Kiantajärvelle päivittäin avattuna pitkiä aurinkolatuja. Niitä latuja myös todella käytetään. Olen itse useana keväänä kävellyt myös melko tarkkaan taajama-alueen kevyenliikenteen väylät. Niitä riittää ja ne ovat hyvässä kunnossa. Jokaiselle suomalaiselle jääräpäälle riittää tilaa. Nämä reitit ovat kunnostamisen lisäksi hiekoitettuja.

Kunnan hoidossa olevilla jalankulkuväylillä kunta on vahingon sattuessa korvausvelvollisuuden edessä. Luisteluradalla kaatuneen kävelijän loukkaantuminen vastaavasti ei ole. Se on selkeästi kielletty turvallisuus syistä. Jääräpäiden pitää itse huolehtia vahingoista. Samoin hän voi joutua korvausvelvollisuuteen, jos kävelijä aiheuttaa luistelijoille tapahtuneen vahingon. Samoin kunta voi vaatia korvauksia ylimääräisistä kunnostamistoimenpiteistä. Näitä tapauksia on ollut jo useita tämän talven aikana.

Jääräpäiden aiheuttamat lisäkustannukset maksavat muut kuntalaiset. Sen on loputtava!

Avainsanat: suomussalmenkunta, puistoluistelurata, veronmaksajanoikeus

032 Puhua potaskaa

Lauantai 28.3.2015 klo 13:20 - yrjöpoeka

Vaalikuume sekoittaa monen pyrkijän ajatukset ja suusta voi kuulua sammakoita. Kaikkein pahinta on potaskan puhuminen. Siihen voi syyllistyä melkein kuka vain. Ensimmäisenä en olisi uskonut siihen sortuvan istuvan kansanedustajan. Sekin ihme on nyt kuultu ja koettu.

Olen ollut mukana perustamassa Ylä-Kainuun Perussuomalaiset yhdistystä, jonka toimialueena on Hyrynsalmi – Puolanka ja Suomussalmi. Katsoimme aikoinaan, että on järkevää koota voimavarat yhteen vähäväkisissä kunnissa. Ratkaisu on ollut hyvä ja toiminta tulee jatkumaan samoissa puitteissa. Toiminnan alusta lähtien olen johtanut puhetta yhdistyksessä. Olen ilmoittanut jokavuosi, että mielelläni jätän paikkani toisten käyttöön. Halukkuutta byrokratian pyörittämiseen ei ole ilmaantunut.

Sain muutamia puhelinsoittoja maakunnasta viikon loppupuolella ja tuoreimmat kuulumiset tulivat Puolangalta. Siellä oli oman poliittisen viiteryhmäni edustajat käyneet tarjoilemassa hernerokkaa vaalikansalle. Istuva kansanedustajamme oli siellä käynyt vaalikamppailua kertomalla täyttä potaskaa allekirjoittaneesta ja tekemisistäni. Hän oli kertonut siellä minun tekevän vaalityötä vihreässä puolueessa.

Tämän lisäksi edustaja oli myös kertonut minun vaikeuttavan puolueen vaalityötä. Tämän olen kuulema saanut aikaan kieltämällä oman yhdistyksen jäsenten mukanaolon vaalitapahtumissa. Lisäksi olen vaikeuttanut kirjoituksillani hänen vaalityötään. Monta muutakin asiaa siellä oli löytynyt syntisäkistäni. Suomeksi sanottuna istuva kansanedustaja käy erikoista vaalikampanjaa. Hän kiertää pitäjiä parjaamassa oman puolueen jäsentä. Medialle hän sitten kertoo maireasti hymyillen, ettei perussuomalaisilla ole ongelmia Kainuussa.

Olen jättänyt tähän saakka olla hänen parjaamiskampanjansa rauhaan, mutta nyt on aika kirjoittaa tästä aiheesta. Minulla ei ole diktaattorin valtuuksia yhdistyksessäni. Jokaisessa kokouksessa kaikki yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat saaaneet sanoa oman sanansa. Olen ilmoittanut ja sen allekirjoittavat kaikki yhdistykseni hallituksen jäsenet, etten aio tehdä vaalityötä näissä vaaleissa Kainuunpiirin tukemiseksi. Voin tukea yksittäisten ehdokkaiden kampanjoita heidän kulkiessaan kuntiemme alueilla. Jokaiselle yhdistyksemme jäsenelle on annettu oma vapaus tukea niitä ehdokkaita joita haluavat.

Puolangalla ei pelätä herroja, eikä edes narreja. Siellä olivat paikalliset yhdistyksemme jäsenet laittaneet arvon kansanedustajaa ruotuun. Kuuleman mukaan keskustelut on käyty kovaäänisesti ja -sanaisesti. Omassa toiminnassa olen oppinut arvostamaan minua vanhempia puolueveteraaneja. He ovat nähneet aikoinaan SMP:n nousun ja tuhon. Samoin he ovat kokeneet sen raunioille perustetun uuden puolueen alkuvuosien vaikeudet. He eivät arvosta potaskan puhujia ja puolueleirin vaihtajia.

Erityisen arvottomana nämä veteraanit kokevat nykyisen kansanedustajan vaalikampanjoinnin. Kampanjoinnin joka perustuu valheisiin, mustamaalaamiseen ja eripuran luontiin. Oman puolueen jäsenten julkiseen mestaamiseen. Uskomattomalle itsestäni tuntuu se, että tämä ehdokas luulee vaalikansan olevan tyhmää, joka ei seuraa mitä ympäristössä tapahtuu. Kyllä he kuulevat, lukevat ja ymmärtävät. Uskon tämän ymmärryksen kajastavan myös ehdokkaan mieleen vaalipäivän iltana.

Ei vaaleja potaskaa puhumalla voiteta.

Avainsanat: puhuapotaskaa, vaalikampanjointi, diktaattori

031 Quo Vadis

Keskiviikko 25.3.2015 klo 16:25 - yrjöpoeka

Jaana Sankilampi ilmoitti eilen facebook päivityksessään eroavansa perussuomalaisesta puolueesta. Päätös on ollut hänelle varmasti vaikea. Tämä päätös on ollut nähtävissä. Päätöstä olen itsekin jo osannut odottaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin odotella, mitä puolue asiasta sanoo ja mitä se tekee. Meitä on Kainuussa paljon, jotka olemme odottaneet jämeriä otteita puoluejohdolta. Odotukset ovat nyt sitten olleet turhia. Nyt yksi heistä, jotka nostivat puolueen kannatuksen Kainuussa ylös, on ajettu lopullisesti nurkkaan.

Tullessani mukaan perussuomalaisten Kainuunpiirin toimintaan, Jaana Sankilampi toimi piirisihteerinä. Maakuntavaalien alla 2008, olimme usein kahdestaan eri paikoissa tekemässä vaalityötä. Jaana oli puolueen kantava ja näkyvä hahmo. Siksi hänestä tuli myös EU-vaaliehdokas. Kunnialla hän kahlasi koko maan lävitse. Tulos oli nyt jälkikäteen ajateltuna erinomainen, jos sitä vertaa viimeksi pidettyjen EU-vaalien tuloksiin.

Silloin ei ollut puolueella rahaa, ei ollut piireillä rahaa ja omat varat olivat käytännössä aina rahapussissa. Siitä huolimatta suurella innostuksella tehtiin hyvä tulos ja sen ansiosta Timo Soini nousi ensimmäisenä perussuomalaisena europarlamenttiin. Viime vaaleissa puolueella ja ehdokkailla oli rahaa. Ehdokkailla oli useimmilla vieläpä kansanedustajan asema valttina. Rahoista ja asemista huolimatta tulos oli suuri pettymys. Sitä palavaahenkeä ja -innostusta ei enää näkynyt.

Jaana Sankilampi oli yksi edellisten kansanedustajavaalien kainuulaisista ehdokkaista. Teimme pitkän, yli vuoden, mittaisen vaalikiertueen eri kunnissa ja olimme jatkuvasti näkyvissä eri tapahtumissa. Jaana oli se, joka aina oli mukana tekemässä pyyteetöntä työtä. Muut toimijat odottelivat aina valmista. Tulivat paikalle siinä vaiheessa, kun olimme saaneet teltan pystyyn ja hommat toimimaan. Teimme innostuksella töitä aatteen eteen johon uskoimme.

Jytky tuloksen varmistuttua alkoi puolueen ja piirin toimintaan tulla lisäkiinnostusta. Mukaan tuli väkeä, joilla oli heti ensimmäisinä sanoina suussaan; minä haluan kansanedustajaehdokkaaksi. Kuvaavaa toiminnalle oli, että piirinpuheenjohtajaksi kansanedustaja Kettunen, toi suoraan pystymetsästä Sotkamon Ari Korhosen. Liittymispapereita kirjoiteltiin vielä kokouksessa. Kukaan ei häntä tuntenut, mutta Kettunen eroavana puheenjohtajana takasi hänet. Saatiinhan me peräti lukenut mies remmiin. Varatuomari. Asianajaja.

Jaana toimi vuoden Korhosen alaisuudessa piirisihteerinä. Toimien samalla Kettusen eduskunta avustajana. Sen vuoden aikana Jaana joutui Kettusen epäsuosioon ja erosi avustajan tehtävistä. Samoilla tulilla epäsuosioon joutui myös vuoden istunut puheenjohtaja. Onnistuneissa kuntavaaleissa Jaana sai niin suuren äänipotin, etteivät Kajaanin vahvat naisvihamieliset miehet voineet syrjäyttää häntä merkittävistä luottamusmiespaikoista. Niin Sankilampi tuli valituksi Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi.

Jokainen muu voisi kuvitella, että siinä olisi perussuomalaisilla juhlimisen aihetta? Ei ollut! Kajaanin perussuomalaisten vahvat miehet aloittivat heti myyräntyön ja erottivat Jaanan valtuustoryhmästä. Yleensä tällaisen toimenpiteen jälkeen valtuustoryhmän on ilmoitettava puolueelle ne syyt, miksi valtuustoryhmä on tehnyt päätöksen. Puolueen sääntöjen mukaan valtuustoryhmästä erottaminen tarkoittaa myös sitä, että puolueen jäsenyys päättyy. Jaana on asian perään paljon kysellyt.

Oulun vaalipiirin alueella on jytkyvaalien tekijöistä siivottu suuri osa ulos. Minun ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko kun sanon, että sitä saa mitä tilaa. Kainuussa ei ole kenelläkään mahdollisuutta päästä Arkadianmäelle. Pidän kahta läpimennyttä koko vaalipiiristä hyvänä tuloksena, vaikka nyt on rahaa käytettävissä jokaisella ehdokkaalla enemmän kuin oli viime vaalien Kainuunpiirin koko vaalibudjetti.

Jaana Sankilampi on tehnyt puolueen eteen paljon enemmän kuin kukaan Kajaanin perussuomalaisista. Noiden puolueen luottamustehtävien ja ehdokkuuksien jälkeen tämä on kunniaton loppu. Tämä on nyt sitten asian lopputulos. Surullinen tulos. Ja tämä tuskin on viimeinen.

Vaalien jälkeen on kysyttävä puoluehallitukselta: Quo Vadis?

Avainsanat: quovadis, kajaaninkaupunginvaltuustonpuheenjohtajajaanasankilampi, jytkyntekijä,

030 Viikonlopun lupauksia

Maanantai 23.3.2015 klo 12:24 - yrjöpoeka

Totutusti eduskuntavaalit ovat sellaiset, että ehdokkaiden on annettava vaalikarjalle lupauksia. Kansalaisista on käytettävä nimitystä vaalikarja, koska se kuvaa parhaiten joukkokäyttäytymistä. Maatalon poikana olen itse nähnyt kuinka karja toimii laumana. Hyvää rehua voi tarjota aidan ulkopuolelta ja juuri kun ensimmäinen sitä kiihkeästi hamuaa, siirtyy hieman sivummalle. Kohta koko lauma kulkee aitoviertä ja karjalle tunnusomainen yninä täyttää tienoon. Ihmisistä muodostuva vaalikarja toimii täsmälleen samalla tavalla.

Kainuulaiset kansanedustajat Suutari ja Piirainen tekivät maakuntalehdelle yhteisuutisen. Siinä kerrottiin, kuinka vahvoja vaikuttajia herrat ovat. Päälupauksekseen he toivat Kainuuseen rakennettavan uuden sellutehtaan. Ehdokkaista koostuva lauma alkoi heti hamuamaan samoille vihreille laitumille ja pian kaikki yksimielisesti ovat aloittaneet vaalikarjan houkuttelun sellutehdas puheillaan. Kainuun Sanomat antaa estottomasti aiheelle palstatilaa. Lehti toimii tässä aivan kuten se toimi Talvivaaran perustamisen aikoihin. Kaikki tuki hölmöillekin juttua tukeville puheille.

Viikonlopuksi saatiin sitten mahdollinen tuleva hallituksen muodostaja kertomaan oma arvionsa aiheesta. Juha Sipilä puhuu varmasti totta, kun hän kertoo että tehdas sopisi Kainuuseen erinomaisesti. Sitä ei Sipilä kerro, että vaalien jälkeen täältä ei ole yhtään ministeriä. Ilman ministeri ohjausta se ei tänne nouse. Keskustan tuntien voi olettaa, että Savosta on ministerinä vahvoja vaikuttajia. Siitä voi olettaa minne mahdollinen sellutehdas tulee. Tästä vaalilupauksesta on sitten kätevää kertoa vaalikarjalle, että kaikkemme yritimme. Mutta kun Sipilä...

Viime vaalien aikaiset lupaukset on jokaisella toteuttamatta ja niistä olisi ollut erinomisen hyvä aloittaa. Olen näiden vaaliena aikan todellinen sivusta seuraaja ja se antaa erinomaisen mahdollisuuden arvioida pidettyjä puheita ja lupauksia. Naurettavana pidän joidenkin ehdokkaiden tapaa kehua omia tekemisiään. Paras kuulemani on se, että yksi naisehdokas kertoo jokapaikassa kuulijoille yhden omasta mielestään merkittävän asian. Tämä ehdokas kertoo kirjoittaneensa itse oikealle ministerille kirjeen! Mahtava juttu. Ei onnistu ihan jokamieheltä ja naiselta.

Kehumisen makuun päässyt ehdokas voikin sitten kertoa, kuinka hän tuntee jopa useita poliiseja. Kaiken kruunaa omin korvin kuultuna ehdokkaan suusta, että hänen perhetuttunsa on ollut merkittävässä virassa puolustusvoimissa. Kyllä tällaisilla suhteilla vakuuttaa tyhmemmätkin torpan muijat siitä, että suhteet ovat kunnossa merkittäviin tahoihin.

Kaiken tämän äänestäjille suunnatun puppupuheen jälkeen alan olla siinä tilassa, että kohta on aika antaa oma lupaukseni. Minä en lue itseäni tahdottomaan vaalikarjaan. Minulle on tarjottava oikeasti sellaisia lupauksia, joilla on vankka asiapohja ja ne ovat toteutettavissa. Olen keskustellut ihmisten kanssa, heidän käymistään keskustelutuokioista eri ehdokkaiden ja puolueiden kesken. Jokainen sanoo samaa. Ehdokkaat kuulostavat ja ovat aivan kuin samaa puoluetta. Mitään ideologisia eroja ei ole näkyvissä, kun seuraa arvioita eri vaalipaneelien tuloksista.

Kun yksi aloittaa jonkin lupaamisen, kaikki muut pian varmuuden vuoksi kannattavat samaa asiaa. Edes perussuomalaiset eivät enää erotu joukosta. Nykyinen kansanedustaja on jo ilmoittanut ryhtyvänsä liikenneministeriksi. Hallituskiimassa puhutaan ihan mitä tahansa. Helpompi on kamelin päästä neulansilmästä, kuin tämän edustajan selvitä vaaleista läpi.

Voin jo aristelematta luvata, että Kainuusta menee läpi vain kaksi. Menettäjiä ovat persut, kokoomus ja sosiaalidemokraatit. Myös vasemmisto jää ilman edustajaa.

Äänestämisen kansalaisvelvollisuutena näyttää melkoinen joukko jättävän käyttämättä. Se näyttää itsestäkin erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Päätöksen asiasta olen itse tehnyt. Julkistan oman valintani vielä ennen ennakkoäänestyksen alkua.

Avainsanat: kuopionuusisellutehdas, juhasipilä, äänestämättäjättäminen

029 Suorat sanat

Torstai 19.3.2015 klo 19:42 - yrjöpoeka

Tänään oli heti aamusta kuntoilu mielessä ja niimpä suuntasin luistimeni rantaraitin luisteluväylälle. Kuntoillessa on mukava kuunnella radiota korvanappien avulla, erityisesti silloin kun kuntoilu kestää kauemmin. Tänään halusin kuunnella hyvää musiikkia Radio Kajauksesta ja sitä sieltä tuli. Todella hyvää kotimaista musiikkia. Ohjelmistossa on välillä aina muutakin, kun kyse on kaupallisesta radiokanavasta. Tänään sain kuulla vaaleihin liittyvän ohjelman, eli vaalimainoksen.

Ohjelmassa esiintyi Pentti Kettunen ja hänen aiheenaan oli EU ja siksi ajattelin, että ompas mukava kuulla ajatuksia tulevaisuudesta. Ohjelma kesti noin 15 minuuttia. Kettunen puhuu jaarittelemalla ja hän muisteli kuten muutkin ikääntyneet, nuoruuden aikaisia tekemisiään. Lähetyksellä oli nimenä, Suorat sanat- Selvät linjat. Linja oli tämän mukaan selvä. Suurkapitalistien talutusnuorassa ollaan. Vain hän itse ja Keijo Korhonen ovat olleet oikeassa.

15 pitkää minuuttia vanhojen muistelua ja lopuksi sitten ennustus tulevasta. EU hajoaa ja kotoinen markka saadaan takaisin. Tätä kuunnellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että aika on ajanut hänen ohitseen. Tämä arvioni ei ole katkeroituneen mielen tuottamaa, jokainen voi arvioida sen itse. Se tulee vielä uusintana. Itse en enää jaksa kuunnella sitä uudelleen. Mikäli haluan muistella vanhoja, menen vierailemaan hoitokoti Kurimossa. Siellä on lisää muistelijoita. Vanhojen muistelu avaa silmiä kohtaamaan nykyisyyden.

Luistellessa oli aikaa seurata ilmavoimien lentoharjoituksia. Eilisen päivän aikana koneet aloittivat matalalla lentelyn ja sitten yli 10 kilomketrin korkeudella lennettiin vähän nopeammin. Muutama kunnon paukaus kuului, kun äänen nopeus ylittyi. Siitäkös media on innostunut tekemään uutisia. Raflaavia otiskoita saadaan ihmisten sanomisista, kuten esimerkiksi: Nytkö venäläiset hyökkäävät. Tai: Ovatko ne omia koneita. Parhaat naurut sain lukemalla tämän päivän maakuntalehteä, Kainuun Sanomia.

Siinä Kajaanilainen asukas oli soittanut lehteen ja siitä tehtiin iso puolen sivun juttu. Soittaja kertoi lehdelle asuvansa kerrostalossa ja jytinän takia oli syöksytty muiden ihmisten kanssa pihalle ihmettelemään. Ikkunat olivat kuulemma oikein helisseet. Huippuna tämä soittaja oli myös kertonut lehdelle, että velipoika oli kuullut saman pamauksen Paltamossa! Toimittaja kirjoitti kaiken pokkana lehteen ja kyseli vielä asiasta Paltamosta. Siellä ilmeisesti oli tämä velipoika ja hän oli pamauksen jälkeen nähnyt taivaalla kolme vanaa.

Luin jutun uudelleen ja naurukohtauksen jälkeen yritin ajatella, mitä siellä toimituksissa oikein tehdään? Ilmeisesti on juttupula ja ei jakseta itse mennä pihalle katsomaan noita tiivistysvanoja ja kuuntelemaan Hornet-koneitten jylinää. Toimittaja lisää vielä jutun loppukaneetiksi toteamuksen, että useat lehden lukijat ovat verkkosivuilla kertoneet kuulleensa tämän pamauksen.

Voe hyveä päeveä kirvesvartta, sanosi vanaha kansa. Tällä tasolla on jutut Kainuussa. Ikääntyvä maakunta dementoituu ja niille voidaan tärkeinä uutisina suoltaa lehdessä täyttä potaskaa.

Tulevaisuudessa on aika ennen ja jälkeen Kajaanin suuren pamauksen. Tässä on ainesta vuosipäiväksi!

Avainsanat: suomussalmenluistelurata, radiokajaus, suuripamaus

028 Pieni vihreä mies

Keskiviikko 18.3.2015 klo 20:28

Eräs istuva kainuulainen kansanedustaja teki ehkä merkittävimmän aloitteensa vuonna 2012. Hän teki toimenpidealoitteen sitä varten, että vihreiden eduskuntaryhmälle rajattaisiin alue UKK-kansallispuiston reunalta. Toimenpidealoitteen perusteluna oli, että vihreät voisivat siellä tutkia koppakuoriaisten elämää. Tästä aloitteesta voidaan olla montaa mieltä. Varmaa on ainakin se, että sieltä voi kopsahtaa eduskuntaan pieni vihreä mies. Hän on Mika Flöjt ja hän suhtautuu aloitteeseen positiivisesti ja naureskellen.

Tämä tutkija, Mika Flöjt, on tietysti vihreän puolueen jäsen ja pyrkii nyt ensimmäistä kertaa eduskuntaan. En erityisemmin pidä vihreästä puolueesta, mutta pidän tästä pienestä vihreästä miehestä. Hän on peräänantamattoman utelias asioille ja ottaa taatusti asioista selvää ja mielipide on sen jälkeen tarkoin perusteltu. Nyt Mika kiertää Oulun vaalipiiriä tehostetusti ja on nyt käväissyt pikaisesti myös kotikuntani alueella. Jokainen annettu ääni lasketaan ja ne on kerättävä laajalta alueelta.

Nyt on huomioitu minun näkymiseni molemmissa tapahtumissa. Olen saanut aiheesta hyvin artikuloituja puheenvuoroja. Paino sanalla artikuloitu. Minun ei kuulema sovi olla esillä toisen puolueen vaalitilaisuudessa. Olin neljä vuotta sitten ehdokkaana, eikä silloin vierailuni toisten ehdokkaiden tilaisuuksissa aiheuttanut ongelmia. Minusta on hyvä tutustua myös toisten puolueiden ja ehdokkaiden toimintaan. Aion edelleenkin jatkaa sillä linjalla. Tästä kirjoituksestani saa pahoittaa mielensä.

Syy miksi olen käynyt Mika Flöjtin kahvituksissa on hyvin yksinkertainen. Olemme vuosien kuluessa tutustuneet toisiimme virtaavien vesien äärillä, jokivarsilla. Siellä ei toimita puoluekartan mukaisissa lokeroissa. Siellä olemme ihmisiä ja kalastajia. Meitä sitoo yhteen harrastus, jonka parissa voimme unohtaa arkisen minämme. Jatkamme kalakaveruuttamme tämän vaalikiertueen jälkeen kuten ennenkin. Sitä ei estä edes se, että Mika tulee nyt valituksi kansanedustajaksi! Tämän asian voin jo paljastaa, koska läpimenosta on sovittu kalamiesten kesken!

Kalastajana minä toivon sitä, että lopultakin meillä on mahdollisuus saada eduskuntaan oikea kalastaja pohjoisilta vesiltä. Mika kuuluu siihen suureen kalastajien joukkoon, joille viimeiset vapaana virtaavat vedet ovat ehdottoman tärkeitä. Tekijä joka tietää mitä pitää tehdä ja miksi. Pienestä koostaan huolimatta hän on terrierimäisen kova asioitten ajaja. Keskustan terrieri, Mauri Pekkarinen, saa tästä miehestä arvoisensa vastapelurin. He ovat jo tuttuja toisilleen.

Pohjoiset vedet voivat saada tästä miehestä pitkäaikaisen puolustajan. Reino Rinne puolusti Kuusamon koskisotien aikana vahvasti kynän ja sanan avulla vapaana virtaavia Kuusamon jokia. Kuusamolaisella Mika Flöjtillä on myös kynä ja sana hallussa. Hän osaa ja pystyy puolustamaan myös näiden alueiden ihmistä. Kuusamo voi olla jatkossa ylpeä muistakin kuin hiihtäjistään.

Viimeiset vapaana olevat vedet ovat sellainen asia, että niiden pitää virrata jälkipolvillekin. Siksi olen kertonut kaikille kysyjille, millaisena olen kokenut ihmisen, kalastajan nimeltä Mika Flöjt.

Käytän hänestä näinä aikoina sanaa, pieni vihreä mies.

Minä tarkoitan sen kunnianosoitukseksi!

027 Vuosipäiviä

Torstai 12.3.2015 klo 12:37 - yrjöpoeka

Huomenna, perjantaina 13.3. 2015 pidetään tapahtuu erityisesti itäisessä suomessa paljon merkittäviä muistotapahtumia. Talvisodan päättyminen oli eräs merkittävä ajanjakso historiassamme. Talvisodan muisteloissa menee myös tuleva viikonvaihde. Suomussalmella on talvisota-hiihtotapahtuma, jossa oppaan johdolla kuljetaan hiihtäen Raatteen-tien taisteluiden maastoa.

Historian tapahtumat kiertyvät tänään oudosti yhteen. Raatteen-tiellä tuhoutui silloisen Neuvostoliiton 44.divisioona käytännössä olemattomiin. Divisioona koostui Ukarainalaisista sotilaista. Nyt Ukraina on ollut viimeisten kuukausien ajan maailman katseiden kohteena. Neuvostoliiton jälkeläinen Venäjä, on siellä sotimassa Ukrainalaisia vastaan. Tämä sota on saanut eurooppalaisen yhteisön varpailleen. Siksi talvisodan päättymisen merkkipäivään liittyy muistojen lisäksi, tulevaisuuden pelkoa.

Kaikkien uhkien ja pelkojen aikana olisi muistettava, että juuri nyt elämme maailman rauhallisimmalla rajalla. Samalla kun muistelemme aikoja entisiä, on huolehdittava itsenäisen Suomen puolustuksesta. Itsenäistä Suomea puolustaa parhaiten oma vahva armeija. Kuten kaikessa muussakin ihmisten toiminnassa, on sen lisäksi huolehdittava lisävakuutuksista mahdollisten onnettomuuksien varalta. Meille se vakuutuksen antaja on Pohjois-Atlantin puolustusliitto. Tuttavallinen lyhenne siitä on NATO.

Talvivaarasta on puhuttu ja kirjoitettu viimevuosien aikana todella paljon. Ensimmäisinä vuosina sen katsottiin olevan siunaus Kainuulle. Viimeisten kahden vuoden aikana sen on katsottu sitten olevan ruttoa ja koleraa vaarallisemmaksi. Sen on väitetty tuhoavan elämän kaikilta alapuolisista vesistöiltä. Jopa valtakunnan uutislähetyksissä ovat uutisten lukijat vakavalla naamalla kertoneet Kuopiolaisten pelkäävän tulvapatojen sortumista ja tulvan hyökymistä kaupungin porteille.

Julkisen hysterian aikana ei kukaan edes pysähdy toimituksissa oikeasti miettimään mitä oikeasti tapahtuu jonkun vesialtaan lauetessa? Kuopiossa ei kukaan huomaisi yhtään mitään. Purkuputken vesistä ei Oulussa saataisi mitään näyttöä. Siellä saataisiin käyttövedessä ainoastaan maatalouden jätöksiä, lietelantojen valuessa Oulu-jokeen jokivarren maatiloilta.

Tulevaisuudessa vietetään merkkipäivää 12.3.2015 muistolle. Silloin kiiri uutinen Kainuuseen, että Talvivaarasta on tehty ostotarjous! Kainuun elinvoimalle se on ehdottomasti hyvä uutinen. Talvivaaran työntekijöille ja heidän perheilleen, se on vielä parempi uutinen. Sota Talvivaarasta ja sen olemassa olosta on saamassa rauhansopimuksen. Toivottavasti se pitää! Tulevaisuuden maaliskuu on juhlia täynnä.Sotien päättymistä on hyvä juhlia ja ottaa niistä opikseen. Kaikkien osapuolien.

Mottomme olkoon: Talvivaara ja Talvisota, niistä opiksi ota.

Avainsanat: talvisodanmuistopäivä, raatteentie, talvivaaranmiehet

026 Elämä on oppimista

Maanantai 9.3.2015 klo 20:19 - yrjöpoeka

Useita vuosia olen elättänyt haaveita melonta harrastuksesta. Aina se on siirtynyt ja lopulta alkoi jo tuntua, että ikä tulee vastaan. Viimekesänä hankin lopulta kalastuskajakin ja loppukesästä opettelin sillä kulkemaan suojaisilla vesillä. Liikkuminen pienillä ja suojaisilla vesistöillä on tällä kajakilla erittäin turvallista. Suuressa maailmassa kalastuskajakit ovat viimeisen päälle varusteltuja. Samalla ne menettävät alkuperäisen merkityksensä.

Kajakki on keveä ja sitä on helppo liikutella. Siksi nämä erittäin varustellut kajakit tarvitsevat pian kuljettamiseen peräkärryn. Kattotelineille sitä ei yksin jaksa enää nostella. Minulle kalastuskajakki on vain pelkkä alusta, jolla päästä sinne, mihin ei rannalta yllä. Aktiivisena pyytäjänä minä tarvitsen yhden kalastusvälineen kerrallaan, en useita yhtäaikaa. Tulevana kesänä aion kokeilla erilaisia vesistöjä ja etsiä uusia paikkoja. Samalla löytyy uusia kuvattavia paikkoja kotikunnastani.

Tämä kevät on tuntunut aikaiselta. Järripeipon ryystäminen alkoi jo helmikuun puolenvälin jälkeen ja sitä voi sanoa aikaiseksi ajankohdaksi. Lumi- ja vesisateet ovat vuorotelleet ja aukeavat vedet ovat jo alkaneet kiehtoa kalastajaa. Viimeviikolla facebook kaverini kyseli, löytyisikö kaveria melontaretkelle. Pienoisen pohtimisen jälkeen kokemattomana melojana kerroin, että joutamisen puolesta olen valmis mukaan. Sanoista tekoihin, asia oli nopeasti päätetty ja päiväksi sovittiin sunnuntai 8. helmikuuta.

Kaverini Janne Autere harrastaa kaikenlaista ja melomista hän myös vasta-alkajille opettaa. Niinpä tämä reissu oli hänelle opettamista ja minulle silkkaa oppimista. Valmistautuminen melontaan oli yksi oppimisen kohteista. Sain Jannelta listan varusteista, mitä oli mukaan otettava. Kaikelle oli selkeä tarkoituksensa. Sitä mitä minulla ei ollut, löytyi Jannelta. Kajakkeja myöten. Janne tutustui melontareittiin etukäteen, ajelemalla ja tutkailemalla, mistä pääsemme vähimmällä vaivalla vesistön lähelle. Samoin hän tarkasti myös välimaaston pisteitä reitin varrelta. Myös päätepisteen.

Sunnuntai valkeni todella suttuisena. Vettä vihmoi kovassa lounaistuulessa vaakasuoraan ja suurimman osan matkasta meloimme vastatuuleen. Kapea merikajakki tuntui alkuvaiheessa todella kiikkerältä. Molemmilla meillä oli kuivapuvut päällä kaiken varalta. Sateisen ja kolean kelin takia, ne olivat äärimmäisen tärkeitä mukavuuden takia. Pikkuhiljaa melominen alkoi sujumaan ja muutaman tunnin kuluttua keskivartalo alkoi rentoutua ja kajakki tuntui oikein mukavalta liikkumisvälineeltä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myöskin tämä retki. Riisuttuani kuivapuvun ja vaihdettuani hikiset vaatteet kuivempiin, mieli oli valmis uusiin koitoksiin. Huolimatta kelin harmaudesta ja tuulesta, retkestä ja kokeilusta jäi päällimmäiseksi tunteeksi, että vielä on aikaa oppia aivan uutta. Muutaman tunnin melomisesta käsivarteni oppivat ainakin jotakin. Kohtuullisista käsivoimista huolimatta, hartioissa on tänään ollut jäykkyyttä. Liikuntamuotona tämä on uusi ja vaatii kokokehon hallintaa. Keskivartalo joutuu tässä koetukselle.

Tästä on hyvä jatkaa. Elämä on uuden oppimista.

maalisk2015.jpg
Tässä oli tauon paikka. Janne rantautumassa. Kuumatee teki todella hyvää!

Avainsanat: janneautere, vuoripuro, penangrilli, emäjoki

025 Lupauksia ja pummeja

Torstai 5.3.2015 klo 12:26 - yrjöpoeka

Eduskuntavaalit tunnetaan siitä, että usea sinne pyrkivä antaa ns. vaalilupauksia. Ne lupaukset ovat sellaisia, ettei niitä edes aiota toteuttaa. Homman juju on siinä, että myös äänestäjä tietää, ettei niitä toteuteta. Mutta pienenpieni toivonkipinä äänestäjän sielussa yrittää uskoa vakuuttavasti ja ponnekkaasti annetut lupaukset.

Suomenmaata kiertää jokin lista, jossa allekirjoittajat sitoutuvat parantamaan lasten ja perheiden asemaa tulevalla vaalikaudella. Nämä allekirjoitukset on varmasti annettu hyvässä uskossa. Todennäköisesti allekirjoittajina on sellaisia henkilöitä, jotka ensimäistä kertaa pyrkivät eduskuntaan. Tuleva eduskuntakausi on sellainen, että jokaisen yksittäisen edustajan lupaukset haihtuvat savuna ilmaan, kun hallituspohja neuvottelut puolueitten välillä alkavat. Mikäli valtion velkaantuminen aiotaan katkaista, silloin leikkauslistalle joutuvat lupaukset.

Kainuulaisten lupausten pohjat saatiin parivaljakolta, Eero Suutari ja Raimo Piirainen. Tomerina veikkosina he aikovat, ei enempää, eikä vähempää, saada Kajaaniin sellutehtaan. Kainuun radion suosiollisella avustuksella veikkoset esittävät olevansa vaikutusvaltaisia ja he lupaavat ponnekkaasti auttaa Kainuun jaloilleen. Selvittyäni naurukohtaisesti aloin pohtia, mitkä on näiden veikkosten mahdollisuudet?

Näyttävät todella heikolta. Ensimmäiseksi heidän pitäisi ensin päästä eduskuntaan takaisin. Pahnanpohjimmaisina puolueissaan heidän läpimenonsa ei näytä toteutuvan. Keskustan nousu ja näiden veikkosten puolueiden kannatuksen hiipuminen on juuri heille tuhoisaa. Toisekseen heidän ajatuksensa, että kaavailut sellutehtaan tulosta Kuopioon kuopattaisiin, ei tule toteutumaan. Se on keskustan nousun syytä.

Mikäli keskusta on hallituksessa, Kuopion talousalueelta tulee keskustalainen ministeri ja jokainen tietää, että he osaavat pitää alueidensa puolta. Siinä ei Suutarin ja Piiraisen huutelu Kajaanista paljoa Savolaisia hetkauta. Neljä vuotta on mennyt Finnairin ja Flyben siivillä lennellessä ja älypuhelimia räplätessä. Niillä eväillä ei sellutehdas nouse. Jäin ihmettelemään Kainuun Radion roolia? Miksi antaa tilaa täydelliselle vaalipropagandalle?

Täydellinen pummi oli sitten oman puolueeni kansanedustajan Tom Packalenin meno television haastateltavaksi 3.3.2015. Ohjelmassa haluttiin kuulla, mitä mieltä eri kansanedustajat ovat YK:n vammaisjulistuksen merkityksestä Suomessa. Kansanedustaja ei omien sanojensa mukaan tiennyt aiheesta tarpeeksi, mutta näkyvyys televisiossa näin vaalien alla voitti harkinnan. Vaikka media pyytäisi, ei ole häpeä myöntää, ettei ole jollakin aihealueella hyvä. On paikallaan kertoa, että puolueesta löytyy paremmin aiheesta perillä olevia.

Kehitysvammaisen pojan isänä ja aikoinaan aktiivisena toimijana vammaispuolella, tuntuivat Packalenin lausumat ihmeellisiltä. Sekavilta. Erityisesti kun vertaa kehitysvammaisen haastattelijan Sami Helteen selkeämpään vastaukseen.

Tunnen suurta myötähäpeää. Olen surullinen kehitysvammaisten puolesta.

Avainsanat: vaalilupaukset, yknvammaistenjulistus, myötähäpeä

024 Neljän kopla

Maanantai 2.3.2015 klo 9:49 - yrjöpoeka

Kainuun Sanomat aloitti viime vaalien alla itselleen mieluisten ehdokkaiden mainostamisen. Lehti on aloittanut saman toiminnan jälleen. Nyt sitä on lanseerattu viisikon nimellä. Puolueettomana tiedoitusvälineenä lehti asettaa muut ehdokkaat takarivien taaveiksi. Siksi on paikallaan pohtia millaisia erikoismiehiä lehti ylösnostattaa.

Kysellessäni ihmisiltä sitä, mitä näitten neljän istuvien kansanedustajan työstä on jäänyt mieleen, seuraa aina hetken hiljaisuus. Ainoastaan yhden kohdalla muistetaan edes jotakin. Koppakuoriaisaloite ja naisten eläkeikään liittyvä aloite muistetaan hämärästi. Mutta niitä ei muisteta myönteisessä mielessä. Useimpien suusta kuuluu sellaisia sanoja, joita ei ole sopivaa minun toistella. Ärräpäitä ja muita erilaisia laatusanoja on niin paljon.

Muiden kolmen töistä ei kukaan muista yhtään mitään. Itselle on jäänyt eräs juttu aivan viimepäiviltä mieleen. Eräs heistä oli saanut lahjaksi dildon mieskaveriltaan. Näitä viisikon jäseniä on hehkutettu Kainuun pelastajina ja heidän yhteistyökykyään lehti on myös arvostaen nostanut korkealle. Siinä lehti on toisaalta oikeassa. Vaikka he ovat eri poliittisista ryhmistä, he aivan hyvin voisivat kuulua yhteen poliittiseen järjestöön. Mitä hyvää he ovat sitten yhdessä nostaneet esille?

Viimeisten neljän vuoden aikana Kainuun aluetta on koetellut Talvivaara niminen tsunami. Kaivoksella on ollut ongelmia, jotka ovat meille kaikille tuttuja. Kaivos on Kainuun elinvoimalle työpaikkoineen erittäin tärkeä. Viisikon neljä jäsentä ovat viimeaikoina yhtäpitävästi oleet samaa mieltä, että kaivos on suljettava. Kaivoksen vesiongelman ratkaisuun heillä on yhtäpitävästä ratkaisumalli, purkuputkea ei pidä rakentaa. Kaikista näistä neljän koplan julkituloista saa kuvan, ettei Kainuun elinvoima merkitse heille yhtään mitään.

Tärkeintä on nuoleskella julkisuutta. Media on alun massiivisen Pekka Perä fanittamisen jälkeen aloittanut Talvivaaraa mollaavan kirjoittelun ja kansanedustajat kyllä aistivat, kenen kättä pitää nuolla. Julkisuutta ovat saaneet erittäin runsaasti myös kaikki kaivostoimintaa vastustavat tahot. Tällä aallolla ratsastaen uskotaan nyt ratkaistavan Kainuulaisten tulevaisuus.

Olisin uskonut ja olettanut aikaisemmin, että kansanedustajat osaavat katsoa hurmoksen ohi. Valitettavasti se usko on kuopattu ja syvälle. Tehtyjä virheitä pitäisi pystyä rakentavasti korjaamaan, niitä ei korjata pysäyttämällä kaikki. Kainuu ei tarvitse syyllisiä. Mikäli niitä etsitään, sen voi aloittaa tästä neljän viisaan koplasta. Miten he ovat toimineet asioitten hyväksi muutoin, kuin tekemällä yhteisiä julkilausumia? Julkilausumia julkisuutta varten.

Kainuu tarvitsee nyt erityisesti työtä. Rapa voi siinä välillä roiskua, mutta se on hyväksyttävä. Näin se on aina ollut. Mikäli haluamme Kainuussa tulla edelleen omillamme toimeen, roiskeet on hyväksyttävä yhteisen edun nimissä. Se ei tarkoita, että luontoa ei kunnioitettaisi. Kainuu on aina elänyt luonnosta ja kunnioittaminen on meillä geeneissä. Elääksemme meidän on käytettävä osa luontoa ihmisten hyväksi.

Kainuu tarvitsee nyt uusia ihmisiä rakentamaan tulevaa. Ihmiset eivät synny tyhjästä. Kainuussa kuollaan omillamme pystyyn. Kuten ovat kuolleet nämä neljä.

Avainsanat: viisikonseikkailut, enidblyton, talvivaaratsunami