Satunnaiset kuvat

Oikeusaputoimisto

Uusimmat

Blogin arkisto

117 Vuosi päättyy

Torstai 31.12.2015 klo 18:20 - yrjöpoeka

Meidät jokaisen on yllättänyt invaasio lähi-idästä. Turvapaikanhakijoita oli syyspuolella jo ihan tulvaksi asti. Joukossa aitoja turvapaikanhakijoita sotaa käyvistä maista. Siihen joukkoon on yrittänyt sukeltaa myös muita, sellaisia joilla ei ole akuuttia tarvetta turvapaikkaan. Mutta on akuutti tarve parantaa omaa elintasoaan.

Suomalaiset tuntevat tämän. 1960- ja 70-luvulla meiltä lähti nuorta väkeä hakemaan parempaa elintasoa naapurimaasta Ruotsista. Heitä lähti parhaimmillaan 70000 vuodessa. Kaikki löysivät paremman elintason. Nyt meille on parhaimmillaan tulossa reipas 30000 muuttajaa vuodessa. Jokainen tänne tulija saa siinä mielessä paremman asuinpaikan ja elintason, että meillä ei ole sotaa ja vainoa.

Suomalaiset syrjäseudut autioituvat vauhdilla. Syrjäseuduille jäävät vain vanhukset. Hoitotarpeen vajaus on niin suuri, että pakolaisia ja turvapaikanhakijoita saa tulla vielä useita vuosia. Mikäli haluamme pitää yllä hyvinvoitipalvelut kansalaisille, me tarvitsemme uusia maahantulijoita.

1960-70 luvulla naapurimaamme Ruotsi tarvitsi valtavasti uutta nuorta väkeä hyvinvoinnin ylläpitoon. Sitä löytyi meiltä Suomesta. Silloin oli tarve työntekijöille. Kielitaito ei ollut ensisijainen. Sen oletettiin löytyvän ajanmittaan ja niin on käynyt. Sama resepti toimii myös tänään. Ruotsi on aina selvinnyt väestön massamuutoista. Emme varmaankaan voi olla siinä huonompia kuin nuo ”hurrit”?

Uusi hallitus astui remmiin. Alku oli lupaava. Sitten alkoi vatulointi. Sitä on jatkunut ja tuntuu jatkuvan. Jahkaamiseen kyllästyneet kansalaiset ovat ottaneet tämän raskaasti. Kaikki gallupit ja mielipidekyselyt hyppivät niinsanotusti saksanpolkkaa. Kaikkien inhoama sönkkö Rinne loistaa kirkkaammin kuin täysikuu. Vatuloinnin isä Sipilä on joutunut kansalaisten inhonkohteeksi.

Hyvin lyhyessä ajassa koko poliittinen teatteri on syöksyillyt holtittomasti sinne ja tänne. On mielenkiintoista nähdä, kuinka vauhdikas on tuleva vuosi? Jatkuuko vatulointi, vai ottaako kolmen ässänhallitus tukevan niskalenkin ja runnoo pakkolait voimaan? Löytääkö voimantunnossa oleva vassariporukka sellaisen kirivaihteen, jolla kumota istuva hallitus?

Milloin ensimmäinen suomalainen terroristi saa polttopullon palamaan kunnolla? Tapahtuuko siinä iskussa ensimmäinen kuolonuhri? Mikä on maahanmuuttajien vastaus? Kukaan ei muista, että turvapaikanhakijat tulevat sotaa käyvistä maista. Vapaanliikkuvuuden alueella liikkuvat myös aseet ja räjähteet. Malmö on hyvä esimerkki. Jugoslavian sodan jäljilta sieltä virtasi aseita kaikkialle Eurooppaan.

Suomen hallitus vatuloi metsästäjien aseitten parissa. Pitäisikö keskittyä tullivalvontaan? Samoin tehostettuun rajavalvontaan. Maahamme saapuu valtavasti tavaraa joka vuorokausi. Sen tavaravirran mukana saamme maahamme sellaista asearsenaalia, että metsästäjien pyssykät jäävät pelkiksi tussareiksi. Vai uskooko joku, että sotatarvikkeiden tuonti voidaan estää?

Ammutaan nyt vuodenvaihtuessa raketteja. Ulkona ja suoraan taivaalle. Lopetetaan pelkääminen. Puhutaan toisistamme hyvää.

Tässä näin aluksi.

Avainsanat: invaasiolähiidästä, vatulointi, polttopulloiskut

116 Aikuisuuden kynnyksellä

Keskiviikko 30.12.2015 klo 20:06 - yrjöpoeka

Pienenä poikana odotin kiihkeästi sitä aikaa, milloin olen aikuinen mies. Jälkikäteen ajatellen lapsuus meni liian nopeasti ja se oli työtä täynnä. Sitä en suinkaan sano, että lapsena tehty työ olisi ollut pahaksi. Päinvastoin voi nyt sanoa, että on edes jotakin lapsuudessa oppinut. Ilman työtä ei leipä suuhun tule.

Aikuiseksi mieheksi olin lapsena kuvitellut kaikki armeijan käyneet miehet. Aikanaan se tuli kohdalleni. Armeija aika oli minulle helppoa ja siellä oli mielestäni mukavaa. Loppuaikana tuli jo turhautumista jatkuvasta paikallaan olosta ja saman asian uudelleen ja uudelleen jankkaamisesta. Armeijan jälkeen totesin, ettei olo tuntunut aikuiselta. Fyysisesti oli kasvanut pojasta hieman isommaksi. Mutta se mieli!

Toisena ja kaukaisena haaveena olin ajatellut aikuisuutta siinä vaiheessa, kun ja jos joskus pääsen avioliittoon saakka. Se ihme sattui kohdalleni. Avioliitto tuli ja sen mukana siunaantui lapsia myös. Elämä oli vaiherikasta ja siihen sattui myötä ja vastamäkiä. Asetuttiin asumaan kotikylälleni rakentamaani taloon. Jälkikäteen ajateltuna lastenkasvu talosta ulos oli todella nopea. Noihin aikoihin alkoi kohdaltani eläkeläisen elämä. Mikä huvittavinta, pohdin edelleenkin, milloin tunnen itseni aikuiseksi mieheksi.

Nyt aivan viimeaikoina olen lopultakin löytänyt sen ihmeen. Tunnen itseni aikuiseksi mieheksi. Huvittavaa ei ole se, että tunnen kehossani ikääntymisen oireet. Fyysinen kestävyys on haihtunut kauemmaksi yhtäaikaa, kun olen tuntenut löytäneeni miehuuden. Nimenomaan aikuisen miehen minän. Mistäkö ihmeestä se löytyi?

Se löytyi lapsista. Tarkemmin sanoen lastenlapsista. Omat lapset ovat olleet aina tärkeitä ja jälkikasvun myötä vielä enemmän. En koskaan ollut uskonut, että nämä pienet veijarit voisivat näyttää minulle tien aikuiseksi mieheksi. Niin on kuitenkin käynyt.

Minun omassa lapsuudessani oli myös olemassa isovanhemmat. Minulle ja omalle sisarusjoukolle he kuitenkin jäivät etäisiksi. Muutoinkin lapsuudessani eivät miehet näyttäneet tunteitaan lastenlapsia kohtaan, kuten nykyisin näkee. Moni ulkopuolinen voi luulla, että lastenlapseni pyörittävät minut sormiensa ympärille?

Se on osittain kyllä totta. Minulla on aikaa lapsille ja he tietävät olevansa minulle jotakin aivan erityistä. Ukilla ja mummolla on aikaa jututtaa lasten leikkinallet ja muut hahmot. Ikääntymisen hyvänä puolena on, että voi leikkiä lasten kanssa lasten leluilla. Huolimatta siitä, että itse lopultakin tunnen olevani aikuinen mies.

Sitä tässä jäin miettimään, että pitääkö miehen muuttua lapsenmieliseksi, jotta tuntee itsensä aikuiseksi mieheksi?

Avainsanat: aikuisuudenkynnyksellä, miehuudenetsintä,

115 Mihin oikein uskomme

Perjantai 25.12.2015 klo 18:59 - yrjöpoeka

Jouluna hiljennymme kristikunnan suuren juhlan äärelle. Nekin, jotka eivät koe uskoa omakseen, hiljentyvät joulun aikana. Joulun aikana kirkot täyttyvät. Sanaa kuunnellaan. Uskonnollisia lauluja lauletaan kaikkialla Suomessa. Tämä on siinä mielessä kummallista, kun muutoin jatkuvasti hoetaan kirkosta eroamisesta. Samoin kirkkoa ja sen opetuksia pidetään menneisyyden juttuna. Kaikesta huolimatta Joulu saa ihmiset valtoihinsa. Kukatie ripaus kirkon tuomaa sanomaa puhuttelee meitä.

Aikaisemmin Suomessa on uskottu virkavaltaan. Samoin on pidetty kaikkein luotettavimpana tiedonvälittäjänä omaa kansallista Yleisradiota. Näin on ollut ja on luotettu, että avoimessa demokratiassa tämä jatkuisi ikuisesti. Sosiaalisen median vallankumous on nyt saanut ihmiset muuttamaan käsityksiään ja uskon kohteita.

Maahantulviva pakolaisvyöry on erityisesti sekoittanut aivan tavalliset suomalaisten ihmisten päät. Kukaan ei ole osannut valmistautua tähän. Parhaiten tähän ovat saaneet totuutensa selitettyä erilaiset huuhaa-mediat. Ne tietoisesti väittävät virkavallan valehtelevan ja yleisradion olevan myös yksi salaliiton ylläpitäjä. Turvapaikkavyöryn selitetään olevan salaliiton tulosta.

Epävarmoina aikoina ovat ihmiset etsineet itselleen vaikka uskosta totuutta. Ennenmuinoin erilaiset lahkolaisliikeet saivat ihmiset uskomaan melkein mihin tahansa. Jopa meillä Kainuussa ja Suomussalmella oli saarnaajia, jotka saivat ihmiset uskomaan maailmanloppuun. Vakaat isännät jättivät talonsa ja siirtyivät Kiantajärven rannalle odottamaan lentolaitetta, joka vie uskovat taivaaseen.

Ei tullut taivaaniloon lähtöä. Ihmiset palasivat hiljaisuudessa koteihinsa ja yrittivät unohtaa sekoamisensa. Tämän päivän tapahtumissa on täsmälleen samanlainen juonne. Vakaina ja todella tolkun ihmisinä tunnetut isännät ovat siirtyneet saarnaamaan sellaista tietoa ja totuutta, että jo huomenna heitä voi todella kaduttaa hurahtaminen sekopäisiin viesteihin.

Pelätään pakolaisten tulevan tappamaan heidät ja raiskaamaan kaikki naiset. ISIs-järjestön sanotaan soluttautuneen kaikkialle. Kaiken lisäksi kun heitä kuuntelee, tajuaa, että he todella uskovat näin olevan. Kukaan näiden vaihtoehtomedioitten lukija ei huomaa heitä kusetettavan. Ihmisten hyväuskoisuudella näiden medioiden kehittäjät rikastuvat.

Normaali media on menettänyt mainoksista saatavia tulojaan. Sähköisessä mediassa liikkuu tänään todella suuret rahat. Roskajulkaisu MV-lehti saa kirjoittaa mitä törkyä tahansa ja väittää mitä tahansa. Lukijoiden jakaessa ilmaiseksi näitä julkaisun juttuja he samalla tukevat huomaamattaan mainostajia. Jokainen klikkaus rikastuttaa julkaisijaa ja hyödyttää mainostajia.

Tämän maksajina toimivat tavalliset hyväuskoiset ihmiset. Veroparatiisiyhtiöt ovat suurimpia hyötyjiä. Lehden julkaisemilla jutuilla ei tarvitse olla päätä eikä häntää. Pääasia on, että niitä luetaan jaetaan ja tykätään.

Ennenvanhaan uskottiin kaikkeen hyvään. Uskottiin Jumalaan.Uskottiin Jeesukseen.

Nyt uskotaan paskaan. Kaiken lisäksi siitä halutaan maksaa.

Veroparatiisi kiittää.

Avainsanat: yhteinenuskomme, huuhaamedia, lahkolaisliikkeetsuomussalmella

114 Poikki

Keskiviikko 16.12.2015 klo 14:03 - yrjöpoeka

Viime viikon lopulla liukastuin kaksi kertaa oikein kunnolla. Molemmilla kerroilla pysyin pystyssä, mutta selkäni lihakset ja nikamat ottivat todella itseensä. Viikonloppuna ja sen jälkeen olen yrittänyt kammeta itseäni kipulääkkeiden voimalla pystyyn. Tänään tein päätöksen jättää kipulääkkeet pois ja sen ansiosta jokainen lyhyt askel vihloo hermoja.

Välillä on tunne, että selkä on todella poikki. Runko on niin kierossa, että ulkopuolisen silmissä voi olettaa minun pystyvän kävelemään kyljellään. Istuminen on kaikkein pahinta. Hiljainen köpöttely sisällä ja pihamaalla on parasta. On vain varottava, ettei kompastu tai liukastu. Onneksi tänään on niin täräkkä pakkanen, ettei lumi ole liukasta. Mukavasti narisee.

Jouduin eilen aamulla sen tosiasian eteen, että minun oli peruttava päivälle sattuva meno. Eilen oli tiedossa tuntikausien istuminen vuoden tärkeimmässä valtuuston kokouksessa ja jouduin jäämään siitä pois. Tämä oli harmillista, koska eilen valtuustolla oli edessä yksi todella tärkeä päätös. Pakolaisten vastaanottamisesta oli tiedossa vastakkainasettelu ja olisin todella mielelläni ollut mukana sanomassa sanasen jos toisenkin.

Valtuusto oli jokatapauksessa tehnyt asiasta myönteisen päätöksen äänin 22-13. Suurin ja näkyvin vastustus oli tullut keskustan riveistä. Valtuuston puheenjohtaja oli saamieni tietojen mukaan sallinut erään ryhmänsä edustajan pitää puolituntisen monologin aiheesta. Kukaan ei ilmeisesti muistanut, että valtuustolla on työjärjestys, mutta koska tämä puhe oli vastaan, salli puheenjohtaja sen esittämisen. Valtuuston puheenjohtaja on kaikkein ärhäköin vastustaja.

Olen pannut merkille, että ainakin meidän kunnassamme kovimmat vastustajat pakolaisten vastaanottamiselle, ovat valtapuolue keskustassa. Pakolaisten lisäksi samat tahot vastustavat turvapaikanhakijoiden sijoittamista kuntaamme. Vastustavat argumentit ovat tuttuja erilaisista vaihtoehto medioista. Hirmuisia huolia ja pelkoja kaikista mahdollisista uhkatilanteista suolletaan toista mieltä olevien eteen.

Yksi kaikkein suosituin sana näillä pelkääjillä on sana; jos. Ennen sanottiin jatkuvasta jos sanan käytöstä näin: Jos tädillä olisi munat, se olisi setä. Tuntuu uskomattomalta, kuinka vakaina ja rauhallisina pidetyt ihmiset ovat yhtäkkiä muuttuneet jos ihmisiksi. Ei auta hallituksen vetoomukset siitä, että meidän on yhdessä hoidettava tämä kriisi. Ei auta, vaikka jokaviikko kävisivät virkavallan edustajat kertomassa, ettei meillä ole mitään hätää.

Nyt kun itsestä on tuntunut, että selkäni on poikki, niin samaa voi sanoa näistä vakaina pidetyistä ihmisistä. Pelkotila on niin vallannut mielen, että yhteys harkitsevaan ja maltilliseen älyyn on poikki. Toivottavasti saan selkäni nopeammin kuntoon?

Tänään Yle uutisoi yhdysvaltalaisen viihdesivuston jutusta, jossa Kainuu nimettiin Helsingin ulkopuolella olevaksi sadunomaiseksi paikaksi. Johtuneeko tästä, etteivät Kainuun juriskot halua kenenkään tietävän tämän paikan olemassaolosta. Sadunomaisesta ympäristöstä. Paikka on vain meidän.

Haluamme olla täällä yksin.

Avainsanat: noidanuoli, pakolaistenvastaanotto, mitäjos, buzzfeed

113 Miten vastaan

Sunnuntai 13.12.2015 klo 15:20 - yrjöpoeka

Eilisen päivän aikana kävin Kuusamossa. Vein tekemäni kylmäsavukaapin ystävälleni ja teimme vaimoni kanssa pakollisia jouluostoksia. Lapset eivät jää ilman lahjoja. Kuusamossa oli menoa ja meininkiä kaupoissa ihan mukavasti. Kulkiessani myymälöissä törmäilin tuttaviini. Jostakin kummallisesta syystä heillä kaikilla oli yksi yhteinen kysymys minulle. He eivät varmasti ole tehneet keskinäistä sopimusta tästä, mutta jotakin tämä kysymys kertoo tästä ajasta.

Edellinen päivitykseni sai runsaasti kommentointeja aikaan. Usea soittaja kertoi olevansa kanssani samaa mieltä. Yksi viestin lähettäjä kertoi rehellisesti olevansa useista asioista minun kanssani eri mieltä, mutta kannusti silti minua kirjoittamaan jatkossakin. Hän aikoi lukea kirjoituksiani jatkossakin. Useimmat kertoivat olevansa samaa mieltä siitä, että tuhopolttajat ovat terroristeja.

Kainuulaiset eivät sulata sitä, että meiltä turvaa pyytäviä kohtaan käydään polttopullojen avulla. Eräs vanhempi herrasmies oli todella pahoillaan näistä polttopullo iskuista. Hän muisti sodan kokeneena mihin sitä käytettiin. Sitä käytettiin maahamme hyökännyttä vihollista vastaan. Tankin tuleen saanut oli sankari kaikille mukana olleille kavereilleen. Tämä veteraani koki hyökkäykset turvapaikkaa pyytäviä ihmisiä kohtaan suomalaisten häpäisynä.

Viimeiset viikot olen harjoitellut kylmäsavustusta ja välillä myös lämminsavupönttö kuumenee. Kirjolohi fileet ovat olleet pääosassa. Kokeiluja lihalla on takana. Samoin kokeiluja juuston kylmäsavustamisesta olen tehnyt. Tämän toiminnan huonompi puoli on se, että tulee syötyä kylmäsavulohta välillä aivan liikaa. Mutta tälle ei voi mitään, ruisleipä, kylmäsavuviipale ja juustosiivu. On semmoinen yhdistelmä, että pitää nälän loitolla.

Jouluksi on laitettava lisää kalaa savustumaan. Pakastin joutuu luovuttamaan sisältään kesällä pyydettyä Jäämeren lohta. Tämän joulun päälaji ruokapöydässäni, on kala ja erityisesti lohi. Kala on myös lastenlasteni suuhun sopivaa herkkua.

Vuoden viimeisimmät kokoukset alkavat olla käsillä. Tulevana tiistaina kokoontuu valtuusto päättämään budjetista. Siinä ohessa päätettäväksi tulee myös mahdollisten pakolaisten ottaminen kuntaan. On todella mielenkiintoista nähdä, kuinka eri puolueet asiassa toimivat. Joulunalusviikolla on vielä yksi kunnanhallituksen kokous. Mukaan sopii vielä kaksi eri palaveria.

Myös vuosi vetelee viimeisiään. Pilviset päivät saavat aikaan sen, ettei päivä oikein valoislta enää näytä. Onneksi päivän lyheneminen alkaa olla käsillä.

Palaan vielä alkuun. Miten vastaan minulle osoitettuihin kyselyihin? Kysymys kuului aika tarkoin näin: Kuinka kauan aion katsella puolueeni jäsenten aiheuttamia toilailuja? Miten jaksan kuunnella ja katsoa sitä muukalais- ja ihmisvihaa, mitä puolueeni jäsenten toimesta jatkuvasti kuullaan?

Tänään en osaa vielä vastata. Puolue johon aikoinaan liityin oli moniarvoinen ja erilaisuutta arvostava. Itsenäisesti ajattelevien ihmisten puolue. Tänään tuntuu siltä, että puolueeni on muuttumassa yhdenasian liikkeeksi. Vastaus varmasti aikanaan löytyy. Sen voin luvata.

Avainsanat: kylmäsavustus, molotovinkoktail, ollakkovaieiköolla

112 Mihin olemme menossa

Perjantai 11.12.2015 klo 12:42 - yrjöpoeka

Turvapaikanhakijoiden vyöry maahamme on tuonut mukanaan monenlaisia asioita. Eniten näkyy ennakkoluuloinen asenne tulijoiden suhteen. Julkisuudessa puhutaan vain nuorista miehistä ja heidän aiheuttamastaan selittämättömästä uhasta. Kukaan ei tunnu huomaavan, että heidän joukossaan on myös lapsia, joko yksin tai perheineen. Keskustelua käydään vain nuorista miehistä.

Oma huomioni tulijoista on, että he ovat hyväkuntoisia nuoria siisteissä vaatteissa ja heillä on osaaminen nykyaikaisiin älylaitteisiin. Kaikki tänne tulevat miehet ovat tummatukkaisia ja tummasilmäisiä. Erityisesti omat miehemme ovat ärhäköinä sosiaalisessa mediassa. Omat suomalaiset naiset ovat vaarassa näiden tulijoiden takia. Kukaan ei myönnä, etteivät he osaa asennoitua näihin nuoriin pakolaisina.

Kaikilla meillä on mielikuva sotaa pakoon lähteneistä. Mielikuvaa vahvistetaan kaikkien maailman avustusjärjestöjen toimesta. Kaikissa julisteissa esiintyy yleensä erittäin kärsivän oloinen lapsi ja naisia on myös kuvissa. Meille on iskostunut sellainen käsitys, että jokainen mies on innolla ampumassa toisiaan ja he eivät voi olla pakolaisina. Itsekin alussa mietin asiaa, mutta tutustuessani aiheeseen enemmän, olen tullut siihen tulokseen, että myös miehet voivat paeta sotaa.

Tämän vyöryn aikana on alkanut myös toisenlainen ja todella erikoinen muutos ihmisten käyttäytymisessä. Vastaanottokeskuksia vastaan on hyökkäilty polttopullojen avulla. Tähän mennessä ei ole vielä tullut yhtään uhria. Tuhotöiden jatkuessa minä uskon, että tulemme näkemään hyvinkin pian ensimmäiset uhrit. Olen kysellyt viranomaisilta, mitä sen jälkeen?

Tuhopolttajat eivät ymmärrä yhtä asiaa. Turvapaikanhakijoiden tulo ei sillä tavoin lopu. Sodat pakolaisten lähtöalueilla jatkuvat ja ihmisten tulva Eurooppaan jatkuu. Pidän polttopullojen kanssa hääriviä vastuuttomina rikollisina. Nämä hämärässä piilottelevat pellet leikkivät toisten elämällä. Minä rinnastan tämän toiminnan terrorismiin. Tämänkaltainen tuhotyö vaaraantaa koko yhteiskunnan toiminnan. Ensimmäisen uhrin edessä olemme kansakuntana kriisissä.

Kolmen puolueen hallitus tuomitsee terrorismin ulkomailla ja on sitä kärkkäästi tuomitsemassa. Nyt odotan hallitukselta ja erityisesti työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiltä samanlaista otetta terrorismiin, joka kohdistuu meiltä turvaa hakeneisiin ihmisiin. Mikäli hallitus ei tätä tee, ongelma kaatuu hallituksen syliin siinä vaiheessa, kun ensimmäinen uhri kaivetaan raunioista.

Äärioikeiston toimesta järjestetään öisin ns. ”turvapartiointia” vastaanottokeskusten ympäristöissä. He voisivat kulkiessaan myös vartioida keskuksia tuhopolttajilta. Valitettavasti heidän aikansa taitaa mennä omien polttopullojen parissa. Tämänkaltainen partiointi täyttää mielestäni rikollisuuden tunnusmerkit. Heidän toimintansa ei turvaa mitään. Päinvastoin, heidän toimintansa aiheuttaa ennenpitkää yhteenoton turvapaikan miesten kanssa. Yleisen järjestyksen turvaaminen kuuluu selkeästi poliisille.

Olemmeko järjestäytynyt yhteiskunta? Vai johtavatko pellet meitä kohti yhteiskunnallista kriisiä?

Avainsanat: turvapaikanhakijat, tuhotyönyritys, vastaanottokeskustentulipalot