Satunnaiset kuvat

nuorimies

Uusimmat

Blogin arkisto

072 Alkukoti

Tiistai 31.5.2016 klo 10:18 - yrjöpoeka

Kuivettuminen ja näivettyminen on päivän sana Itä- ja Pohjois-suomen kunnissa. Väki muuttaa koulutuksen perässä entistä kauemmaksi ja nimenomaan meidän tekemiemme päätösten takia. Olemme perustelleet keskittämisen ideologiaa niin tehokkaasti, että emme enää edes näe mihin se on johtanut.

Kuntiin jäävä väki on koko ajan huoltosuhteeltaan entistä enemmän epätasapainossa. Lopullinen muutto tapahtuu jokaisessa kunnassa omalle hautausmaalle. Meillä Suomussalmella paikan nimi on Härkökangas. Tämän vuoden lopullinen tilasto loppusijoituksen osalta lienee aika lähellä kaksisataa (200) henkeä. Kun kunnan väkiluku on tällä hetkellä noin 8200, jokainen voi päätellä mihin tämä johtaa. Viimeinen sulkee portin Härkökankaalle.

Kainuun historia on ollut selviytymistä ja Kainuu on ollut aina kasvattaja maakunta. Historian aikana on vihulainen idästä ajoittain tuhonnut Kainuun asutuksen täydellisesti. Sinnikkäästi näihin maisemiin on aina muuttanut uusia asukkaita. Välillä katovuodet aiheuttivat nälänhätiä ja Kainuun asutus tuhoutui syrjäalueilta melkein täydellisesti. Mutta koskaan ei tänne muutto ja asuttaminen loppunut. Muuttoa tänne tuli Savosta ja Idästä.

1800 ja 1900 lukujen taitteessa väkeä muutti paremman elämän toivossa uudelle mantereelle, Pohjois-Amerikkaan. Venäjän vallankumous toi meille ensimmäisen kerran pakolaisaallon. Silloin itärajan kunnat olivat sen aallon vastaanottajina. Toinen maailmansota tuhosi nuoria miehiä ja sotien jälkeen alkaneen jäälleenrakennuksen mukana maahamme syntyi ennätysmäärä lapsia.

Tämän seurauksena maaseudulla oli taas elämää. Yhteiskunnan keskittämisen ihanuus toi työpaikkoja entistä enemmän kaupunkiseuduille. Lopulta alkoi massamuutto paremman elämän toivossa muualle. 1960 luvulla alkoi muutto Ruotsiin ja sinne siirtyi suomalaisia ylijäämä nuoria satojatuhansia. Samaan aikaan tieverkosto maassamme kehittyi ja entistä useampi pääsi kumipyörillä siirtymään asutustaajamiin.

Nyt ollaan ja ihmetellään. Kunnat palkkaavat konsultteja pohtimaan mitä pitäisi tehdä. Pidetään seminaareja ja laaditaan julkilausumia. Vaaditaan koko maan asuttuna pitämistä. Samaan aikaan valtiovallan toimesta puuhataan entistä keskittävämpää politiikkaa. Tämä toiminta muistuttaa hölmöläisten tarinoilta. Toinen on ehdottavinaan ja toinen on tekevinään. Sitten ihmetellään yhdessä. Jopa presidenttikin ihmettelee joukon mukana.

Mitä tapahtuu samaan aikaan muualla? Siellä on tapahtumassa sama ilmiö kuin oli meilläkin kansan ylituotannon takia. Väki lähtee liikkeelle paremman elämän toivossa. Ilmiötä pahentaa samaan aikaan tapahtuvat sodat useissa liikakansoitetuissa maissa. Välimeri on tuhansien lasten ja naisten viimeinen leposija uhkarohkella matkalla.

Mitä Eurooppa ja erityisesti autioituva Suomi tekee? Pystyttää raja-aitoja ja sulkee tulijoita leireihin. Osa Eurooppalaisista nimeää tulijoita uskonnon takia vihollisikseen. Eurooppaa ja samalla Suomea ollaan sulkemassa.

Minusta tämä on turhaa puuhaa. Meille on opetettu, että ihmisten alkukoti sijaitsee Afrikassa. Alkukodista on aiemminkin lähdettu tuomaan siementä kaukaisille maille.

Kuihtuvat kunnat tarvitsevat uusia siemeniä. Ihmisiä.

Avainsanat: kainuunhistoria, muuttoaaltoruotsiin, ihmistenalkukoti

071 Hampaat naulaan

Perjantai 27.5.2016 klo 23:19 - yrjöpoeka

Nykyaika on tullut vauhdilla myös minun kotitalooni. Tämä koskee erityisesti tiedonvälitystä ja sen puutetta. Suuri ja kaunis Microsoft lähti syöttämään pakkopullaa niille, jotka eivät vapaaehtoisesti asentaneet Windows 10 koneelleen. Minä en sitä halunnut, koska seiska (7) on toiminut todella hyvin. Pakkoasentamisen jäljiltä kone oli todella sekaisin. Onneksi ehdin nähdä netissä ohjeita pakkosyötön purkamiseksi. Purin pakkoasentamisen.

Luulin kaiken olevan nyt hyvin, mutta seuraava toimija, Kaisanet operaattorini, aloitti modeemien muuttamisen. Vein lopulta laitteeni asiantuntija liikkeeseen. Siellä kerrottiin karua tarinaa Kaisanetin toiminnasta. Pikaisella aikataululla aloitettu muutostyö, ilman kokeiluja on romahduttanut asiakkaiden työ- ja kotiverkot täysin. Kaikenlisäksi yhtiö ei edes vielä tiedä, kuinka paljon modeemeja jää täysin virattomiksi! Yhtiö on jo toimittanut liikkeeseen uusia modeemeja asikkaille jaettaviksi, mikäli entinen ei toimi. Kaisanet toimii kuten Microsoft. Pakkosyöttö ja omat laitteet kehiin.

Koska minulla on vielä liikkuva laajakaista 4G, otaksuin homman pelittävän siihen asti, että saan kotiverkon kuntoon. Ei olisi pitänyt luulla. Verkko ei toimi ja nyt voin sanoa, että olen motissa tiedonvälityksestä. Sähköposti ei toimi ja pidän sitä kaikkein tärkeimpänä työvälineenä ja tiedon välityksen kanavana. Koska en tilaa kuin yhden paperilehden, olen siltäkin osin ulkona. Mitä vielä voisi sattua. Radioverkko voi simahtaa ja TV kadottaa loputkin kanavansa näkymättömiin. Paperilehti, se ainoa, voi lopettaa ilmestymisensä.

Tätä pohdiskellessa huomaa, kuinka haavoittuva tämä sähköinen verkko on. Kaikenlisäksi toimijat ovat niin ylimielisiä, etteivät ne valmistele asioita etukäteen julkisuudessa. Erityisen harmissani olen Kaisanetin toiminnasta. Olen tukenut kotimaakuntani yhtiötä verkon toimittajana ja tähän asti homma on toiminut hyvin. Suomussalmen jäälleenmyyjä ei osannut antaa minkäänlaista osviittaa siitä, milloin laite saadaan kuntoon ja jos saadaan. Työruuhkaa oli kuulemma tiedossa pitkälle tulevaisuuteen.

Mikäli verkko joskus korjaantuu, tämä kirjoitus tulee sitten jälkijunassa. Nyt on itsellä tunne, että voin yhtähyvin ripustaa hampaat naulaan. Tämä noin kuvaannollisesti, koska hampaat ovat vielä kiinni leukaluissa.

Jatkuu:

Kirjoitin edellistä juttua 3 päivää sitten. Nyt pääkoneeni aloitti lopultakin toiminnan ja verkko aukeni. Tabletit sensijaan tuntuivat sekoavan lopullisesti. Kaikkein kummallisinta oli, että vanhin älylaitteistani, puhelin, asentui verkkoon oikein?

Paljon on puhuttu ja vaahdottu laajakaistasta kaikille. Meilläkin on laajan kunnan syrjäisille poluille levitetty valokuitua. No, asukkaita siellä ei juuri ole. Pääosa väestöstä, eli yli 85%, asuu kahdenkymmenen (20) kilometrin etäisyydellä kunnan keskustaajamasta. Mutta sillä porukalla ei sitten ole valokuitua lähelläkään. Valtiovallan ajatuksena oli levittää valokuitu koko maahan ja se on tehty. Yksi asia unohtui. Kaapelia ei vedetty, eikä edes edellytetty, sinne, missä väestö on.

Tärkeintä on ollut, että kaikilla on mahdollisuus muuttaa sinne, missä kaapeli kulkee. Mikä tärkeintä, kaapelin vetäjät ovat saaneet vetää roikkaa rauhassa. Valtio on maksanut ja firmat kiittävät.

Avainsanat: microsoft, kaisanet, valokuitukaikille

070 Tiedonsiirto takkuaa

Keskiviikko 25.5.2016 klo 21:51 - yrjöpoeka

Lopultakin sain edes tabletin toimimaan. Operaattorin ansiosta tietoyhteydet ovat poikki. En ole tuskan kanssa yksin. It-alan firma sanoi operaattorin yllättäneen heidätkin. Modeemeja virtaa huoltoon ja kukaan ei vielä tiedä, kuinka kauan tämä kaaos kestää.

Verkon kadottaa huomaa, kuinka riippuvaiseksi ihmiset on laitettu sähköisestä verkosta. Pankkiyhteys poikki, sähköposti ei toimi. Nyt onneksi pääsen ne lukemaan tabletilla. Tabletti ei vielä korvaa oikeaa pöytäkonetta. 

Jatkan blogini päivittämistä heti, kun verkkoyhteys palaa.

Avainsanat: tietoliikenneyhteyspoikki, operaattoriparantaaverkontoimintakykyä

069 Suuri kusetus

Perjantai 20.5.2016 klo 10:30 - yrjöpoeka

Kalastuslain uudistuksesta puhuttiin paljon ja sen luvattiin helpottavan vapaajankalastajien kukkaroa ja selkeyttävän lupajärjestelmää. Normaalisti olen heti vuodenvaihteen jälkeen lunastanut kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaisen vapaluvan. Erinäisistä syistä johtuen pääsin vasta nyt parhaimman harrastukseni pariin. Kahden päivän jälkeen on syytä pohtia uutta käänteentekevää uudistusta.

Uudistuksen jälkeen uutisoitiin rehvakkaasti, kuinka kalastajan rahapussi kiittää. Hyvin lyhyellä oppimäärällä olen tullut tulokseen, että päättäjiä on kusetettu. Kalastajia erityisesti. Lupien yhtenäistämisen sijasta on saatu aikaiseksi todellinen rahastusautomaatti. Uudella luvalla saat kalastella kyllä, mutta suurin osa käyttämistäni kalastuspaikoista on siirretty erikoislupa alueiksi.

Aikaisemmin sai läänikohtaisella vapaluvalla kalastella valtion vesialueilla pienillä puroilla ja jokialueilla. Nyt voi uudella kalastuksenhoitomaksulla kalastaa vain yleisillä vesialueilla, lammeilla ja järvillä. Valtava määrä pieniä ojia, puroja ja jokia, sekä järvien kapeikkoja on siirretty koko valtakunnan kattavan vapaluvan piiriin. Normaali ihminen ei tarvitse sellaista lupaa. Vapalupa maksaa kalenteri vuodeksi 50 euroa. Kalatalousmaksu on nyt 39 euroa.

Uusi valtakunnallinen lupa toki sisältää metsähallituksen entisiä erikoislupa alueita ja vapamäärää ja vieheitä voi sitten laittaa likoon reippaasti. Peräti 8 vapaa saa laittaa vetoon. Mitä normaali, yhdellä vavalla kalastava tekee tämmöisellä? Ei mitään. Nyt on keksitty viimeinkin sellainen automaatti rahastukselle, ettei paremmasta väliä. Vuosittain ministeriö lyö uudet luvut pöytään ja kuka maksaa? Sinä maksat.

Paikkatietoikkunaa tutkimalla jokainen saa selville, kuinka pikkutarkasti pienenpienet ojatkin on tulkittu sellaisiksi alueiksi, joilla on uuden vapaluvan tarvitsema status. Mikäli olet kalastamalla yhdellä vavalla jollakin järvialueella, sinulla on oltava tiedossa kaikki rajoitetut alueet. Järvellä voi sijaita useita kapeikkoja, jossa sinun on hinattava pyydys ylös, ellet ole lunastanut uutta valtakunnallista vapalupaa. Epäilenkin, että tämä uudistus on tehty vain vetouistelijoiden tarpeeseen. Ei normaalin vapakalastajan.

Tämä järjestelmä on suorastaan sikamaisen kiero. Väitän, että suurin osa kalastajista ei koskaan tule tietämään, että omalle järvelle on yhtäkkiä 1.1.2016 tullut erikoisalueita. En löydä mitään syytä, miksi jotkin järvien kapeikot ovat nyt erityisalueita?  Kalakantojen hoito ei sitä puolla millään tavalla. Kotikuntani Suomussalmen suuret järvet ovat rajun säännöstelyn kohteina. Kiantajärvi 4 metriä ja Vuokkijärvi 6 metriä. Mikä on esimerkiksi meidän vesissämme muuttunut tammikuun ensimmäinen päivä? Ei mikään. Vesi nousee ja laskee.

Olen aina luullut, että autoilijaa kusetetaan jokainen vuosi päättäjien toimesta. Nyt samaiset päättäjät uusilla vahvistuksilla ovat löytäneet uuden kultaisen suonen, mistä lypsää rahaa valtion kassaan. Uskooko kukaan, että kalastusmaksut kokonaisuudessaan siirtyvät kalakantojen hoitoon? Autoilijat eivät enää usko.

Uudistuksissa luvattiin kalastajan kukkaron kevenevän. Ovat oikeassa.

Kyllä se kevenee.

Avainsanat: mmm, kalastuslakiuudistus, valtakunnallinenvapalupa, erikoisvedet

068 Kotona Suomessa

Keskiviikko 18.5.2016 klo 11:23 - yrjöpoeka

Sain tilaisuuden olla mukana maahanmuutto- ja kotouttamistyön koulutuksessa. Tilaisuus kesti kaksi tiivistä päivää ja vielä on jäljellä kolmas päivä kesäkuussa. Karhulanvaaran koulukeskuksessa pidetty tilaisuudessa oli runsas osanotto, miehiä ja naisia. Erilaisia ammattiryhmiä ja hännänhuippuna sain olla joukon jatkeena luottamusmiehen roolissa.

Ensimmäisen päivän teemana oli; Pakolaisten vastaanotto ja alkuvaiheen palvelut. Luennoitsijoina maahanmuuttoviraston asiantuntijoita ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen väkeä. Välillä jaloiteltiin ja tehtiin ryhmätöitä. Erittäin hyviä keskusteluja sain olla kuulemassa ja sain ottaa osaa keskusteluihin itsekin. Ensimmäinen päivä oli todella tiivis, pidin sen antia itselleni erinomaisena.

Toisen päivän teemana oli sitten; Kotouttamistyö. Päivän luennoitsijana oli alan työtä arjessa tehneitä ammattilaisia. Päivän teeman aiheet olivat nyt konkreettista ja sen anti kaikille oman kunnan ihmisille todella hyvä. Molempina päivinä näkyi selvästi se, että Suomussalmi on valmistautunut pakolaisten tuloon hyvin. Keskustelu ja mielipiteiden vaihto aiheista jatkui ruoka- ja kahvitauoilla vilkkaana. Juuri nämä keskustelut olivat minusta päivien parasta antia.

Joitakin paikalla olleita kummastutti minun mukanaoloni. Ihmeteltiin, kuinka joku perussuomalainen voi olla kiinnostunut aiheesta. Kerroin kyselijöille, että minun tapani on ottaa asioista selvää ja silloin on parasta olla mukana asioiden suunnittelu ja valmisteluvaiheessa. Lisäsin siihen myös sen, että valtiovallan suunnalta on pyydetty kunnilta apua pakolaisten vastaanottamiseksi.

Suomussalmen kunnanvaltuusto on antanut myöntävän lausunnon asiasta ja minun kunnanhallituksen jäsenenä on sitä kuunneltava. Olipa kriittinen tai ei, työ on tehtävä ja se on tehtävä hyvin. Siksi on tiedettävä mistä puhutaan ja miksi. Keskusteluissa tein selväksi myös sen, että perussuomalaisissa on myös niitä, joille maahanmuutto ei ole mörkö ja pelon aihe.

Eilen aamulla ajoin koulukeskuksen alueelle ja lähestyessäni parkkialuetta, tietä oli ylittämässä juuri linja-autosta tulleita pieniä koululaisia. Vastakkaisesta suunnasta lähestyi lapsia naisen ohjaama auto ja lienee todennäköisesti vienyt oman lapsensa päiväkotiin. Huomatessani auton liian kovan vauhdiin vilkutin valojani, koska olin pysähtynyt odottamaan lasten tien ylitystä. Lapset seurasivat valojeni vilkuttelua ja ylittivät tietä. Naisen ohjaama auto koukkasi hieman ja sujahti lapsiryhmän välistä vauhdilla.

Jäin ällistyneenä paikalleni ja pääsin liikkeelle vasta tovin jälkeen. Olin todella kauhuissani ja kerroin tilanteesta kunnahallitukselle illan kokouksessa. Uuden koulukeskuksen liikenneturvallisuuteen on kiinnitetty kovasti huomiota nimenomaan lasten vanhempien suunnasta. Nyt aivan ilmeisesti vanhempi törttöili liikenteessä ja vaaransi samalla kertaa usean lapsen loukkaantumisen.

Viimeaikoina on paljon puhuttu liikennekurin ja käyttäytymisen höltyminen. Tien kunnossapitäjät kohtaavat tänään jatkuvasti törkeää kielenkäyttöä ja keskisormi sojottaa usein autoilijoilla. Naiset eivät kuulemma ole mikään poikkeus.

Lieneekö tämä eilinen sellainen. Oma kiire antaa oikeuden unohtaa toisten turvallisuus.

Avainsanat: kotonasuomessa, pakolaiset, kotouttaminen, liikennekuri

067 Ääriliikkeiden leima

Sunnuntai 15.5.2016 klo 17:57 - yrjöpoeka

Perussuomalaisiin on isketty lähtemättömästi ääriliikkeen leima. Puolueen sisälle on asettunut sellaista joukkoa, jota en tunnista perussuomalaiseksi. Erityisesti minua närästyttää äärioikeiston joukko, jossa ratsastetaan avoimesti ihmisvihamielisillä asenteilla. Suuren mestarin Halla-ahon vanavedessä kansanedustajiksi pääsi hänen ns.opetuslapsiaan. Olli Immonen oli välillä suuren kohun keskellä ja silloin odotin, että puolue oikeasti harjaa hänet ulos.

Sitä ei tehty. Pidän sitä anteeksiantamattomana. Helsingissä järjestetään itsenäisyyspäivänä soihtukulkueita yhdessä sellaisten ryhmien kanssa, joilla on yhteys natsiliikkeisiin. Sitä pidetään harmittomana, valitettavasti se ei ole sitä. Suomalainen yhteiskunta on muovautunut niin yltiösuvaitsevaksi, ettei se tunnista vaaraa näiden liikkeiden arkipäiväistämiseksi. Media huomioi näitten liikkeiden tapahtumat ja kansalaiset turtuvat ja alkavat pitää tilannetta normaalina.

Se ei ole sitä. Näitä liikkeitä ei saa arkipäiväistää. 1930-luvulla tämänkaltaiset ääriliikkeet hivuttivat itsensä valtaan, koska ne olivat muuttuneet arkipäiväisiksi. Niihin oli totuttu ja niiden oli annettu mellastaa vapaasti. Aivan kuin tänään, silloinkin ääriliikkeitä yhdisti viha yhtä ihmisryhmää kohti. Suomalainen yhteiskunta on sodan jälkeen rakennettu yhteisvoimin eri kansalaisryhmien toimesta. Näitten äärijoukkioiden ei pidä antaa tuhota sitä. Pitäisin erittäin suotavana sitä, että ne kiellettäisiin rikollisjoukkioina.

Puolueeseemme on nyt lähtemättömästi lyöty sellainen leima, että sitä ei voi edes harjaamalla poistaa. Puolue saa tästä kyllä syyttää itseään. Lasku maksetaan heti seuraavissa kunnallisvaaleissa. Ja sitä seuraavissa vaaleissa. Saan jatkuvasti kuulla omilta, entisiltä kannattajiltani, että heitä hävettää. Kainuussa ei ymmärretä avointa vihaa jotakin ihmisryhmää kohti. Kaikkein pahinta on ollut näiden ihmisten mielestä se, että he ovat erehtyneet äänestämään puoluetta. Ja että heihin on lyöty perussuomalaisuuden leima.

Minua hävettää omien kannattajieni puolesta. Luottamuksen voi menettää vain kerran. Muutamien näkyvien puolueemme edustajien liehakointi näiden ääriryhmien liepeillä ei sovi tolkun ihmisille. Osa kansanedustajista jopa käy puhumassa näiden avoimesti fasististen ryhmien tilaisuuksissa. Sitä puolustetaan isänmaallisena toimintana. Sitä se ei mielestäni ole.

Kun olen itse tehnyt pisimmän työurani Rajavartiolaitoksen tehtävissä, siellä tehtiin ja tehdään edelleen työtä kaikkien suomalaisten eteen. Isänmaan asia on työtä kaikkien puolesta. Marssimalla kaduilla huutaen vihaa toisia kohtaan, ei voi puolustaa isänmaallisuudella. Sillä lauseella halutaan peittää fasismin kytkös.

Näin kaatuneiden muistopäivänä voi jälleen muistella, mitä isänmaallisuus on. Se on oman maan ja kansan, sekä yhteiskunnan puolustamista. Isänmaallisuutta on puolustaa heikoimpia. Isänmaallisuutta on puolustaa eri uskontoryhmien olemassaoloa ja oikeutta harjoittaa uskontoaan.

Isänmaallisuutta on tehdä yhdessä sopien, yhteisten tavoitteiden mukaisesti, kaikille vapaata yhteiskuntaa.

Ei huutaen. Ei vihaten. Vaan yhdessä kaikkien kanssa.

Avainsanat: arkipäiväinenäärioikeisto, perussuomalainenharjaaminen, samakaikuonaskelten

066 Biofood

Torstai 12.5.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

Suomessa on menossa taas kerran buumi, jossa kaikki maakunnat haluavat tehdä yhtäaikaa samaa. Jokainen maakunta haluaa uuden bio-sellu tai sellutehtaan. Kukaan ei pysähdy ajattelemaan, että juuri vastaikään on lopetettu useita suuria tehdaslaitoksia, jotka käyttivät puuta. Nyt puun eteen on ympätty sana bio ja kas, jokainen haluaa sellaisen omaan maakuntaan.

Myös meillä Kainuussa on sama kaiku askelten. Kainuu hamuaa uutta bio-sellutehdasta. UPM lakkautti sellutehtaan Kajaanista ja sen tehdasalueelle on noussut vuosikymmenen aikana aivan uutta teollisuutta. Kajaani kuitenkin haluaisi tehtaan ja mukana paikkakunta kilpailussa on Paltamo ja Suomussalmi. Itse pidän Suomussalmea kaikista parhaimpana vaihtoehtona, koska me olemme täällä keskellä puuvarantoja.

Jatkossa tulemme näkemään vielä paljon keskusteluja uusien tehtaiden päästöistä. Yksikään tehdas ei ole, eikä tule olemaan päästötön. Suomussalmen suuret järvet ovat valmiiksi raiskattuja, joten niiden vaurioitumisesta ei ole pelkoa. Suurin järvi, eli Kiantajärvi kokee säännöstelyn haitat neljän (4) metrin vaihteluilla. Toinen suuri järvi, Vuokkijärvi, kokee vielä pahemmin säännöstelyn haitat. Siellä vesi humppaa peräti kuusi (6) metriä. Rantoja syö jatkuva eroosio aiheuttaen jatkuvia haittoja.

Suurin osa sellutehdas hankkeista on pelkkää haavetta. Mikäli tehdas jonnekin perustetaan, se perustetaan liiketaloudellisin perustein. Siinä ei paljoa auta kuntien ja maakuntien toiveet uusista työpaikoista. Toki se on lottovoitto sille alueelle ,mihin sellainen nousee. Hyvää asiassa on se, että jälleen kerran koetaan puun olevan Suomen selkäranka.

Kirjoitin otsikon siitä syystä, että itse yritän pitää esillä Suomussalmen Ruokapuistoa. Suomussalmi elää puhtaan luonnon keskellä ja meillä sijaitsee yksi suurimmista lunnnonmarjojen jalostajista, Kiantaman jaloste. Koska muualla maailmassa ja erityisesti Kauko-Idässä on pulaa puhtaasta ruoasta, niin silloin meidän tulee koko ajan kehittää sen tuomia mahdollisuuksia.

Paljon puhutaan kuntien mahdollisuuksista käyttää koulujensa ruokahuollon lähteenä lähituottajia. Joka kerran se pysähtyy siihen, että paikkakunnalla ei ole sellaisia yrityksiä, joka voisivat tuottaa riittäviä määriä raaka-ainetta, tai puolivalmisteita. Mikäli tähän törmätään jatkuvasti, niin silloin tässä kohden on selvä markkinarako. Joka kunnassa ei voi sijaita isoja jalostajia, mutta esimerkiksi Suomussalmella siihen olisi hyvät mahdollisuudet. Väkimäärään nähden meillä on Kainuussa eniten tätä teollisuutta.

Itse koen turhauttavaksi puhumisen ruokateollisuuden puolesta. Sitä ei koeta sillä tavalla seksikkääksi, kuin bio-sellu, tai ict-ala. Ruokateollisuus voisi ympätä itselleen etuliitteeksi biofood. Kenties sitten kuntien luottamus- ja virkajohto kokisi uuden ajan koittavan. Toki ymmärrän sen, että aina tarvitaan osaavia ja asiaan vihkiytyneitä yrittäjiä. Valitettavasti niitä ei synny tyhjästä, koska sen eteen ei tehdä työtä.

Toivoisin kunnan oman elinkeinotoimen joskus heräävän tähän mahdollisuuteen. Tämä lienee täysin turha toive. Luottamushenkilönä koen, että kaikki puhumani kaatuu kuin vesi hanhen selästä.

Kolme pointtia. Biofood. Biofood. Biofood.

Avainsanat: biosellu, säännöstelynhaitatsuomussalmenjärvissä, biofoodruokaa

065 Juhlista toiseen

Tiistai 10.5.2016 klo 19:00 - yrjöpoeka

Sain olla mukana oman syntymä- ja asuinkyläni Piispajärven äitienpäivän juhlassa. Juhla oli monella tapaa erityinen. Edellisestä äitienpäivänjuhlasta oli vierähtänyt peräti 17-vuotta. Siihen asti koululla oli järjestetty opettajien ja oppilaiden toimesta juhlat. Kun pitkäaikaiset opettajat siirtyivät eläkkeelle, loppuivat myös koulun ja kylän yhteiset äitienpäiväjuhlat.

Koulu suljettiin vasta viime syksynä, eli koululla oli toimintaa. Valitettavasti uusi aika oli tullut kylälle ja uudenajan opettajat. Heille oli tärkeämpää käydä koululla töissä. Uuteen aikaan kuului se, etteivät opettajat enää asuneet koululla. Heillä oli kiire töiden jälkeen kuntakeskukseen. 17-vuoden aikana koululla toimi opettajina lukuisa joukko miehiä ja naisia. Koulua oli pidetty aina kylän keskuksena ja yhteisenä juhlapaikkana. Nyt se oli 17-vuotta pelkkä työpaikka.

Kyläseura sai kunnalta luvan järjestää tyhjillään olevassa kiinteistössä juhlat ja ne olivat todella onnistuneet. Juhlapaikalle oli saapunut myös kylän pitkäaikainen opettaja, Simo Viinikkala. 17-vuoden tauon jälkeen hän sai jälleen seurata äitienpäivänjuhlaa. Nyt hän oli vaimonsa kanssa vieraana juhlissa. Iäkkäät kyläläiset ottivat entisen opettajan ilolla vieraakseen. Juhlasali oli täynnä ja miehet saivat hoitaa tarjoilun.

Oma roolini oli olla kutsuttuna juhlapuhujana paikalla. Puheen pidin. Se oli sekoitus omia muisteluita entisiltä ajoilta. Koululaisena, isänä ja yhtenä oman kylän aktiivina koettuja äitienpäivän juhlia. Puheeni on luettavissa edellisessä blogissani.

Juhlaa oli myös äitienpäivää edeltänyt viikonloppu. Helatorstaina tulivat lastenlapset, Ilona ja Aliisa äitinsä kanssa mummola vierailulle. Todella upeat ja aurinkoiset säät suosivat meitä. Grilli lämpeni jokapäivä ja samoin sauna. Juuri äitienpäivän alla oli mieleenpainuvaa nähdä mistä se äitiys tulee. Teki hyvää kaikille ja myös minulle olla poissa tietokoneen ääreltä. Kirjoittaminen jäi vain puheenkirjoittamiseen.

Luulin juhlien olevan nyt lopussa, mutta ei. Avaat minkätahansa tiedoitusvälineen , niin ne ovat täynnä jääkiekkoa. Itse en siihen hysteriaan osallistu ja televisio saa puolestani olla otteluiden aikana joko kiinni, tai toisella kanavalla. Pidän hysteriana tämänkaltaista hypetystä eräästä nuoresta kiekkoilijasta. Jokaisessa uutiseessa pohditaan kuka varataan ensiummäisenä NHL:n miljoonia tienaamaan.

Katsojatilastojen mukaan peräti 2.6 miljoonaa suomalaista seurasi USA – Suomi ottelua. Vaikka asun ikääntyvän kunnan alueella, niin otteluiden vaikutuksesta kylä autioituu. Facebook hiljenee hetkeksi. Sitten se alkaa. Mekastus siitä kuka teki maalin ja millä tavalla. Sitä päivitystä sitten tykätään urakalla. En uskalla ajatella sitä mahdollisuutta, että Suomen joukkue voittaa maailmanmestaruuden.

Suomi taatusti sekoaa. Suomi sekosi jo nuorten MM-kisoista ja sen tuomasta mestaruudesta. Toivottavasti kisoissa joukkue kokee myös tappioita. Saisi noihin naamakirjan päivityksiin vähän vaihtelua.

Tämän juhlinnan kyllä suon muille. Onhan se vaihtelua vihapuheisiin ja kaduilla huuteluihin. Nyt huudetaan Suomi maailmanmestariksi.

Mutta rajat vuotavat. Suomalaiset pelaajat muuttavat ulkomaille. Ketä tilalle?

Avainsanat: piispajärvenkoulusuomussalmi, nhlvaraustilaisuus, muuttoliikeulkomaille

064 Äitienpäiväpuhe

Maanantai 9.5.2016 klo 10:03 - yrjöpoeka

Tervetuloa Piispajärven koululle, viettämään keväistä äitienpäivän juhlaa. Keväinen sää on juuri nyt kauneimmillaan. Aurinkoinen sää antaa äitienpäivänvietolle nyt kauneimmat mahdolliset puitteet.

Piispajärveläisenä sain kunnian tulla äitien juhlaan puhujaksi. Pidän tätä suurena kunnianosoituksena. Arvostan äitienpäivän juhlan todella korkealle. Äidit ovat juhlan ansainneet.

Muuttaessani tuosta koulun vierestä vaimoni työn perässä kunnan keskustaajamaan, moni ihmetteli valintaani. Etenkin ne, jotka tiesivät kuinka paljon minä käytän aikaa luonnossa liikkumiseen ja kuntoiluun Piispajärven metsissä.

Jotkut alkoivat käyttää minusta nimitystä, entinen Piispajärveläinen. Olen vastannut ja tulen vastamaan jatkossakin kaikille; Minä voin muuttaa muualle asumaan, mutta Piispajärvi ei lakkaa olemasta minun kotikyläni ja osa minua. Piispajärvi ja Piispajärveläiset ovat nyt ja aina osa minua.

Olen saanut itse osallistua 1960-luvulla muiden koululaisten mukana 7 vuotena äitienpäivän juhlaan, Siiri Luukkosen ja Simo Viinikkalan ohjauksessa. Kouluvuosien jälkeen olen aikuisena isänä saanut saattaa vaimoni ja äitini keväiseen juhlaan, missä omat lapseni ovat olleet esittämässä ohjelmaa äideille. Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta juhla on säilyttänyt sijansa Piispajärveläisten sydämissä.

Nyt koulun lakattua virallisesti olemassa opinahjona, kyläseura sai luvan kunnalta järjestää äitienpäivän juhla koulukiinteistössä. Kiinteistön tulevaisuudesta me emme vielä tiedä kuinka se päättyy. Onko kiinteistö kenen omistuksessa. Yksi on ainakin varmaa, että keväinen äitienpäivän juhla järjestetään jatkossakin Piispajärvellä.

Näin äitienpäivänä on syytä pohtia, miksi äiti on tärkeä. Sinulle, minulle ja meille?

Kahlil Gibran on runoilija ja hän on ilmaissut asian näin runollisesti:

Kaikki luonnossa kertoo äidistä.
Aurinko on maan äiti, joka ravitsee sitä lämmöllä;
se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä
ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun
ja lintujen ja purojen hymniin.
Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti.
Se synnyttää ne, hoivaa niitä ja vieroittaa ne itsestään.
Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
ja siemeniensä ystävällisiä äitejä.
Ja äiti, elämän esikuva,
on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.

Tämä kirjoitus ilmaisee mielestäni hyvin osuvasti sen,mikä on äidin rooli luonnossa ja ihmisten joukossa. Äiti on se, josta kaikki alkaa ja minkä ympärille kaikki kerääntyvät. Itselleni tämä Gibranin alkuvoimainen teksti tuo mielikuvan siitä , mitä äiti minulle on ja merkitsee. Niin lapsena, aikuisena, kuin nyt vanhempana.

Äiti on kaikille lapsille se ensimmäinen sana, minkä hän oppii itse sanomaan. Äiti sanana on meille itsekullekin tuttu. Jokainen meistä voi ummistaa silmänsä ja muistella omaa äitiään. Kuinka tuttu ja turvallinen on se muistikuva. Kuinka elävä se muistikuva on. Ja kuinka vahva on sen tuoma kuva omasta äidistä.

Kahlil Gibran on kirjannut äiti sanaa näin:

Kaunein sana ihmiskunnan huulilla on sana ”Äiti”, ja kaunein sanonta on ”Minun äitini”.
Se on täynnä toivoa ja rakkautta, hellä ja ystävällinen sanonta, joka tulee sydämen syvyyksistä.

Äiti on kaikki – hän on lohdutuksemme surussa, toivomme epätoivossa ja voimamme heikkoudessa. Hän on rakkauden, säälin, myötätunnon ja anteeksiannon lähde.

Hän, joka menettää äitinsä, menettää puhtaan sielun, joka siunaa ja suojelee häntä jatkuvasti.

Tähän kaikkeen hänen kirjoittamaansa voi yhtyä. Kuunnellessani omien lasteni puhetta omalle äidille ja lastenlasten puhetta omille tyttärilleni, useimmiten kuultava sana on äiti. Kuten tänään olen saanut kuulla.

On ilo viettää äitienpäivää täällä teidän kanssanne ja juhlia äitejä sekä kiittää omasta äidistä. Osalla meistä on vielä äiti elossa, ja osalla on äiti jo kuollut, mutta äiti on aina sellainen, joka seuraa meidän mukanamme, meidän sydämissämme. Äidin opetukset ovat aina mielessämme. Usein tiedämme, mitä äiti sanoisi tai tekisi missäkin asiassa. Vaikka me teemme omat ratkaisumme, kyllä ne oman äidin ajatukset ja mielipiteet ovat aina mielessämme ja ohjaavat meitä päätöksissämme..

Kunnian arvoisat äidit! Tämä juhlapäivä on teidän. Iloitkaa, riemuitkaa ja olkaa onnellisia yhdessä. Te olette sen ansainneet. Toivon tämän päivän muistuttavan erityisesti meitä miehiä äitien tukemisen tärkeydestä. Tänään, huomenna ja joka päivä.

Päätän puheeni kotimaisen runoilijan Lauri Viidan Alfild-runon säkeeseen.

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Oikein riemukasta ja aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Avainsanat: äitienpäivänjuhlaperinnepiispajärvenkoulu, kahlilgibran, lauriviita

063 Sotkuinen sukupolvi

Tiistai 3.5.2016 klo 9:33 - yrjöpoeka

Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla Vappuna loisti äly poissaolollaan. Vapun aikana sinne oli osallistava ”älymystö” suorittanut suoran toiminnan iskun sotkemalla hautakiviä ja muistomerkkejä punaisella maalilla. Ilmeisesti teolla on yritetty sanoa jotakin, mutta paikka oli sanomalle aivan väärä. Itse en voi ymmärtää sellaista, että muistomerkit ja hautakivet otetaan mielensäpahoittamisen kohteeksi. Siihen tarkoitukseen jokainen voisi varata oman asuintalonsa seinät. Siten sanoma tulisi tunnetuksi ja jokainen näkisi missä ääliö asuu.

Kaupunki alueilla on jatkuvasti näkymässä into sotkea maalilla jokainen paljas pinta. Sitä sanotaan myös graffititaiteeksi. Kaupat pursuavat värikkäitä ja erittäin helppokäyttöisiä spraymaali purkkeja. Osa näistä taiteilijoista ilmeisesti pitää itseään oikeina taiteilijoina ja että heillä on sen vuoksi vapaus ilmaista itseään. Joissakin tapauksissa tyhjä harmaa seinä on kieltämättä parempi näky silmille hieman väriä pinnassa. Valitettavasti suurin osa on pelkkää sotkua. Kunnille ja kaupungeille se aiheuttaa menoja paikkojen puhdistamisen takia.

Osallistavaa mielensäpahoittamista olen saanut seurata uutisvirrassa, kun Fenno-voiman rakennustyömaan välittömässä läheisyydessä ovat leiriään pitäneet maailmanpelastajat. Takkutukkaiset ikuiset opiskelijat, jotka eivät halua tehdä normaaleja ihmisten töitä. Heille tärkeää on näkyä sanomansa kanssa television uutisissa. Sanoma on se, että vastustetaan kaikkea sähkön tuottamista. Nämä vekkulit eivät ole ymmärtäneet, että omaa sanomaansa he eivät saisi esille ilman sähkön olemassaoloa.

Väkivaltaisten mellakoiden jälkeen poliisi pakotti pitkäaikaiset leiriytyjät paikalta pois. Pitkän leiriytymisen sotkut ovat jääneet jäljelle. Sosiaalisessa mediassa takkutukat perustelevat paikan sotkuisuutta sillä, että poliisi ajoi heidät pois. Sympatiaa kansalaisilta saadakseen, he voisivat käydä siivoamassa jälkensä rauhanomaisesti. Sitä lienee turha vaatia, koska he ovat lapsesta saakka tottuneet siihen, että kyllä vanhemmat huolehtivat. Näiden takkutukkien tärkein tehtävä on olla osa osallistavaa nuorisoa. +35 v.

Kevät tuo sotkuisuuden meidän jokaisen nähtäväksi. Mäyräkoiran nahkoja lojuu jokaisen viikonlopun jälkeen katujen varsilla. Tyhjiä tölkkejä ja pulloja heitellään joka paikkaan. Paperijätettä on kaikkialla, muovista puhumattakaan. Sotkuisuus ei pysähdy siihen. Jätteen keräilypaikoilla sotkut vain pahenevat. Juuri eilen lehtiä viedessäni paperin keräyssäiliöön, näin sinne työnnetyn kaikkea muuta. Peltipurkkeja ja lasipulloja lastenvaipoilla ryyditettynä. Tämä sotku kertoi paikalla käyneen nuoren vanhemman. Lukutaito oli jäänyt vajavaiseksi.

Ihmisten ymmärrys sen suhteen, mitä voi tehdä on jäämässä vajavaiseksi. Kuvitellaan kaiken olevan vain itseä varten ja että säännöt ovat niitä toisia varten. Keväällä puhutaan paljon koiran paskoista. Kuvitelkaa tilanne, että olette siivonneet putipuhtaaksi oman tonttinne ja myös tontin kadunvierustat. Yhtenä kauniina hetkenä juuri siihen oman tontin veräjän viereen puhtaalle nurmikolle ilmestyy taluttimen kanssa hevosen kokoinen koira. Murjaisee siihen sangollisen höyryävää paskaa.

Ei puhettakaan, että paska poistuisi siitä. Hihnan toisessa päässä oleva kylläkin.

Kolme pointtia. Osallistava, takkutukka, koiranpaska.

Avainsanat: osallistavanuoriso, takkutukatmellakoivat, keväisetkoiranpaskat

062 Elämää Vapun jälkeen

Maanantai 2.5.2016 klo 12:18

Ensimmäisen kerran vuosikymmeneen, vietin vapun kotosalla oman perheeni parissa. Keväinen sää suosi piha- ja puutarhatöitä. Grilli lämpeni viikonlopun aikana useasti. Iltaisin oli aikaa sitten seurata uutisvirtaa. Kaikki uutiset eivät tuottaneet mielihyvää. Siksi on paikallaan hieman kommentoida paria uutista.

Ensimmäinen uutinen, joka sai minut näkemään punaista liittyi Soldiers Odinin katupartioihin. Helsingin Sanomat oli tehnyt katupartiosta sinällään oikein hyvän jutun. Partiointi itsessään pitäisi lailla lopettaa ja laittaa joutilaat vaikka Pelsolle suota kuokkimaan. Erityisen vihainen olin siitä, että Viron kansalaiset ovat mukana Helsingin kaduilla. Minä en jaksa sulattaa tällaista menoa.

Tämän tyylinen kuljeskelu oli muotia keskieuroopassa edellisen vuosisadan alkupuoliskolla. Lopulta näillä musta-, tai ruskeapaitoihin pukeutuneilla oli aseet mukana. Sopivasti yllyttäen nämä joukot aloittivat kansalaisten terrorisoinnin. Poltettiin toreilla kirjoja, murhattiin erimieltä olevia. Lopulta yksi kansanosa saatiin syyllistettyä kaikesta ja siitä alkoi keskistysleirien perustaminen. Mikäli tämän hulluuden annetaan jatkua, tulemme lopulta näkemään verta kaduillamme.

Hesarin uutinen kertoi kuinka muut kansalaiset partioreitillä kokivat mustatakkisten kulkemisen. Muut ihmiset pelkäsivät näitä ja vaihtoivat kadun toiselle puolelle. Mustatakkiset ovat muka suojaamassa omia kansalaisiaan, mutta uutisen mukaan he uhkaavan joukkona pakottivat kaikki muut väistämään. Kaiken huipuksi joukkio pysähtyi pitämään tupakkitaukoa yhden kahvilan edustalle. Kahvilassa näytti kuvan mukaan olevan runsaasti ulkomaalaisia. Tämä joukkio provosoi ja etsii syytä aloittaa verenvuodatus.

Toinen uutinen oli sitten itse Vapulta. Vappupuheita pidettiin ympäri Suomea. Eniten niitä oli Helsingissä. Yksi puhuja sai minut voimaan pahoin. Erityisesti se mitä hän puhui ja missä puhui. Perussuomalaisten Olli Immonen on nyt puolueen toimesta harjattu niin puhtaaksi, että hänelle oli varattu näkyvä paikka. Suomen Pankin edustalla Immonen jatkoi siitä, mihin viimevuonna jäi.

Puolue on nyt todella heikossa hapessa. Se tavallinen kansa, joka jytkyn sai aikaan, on heitetty sivuun. Jytkyssä puolue sai suuren enemmistön aivan normaaleja kansanedustajia. Tavallisia työtätekeviä ihmisiä. Nämä kiihkoilijat olivat selkeänä vähemmistönä. Valitettavasti vaalikauden aikana puolueen julkikuvasta huokuu aivan toisenlainen puolue, kuin ennen vaaleja. Ennen vaaleja oltiin suurin työväenpuolue, ilman sosialismia.

Nyt ei enää olla. Työväki on jäänyt sivujuonteeksi. Eduskuntaryhmän suunnasta leviää julkisuuteen vain kiihkoilijoiden ääni. Tavalliset kansanedustajat puolueessa pysyttelevät hiljaa. Heidän pitäisi juuri nyt pysäyttää puolueen tuhoutuminen näiden turhakkeiden takia. Reilu vuosi on aikaa kuntavaaleihin ja uskallan ennustaa että jytky tulee. Jytky tapahtuu valitettavasti toiseen suuntaan.

Mauno Koivisto siteerasi aikoinaan Eduard Bernsteinia. Siteerausta voisi puolue nyt hieman uudistaa. ”Tärkeintä on jytky, jytkyn koolla ei ole merkitystä.”

Avainsanat: soldiersofodin, soininharjaamaimmonen, eduardbernstein, tärkeintäonliikeipäämäärä