Satunnaiset kuvat

Taimenen väsytys 4

Uusimmat

Blogin arkisto

139 Ajankuva ja kansallistunnuksemme

Maanantai 31.10.2016 klo 10:49 - yrjöpoeka

Jokavuotinen kellonaikojen vääntely on saatu taas päätökseen. Pidän tätä jatkuvaa vekslaamista jonninjoutavana muinaisjäänteenä. Kerran käyttöön otettua menetelmää eivät virkamiehet ja eduskunnan politiikot hevin muuttele. Nyt on ajan rukkaamisille tehtävä stoppi. Itselläni on todellisia vaikeuksia saada rytmi muuttumaan kellonajan mukana. Vaikka kyse on vain tunnista sillä on suuri merkitys.

Aikoinaan kellonaikojen muuttamista perusteltiin kaikenlaisilla verukkeilla. Yksi taisi olla se, että oltaisiin niin eurooppalaisia ajankäytössämme. Maailma on muuttunut hyvin nopeaan tahtiin ja elämme jo digiajan eteisessä. Jo nyt kaikki kaupankäynti toimii reaaliajassa verkossa. Kauppaa käydään 24/7/365. Eli jokaisena vuorokauden tunteina ja minuutteina läpi vuoden olemme yhteydessä ympäri maailman. Jokainen on tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa jokaisen vuorokauden jokaisena minuuttina ja sekuntteina.

Sen kautta katsottuna, ei kellojen rukkaamiselle ole minkäänlaisia perusteita. Tämä aihe olisi huomattavasti tärkeämpi asia ajaa kuin tuulimyllyjä vastaan käytävä taistelu. Putkosen räjähtelevillä lepakoilla nauravat naurismaan aidatkin. Kaikenlisäksi lepakoiden poksahteleminen ei kuulu kunnanvaltuutettujen prioriteeteissa ykkösluokkaan. Se kuuluu Don Quijote-sarjaan. Surullisiin ja säälittäviin tarinoihin.

Olen joutunut aiheesta keskustelemaan ystävieni ja tuttujeni kanssa. Naurun tyrskeen seassa olen saanut uteluja, aionko minä nostaa Suomussalmella sijaitsevat tuulimyllyt vaalikeskusteluihin. Tyrskeen ja hohotuksen seasta on sitten ihmetelty sitä, etteikö puolueellamme ole enää oikeita kunnallisia teemoja ajettavanamme? Itsekin olen aiheella naureskellut ja en todellakaan aio yhdellekään ihmiselle kertoa huuhaata räjähtelevistä lepakoista.

Olen myös lisännyt, että mikäli tulevissa valtuustoissa ei ole enää muita tärkeämpiä asioita ajettavana, minä lopetan valtuutetun työn. Lepakkopellenä en aio olla yhtään ainoata hetkeä. Olenko ymmärtävinäni näin, että puolueeni johtavat henkilöt ovat arvioineet tulevien valtuutettujen roolin uudelleen? Elikkä tulevilla valtuutetuilla ei ole enää muuta virkaa kuin lepakkojen katselu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan. Usea valtuutettumme on kyllä toiminut näin nykyisissäkin valtuustoissa. Vastustanut kaikkea, mitä muut ovat esittäneet.

Aamun uutisia kuunellessani ilmeni, että 70 perussuomalaista valtuutettua on valtuustokauden aikana arvioinut roolinsa uudelleen. Keskusta on saanut suurimman tulijamäärän ryhmää vaihtaneista. Keskustan lanseeraama lause ”On kotiintulon aika”, tuntuu toimineen. Oma arvioni on, että seuraavissa kunnallisvaaleissa suuri määrä nykyisistä valtuutetuista vaihtaa ryhmää.

Lepakkokeskustelu vaikuttaa siihen omalta osaltaan. Sen tuoma mielikuva tulevaisuudesta ei istu suomalaisten mielenmaisemaan. Suurin vaikuttaja on kuitenkin puolueeseen lyöty leima heikommassa asemassa olevien lyömisestä ja sortamisesta. Puheet uudenlaisesta työväenpuolueesta on unohdettu. Isänmaallisuus ja sen sisältö on otettu uudenlaiseen käyttöön. Lippua ja leijonatunnusta käyttävät mielensäpahoittajat puolueessamme, ovat häpäisseet niitä. Tätä ei ole ymmärretty puoluetoimistossa.

Suomenlippu ja leijonatunnus ovat kansallisomaisuutta, Suomen tunnuksia. Ne eivät ole yhdenkään puolueen yksityisomaisuutta.

Mielensäpahoittaneista puhumattakaan.

Avainsanat: kesäaika, digiaika, donquijote, suomentunnukset

138 Onnen päivät

Sunnuntai 30.10.2016 klo 9:23 - yrjöpoeka

Lastenlapseni Ilona ja Aliisa muuttivat elokuussa Kajaanista Espooseen. Yksi lastenlapsistani on Bremenissä vanhempiensa kanssa. Työ vie suomalaisia maailmalle. Ilona ja Aliisa ovat viettäneet hyvin paljon aikaa mummolassa vuosien varrella ja se on ollut minulle ukkina ja vaimolleni mummona erittäin mieluisaa. Ukkina olen mielelläni antanut omaa aikaani lasten käyttöön. Elokuussa lasten lähdettyä tuli todella tyhjä olo. Talo pysyi hiljaisena ja lasten ääntä ei kuulunut.

Nyt tämän viikonlopun aikana lapset ovat olleet mummolassa äitinsä kanssa. Tulivat junalla ja lähtevät junalla. Perjantaista asti olen saanut viettää niinsanottua laatuaikaa. Lasten seurassa vietetty aika antaa ainakin minulle itselleni lisää virtaa. Isänpäivää aikaistettiin, jotta lapset saivat onnitella ukkia livenä ja antaa omia lahjojaan. Nyt olen onnekas ukki. Ukkina on hyvä olla.

Vaikka tänään kuljetan lapset Kajaaniin ja kotia kohti, en tunne sellaista ikävää kuin elokuussa. Skype antaa mahdollisuuden keskustella lasten kanssa säännöllisesti. Ainoastaan kosketusta jää uupumaan. Lasten halaus on jotakin sellaista, mistä jää pysyvä muisto sieluun. Keskustelut ja puuhastelut lasten kanssa antavat isovanhemmuudelle kultareunukset. Olen aina ilolla seurannut lasten puuhailua mummon kanssa. Jokaisella vierailulla mummolassa on aina leivottu. Siinä siirtyvät mummon kädentaidot seuraavalle sukupolvelle.

Paljon olisi ollut kirjoitettavaa ja kommentoitavaa muun maailman menosta. Lasten täällä ollessa olen sen suosiolla siirtänyt sivuun. Nyt lasten puuhaillessa askartelujensa parissa päivitän sivuani pikaisesti. Loppuajan tästä päivästä käytän tiiviisti lasten seurassa.

Nyt on onnenpäiväni.

Avainsanat: onnenpäivät, isovanhemmuus

137 Mikään ei kelpaa

Torstai 27.10.2016 klo 13:55 - yrjöpoeka

Viimeisen vuoden aikana vähälukuinen (älystä en sano sanaakaan) joukko on mekastanut ja huutanut kadunvierillä sanomaansa. Heidän viestinsä on ollut: maassa maan tavalla. Sitä on toistettu suu vaahdossa. Perussuomalainen puolue toi sanan esille vuosia sitten. Nyt sitä käyttävät eniten äärijärjestöjen edustajat. Kaiken maailman tynkkyset ovat kertoneet, kuinka he valkoisina suomalaisina ottvat huomioon muiden maiden tavat siellä vieraillessaan.

Nyt alkoi sitten parku presidenttimme puolison esiintymisestä Iranissa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vierailulla Iranissa ja vaimo on mukana. Rouva Jenni Haukio toimii kuten on tapana, maassa maan tavalla. Iran on erittäin uskonnollinen maa ja se on kaikkien tiedossa. Uskontona on Islam ja sen opetuksiin kuuluu, että naisten on aina peitettävä päänsä. Tätä maan tapaa rouva Haukio kunnioitti laittamalla huivin päähänsä. Kuvan mukaan se sopi hänelle täydellisesti.

Vielä 50- ja 60-luvulla maaseudun naisilla oli aina huivi päässä aamusta iltaan. Ei silloin kukaan räkänokka huudellut, ettei huivia saa pitää. Huivi oli yhtä olennainen osa vaatetusta, kuin miesten lakit ja lätsät. Vanhempien naisten huivi oli yleensä tiukasti leuan alta solmittu. Vielä tänäkin päivänä tapa on olemassa vanhoillislestadiolaisissa yhteisöissä. Ei sielläkään kukaan huutele huivi kieltoa. Huivi on osa arkea.

Tämän päivän kaikkitietävät ikuiset opiskelijat ja tyhjäntoimittajat luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Heidän pitäisi lukea hieman enemmän myös oman maan historiaa ja tapoja. Nyt he lukevat vain arabimaiden tavoista kertovia juttuja MV-lehdestä. Se on heidän raamattunsa. Heidän oppi isänsä on Suomessa etsintäkuulutettu monenlaisista rötöksistä. Mutta se ei tunnu opetuslapsia haittaavan.

On todella kummallista, että kun joku toimii heidän opettamallaan tavalla, se ei kelpaa? Heidän mielestään ilmeisesti kaikkien muiden on oltava kuten he haluavat. Valitettavasti heiudän joukkonsa on niin vähäväkinen ja eripurainen, ettei heidän toimistaan ole haittaa. Hieman tietysti tuo mesominen kaduilla risoo. Annettakoon heidän posmittaa. Ulkoilu on aina hyväksi.

Talvi on tulossa ja heidän on muistettava pukeutua lämpimästi. Tynkkysmäisissä pillihousuissa ja liian lyhyillä lahkeilla saavat vielä virtsatie vaivoja vanhemmiten. Onneksi heillä on pellenaamareita, jotteivat posket pakkasessa punerru. Tämäkin tapa on kummallinen, koska se ei ole suomalainen tapa. Halloween on aitoamerikkalainen tapa. Ei siis suomalainen.

Mutta kun mikään ei kelpaa, eikä käy. Heillä on omat Big Brother-tavat. Joillakin jopa paskat housuissa.

Avainsanat: maassamaantavalla, jennihaukio, iran, tasavallanpresidentinvierailu

136 Menneisyyden tunkkainen tuoksu

Keskiviikko 26.10.2016 klo 11:16 - yrjöpoeka

Kirjoitin 16.10 blogin Venäjä murhaa puolestamme. Niin todella on käymässä. Venäjä lisää sotakalustoaan Syyrian rannikolla ja sen ainoa lentotukialus on höyryämässä paikalle. NATO-liittolainen Espanja on antanut tankkausluvan satamassaan. Se on voimakas viesti muulle maailmalle siitä, että Venäjän saarrostamistoimista halutaan luopua. Viesti on karmea osoitus välinpitämättömyydestä Syyrialaisten siivilien kansanmurhalle. Näin kansainvälinen yhteisö selviää Syyrialaisten pakolaisten tulvalta.

Nato-maa Espanja näyttää näin tietä muille, antakaa Venäjän murhata puolestamme. Tämä lisää Venäjän uskoa siihen, että se voi tehdä mitä tahansa. Venäjä nöyryyttää koko kansanvälistä yhteisöä. Miksi ei toimiteta niinsanotuille kapinallisryhmille sellaisia ilmatorjuntavälineitä, että he saisivat rajoitettua Venäjän ilmatilan hallintaa? Muutama pudotettu taistelukone saisi liikettä kohti aselepoa. Venäjä uskoo vain voimaa.

Tähän Venäjän uhoamisen nöyristelijöiden suureen joukkoon on nyt liitettävä myös presidenttimme Sauli Niinistö. Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa hän kertoo Venäjän ilmatilanloukkausten olevan vain välinpitämättömyyttä. Itsenäisen valtion rajojen loukkaaminen ei koskaan saisi olla välinpitämättömyydestä kertovaa. Niinistön perustelut kertovat vanhasta suomettumisen haamun perinnöstä. Samaisessa haastattelussa kysellään hänen jatkohaaveistaan. Jatkohaaveista on nyt syytä luopua.

Samaisesta blogikirjoituksestani riemastunut lukija soitti minulle ja sätti kirjoitustani. Hänen mukaansa minun ei pitäisi kirjoittaa asioista, mistä en mitään tiedä. Soittajan selkeä sanoma oli, että Venäjällä palataan vielä vanhaan kommunistihallintoon ja silloin tuollaisille kirjoittajille koittavat ankeat ajat. Kerroin hänelle, että nykyinen Venäjän hallitus toimii aivan kuten ennenvanhaan. Siksi myös Suomi-syöjä Zhirinovski hengailee valtapuolueen siivellä ja tukee hallituksen toimia.

Olemmeko palaamassa perinteisiin jakolinjoihin äärivasemmiston ja äärioikeiston puheissa? Molemmilta laidoilta uhotaan tulevaisuudesta, jossa erimieliset saavat palkkansa. Kaiken hyvän lisäksi, nämä ääriliikkeet ovat tosissaan. Onneksi nämä ääriliikkeet ovat niin eripuraisia sisältä, että ne hajoavat pieniksi ryhmiksi. Tämä näkyy selvästi äärioikeiston masinoiman maahanmuuton vastustajien riveissä. Joka kylältä löytyy joku, joka haluaa kalifiksi kalifin paikalle.

Naapurikuntamme Puolanka piti kansalais-infon, jossa keskusteltiin turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. Kunta halusi kuulla omilta asukkailtaan, mitä mieltä he ovat mahdollisuudesta ottaa pakolaisia kuntaan. Koulun auditorio oli aivan täynnä. Viesti kertoo, että kuntalaiset suhtautuvat suopeasti tulijoihin. Puolanka on tunnettu siitä, että se on jokavuosi yhteisvastuukeräyksen kärjessä.

Väriä tilaisuuteen toivat paikalle kiiruhtaneet maahanmuuton vastustajat eteläsuomea myöten. Miksi he saapuivat sinne? Mikseivät he tulleet vuosi sitten Suomussalmen tilaisuuteen huutelemaan? Panin merkille kuntamme tilaisuudessa, että joukossa oli tuntemattomia pulipäitä. He pitivät suunsa kiinni, kun tunsivat millainen henki tilaisuudessa oli. Nämä pulipäät luikkivat ujoina ulos, eivätkä antautuneet paikallisten puheille.

Kiitos heille, että kuuntelivat.

Avainsanat: admiralkuznetsov, kansanmurhasyyriassa, suomettumisenhaamu, yhteisvastuukeräys

135 Missä ovat Soldiers of Odinin pellet

Maanantai 24.10.2016 klo 10:48 - yrjöpoeka

Tätä olen viimeisen viikon aikana itsekseni pohdiskellut. Tämä viime talven pelleporukka oli oman ilmoituksensa mukaan turvaamassa naisten ja lasten katurauhaa. Valitettavasti he olivat niin häveliästä porukkaa, että kuljeskelivat laitakaduilla varjoissa. Eihän siellä ketään muita pimeällä kulje. Siellä he aikansa partioivat ja nyt kun heitä taas tarvittaisiin, heitä ei näy. Pelottelevat pellet ovat syynä pohdiskeluuni. Tämä Halloweenia ja tuotteita mainostava pelottelukampanja olisi hyvä koetinkivi Odinin pellejoukoille. Valitettavasti taitaa käydä niin, että ovat samaa joukkoa. Yhtä vastuuttomia ja kaheleita. Yhtä ujoja, eivät halua jäädä juttusille. Olisiko kauppa jakanut heille naamarit?

Näitä pellenaamareita kaupitellakseen kauppaketjut täyttivät myyntihyllynsä ennakkoon. Nyt niitä myydään täyttä häkää kaikkialla maassamme. Sama ilmiö lienee muissakin maissa, joissa matkitaan kaikkea jenkkilästä tullutta. Tästä on haluttu tehdä sellainen kampanja, että se muistetaan. Vaikka ilmiöllä peloitellaan lapsia ja muita heikompia ihmisiä.

Suomessa on vuosisatainen perinne kekrin vietosta. Se perustuu omaan kansalliseen perimään ja tapaan juhlia vuodenkiertoa. Nyt samaan kekrin vieton juhlistamiseen on ympätty kauppaketjujen ja median avustuksella aito Amerikkailainen Halloween-juhla. Siellä on ollut tapana naamioitua kurpitsa naamareilla. Kauppiaille sellainen ei käy. Sitä varten Kaakkois-Aasian tehtaat suoltavat miljoonittain kumisia, toinen toistaan peloittavampia naamareita.

Media on tämän ilmiön varsinainen kummisetä ja kätilö. Viikkoja ennen kekrinpyhiä alkavat toimittajat puhua Halloweenistä ja kyselevät ja haastattelevat lapsia sen viettoon liittyen. Iltauutisten kevennyksinä on useita kertoja ennen viikovaihdetta kevennyksiä, joissa Halloweenia kehutaan. Aikuiset ihmiset ovat antaneet tämän tapahtua ilman vastalauseita. Mikäli tätä Amerikkalaista ilmiötä jatkuvasti tuputetaan lapsillemme, eivät he tunne enää omaa kekri-perinnettä. Olen erittäin harmissani tästä.

Suomalaiset matkustavat tänään hyvin paljon ulkomailla. Siellä he tutustuvat paikallisiin perinteisiin ja juuri sitä heille näytetään ja sitä he etsivät. Ei siellä kerrota amerikkalaisesta lasten peloittelujuhlasta. Vain Amerikanmaalla sitä juhlitaan. Muualla ollaan ylpeitä omasta perinteestä. Suomalaiset matkailijat kertovat sitten kotimaassa tutuille, kuinka hienoja perinteitä he ovat matkoillaan kohdanneet.

Miksi samaiset matkailijat eivät avaa silmiään näkemään, mitä meidän perinteillemme on tapahtumassa? Miksi me emme ole ylpeitä perinteistämme? Haluammeko kekrin aikana kertoa halpa itämainen naamari kasvoillamme kiinalaiselle turistille Halloweenista? Tuskimpa turisti sitä haluaisi kuulla ja nähdä. Meillä pitäisi olla ylpeyttä kertoa maahamme tuleville omista perinteistämme. Omista vuodenaikoihin kuuluvista jaksoista. Juuri näistä kohdemaan perinteistä matkailijat ovat kiinnostuneita.

Viranomaisten pitäisi nyt ensin kieltää naamarien myynti. Kauppiaitten kukkarolle iskeminen rauhoittaa pian tämän kaltaiset kampanjat. Entä jos peloittelu kampanjassa sattuu vahinko? Kuka vastaa? Minä lopetan ulkomaisten pellenimien julkaisemisen tähän. Aloitan perinteiden kunnioittamisen tästä.

Sahtia pöytään. Puukkojunkkarit raitille.

Avainsanat: odininpellet, halloweenjuhla, peloittelukampanja, kekrinperinne

134 Luonto on joskus kummallinen

Sunnuntai 23.10.2016 klo 15:36 - yrjöpoeka

Usea puheillani ollut on viime viikkoina päivitellyt sitä, kuinka talven tulo on viivästynyt. En itse ole asiaa kummeksinut, koska muistan oman yli 60-vuoden ajalta useita erikoisia syksyjä. Pienenä poikana 60-luvulla jouduimme yhtenä syksynä kaivamaan viimeiset perunat lumen alta. Silloin talvi ryntäsi jo syyskuussa ja peitti kaiken alleen.

Aikaisin tulevan lumen pysyminen on aina ollut ongelmallista. Usein lumi on häipynyt kerran tai kaksi, ennekuin pysyvä olotila on saavutettu lokakuun lopulla. Juuri niin on käymässä tämän syksyn aikana. Ensilumi tulee nyt kuun lopulla ja sillä on suuri mahdollisuus pysyä sitten kevääseen asti. 2000-luvun alussa lumi tuli kerran heti lokakuun alussa. Silloin sain jo vuodenvaihteeseen mennessä hiihdettyä yli tuhat kilometriä. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä.

Usea ikäiseni mies on muistellut sitä, kuinka nuorempana saimme metsästää lumisessa maastossa teeriä ja metsoja. Usea on unohtanut sen, että silloin metsästysaika oli huomattavasti pitempi. Joulumetsoa pyydettiin juuri joulun alusviikoilla. Nyt lintukantojen romahdettua saamme pian tyytyä metsästysaseiden ja -videoiden katseluun. Tämä syksy oli erittäin huono ja metsästysviranomaiset eivät uskaltaneet rauhoittaa havulintuja metsästykseltä. Tämä kostautuu tulevina syksyinä.

Kummallista on aina näin syksyllä talvilintujen ilmestyminen pihapiiriin. Tiaiset ilmestyvät kopistelemaan ikkunanpieliä ja kurkkivat sisälle. Näin ovat tehneet tänäkin syksynä. Olen hidastellut ruokkimisen aloittamista ja siitäkös tiaiset eivät ole tykänneet. Ne ovat systemaattiseesti kaivelleet laudoitusten rakosia ja kivijalan ja laudoituksen reunasta ne ovat onnistuneet kaivelemaan vuorivillaa. Kaikkialla seinän vierustoilla on sitä sotkua nähtävillä. Asuntovaunun kulmaan laitoin polyuretaania ja sitä ne ovat riemulla hajoittaneet altapäin. Pitänee tukkia tuo paikka tuholaisilta.

Eilen lopulta laitoin ensimmäisen ruokinta-automaatin ja rauha on jälleen palannut. Tänään kirjoittaessani saan olla rauhassa. Tiaiset pörisevät ruokintapaikalla, eivätkä kurki ikkunasta tekemisiäni. Tiaiset saivat luovutusvoiton. Kesäisin piha on täynnä elämää ja siksi haluan pienten siivekkäiden tirskuttavan talven aikana pihapuissani. Automaatin ympärillä kuuluva koputtelu kutsuu paikalle myös isompia siivekkäitä ja oravia.

Myyräkannat ovat samoin romahtaneet yhtäjalkaa metsälintukantojen mukana. Siksi pöllöillä ja haukoilla ovat edessä nyt ankeat ajat. Tämä näkyi jo nyt syksyllä, kun pieni ja pippurinen varpuspöllö kuritti pihlajoissa viihtyviä punatulkkuja ja tilhejä. Niitä oli kuitenkin silloin niin runsaasti, etteivät ne siitä kärsineet. Toista on nyt näiden pienten talvilintujen kohdalla. Tämä pieni pöllö pystyy melkoiseen kannan harventamiseen. Asuessani Piispajärvellä väijyskeli yhtenä talvena pihapuissani tämä pöllö ja keväällä ei enää ollut tiaisparvia.

Luonnon kummallisuuksiin kuuluu, että katovuosien jälkeen kannat hyvin pian runsastuvat. Samoin käy myyräkannoille. Se helpottaa painetta pienten siivekkäiden kohdalla. Muutama hiiri- ja myyräpariskunta voi tuottaa valtavan määrän jälkeläisiä yhden kesän aikana.

Luonnon tasapaino tarvitsee näitä pieniä jyrsijöitä. Eikä siinä ole mitään kummallista. Se on kummallista, että luonto tulisi hyvin toimeen ilman ihmistä.

Avainsanat: luonnonmonimuotoisuus, ensilumi, joulumetso, luonnontasapaino

133 Baltic Sea

Perjantai 21.10.2016 klo 17:57 - yrjöpoeka

Tuolla nimellä tunnetaan vesialue, jota ovat riivanneet saasteet. Rantavaltiot ovat surutta laskeneet viemärinsä suoraan tähän altaaseen. Viime vuosina olemme toistuvasti nähneet uutislähetyksissä vihreän massan peitossa olevaa vettä. Suomalaisten tuella ja työllä on vihdoinkin saatu jotakin rotia suurvalta Venäjän suurten kaupunkien puhdistamoihin. Meidän siis pitäisi nyt olla oikein tyytyväisiä?

Mitä vielä. Tyytyväisyyteen ei ole aihetta. Maamme tekemää työtä Putin kunnioitaa nostamalla sotilaallisen uhittelun kiitokseksi. Venäjä käyttäytyy kuten kaikki muutkin roistovaltiot. Ne purevat kättä, joka on juuri ollut auttamassa. Kaiken lisäksi Putinin käskystä, Venäjän taistelukoneet loukkaavat meidän ilmatilaamme. Keskusteluista ei tule mitään tolkkua, koska tsaarin jälkeläinen valehtelee päin naamaa. Samalla syyttäen kaikkia muita. Aivan kuten Donald Trump. Ovatko he sukua toisilleen?

Kaiken huipuksi kotimainen suomettunut nöyristelijöiden joukko esittää, että syy onkin meissä. Heidän mielestään meidän ei pitäisi parantaa sotilaallista valmiutta, vaan nöyrästi hyväksyä kaikki. Onneksi valtiomme johdossa on selväjärkisiä, joille isänmaan rajojen loukkaamattomuus on tärkeää. Juuri siitä syystä puolustusministeri Niinistö nosti esille Ahvenanmaan demilitarisoinnin . Niinistön mukaan tämä on ongelma.

Viesti on selvä ilmoitus naapurimme pullistelulle. Maamme aikoo puolustaa koko aluettaan ja tarvittaessa pyyhkii sotaväellä demilitarisointia. Ruotsi oli aiemmin jättänyt oman Gotlannin saaren puolustamisen herran haltuun. Nyt sinne on pikaisesti lähetetty komppania sotilaita. Julkisuudessa tätä liikettä pidetään aivan jonninjoutavana. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se on selvä viesti kaikille mereen rajoittuville valtioille siitä, että Ruotsi puolustaa aluettaan tarvittaessa asevoimin.

Tähän samaan sarjaan kuuluu mielestäni myös ministeri Niinistön ilmoitus. Maamme kunnioittaa tehtyjä sopimuksia. Ilmoitus kertoo jokatapauksessa muille, että näin toimitaan vain rauhan aikana. Kriisin syntyessä tilanne on toinen. Siksi on puolustusvoimien ja maamme johdon oltava valmiina muuttuviin tilanteisiin. Tästä annan kiitoksen maamme puolustuksesta vastaaville tahoille ja ulkopoliittiselle johdolle. Sosiaalidemokraattien Erkki Tuomiojan itkusta ei tarvitse nyt välittää. Hän on Tarja Halosen kera kaikkein pahimpia Suomen syöjiä. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Miksi nostin otsikoksi nimen Baltic Sea? Suomessa aluetta kutsutaan Itämereksi. Miksi, kun Suomesta katsoen sen nimen pitäisi olla Etelämeri. Ilmeisesti meillä edelleen kunnioitetaan Ruotsinvallan aikaista nimeä, koska meri on sieltä katsoen Itämeri. Kaikilla Baltian mailla on samankaltaiset, jollei vieläkin huonommat muistot Venäjästä ja sen toimista alueella. Siksi käytän nyt mieluimmin nimeä, joka liittyy alueen maiden kohtaloihin.

Veteraanit ovat aina sodan jälkeen kertoneet, kuinka Suomi on ollut puolustamisen arvoinen. Heidän viestinsä on ollut, että sitä sen on edelleen ja sitä on puolustettava. Samoin he ovat kantaneet huolta maanpuolustustahdosta. Me olemme paljosta kiitollisia veteraaneille. Myös meidän on ilmoitettava, että tämä maa on puolustamisen arvoinen.

Juuri nyt on hetki, jolloin me sanomme sen. Suomensyöjistä huolimatta.

Avainsanat: balticsea, rauhanmeri, suomensyöjät, ahvenanmaandemilitarisointi

132 Ottakaamme opiksi

Keskiviikko 19.10.2016 klo 10:31 - yrjöpoeka

Lueskellessani uutisia Norjaa ravisuttavasta hiihdon doping tapauksesta, sieltä löytyy yksi selkeä ero Suomen ja Norjan välillä. Lahden-MM kisoissa suomalaisille kävi käry ja se hiljensi suomalaisten hiihtovauhdin kansalliselle tasolle vuosikymmeneksi. Nyt Norja on hämmennyksissä, mutta hiihtojohto valmentajineen puolustaa hiihtäjiä kaikin mahdollisin tavoin. Suomessa hiihtäjät jätettiin täysin yksin selviytymään. Kaikki eivät selvinneet, Mika Myllylän kohtalo on siitä esimerkkinä.

Norjalaiset ovat valmistautuneet vuosikymmenten aikana hyvin. Siitä ovat osoituksena miehitykset kaikissa Kansainvälisissä hiihto järjestelmissä Wadaa myöten. Nyt doping-kohun keskellä voi nähdä tämän työn merkityksen. Järjestelmän sisällä olevat Norjalaiset pystyvät estämään ja sabotoimaan kaikki pyrkimykset hiihtäjien sanktioiden osalta. Tästä on otettava opiksi.

Hiihtäjien kasvattaminen iskukykyisiksi kestää pitkään. Siksi juuri nyt on lähdettävä miehittämään kaikin mahdollisin keinoin kansainvälisiä järjestöjä. Sinne on saatava lakia osaavia ihmisiä ja samoin lääketieteellistä osaamista. Tämä järjestelmiin pyrkiminen on otettava aivan ykköstavoitteeksi. Tämä on sikäli tärkeää, että suurella todennäköisyydellä suomalainen hiihtäjä jää vielä kiinni dopingista.

Samalla on välittömästi aloitettava valmentajien ja hiihtojohtajien kouluttaminen siihen, että käryn hetkellä hiihtäjien tueksi löytyy ammattimaiset selittäjät. Juuri kuten Norjassa nyt toimitaan. Medialle vuodetaan jatkuvasti tiedoitteita, joissa selitetään käryä parhain päin. Kaikki on ollut suurta vahinkoa ja Johaug on tahaton uhri. Tästä touhusta nousee mieleeni toinen naapurimme Venäjä.

Venäjän valtiollinen järjestelmä valehtelee kirkkain silmin selvät asiat. Tuoreimpana esimerkkinä Suomen ilmatilan loukkaukset. Vaikka faktat ovat kaikkien nähtävissä, he kiistävät kaiken. Kuvaavaa on presidentti Niinistön lausuma aiheesta. Niinistö soitti Putinille ja puhelun aikana Venäjän valtionpäämies kiisti kaiken. Entisen Venäjän, entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän historia osoittaa valehtelun olevan kansallinen erityispiirre.

En kuitenkaa kehoita hiihtojohtoa ja tasavallan presidenttiä puhumaan muunneltua totuutta. Hiihtojohdon on etsittävä nyt keinot, miten muunneltu totuus muutetaan kansalliseksi totuudeksi. Tämä on välttämätön opiskeltava, koska puhdasta hiihtoa ei tule koskaan olemaan. Tietenkin jos haluamme sen tehdä, voimme lähetellä kansallisen tason turisteja kisoihin. Mainostajia se ei kiehdo ja hiihdon seuraaminen on kaikille tuskallista. Katsojia ei kiehdo se, että 10 Norjalaista on tullut maaliin ja parasta suomalaista odotellaan maaliin 10 minuuttia myöhemmin.

Jostakin kumman syystä Norjan hiihtomaajoukkueen aloitusleiri Italian Val Senalesissa on jäämässä tynkätapahtumaksi. Johaug on työtapaturman takia jäänyt ja tuorein poisjäänyt on Heidi Weng. Johto ilmoittaa vain, ettei kunto ole kohdallaan. Samoin johto jo ilmoittaa ettei myöskään Astrid Jacobsen ole täydessä iskussa. Maarit Björgen on ilmoitellut äkisti haluistaan lopettaa hiihtäminen. Näin Norjassa.

Ilmeisesti heitä nyt hoidetaan kaukana kavalista testaajista. Onneksi Norjalaisten hiihtäjien testaaminen ei ole niin aktiivista kuin suomalaisten.

Eikä suomalaisia ole Wadassa sabotoimassa norskeja!

Avainsanat: hiihdondopingskandaali, mikamyllylä, heidijohaug, maritbjörgen

131 Syksy on suruista tehty

Maanantai 17.10.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

1984 kohtasi juuri näin syksyllä lokakuun alussa perhettämme suuri suru. Poikamme Mikko menehtyi muutamassa tunnissa vain 4-vuotiaana. Suru oli käsittämätön. Virallinen kuolinsyy oli verenmyrkytys. Se sai alkunsa suolen kiertymästä. Jokainen syksy sen jälkeen on muistuttanut minua ja meitä tapahtuneesta. Kaikesta ihminen selviää. Yksi on aina ihmettelyn aihe. Miksi juuri meille se tapahtui?

Lapsesta asti jouduin aina syksyisin seuraamaan maalaistalossa tapahtuneita teurastuksia. Alle 15-vuotiaana olin jo rutinoitunut teurastaja. Kasvatimme sikoja ja minulle oli siirtynyt vastuu eläinten lopettamisesta. Silloin 60- ja 70-luvuilla, se oli normaalia arkea. Me tiesimme mistä ruoka tulee. Silloin perheemme sai lisätuloja, kun möimme sikojen ruhot lähiseudun kaupoille. Silloin ei ollut vielä pakastimia ja teurastukset ajoittuivat harmaaseen syksyyn ja alkavaan talveen.

Jostakin kumman syystä juuri syksyyn ovat ajoittuneet myös omien lemmikkien elämänkaaret. Vasta nyt olen havahtunut huomaamaan tämän kummallisen yhtäläisyyden. Kaikki virkakoirani olen saattanut syksyllä maan poveen. Samoin melkein kaikki metsästyskoirani ovat syksyllä siirtyneet ikuisille haukkumaille. Viimeisin 11-vuotias metsästys- ja kotikoira siirtyi maan lepoon viime viikolla, siellä missä parhaat vuodet eli.

Nyt enemmän vuosia nähneenä jouduin miettimään tätä syksyn teemaa huomattavasti enemmän. Pohtimaan elämän kulkua ja ajankiertoa. Olen itse aina tykännyt syksyn tuoksuista ja kosteasta hämäryydestä. Erityisesti nuorempana ja kiihkeämpänä metsästäjänä, syksy oli parasta aikaa. Juuri tällaisiin hämäriin päiviin muistuu mieleeni lukuisa määrä metsästystapahtumia. Niihin tapahtumiin liittyi aina koira. Metsästysreissu ilman koiraa on kuin rampa ankka taapertasi metsässä.

Kaikesta melankoliasta huolimatta syksy on myös aikaa, jolloin aloitetaan oman kunnon luominen talvea ja kevättä varten. Nuorempana ei kuntoilua niin tarvinnut, siitä piti huolen kova työ. Ikääntymisen myötä talvi on ollut parasta aikaa kunnon luomiselle. Vuosikymmeniä hiihto oli se yksipuolinen harrasteeni ja sitä seurasi lumikenkäily. Lumikenkäily jatkuu edelleen lähimaastoissa. Kaikkein innokkaimmin odotan talven tuloa ja matkaluisteluradan jäädytystä. Tämä liikuntamuoto iski minua suoraan sydämeen.

Viikonloppu on mennyt remonttia tehdessä. Urakointi äkikseltään sai kaikki paikat kipeiksi. Samalla juuri se antoi uutta kipinää liikunnalle. Lihasten on taas opittava kestämään jatkuvaa rasitusta ilman kipeytymistä. Toivottavasti pakkaset tulevat pian. Lumentulokaan ei olisi pahitteeksi.

Tämä päivä on varattu valaokuvien järjestelylle ja siinä sivussa hieman kirjoittamista. Blogin päivitys mukaan luettuna. Parina päivänä saan annoksen kunnallispolitiikkaa luottamustehtävissäni. Kalastusta en aio vielä unohtaa, perhokalastusvälineet odottavat loppuviikkoa. Syysharjusten aika on juuri nyt.

Yli 60 syksyä nähneenä odotan tulevaa talvea innolla. Ei tarvitse kuin odottaa hetkisen ja valo voittaa taas. Suruista tehty syksy on pian vain yksi muisto muiden joukossa.

Marraskuu on antanut 39-vuotta sitten suurimman iloni. Sanoin silloin vaimolleni: Tahdon!

Avainsanat: surujensyksy, vuotuinenajankierto, mistäruokatulee, metsästysreissu, tahdon

130 Venäjä murhaa puolestamme

Sunnuntai 16.10.2016 klo 18:12 - yrjöpoeka

Suomi ja viranomaiset pelkäävät tulevaa talvea. Venäjän viranomaiset antavat jo pieniä viestejä tulevasta. Me olemme olevinamme kauhuissamme. Samalla me ristimme kätemme kirkonkellojen moikuessa Venäjän armottomia tuhopommituksia Syyrian Aleppossa. Sadoittaen lapsia ja naisia tuhoutuu joka viikko. Meillä on hyvä ja rauhallinen mieli. Timo Soini hieman murehtii ja kirkonkellot moikaa.

Venäjä vähät välittää syyrian siviilien ahdingosta. Lisää pommituksia ja voimannäyttöä, jotta kaikki tietävät Venäjän olevan suurvalta. Juuri kuten me salaa toivomme. Mitä vähemmän on elossa olevia, sitä vähemmän on meillä huolta pakolaisista. Ei tarvita kaduille turvapartioita. Me pikkuisen kauhistellaan ja se on sitten siinä. No mitä nyt kirkonkelloje paukutetaan. Todellisuus on kuitenkin kiväärien pistimien kärjessä Eilen, tänään ja huomenna.

Yksi ongelma on, että Venäjän valtionkirstun varat ovat pikkuhiljaa taputeltu. Aikoinaan Neuvostoliitto yritti Ronald Reaganin aikana pyrkiä samaan kuin jenkit. Siinä kävi huonosti ja Neuvostoliitto on enää historiaa. Sama tilanne on juuri nyt käsillä. Naapurin valtionkassa kiehuu punaisella. Suurvallaksi pyrkivän sotakoneet vanhanevat yksissä vuorokausissa. Venäjä/Neuvostoliitto lähti siitä, että koneitten tarvitsi toimia vain tietyn ajan ja sitten painettiin uusia.

Nyt sotakoneitten painosmäärät eivät ole tähtitieteellisiä, mutta hinta on. Siitä syystä ja huollon puutteesta, sotakoneet on pian syöty. Ilman toimivaa ja hyvää huoltoa ei synny suurvallan armeijaa. Maailmassa on vain kaksi suurvaltaa. USA ja Kiina.Muualla on vahvempia sotavoimia kuin Venäjä. Sen veto-oikeutena on toimiva ydinase. Siitä ei Venäjälle ole mitään hyötyä. No.... on siitä se hyöty, että Kekkosen ajan suomettuneet ovat aktivoituneet ja täynnä Neuvos.. eikun Venäjän nuoleskelua.

Pian eduskunnasta nousee esille Putinin sponsoroima nainen. Hän ei päässyt vaaleissa kansanedustajaksi, mutta nyt, erään rahalaitoksen nimitysten takia kansanedustajuus on pian todellisuutta.Sitä tuossa pohdiskelin, että minkä ihmeen takia suomettuneet nousevat yhdesta ja samasta puolueesta. En mainitse nimiä, etteivät leimakirveen lyöjät pillastu. Naamat ovat aivan samat, kuin olivat perestroikan aikoina. Laulut ovat samat.

Puolustusministeri Jussi Niinistö otti kantaa Ahvenanmaan demilitarisointiin ja siitä nousi heti poru suomettuneiden joukoissa. Ministeri on oikeassa, että Suomi puolustaa omaa aluettaan ja Ahvenanmaa on osa valtakuntaa. Juuri nyt on oikea aika pohtia sitä omien turvallisuuspoliittisten intressien kautta. Samoin sitä on pohdittava myös Ruotsin kanssa. Suomella ja Ruotsilla on yhteinen huoli Itämeren turvallisuudesta. Ahvenanmaalla on siinä erittäin tärkeä asema.

Suurvalta pullistelun kiihkossa oleva Venäjä on juuri nyt täysin arvaamaton. Se sanoo yhtä ja tekee toista. Valehtelee kirkkain silmin, kuten teki viimeisten ilmatilamme loukkausten aikana. Tämän takia on Suomen pidettävä huoli koko valtakunnan puolustamisesta. Tuen Jussi Niinistön aloitetta ja toivon, ettei hän ministerinä anna suomettuneiden kävellä ylitseen. Näitä suomettuneita on myös omassa puolueessamme.

Näitten suomettumisen mestareiden takia ne kuuluisat Stasi-listat pidetään piilossa.

Avainsanat: venäjänsotarikokset, syyrianaleppo, suomenpankki, ahvenanmaanpuolustus, stasinlistat

129 Kuittailua

Torstai 13.10.2016 klo 19:28 - yrjöpoeka

Tänään riitti kuittailua, kun kävin HYTE-päivillä Kajaanin Kaukametsässä. Kuittailu tuli työmies Putkosen lepakoista. Koska Suomussalmelle nousee parasta aikaa melkoinen tuulivoimapuisto, kysyjät halusivat tietää millainen masinointi nyt alkaa. Kerroin lyhyesti olevani perusterve ja pitäväni järkevänä rakentaa uudenlaisia energiantuotanto laitoksia. Tuulivoima ei tule olemaan minun vaalivankkurini. Kerroin heti perään, että lepakot eivät ole räjähdelleet muuallakaan maailmalla. Siellä on valtavia tuulivoimapuistoja ja useissa väestörikkaissa maissa mylly pyörii asuinalueilla. Siellä ei ole putkosia.

Toinen vielä maukkaampi kuittailun kohde oli Pohjois-Pohjanmaanpiirin puheenjohtajan Jari-Pekka Teurajärven ilmoitus siirtymisestään Keskustapuolueen jäseneksi. Tämä ilmoitus oli suoraa shokkihoitoa. Toisaalta se ei yllättänyt, koska hänen julkinen kirjoittelunsa muuttui todella kovasti vain viikko sitten. Silloin hän blogissaan ensimmäisen kerran ilmoitti Perussuomalaisessa puolueessa olevan rasisteja. Kirjoitus oli mielestäni silloin yllätys. Nyt se asettui oikeisiin mittasuhteisiin.

Vielä aivan viimeisinä päivinä hänen facebook seinällään oli kovasti omaa kehua siitä, kuinka runsaasti hän on jakanut puolueen ilosanomaa. Tarkoitti Perussuomalaiset-lehteä. Oman ilmoituksensa mukaan hän jakoi satoja lehtiä melkein joka päivä. Nyt ne kehuskelut tuntuvat todella oudoilta, koska hänen on täytynyt tehdä päätös loikkaamisesta jo kauan sitten. Tästä saavat nyt muutkin perussuomalaiset kuittailua enemmän tai vähemmän.

Minua nämä kuittailut eivät paljoa enää liikauta. Olen viimeisten kahden vuoden aikana nähnyt ja kokenut puolueestani sen rumemman puolen. Jytkyjen tuomana puolueen siivelle kiipesi hyvin paljon sellaista väkeä, jotka etsivät jytkyä suoraan eduskuntaan ja runsaille lihapadoille. Nyt galluppien laskiessa ja keskustapuolueen noustessa, liike siirtyy siihen suuntaan. Keskustalla on niin kova imu, että siellä on riittävästi omaa kokenutta porukkaa pyrkimässä vihreälle oksalle.

Muista puolueista tulevia tarvitaan hajaäänien keräämiseen. Läpi nämä eivät tule pääsemään, ei valtuustoihin ja eivätkä etenkään eduskuntaan. Aikaisemmat äänestäjät katoavat saman tien, kun he lukevat uutisen loikkaamisesta. Perussuomalaisilla ja Keskustalla on vanhastaan viha/rakkaus suhde. Samoja maalaisia kun ovat.

Muistan kun olin itse kampanjoimassa Haapajärvella ja paikallisen valtapuolueen tuohtunut edustaja kävi lausumassa meidän porukalle tulikivenkatkuiset terveiset. Hänelle oli pyhäinhäväistys nähdä keskustan mahtialueella perussuomalainen ehdokas heidän ”omia” äänestäjiä kosiskelemassa. Tarjoamamme kahvi ei kelvannut ja keskusteluapu sai hänet kiihtymään punaiselle.

Noista ajoista on paljon muuttunut. Toisaalta taas ei. Valtapuolue toimii nyt paljon rehvakkaammin. Keskusta voi nyt lausua kuin tähtien sodassa; Voima on kanssamme.

Mitä Perussuomalaiset voivat sanoa tässä tilanteessa? En viitsi enää toistaa erästä kulunutta lausettamme. Siitä on tullut bumerangi.

Putkosella tai ilman.

Avainsanat: hytepäivät, avi, jaripekkateurajärvi, voimaonkanssamme

128 Pelkotilojen masinointia

Keskiviikko 12.10.2016 klo 19:42 - yrjöpoeka

Tämä tuli mieleeni, kun olen kuunnellut päivän uutisvirtaa. Uutisissa on pitkin päivää pohdiskeltu infraääniä. Ilmeisesti Putkonen sai nyt sen mitä halusi. Kaikki puhuvat infraäänistä, niin myös valtiollinen uutistoimitus. Minusta on todella kummallista tämä maailman meno. Mitä omituisemman väitteen esittää, niin pian kaikki puhuvat siitä.

Kuten väite räjähtelevistä lepakoista. YLE ei tänään puhunut siitä, mutta rivien välistä voi kuulla, että juuri sen takia aihetta pidetään esillä. Mikäli jonkin väitteen esittää julkisuudessa riittävän tunnettu persoona, se näköjään osuu ja uppoaa. Tuulimyllyistä tuli mieleeni yksi eilinen kuulemani juttu.

Televisio ohjelmissa on ollut nyt runsaasti häiriötä ja ilmatieteilijät puhuvat inversiokerrosten haittaavan lähetyksiä. Eilen kaksi naista keskusteli kuntataajamassa isoon ääneen moittien huonoa TV-näkyvyyttä. Heillä oli selkeä kuva mistä ongelma johtuu. Toinen esitti, että ne ovat nuo tuulivoimalat syyllisiä. Toinen heti myötäili, että niimpä onkin. Häiriöt alkoivat hänen mielestään heti kun ensimmäinen mylly pystytettiin. Vaikka lavat eivät heti pyörineetkään, syyllinen löytyy. Putkosen lepakot voivat todella muuttua ihmisten mielissä todellisiksi.

Aikoinaan naapurissamme asui vanha rouva ja hänen todellinen pelkonsa olivat ULA-aallot. Radiolähetykset tulivat noilla aalloilla ja hän oli saanut selville, että ne kulkevat ilmojen halki. Hänen pelkonsa oli, että ne voivat vahingoittaa häntä. Siksi hän oli aina laittamassa huivia tai peittoa radion päälle, jotteivat ula-aallot tule radiosta ulos. Me nuorina pidimme häntä hieman hupsuna, mutta hänelle ne olivat todellista.

Samoin tänään meitä ihmisiä peloitellaan jatkuvasti kaikenlaisilla peloilla. Näitä pelkoja tuottavat ihmiset tietävät, että aina se joku ottaa jutut todesta ja alkaa levitäämään pelkoa eteenpäin. Näin on tapahtunut turvapaikanhakijoiden kohdalla. Myötäjuoksijoiksi löytyi peräti kaduille asti väkeä. Heidän pelkonsa on varmasti todellista, mutta ne pelot ovat muitten masinoimia. Aikansa pelkotiloista nautittuaan, useimmat tokenevat elämään takaisin. Toivottavasti näin käy tuulivoimaloidenkin osalta.

Valitettavasti lepakkomies teki räjähdyksistä perussuomalaisen puolueen kunnallisvaaliteeman. Peräti tärkeimmäksi väitetyn. Mikäli kaikki valtuustoehdokkaat alkavat toreilla ja turuilla riittävän vahvasti mesoa aiheesta, voimme menettää uskomme ihmisten järkevyyteen. Voi jopa sattua niin, että joudun itse pelkäämään sitä, että huuhaa-uskonto hallitsee maatamme.

Suomalaiset rypivät itsesäälissä aikoinaan Nokian romahdettua. Nyt voimme huokaista helpotuksesta. Samsung on uusimman puhelimensa kanssa todellisissa vaikeuksissa. Yhtiö joutuu vetämään uutukaiset asiakkailta takaisin. Suuri ongelma on miten niitä kuljetetaan. Lentorahtiin niitä ei oteta. Jokainen puhelin on laitettava erikoislaatikkoon erikoiskäsineillä.

Yhtiö voi joutua koville, koska kustannuksiksi on haarukoitu peräti 15 miljardia euroa. Osakekurssi joutuu koville. Samsung on suuri yhtiö ja nyt suomalaiset voivat nähdä toisen jättiläisen, jos ei kaatuvan, niin ainakin menettävän runsaasti asiakkaitaan.

Nokia oli hyvä puhelin. Se ei räjähdellyt. Sillä voitiin jopa soittaa.

Avainsanat: infraäänet, inversiokerros, ulaaallot, lepakotkuntavaaliteemana, nokiapuhelin

127 Media narsistien ja hölmöjen liekanarussa

Maanantai 10.10.2016 klo 19:35

Sosiaalinen media on tuottanut Suomeen valtavan määrän omasta navastaan riehaantuneita narsisteja. Jokainen huutamaan kykenevä haluaa näyttää, millaisia möläytyksiä he kykenevät tuottamaan. Tästä on erinomaisena esimerkkinä Lea Mäkipään eduskunta avustaja. Saadessaan jatkaa eduskunnan palkkalistoilla, kansliatoimikunta samalla ilmoittaa sen, mikä riittää kanasanedustajan avustajan tasoksi. Minun mielestäni tämä kertoo jotakin myös kansanedustajan omasta tasovaatimuksesta-

Koska hölmöily on tarttuvaa, tämä avustaja kutsuttiin somistamaan Enbuske, Veitola & Salminen talk-ohjelmaan. Sivistynyt ihminen olisi luullut, että eihän noin järjettömiä laukovaa tarvitse kuulla enempää. Mitä vielä. Suomessa on vallalla sellainen oletus, että sanavapaus ja tiedoittamisen tärkeys vaatii kaikkien hölmöjen esilletuomista parhaaseen katseluaikaan. Kaikkien pellehermannien marssiminen kaduilla on esitettävä ja heitä on haastateltava. Näin myös tämän avustajan kohdalla.

Parhaaseen katseluaikaan saatu näkyvyys on valttia tulevissa kunnallisvaaleissa. Vaalien alla on aina pidetty ehdokkaita vaalikaranteenissa. Nyt media hakee esille niitä, jotka uskaltavat esittää kaikkein hölmöimpiä väitteitä. Tämän avustajan kohdalla media suorastaan polvistuu, koska hän on saanut syytteen ja vieläpä omasta rikosilmoituksestaan koskien itseään. Tämän hullummaksi ei enää voi mennä. Toisaalta kyllä aina joku panee paremmaksi.

En tiedä, mitä vaikutuksia kansalaisiin tällä median käyttäytymisellä tulevaisuudessa on? Tyhmistääkö se suomalaiset samalle tasolle, kuin valtameren takaisen presidentin vaalien lokakampanja tekee jenkeille? Minun mielestäni media on menossa kohti jenkkien lokajärjestelmää. Julkisuudessa esitellään vain suurimmat pellet ja he saavat kannattajia, koska järkeviä ihmisiä ei pidetä esillä. Järkeviä ihmisiä pidetään harmaina ja tylsinä.

Trumpismi on päivän sana. Tämä median osaaja käyttää mediaa härskisti hyväkseen ja sitä samaa olemme saamassa nyt myös meille. Mitä hölmömpiä väitteitä, sitä enemmän media sitä kommentoi. Media on trumpismin pauloissa. Nyt ei riitä enää populismi, mistä perussuomalaiset tunnetaan. Lieneekö puolueen johto saanut vaikutteita juuri tästä Trumpin suosiosta? Siksikö näitä älyttömyyksien esittäjiä pidetään puolueessa? Tästä syystäkö lepakoitten räjähtely on nostettu esille?

Hullu, hullumpi, vai trumpismin vallassa oleva perussuomalainen? Tämäkö on ajan kuva?

Voihan lepakko!

Avainsanat: leamäkipää, terhikiemunki, trump, räjähtelevätlepakot

126 Muojärvi

Sunnuntai 9.10.2016 klo 14:19 - yrjöpoeka

IMGP4161.JPG
Auringon nousuhetki Poroselällä

Sain olla mukana uutta oppimassa Kuusamon Muojärvellä. Hyvä porukka ja hyvät jutut saivat viikon tuntumaan lyhyeltä. Pitkät päivät päättyivät saunomiseen ja hyvään illalliseen. Jokainen teki vuorollaan toisille energiapitoisen sapuskan. Kermalla ja voilla saa paljon hyvää aikaan.

IMGP4166.JPG
Kovaa vääntöä hauen kanssa
IMGP4209.JPG
Hauet olivat suuria

Pieniä vastuksia oli välillä. Jokapäivä sattui jonkinlainen siimasotku ja yleensä sen sai aikaan potran kokoinen hauki. Myös yksi kosketus vedenalaiseen kariin saatiin. Siitä selvittiin pienin vaurioin ja potkurin vaihdolla.

IMG_20161006_112832.jpg
Yksi tekeee ja muut seuraavat katseella potkurin vaihtoa

Tämä päivitys sisältää nyt enemmän kuvia. Ne saavat kertoa omalla tavallaan, miltä lokakuinen viikko näytti. Auringon nousun hetki ja samoin lasku oli mukava seurata veneestä. Samoin saimme seurata ammattikalastajien työtä nuotanvetoineen koko viikon ajan. Saimme myös muikkuja kalastajilta ja ne olivat hyviä voissa paistettuna.

IMGP4145.JPG
Raksien täkyinä käytimme salakoita.

Säätila oli koko reissun ajan erinomainen. Sateita ei ollenkaan ja tuuli pysyi todella heikkona. Kaikenkaikkiaan erinomainen keli vetouistelulle. Erinomainen reissu hyvien ystävien seurassa oli retken parasta antia.

Kiitos molemmille Kimmoille, Matille ja Artolle. Oli ilo olla mukananne!

IMG_20161006_183350.jpg
Auringon laskuhetki Poroselällä

Avainsanat: kuusamo, muojärvi, vetouistelu

125 Tauko ohitse

Lauantai 8.10.2016 klo 17:49 - yrjöpoeka

Äkkiarvaamatta ja yllättäen kuin yhdet kuuluisat faksit alkanut kalastusloma on nyt ohitse. Kuusamon Muojärvellä vietetyt päivät olivat pitkiä, mutta erittäin antoisia. En koskaan aiemmin ole harrastanut vetouistelua ja siten kaikki siihen liittyvä oli täysin uutta. Uisteluun liittyi hyvin paljon tekniikkaa ja aivan outoa välineistöä. Vaikka päivät olivat pitkiä, ne eivät olleet pitkästyttäviä. Uuden oppiminen oli se antoisin puoli.

Toinen antoisa puoli oli hyvien kalaystävien seura. Veneessä oli aikaa pohdiskella kaiken maailmam asioita. Kalastajien omia kuulumisia unohtamatta. Parasta kaikessa oli se, ettei koko aikana kukaan seurannut muun maailman menoa. Perjantai aamuna maailman todellisuus sitten pamahti kasvoille, kun GPS ei pitänyt enää paikkaansa. Itselle on jo työajoilta tullut selväksi, että silloin on jotakin outoa menossa maailmalla. Satelliittien omistaja tekee mitä haluaa ja häiritsee muiden paikannusta.

Katsoimme majalle tultua netin kautta uutisia ja siellä oli ensimmäisenä Suomen valtion rajojen loukkaaminen veli venäläisen toimesta. Todellisuus rikkoi hyvin kuluneen viikon ja siinäkään ei ollut vielä tarpeeksi. Ruokaillessa ja kahvia juodessa nettiä sitten selattiin hieman enemmän. Uutisten joukossa oli yksi, joka sai kalastuksen parissa alentuneen verenpaineen heti punaiselle. Se uutinen oli työmies Putkosen räjähtäneet lepakon keuhkot.

Perussuomalaisessa puolueessa ei enää mikään ole pitkiin aikoihin ällistyttänyt. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, että mikäli kuntavaalien ykkösteemaksi otetaan lepakon räjähtämiset tuulivoimalaoiden läheisyydessä, ollaan siirrytty rajatiedon toiselle puolelle. Herra Putkonen oikeinko tosissaan on kertomassa tuleville kunnan valtuustojen ehdokkaille, mitä heidän pitää tietää räjähtävistä lepakon keuhkoista!

Minä en parhaalla tahdollanikaan voi enää ymmärtää, mihin puolue on oikein menossa? Ja mikä rooli on tällä uuvahtaneen näköisellä työmiehellä? Onko puoluehallitus ja muu puoluejohto tämän asian taustalla? Ilmeisesti on, koska työmies on laitettu asialle. Minä voin suoraan sanoa, että nyt on houreissa menty liian kauas puolueen linjasta ja olemassaolon tarkoituksesta. Nyt eivät naura pelkästään naurismaan aidat, nyt nauravat jo harakatkin. Ja ne ovat sentään viisaita.

Sekään ei vielä riittänyt. Terhi Kiemunki on sitten saanut mitä halusi. Apulaisvaltakunnan syyttäjä Raija Toiviainen on lopultakin nostanut Kiemunkia vastaan syytteen kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Kiemunki sai mitä halusi ja voi olla varma valtuustopaikastaan. Samankaltaisia hörhöjä äänestäjiksi riittää näinä päivinä torien reunustoilla. Nyt ollaan pitkällä sillä tiellä mistä ei ole paluuta. Siellä ei ole takiaisia, vaan satiaisia.

Kyllä paluu arkeen olisi voinut olla pehmeämpi. Aina sitä veli venäläisen rassautumisen kestää, mutta kyllä lennossa räjähtelevät lepakot kunnallisvaaliaseena ovat jotakin ennenkuulumatonta. Meno puolueessa ei ole muutoinkaan ollut kaksista, mutta liika on liikaa. Nyt on ryhdyttävä pohtimaan, tarvitsenko tunkkia enää ollenkaan? Tai työmiestä? Kiemunkia? Lyhyesti sanottuna, en tarvitse. Tunnen olevani mieleltäni terve.

Pitäkää putkosenne.

Avainsanat: vetouistelu, gps, työmiesputkonen, tuulivoimalat, räjähtävätlepakot

124 Luova tauko

Tiistai 4.10.2016 klo 17:03 - yrjöpoeka

Sain pikaisen kutsun hyvältä kalastuskaveriltani lähteä mukaan syksyisen lehti vetouistelu reissulle. Siksi blogini on lyhyellä tauolla. Aiheita kyllä näyttäisi löytyvän. Toivotaan, että tauko antaa parempia eväitä ilmaisuun. Palaan kirjoitusten pariin seuraavan viikonvaihteen aikana. Blogini aiheena on hyvin luultavasti vetouistelu.

Jarvilohi.JPG
Tästä on hyvä jatkaa!

Avainsanat: vetouistelu, Järvilehto, taimen