Satunnaiset kuvat

Taimenen väsytys 4

Uusimmat

Blogin arkisto

073 Jos...

Perjantai 31.3.2017 klo 16:32 - yrjöpoeka

Jos sanaa käytetään usein puheessa ja kirjoituksissa. Löysin sen myös tästä laulusta. Olen usein törmännyt tämän sanan ylenmääräiseen käyttöön. Liika käyttö vie hyvin pian mielenkiinnon itse aiheesta ja jos-sana alkaa nousta pääosaan. Usein kuulee toistettavan tuota-tuota, tai sitten yksinkertaisesti venyvää ööö-liitettä.

Tänään tutustuin asiantuntijalausuntoihin, joita on värkkäilty useilta tahoilta liittyen tulevaan Suomi100 juhlavuoden kansallispuistoon Hossaan. Siellä törmäsin tällaiseen jossitteluun. Kuulin nuorempana usein vanhempien miesten suusta lauseen jos-sanasta. Lause on suorasukainen ja perinjuurin asian ytimeen osuva. Lause kuului: ”Jos tädillä olisi munat, se olisi setä.”

Suomen väkiluku on nyt noin 5,6 miljoonaa asukasta. Metsästäjien määrä on noin 300000 asekuntoista. Kyseessä on luontoon liittyvä aktiivi harrastus. Metsästys nousee yleensä julkisuuteen alkusyksyksystä. Ensin aloitetaan kyyhkyjahdilla, siitä jatketaan muun pienriistan pariin ja päätetään suurriistan metsästykseen. Hirvi pääosassa. Osansa saa myös petojen metsästys.

Nyt metsästyksen osuus ollaan nostamassa kokonaan uusiin ulottuvuuksiin Hossan kansallispuiston osalta. Kyseisessä jos-lausunnossa niputetaan sumeilematta myös mahdollisten tulevien kansallispuistojen kohtalo. Lukiessani lausuntoa, olin todella äimistynyt sen kirjallisesta annista. Erityisesti asiantuntijan roolista annettuna, se oli mielestäni todella jälkilypsyn makuinen. Jokainen voi lukea tästä kyseisen asiantuntijalausunnon.

Luontoarvot ovat tänään kaikkialla kovassa kurssissa ja kansallispuistojen kävijämäärät viimevuosilta kertovat siitä. Metsästäjien määrä on pieni verrattuna koko väestöön. Kansallispuistoilla on lisäksi selkeä status, jonka ansiosta sen löytävät erityisesti ulkomaalaiset. Heillä on selkeä kuva siitä, mikä kansallispuisto on. Kaikkialla muualla maailmassa näillä alueilla ei sallita mitään metsästystä.

Suomi on saanut poikkeuksen omaan kansalliseen lakiin perustuen. Laissa on turvattu entisen Oulun-läänin itäosien ja Lapinalueen paikalliselle väestölle vapaa metsästysoikeus valtion mailla. Laki on selkeä. Tätä oikeutta vastaan on jatkuvasti ollut hyökkäyksiä. Sitä on vaadittu joko poistettavaksi, tai sitten samoin oikeuksin kaikille. Nyt jälleen on nähtävissä samojen tahojen esiinmarssi.

Minä pystyn myös antamaan aivan samantasoisen asiantuntijalausunnon. Voisin käyttää jossittelua, mutta siihen en ala. Mikäli metsästys sallitaan tulevassa kansallispuistossa, kaikki alueelle jo rakennetut uudet majoitustilat ovat tyhjän päälle rakennettuja. Samoin kaikki vireillä olevat hankkeet voidaan haudata syvälle Öllöri-järven uumeniin. Suomussalmen kunta saa myös unohtaa kaikki luontomatkailuun ajatellut satsaukset Hossan alueella.

Puiston kävijämäärät läksivät jyrkkään nousuun välittömästi kansallispuisto ilmoituksen jälkeen. Ulkomaiset matkailijat eivät taatusti kulje sellaisessa kansallispuistossa, jossa paukkuvat aseet ja luonnoneläimet menettävät henkensä. Turistit etsivät erityisiä luontokohteita, jollainen Hossa on.

Haluammeko takaisin kuihtuvan retkeilyalueen, jossa ongitaan istutettuja kirjolohia? Vain rakennammeko vireän kasvavan Hossan, joka saa elantonsa matkailusta?

Minä sanon jälkimmäiselle, KYLLÄ!

Avainsanat: entäjos, suomussalmenrhyasiantuntijalausunto, metsästysharrastus, esityslaiksihossankansallispuistosta

072 Metsästyskulttuuri Ryysyrannalla

Torstai 30.3.2017 klo 14:37 - yrjöpoeka

Kirjoitin jokin aika sitten tulevasta Hossan kansallispuistosta ja siihen liittyvästä jälkilypystä. Nyt olen saanut hieman lisää toisenkäden tietoa. Minusta näyttää suoraan sanoen siltä, että nyt on kusetettu Suomussalmelaisia metsästäjiä. Joitakin metsästäjiä on saatu mukaan jälkilypsyyn ja he ovat joutuneet hyväksikäytetyiksi. Pitäisi aina olla hieman epäluuloinen, kun etelän herrat alkavat parveilla portinpielissä.

Nyt olisi aika metsästysseurojen herätä ja miettiä yhdessä minkälaiseen peliin heidät on vedetty. Kaikkia Suomussalmelaisia metsästäjiä käytetään kansallispuiston liepeillä käytävässä keskustelussa hyväksi. Etelän metsästäjien aikaansaama liike eduskunnan liepeillä, on saavuttanut päämääränsä ainakin maa- ja metsätalousvaliokunnan päätöksessä. Sitä päätöstä tehtäessä meistä, Suomussalmelaisista metsästäjistä on tehty vastuuttomia.

Yhtenä perusteluina metsästyksen sallimiselle Hossan kansallispuistossa on kerrottu, että etelän seurueet voisivat tuoda tänne järjestäytyneen metsästyksen kulttuuria. Tämä täysin perusteeton väittämä on mennyt lävitse. He ovat väittäneet meidän laskeutuvan portailta suoraan metsään ja me emme välitä säännöistä mitään. Me ammumme villisti aivan kaikkea. Elämästä vieraantuneet kansanedustajat nielevät tämän täysin.

Tästä voi nähdä useampia seurauksia. Kaikki kansallispuistot joutuisivat metsästyksen kohteiksi kun pää on avattu. Aivan kuten valiokuntien edustajien suusta on kuultu, vaaditaan kansalaisten tasapuolista kohtelua. Jos kerran kansallispuistossa metsästetään, sen tulee kuulua tasapuolisesti kaikille. Pohjoisen asukkaille se kaikkein vaarallisin kohta on vapaan metsästysoikeuden menettäminen. Samoin perustein tultaisiin vaatimaan sen lopettamista. Perusteluiksi riittänee tasapuolinen kansalaisten kohtelu, mutta sitä ryyditettäisiin meidän laeista piittaamattomalla käytöksellä.

Kuitenkin meillä on erittäin vahvasti toimivat metsästysseurat 1960-luvulta alkaen. Hirvenmetsästys on täysin seuruemetsästystä ja tarkoin säänneltyä. Meillä on kulkenut ulkomaisia metsästäjiä jo vuosikymmenen verran hirvenmetsästyksessä mukana. Kaikkialta Euroopasta. Me emme ole villejä. Metsästysseurat omilla alueillaan sääntelevät riistakantoja sen mukaan, mitä ne kulloinkin kestävät. Metsästysseurueissa käydään jatkuvaa koulutusta. Viimeisten vuosien aikana seurueisiin on alettu ottaa mukaan myös seuran alueelle muuttaneita mökkiläisiä. Heitä on kaikkialta Suomesta.

Liityin 1968 kesällä Piispajärven Erämiehiin. Olen edelleen sen jäsen. Olen toiminut seuran vastuullisissa johtotehtävissä. Olemme sivistynyt seurue. Olemme vastuullisia metsästäjiä. Tunnen paljon eriseurojen toimijoita. He kaikki ovat koulunsa käyneitä. Sivistyneitä. Lakeja noudattavia.

Kunnallispolitiikkona ja metsästäjänä tunnen suurta myötähäpeää niitä kohtaan, jotka ovat lähteneet mukaan tähän toimintaan. Valtiovallan korkeimmilla päättäjillä on nyt meistä kuva Ryysyrantalaisina. Suomi100 Hossan kansallispuiston myötä olemme taantuneet 100-vuotta. Osaamme suurinpiirtein vetää punaisen viivan. Ilmankos avajaisten pukeutumisetikettinä on ulkoilupukeutuminen. Lätsä, sarkapusero ja ne paremmat diagonaalihousut.

Vetoan eduskuntaan ja hallitukseen, erityisesti pääministeri Sipilään. Pitäytykää esityksessä laiksi Suomi100 Hossan kansallispuistosta. Kutsukaa tarvittaessa Suomussalmelaisten metsästysseurojen edustajat kuultaviksi. Huomaatte kuulemisen jälkeen, että me puhumme samaa Suomea. Pukeudumme sivistyneesti. Osaamme lukea ja kirjoittaa. Osaamme käyttää veistä ja haarukkaa etelän sivistyneitten tapaan. Emme ole villejä. Olemme järjestäytyneitä metsästäjiä. Meidät on jo koulutettu.

Yhdessä asiassa me metsästäjät tarvitsemme koulutusta ja opastusta.

Kuinka voimme jatkossa välttää kusettajien ja hyväksikäyttäjien ansat.

Avainsanat: lakihossankansallispuistosta, jälkilypsyä, vapaametsästysoikeusuhattuna, sivistynytmetsästyskultturi, piispajärvenerämiehet, ryysyranta

071 Nuortentilat

Keskiviikko 29.3.2017 klo 20:26 - yrjöpoeka

Suomussalmen nuorisotalo on käyttökiellossa. Ollut jo tovin. Talo ei ole rakenteeltaan vanha, 1980-luvun lopun tuote. Talon rakenteisiin on päässyt rakentamisen jälkeen jokainen vuosi nestettä, jota kutsutaan vedeksi. Suomussalmella oli välillä rakentamisen suhteen tilanne se, ettei suunnittelijaksi kelvannut kuka tahansa. Nyt sen ajan virheistä maksetaan, mutta niistä ei saisi puhua.

Minäpä hämmennän soppaa. Talon kattorakennelmista tehtiin sellaiset, että jo rakentamisvaiheessa oli selvää mitä tapahtuisi. Suomussalmi on lumista seutua. Lämpötilanvaihtelut ovat suuria. Kattorakennelmien taitteisiin kertyy talvella lunta ja sulamisen ansiosta vettä. Kovien pakkasten aikana jäätynyt vesi laajenee ja sen tietää jokainen miten se vaikuttaa rakenteisiin. Vuosia sitä on yritetty tilkitä, mutta tyhjän saa tekemättäkin.

Lopulta kunnanvaltuusto teki päätöksen, että sitä korjataan ja siihen varattiin 700000 euroa. Siinä kävi sitten niin harmillisesti, ettei se raha riittänyt. Siinä vaiheessa kunnanhallitus veti henkselit hankkeen ylle ja talo jököttää jonkinasteisessa lämmössä keskellä kylää. Nyt pohditaan mitä pitäisi tehdä. Kunnan nuorten määrä on sen verran vähäinen, että jonkinasteiset korvaavat tilat ovat käytössä.

Nyt on sitten aika pohtia, kuinka tästä eteenpäin? Olen itse sitä hahmotellut joutilaana ollessani. Esitin sen pikaisesti torilla olleessa vaalitapahtumassa. Minä hahmottelen sitä nyt tässä julkisesti. Nuorten tilat ovat yleensä aikuisten suunnittelemat. Ne ovat hygieeniset ja käytössä vain työntekijöitten virka-aikana. Viihtyisiksi niitä ei saa millään.

Miten siis tästä eteenpäin? Suomussalmen kunnalla on erittäin paljon tyhjiä kiinteistöjä. On julkisia ja teollisuuskäyttöön rakennettuja. Mitä ne nuoret haluaisivat puuhailla? Musiikki on yleensä aina kuuluvilla ja harrastustiloista on puute. Toinen osa (erityisesti pojat) haluaisivat rassata moottorivehkeitä. Osa haluaisi muutoin vain viettää yhteistä aikaa muualla kuin kadulla.

Olen siksi esittämässä vaihtoehdoksi sellaista ratkaisua, että kunta antaisi nuorten käyttöön tilat teollisuusalueelta. Tilaaa jaettaisiin nuorten esittämällä tavalla eri tarkoituksiin. Nuoret itse suunnittelisivat sinne tilat ja hankkisivat kalusteet. Nuorten mielestä kierrätys on kunniassa ja siinä he ovat oikeassa. Kaikkea sellaista kalustetta on kierrätyksissä melkein ilmaiseksi jaossa, jossa nuorten on helppo lojua. On sohvaa, on pöytää ja muuta kalustetta. Uskoisin tilojen kunnostuksen jälkeen olevan nuorille mieluiset.

Miksi teollisuusalueelle? Uskokaa pois, että mikäli mopoja ja moottorivehkeitä nuoret pääsisivät kunnostamaan, ääntä syntyisi. Samoin musiikin suuretkin volyymit eivät kyläläisten rauhaa rikkoisi. Tarvittaessa lähialueelle voitaisiin suunnitella mopoja varten testausalue. Sellaista möykkelikköä, jossa voisi irroitella nuorten tavalla.

Nyt kaikki sanovat, ettei noin voi tehdä. Kaiken pitää olla säänneltyä ja aikuisten tekemää. Kaikenlisäksi se on kallista. Monta asiaa jää tässä selvittämättä, mutta tämä näin aluksi. Voisiko tätä miettiä edes? Laitetaanko tähän miljoona, vai yritetäänkö selvitä paljon vähemmällä. Muutamalla sadallatuhannella. Kuulen korvissani huudon, ei käy! Nuoria pitää valvoa.

Olen pohtinut tähän jatkoakin, jätän sen vielä tuota tuonnemmaksi.

Avainsanat: suomussalmennuorisotalo, kosteusongelma, kierrätyskunniaan, mopopaja, nuortentalli

070 Sota...eikun sote-väsymys

Keskiviikko 29.3.2017 klo 17:08 - yrjöpoeka

Kuntaliiton tutkimuksen mukaan kuntavaalit ovat selkeästi henkilövaalit. Tietyissä ikäryhmissä on vielä näkyvissä oikeisto – vasemmisto rajanveto. Tutkimuksen mukaan entistä useampi on valmis vaihtamaan eri vaaleissa myös puoluetta. Tämä vahvistaa sitä omaa havaintoani, että vaalien viimeisten päivien tilanne ja julkisuuskuva, voivat muuttaa äänestystulosta rajusti.

Hallituspuolueet ovat toivoneet, että kuntavaaleista ei tehtäisi sote-vaaleja. Yksi puolue on yrittänyt tehdä kuntavaaleista puheenjohtajavaalit. Harkitusti sieltä on kukin vuorollaan antanut julkisuuteen tiedotteen jos toisenkin. Media sitä tietysti herkeämättä seuraa, koska kuntavaaleista ei saisi puhua. Onneksi hallitus on itsepäisesti hakannut päätään perustuslakiin sote-soppaa hämmentäessään. Koska sotesta paljon puhutaan, kuntavaaleista tulee väistämättä sote-vaalit. Hutaisemalla tehty on hutaisemalla tehty.

On jotenkin kummallista, että mikäli jokin politikkassa mukana oleva haluaa kommentoida soppaa, siitä isketään pian leima otsaan. Kriittinen puheenvuoro leimataan heti vasemmiston änkyröinniksi. Asiantuntijat onneksi ovat siltä säästyneet. He säilyvät asiantuntijoina, ei oikeisto-vasemmisto akselin tuuppareina. Hallituksen esitystä, josta on nyt lausunnot annettu, myllytetään ja kaikessa on tavaton kiire. Valtavasti lakeja sorvattavana ja aikaa muutama viikko. Kun tietää kuinka tavattoman isosta asiasta on kyse, kiireellä ei saada aikaan mitään hyvää. Hutunkeitoksi se menee.

Keskustellessani oman kuntani tilanteesta tuttujeni kanssa, olemme tulleet samaan johtopäätökseen. Vaaleissa näemme kaikkien aikojen huonoimman tuloksen. Nimenomaan äänestysprosentin suhteen. Usea viimeviikolla torilla käyneistä on kommentoinut nyt aihetta. Heidän omat tuttavapiirinsä ovat kertoneet jättävänsä vaalit väliin. Kyse on aikuisista ihmisistä. Kukaan ei halua eritellä syytä. Joidenkin mielestä kuntavaaleilla ei ole merkitystä.

Samaa voi sanoa, kun kävin tänään markkinoilla kotikuntani keskustassa. Paikalla ei ainuttakaan puolueitten telttaa. En tavannut torialueella ketään muuta politiikkoa kuin itseni. Torin reunustalla olevat vaalitelineet saivat olla kaikessa rauhassa. Vain yksi iäkkäämpi mies pysähtyi sen kohdalla. Ei sitä katsoakseen, vaan sytyttääkseen tupakan. Oman ryhmäni vaalijulistetta minun piti katsoa kerran jos toisenkin. Puolueen yleisjulisteeseen oli liimattu lehdessä ollut postimerkkien kokoinen kuvasto!

Ei tarvitse tutkia vaalien jälkeen, miksi tulos on mikä on. Viimeviikon toritapahtumaan ei tullut yksi puolue. Sama puolue on ilmoittanut olevansa poissa myös vaalipaneelista, joka järjestetään paikallisessa teatterissa. Se on ainoa vaalipaneeli. Saa siinä kummastella vaalien jälkeen, kun vaalien alla halutaan piilotella komerossa. Ei ole muillakaan ryhmillä nyt minkäänlaista tulta. Olla öllötellään. Tapetoidaan paikallislehti kuvilla. Osa käveleksii kadulla muistamattoman tuntuisina lappunen kaulallaan, kuin sota-ajan evakkolapset.

Tunnen itseni turhautuneeksi ja ärtyneeksi. Mitä kummaa meille on tapahtumassa?

Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan. Olisiko sota... eikun sote-väsymys?

Avainsanat: kuntaliitto, sotevaalit, vasemmistonleima, hutunkeitto, sotaväsymys

069 Haloo kuuleeko kukaan

Tiistai 28.3.2017 klo 10:11 - yrjöpoeka

Minä olen aina pitänyt arvossa oikeuskanslerin virastoa. Luotan siihen edelleenkin ja sen kykyyn valvoa laillisuutta. Olen myös luottanut eduskunnan perustuslakivaliokuntaan. Sen tehtävä on aina kertoa eduskunnalle päätöksentekoon liittyvät laillisuusperusteet. Nyt joudun hieman pohtimaan sen olemassaolon oikeutta.

Miksi näin? Suomen ja Norjan välillä on väännetty kättä Teno-sopimuksesta. Sillä säädellään valtakuntien rajalla virtaavan lohijoen kalastusta. Maa- ja metsätalousministeriö neuvotteli kaikessa rauhassa. Toi valmiit paperit pöytään ja kertoi Teno-joki varren alkuperäisväestölle, että tässä tämä nyt on. Lykätkää nimet paperiin. Eihän kukaan osta sikaa säkissä, eivät myöskään Tenon asukkaat.

Lapin alueen kansanedustajat tukivat jokivarren asukkaiden kantaa. Päätöksenteon kohdalla kepu-vässykät eivät olleet sitten sattumoisin paikalla. Eduskunta nuiji valtioiden välisen sopimuksen pöytään ja nyt odotellaan, miten Norjan vastaavan elimen päätökset sujuvat. Kummallista on se, ettei eduskunnan perustuslakivaliokunnan antama lausunto asiassa painanut mitään.

Perustuslakivaliokunta antoi hallitukselle moitteet siitä, ettei Saamelaiskäräjiä kuultu, ennen sopimuksen tekoa. Se olisi ollut hyvän hallintotavan mukaista. Apulaisoikeuskansleri arvostelee hallistusta aivan samasta asiasta. Minusta näitten molempien instituutioitten sanomaa tulisi kuulla oikeasti. Tämä hallitus on niin kovakorvainen, ettei se kuule vaikka halolla päähän lyötäisiin.

Hallituksen työskentelytapaan on kuulunut epäillä koko ajan, joko perustuslakia tai lakia yleensä. Hallituksen mielestä ne ovat estämässä heidän päätöksentekoaan. Tähän asti minä olen kyllä kuvitellut, että lait on tehty noudatettaviksi ja ne koskettavat kaikkia. Myös Suomen hallitusta. Oikeasti meillä on aivan samankaltainen järjestelmä, kuin monissa entisissä Itä-Euroopan valtioissa. Perustuslaki ja laillinen oikeusjärjestelmä ovat sielläkin alennustilassa.

Ilmeisesti eduskunta on täynnä vaikkukorvaisia vässyköitä, kun se ei pysty ymmärtämään viisaampien puhetta. Luulisi sen eduskunnan työsuojeluasiamiehen jo huolestuvan tilanteesta. 200 täysin kuuroa ja sokeaa on tehtailemassa lakeja ja asetuksia. Tekemässä valtiosopimuksia. Kohta joku niistä muistaa YYA:n...

Haloo! Varaisin 200 aikaa korva- ja silmälääkäreille.

Avainsanat: oikeuskanslerinvirasto, eduskunnanperustuslakivaliokunta, tenonkalastussopimus, viktororban, eduskunantyösuojeluasiamies

068 Hyökkäyksiä

Maanantai 27.3.2017 klo 16:23 - yrjöpoeka

Lueskelin päivän juttuja netissä ja silmille pamahti todella pysäyttävä juttu. Aamulehti julkaisi isästä poikineen jutun kalastusretken tapahtumista. Isä oli saanut avannon auki ja aloitti verkon nostamisen. Sieltä tuli hauki ja yritti käydä kimppuun leuat auki. Ei ole enää mikään ennallaan. Hauet käyvät kimppuumme. Uiminen on kesällä kiellettävä petovaaran takia.

Perjantaina pidettiin omalla paikkakunnallani vaalitilaisuus torilla. Paikalla oli jonkin verran kansaa ja jouduin vuorollani juontajan haastattelemaksi ja kertomaan omista ajatuksistani. Kun poistuin lavalta tuli isomies yrmeänä luokseni ja veti hihasta pitäen teltan reunustalle. Siellä hän syytti minua petturiksi ja paskanpuhujaksi. En ollut hoitanut hänen asiaansa toimiessani Kainuunsoten lautakunnassa. Olin kuulema ajanut vain omaa asiaani ja saanut patsastella lehden jutussa.

Siinä ei auttanut maammelaulukaan, kun hän julisti tuomiotaan. Välillä ja katselin huolestuneena hänen käytöstään, että alkaako tulemaan vasten näköä. Totesin hänelle, etten voi luottamushenkilönä ajaa kenenkään yksityisen asiaa ja en voi puuttua yhdenkään virkamiehen ja -naisen arkiseen työhön. Luottamushenkilöt voivat keskustella yleisellä tasolla virkamiesten kanssa saamistaan terveisistä. Luottamushenkilöt päättävät strategiasta ja suuntaviivoista, sekä taloudesta. Valitut virkamiehet virkavastuulla toimivat lakien ja asetusten mukaan. Luottamushenkilö ei saa puuttua operatiivisen puolen toimintaan.

Olen muutaman kerran joutunut todella tiukkoihin keskusteluihin aiheesta. Ihmisten on todella vaikeata ymmärtää sitä, että vaikka me palkkaamme virkamiehet, emme voi puuttua heidän arkitöihinsä. Usea juttusille tullut on ilman muuta odottanut, että nyt hänen asiansa sujuvat, kun on kertonut sen minulle. Virkamiehet eivät voi keskustella meidän kanssamme yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista asioista. Pari kertaa olen saanut kehoituksen tulla mukaan virkamiehen toimistoon. Siitä olen saanut kyllä sitten kuulla, kun olen kertonut ettei sellainen käy.

Olen tässä odotellut ilmojen lämpiämistä, jotta pääsen jigi-kalastuksen pariin. Tuon Aamulehdenjutun jälkeen pitää miettiä turvatoimia. Mitä teen, jos vedestä hyökkää hauki kita auki? Näihin päiviin olen selvinnyt sillä, että kopsautan luupäätä nuppiin ja asia on sillä selvä. Lehden uutisessa hauki sijoitetaan petojen kategoriaan. Siihen missä karhut ja sudet jo ovat. Ei sitä nuorena poikana uskonut, että kalastaja on muussakin kuin hukkumisen vaarassa.

Kaikesta uhkaavasta huolimatta aion kulkea vaalikentillä kohtaamassa kaikkia ihmisiä. Petomaisesta uutisesta huolimatta aion kulkea edelleen kalassa. Hauki on edelleen minulle vain Hauki.

Taidan ottaa pakasteesta hauki-filettä sulamaan.

Avainsanat: esoxlucius, vaalitori, kunnallisenluottamusmiehentehtävät, jigikalastus

067 Suomi-kakun leivontaohje

Sunnuntai 26.3.2017 klo 18:45 - yrjöpoeka

Ihanan hallituksen toimesta jaetaan Suomi-nimistä kakkua osaaviin käsiin. Verovaroin rakennetut sairaaloiden kiinteistöt ovat menossa kaikessa hiljaisuudessa perustetulle kiinteistöyhtiölle. Täysin julkisuudelta piilossa on valittu isopalkkainen toimitusjohtaja ja muutama muu pienempi johtaja. Lisää väkeä on haussa ja ne ovat johtajien paikkoja. Sihteerit tulevat kaupan päälle.

Sipilän hallituksen ideana oli purkaa turhaa byrokratiaa ja sehän onnistuu näin näppärästi. Uusi kiinteistöyhtiö on osakemallinen ja siten täysin irrallaan kaikesta. Osakkeenomistajien tahto on saada mahdollisimman hyvä tuotto, kiitos Sipilän tuotto on todella muhkea. Valtio kerää kiinteistöt ja velat jäävät kunnille. Kiinteistöyhtiön tavoitteena on saada pikaisesti miljardiluokan tulot itselleen.

Se käy kätevästi, kun kuntien omistamat kiinteistöt otetaan haltuun ja peritään kunnilta sitten käypää vuokraa tilojen käytöstä. Tämä on todella hyvä keksintö. Sama kuin minun taloni otettaisiin valtion haltuun. Kaupan päälle alkaisin maksamaan vuokraa omistamastani talosta. Tämä on kokonaan kokeilematon konsti ja todella hyvä tuottoinen. Omaisuus sosialisoidaan valtiolle ja maksatetaan omistajilla uudelleen ja uudelleen. Tästä mallia ikiliikkujalle!

Kakun jakoa on ilmeisesti mietitty pienissä piireissä. Sipilä, Soini ja Orpo mestareina. Kaikille hyville kavereille kunnonvirkoja jaossa hyvillä palkoilla. Haku on julkinen, kun kaverukset saavat keskenään vatuloida. Kolmeen pekkaan on mukava jakaa, sulle, mulle, sulle ja mulle. Ei ole ihme, että oppositiossa on riemastuttu. Kaikki haluaisivat olla jakamassa näin hyvää diiliä. Pojat ovat poikia ja sinne ei tytöillä ja muilla hippendaaleilla ole mitään asiaa.

Tästä diilistä pitäisi lähettää vinkki Trumpille. Nohevana miehenä hän on jo lähtenyt massia täyttämään, kun lähettämässä laskua Saksalle. Kuivakka 350-miljardin lasku varmasti ilostuttaa rouva Merkeliä. Voi se sanoa, jotta p....e. Suomalainen malli kansan kuppaamisesta on niin pistämätön, että sitä äkkinäinen luulisi Valko-Venäjän Lukasenkon diiliksi. Tai jonkun muun diktatuurivaltion tempaukseksi.

Seuraava kuppauksen kohde on jo tiedossa. Kuntien jalalle laittamat jätehuoltoyhtiöt ja -laitokset ovat jo pelkona nykyisten omistajien otsanahan alla. Hiljaisuudessa värkätään uusi yhtiö jalalle ja johtajiksi palkataan ”avoimella” haulla muutamia hyviä kavereita. Laitokset sosialisoidaan ja maksatetaan kunnilla taas uudelleen. On se kertakaikkiaan kätevää. Työttömyys loppuu ja pian on palkattava johtajia ihan ulkomaita myöten.

Kaveria ei jätetä. Eivätkä nämä vellokset sitä tee. Pian nähdään millaisen diilin ne pukkaavat kesäkuun jälkeen Soinille? Hyvä takuumies on palkkansa ansainnut. Onneksi Soini on itse mukana suunnittelemassa lokoisaa ja hyväpalkkaista virkaa itselleen.

Näin se Suomi-yhtiön kakku jaetaan tasaisesti. Sulle, mulle, sulle ja mulle.

Ja sitten. Otetaan uusiksi. Sulle ja mulle.

Avainsanat: leivontaohje, kakunjako, kuntienomaisuudensosialisoiminen, sipilädiili, kaveriaeijätetä, kerranvielä

066 Lopun edellä

Perjantai 24.3.2017 klo 19:05 - yrjöpoeka

Tänään oli kuntavaalien ensimmäinen varsinainen aloituspäivä kotikuntani torilla. Vaaleihin on aikaa enää hetkinen ja täytyy sanoa, että päivä antoi aika lattean kuvan tulevasta. Kirjoitin eilen viimeisessä lyhyessä lauseessa, että se on kumma kun kansa on kuullut. Tänään torilla oli aistittavissa sama henki.

Olen viimeisen 15-vuoden aikana rampannut eri toreilla paljon. Tämä oli ehdottomasti laimein tilaisuus. Nyt joku sanoo, että olihan siellä väkeä? Oli siellä muutamia kymmeniä, mutta suurin osa oli ehdokkaita. Muutamia vakiokävijöitä kävisi syömässä makkarat ja lähti. Suurin yhtenäinen väkimäärä oli ensimmäisen kahden (2) tunnin aikana. 4-tuntia on aivan liikaa ja se näkyi. Puolenpäivän jälkeen paikalla oli melkein vain ehdokkaita. Vakuuttele siinä toinen toiselle, että minä olen paras mahdollinen ehdokas uuteen kunnanvaltuustoon.

Onko nyt käymässä todella niin, että ensimmäisen kerran kunnallisvaalien äänestysprosentti tipahtaa alle viidenkymmenen (50%)? Kansa on uskonut hallituksen suunnasta tullutta viestiä, jota media on uskollisesti ruokkinut. Se viesti on vähätellyt kunnanvaltuustojen tulevaa roolia. Jatkuvasti on kerrottu soten siirtyvän maakunnalle ja se viesti on ilmeisesti mennyt perille. Tulevaisuudessa äänestäjät innostuvat vasta maakuntavaaleista. Sitten voidaan päästä kuutenkymmeneen (60%) hyvällä vaalityöllä.

En päästyä helpolla kyllä puolueitakaan. Torilla olevien telttojen yleisilme oli flegmaattinen. Missä oli innostuneisuus? Missä oli vakuuttava ehdokkaiden esillä olo? Miksi ehdokkaita pitää maanitella mikrofonin ääreen? Jos ehdokkaat ovat jokaryhmässä näin vaisulla päällä, ei niitä viimeisiä äänestäjiä kohta voisi vähempää kiinnostaa. Edellisten kuntavaalien suurin voittajapuolue esimerkiksi puuttui koko torilta!

Muutama jo epäili, että minun lähdölläni puolueesta olisi jotakin vaikutusta asiaan. Sitä en tiedä, mutta voin kyllä ennustaa kuinka kuntavaaleissa puolueelle käy. Jääköön se muiden pohdittavaksi. Olen aiheesta jo aiemmin talvella kirjoittanut ja se riittäköön. Vaalikampanjoinnin lyhentäminen on myös ollut kuolinisku. Tällä viikolla ovat ensimmäiset ehdokkaitten kuvat ilmestyneet koristamaan paikallislehden sivuja. Siitä he maksavat.

Tänään oli torilla mahdollisuuus puhua jokaisella ehdokkaalla julkisesti. Valitettavasti ilmainen live-mahdollisuus ei kelvannut. Itse koetin olla sivummalla, etteivät ihmiset pääse sanomaan sitä, että olen liikaa äänessä ja muut eivät saa mahdollisuutta. Käytin toki tilannetta hyväkseni kerran jos toisenkin. Valtuutetun työ on puhumista ja puhumista. Puhumalla meidän on yritettävä vakuuttaa kaikki toiset omasta sanomastamme.

Puhun paljon kaikissa luottamustilaisuuksissa ja otan kantaa asioihin. Vuosien mittaan olen sitä hieman harventanut ja se johtuu useasta syystä. Ensimmäinen on vakituinen keskustelupiiri, joka on toiminut nyt kymmenen vuotta. Se kokoontuu koulujen lukuvuosien mukaisesti. Toinen vahva syy on sitten kirjoittaminen. Kirjoitan nykyisin kohtuullisen paljon. Se antaa mahdollisuuden pohtia asioita. Kirjoittaminen ja puhuminen täydentävät toisiaan.

Käykö lopulta niin, että kirjoitan paljon ja puhun vähän?

Avainsanat: kuntavaalit2017, laimeavaaliinto, äänestysprosenttilaskee, alle50%, valtuutetuntyöonpuhumista

065 On se kumma

Torstai 23.3.2017 klo 17:39 - yrjöpoeka

Sain eilen mahdollisuuden kuunnella ja samalla osallistua omalla pienellä panoksellani Kainuun muutosinfoon. Siinä käsiteltiin kattavasti sote- ja maakuntauudistuksen etenemistä. Tilaisuus oli mielestäni oikein hyvä ja sain itse kattavan paketin tämänhetkisestä tilanteesta. Samalla varmistui se huoli, että kuinka kaikessa oikein käy, kun niin paljon asioita on lainsäädäntötasolla avoinna.

Tiiviiden esittelypakettien jälkeen päästiin itse asiaan. Siirryttiin työpajavaiheeseen. Siinä vaiheessa osa väestä valui paikalta ulos. Ulosmenijät olivat valtuutettuja ja pyrkimässä sinne vielä uudelleen. Työpajoissa olivat aiheina 1)yhteiset palvelut, 2)sote, pelastustoimi ja varautuminen, 3)työvoima,yritys- ja maasetupalvelut, 4)maankäyttö, luonnonvarat, liikenne ja ympäristö, 5)strategia ja aluekehitys.

Olisin halunnut osallistua aivan kaikkiin, mutta ajanpuute pakotti tyytymään yhteen. Valitsin työryhmä 5)strategia ja aluekehitys. Aivan aluksi työryhmään osallistujille heitettiin kysymys, miten ja millä tavoin tällainen asia pitäisi kansalaisille esitellä? Olin sitä jo itse miettinyt alustuksia kuunnellessani. Näin kuinka ihmiset olivat suoraan sanoen pihalla valtavan tietotulvan keskellä. Esityksissä vilisi sanontoja, joita kansalaiset, eivätkä myöskään rivivaltuutetut kuule omassa arjessaan.

Toin omana mielipiteenäni esille sen, että jos halutaan tietää jokin tietty asia kansalaisilta, se on yksilöitävä. Kysymys on laadittava selkokieliseksi. Koko sote- ja maakuntauudistusta ei pidä survoa ihmisten silmille. He tukehtuvat tietoähkyyn. Olin juuri päivällä keskustellut muutaminen kyläläisten kanssa ja he sanoivat suoraan, että tämä osallistuminen kuuluu selkeästi kunnallisille luottamushenkilöille. Ihmiset olettavat kunnallisten luottamushenkilöiden olevan ajanhermolla tämän asian suhteen. Näin asia ei kuitenkaan ole.

Siinä keskustellessa tuli eräs kysymys muodossa, että on se kumma kun ei ihmisiä kiinnosta. Kyllä ihmisiä oikeasti kiinnostaa. He seuraavat tätä hässäkkää, se on juuri oikea nimitys, median kautta. Mutta kansalaiset myös auliisti myöntävät sen, ettei heillä ole osaamista tehdä päätöksiä. Vain silloin he ovat valmiita tulemaan mukaan, kun siellä on selkeästi esillä jonkin yksittäisen palvelun lakkaaminen tai yksittäisen palvelupisteen lakkauttaminen. Sen kaltaisiin asioihin he haluavat mahdollisuuden vaikuttaa.

Koska kansalaiset kokevat tämän olevan luottamusihmisten hommaa, he selkeästi sysäävät vastuun meille. Ymmärrän asian oikein hyvin. Olen itse ollut mukana maakunnallisessa sotessa ja maakuntavaltuustossa. Sen kautta itselleni on tulut tutuksi ison organisaation toimintatavat. Myös jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä uudistus tuo tullessaan. Siksi on helppo puolustaa tavallisia kansalaisia, jos he kokevat tällaisen tilaisuuden olevan ”ammattilaisten” hommaa.

Valtuutettujen poissaoloa minä kyllä suuresti kummastelen. Samoin useiden poistumista kesken tilaisuuden. Kunnallisvaalit ovat ovella ja siksi olisi ollut edes silmänlumeeksi hyvä käväistä istumassa iltaa.

Tavallinen kansa istui kotona. Heille on kerrottu, ettei ole huolta. Kaikki jatkuu kuten ennenkin. He uskovat ja luottavat.

Se on kumma.

Avainsanat: kumma, soteuudistus, maakuntauudistus, tietoähky, muutosjohtaja, harrimattila

064 Mestari ja opetuslapset

Keskiviikko 22.3.2017 klo 13:31 - yrjöpoeka

Luen mielelläni naapurikuntieni paikallislehtien uutisia netin kautta. Nyt törmäsin uudelleen Koillissanomien palstalla kirjoitteluun mestarista. Kuusamon perussuomalaisten puheenjohtaja paiskaa oikein messevästi lehdistötiedotteella. Hän on aikaisemminkin siteerannut Halla-ahoa mestariksi.

Tiedotteessaan hän ilmaisee myös syyn siihen. Hän on ilmoituksensa mukaan kasvanut mestarin opetuslapseksi lukiessaan yli kymmenen vuotta mestarin blogia. Tämä jos mikä kertoo uskosta paljon. Vaikka hän ei näe, hän uskoo. Tosiasiassa hän on ilmeisesti ainakin kerran kohdannut eurovaalien aikana mestarinsa livenä Kuusamossa. Varmaan näkee vieläkin märkiä unia aiheesta ja veltosta kädenpuristuksesta.

Tiedoitteen julkaisuun hänet oli saanut usko siihen, että mestarin avulla perussuomalaiset lähtevät uudelleen nousuun. Usko ei tässä välttämättä Lämsää auta. Kuusamo tunnetaan vahvasta hengellisyydestä ja lestadioilaisuudesta. Tämä uskonnollisuus on ainakin auttannut Kuusamoa pitämään ikäpyramidin paremmassa kunnossa kuin oman kotipitäjäni ikärakenne on. Samalla keskustalla on ollut vahva tukijalka.

Kuusamon perussuomalaisten vahva mies Joukamo Kortesalmi on ainakin onnistunut mestarillisesti haalimaan ehdokkaita. Onkin mielenkiintoista nähdä, riittääkö se kaatamaan keskustan vahvaa asemaa. Kortesalmi on viimeaikoina ollut aivan hiljaa Halla-ahon suhteen. Vahvana pelaajana hän puntaroi nyt erilaisia vaihtoehtoja, jotta säilyttäisi pelimahdollisuudet puoluejohtoon päin. Kortesalmi pelaili myös Kettusen kanssa viime vaaleissa. 

Heitä molempia yhdistää vahva vietti käydä erilaisia pelejä toisia puolueen jäseniä vastaan. Mikäli Kortesalmi ja Kettunen asustelisivat samassa maakunnassa, nähtäisiin melkoista teatteria. Viime vaalien alla sitä riitti koko Oulun vaalipiirin sisällä. Kortesalmi ja Kettunen yhdistivät voimansa ja pelissä tuli tulosta. Perussuomalaiset menettivät yhden varman kansanedustajan paikan.

Täytyy sanoa, että vuodet tämän puolueen jäsenenä avasivat silmiäni siihen, millaista peliä oikein likainen politiikka on. Jostakin ihmeellisestä luonnonoikusta juonittelijat ja pelaajat löysivät toisensa. Juonittelijoitten pelaaminen alkoi todenteolla ensimmäisen jytkyn jälkeen 2011. Kainuunpiirin sisäinen toiminta alkoi halvaantua ja lisää pelaajia suorastaan tulvi joukkoon. Ketään ei enää kiinnostanut yhteinen hyvä, vaan oman paikan varmistaminen. Se aiheutti erikoisia liittoutumia niin Kainuun-, kuin Pohjois-Pohjanmaanpiirin sisällä.

Erikoisin ja yllättävin liittoutuma pullahti esille ehdokasvalintojen loppusuoralla. Kettunen oli peliporukoissaan vastustanut Ari Korhosta ja yllättäen he löysivät toisensa. Yhteisenä nimittäjänä oli allekirjoittaneen ehdokkuuden estäminen. Siksi Kettunen läksi vielä kerran mukaan. Ei estämään Korhosen valintaa. Mukaan lähtemisellään Kettunen niittasi samalla mahdollisuuden saada Kainuulainen kansanedustaja puolueen riveistä.

Koska puolue on nyt täynnä näitä pelaajia, ei mestarin apuun huutaminen auta. Suuri osa näistä pelaajista on vanhoja SMP-raakkeja. He ovat jälleen elementissään.

Onko heistä mestarin tekijöiksi? Opetuslapsiksi kyllä. Sokeiksi.

Avainsanat: hallaaho, mestari, opetuslapset, penttikettunen, joukamokortesalmi

063 Gallus Gallus Domesticus

Tiistai 21.3.2017 klo 19:27 - yrjöpoeka

Sain sellaisia viestejä, että kettulan väki yrittää estää minun pääsemiseni luoittamustehtäviin. Kettulan väki on kuuleman mukaan pahoittanut niin mielensä, kun minä en lopettanut luottamusmiesuraani. Aikomukseni lähteä ehdolle vasemmiston riveissä on saanut toki muuallakin pöhinää. Jotenkin olen saanut kuvan, että osa kaveripiiristäni on sekaannuksen tilassa.

Kummallista ja haudanvakavaa puuhaa. On löytynyt myös todellisia mielensä pahoittajia. He ovat irtisanoneet jopa puheyhteydet. Kettu kumppaneineen on sen tehnyt jo aikaa sitten. Järkytys ollut niin suurta, että paljastuskirjalla uhoneen ex-kansanedustajan pelikaverit ovat somessa villiintyneet täysin. Pääsin näkemään erään kaverini koneelta muutamia kommentteja itseäni koskien. Täytyypä sanoa, että muutamia kanatarhan joo-miehiä korpeaa lähtöni ehdolle todella raskaasti.

Yhdellä palstalla toinen uhoaa kirjoittavansa myös paljastuskirjan. Hän uhoaa sen olevan pelkkää faktaa. Toiset joo-miehet komppaavat ja kiitoksen kipeinä yrittävät keksiä, kuinka minua voisi mollata lisää. Minua saa aivan huoletta panetella, pääasia on, että nimeni on oikein kirjoitettu. Kaikilta osin tässä ei ole toimittu minun tahtomallani tavalla. Siksi esitän kainon pyynnön, kirjoittakaa nimeni oikein. Jokainen tietysti sanoo, ettei lue minun blogiani. Kyllä te luette.

Viime eduskuntavaalien alla alkanut mustamaalaus on saamassa siis jatkoa. Kettu on hätistänyt kanasensa tarhasta ulos. Nämä kanaset ovat niin uskollisia kanatarhan vahtiketulle, että menevät vaikka orteen roikkumaan pää alaspäin. Onneksi heille ei ole tästä vaaraa. Verta siellä päässä ei ole. Keltaista jotakin. Nyt odottelen mielenkiinnolla uhkaavia paljastuksia. Sitä odotellessa voin kertoa kaikille kanatarhan asukeille, että olen itsekin ollut ahkera kirjoittaja. Faktasta en tiedä, mutta raakaa realismia on luvassa.

Nyt jätän nämä Gallus Gallus Domesticukset kaakattelemaan. Maailmassa tapahtuu niin paljon muuta, että sille on annettava myös tilaa. Kotimaasta ensin. Hallitus yrittää epätoivoisesti saada jotakin aikaiseksi, mutta lähestyvien kuntavaalien takia ei tohdi päättää yhtään mitään. Sitä odotellessa pääministeri lohkaisi suustaan ruotsinkielen sammakon ja siitäkös hallituskumppanit riemastuivat. Nyt voidaan terhakoina vaihtaa näin tärkeästä asiasta mielipiteitä kuntavaaleihin saakka. Sitten lausutaan yhteen ääneen, että tämä ei sovi hallitusohjelmaan.

Näin se aika kuluu. Palkka juoksee. Säästämisestä ei kukaan puhu mitään. Pääministerin esittämä toivomus yhden viikon palkan luovuttamisesta johonkin hyväntekeväisyyteen, ei ole johtanut mihinkään. Yksikään kansanedustaja ei ole lämmennyt asialle. Seuraaviin vaaleihin on niin paljon aikaa, että kaikki toivovat kansan unohtavan asian siihen mennessä. Aika kuluu ja palkka juoksee.

Yksi kysymys tässä herää? Pitikö hallituksen tehdä jotakin? Päättää jostakin tärkeästä meitä koskevasta asiasta? Niin, onhan sieltä tullut vaatimuksia kansalaisten tulojen leikkaamisista. Muistakin etuuksien leikkaamisista on puhuttu ja jopa päätetty. Mitä kummaa niitten piti tehdä?

Onneksi on pääministeri.

Avainsanat: gallusgallusdomesticus, paljastuskirja, mielensäpahoittajat, pääministerijermu

062 Ketun elämää

Maanantai 20.3.2017 klo 14:36 - yrjöpoeka

Katsoin eilen TV1 ohjelman ketuista. Maapallolla on useita hieman toisistaan ulkomuodoiltaan poikkeavia kettuja. Kaikille näille on yhteistä, että ne ovat sopeutuneet loistavasti juuri niihin olosuhteisiin, missä ne elävät. Aivan tavallinen punakettu on sopeutunut myös ihmisten asuttamiin kaupunkeihin. Kaupunkialueilla on jatkuvasti ruokaa tarjolla ja kettu on sopeuttanut elimistönsä myös siihen. Onkin todennäköistä, että rotat, torakat ja ketut elävät vielä meidänkin jälkeemme.

Aavikoilla elävät ketut omaavat suuret korvat ja niiden hämäränäkö on erinomainen. Ohjelmassa tuotiin esille myös eräs tutkijoiden huomaama piirre kettujen aisteista. Tutkijoiden mukaan kettu pystyy aistimaan magneettikentän eroavaisuudet ja se käyttää juuri sitä hyödykseen, kun se talvisin hyppää metriseen lumeen. Ketun porautuessa salamannopeasti lumikerroksen lävitse, se tietää millilleen, missä kohden myyrä sijaitsee.

Itseäni huvitti kaikkein eniten Tiibetin kettu. Muutoin täysin kettumaisen rungon koristeena oli erikoisen muotoinen pää. Sivuille levittäytyvä poskikarvoitus toi sille oudon ilmeen. Itse nauroin tv-kuvaa katsoessani, että niinkuin joku olisi käynyt leikkaamassa karvat erikoiseen muotoon. Sillä oli tiibetiläisen munkin mietiskelevä ilme. Tällä ketulla oli erikoinen näkö ja se pystyi kohdentamaan katseensa kaukaisiin pieniin liikkeisiin. Havaittuaan saaliin, se eteni kuin luoti suoraan kohteeseen.

Ketuista puhuttaessa siihen yhdistetään viekkaus. Ketut omaavat hyvän selviytymisen taidon kovissa ympäristöissä. Ne ovat samalla myös yksi osa sitä luonnon monimutkaista koneistoa. Kettu kuuluu puhtaanapitolaitoksen väkeen ja sillä on tärkeä rooli myös ihmisen kannalta.

Eräs kettu sai eiliseen Kainuun Sanomiin peräti uutisen. Tämä viekas kettunen kertoi uutisessa julkisesti omat motiivinsa viime eduskuntavaalien ajalta. Me mukana olleet tiesimme sen, mutta on hyvä, että ikääntyvän ketun viekkaus on muuttunut ja julkisesti kertoo nyt olleensa viekas ja katala. Suuren kettupesueen etua ei tämä yksilö edes ajatellut. Oli ajatellut vain ilkeyttään estävänsä lauman muitten jäsenten pääsyn laumahierarkiassa ylemmäs.

Uutinen toi säälittävällä tavalla esille sen, millaisilla motiiveilla politiikkaa voidaan tehdä. Kun ei itse päässyt kettulan liikennevastaavaksi, piti katkeroituneena tehdä jotakin jäynää muille. Mielenkiinnolla odottelemme, millaista katkeruuden kalkkia sieltä muistelmakirjasta löytyy. Vennamon ajoilta siellä olisi vielä ollut hyviäkin muistoja, mutta katkeruuden verhoamana siitä voi tulla säälittävä muistokirjoitus.

Viimeisellä eduskuntakaudellaan hän ympäröi itsensä muilla samantasoisilla juonittelijoilla. Sen ansiosta voimme tänään kirjoittaa muistokirjoituksen yhden puolueen nousulle ja tuholle Kainuulaisessa politiikassa. Oikein alleviivaten maakuntalehdessä, tämä kettu kertoo olleensa kaunainen ja estäneensä perussuomalaisen kansanedustajan valitsemisen Kainuusta 2015.

Ilmeisesti hän katsoo tämän erikoisesti ansiokseen. Puolueen johto hyväksyi tämän toiminnan vaalien alla. Puolue ja kettu saivat mitä tilasivat. Maakunnan toiseksi suurin puolue sai kintuilleen. Vajaan kolmen viikon kuluttua näemme tämän ketun aikaansaannoksen.

R.I.P.

Avainsanat: vulpesvulpes, susicanislupus, tiibetinkettu, entinenkansanedustaja, erkkiäimistelee

061 Kestävän kehityksen edelläkävijä-suomalainen mies

Sunnuntai 19.3.2017 klo 19:53 - yrjöpoeka

Maapallon kerrotaan olevan kuoleman kielissä saasteiden takia. Ilmaston lämpeneminen on myös joillekin tahoille täyttä myrkkyä. Itse tykkään leudommista talvista. Maapallon pitkän miljoonia vuosia kestäneen kehityshistorian aikana ovat vuorotelleet jääkaudet ja huomattavasti nykyistä lämpimämmät ajanjaksot.

Ihmiskunta ja sen kehittyneet sivilisaatiot ovat kadonneet ja niistä on jäljellä erikoisia rakennelmia ja kaupunkien jäänteitä. Maan pinnalla ovat tallustelleet myös todellliset elänmaailman jättiläiset. Kaikki ne ovat kadonneet. Tilalle on tullut evoluution kehityksen mukana aivan uudenlaista elämänmuotoa ja lajistoa. Ihmiskunta on nyt niskanpäällä ja voi vain kysyä, milloin se tukehtuu omaan mahdottomuuteensa.

Teollistuneet länsimaat ovat jo sen muutoksen kourissa. Syntyvyys on pudonnut rajusti ja jäljelle ovat jääneet vanhukset. Muutaman kymmenen vuoden päästä, mikäli syntyvyys ei nouse, tänne muuttaa väkeä sieltä, missä syntyvyys on suurta. Todennäköistä on sekin, että myös kehittyvien maiden syntyvyys alkaa laskea. On sinänsä kummallista, ettei tätä ilmiötä pohdita enemmän? Teollistuneitten maitten syntyvyyden lasku on sitä luokkaa, että muutaman sadan vuoden päästä täällä ei todellakaan asu ihmisiä.

Maapallon kehityshistorian aikana tuhoutuneet sivilisaatiot eivät voineet vaikuttaa maapallon lämpötilojen muutoksiin. Itsestäni tuntuu ajoittain siltä, että maailmanlopun ennustajilla on tarve selittää mikä tahansa muuttuva asia ihmisen aikaansaamiksi. Mannerlaatat kulkevat omia polkujaan ja siinä ryskeessä ihmisellä ei ole enempää vaikutusvaltaa kuin satiaisillakaan. Ei tarvitse kuin yksi suurempi tulivuoren purkaus, niin näkisimme hyvin pian sen vaikutukset.

Jos niin huonosti kävisi, että puolet ilmakehästä peittyisi paksuun tuhkapilveen, huomaisimme pian kaipaavamme lämpimämpiä aikoja. Tätä odotellessa kävimme yhtenä aamuna keskusteluryhmässä pohdintaa kestävästä kehityksestä. Suomalainen mies on aina ollut kestävän kehityksen edelläkävijä. Hyväksi koetut vaatteet kestävät kymmeniä vuosia ja usein meillä menee vuosia, ettei yhtään ainoata uutta vaatekappaletta hankita. Rippi- tai hääpuku roikkuu useimmilla hengarissa. Huonoa on yleensä se, etteivät ne enää sovi päälle.

Suomalainen mies ei myöskään ramppaa alvariinsa ympäri maailmaa. Poikkeuksen tekevät nämä maailmanparantajat. Koska heillä on jatkuva kiire ehtiä kaikkialle, he lentelevät jatkuvasti kaikkialle tuomioitaan julistamaan. Juuri heidänkaltaistensa takia lentoliikenne kasvaa jatkuvasti ja se jos mikä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Sitä ei sovi heille kertoa, koska heillä on jumalallinen oikeus kulkea saarnamatkoillaan. Näitä matkoja voisi verrata ristiretkeläisten tekemisiin, kun kristinuskoa miekalla levitettiin. Heillä tarkoitus pyhittää keinot.

Sillä aikaa minä herään aamuun. Laitan arkihousut jalkaan, ikää näillä jo yli 20-vuotta. Alusvaatteet ovat hieman kulahtaneita, ikää ei aivan yhtä paljoa. Kaikki varastoissa oleva tavara on sellaista, että niitä voidaan käyttää vielä minun jälkeenikin.

Ostimme vaimoni kanssa olohuoneen maton 1977. Nyt se on vanhimman tyttäreni lattialla Bremenissä. Kestää varmaan vielä toisen mokoman.

Avainsanat: ilmastonmuutos, kadonneetsivilisaatiot, teollistuneittenmaidenkriisi, mannerlattojenliike, tulivuortenvaikutusilmastoon, kestäväkehitys, ekokuntasuomussalmi

060 Lupausten viikot

Torstai 16.3.2017 klo 17:59 - yrjöpoeka

Neljä pitkää vuotta on nyt taaksejäänyttä elämää. Tarkoitan tällä kunnallisvaalikautta. Valtuutetut ovat puurtaneet kokouksissaan ahkerasti. Siellä on joko puhuttu, tai hiljaa nyökytelty ja hyväksytty esittelijän laatiima ehdotus. Kukaan valtuutetuista ei ole jaksanut kirjoitella yleisönosastoille. Ei ole ollut edes koulujen lakkauttamisia. Niistä yleensä saatiin parranpärinää aikaiseksi. Nyt on kausi lopussa. Olisiko nyt aikaa kirjoituksille?

Kyllä on, mikäli on uskomista paikallisen aviisin yleisönosastoon. Tänään oli pari täyttä sivua ehdolle pyrkivien ajatuksia vaalikarjalle mietittäviksi. Oma arvioni oli, että tekstit olivat sujuvaa Suomea. Sitä hieman pohdiskelin, että miksei näitä ole tehty useammin? En ole itsekään juuri lähestynyt lehtien palstoja, koska kirjoitan blogiini jatkuvasti. Minulle on muodostunut oma lukijakuntani ja kirjoitusteni aiheet eivät varmasti läpäisisi lehden tiukkaa seulaa.

Katseltuani useamman lehden yleisönosastoja huomaan saman ilmiön tapahtuneen kaikkialla Suomessa. Juttelin tänään ystäväni kanssa, hänkin luottamustehtävissä muualla Suomessa, hän kertoi samasta ilmiöstä. Neljä vuotta hiljaiseloa viettäneet ovat virittäytyneet ja lupausten kirjo oli hänen mielestään valtava. Hänen mielestään oli kummallista, että ne valtuustojen kaikkein hiljaisimmat kirjoittivat kaikkein eniten. Lieneekö tässä perää?

Olen itse sen verran puhelias, etten ehdi pohtimaan muiden puhumattomuutta. Varmasti jokaisessa valtuustossa ja lautakunnissa on niitä, jotka eivät paljoa puhu, mutta ovat tiiviisti mukana ja hyväksyvät äänekkäämpien puheet. Olen itse huomannut sen, että kulkemalla mukana erilaisissa keskusteluryhmissä, oppii kuuntelemaan muitten puheita paremmin. Samoin oppii arvostamaan muitten ajatuksia ja miettimään kuinka ja miten toinen päättyy ajattelussaan erilaiseen lopputulemaan.

Lasten ja nuorten asiat, lisättynä vanhusten hoidolla, ovat lupauslistojen peruskauraa. Oltuani nyt useamman kauden valtuusto tehtävissä, olen tullut neutraaliksi erilaisille lupauksille. Niitä on helppo heitellä ja vaalikarja näyttää jopa uskovan niihin. Itse haluaisin aina lupauksen kuullessani, kuulla heti perään, mistä siihen on tulossa rahoitus? Mikä toinen kunnan hoitama palvelu poistuu, tai heikkenee uuden tultua tilalle?

Kuntastrategiaa ja visioiden pohtimista pidetään jonninjoutavina turhakkeina. Muutama viikko sitten törmäsin tähän ilmiöön, erään uuden pyrkijän some-päivityksissä. Juuri näissä keskusteluissa kuitenkin luodaan se pohja tuleville päätöksille. Näissä keskusteluissa valtuutetut tuovat omat arvonsa keskusteluun muiden kuultaviksi. Yhdessä keskustellen saadaan suuntaviivat tulevalle kaudelle.

Tuleva valtuusto käy oman keskustelunsa vanhan valtuuston pohjatyön tuloksena. Mikäli todella haluaa luvata jotakin, niin juuri näissä keskusteluissa lupauksille luodaan todellisuus. Niitä ei kannata pitää kahvijuonnin ja pullanpuputtamisen tilaisuuksina. Nämä tilaisuudet ovat joskus puuduttavia ja usein näkee sen, ettei vähempää voisi asiat joitakuita kiinnostaa.

Minä juon kahvia ja puputan pullaa. Tahtoni on näissä keskusteluissa ja niitten jatkokeskusteluissa.

Avainsanat: kunnalisvaalikausi, parranpärinää, yleisönosastokirjoitus, valtuustostrategia, tahtopolitiikkaa

059 Saako nauraa

Torstai 16.3.2017 klo 11:04 - yrjöpoeka

Huomasin eilen uutisvirrasta, että eräs housuunkakkija oli lähtenyt Hollantiin. Uutisoinnin mukaan matkalle oli lähdetty juhlamielellä. Hollannissa oli vaalit ja sieltä odotettiin paikallista jytkyä. Saas nähdä miten tänään uutisoidaan? Messeviä juhlia ei päästy pitämään ja siten näistä vaaleista ei tullut vetoapua.

Kyseinen mesoaja on ollut hurmoksessa trumpismista, samoin oli laita Hollannin veljespuolueen kohdalla. Taisi tulla todellinen jytky-trumppi omiin housuihin? Sama ilmiö on mielestäni tapahtumassa myös muualla Euroopassa. Kaikissa tulevissa vaaleissa ennustan äärioikeiston putoamista. Kyllä tavalliset ihmiset pitävät tätä Trumpin sekoilua todellisena rimanalituksena. Mutta silmiä avaavana. Mikäli Eurooppalaiset ääriliikkeet jaksavat trumppia vielä tovin ihannoida, niin sillä olisi tervehdyttävä vaikutus.

Kotimaassamme jatkuu ikuisuuskeskustelu sotesta. Olen ollut pessimisti asian suhteen ja nyt näyttää siltä, etten tule siinä pettymään. Hirmuisella kiireellä on puskettu asiaa eteenpäin. Ministeri Juha Rehulan soma suu ei enää ole jatkuvasti somasti supussa. Nyt olen useasti huomannut sen olevan aivan uudenlaisessa asennossa, mutrussa. Nyt alkavat aiheet loppua ja siksi suu pysyy kiinni. Paperinivaska on hänellä tutusti kädessä. Nyt hän pitää sitä häveliääsi sivummalla, eikä paukuta sillä pöytää.

Kokoomuksen valinannavapaudesta on tulossa kallislasku veronmaksajille. Aikanaan vaaleissa lasku lankeaa myös kaikille hallituspuolueille. Kunnilta on vaadittu lausuntoja pilvin pimein ja tosiasiassa kunnat eivät ole pystyneet vastaamaan vielä mihinkään lopulliseen yhtään mitään. Nyt ollaan hyvin lähellä sitä mahdollisuutta, että joudumme palaamaan alkuasetelmiin. Sipilä vielä vakuuttaa asioiden kulkevan vakaasti eteenpäin. Valitettavasti siihen eivät usko enää asiaa valmistelevat virkamiehetkään.

Onneksi tässä asiassa ei ole mitään uutta. Koko 2000-luku on puuhasteltu näitten sote-asioiden parissa. On tehty lukemattomia esityksiä. Virka- ja luottamusmiehet ovat istuneet ringissä kahvia juoden. Ministerit ovat vakuutelleet epätietoisia. Lopuksi hiljaisuudessa on kuopattu edellinen ja seuraavien vaalien voittajat aloittavat kaiken alusta.

Minusta meidän pitäisi patentoida tämä. Olemme keksineet ikiliikkujan.

Avainsanat: tynkkynen, trumpismi, sotesoppa, juharehula, ikiliikkuja

058 Miten muroille käy

Keskiviikko 15.3.2017 klo 9:45 - yrjöpoeka

On sellainen sanonta, kuin omiin muroihin kuseminen. Sanonta pitää paikkansa, mikäli eduskunta hyväksyy maa- ja metsätalousvaliokunnan esityksen kaiken metsästämisen sallimisella Hossan kansallispuistossa. Suomussalmen kunta haki ja sai kansallispuistohankkeen jalalle vain sillä, että kaikki olivat yksimielisiä. Myös metsästäjät. Nyt päätösten loppusuoralla metsästäjäjärjestöt aloittivat jälkilypsyn.

Jälkilypsyporukoissa oli myös valtuutettuja, jotka alunperin hyväksyivät kansallispuistohaun. Mukana vesittämisessä on myös alueen omia yrittäjiä. He ovat myös metsästäjiä. Olen itsekin metsästäjä, mutta en millään tavoin voi hyväksyä tällaista omien päätösten vesittämistä. Hossan kansallispuistoalue on kaikenlisäksi niin pieni, ettei sitä voi käyttää metsästykseen. Tätä perustelen sillä, että kävijämäärien runsas kasvu estää sen. Kuivat kangas- ja harjualueet eivät muutoinkaan elätä runsaita riistakantoja.

Mikäli eduskunta todella tekee tämän valiokunnan esityksen mukaan ja hyväksyy metsästyksen, avaamme myös muut kansallispuistot metsästykselle. Tämä on ilmeisesti ollut myös muutamien alueen kansanedustajien tavoite. Kansanedustajilta tällainen muroihin kuseminen on todella ennenkuulumatonta menettelyä. Matkailijavirtojen käännyttyä kasvuun, ovat nämä oman edun tavoittelijat haksahtaneet metsästäjien asettamaan ansaan. Jatkossa juuri kansanedustajia tullaan syyttämään kansallispuistostatuksen pilaamisesta.

Yhtenä monista kunnallispoliitiikoista, tunnen suurta myötähäpeää siitä tavasta, miten myös osa kunnallisista päättäjistä on kastelemassa omat murot. Pitkäjänteinen työ Suomussalmen luontomatkailun kehittämisen eteen kärsii tästä takuuvarmasti. Miten voimme jatkossa uskoa yhdessä tehtyihin päätöksiin, mikäli osa joukosta lähtee jälkilypsylle. Enää kolme (3) kuukautta avajaisiin ja olemme kertomassa tuleville matkailijoille tämänkaltaisen viestin. Toivon eduskunnalta kauaskantoisempaa näkemystä. Metsästyspuistojen perustaminen tehtäköön muualle.

Kirjoitin edellisessä blogissani siitä, että media on menossa perussuomalaisten asettamaan miinaan. Sen se tottavie tekee. Meidän pitäisi puhua kunnallisvaaleista. Mutta me puhumme päivästä toiseen tulevan kesäkuun tapahtumasta. Media suoltaa ohjelmia toisensa perään, joissa puhutaan mestarin tekemisistä. Mestari antaa välillä siimaa ja kaikenmaailman dosentit ilmestyvät paasaamaan siitä, mitä mestari oikein tarkoitti.

Ei pidä ihmetellä, ettei kunnallisvaaleissa mukana olevia ehdokkaita kiinnostanut vastailla vaalikoneisiin. Ei niistä kukaan äänestäjä ole kiinnostunut. Kaikkia kiinnostaa median häpeilemätön hypetys yhden trumpismin pauloihin nyrjähtäneen puheista. Tulemme näkemään todella vähäisen innokkuuden vaaliuurnilla.

Me pystymme kusemaan muroihimme ilman, että tajuamme tapahtunutta.

Avainsanat: kustamuroihin, suomi100, maajametsätalousvaliokunta, ympäristöjärjestöt, metsästyksensalliminenhossankansallispuistossa

057 Mestari on puhunut

Maanantai 13.3.2017 klo 17:40 - yrjöpoeka

Suomalainen media on taas hurmoksessa. Kauan odotettu Mestarin ilmoitus on saatu. Tätä ilmoitusta jaetaan nyt kaikkialla ja sitä kommentoidaan tyytyväisen hyrinän säestyksellä. Kaikki unohtavat autuaasti, että nyt ovat kuntavaalit tulossa, vain 27 päivää jäljellä. Mestarin panttaama ilmoitus tietää nyt sen, että seuraavina päivinä ja viikkoina puhutaan vain Mestarista ja mitä hänen ilmoituksensa ja mahdollinen valintansa vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan.

Tullessani päivällä kotiini, mediat suolsivat paperista luettua videoitua puhetta ja sitä kommentoitiin oikein urakalla. Kuunneltuani otteita mestarin puheesta tuli selväksi, että nyt on äänessä maahanmuutonvastustajien Mestari. Tohtori, joka tykkää kirjoittaa suomenkielellä ivailevia ja kuivahkoja tekstejä. Tänään hänen kohteenaan oli koko perussuomalaisen puolueen johto. Mestarin omahyväisyydellä hän ivasi kaikkea sitä, mitä tämä vanha, inha puoluejohto oli aikaisemmin saanut tehtyä. Olen varma siitä, että nyt ovat kaiken maailman Kiemungit ja Hakkaraiset onnessaan.

Mestarin ottein tohtori maalasi, mikä on kaikkien tulevien vaalien perimmäinen tarkoitus. Puheessaan hän kävi lävitse Trumpin ja Euroopan. Lopuksi puheessa nousi esille Tanska, Norja ja Ruotsi. Kaikkien näitten maitten tärkein asia oli Mestarin mielestä maahanmuuton vastustaminen. Suoraviivaisesti hän veti samat yhtäläisyysmerkit kaikkien maitten, myös Suomen kohdalle. Mestari unohti kertoa yhden asian, joka eroittaa Suomen ja nämä edellämainitut maat toisistaan.

USA, Saksa, Ranska, Hollanti, Tanska ja Ruotsi ovat ottaneet maahansa valtavasti enemmän maahanmuuttajia kuin Suomi. Suurin osa näistä maista on myös ollut edellisillä vuosisadoilla siirtomaaherroja. Nämä maat ovat harjoittaneet kolonialismia. Herra ajoiltaan he ovat saaneet maihinsa valtavan määrän orjia ja heidän jälkeläisiään. Heillä ei ole ollut minkäänlaista maahanmuuttopolitiikkaa. On tarvittu vain orjia pesemään herrojen jälkeensä jättämää sotkua.

Satojen vuosien tuloksena, näissä maissa on todella suuri määrä eri kansalaisuuksia. Heidän itsetuntonsa on kasvanut sivistyksen mukana ja he vaativat näissä maissa kaikkia niitä oikeuksia, mitä muillakin on. Viimeisten vuosien kansojen vaelluksesta ja joka vielä jatkuu, Eurooppaan valuu lisää sotaapakenevia maattomia. Suomi on saanut tästä vasta ensimmäisen pienen purosen. Hallituksessa oleva perussuomalaisten ryhmä on iloinnut suuresti, koska he ovat saaneet olla potkimassa sotapakolaisia takaisin tapettaviksi.

Mestarin oppilaat iloitsevat kiristyneistä maahantulo säännöksistä. Katsoessani sosiaalista mediaa näen opetuslasten olevan hurmoksessa. Valitettavasti perussuomalaiset eivät ole saaneet maahamme mitään maahanmuutopoliittista ohjelmaa. Suomessa, samoin kuin muutamissa muissakin Itä-Euroopan maassa iloitaan vain siitä, että kaikki sotaapakenevat saadaan takaisin lähtömaihinsa. Kaiken menettäneet pakolaiset saavat menettää myös henkensä. Tämä on Mestarin ja opetuslasten tärkein päämäärä.

Tässä kuivakassa puheessa kävi selväksi, että muut eivät ole mitään. Samalla kävi selväksi mikä on persujen tulevaisuus. Satiaisena puolueen ääni muuttuu tulevaisuudessa ininäksi. Tästä on pelkkää hyvää sanottavana.

Mestari saa toimia kaltaistensa seurassa. Kiemungin ja Hakkaraisen.

Avainsanat: hallaaho, mestari, herrakansaa, kolonialismi, satiaispuolue

056 Ujostelevat miehet

Lauantai 11.3.2017 klo 17:27

Ylä-Kainuun joutilaat miehet kirjoittavat kaikkiin sellaisiin paikkoihin, missä ei tarvitse nimeään esittää. Paikallislehtien nettijutuille heiltä riittää hyvin paljon sanottavaa. Mikäli pitäisi nimellä ja kuvalla kertoa kaikki se itsestä löytyvä mielipaha, sanominen jäisi nollaan. Tämä tuli taas kerran mieleeni, kun sain vihapostia siitä, etten avaa blogiani kommentoitavaksi.

Tämän viestin jälkeen harkitsen todella vähän sellaista mahdollisuutta. Olen aiemmin kertonut, että minun kirjoituksiani voi jakaa sosiaaliseen mediaan ja kommentoida sitten. Sen muutama vannoutunut mielensäpahoittaja tekee ja sivustona on Suoli24. Siellä saa mekastaa nimettömänä. Olen itse nostanut usein kirjoitukseni kasvokirjaan, facebookiin. Kummallista on, että vaikka minulla on julkinen sivu, mielensäpahoittajat eivät niitä kommentoi.

Nimi ja omakuva asettaa useille ylipääsemättömän esteen lähteä kommentoimaan kirjoituksiani. Koen tämän erittäin hyvänä asiana. Ylä-Kainuussa ei ole menty vielä niin alas, kuin muualla Suomessa. Siellä esitetään nimellä ja kuvalla toinen toistaan törkeämpiä viestejä. Uhkailu on täysin arkipäiväistä. Kaikki tietävät, kuinka korkea kynnys on siihen, että viranomaiset puuttuisivat kaikkeen törkyyn. Politiikkojen on aivan turhaa lähteä vaatimaan oikeutta.

Ei ole sen takia mikään ihme, ettei luottamustehtävien hoitoa enää arvosteta. Kaikki luottamushenkilöt kokevat tehtäviensä hoidon aikana hyvin paljon arvostelua. Joskus se on suoranaista ilkeyttä ja jopa vihaa. Naisten kohdalla siirrytään hyvin pikaisesti moittimaan ulkonäköä. Osaamisella ei ole mitään arvoa niille, jotka haluavat pahoittaa julkista tehtävää tekevien mielen. Itse en enää jaksa pahoittaa mieltäni. Siksi autan niitä, jotka kokevat olonsa ahdistuneeksi nimettömien viestien tulvassa.

Miksi käytän otsikossa miehet sanaa? Olen tottunut siihen luottamusmiesuran aikana, että naiset ottavat suoraan yhteyttä, mikäli jokin asia mieltä painaa. Naiset myös eniten ahdistuvat siitä pahaa tarkoittavien viestien tulvasta, joita he näkevät sosiaaalisessa mediassa. Kuluneella viikolla olen saanut useita yhteydenottoja naisilta. He kaikki ovat kokeneet ahdistusta siitä loan heitosta, joka kohdistuu minuun. Jotkut ovat ottaneet kantaa myös kirjoituksiini.

Naiset ovat rohkeita. Heillä on oikeasti munaa soittaa tai lähettää viesti puhelimestaan. Miehet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, purkavat kaunansa nimettöminä. Viikolla yksi rohkea mies otti kaupan tiloissa hihasta kiinni ja antoi palaa. Purkautumisen jälkeen meni tovi ja hän tuli uudelleen juttusilleni. Purkautuminen oli poistanut ahdistuksen ja häneltä löytyi lopulta hymy. Vaikka hän oli reilusti minua isompi mies mitoiltaan, kohtaaminen kasvokkain oli ollut vaikea.

Naiset eivät ole luottamustehtävissäni, eikä muuallakaan kokeneet minua peloittavana. Avoin tapani puhua vaikeistakin asioista, on saanut aina ymmärrystä juuri naisilta, vaikka osa heistä onkin poliittisia vastustajia. Kunnallisten asioiden hoidossa kukaan ei ole vastustajani. Kaikki he ovat yhteistyökumppaneitani. Miehet ja naiset.

Kiitos ja terveiset lähtevät tässä juuri sinulle mies, joka tartuit hihaani kaupassa. Metsien miehenä halusit sanoa juuri minulle, mitä mieltä olit yhdestä minun kirjoituksestani. Säynäjäsuosta. Metsähallituksesta. Metsätöistä. Lopputulema oli, metsä meidät myös yhdisti. Kiitos.

Avainsanat: yläkainuu, facebook, kannaottaminekasvokkain, mielensäpahoittaminen, metsurintyöt

055 Ovatko kaupunkilaiset tyhmempiä kuin maalaiset

Perjantai 10.3.2017 klo 18:57 - yrjöpoeka

Tuomas Enbuske kirjoittaa blogissaan tyhmistä maalaisista. Hänen mielestään viisaammat muuttavat kaupunkeihin, koska maalta ei löydy älyllistä juttuseuraa. Lueskelin tuota paskaa ja siitä sanon sanasen jos toisenkin.

Enbusken kengänranteista on juuri ja juuri irronnut ihan oikea lantatunkion paska. Koska hänen esi-isänsä ovat muuttaneet ilmeisesti työn perässä kaupunkiin, hän katsoo siten kuuluvansa älymystöön. Kieltämättä hän osaa sijoittaa sanan toisensa jälkeen sujuvasti jonoon, kun hän yrittää selittää, että hän ei polveudu maalaisista. Samaa vanhaa horinaa siitä, että hän ja hänen kaltaisensa elättävät maaseudun apinat, sitä hän toistaa automaatin lailla.Nyt hän yrittää näyttää niille kahden tai kolmen polven kaupunkilaisille, että hän on yhtä hyvä ja älyllisesti lahjakas. Mutta apinat tykkäävät matkia ja se Enbuskelle suotakoon.

Maalta pakoon lähteneet älykkö snobit, kuten Enbuske, ihmettelevät aika ajoin, miksi kaupungeissa ei välitetä naapureista? Heitä kuolee unohdettuina kerrostalojen laatikoihin. Enbuskelle tiedoksi, se on teidän osanne. Kuvittelette olevanne kaupunkilaisia, vaikka lanta haisee teidän kengissänne. Yritätte olla mielinkielin niille kaupunkien oikeille omistajille. Samalla unohdatte juurenne. Kohtalonne on kuolla unohdettuna lokeroihinne.

Maalla me hautaamme ystävämme suurella kunnioituksella. Huolehdimme ystävistämme. Olemme erittäin ylpeitä siitä, mistä olemme tulleet ja keitä me oikeasti olemme. Olemme maalaisia. Meidän ansiostamme te saatte ruokaa suuhunne. Meidän ansiostamme te olette päässeet haistelemaan kaupunkien savuisia tuulia. Meidän perinnöstämme te olette mustasukkaisia ja tappelette muutamista euroista itsenne henkihieveriin. Meidän ansiostamme te pystytte yleensäkin asumaan kopperoissanne.

Ei tarvitse kuin yksi sodan tuuli käydä, niin maalaisserkun luokse olisi niin kiva tulla. Toisen maailmansodan alla oli sellainen tilanne. Finninaamaiset kaupunkiin muuttajat huomasivat olevansa tyhjän päällä. Siinä vaiheessa muistettiin niitä inhottuja maalaisserkkuja. Sianpotka maistui hyvälle. Leipä tuoksui makealle. Mustapörssi kukoisti ja joistakin finninaamaisista nousukkaista tuli kauppiaita.

Heidän jälkeläisensä kuvittelevat nyt karistaneensa maaseudun pölyt kantapäistään. Alkuperäisten kaupunkilaisten sukujen silmissä nämä snobit ovat täyttä paskaa, mutta hyödyllistä paskaa. He kurmottavat omia maalaisserkkujaan ihan omasta tahdostaan. Aluperäiset suvut eivät kuitenkaan pidä näitä nousukkaita missään arvossa. Myös alkuperäissuvuissa on jonkinverran näitä snobeja, jotka kuvittelevat olevansa herrakansaa.

Maalaisserkun ollessa pääministeri, kuten nyt, silloin Enbusken kaltaiset alkavat vaahdota. He haluavat kertoa kaikille, kuinka inhoja nämä maalaiset ovat. Vesikielellä he kuitenkin odottavat, että maalaisserkku heittää veivinsä ja jättää jälkeensä muhkean perinnön.

Julkkiksena itseään pitävä Enbuske on kuin Tabula rasa.

Avainsanat: tuomasenbuske, kaupunkilaissnobi, maalaisserkku, tabularasa

054 Vaalilupaukseni

Keskiviikko 8.3.2017 klo 18:40 - yrjöpoeka

On hienoa huomata, kuinka näissäkin vaaleissa useista ehdokkaista kuoriutuu eri vammaisryhmien ystäviä ja ymmärtäjiä. Neljä vuotta on ollutkin aika hiljaista ja etujärjestöt eivät ole saaneet ääntään kuuluville. Nyt on ja peukutetaan oikein urakalla. Lapsiperheille tuntuu löytyvän aivan kaikkea. Luvataan ilmaisia palveluja ja ketään lupailijaa ei huoleta, mistä eurot revitään. Vanhukset ja muut vaivaiset ovat myös saamapuolella. Nyt ei pitäisi olla kenelläkään valittamista.

Minä tunnettuna toisinajattelijana uskallan olla näistä lupauksista hieman toista mieltä. Jokainen voi luvata mitä vain, jos samalla ilmoittaa mistä kaikkeen hyvään otetaan rahat. Kunnan rahakirstu ei ole pohjaton kaivo, vaan aina on mietittävä uusien palvelujen kohdalla sen vaikutuksia. Kunnille on jo vuosikymmenten aikana sälytetty valtava määrä erilaisia palveluja. Nyt kunnan kirstun tyhjentyessä, mietitään sitä, mistä karsitaan pois.

Mikäli jokin uusi aloite läpäisee valtuuston seulan, seuraavaksi sitä toteuttamaan ryhtyy kunnanhallitus. Sillä luottamuselimellä on jo realistinen kuva kunnan mahdollisuuksista. Valtuuston sana on laki ja hallituksen on jostakin nipsaistava jotakin pois. Vielä 80-luvulla vanhaan hyvään aikaan, perustettiin virkoja ja rakennettiin isoja kunnantaloja. Se oli peräti kannattavaa puuhaa, koska virkoihin saatiin niin runsaat valtionosuudet. Se oli sitä vanhaa jakopolitiikan aikaa.

Nyt jaettavana on vain niukkuutta. Siitä syystä työttömiäkin kurmotetaan tekemään ilmaisia töitä. Tästä syystä hoitajien mitoituksista nipistellään kymmenyksiä pois. Tästä syystä palvelujen taso laskee kuin lehmän häntä. Huolimatta siitä, että nyt näyttäisi talous hieman piristyvän, niin se ei ensimmäisenä kosketa meitä. Huoltosuhteemme vaikeutuu entisestään, kun nuoremmat valuvat kaupunkialueille. Siksi Suomussalmella ei ensimmäisenä kannata luvata mitään uutta jaettavaa.

En itse aio isommin kampanjoida näissä vaaleissa. Minut tunnetaan kohtuullisen hyvin ja tuomio tulee huhtikuun alussa. Siitä tuloksesta näkyy suoraan, uskovatko äänestäjät minun pystyvän hoitamaan valtuutetun vaativaa työtä enää yhtään kauempaa. Vastustajani näkevät märkiä unia siitä hetkestä, kun en enää tule valituksi. Kumpikaan vaihtoehto ei heilauta elämääni mihinkään suuntaan.

Voin lohduttautua sillä ajatuksella, että minun kohdalleni on aina riittänyt näitä palkattomia tehtäviä. Yhdistyksissä, seuroissa ja kerhoissa. Aloitin näihin tehtäviin ajautumisen siinä 1985 vuoden jälkeen. Uskon siihen, etteivät sellaiset tehtävät lopu tekevältä koskaan. Tämän asian minä voin suoraselkäisesti luvata. Nämä eivät lisää veronmaksajien rasitusta. Nämä tehtävät ovat niitä, jotka luovat hyvinvointia ympäristölle.

Pääasia on, että tuppi heiluu.



Avainsanat: vaalilupaukset, köyhälläonnytystäviä, nollasummapeli, jakopolitiikkaa, vapaaehtoisjärjestöissäpuutettatekijöistä

Vanhemmat kirjoitukset »