Satunnaiset kuvat

Sininen hetki

Uusimmat

Blogin arkisto

095 Uskollisuus

Perjantai 28.4.2017 klo 8:13 - yrjöpoeka

Kaukaisessa menneisyydessä työssäni rajavartiolaitoksessa sain mahdollisuuden kouluttaa saksanpaimenkoiria laitoksen tarpeita varten. Koiran pentu tuli ohjaajalle 8-viikkoisena. Siitä alkoi tiivis yhteiselo ja pennun sitouttaminen ohjaajaan ja myös perheeseeni. Pennun pitäminen mukana kaikessa arjen toiminnoissa sitoutti koiran ja ohjaajan yhteen. Tiiviin yhteiselon palkintona sain useita kertoja maailman uskollisimman työkaverin.

Hyvinä ja huonoina aikoina koira oli aina uskollisin kaveri. Uskollisuus ulottui myös perheeseeni ja lapsiini. Pienten lasten parissa kasvaessaan jokaisesta työkoirastani tuli se uskollinen kumppani, joka ei pettänyt koskaan. Itselläni on nyt menossa uusi sitouttamisvaihde aikuisen koiran parissa. Sain yllättäen tällaisen mahdollisuuden ja rotu on mieleinen. Pieni Parson-Russell terrieri on nyt nukkunut useita päiväunia kainalossani ja aina kun istahdan, se hyppää syliini rapsuteltavaksi ja ottaa samalla unoset.

Aiemmin en ole kokeillut kuinka leimautuminen tapahtuu aikuisella koiralla, mutta nyt on uskottava, että aivan samoin se tapahtuu. Varasin itselleni reilun viikon yhteistä aikaa totutella toisiimme. Tätä kirjoittaessani hän nukkuu jalkojeni juuressa ja valvoo kirjoittamistani. Käytän ”hän” muotoa, koska tuntuu siltä kuin hän lukisi ajatuksiani silmiini tuijottaessaan. Ulkoisesti hän on todella rauhallinen ja osaa kaiken tarvittavan. Jokainen päivä saan itse uutta oppia enemmän kuin pystyn itse takaisin antamaan.

Olen miettinyt viime aikoina sitä mitä uskollisuus merkitsee. Ihmisten välillä siitä on tullut katoavaa perinnettä. Jokainen pyrkii saavuttamaan onnen vain itselleen, ei muille. Koiran kanssa touhutessa on selvää, että koira ei mieti omaa itseään, vaan antaa uskollisuutensa muiden käyttöön. Kokemukseni kaikkien koirieni parista antaa mahdollisuuden sanoa, että se uskollisuus pitää läpi koko elämän. Nämä kaksi ensimmäistä päivää ovat nostaneet sen jälleen näkyvästi esille. Uskollisuuden omalle laumalle.

Tässä olisi meille ihmisille opiksi otettavaa. Omat kokemukseni erityisesti nyt 2000-luvulta, eri ihmislaumoista, ovat surullista muisteltavaa. Niitä aikoja muistellessa kaduttaa, että olen lähtenyt mukaan laumoihin, joissa uskollisuus on ollut lähinnä kirosana. Koiratermejä käyttääkseni, jokaista mahdollista vastaantulijaa käytettiin kusitolppana. Tämä ilmiö on laajentunut meillä Suomessa koskemaan kaikkia. Mikään muu ei merkitse enää mitään, vain oma etu. Laumauskollisuus on katoava luonnonvara.

Onneksi sain mahdollisuuden kokea oikeaa uskollisuutta Kippo-koiran kautta. Se palauttaa mieleeni paremmin sen, että mikä meiltä ihmisparoilta on katoamassa. Uskollisia kavereita on vielä, mutta ne ovat erittäin harvinaisia. Niistä on pidettävä kiinni ja sitä uskollisuutta on vaalittava. On kysyttävä aina itseltään, mitä olen tehnyt uskollisuuden eteen. Tärkein kysymys kohdattaessa on aivan sama, minkä esitän Kipolle aamuisin. Miten sinulla on mennyt? Nukuitko hyvin? Lähdetäänkö yhdessä käymään ulkona?

Itse aion soittaa parhaimmalle ystävälleni heti tämän päivityksen jälkeen. Esitän nuo kysymykset ja kuuntelen vastaukset.

Tästä on tulossa hyvä päivä. Uskollisuuden ja luottamuksen päivä.

Avainsanat: saksanpaimenkoirankouluttaja, leimautuminenohjaajaan, parsonrussellterrieri, luottamus

094 Kuinka kauas populismilla pääsee

Tiistai 25.4.2017 klo 10:02 - yrjöpoeka

Presidentti Tarja Halonen kirjoitti Hesarin vieraskynä palstalla 22.4.2017 otsikolla: Ihmisten pakkopalautukset konfliktimaihin tulisi keskeyttää. Kirjoitus oli mielestäni hyvä ja kiihkoton. Kirjoituksessa puhuttiin maahan jo saapuneista turvapaikanhakijoista ja heidän tulevista kohtaloistaan. Lisäksi Halonen otti kantaa siihen, että Suomi voisi korottaa vastaanotettavien pakolaisten määrää 750 hengestä ylöspäin. Mitään lukua hän ei esittänyt ja se kuuluukin eduskunnan päätettäviin asioihin.

Olen useista asioista ollut ja olen jatkossakin eri mieltä Tarja Halosen kanssa. Maanpuolustus on niistä se kaikkein tärkein asia. Miekkojen takominen auroiksi ei ole ihmisten maailmassa rauhan tae. Naapurimme tavat ovat sellaiset, että rakastamalla se ei muutu. Vain voimaa ja tahtoa sen toteuttamiseen, sitä se uskoo.En ole ollut hänen kannattajansa koskaan, eikä minusta tule. Nyt on aivan pakko kompata hänen kirjoitustaan. Entisenä presidenttinä hänellä pitäisi olla hieman institutionaalista vaikutusvaltaa. Toivon niin.

Lueskelin hesaria Helsingissä hotellin aamiaispöydässä. Huomasin saman kirjoituksen olevan useissa pöydissä avattuna ja luettavana. Kyllä se näkyi aiheuttavan myös keskustelua. Minun pöydässäni olevat lastenlapset pitivät huolen keskustelusta ja ne aiheet olivat muuta kuin politiikkaa. Mietin lukiessani, että tässä on aihetta kommentoida sitä jatkossa. Nyt on sen aika.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on myös kirjoittanut Halosen aloittamasta aiheesta. Kärnä on muuttunut muutamassa vuodessa ja hänen tapansa on muuttunut suosion kalasteluksi ja populismin aaltoja haistelevaksi. Lapin kansanedustajana hän hakee suosiota, jotta pärjäisi jatkossa Paavo Väyryselle. Nyt hän on eduskunnassa Väyrysen varapaikalta. Kärnä on siirtynyt populismissa aivan perussuomalaisten linjoille. Nyt hän antaa kasvot ja äänen sille politiikalle, joka elää syvällä keskustan sisällä.

Keskustalla ja perussuomalaisilla on yhteinen vihollinen ja se on muukalaiskammo. Keskusta on pitänyt kammonsa piilossa julkisuudelta. Nyt siitä kammosta on päästy perussuomalaisten ansiosta. Kärnä aikoo kalastella Lapissa nyt myös persujen vesillä. Ilmeisesti hänen ei tarvitse lukea kovin tarkkaan mitä Halonen kirjoituksessaan sanoi. Kärnä kuitenkin oli lukenut Halosen antavan avoimen valtakirjan 456 miljoonan ihmisen saapumiselle Suomeen.

Minä en löytänyt tällaista lukemaa Halosen kirjoituksesta, en edes useamman lukukerran jälkeen. Kärnä on ottanut populismin hyvin käyttöönsä. Heittää vain ilmoille jonkin luvun ja se alkaa elää sen jälkeen omaa elämäänsä. Juuri näin se on tehnyt. Kärnän juttua on jaettu ahkerasti samanmielisten parissa ja sitä on tykätty. Kommenteissa ihastellaan iskevää juttua. Tällaisen aivopierun jälkeen on varmasti messevä olo ”melkein” jatkopaikkansa varmistaneella kansanedustajalla.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lisäksi Kärnä on nyt löytänyt syylliseksi vihervasemmiston. Olen itsekin kriittinen vasemmiston ja vihreiden politiikalle useissa kohdin. Mutta se ei tarkoita, että omat aivot on heitettävä narikkaan. Ihmisarvon puolustaminen ei ole yhdenkään puolueen omistama. Se kuuluu kaikille. Halonen on aina puolustanut ihmisarvoa ja niin hän tekee tänään taas.

Presidentti Tarja Halonen on taustastaan huolimatta kirjoittanut meille kaikille tekstiä, johon on helppo yhtyä. Ihmisarvoinen politiikka kunniaan.

Avainsanat: presidenttitarjahalonen, hesarinvieraskynä, mikkokärnä, impivaaralaisuus, muukalaiskammo, aivopieru

093 Etelän lämmössä - hyvässä palvelussa

Maanantai 24.4.2017 klo 10:34 - yrjöpoeka

Vietin viikonlopun perjantaista – sunnuntaihin Helsingissä. Matka taittui kivuttomasti lentäen. Olimme vaimoni kanssa yhteisellä lomamatkalla, johon kuului majoittuminen hyvään hotelliin. Huoneeksi halusimme sellaisen, johon sopivat mukaan myös lastenlapsemme Ilona ja Aliisa. Samalla reissulla vietettiin Aliisan 5-vuotis synttäreitä heti perjantaina. Juhlien jälkeen pääsimme jatkoille hotellille. Aliisan mukaan me olimme ainoat, jotka juhlivat koko viikonlopun.

Matkalle lähtö oli perjantai aamuna aika ikimuistettava. Uutta lunta oli tullut todella paljon ja lisää lappoi taivaan täydeltä. Lähdimme ajelemaan paksussa sohjoisessa lumessa ja näkyvyys oli uskomattoman huono. Siirtyessämme valtatie 5:lle eteemme tuli raskas ajoneuvoyhdistelmä. Tämä koitui onneksemme. Kaikki oli valkoisen massan peitossa ja oli vaikea hahmottaa ajorataa. Suuri yhdistelmä teki meille näkyvän reitin ja ajelimme sen perässä Kajaaniin asti. Kajaanissa oli aivan sulat tiet ja lumitulvasta ei tietoakaan.

Olimme kuunnelleet säätiedoituksia ja uskoimme pääsevämme keväiseen Helsinkiin. Ei mennyt aivan putkeen. Kostea kylmä tuuli tuiversi ja ajoittain paiskasi maan valkoiseksi rakeista. Ulkoilu ei ollut mitään nautintoa siinä kelissä. Onneksi isommalla kylällä oli paljon katettuja tiloja täynnä ihmisiä, myymälöitä ja erilaisia ruokapaikkoja. Viikonloppu oli lopulta aivan liian lyhyt. Toisaalta minulle se kyllä riitti sen puolesta, että halusin hieman hiljaisempiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi Suomussalmelle.

Viimeaikoina olen saanut ärhäkkää vastakaikua erittäin ”nuivilta” ihmisiltä. Sain seurata sivusta erästä ”nuivien” alkuperäistä aktiivia, kun hän vaelsi kauppakeskuksessa muiden kuin alkuperäisasukkaiden joukossa. Ilmeettömän tuntuinen oli hän. Naureskelin asiasta vaimolleni, että täällä hän saa siedätyshoitoa muukalaiskammoisuuteen. Silmiinpistävää oli esimerkiksi majoituspaikassani se, ettei henkilökunnassa näyttänyt olevan montakaan alkuperäissuomalaista. Kaikki näkemäni siivojat olivat muualta tulleita. Palvelupuolella enemmistö oli myös muualta tulleita.

Suomessa sanotaan olevan suuri työttömien armeija. Asiantuntijat kertovat, ettei heillä ole tarvittavaa koulutusta aloille, missä työtä olisi tarjolla. Siivoojan työssä ei tarvitse korkeakoulutettua väkeä, mutta maahanmuuttajista on osa liian korkeasti koulutettuja siivoojiksi. Heille kelpaa kuitenkin kaikki työ, mistä maksetaan palkkaa. Ajaessamme lentokentältä hotellille, moottoritien reunustoja siivosi pelkästään ulkomaalaiset. Onko todellakin niin, että suomalaisten (alkuperäisten) koulutuspohja ei riitä näihin töihin? Lentokentällä oli samankaltainen tilanne. Jostakin kumman syystä tämä iskeytyi silmilleni nyt väkevästi.

Kaikkialla oli nähtävissä ahkeruus työnteossa. Maahanmuuttajia on leimattu työtävieroksuviksi. Näkemäni kuva toi esille sen arjen, ettei vähemmistön huuto ja mekastus pidä ollenkaan paikkaansa. Palvelutilanteissa sain kaikilta hyvää palvelua ystävällisen hymyn kera. Olen käynyt aika harvoin tuolla junaradan päässä ja on sanottava, että suuri muutos on tapahtunut lyhyessä ajassa. Helsinki on muuttunut kansainväliseksi. Siinä on ”nuivilla” kestämistä.

Etelän lämpö avasi silmiäni entistä paremmin. Suomalaisen infran ylläpitämiseksi tarvitaan tänään muualta tulleita. Ahkeria ja sisukkaita.

Suomalainen Sisu on tummumassa!

Avainsanat: matkallahelsingissä, forumkauppakeskus, nuivat, siedätyshoitoamuukalaiskammoisuuteen, suomalainensisumuutoksessa

092 Keväinen tuulahdus

Torstai 20.4.2017 klo 13:37 - yrjöpoeka

Kirjoitin eilen Hossan kansallispuistosta ja toivoin sille valoisaa kevättä. Lukiessani Kansanedustaja Pauli Kiurun kirjoitusta Aamulehdestä hymy nousi kasvoilleni. Ympäristövaliokunnassa kokoomuksen valiokuntavastaavana hän toi erinomaisella tavalla esille mikä se Hossa oikein tulevaisuudessa on. Hän otsikoi hyvin juttunsa: Hossa kansallispuisto, eräpuisto vai puuhamaa. Erinomainen tiivistys. Hossa on kansallispuisto.

Puuhamaita löytyy useista paikoista Suomesta. Niissä saa jokainen lapsenmielinen puuhastella iloisessa seurassa. Varsinaisia eräpuistoja ei vielä ole kukaan perustanut. Nyt vain yritteliäät etelän saalishimoiset sellaista perustamaan. Rahalla saa ostettua maata ja sinne istuttamaan metsoja, teeriä ja muita metsälintuja. Riittävä pienriistakanta tuo sitten aivan itsestään mukanaan myös suurriistan. Karhut, sudet ja muut pienemmät turkispäälliset. Sitten vain rahastamaan ja nauttimaan saalistapahtumista.

Kevääseen kuuluu siivoaminen ja erityisesti ikkunoiden pesu. Siivoamista on myös oman kaverilistan päivittäminen. Ajattelin itse eilisen melun jälkeen aloittaa sen työn. Kevät on niin tuulinen, että se näyttää tapahtuvan aivan itsestään. Kirjoitteluni viimepäiviltä on ollut useille liian vaikeata luettavaa. Erityisen vaikeata se on ollut perussuomalaisten kannattajille. On kummallista että pelkkä maahanmuuton vastustaminen ei enää riitä. Nyt vihataan kaikkia niitä, joilla on kirkosta jotakin myönteistä sanottavaa. Itsepuhdistuva facebookin seinä. Se on uutta.

Kevääseen kuuluu myös linnunpönttöjen siivoaminen talven jäljiltä. Ostin tänään kaksi valmista uutta pönttöä puihin ripustettaviksi. Pyhien aikana pihapiirissä antoi viirupöllö harakalle kyytiä. Tämän aamun herätyksen se antoi jälleen harakoille. Hetken aikaa lähipuisto kuohui, kun harakat pitivät messuaan lajikumppanin muistolle. Siitä syystä nostin suuren pöntön puuhun, jotta lähistöllä liikkuessaan pöllö voi levätä suojaisassa paikassa. Vielä parempaa, jos se hyväksyisi pöntön asunnokseen.

Viime kesänä pihapiirissäni oli suuri joukko pönttöjä. Niiden ansiosta pihapiirini oli alkutalvesta täynnä eri tiaislajeja. Nyt ankaran talven ja varpuspöllön jäljiltä vain rippeet jäljillä. Ruokintapaikalla on enemmän oravia kuin lintuja juuri nyt. Uskon viikonlopun jälkeen tilanteen muuttuvan ja muuttolintujen tulevan. Kuulin eilen ensimmäiset kurjen huudot taivaalta, kun navakka lounaistuuli toi lämpöä tullessaan. Ovat kyllä turhaan liikkeellä. Täällä ei niille vielä ole ruokapaikkoja.

Ensiviikolla lämmön tullessa pesen ikkunat oikeasti. Sitä odotellessa ihastelen itsepuhdistuvaa kaverilistaani.

Avainsanat: kansanedustajapaulikiuru, aamulehti, puuhamaa, eräpuisto, kevätsiivous, lintujentalviruokinta

091 Hiljaisuus puhuu

Keskiviikko 19.4.2017 klo 19:00 - yrjöpoeka

Olen kirjoitellut viimeaikoina kirkosta. Tänään nostin tämän uutisen facabookin seinälle. Kirjoitin siihen saatteeksi, että me tarvitsemme tänään esikuvia. Sellaisille on selkeä tilaus. Lopuksi lisäsin uutisen aiheeseen liittyen, että arkkipiispa on minulle esikuvana. Sitä ei ilmeisesti olisi pitänyt sanoa. Ensimmäinen ilmaisi harmistuksensa emojin avulla. Sitten savusi puhelin.

Arkkipiispa on vaarallinen ihminen. Hänen näkyvä kannattamisensa saa aikaan outoja tuntoja. Arkkipiispa Kari Mäkinen on esiintynyt hyvin rauhallisesti ja pohdiskellut asioita siten, että ne ovat auenneet ainakin minulle. Olen aina tykännyt johtavien kirkonmiesten rauhallisesta tavasta pohdiskella syvällisesti ihmiselämää ja siitä aiheutuvia ongelmia. Moraali ja ihmisarvo ovat nyt uhattuina. Arkkipiispa on juuri oikea henkilö arvojohtajaksi.

Jotkin tahot kokevat uhkaavina ja vaarallisina totuuden kipeät sanat. Omaa vihaa ja katkeruutta on helppo heittää toisten syyksi. Sanon sen edelleenkin. Meillä on oma suomalaisten kirkko. Se on meitä kaikkia varten alkuperästä huolimatta. Mutta kirkko ei elä yksin. Kirkko tarvitsee myös puolustajia. Se kuuluu kaikille kirkon jäsenille. Minä olen yksi kirkon jäsen ja uskallan puolustaa sitä. Arkkipiispat ja piispat ovat esikuvina meille kaikille. Siitä syystä korotan ääneni sen puolesta.

Kesäkuu ja Hossan kansallispuiston avajaiset lähestyvät. Eduskunnan ympäristövaliokunta on nyt saanut päätökseensä lakiesityksen käsittelyn. Se ei lähtenyt maa- ja metsätalousvaliokunnan linjalle. Valiokunta sorvasi esityksensä ja yksimielisesti. Lopullisen sinetin se saa eduskunnan käsittelyssä. Toivottavasti siellä on ymmärrystä asialle ja Suomi100 kansallispuisto saa arvoisensa käsittelyn. Siellä on jokatapauksessa myös niitä, jotka katsovat pienen ryhmän etuja.

Ihmisarvoa ja luontoarvoja kannattaa aina puolustaa. Hossan kaikuvat kankaat ovat kuin kirkko. Siellä on ihmisen hyvä miettiä niitä Veikko Huovisen sinisiä ajatuksia. Siellä voi pohtia myös sitä, mitä ihmisarvo itselle merkitsee. Luontoarvot ovat siellä esillä niin, ettei niitä tarvitse isommin pohtia. Ainoastaan sitä voi surra, että niitä on jäljellä enää vain hiukkanen. Onneksi on edes Hossan verran.

Kirkko ja Hossa. Niissä molemmissa voi hiljentyä. Hiljaisuus puhuu.

Avainsanat: arkkipiispakarimäkinen, arvojohtaja, ihmisarvonpuolustaja, hossankansallispuistonavajaiset, veikkohuovinen

090 Piru asuu lakitekstissä

Tiistai 18.4.2017 klo 10:39 - yrjöpoeka

Luin eilen yhden toimittajan kirjoituksen suomalaisten ”mellakoista”. Toimittaja oli vetänyt herneen erityisen syvälle sieraimeen siitä, että ”mellakoihin” oli osallistunut pappeja. Kaikki se mikä kirjoitetaan lehteen arvioidaan ihmisten mielissä totuutena. Nyt perustuslain antamalla oikeudella ihmiset osoittivat mieltään vääriksi kokemiaan turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan.

Pakkopalautukset tehdään maihin, joihin suomalaiset eivät saa mennä, koska ne ovat niin vaarallisia. Näissä ministeriön suosituksissa lähdetään siitä, että siellä voi ihminen menettää henkensä. Turvapaikanhakijoita ei toimittaja ilmeisesti laske enää ihmisiksi. Kaikkein kummallisinta on se, että toimittaja nimeää mielenosoitukset ”mellakoiksi”? Hän siis nimeää mielenosoittajat rikollisiksi. Toimittaja pitää pakkopalautuksia laillisina ja sitähän ne tietysti ovat. Lakia on kiristetty nyt niin, ettei turvapaikkaa hakevilla ole juuri toivoa päästä enää Suomeen.

Suomessa ei ole kiellettyä pappien osallistuminen mielenosoituksiin. Tätä toimittajan juttua levittävät nyt hanakasti perussuomalaiset ja niin myös heidän ”emopuolueensa” keskustalaiset. Lakia tulkitaan ja luetaan nyt kuin piru raamattua. Suomen lain mukaan lapset tarvitsevat aina erityistä suojelua. Nyt vanhemmat karkotetaan ja koska lapsia ei haluta erottaa vanhemmistaan, palautetaan myös lapset.

Tätä perustellaan sillä, että kaikessa toimitaan Suomen lain mukaan. Nyt ovat hallituksessa sellaiset voimat, että lakia muutetaan tarvittaessa, että kaikki toiminta tapahtuu laillisesti. Sitten kaikki voivat pestä kätensä. Pilapiirtäjä Ville Ranta on kuvittanut tämän hyvin. Onko nyt unohdettu historian opetukset. Suomalaiset ovat ylpeilleet sillä, että he estivät juutalaisten luovuttamiseen Saksaan toisen maailmansodan aikana.

Eilen aamusella ihmettelimme harakoiden ja varisten aktiivisuutta aikaisesta aamusta alkaen. Lintuja lenteli ympäriinsä ja aamukonsertti ei hivellyt sävelkorvia. Vaimoni läksi ulos ja koputti heti ikkunaan ja houkutteli heti tulemaan ulos. Talousrakennuksen nurkalla lensi lintuja ylös-alas ja lumella istui puuhkeana viirupöllö. Kynsillään se puristeli allaan olevaa lintua. Se paljastui harakaksi, kun pöllö hieman siirtyi kauemmaksi. Sain pienellä kamerallani muutaman kuvan. Laatu ei ollut hyvä, koska voimakas vastavalo haittasi.

Harakan lopetettua rimpuilunsa pöllö suuntasi vieressä olevan puiston puihin. Ristisaatto oli vaikuttava. Kymmeniä harakoita ja variksia pyöri ympärillä. Viirupöllö ei siitä kokenut olevan haittaa, vaan ryhtyi höyhennys hommiin. Sitä mukaa kun höyhenten määrä lisääntyi ja kieppui ilmassa, lopettivat ympärillä olevat linnut metelinsä. Viimevuotena oli heikko myyrävuosi ja se näyttää jatkuvan. Siksi pöllön on siirryttävä toisenlaisiin saaliseläimiin.

Syksyllä pihan läheisyyteen ilmaantui varpuspöllö. Sen toiminta on ollut tehokasta. Runsaat tiaisparvet ovat kadonneet. Olen usein nähnyt sen salamannopean iskun ja pikaisen siirtymisen sivummalle kuusikkoon. Talvi on ollut pitkä, Toivottavasti edes muutama tiainen selvityy asettamiini pönttöihin.

Luonto on lähellä. Se kertoo selviytymisestä. Samalla uudesta elämästä.

Avainsanat: ullaappelsin, villeranta, mellakka, oikeusmielenosoitukseen, luontoonlähellä

089 Kekkonen on haudattu

Maanantai 17.4.2017 klo 19:02 - yrjöpoeka

Maailma on muuttunut viimeisten 10-vuoden aikana suunnattomasti. Moni ei edes pysähdy oikeasti pohtimaan muutoksen suuruutta. Tiedonvälitys on sen suurin aiheuttaja. Some-kulttuuri, joka toimi 24h/365 vrk kaikkialla maailmassa. Tämän hetken sana on twiitti, sen tunnistavat kaikki. Maailman napamiehistä Trump kertoo sanomisensa sillä. Kuvat ja sanat vilistävät kaikkialla. 2000-luvun alussa puhuttiin kiireen tulosta, mutta sen suuruutta ja nopeutta ei ole osattu edes kuvitella.

Kaikkialla on yhtäaikaa vallinnut taloudellinen lamakausi ja rahamarkkinoiden korot ovat olleet miinusmerkkisiä. Siitä huolimatta tiede ja tekniikka on sinä aikana kehittynyt valtavin harppauksin. Onko niin, että seuraavan nousukauden aikana maailma kokee uudelleen tieteen ja tekniikan uudenlaisen mullistuksen. Mikä on se muoto, jolla korvataan twiitti? Onko se jo hologrammien aikakauden nousu. Tila jossa kuva projisoituu tilaan reaaliajassa ja voi keskustella vastakumppanin kanssa?

Mitä tapahtuu tämän suuren murroksen kynnyksellä meillä Suomessa? Talouden nousukaudesta ovat jo merkit näkyvissä ja muutokset ovat olleet nyt todella nopeita. Mitä sanovat Kainuulaiset ja Suomussalmen ikääntyvä väestö? Ei usko, vaikka näkee. Ensimmäiseksi epäillään sen heti huomenna taittuvan ja entistä kurjemmat ajat ovat edessä. Kaiken tämän kurjistelun lomassa kaipaillaan Kekkosta takaisin.

Kekkonen oli oman aikakauden tuote, mutta tässä ajassa hänellä ei olisi mitään tekemistä. Tästä on esimerkkinä ikiliikkuja Väyrynen. Sama levy pyörii ja samat vanhat uskolliset äänestävät hänet aina jatkoon. Jokainen voisi hetken pohtia, mitä tämä Kekkosen ihailija on saanut aikaiseksi viimeisten 10 – 20 vuoden aikana? Ei mitään. Sekasortoa omassa puolueessaan ja riitoja kaikkialla minne hän ilmestyy. Sama on edessä kaikilla menneisyyden haamujen manaajilla.

Suomi ja Suomussalmi ei menesty näillä eväillä. Nyt on uskallettava ajatella ja tehdä nopeasti ratkaisuja, joilla on kantavuutta tämän ja huomisen Suomessa. Meidän on reilusti uskottava, että meidän vahvuutemme on luonto ja metsät. Aina ne ovat meidät pelastaneet ja ne tekevät sen tänään. On vain uskallettava sanoa, ettei samalla tavalla kuin ennen. Nyt luonto ja metsät on tuotteistettava. Niiden arvo on nyt ja tulevaisuudessa niiden puhtaudessa ja mahdollisimman luonnontilaisina.

Edellisen vuosisadan hakkuiden jäljet katoavat. Niiden jäljiltä meille on kasvamassa vihreä erämaa. Suomussalmella ja lähialueilla niistä käytetään nimitystä selkonen. Maailmalla on pulaa tällaisista alueista ja matkailu tarvitsee näitä. Kainuun suurin tulevaisuuden tuote on liian lähellä meitä ja meidän arkipäiväämme. Uskallammeko katsoa niitä oikeasti toisin silmin? Tuotteina joilla on mittamaton arvo meidän aluetaloudellemme.

Meillä on varaa yhtäaikaa jalostaa metsiämme myös muuhun käyttöön. Uskommeko sellun olevan ratkaisu? Vai onko puusta muuksi? Tuotteiksi joilla on toisenlainen arvo? Kestävä ja pitkäaikainen. Palatkaamme Kekkoseen. Hän kysyi kerran, onko maallamme malttia vaurastua. Nyt minä voisin kysä hieman toisin.

Onko meillä malttia pitää huolta kansallisesta pääomasta. Metsistämme. Teollisuustyö tehdään muualla. Rahat kannetaan tänne. Meidän ei tarvitse mennä minnekkään.

Avainsanat: kekkonen, paavoväyrynen, hologrammit, nousukausialkoisuomessa, onkomaallammemalttiavaurastua

088 Hiljaisuuden retriitti

Sunnuntai 16.4.2017 klo 18:10 - yrjöpoeka

Avasin mietiskelyn ja pohtimisen eilen, vieraillessani paikallisessa terveyskeskuksessa. Istuin aulassa tunnin jos toisenkin. Kiire oli kadonnut ja paikka oli todella hartaan tuntuinen. Jostakin kumman syystä juuri nyt pääsiäisenä tuli mieleeni kirkko. Nyt odotustilat olivat melkein tyhjät. Talo oli aivan hiljainen. Kolme ihmistä ja jokainen omassa nurkassaan.

Joskus aulatilat ovat olleet täynnä. Silloinkin ihmiset käyttäytyvät aivan kuin kirkossa. Jokainen miettii yksin hiljaa omia ajatuksiaan. Minä pysähdyin miettimään niitä onnettomia, joille on varattu vuode hiljaisesta talosta. Ei ihmisiä, ei askelia, ei ääniä. Vain kolkko kaiku, jos avaat ja suljet oven. Talo hiljenee viikonlopuksi kokonaan, kun päivystys siirtyy silloin Kajaaniin.

Yksinäiset potilaat makoilevat kolkoissa huoneissa, odottaen arkipäivän tuloa ja ihmisten näkemistä. Ei ole miellyttävä paikka tämä ihmisen olla, varsinkaan iäkkään ihmisen. Näitä mietiskellessä kuului lopulta kolinaa ja lääkäri otti yksinäiset eksyneet kuultavikseen. Hieman ennen kello 15 pääsin minäkin ulos. Oli aikakin, koska juuri silloin päivystys päättyi. Sen jälkeen olisi pitänyt lähteä kohti Kajaania.

Eilisen illan ja tämän päivän hiljaiseen mietiskelyssä olen pohtinut tulevaisuutta. Hyvinkin pian meillä on tilanne, että käväisemme Kajaanissa päivystyksessä. Siellä sitten lääkäri määrää joko buranaa tai vuodelepoa. Kysymys siltä osin kuuluukin, missä se vuodelepo sitten pidettäisiin? KAKSn mäellä, jossa on hoitajia ja lääkäreitä. Vai jossakin Kainuun terveysasemista, joissa saa itsepalvella sitten itsensä. Parhaassa tapauksessa vielä vetoisella käytävällä.

Pois synkät mietteet. Hyvä hallitus on luvannut valinnanvapauden. Minusta kuitenkin tuntuu, että minun puolestani se on jo hallituksen toimesta päätetty. Kyllä se on jokin Kainuun kuppaisista ja vetoisista terveysasemista. Itse olen nyt asiaa vuorokauden pohdiskellut. Tulin siihen tulokseen, että kannattaa pysytellä mahdollisimman pitkään kotonaan, turvallisessa ja tutussa ympäristössä. Oman talon lämpö on hyväksi ihmiselle. Tämä on parasta ikääntyvälle. Tämän valinnanvapauden olen nyt ajatellut ottaa käyttööni.

Jatkakaamme pääsiäisen viettoa. Mietiskelyn ja yhdessäolon juhlaa. Hyvän ruoan juhlaa. Erityisesti valon juhlaa.

Kesä on päivä päivältä lähempänä.

Avainsanat: hiljaisuudenretriitti, palvelujenvalinnanvapaus, pääsiäisensanoma, valonjuhla

087 Suomalaisten kirkko

Lauantai 15.4.2017 klo 17:51 - yrjöpoeka

Suomalainen kirkko on instituutio ja se on kehittynyt sellaiseksi muutamassa sadassa vuodessa. Aiemmin kirkolla oli huomattavasti enemmän valtaa ja se näkyi ja tuntui kaikkialla. Omassa lapsuudessani oli vielä vuosittaiset kinkerit ja niitä pidettiin eri kyläkulmilla. Ihmiset kokivat yhteenkuuluvuutta ja silloin seurakuntaelämä oli vilkasta.

Nyt maailma on muuttunut ja kirkon asema yhteiskunnassa on minusta jopa välillä uhanalainen. Papit eivät enää jyrise saarnastuoleistaan. Vaikka kirkko on koettu jähmeäksi ja sen on kerrottu olevan muuttumaton, niin sitä se ei ole. Minusta kirkko on muuttunut yhteiskunnan mukana tavattoman nopeasti. Kirkolla on aivan samat ongelmat kuin muillakin instituutioilla. Hyvinä vuosina on rakennettu paljon ja nyt valtaisa määrä rakennuksia seisoo tyhjänpanttina. Tämä koskettaa erityisesti maaseutumaisia kuntia.

Yhteiskunta ympärillä on muuttunut some-kulttuurin aikana nopealiikkeiseksi. Ei tarvita kuin yksi varomaton lausahdus, niin some täyttyy vaatimuksista, eroa kirkosta. Eroaminen on tehty niin tavattoman helpoksi, että sen voi tekaista muutamalla tietokoneen klikkauksella. Tai sitten kaljakuppilan höyryissä älypuhelinta hiplaamalla. Päivi Räsäsen puheet saivat välillä netin raivoon ja eromisia tuli paljon. Toki sieltä palaillaan seurakunnan helmoihin sitten pikkuhiljaa.

Olemme eläneet niin helpossa yhteiskunnassa, että luulemme tietävämme kaikesta kaiken. Kirkon sanoma on kuitenkin ikiaikainen ja juuri tänään tarvitaan puhumista jakamattomasta ihmisarvosta. Tarvitaan puhetta auttamisesta. Olin todella iloinen, kun Suomen luterilaisen kirkon piispat allekirjoittivat yhteisen vetoomuksen vuosittaisen pakolaiskiintiön nostamiseksi. Välittömästi lehdessä ollutta uutista jaettiin facebookissa ja vaadittiin kirkosta eroamista.

Minä tein myös samoin. Jaoin uutisen seinälleni. Muoto oli täysin toinen. Minä kerroin, että nyt on hyvä syy liittyä kirkkoon. Rauhantahdolla ja toisten auttamisella me teemme parempaa maailmaa. Vastakkainasettelu syö meitä kaikkia sisältäpäin. Hiljainen väestö on minusta ollut liian kiltti. Nykyaika vaatii tekemään vastaiskun. Suomalainen elämänmuoto vaatii, että sitä tiukan tullen puolustetaan. Kirkko on erittäin tärkeä osa suomalaisuutta.

Meidän pitäisi katsoa hieman ympärillemme. Neuvostoliiton aikana kirkko oli siellä alennustilassa. Kirkon omaisuus oli sosialisoitu ja pyhätöt olivat talleina tai varastoina. Neuvostoliiton lakattua olemasta, kirkko ilmestyi jälleen esille. Kirkon voima on kasvanut ja nyt Putin pönkitää kirkkoinstituutiolla omaa valtaansa. Olen joskus pohtinut, mihin tämä liitto lopulta johtaa? Voiko kirkko vahvistua siellä niin paljon, että se alkaa uhmata maallista valtaa?

Eroa kirkosta vaativat, eivät mielestäni ole sisäistäneet suomalaisuutta oikein. Yleensä he toisessa lauseessa vaativat, että suomalaisten pyhiä arvoja on puolustettava. Minusta kirkko kuuluu siihen itseoikeutetusti. Se on osa meidän sukujemme historiaa. Sukupolvi toisensa jälkeen, olemme olleet osa yhteistä kirkkokuntaa. Nyt muutamassa vuodessa on alkanut elää kuvitelma, että voisimme heittää osan alkuperäistä suomalaisuutta romukoppaan.

Nyt olisi tilausta vielä yhdelle some-kutsulle. Mitä vahvempia olemme yhdessä, sitä paremmin pystymme auttamaan heikoimpiamme.

Liity Suomalaisten kirkkoon.

Avainsanat: suomenluterilainenkirkko, piispojenyhteinenvetoomus, olensuomalainen, liitykirkkoon

086 Helppo elämä ja rauhantahto

Perjantai 14.4.2017 klo 15:53 - yrjöpoeka

Sain kuulla eilen useilta ihmisiltä, että he olivat jättäneet äänestämättä. Syitä oli useita, mutta keskustelujen jälkeen sen voisi tiivistää seuraavasti. Oikeasti ei kiinnostanut ja kehtuuttaminen oli perikainuulainen sana, jolla tilaa kuvattiin. Ihmiset halusivat tulla juttusille kaupoissa ja kuulostella miten minulla menee. He hieman harmittelivat sitä, ettei äänimääräni riittänyt. He olivat pitäneet minun läpimenoani varmana. Voitte varmasti kuvitella kuinka suuresti nämä kertomukset lohduttivat minua.

Näitten juttelujen jäljiltä tuli todella tunne, että me elämme liian paljon luulojen varassa. Uskomme ja kuvittelemme muiden hoitavan homman. Jopa äänestämisen. Näin se ei kuitenkaan elävässä elämässä mene. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Eilen sain myös kokea sen, että ihmiset jopa pelkäävät tulla nyt juttusilleni. Minä en ole koskaan purrut ketään. Sanonut olen aina sanasen jos toisenkin. Näin aion menetellä jatkossakin.

Jutustelun lomassa kosketeltiin myös Hossan tilannetta. Kaikki puheilla käyneet olivat seuranneet aihettä käsitteleviä kirjoituksia. Kaikki he olivat samaa mieltä, mitä myös kunnajohto, virkamiehet ja luottamushenkilöt, ovat ajaneet. Osa oli metsästäjiä ja he eivät myöskään kokeneet kenenkään menettävän mitään, vaikkei alueella metsästettäisi mitään. Eniten näitä ikäisiäni ja hieman vanhempia huoletti herra nimeltä Trump.

Meidän juuristamme johtuu, että me pelkäämme sotaa. Osaamme arvostaa rauhaa. Taustastani johtuen he halusivat tietää, mitä aiheesta ajattelen. Jokapaikassa tämä asia nousee nyt esille. Koska minulla ei ole diktaattorin ja jumalan oikeuksia, voin vain kertoa heille, että rukoilkaamme rauhaa. Meidän on omassa elämässämme tehtävä näkyvää työtä sen eteen. Mitä enemmän sen työn tekijöitä on, sitä varmemmin saamme nukkua yömme rauhassa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maanpuolustuksesta pitäisi huolehtia. Siitä on epävarmoina aikoina huolehdittava hyvin. Meillä on kovia kokemuksia sen asian unohtamisesta. Hyvää ja uskottavaa maanpuolustusta arvostavat myös kaikki naapurimaamme. Erityisesti sitä arvostaa itäinen naapurimme. Valitettavasti lisääntyvä sotilaallisuus maamme liepeillä nostaa esille myös ääripäitä. Isänmaallisuutta ei saa antaa ääripäiden reposteltavaksi.

Kiitos teille kaikille, jotka olette tsempanneet minua illan ja tämän päivän aikana. Päivitin naamakirjaani ja siitä tuli hieman masentuneen oloinen. Kyse ei ole masentumisesta. Hieman turhautumista ja aivan normaalia arkipäiväistä ketutusta laukaisi jutun. Toki muutamalla viestillä oli siihen ratkaiseva vaikutus. Talletan jokaisen viestin syvälle sydämeeni. Hyvät tiukimmin. Huonot jäävät syvimpään varjoon.

Gratias tibi quam maximos ago

ps. taas kysyttiin, mitä aion jatkossa tehdä? The Ruthless Raja vaatii nyt huomiotani. Luulempa, että pakolaisilla on jatkossa jokin rooli elämässäni. Tässä näin aluksi.

Avainsanat: oikeusäänestää, hossankansallispuisto, kolmasmaailmansota, mallikajander, theruthlessraja

085 Mitä voitolla tehdään

Torstai 13.4.2017 klo 10:52 - yrjöpoeka

Seuratessani vaalien jälkeistä keskustelua, ei voi välttyä tuolta otsikon ajatukselta. Vihreät saivat oman jytkynsä samankaltaisella populistisella kampanjalla, mitä Soini ja Trump ovat käyttäneet. Asetetaan tavoite ja sille kehitetään aihe jonka ympärille ympätään muutamia väitteitä. Väitteet voivat olla täyttä tuubaa. Tärkeintä on toista sitä rittävän monta kertaa ja vakavalla naamalla. Kannattajat vakuuttuvat ja alkavat toistaa samaa. Homma siirtyy sitten epävarmojen äänestäjien käsiin. Epävarmassa tilanteessa äänestäjä valitsee eniten äänessä olleen aiheen.

Katsellessani sosiaalista mediaa omassa ympäristössäni, näen aineksia vastakkainasetteluun. Kaikki kunnat ympärilläni ovat keskusta vetoisia, eli käytännössä yksi puolue voi sanella. Oma kuntani on onneksi vielä pyrkinyt olemaan sanelematta. Asiat on voitu myllyttää puheenjohtajiston palavereissa ja etsitty ratkaisuja ilman puoluepoliittisia päämääriä. Muutama yksittäinen asia on ollut. Tarvittaessa on äänestetty ja jatkettu sitten seuraaviin asioihin. Mediaa ei tällainen sujuva työskentely kiinnosta.

Keskustalla ja vihreillä on juuri nyt näkyvissä hieman samankaltainen suhde, kuin persuilla on vihreisiin ja vasemmistoon. Vihreillä on erittäin korkeasti koulutettuja valtuutettuina. Tästä syystä heillä on erittäin suuri tarve elvistellä osaamisellaan. Erityisesti kaikissa kaivoksiin ja luontoasioihin liittyen. Heillä on omat erikoisjoukot, jotka lähtevät pikakomennuksille eri maakuntiin. Kehäkolmosen pohjoispuolella ennustan tulevan suuria vaikeuksia juuri tästä syystä.

Keskustalla halu pitää kuntien tukijalat, metsät ja kaivokset toiminnassa. Vihreät taas aktiivisesti yrittävät estää kaiken taloudellisen toiminnan. Muutamissa keskusteluketjuissa on jo näkyvissä sellainen nokkiminen, että tulevasta kaudesta ja saadusta kannatuksen kasvusta on tulossa kivinen. Vaalivoitolla ei välttämättä nyt saatu juuri mitään aikaan. Yksi asia kuitenkin on ja sen vastakkainasettelun kasvu.

Aamun uutisvirrasta nousee esille muutamien itäisten valtioiden aloittama julkinen homojahti. Valtiokoneistoilla on virallinen oikeus pahoinpidellä ja suoranaisesti murhata poikkeavia yksilöitä. Samoilla tulilla katoaa muutama poliittinen vastustaja. Koneisto ilmoittaa tappaneensa homon ja se riittää puolusteluksi. Meno ja meininki on aivan samankaltainen kuin 1930 – 40 luvulla. Silloin perustettiin suuri määrä leirejä, joissa aloitettiin ns. puhdistukset.

Syyrian kaupungeissa olevilla asukkailla on juuri tänään kauhistuttavat olosuhteet. Sairaaloissa on puutetta lääkkeistä ja kaikenlisäksi myös ruoasta. Potilaaksi joutuneet kuihtuvat pikkuhiljaa pois ja me Euroopassa voimme huokaista helpotuksesta. Erityisesti meillä Suomessa on hallituksen toimesta kiristetty pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantuloa. Migrin hylättyä hakijan anomuksen , pesevät kaikki kätensä sillä, että on toimittu lain mukaan.

Meillä Suomussalmella on tilaa ja tyhjiä asuntoja. Ottakaamme juuri nyt lisää pakolaisia. Meidän isiämme ja äitejämme on autettu viimesotien aikana. Onneksi kaikkien ei tarvinnut paeta ulkomaille asti. Tänään on joillakin alueilla pakko. Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän alueella on melkein jokaisessa maassa sota tai muu konflikti. Silti Suomi lähettää turvaa hakevat takaisin.

Pääsiäiseen kuuluu kärsimys ja käsien pesu.

Avainsanat: viherjytky, vastakkainasettelu, homojenvaino, pilapiirtäjävilleranta, kirkkojakaupunki, syytönolentämänmiehenvereen

084 Hatusta vedetty

Keskiviikko 12.4.2017 klo 18:39 - yrjöpoeka

Kirjoitin aamusella juttuni lopussa tulevasta sote-uudistuksesta. Epäilin jutussani Suomen Kuvalehden uutisoinnin jälkeen, että nyt jaetaan etukäteen markkinoita. Jatkan epäilemistäni vielä senkin jälkeen, kun sain luettavakseni Saku Timosen blogin ja siihen Attendon antaman vastineen. Jutussa firma laittaa Timosen blogin hatusta vedetyksi. Kun luin sitä, en vielä usko sellaiseen. Minun jutussani on kyse samasta asiasta eri tavalla ilmaistuna.

Minusta ei ole outoa ajatella siten, että ostamalla tuotantotilat etukäteen, markkinoilla on vain yksi ainoa sopivat tilat omistava yritys. Uuden lain 34§ Hyväksyminen suoran valinnan palvelun tuottajaksi. Pykälä kertoo asiasta siten, että Maakunta on se joka hyväksyy tuottajan ja tarkastaa tilat. Tilojen tulee täyttää lakisääteiset jutut. Mikseipä tilat sitä ei tekisi, koska ne ovat rakennetut juuri siten ja sitä tarkoitusta varten. Ei sellaisia rakennuksia esimerkiksi Suomussalmella ole kuin yksi. Suuremmillakaan paikkakunnilla ei ole yksi mistä valita.

Tämän markkinakierroksen jälkeen pääosan omistaa Mehiläinen ja Attendo. Muutama muu pienempi on mukana joillakin paikkakunnilla. Sekin on vain välivaihde, ennen lopullista jakoa kahteen suureen tuottajaan. Varmasti on niin, että näillä firmoilla on siististi pukeutuneita lakimiehia leegio, jotka vääntävät tarvittaessa mustan valkoiseksi. Silti se ei muuta alkuperäistä asiaa muuksi. Nyt jaetaan markkinat omiin etupiireihin ja kilpailutus on silmänlumetta.

Onneksi tämä on vielä niinsanotusti vaiheessa. Suomeksi sanottuna itse odotan loka-marraskuun vaihteeseen ajoittuvia eduskuntavaaleja. Viikonlopun vaalitulos riittää Timo Soinille jatkaa ministerinpallilla. Valitettavasti nuivaporukka vahvistui ja sen seurauksena on melkein varmaa, että hallitus hajoaa. Kukaan ei halua Halla-ahoa ja Halla-aho ei lähde hallitukseen. Oppositio on nyt sen verran tohkeissaan, että ei lähde sotkemaan hyvää kannatustensa nousua. Siksi on selkeästi uskottava soten ajavan karille.

Vaikka Attendo muuta väittäisi, niin tämä ei ole hatusta vetäisty. Tämä on silkkaa uskoa.

Dixi, et animam levavi

Avainsanat: suomenkuvalehti, uuninpankkopoika, vastine, enneaikaiseteduskuntavaalit

083 Valkopesua

Keskiviikko 12.4.2017 klo 10:27 - yrjöpoeka

Vein aamusella vaimoni töihin ja kävin kauppa-asioilla parissa paikallisessa kaupassa. Odotellessani kaupan avautumista join viereisessä avoinna olevassa kauppaliikkeessä kahvit ystävieni kanssa. Kauppojen välitila oli pullollaan joutilasta elämää lopettavia miehiä. Näin joukossa myös entisen valtuustoryhmäni jäsenen. Kahvia juodessani viereisiin pöytiin alkoi tulla yksitellen eteisessä seisoskelleita miehiä. Lopulta yksi heistä rohkaistui sanomaan viereisen pöydän miehelle, että joko sanoit terveiset Yrjölle.

Vähän aikaa siinä kakistelivat ja minä rohkaisin kertomaan, mitä heillä on sydämellään. Lopuksi he totesivat eteisessä minua odotettavan ja entisellä valtuustoryhmäni jäsenellä on asiaa. Koska kello oli juuri tullut 09 ja viereinen kauppa auki lähdin kuuleemaan, mitä on hänen sydämellään. Siellä hän odotti ja alkoi sitten kysymykseni jälkeen möyhätä, että häntä on aina kutsuttu korkonimellä. Nyt hän halusi esitellä minulle korkonimen ja kysyi mitäpä olet siitä mieltä. Muut seisoivat silmät pullollaan ympärillä ja odottivat.

Pyytäessäni häntä avaamaan ajatuksensa, hän kertoi, että nyt sinulle sopii kommari Puurunen korkonimeksi. Että mitäpä olet mieltä. Totesin hänelle, että jos se sinua helpottaa niin kaikin mokomin. Seuraavaksi hän kertoi sitten, että nyt hän on päässyt eroon perussuomalaisten leimasta. Totesin hänelle, ettei hätä häviä sillä, että liittyy kepuun. Entinen leima säilyy mukana. Mietin kauppaa kierrellessäni äskeistä ja tulin yhteen lopputulokseen. Valkopyykkiä ei tule sillä, että siirtyy persuista kepuun. Sama moska eri kuorissa.

Luettuani Suomen Kuvalehden artikkelin jäin pohtimaan sitä, millaisen kusetuksen kohteena me olemme. Meillä tarkoitan kaikkia kuntia ja niiden omistamia kiinteistöjä. Soten on tarkoitus tulla voimaan 2019 ja nyt ovat liikejätit jo ostamassa kuntien omaisuuksia itselleen. Mitä siitä seuraa kun kilpailu avautuu? Ei hyvää kuntien kannalta. Kuka tahansa tulevat kilpailutukset voittaakin, niin kunnat eivät tiedä toimiiko heidän entisissä kiinteistöissä ketään.

Mikäli käy niin, ettei yksikään näistä mainituista yhtiöistä voita kilpailutusta, kunta ei voi tietää säilyvätkö palvelut omassa kunnassa. Nämä kiinteistöt myydään jollakin hinnalla ja mikäli niitä edelleen myydään muille toimijoille hinta on moninkertainen. Tai sitten perittävä vuokra. Vuokran maksaa kunta tai sitten valtio. Kyseessä on helppoa rahastusta. Tätä puolustetaan valinnanvapaudella ja säästöillä. Minä en sellaiseen satuun enää usko. Suuret osakeyhtiöt eivät tee hyväntekeväisyyttä, vaan silkkaa voittoa omistajilleen.

Eilinen päivitykseni toi tuhansia lukijoita hetkessä. Sain aamusella jo kannustusta, että tällaista tarvitaan lisää. Eilen sain lisäksi runsaasti viestejä, mistä aiheista minun pitäisi kirjoittaa. Lupaan tutkailla niitä aiheita ja uskon, että kohteet kyllä antavat tarvittavaa syttöä. Kiitos kaikille palautetta antaneille.

ps. Voiko persuleiman todella pestä liittymällä kepuun? Kepuhan pettää aina?

Avainsanat: kirjopyykkiä, korkonimi, suomenkuvalehti, attendo, mehiläinen, valinnanvapaus, kepupettääaina

082 Kenen valtuusto

Tiistai 11.4.2017 klo 10:04 - yrjöpoeka

Kysymys on varsin aiheellinen kun katsoo käytyjen kuntavaalien tulosta. Valtuustoon pyrki yhdestä ainoasta yrityksestä neljä (4) henkilöä. Kolme (3) tuli valituksi ja yhdelle tulee varmasti tilaa muualla luottamuselimissä. Yrittäjiä ja yrittäjätaustaisia on myös joukossa useita.

Kuntaa johtaa talousasioiden ammattilainen Asta Tolonen ja hänelle tuli nyt esimieheksi entinen kunnan talousjohtaja Matti Mulari. Hän on lisäksi toiminut kuntien tilintarkastajana, joten numeroiden maailma on hänelle tuttua. Raha-asioiden osalta ei ainakaan voi Suomussalmen kunta joutua ongelmiin. Vaalisloganina hänellä oli ”Sähköyhtiö Loiste kuriin.” Yhtiö on täysin Kajaanin ja Sotkamon omistama. Mulari toimi kuten Trump meren takana. Sai kuulijat uskomaan, että valtuutetulla on valtaa toisten omistamaan osakeyhtiöön. Valitettavasti näyttää siltä, että trumpismi toimii meilläkin.

Alussa mainitsemani yritys on Ylä-Kainuun Osuuspankki. Tunnetusti kaikissa kunnissa pankeilla on ollut vahva valta kuntien toimintaan. Aikaisemmin se on tapahtunut siten, että valtapuolueen valtuutetut on kiinnitetty pankin hallintoelimiin. Nyt pankki on ottanut toisenlaisen lähestymiskulman, laittamalla oman henkilöstönsä asialle. Palaute on silloin suoraa ja vaikuttaminen tehokasta. Sitä vahvistaa myös jo valmiiksi pankin elimissä työskentelevien luottamushenkilöiden toiminta.

Kuten muuallakin Pohjois-Suomen kunnissa yksi puolue on ylitse muiden. Se on Suomen keskusta. Valitut 3 valtuutettua ja yksi toisiin tehtäviin valittava ovat saaneet kaikkein parhaimman sponsorin tehdä vaalityötä siististi sisätiloissa. Vähän väliä nyt talvella pankissa on järjestetty erilaisia kahvitustilaisuuksia, joten ehdokkaat ovat tuttuja muutoinkin kuin tiskin takaa. Sitä en tiedä, mitä on mietitty ehdokkaita asetettaessa, mutta kuva näyttää todella oudolta.

Joku voi sanoa tätä minun marinaksi, jäädessäni valitsematta. Sitä se ei ole. Olen kaikissa jutuissani tarkastellut kriittisesti myös omiani, jos on tarvetta. Nyt arvostelen sitä miltä se nyt näyttää. Asiassa ei välttämättä ole mitään pahaa, mutta väistämättä se aiheuttaa erilaisia mielikuvia. Juuri tänään erittäin nopeassa tiedonvälityksen yhteiskunnassa kielteinen vaikutelma voi nopeasti tulla vastaan. Kuntalaisten osuus pankin asiakkaissa laskee ja nyt näyttää juuri siltä, että pankki sitoo kunnan tiukempaan liekanaruun.

Miten lie muualla Suomessa? Ovatko Osuuspankit ottaneet kaikkialla keskustavetoisissa kunnissa tämän hallinnointitavan käyttöönsä? Tutkivat journalistit voisivat lähteä tien päälle, tai lähettää kunnille kyselyjä aiheesta.

Viimeyön aikana ulkona vallitsi kevätmyrsky. Vettä tuli välillä vaakasuoraan. Voi sanoa, että onneksi oli vettä. Vähän pohjoisempana tuli lunta ja paljon. Kavereitten facebook-kuvista näkee, että sitä on 20 – 30 senttiin. Säätila on nyt jäähtynyt ja nyt saamme lunta. Runsasta sadetta on luvattu ja todennäköisesti lumitöiltä ei välty.

Muutamia luottamustehtäviä vielä jäljellä ja yksi niistä tänään. Vähiin menee, ennekuin loppuu.

Avainsanat: sähköyhtiöloiste, mattimulari, trumpismi, yläkainuunosuuspankki

081 Minne tie vie

Maanantai 10.4.2017 klo 18:21 - yrjöpoeka

Jostakin syystä tämä kysymys on tullut esiin nyt iltapäivän aikana. Minä olen vastannut siihen, etten tiedä vielä itsekään. Jokatapauksessa voin nyt huomattavasti vapaammin pohdiskella erivaihtoehtoja. Muutaman viimevuoden aikana olen saanut tehdä suuria muutoksia elämässäni. Ensimmäinen suuri muutos tapahtui muuttaessamme kunnan keskustaajamaan asumaan. Se oli itselleni suuri muutos, mutta sitä helpotti muutama muu henkilökohtainen asia.

Muitakin suuria muutoksia mahtui näihin muutoksen kuuteen vuoteen. Lähdin aikoinani Suomussalmen kunnanvaltuusta 2000-luvun alussa. Itse olin päättänyt, että se on siinä. Kainuun hallintokokeilun tuloksena lähdin maakuntavaaleihin mukaan. Kiersin Kainuun toreja ja ihmeekseni pääsin maakuntavaltuuston jäseneksi. Toinen kausi tuli sitten samoilla lämpimillä. Siinä vaiheessa alkoi keskustelu siitä, että minun pitäisi lähteä pyrkimään kunnanvaltuustoon ja perustaa paikallisosasto.

Kiertäminen toreilla oli jo verissä ja sen myötä neljä vuotta sitten istahdimme valtuustosaliin 4-hengen ryhmällä. Alku oli auvoista, mutta loppua kohti alkoi Kajaanista lähtenyt kiehunta saavuttaa myös kotipitäjäni reunat. Olin aiemmin sanonut selkeästi sen, että siinä vaiheessa kun minuun ei puheenjohtajana luoteta, paikkani on heti vapaana. Pidin puheeni ja viimeksi kuluneen vuoden aikana tein päätöksen irtaantua politiikasta. Erosin puolueesta ja tämä päättyy nyt toukokuun lopussa.

Se on aivan varmaa, että politiikan parissa minua ei taatusti enää nähdä. Elämää on muuallakin ja erityisesti vaimoni vierellä. Ikää on tullut meille molemmille ja nyt mietimme missä ja miten vietämme yhteistä laatuaikaa. Onko se täällä vai jossakin muualla on aidosti auki. Kevät on sellaista aikaa, että se virkistää ihmismieltä ja saa aikaan muutoksen halun.

Tulevalla viikolla aion ainakin aloittaa ensimmäisten perhojen rakentelun kesää ja Lakselvia varten. Varastoja voisi myös katsella sillä silmällä, että laittaako kaiken kaatopaikalle vai saako osan kierrätykseen. Jostakin syystä sitä rompetta tahtoo tarttua nurkkiin. Kukkamukuloita nostamme kellarista kasvukautta varten ja siinä on sellaista muutosta, jota jokainen ihminen tarvitsee. Uuden kasvua. Elämän syntyä kuiviin mukuloihin.

Tie vie huomenna kauppaan ostamaa kukkamultaa. Se on ensimmäinen tie muutokselle.

ps. kirjoittaminen aivan varmasti jatkuu ja aiheina mitä milloinkin kohdalle ajelehtii.

Avainsanat: muutoksentuulet, kainuunhallintokokeilu, kasvukausialkaa, lakselvjoki

080 Tuntoja ja tuntemuksia

Maanantai 10.4.2017 klo 10:58 - yrjöpoeka

Kuntavaalit on sitten taputeltu. Omalta osaltani ne menivät aikalailla niin kuin itse asiaa ajattelin. Ilman mitään vaalityötä on vaikea saada yleensä yhtään ääntä oman lisäksi. Itsellä on jo sen verran kokemusta vaalityön tekemisestä kaikilla Kainuun toreilla, että tiedän mitä valituksi tuleminen vaatii. Suomussalmen vasemmistolla oli hyvä sauma tehdä parempaa tulosta, mutta ei se muutu ääniksi istumalla pimeissä komeroissa. Samoin Merja Kyllösen pitäminen kunnan ulkopuolella. Uskallan sen tässä julkisesti kirjoittaa.

Tein vakaan harkinnan jälkeen päätöksen olla mukana vaaleissa. Ehdokkuuteni toi hieman ääniä ryhmälle ja vahvisti sen asemaa. Samalla se vahvisti persujen alamäkeä ja se on hyväksi kaikille. Olin jo aiemmin tehnyt päätöksen, etten tee vaalityötä ja vaalien tulos on itselleni yhdentekevä. Tulos oli juuri sellainen kuin tilasin.

Vaalitulos on myös sellainen kuin Suomussalmelaiset ovat halunneet. Seuraavat neljä vuotta sitten näyttävät, kuinka onnistunut tämä tulos oli kuntalaisten kannalta. Osaan jo hieman ounastella, että pelkästään Loiste-sähköyhtiöstä puhumalla kuntamme ei saa hyvää aikaiseksi. Olen skeptinen sen suhteen, millaiseksi vaikutusvaltamme muuttuu Kainuun kuntien joukossa. Pilkun paikkaa viilamalla eivät ihmisten väliset suhteet parane. Politiikka on aina ihmisten välistä vuoropuhelua ja toisten huomioonottamista.

Ennakoin aiemmin sitä, että kokoomus voittaa vaalit ja sen tulos alkaa 21+ voittoisena. Se piti paikkansa. SDP ei sittenkään pudonnut niin paljon kuin odotin. Myös vasemmiston tulos oli paljon heikompi odotustani. Odotin kaksinumeroista lukua ja perussuomalaisten lyömistä. Toinen asia onneksi toteutui. Pienellä marginaalilla, mutta kuitenkin. Persujen tulos oli sitä mitä ennustin. Nyt alkaa sisäinen kädenvääntö jatkosta ja se varmasti nousee puoluekokouksen tärkeimmäksi aiheeksi.

Kokonaisuutena vaalitulos oli hyväksi Suomelle. Erityisesti persujen huudon vaimentaminen tekee hyvää yhteiskuntarauhalle. Puolueen lehti mekkaloi ennen vaaleja Kuusamon huipputuloksesta ehdokasasettelussa. Paikallinen vetäjä sai ehokkaaksi 46 ihmistä ja se oli todella kova tulos. Itse pidin alun alkaen listaa hieman epäkuranttina ja en erehtynyt. Kaikkien Kuusamon ehdokkaiden nimilistassa on viimeisenä yli 30 listalla ollutta persua. Hyvin moni on ilman yhtään ääntä ja muutamalla edes oma ääni. Tuloksen oli mahalasku ja paikalliset nimittävät sitä lötköksi.

Tänään ovat soitelleet vahingoniloiset vastustajani ja jopa toimittajakin. Voi sanoa sievistelemättä, että ilmassa leijuu vahingoniloa. Ensimmäinen soittajista aikoi kyllä vedellä minua vasten näköä. Lupasin olla valmiina. Siitä hän ei oikein tykännyt. Kotisivuistani oli kahdella sanomista. He pitivät loukkaavina tapaani, etten anna ihmisten kommentoida kirjoituksiani. Lupasin jatkaa hyväksikoetulla linjallani. En avaa sivujani. Nämä soitot vahvistivat sitä.

Kaikille teille, jotka vielä tuitte minua sanon lohdutukseksi kuten Esko Aho sanoi hävittyään presidentinvaalit vuonna 2000.

Niin on hyvä kuin käy.”

Avainsanat: kuntavaalit2017, rökäletappiopersuille, yhteiskuntarauha, eskiaho, niinonhyväkuinkäy

079 Vaalipäivän murheita

Sunnuntai 9.4.2017 klo 18:14 - yrjöpoeka

Suomessa on useita vuosia kohkattu digi-loikasta. Pitäisikö olla kohkaamatta, kun lueskelin YLEn uutisia sähköisen vaaliluettelon ongelmista useissa kunnissa. Yleensä meillä on kerrottu kaiken vaaleihin liittyvän olevan todella korkealuokkaista ja laadukasta. Mielellämme olemme neuvomassa muita ja kuljemme vaalitarkkailijoina ympäri maailmaa. Tämä sotku osoitti kuinka kaikki on helposti haavoitettavissa.

Suomen väkiluku on sen verran pieni, että pysykäämme manuaalisessa tarkastamisessa. Kiireellä kohkaaminen ei ole hyväksi ja tuloksen ehtii yön aikana saada valmiiksi. Tuloksia on sitten aamusella virkeänä hyvä tarkastella. Tuli tuosta mieleeni, että huomenna voi useissa kunnissa ilmaantuu valittajia siitä, ettei heitä ole päästetty äänestämään. Joudutaanko vaalit näissä kunnissa pitämään uudelleen? Todennäköisesti.

Yhtä asiaa minä kyllä ihmettelen suuresti meissä suomalaisissa? Miksi juuri nyt levitellään kuvia Ruotsin silpoutuneista uhreista? Aamulla oli ensimmäinen facebookissa esillä ja pidin sitä todella mauttomana. Tällaisten kuvien levittäminen vaalipäivänä ja muistuttaminen maahanmuuton vaaroista samassa yhteydessä hipoo hyvän maun rajoja. Useissa keskusteluryhmissä käydään kovaa vääntöä turvapaikanhakijoita vastaan tällä aiheella.

Näitten kuvien ja juttujen levittäjät autuaasti unohtavat sen, että turvapaikanhakijoilla ja erityisesti arabitaustaisilla ei ole mitään tekoa tämän tapahtuman osalta. Kyseessä on ilmeisesti entisen Neuvostoliiton satelliittivaltion kansalainen, utsbekki. Näitten juttujen levittäjät haluavat kaikessa nähdä haluamansa syyllisen. Jokaisen kannattaisi katsoa sinne omaan peiliin. Siellä on suurin syyllinen kaikkeen.

Tein heti mauttomista kuvista ja jutuista ilmiannon naamakirjassa. Uhrien omaisten tuskaa on vaikea kuvailla ja sitä ei paranna raakojen kuvien levittäminen. Toivottavasti ihmiset eivät lähde näitä juttuja levittelemään ja kommentoimaan. Kaverilistani kyllä puhdistuu tällaiseen leikkiin lähtijöiden osalta.

Kävin tänään aamupäiväkävelyllä vaimoni kanssa. Tasan kaksi kuukautta sitten vaihdetut polvilumpiot alkavat toimia ihan kohtuullisen hyvin. Käväisimme samoilla lämpimillä äänestää rapsauttamassa. Oman äänestysalueen toiminta oli sujuvaa ja ongelmia ei ollut. Ihminen ja manuaalinen luettelo on parasta. Nyt odottelemme iltaa ja ääntenlaskentaa. Mikäli uskoisin juttuja joita sosiaalisen median törkysivustoilla julkaistaan, läpimenoni olis vaikeuksissa.

Onneksi näitten törkyjen kirjoittajat eivät älyä käydä äänestämässä. Puhuminen ei auta, vaan numeroita täytyy vaalilipukkeeseen kirjoittaa, mikäli haluaa vaikuttaa. Usea äänestäjä on sensijaan ilmoittanut käyneensä äänestämässä minua juuri tuon solvauskampanjoinnin takia. On siis jotakin hyvääkin tällaisessa touhussa. Usea muukin kuin minä on ihmetellyt sitä, ettei Suomi24 sivuilla kirjoiteta kenestäkään muusta kunnallispolitiikosta. Vain allekirjoittaneen nimi löytyy useissa aloituksissa.

Näillä mietteillä kohti iltaa. Nyt lähden saunomaan ja mietin lauteilla syntyjä syviä.

Avainsanat: digiloikka, sähköinenvaaliluettelo, terroriiskuruotsissa, oikeusäänestää

078 Hajahuomioita huomista odotellessa

Lauantai 8.4.2017 klo 17:53 - yrjöpoeka

Eilinen päivä meni aivan maakuntamatkailuksi. Tutustuin terveydehuollon palveluihin tavallisena kansalaisena KAKSn mäellä. Siellä kierrellessä aika kului niin, että pääsin suoraan hakemaan vaimon työpaikaltaan. Asiakkaana oleminen terveydenhuollon kurimuksessa käy kyllä työstä. Mitään valmista ei eilisen käynnin perusteella voi sanoa, mutta tutkimukset jatkuvat.

7.4.1917 Suomussalmella julistettiin itsenäisyyttä. Silloinen kirkonmäki sulloutui väkeä täyteen ja sen tuloksena lähti lähetystö viemään senaatille vaatimusta Suomen täydellisestä itsenäisyydestä. Tämä tapahtuma on historiankirjoissa jäänyt todella vähälle huomiolle. Nyt sitä juhlistettiin aiheesta kertovalla seminaarilla. Illanpäätteeksi Suomussalmen pääkirkossa esitettiin draamallinen näytelmä tapahtuneesta. Olisin niin mielelläni halunnut olla tässä päivässä mukana, mutta saamani kutsu lääkärin pakeille pitkän jonotuksen jälkeen oli käytettävä heti hyväksi.

Pääsin kuitenkin kunnan johtoryhmän mukana illastamaan paikalliseen ravintolaan. Päivän kunniavieras oli eduskunnan puhenainen(mies) Maria Lohela. Illallisella pääsin juttelemaan hänen ja mukana olleiden kansanedustajien ja avustajien kanssa. Vieraat olivat selvästi otettuja päivän ohjelmasta ja sen mukanaan tuomasta tietotulvasta. Olen itsekin sitä mieltä, että olemme liian heikosti tuotteistaneet meidän omaa historiaamme. Suomussalmi on kautta historian ollut eturintamassa tuomassa oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.

Katsoin TV1 suuren vaalikeskustelun. Sen tuloksena voimme kokea todellisen yllätyksen varsinaisena vaalipäivänä. Kristiisdemokraattien ongelma on se, ettei heillä ole riittävästi hyviä ehdokkaita. Puheenjohtajana Sari Essayah onnistui todella hyvin. Sanoma taatusti upposi, kun hän napakasti perusteli ja tiivisti puheensa hyvin. Muitten meteli oli välillä aika toivotonta.

Olen ennustanut kokoomukselle selkeää voittoa ja se pitää. Keskusta pysyy ennallaan. SDP putoaa kuten olen aiemmin kertonut. Vihreille käy tämän keskustelun perustella ohraisesti ja vahvistaa omaa havaintoani galluppien harhasta. Vasemmisto on se, joka nousee ja uskon sen pystyvän kurittamaan perussuomalaiset. Se voitto avaisi uudelle puheenjohtajalle todellisen pelinpaikan. Seuraaviin eduskuntavaaleihin olisi tämän jälkeen helppoa valmistautua. Li Andersson oli selkeästi nyt rauhallisempi ja se tehosi heti.

Vihreitten ja perussuomalaisten puheenjohtajat olivat viimeistä kertaa väittelyissä ja loppu oli se, joka vie viimeistään voiton näiltä puolueilta. Jäähyväispuheet olivat sitä luokkaa, että itkua ja kukitusta jo odottelin. Tämä lopputilaisuus osoitti kaikille katsojille, kuinka tiukasti nämä puolueet samaistuvat valtaan. Katselijoille tuli kertaheitolla selväksi, että he eivät ole vaihtoehto. Kymmenen prosenttia (10%) on todella tiukassa molemmille puolueille.

Vasemmisto ottaa kaksinumeroisen luvun, koska se on selkeästi nyt vaihtoehto. Toivotaan samalla, ettei nousukiito sumenna silmiä ja korvia. Mikäli todellakin käy kuten ounastelen, seuraavien eduskuntavaalien ehdokasasettelu alkaa puolueessa heti. Ongelma on sitten se, kuka hallitsee esille tunkevien ”hyvien” ehdokkaiden arvioinnin. Olen joutunut näkemään ja kokemaan, mihin se voi pahimmillaan johtaa.

Huomenna nälkämaasta (Kainuusta) kajahtaa.

Avainsanat: asiakkaanaterveydenhuollossa, itsenäisyysjulistussuomussalmella, marialohela, penttimalinen, eerosuutari, timokorhonen, liandersson

077 Vaalityötä ja ilmaisia neuvoja

Torstai 6.4.2017 klo 11:01 - yrjöpoeka

Sain eilen kyselyjä, miksi minua ei ole näkynyt torilla tai kadunvarsilla vaalityötä tekemässä? On ilmeisen selvää, että uutena toimijana uudessa ryhmässä, en osaa ja hallitse heidän toimintatapojaan. Mikäli minulta olisi kysytty ja haluttu vaalityöhön, olisin varmasti tehnyt voitavani. Yksikseni en siellä mitään tee.

Olisihan eilen kyllä ollut erittäin hyvä ilma grillata makkaraa jollakin kulmalla, mutta päivä meni melkein kokonaan Kajaanissa. Huominen kuluu Kajaanin kulmilla aika tarkoin. Sinänsä on harmillista, sillä olisin halunnut olla paikalla Karhulanvaaralla, missä muistellaan aikoja 100-vuotta sitten. Seurattuani näitten kunnallisvaalien vaali-intoa kotipitäjässäni, voin sanoa ettei sellaista ole vielä täällä näkynyt. 100-vuotta sitten oli toisin.

Omat arvioni ja kirjaukseni eiliseltä kertovat, että olen jonkinverran hajulla mihin suuntaan olemme menossa. Tämä ilta ratkaisee aikatarkoin sen, mille tasolle vasemmiston ja kristillisten nousu asettuu. Kristillisten näkyminen puheenjohtajatenteissä tuo mahdollisuuden ja uskon Essayahin pystyvän päihittämään RKPn. Mikäli Li Andersson malttaa hieman ja vetoaa suoraan katsojiin, persut häviää.

Alueittain on tulossa erittäin suuria heittoja. Esimerkkinä pidän Kajaania. Vasemmistolla on siellä suurin lista ja minusta erittäin hyvällä ikäjakautumalla ja alueellisella kattavuudella. Lisäksi siellä on vaaliveturina Miikka Kortelainen, joka jaksaa painaa paikasta toiseen ja päivästä toiseen. Osaan itsekin tehdä tuota ja se toimii takuuvarmasti. Näkyvyys ja puhuminen kansan keskellä on varmin tae nousulle. Kajaani saa takuuvarmasti vahvan vasemmistovaltuuston.

Nykyaikainen valtuustotyö ja erityisesti lautakunta ja hallitustyöskentely eivät kaipaa poliittisia puolueita. Tutut ihmiset eri kyläkulmilta pohtivat ja päättävät yhdessä oman alueen asioista. Kaikilla on yhteinen kieli ja asiat yhteisiä. Pohdimme pienellä joukolla ennen vaaleja mahdollisuutta saada sitoutumattomien ryhmä. Usea oli erittäin kiinnostunut, mutta loppupeleissä liikkeelle lähtöä ei tapahtunut ryhmän pienuuden takia. Oli alle 10-henkeä.

Nyt katsellessani kuntani ehdokkaiden nimiä ja kuvia mielenkiintoni kohdistuu sitoutumattomien suureen määrään. Nämä sitoutumattomat ovat melkein kaikki muita, kuin keskusteluihin osallistuneet. Eli suomennettuna voi sanoa, että aiheella on kaikupohjaa. Tulevaisuuden kuntaa rakennettaessa on oltava yhteistyökykyinen. Puoluepolitiikka ei saa, eikä voi määritellä millainen kunta on uusi Suomussalmi.

Viimeisten neljän (4) vuoden aikana puoluepolitiikka ei ole ollut pääosassa. Olemme pystyneet todella hyvin pitämään talouden kunnossa. Se on vaatinut välillä vääntöä ja jopa äänestyksiä. Yhtään äänestyspäätöstä ei ole vatvottu jälkikäteen julkisuudessa ja kerätty säälipisteitä. Päätöksen jälkeen olemme edenneet siihen suuntaan, mitä enemmistö on päättänyt. Itseeni kohdistui ennakkoluuloja kauden alussa. Hyvin pian muut huomasivat, että teen luottamustyötä asiat edellä. Sillä tiellä olen ollut ja jatkan toukokuun loppuun.

Istun iltasella TV:n äärelle ja katson, millaisia mielikuvia tulee puheenjohtajien mekastuksesta. Demokratia vaatii istumista. Onneksi oma jääkaappi on lähellä.

Neuvoni on. Puhu katsojille. Älä kiihdy. Vetoa arvoihin. Puhu yhteiskuntarauhasta. Turvallisuus on yhteinen tahto. Piste.

Avainsanat: vaaliinnostushiipumassa, kuntavaalienvoittajat, kajaaninvasemmisto, sitoutumattomatvaltuutetut

076 Puheet on pidetty

Keskiviikko 5.4.2017 klo 18:47 - yrjöpoeka

Kaikissa edellisissä vaaleissa on käynyt niin, että suuria muutoksia on tapahtunut aivan viimeisinä päivinä. Uskon niin käyvän taas sunnuntaina. Se joka johtaa ennakkoäänissä, voi pudota siitä paljonkin äänien tultua lasketuksi. Teen itse arvioni omien kokemusteni pohjalta. Seuraan toki kaikkien galluppien lukemia ja muita ennakkoarvioita. Tämä arvio on ikioma.

Lukiessani nyt tänään maakuntalehti Kainuun Sanomissa ollutta artikkelia, jäin pohtimaan, mitä ohjelmaa kirjoittaja oli katsonut? Millaisista ennakkoasetelmista ja ennakkoluuloista arviointi läksi? Millaisia ominaisuuksia kirjoittaja arvosti? Koska edustan äänestäjien suuren ikäluokan nuorimmaisia (64v) minun arvostuksen kohteeni ovat taatusti erilaiset kuin toimittajan. Uskon myös, että suuri osa näistä suurista ikäluokista arvostaa myös hyvin pitkälle samoja ominaisuuksia.

Jokainen meistä kiinnittää ulkonäköön paljon huomiota. Se ei kuitenkaan ole ratkaissut edellisiä vaaleja kokonaan. Puhetapa ja esiintyminen ovat sellaisia, joita ikäiseni arvostavat ja hyvä Suomen kielen taito. Verbaalinen lahjakkuus on hyvästä. Televisio on raaka, se ilmaisee heti jos jokin ehdokkaassa on epäkuranttia. Puolueiden puheenjohtajien viimeinen suuri esiintyminen on usein antanut pohjan varsinaisen äänestyspäivän tulokselle. Eilinen toi eroja esille ja oma arvioni on ainakin täysin toinen, mitä Lauri Nurmi Lännen median toimittaja on suoltanut.

Toimittaja oli pisteyttänyt kaikki omien arvioidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Hän oli saanut Li Anderssonin voittajaksi ylivoimaisesti. Toimittajan mukaan päällehuutaminen on se juttu! Käyn lävitse nämä pääpukarit, koska heidän tekemisensä vaikuttavat eniten. Orpo oli ottanut juuri sen asenteen, joka puree varmoihin äänestäjiin. Se on purrut aina ja jatkoa seuraa. Orpo on vaalien voittaja. Sipilä oli väsynyt, mutta onneksi kepu ei petä omiaan.

Soini oli minusta nyt muuttunut ja nyt ei nokkeluus ja populismi ottanut tulta. Enemmän oli hermostumista, se ei lupaa hyvää. SDPn Rinne taas, kuin puupölkkyä opettaisi tavoille. Demareita odottaa tappio ja puheenjohtajapeli alkaa heti 9 päivän iltana. Arvioin eilen heti sitä, miltä peli olisi näyttänyt jos Harakka olisi istunut Rinteen paikalla. Juuri tällaisessa tilanteessa hän olisi ottanut sen voiton, jota opposition suurimmalle puolueelle on tarjottu. Se hetki meni. Kuinka monta tappiota puolue kestää?

Vihreillä on oikea ongelma. Heillä on ikioma Väyrynen. Niinistö on aivan samankaltainen kuin aito väykkä, eli Väyrynen. Hän on aina oikeassa. Ylimielisyys paistaa hänestä kauas ja sitä ei voi oksentamatta katsoa. Mutta Suomelle se on hyväksi. Vihreä puolue on täynnä näitä omahyväisiä kaikenkieltäjiä ja -tietäjiä. Muista pienistä puolueista nousi mielestäni esille Sari Essayah. Hänellä on selkeä puhe ja hän pystyy puhumaan asiaa lyhyesti. Povaan pientä nousua ja RKPn ohittamista.

Palaan vasemmistoon ja heidän ongelmaansa. Paavo Arhinmäki aloitti ja valitettavasti Li Andersson on ominut häneltä pahoja tapoja. Nyt oli selkeä tilaus vasemmiston nousulle, kun SDP tyri Rinteen johdolla. Sanoma oli ja on oikea. Andersson osaa ja oppii hyvin asiat. Naisena hänelle on suuri tilaus. Mutta eilinen päällehuutaminen oli sitä samaa, mitä Arhinmäki on tehnyt. Oli tilaus lyödä persut, mutta..? Eikö ne todellakaan tajua, mikä on suurin ja varmin äänestäjäryhmä?

Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Vakaat ja rauhaa vaalivat.

Avainsanat: suurivaalikeskustelu, lännenmedia, epäkurantti, verbaalinenlahjakkuus, kepupettääaina

Vanhemmat kirjoitukset »