Satunnaiset kuvat

Rajakoulu

Uusimmat

Blogin arkisto

053 Lepomäki löysi nuotit

Keskiviikko 28.2.2018 klo 19:07 - yrjöpoeka

Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki piti tiedoitustilaisuuden ja sen viesti oli, että sote-soppa pitää heittää kattilasta tunkiolle. Lepomäen analyysin mukaan sillä ei saavuteta niitä tuloksia, millä sitä on kokoon ajettu. Olen itse ollut samaa mieltä, ettei tällä keitoksella saada muuta aikaiseksi kuin se, että meidän veroeuromme siirtyvät yksityisten miljoonäärien tileille. Kuten Lepomäki toteaa, potilaat eivät saa parempaa hoitoa. Hän on päätynyt samaan tulokseen kuin moni muukin, että kyseessä on julkisen palvelun alasajo ja palvelujen heikkeneminen.

Kokoomuksen sisällä ja myös kepun sisällä om sisäinen oppositio joka etsii oikeaa hetkeä kaataa koko soppa. Sopan mukana lähtisi myös kaksi puoluejohtajaa karmit kaulassa. Väyrynen puolueineen saa tästä hämmentämisestä nyt sellaista käyntivoimaa, että tupailloissa ryhdytään sote hankkeen ajajia toppuuttelemaan. Kepun isännät hyvin tietävät, että heidän toinen laitansa on vänkyröinyt kokoajan vastaan. Useat politiikan seuraajat ja kommentaattorit pitävät Lepomäkeä yksin liian heikkona kaatamaan hallituksen pakettia. Varmaan näin on, mutta Lepomäellä on kokoomuksen sisällä myös omat kannattajansa.

Jan Vapaavuori on se henkilö, jota kokoomuksen kenttä kuuntelee jo huomattavasti paremmin. Vapaavuori on ollut melkolailla samoilla linjoilla Lepomäen kanssa. Vapaavuoren ei tarvitse lausua julkisuudessa mitään, mutta sitä tullaan nyt häneltä tivaamaan. Orpo on nyt kovanpaikan edessä. Hänessä ei ole sellaista särmää, joka paukauttaisi nyrkkiä pöytään ja laittaisi Lepomäen arestiin. Sitä nyrkin pompottelua ei Lepomäki kavahda. Varsinkaan kun hän on harvinaisen oikeassa. Sotesopan ja maakuntamallin kytkeminen toisiinsa oli alun alkaen riski. Nyt toisen kaatuessa myös toinen lähtee.

Saman tien lähtevät ministerit kotiinsa ja hallituksen taival voi olla siinä. Toisaalta tämän hallituksen aikana olemme nähneet sellaisia kiemuroita, ettei mikään ole varmaa. Haliituksen edessä on nyt aivan muuta kuin opposition välikysymys. Sisäiset oppositiot lyövät takuuvarmasti nyt kierroksia puheisiinsa. Kaiken lisäksi koko hanke on ollut myöhässä kuin Ranskalaisen ydinvoimalan rakentaminen. Hätäilyä ja kiirettä. Hyvin epävarmoja oletuksia on heitelty julkisuuteen. Hallituksen aluvaiheessa pääministeri lanseerasi julkisuuteen murresanoja. Oli vatulointia ja jappasemista. Nyt sitä on tulossa lisää.

Jos on kokoomuksella ja keskustalla sisäinen oppositio, sitä on myös sinisten ryhmässä. Siellä ollaan hyvin lähellä keskustan vanhoillisten linjaa ja voi olla, että nämä ryhmät löytävät vaaleissa toisensa. Heittäisinkö sellaisen ennusteen ilmoille, että Väyrysen ja Elon vetämät ryhmät ovat jo aloittaneet hiljaiset keskustelut seuraavien vaalien yhteistyöstä. Muut puolueet eivät halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Äänestäjiä heillä kyllä on ja sitä pelkäävät erityisesti keskustalaiset. Mitäpä jos makusteltaisiin uuden ryhmittymän nimeä ihan vain leikillään.

Sininen kansalaispuolue. Tässä olisi rytmiä. Ei paha.

Avainsanat: elinalepomäki, janvapaavuori, paavoväyrynen, simonelo, sininenkansalaispuolue

052 Huono osaisten Suomi

Tiistai 27.2.2018 klo 18:13 - yrjöpoeka

Tasavallan presidentti on ottanut kantaa siihen, että jolla enemmän on voi enemmän antaa yhteiseen kassaan. Siksipä hän on alentanut palkkaansa sanoen sen olevan aivan riittävän tarkan miehen talouden pidossa. Siitäkin huolimatta, että on viimeisten vuosien aikana avioitunut. Eikä lapsen tulokaan ole saanut häntä itkemään lisäliksan perään. Vuosikymmenen verran kansakunta on vaikertanut laman kourissa ja osaa arvostaa tällaista johtajaa. Se näkyi myös tammikuun presidentin vaaleissa.

Presidentti yrittää omalta osaltaa auttaa, mutta siitä huolimatta meillä on yksi köyhien ryhmä, joka on jäänyt kokonaan ilma huolenpitoa. Voitte lukea siitä enemmän tästä ja tästä. Eduskunnasta tipahtaneet kansanedustajat ovat kuin loisia ja nettoavat tuhansia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan heillä on omia yrityksiä ja muuta puuhaa mistä saavat palkkaa joillakin kikkailuilla. Euroedustajilla on jo valmiiksi sellaiset palkat ja edut, ettei heidän luulisi mitään lisää tarvitsevan. Kaikilla euroedustajilla on kaiken lisäksi Suomen eduskunnan ajoilta eläke odottamassa, mutta he tarvitsevat lisää ja me maksamme siitä.

Kaiken lisäksi kaikki heistä vinkuvat kuinka vaikeaa on saada töitä joka vastaisi heidän tasoaan. Kaikkien näiden pudonneiden edustajien ammattitaidosta voisin sanoa sen, että tyhjäntekemisen alalla muualta löytyisi parempia ammattilaisia. Samaan aikaan kun nämä loisivat meidän varoillamme, virkakoneisto kyylää työttömiä ja pienipalkkaisia siinä toivossa, että heiltä on jäänyt joku kymmensenttinen ilmoittamatta verottajalle tai Kelalle. Auta armias jos löytyy euroja tai senttejä, köyhä on kusessa. Opiskelijoita kurmotetaan parasta aikaa, eikä sääliä tunneta. Sillä aikaa nämä hyväosaiset loiset kuppaavat meiltä miljoonia ja kukaan ei tee mitään.

Nyt eläketurvakeskus ilmoittaa tekevänsä erityistarkastuksen kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä. Ketkä valvovat ylimpänä tätäkin virastoa tulen itseltäni kysyneeksi? Voisin sanoa jo heti, että tämä on silmänlumetta. Muutaman kuukauden päästä ovat kesälomat ja asiat hautautuvat. Syksyllä on jo vaalikuumetta ja kukaan ei halua nokerrella näin pienen asian kanssa. Kun raportti joskus sitten tulee, todetaan kaiken olevan kunnossa. Ei korppi korpin silmää noki. Lisäksi meillä Suomessa ei ole korruptiota. Minkäpä nämä loiset sille voivat, että ovat itsensä valinneet kaikkea valvomaan. Ja kaverit jelppivät kyllä, jos jotakuta köyhien hylkimää loista kurmotetaan.

Onneksi meiltä löytyy sellainen kohde kuten työttömät jotka voidaan syyllistää ihan kaikkeen. He ovat omalta osaltaa syyllisiä, että joku kansanedustaja on tipahtanut ulos eduskunnasta. Mikäli jotkut eduskunnassa olevat huomaavat tämän porsaanreiän he tekevät äänestämisestä pakollista. Tai sitten tehdään kuin itäisessä naapurissa on iänkaiken tehty. Tehdään vaalitulos joka pitää. Erimieltä olevat laitetaan vankilaan ja erimieltä olevia ei hyväksytä ehdokkaiksi. Lisäksi köyhiltä voidaan viedä äänioikeus. Vaalitulos on sen jälkeen lopullisesti demokratian riemuvoitto.

Kyllä se on niin, että köyhät, työttömät ja muut pienipalkkaiset ovat syyllisiä tähän Suomen uusköyhälistön traumaattiseen tilaan. Köyhien ja työttömien on nyt tehtävä ilmaiseksi töitä loppuikänsä. Lisäksi heidän on joka kuukausi tehtävä tarkka tili tekemisistään.

Tarkalla taloudenpidolla voimme pelastaa huono osaiset loisijat. Se on vähintä, mitä köyhä voi tehdä ennen kuolemaansa.

Avainsanat: sauliniinistönpalkka, eduskunnansopeutumiseläkkeet, euroedustajienliäeläkejärjestelmä, suvilinden, päivilipponen, työttömienaktivoiminen

051 Onko pakko

Lauantai 24.2.2018 klo 15:03 - yrjöpoeka

Viimeisten kymmenen vuoden aikana ovat Kainuun kunnat olleet ns. pakon edessä. Pakko on ollut kuntaliitoksille. Kaikki selvitykset ovat osoittaneet talousoppineitten mielestä sitä, että Kainuu ei selviä näin usealla kunnalla. Olen itsekin joutunut pohtimaan tarvitsemmeko näin paljon virkakoneistoa vähenevää väestöä varten. Tämä on ollut itselleni tärkein syy kannattaa kuntaliitosselvityksiä erityisesti Ylä-Kainuun alueella.

Mitään ei ole jäänyt selvityksistä käteen. Jokainen kunta on jo autuaasti unohtanut kaiken pohtimansa aiheesta. Se oli selvillä jo viime eduskuntavaalien jälkeen, kun keskusta sai vaalivoiton ja pääministerin paikan. Siinä vaiheessa Kainuun kunnat lopettivat yksimielisesti pohtimisen säästöistä. Kaikki kunnat ovat keskustavetoisia ja ainoastaan Kajaanissa on keskustalla vastavoimia. Kaikki keskustalaiset saivat piristysruiskeen vaalivoitosta. Jokainen odotti, että Sipilä ja keskusta antavat kepulaisille kunnille dopingia. Suomeksi sanottuna verovaroja jaetaan myös tuottamattomaan toimintaan, eli organisaatioiden hengissä pysymiseen.

Pitkään jatkunut lama on hieman helpottunut ja sen ansiosta kunnissa on huokaistu helpotuksesta. Samoin muuallakin kehitysalueilla. Mitä enemmän eteläosissa maata talous epyy, sitä ennemmän se tietää verotuloja. Vaikka aivan heti Kainuun kunnat eivät lähtisikään kasvuun, tuo elpyvä talous jokaiselle hyvää. Osassa maakuntaa on jo näkyvissä elpymistä myös paikallisesti. Kuhmossa puuteollisuus, Sotkamossa matkailu ja Talvivaaran kaivos. Kaivos säteilee vaikutustaan myös muualle ja erityisesti Kajaaniin, joka muutoinkin on alöueellisesti veturina elpymiselle.

Kainuun seurakunnat ovat nyt yhdistymishaluissaan auttamattomasti myöhässä. Keskustalaiset (kirkkovaltuutetut) ymmärtävät oikein hyvin, että elpyvä talous auttaa myös kirkon verokertymiä. Olen hieman tullut kyyniseksi kaikille talousihmisten vakuutteluille pakosta. Nyt kun pakko on lopetettu jokainen näkee, että kyllä me selviämme itsenäisinä kuntina. Lama opetti meitä ajattelemaan asioita hieman toisin ja näkemään sen, ettei kunta ole se joka tekee kaikkien puolesta kaiken. Jokaisella meistä on oma vastuumme yksilöinä ja erilaisina ryhminä toisistamme. Kuntalaisina voimme tehdä paljonkin sellaista, mihin on aiemmin tarvittu kuntaa rahoineen tekemään kaiken.

Paluu hieman takaisin tuo sitä yhteisöllisyyttä, josta on ollut puutetta. Yhteisön jäseninä voimme auttaa kokonaisuutta antamalla aikaamme toisiamme ja yhteisöämme varten. Viime joulun aikana järjestettiin Suomussalmella yksinäisten joulujuhla. Käydessämme palautepalaveria nousi vahvasti esille se, että tiukemmat ajat ovat tuoneet meille silmiä näkemään ja tekemään hyvää. Valtaisa joukko vapaaehtoisia teki kovan työn pelkästä ilosta. Ilosta tehdä yhdessä vapaaehtoistyötä toisten hyväksi. Seuraavana jouluna vapaaehtoiset ovat valmiina ja jo nyt kudotaan sukkia ja mietitään mitä muuta voisimme tehdä.

Kunta ja seurakunta ovat hyvä olla olemassa. Ihmiset yhteisöjen jäseninä voivat näiden alla tehdä korvaamatonta työtä toisten hyväksi. Siihen ei ole mitään pakkoa. Pelkästään iloa. Kunnat ja seurakunnat voivat huokaista nyt helpotuksesta.

Lopetetaan hedelmätön pakottaminen. Keskitytään olennaiseen. Ihmiseen.

Avainsanat: kuntaliitosselvitykset, taloudellinenpakko, kriisikuntaselvityshyrynsalmella, seurakunnatjälkijunassa, ihminenkeskiössä

050 Usko ahdistaa

Perjantai 23.2.2018 klo 20:26 - yrjöpoeka

Viimeiset kymmenen vuotta ovat yhdet ja samat ”hippiäiset” saapuneet Kainuuseen. Kuten muuttolinnut, he ovat saapuneet ihastelemaan Talvivaaran kaivoksen vesitilannetta ja sieltä kaivettavia mineraaleja. Nämä muuttolinnut vaeltavat kaikkialle missä yritetään hankkia elantoa, joko maaperästä tai metsistä. He ovat vihreitä. Heidän elämässään ei ole mitään muuta. Saapuessaan Kainuuseen he kokevat ihmeellistä voimaantumista.

Heitä ei ole monta, mutta heidän tehtävänsä on tuoda meille Kainuulaisille heidän sanomaansa. Sanoma on, että meidän ei pitäisi asua täällä ja yhtään ruohonkortta ei saisi katkaista. Heidän mielestään Kainuun museoiminen pelaistaisi vihreän utopian. Onneksi täällä Kainuussa asustaa selviytyjiä. Vihreiden älämölöstä huolimatta Kainuulaiset kuokkivat maata ja kaatavat metsiä tarpeisiinsa. Talvivaaran alueelta kaivetaan malmeja ja viimeisimpänä aineena alueelta yritetään uuttaa uraania. Selvitysten perusteella, jos uuttaminen onnistuu, Suomesta voisi tulla omavarainen uraanin osalta.

Tämä koetaan Kainuussa hyväksi asiaksi, koska maata kerran kuoritaan niin otetaan sieltä kaikki kerralla pois. Vihreitten mukaan sitä ei saa ottaa sieltä pois, koska se säteilee. Heidän mielestään sieltä voi ottaa muuta pois jos on pakko, mutta ei uraania. Uraani on vihreiden uskonnossa se suuri saatana, jota on vastustettava kaikin tavoin. Katsellessani Kainuun vihreiden yhteiskuvia en voi olla nauramatta. Jokaisella meistä on ennakkokuva vihreistä. Kainuun vihreät oikein alleviivaavat olemuksillaan oman vihreytensä. Epäsiisti pukeutuminen ja ulkomuoto sopii ilmeisesti heille, mutta Kainuulaiset ovat siirtyneet Ryysyrannan ajoista 2000-luvulle. Siihen kuuluu tärkeimpänä yleinen siisteys.

Yritin eilen osallistua Kainuun evl.seurakuntien Suomussalmen tiedoitustilaisuuteen. Tässä tilaisuudessa tuotiin alueen asukkaille tiedoksi, kuinka on aivan pakko liittyä yhteen. Liittymisellä saataisiin säästöjä, joista ei tilaisuudessa ollut mitään tietoa. Palvelut myös paraneisivat ja siitäkään ei ollut mitään faktaa esittää. Kainuun kuntien pakkoliitoksista puhuttiin aivan muutama vuosi sitten. Silloin sanottiin, että muutoin ei selvitä. Nyt ei puhuta mitään asiasta. Ei puhuta koska selvitään, kuten on selvitty tähänkin asti. Myös seurakunnat tulevat selviämään, koska ovat selvinneet huomattavasti vaikeamammatkin ajat.

Sain ensimmäisen puheenvuoron ja ehdin kertoa muutaman lauseen verran ajatuksiani, kunnes päänsärkykohtaus (migreeni) keskeytti kaiken. Olen joskus aiemminkin kokenut saman. Ajankohta on aina ollut keväällä. Päänsärkykohtaus on niin kivulias, että sitä ei voi sanoin kuvata. Eilen sivullinen tilasi paikalle ambulassin ja sen henkilöstö seurasi vajaan tunnin tilannetta. Onneksi siitä selvittiin. Enemmän minua harmitti se, etten voinut tilaisuudessa vaikuttaa omalta osaltani sitä, mihin suuntaan seurakuntaa on vietävä.

Olen viimevuosina puolustanut kirkkoa ja seurakuntaa aina kun on aloitettu kampanjointi kirkosta eromaisen puolesta. Nyt olen tienhaarassa. Seurakunta on tiivis yhteisö lähellä ihmistä. Kainuun kokoinen seurakunta ei ole minua varten. Kuten hyvin paljon ystäviäni, minäkin joudun vetämään tilanteesta omat johtopäätökseni. MIkä on tärkeintä? Kirkon seinät? Kirkon hallinto?

Vai pieni ihminen uskon ja epätoivon välissä.

Avainsanat: talvivaara, terrafame, uraaninuuttaminen, geneettinenominaisuus, kainuunseurakuntienyhteenliittämisenpakko, migreenikohtaus, hallintovaiihminen

049 Olympiahuumaa ja tyytymättömyyttä

Keskiviikko 21.2.2018 klo 17:46 - yrjöpoeka

Näyttää vahvasti siltä, että Suomen mitalisaalis jää todella ohkaiseksi käynnissä olevista olympialaisista. Kolme pronssia ei ole mitään sen rinnalla, että naapurimme Norja sai tänäänkin (21.2) kolme (3) kultamitalia. Kaiken huipuksi Suomen naisten jääkiekkojoukkue sai pronssia ja miesten joukkue paluulipun. Tämä jääkiekosta kohkaaminen on ollut posketonta ja nyt se sai nenilleen kunnolla. Täytyy sanoa, että onneksi olivat naiset mukana. Naisten ei tarvitse hävetä kotiinpaluuta, heillä on jotakin tuliaisina.

Miesten hiihto on todella syvällä suon uumenissa. Olisikohan aika lähteä oikeasti treenaamaan ja pois sieltä Jyväskylän hapenottotesteistä. Lahden katasrofin aikana miesten aika kului liikaa laboratorioissa ja sen tulokset me hyvin tiedämme. Olisiko aika siirtää valmennus joukkuevalmennukseksi, kuten Norjassa tehdään. Suomessa on vallalla kivikautinen usko siihen, että yksin puurtaminen on se paras muoto ja välillä käväistään laboratoriossa testeissä. Norjassa laitetaan koko ryhmä mäkeen ja jokainen harjoitus on samalla joukkueen sisäinen testi ja kilpailu. Vuosia jatkunut yhdessä treenaaminen tuottaa aivan toisenlaista tulosta. Sen tuloksen voi jokainen nähdä mitalitilastosta.

Kovat pakkaset ovat antaneet itselle ja Usva-neidolle mahdollisuuden todella seurata kisoja. Seurasimme tänään naisten ja miesten parisprintti viestejä. Mitä enemmän toimittaja meuhkasi sitä kuumempana kävi Usva-neiti. Miesten kisoja seuratessa se hyppäsi sylistäni ja meni aivan television ruutuun kiinni. Hyvä kun sain naurultani kuvaa otettua. Kun tuli selväksi, ettei Suomi menesty ja toimittaja hiljeni, Usva laittoi silmät kiinni ja nukahti syliini. Urheilu on raskasta huvia ja käy voimille.

unnamed.jpg
Usva metelöi kun Suomen hiihto ei kulje.

Patria kohu ei laannu ja sitä ei vähennä tänään pidetty tiedoitustilaisuus. Tilaisuutta ei olisi tarvinnut edes pitää, oli se sen verran ympäripyöreää vedätystä. Voimme olle varmoja, että tulevina päivinä toimittajat saavat selville lisää epäselvyyksiä. Yhtiön johto yrittää pestä itseään puhtaaksi, mutta kuten alusta asti olemme nähneet, selittäjien korvat heiluvat. Tänäänkin itselle tuli tunne, että Patrian toimitusjohtaja puhui muunneltua totuutta. En tiedä miksi, mutta olen tottunut luottamaan siihen, että ihmisen puhuessa muunneltua totuutta sen aistii. Näin tunsin tänäänkin. Tulemme näkemään vielä uusia totuuksia aiheesta. Olisi mielenkiintoista kuulla Supon Pelttarin näkemys aiheesta?

Tilastojen mukaan työttömyys vähenee. Työttömillä on töitä ja Suomi pelastuu. Virallisesti kuitenkin tunnustetaan, että väheneminen johtuu pätkätöistä ja silppu työsuhteista. Tilastot kohentuvat, mutta työläisen eläketurva ei kohene. Kaiken lisäksi nämä pätkätyölliset joutuvat turvautumaan ns. köyhäinapuun. Sosiaalitukia siirretään toisesta taskusta toiseen. Tilastoihin tulisi merkitä vain ne ihmiset, jotka ovat saaneet oikeaa työtä. Työtä jolla työntekijä ja hänen perheensä tulevat toimeen. Nyt kaunistetaan vain tilastoja ja keskustan jäsenten hyvää mieltä tupailloissa.

Onneksi on olemassa Väyrynen. Sipilän lähtölaskenta on alkanut. Nyt kepun kentällä pelimiehet tarkoin haistelevat ilmaa. Siellä haistetaan kasvanut tyytymättömyys kepun linjaan. Väyrynen ja muki voivat myydä vielä hyvin.

Avainsanat: miestenjääkiekkojoukkuesaipaluulipun, joukkuetreenitkunniaan, norjanmalli, sharpeineitousva, patriakohu, sipilänlähtölaskenta, väyrysenmuki

048 Telkun töllöttäjät

Maanantai 19.2.2018 klo 19:55 - yrjöpoeka

Olympialaisten alla kuvittelin, että seuraan vain perinteisiä hiihtolajeja televisiosta. Viime perjantain jälkeen olen nyt ”pakotettu” viettämään pitkiä päiviä kotosalla ja sisällä. Olemme vaimoni kanssa aina olleet koiraihmisiä ja nyt saimme kotiimme todella ihanan SharPei pennun. SharPei koirarotu on karvoitukseltaan heikko ja nyt kovilla pakkasilla ei ulkosalla käydä kuin pakollisilla tarpeilla.

Siksi nyt on aikaa lojua koiran pennun kanssa lattialla ja ottaa päivisin luvallisesti torkkuja tasaisin väliajoin. Väliajoilla katselemme televisiosta urheilua ja nyt ei ole väliä mitä lajeja sieltä tulee. Usva-neito on ollut yllättävän kiinnostunut television ohjelmista ja se osaa todella ilmehtiä osuvasti kun selostajan ääni kovenee. Tänään katsoimme Mika Poutalan luistelua ja pidin kamerani valmiina. Usva oli surullisen ja totisen näköinen, kun Poutala ei saanut mitalia.

IMG_20180219_145639-EFFECTS.jpg
Ei ole totta... Mika Poutala epäonnistui..

Viikonloppuna Usva katseli sohvalla istuen miesten viestiä ja kun se ei sujunut hyvin, solahti alas sohvalta lattialle nukkumaan. Mikäpä siinä sitten oli itselläkin pötkähtää Usvan viereen. Nyt on menossa leimautumisvaihde ja minä olen nukkunut öisin koiran vieressä. Aaamuyöstä Usva on aina kainalossa ja kuono korvassani. Kun itseäni alkaa päivällä ramaista, ei tarvitse kuin laskeutua matolle, niin kaveri löytyy heti kainaloon. Nyt on pakkasviikko, joten nyt löydämme hyvän päivärytmin.

Aiemmin ei ole minulla ollut näin aktiivista rotua, joka kokeilee aivan kaiken mitä hampaisiinsa saa. Matot saavat huutia. Paperi on sille aivan vastustamatonta tavaraa. Vessapaperirullaa on mukava levitellä kaikkialle. Kaikki ulokkeet ja seinien kulmat saavat kokeilevan pureskelun. Purulelut eivät kiinnosta, vaan kaikki se jota ei saisi purra. Metalli, muovi, puu ja kaikki mahdollinen on nyt koetuksella. Ja se viaton ilme sinisissä silmissä, kun antaa hänelle hieman toruvaa palautetta. Mitä minäkö, ne näyttävät sanovan ja saman tien kokeilee hampaitaan johonkin muuhun.

Ystävät ovat toisaalta kummastellen kyselleet, miksi tämä rotu. Koiraihmiset pitävät valintaa aivan onnistuneena. Olen samaa mieltä. Itsellä ikääntyminen tuo runtuja kasvoille, joten olemme pian samankaltaisia. Usva kasvaessaan täyttää nyt löysän ihonsa ja siliää. Minä rutistun joten tasoissa ollaan. Kuva ohessa.

IMG_20180216_145225.jpg

Nyt meistä on tulossa telkun töllöttäjiä. Loppukisat sujahtavat syöden ja nokosia ottaen. Siinä sivussa kuvaan Usvan ilmeikkäitä arviointeja suomalaisten onnistumisista.

Avainsanat: sharpei, sohvaperunat, mikapoutala, suomenmiestenviestinelikko

047 Kuka on terroristin apulainen

Lauantai 17.2.2018 klo 18:23 - yrjöpoeka

Mikä tai kuka on terroristi? Miten terroristi toimi ennen ja nyt? Mitkä olivat toimintatavat ennen ja nyt? Meillä on selkeä kuva mielessämme terroristista. Hän on se joka tunteettomasti räjäyttää ja tappaa. Terroristin kohteena voi olla kuka vain. Terroristilla on yleensä aina poliittinen sanoma teolleen. Maailma oli ennen mustavalkoinen ja sitä oli helppo ymmärtää. Terroristi tappoi ja oli selkeästi paha. Lähellä olevat tarkoittivat vain hyvää.

Tänään puhutaan paljon hybridi vaikuttamisesta. Olen muutaman kerran kirjoittanut pienistä vihreistä miehistä, joiden sanoma on ympärilleen aina sama. Se on mustavalkoinen ja aina sanoman levittäjän mielestä paha. Hänelllä ei ole mitään hyvää sanottavaa lähiympäristöstään. Hänen mielestään kaikki muut tuhoavat hänen mieleisensä ympäristön ja kaikki muiden teot ovat pahoja. Tämä jatkuva mustavalkoinen ajattelu eristää hänet pikkuhiljaa ympäristöstään. Hän ei itse sitä välttämättä osaa edes ymmärtää, saati nähdä.

Tämän päivän pahin ympäristöterroristi on homeen tuhoavasta vaikutuksesta vaahtoava lähimmäinen. Hän on tietämättään osunut kultasuoneen ja hänen sanomansa on vaikutuksiltaan tuhoisa. Omasta mielestään hän on vaikuttaja ja hänen opetuslapsensa pitävät häntä melkein messiaana. Vaikutuksen lähialueella olevat ihmiset alkavat uskoa häntä ja jakavat pian hänen sanomaansa kyselemättä ja kyseenalaistamatta. Tämä ilmenee kulovalkean lailla kaikkialle levinneestä homekoulu hysteriasta.

Julkisuus ja erityisesti media on lähtenyt näiden terroristien mukaan kyseenalaistamatta vaahtojien sanomaa. Hämmästyttävän usein ja samankaltaisesti toimittajat alkavat tehdä uutisia homeen vahingollisista vaikutuksista. Kukaan ei koskaan ole pohtinut mitä home on ja mikä on sen positiivinen rooli luomakunnassa. Kaikki toimittajat ovat lähtökohtaisesti samasta koulukunnasta ja ikäluokasta siinneitä pieniä vihreitä luomakunnan kruunuja. Heidän sanomansa ja ymmärryksensä ovat kaikkien muiden ihmisten tietojen ja ymmärryksen ulko- ja yläpuolella.

Homekoulu sana on vaikuttavuudeltaan tyrmäävä ja sen sanomaa kuunnellaan, koska sitä ei voi sinällään nähdä. Ihmisiä kiinnostaa aina se mitä ei nähdä. Usko on aivan samanlainen. Sitä ei nähdä, mutta siihen uskotaan ja sen puolesta kiihkoillaan ja soditaan. Tänään tämä terroristi pystyy kaikkialla Suomen kunnissa median välityksellä vahingoittamaan meidän vaaleilla valittuja luottamuselimiämme. Nyt ei tarvitse kuin sanoa kuin muutaman kerran, että kaikki koulut ovat homekouluja, me haluamme puukouluja. Pian valtuutetut ovat julkisen painostuksen ansiosta pohtimassa ja päättämässä uusien miljoonia maksavien koulujen rakentamisesta.

Virkamiesten ja -naisten kaikki yritykset kertoa, että mitkään tutkimukset eivät terroristien sanomaa tue, kaatuvat äänekkääseen älämölöön. Poliittisen vihreän puolueen toimesta kaikkialla järjestetään avoimia tilaisuuksia, joihin homekoulujen tuhoisasta vaikutuksesta tulevat kertomaan yhdet ja samat uskonoppineet. Tänään juuri tämänkaltainen tapahtuu Suomussalmella. Muutaman kiihkoilijan aloittama kampanja tuottaa nyt hedelmää. Kukaan ei enää pohdi keisarin uusia vaatteita.

Nyt meitä kiehtovat vain puukoulut. Niitä liimataan kasaan. Liima on varmasti aina turvallista. Odotan sitä hetkeä, kun terroristi ja apulainen hoksaavat tämän.

Avainsanat: mediatukeeekoterroristia, hybridivaikuttaminen, homekoulut.puukoulutpelastajana, liimapuupalkki, liimapuulevy, cltrakenne

046 Doping, kansallinen velvollisuus

Lauantai 17.2.2018 klo 15:22 - yrjöpoeka

Olympialaisten alla saimme kuulla ja nähdä erityisesti venäläisiin kohdistuvista doping-sanktioista. Norjalaisista on aina hieman juttua tehty, mutta kukaan ei ole saanut heitä savuava ase kädessä kiinni. Huulirasvaa on toki käytetty ja astma lääkitys on norskeilla todella massiivinen. Mikäli minä haluaisin saada lääkäriltä tuhatkertaisia annoksia, se ei onnistuisi. Mutta norjalaiset ovat eritapaus. He ovat niin sairaita, että heitä on pakko lääkitä raskaimman mukaan.

Oma kyyninen arvioni on, että norskit peittävät huulirasvoilla ja astma lääkkeillä aivan jotakin muuta. Venäiläisten kohdalla on sitten nähty hieman kummallisempi tapa boikotoida urheilijoita. Syytetään kansallisesta ja järjestelmällisestä dopingista, mutta ilman selkeitä todisteita. Kerrotaan jotakin agenttitarinaa muutetuista tuloksista. Sitten urheilijat saavat oikeutta urheilun kansainväliseltä oikeusturva järjestelmältä. Olympia valtikkaa (norskit) ylläpitävät vähät välittävät siitä, heillä on valta ja voima. Kyyninen mieleni uskaltaa veikata, että norjalkaisten johtamat järjestelmät haluavat saada keskustelut siirtymään toisaalle, pois norskien rasvoista ja muista lääkityksistä

On hyvä hurskastella ja väittää jonkun muun tukevan massiivista dopingia tulosten parantamiseksi. Ei toki norskit käytä mitään, eihän? Eivät ainakaan suomalaiset, eihän ? Mehän olemme puhdistaneet itsemme Lahden käryjen jälkeen. Näiden käryjen jälkeen ovat silloin savuava ase kädessä kiinni jääneet nyt puhdistaneet meidän mielestämme itsensä ja järjestelmän. Valmentajat ovat jo pitkään saaneet valmentaa. Kärynneet hiihtäjät tekevät arvokasta työtä suomalaisen hiihtourheilun eteen. Suksitehtaat ottavat heidät töihin. Maksavat kipukorvauksia järjestelmän oikeudentunnon puolesta.

Aivan kuin pisteenä iinpäälle, näitä kärynneitä urheilijoita kutsutaan eri televisio kanavien kommentaattoreiksi. Oikein alleviivaten he voivat kauhistella Venäjän tapaa loukata puhdasta urheilua. Itse olen sitä mieltä, että kärynneitä urheilijoita ei koskaan enää saisi julkisesti käyttää hiihtourheilun näkyvillä paikoilla. Kärynneet hiihtäjät saisivat korkeintaan toimia suksitallien talonmiehinä. Hekin voivat olla vaarallisia, kuten tapaus Martti Vainio aikolnaan osoitti. Kuunnellessani Isometsää, Kirvesniemeä ja Immosta, voi kuulla, etteivät he kadu tekemisiään. Heitä harmittaa vain se, että jäivät kiinni. Juuri tämän mielikuvan takia heitä ei koskaan saisi päästää hurskastelemaan julkiseen mediaan.

Miksikö nän. Siksi, että mikäli haluamme tukea puhdasta urheilua, meidän on heitettävä ulos kaikki ne jotka toivat Suomeen järjestelmällisen huijauksen. Koira ei karvoistaan eroon pääse pitää tässä tapauksessa erittäin hyvin paikkansa. Minua näiden huiputtajien julkisuudessa olo ja toiminen erityisasiantuntijoina oksettaa. Tästä syystä en juuri jaksa enkä viitsi seurata suuria urheilukilpailuja. Tämä koskettaa erityisesti hiihtoa.

Meneillään olevissa olympialaisissa Suomen miehet eivät loista. He yrittävät kisailla pelkällä kaurapuurolla. Eron hiihtoajoissa muihin maihin voi jokainen nähdä tulosluetteloista. Kaurapuuro ei riitä. Sitä nämä entiset huiput yrittävät median ystävällisellä avustuksella meille kertoa. Suomi ei menesty hiihtokisoissa ilman massiivista kansallista ohjelmaa.

Pian valmennusjohto ja järjestelmä taipuvat tutkimaan miten voisimme saavuttaa kansainvälisen kärjen. Sitä ennen, hutkitaan muita.

Avainsanat: norjalaistahuulirasvaajaastmalääkitystä, lahdendopingkäryt, isometsä, kirvesniemi, immonen, kaurapuuronvoimallavoittoon,

045 Löylykauhasta asiaa

Torstai 15.2.2018 klo 19:37 - yrjöpoeka

Kuntalaisaloite on lähivaikuttamisen keino, jolla kuntalaiset voivat tuoda äänensä kuuluviin kunnan asioissa. Kuntalaisaloite on yksittäisen asukkaan tai asukasryhmien laatima kirjallinen aloite, jonka kautta kunnan asukas voi vaikuttaa suoraan oman kuntansa toimintaan ja päätöksentekoon. Kuntalaisten aloiteoikeudesta säädetään kuntalain (410/2015) 23 §:ssä

Kunnan asukkaiden lisäksi yhteisöillä ja säätiöillä on oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa. Myös palvelun käyttäjällä on oikeus tehdä aloitteita kyseistä kunnan palvelua koskevassa asiassa

Näin kerrotaan kuntaliiton sivuilla. Kunta on se elin, johon valitaan kunnanvaltuutetut tekemään päätöksiä. Päätökset koskettavat kuntalaisia ja ne eivät aina tyydytä kunnan asukkaita. Toiseksi jokin palvelu voi olla huono ja toimimaton. Jossakin kohteessa voi olla vikaa ja kuntalainen voi haluta siihen korjausta. Sitä varten on olemassa kuntalaisaloite. Aloitteeseen kannattaa kirjata vapaamuotoisesti mikä mättää. Aloitteeseen kirjataan missä kohde tai vika sijaitsee. Tai sitten mihin ja minne halutaan mahdollisesti jotakin uutta.

Kuten kuntaliiton ohjeessa selkeästi kerrotaan, kuntalaisaloite on kuntalaisia varten. Aloite esitetään kunnan luottamuselimissä ja lopullisen vastauksen antaa joko virkamies, alempi luottamuselin ja viimesijaisena kunnanvaltuusto. Kaikki kuntalaisaloitteet tuodaan kunnan valtuustolle vuosittain tiedoksi. Näin tämän pitäisi toimia käytännössä. Nyt saan kuitenkin hämmentyneenä seurata, kuinka Suomussalmen kunnanvaltuutetut tekevät itselleen kuntalaisaloitteita. Voitte lukea siitä tästä.

Olen itse toiminut pitkään kunnanvaltuutettuna ja toiminut eri lautakunnissa ja myös puheenjohtajistossa. Olen toiminut myös maakunnallisissa tehtävissä kaksi valtuustokautta. Missään en ole aiemmin törmännyt tällaiseen toimintaan. Valtuutetulla on jo valmiiksi kaikki ovet avoinna kunnan/maakunnan virkakoneistoon. Mikäli jokin asia ei toimi, silloin rittää keskustelu vaikka kahvipöydässä ja asiaa lähdetään korjaamaan. Nyt valtuutettu toiminnallaan työllistää koko koneiston.

Ensiksi virkamies käsittelee asiaa, kirjaa sen saapuneeksi ja se kirjataan kunnan diaarioon. Seuraavaksi siitä tehdää suunnitelma joka viedään luottamuselinten käsiteltäväksi. Tupakkia, kahvia ja aikaa kuluu. Kuten tässäkin paikallislehti Ylä-Kainuun jutussa ilmenee, löylykauhan hankintaan vaadittiin useiden kuukausien työ. Homma olisi toiminut näppärästi siten, että olisi esittänyt kylpylän henkilökunnalle vastaanottotiskillä kysymyksen. Saisiko saunaan toisen löylykauhan, kiitos. Valtuutetulle tämä oli ilmeisesti liian vaikea rasti. Valtuutettuna hän oli saanut esitteistä lukea taikasanan. Se sana oli kuntalaisaloite. Haa, minä Matti Mulari olen kuntalainen. Voin siis tehdä valtuutetuille tiukan kysymyksen ja vaatimuksen.

Suomussalmi suuntaa näin reteästi huomiseen. Virkamiehet saavat työtä ja tuppi heiluu. Paikallislehti Ylä-Kainuu kirjaa valtuutetun tekemän urotyön kansalaisille luettavaksi.

Suomussalmi. Tahdosta tekoihin.

Avainsanat: kuntalaisaloite, kuntaliitto, kuntalaisenvaikuttamismahdollisuus, paikallislehtiyläkainuu, suomussalmitahdostatekoihin

044 Siltarumpupolitiikkaa perhepalveluissa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 8:34 - yrjöpoeka

Takavuosikymmeninä tunnettiin tällainen nimitys. Arvostetut poliitikot hallituksissa vedättivät rahanjaossa kotiinpäin, jotta oma uudelleen valinta varmistuisi. Rkp ja keskusta ovat olleet tässä erittäin ansioituneita. Keskustalla tämä jatkuu ja viimeisin nähtiin lasten kotihoidontuen pitämisessä ennallaan. Keskustan ja erityisesti pääministerin ja perhepalveluministerin kotikenttä vaati, että mitään ei saa muuttaa. Suurilapsisten perheiden kotihoidontuen oli säilyttävä ennallaan koko kolmenvuoden jakson ajan. Siinä välissä he ehtisivät pyöräyttää uusia lapsia lisää, jotta tulevien keskustan äänestäjien lukumäärä säilyisi samana.

Tuntuu jotenkin oudolta ajatus, että jonkin pienen ja alueellisen ryhmän eduista huolehtiminen tehdään veronmaksajien kukkarolla. Keskustan naisten kotonaolemisen hinta on mielestäni tänään kohtuuton. Keskusta puhuu hartaasti lasten kotona kasvattamisesta. Samaan aikaan yhteiskunta muuttuu todella nopeasti ja lasten varhaiskasvatus on todella tärkeätä lasten tulevaisuuden takia. Tulevina vuosikymmeninä meillä ei ole varaa enää yhteenkään koulupudokkaaseen. Menneen ajan perhepalvelut eivät elä enää oikeassa ajassa. Nyt ei enää pitäisi ajaa pelkästään hellan ja nyrkin välissä pidettävien keskustan naisten etua. Nyt pitäisi ajaa jokaisen syntyvän lapsen etua.

Ministeri Saarikon ja pääministerin ratkaisu palvelee jatkossa Suomen etua. Seuraavassa hallituksessa me emme tule näkemään ketään nykyisistä kepun ministereistä. Toivottavasti näemme tulevassa hallituksessa sellaisia politiikkoja, joilla on näkemystä uudenlaisesta perhepalvelumallista. Mallista, jossa ei jaeta yhteiskunnan varoja jäsenkirjan ja uskonnon varjolla. Mallista joka palvelee tulevaisuudessa kaikkien perheiden etua ja erityisesti lapsien etua varhaiskasvatukseen. Jokainen on jo nähnyt rajun ja nopean muutoksen koulumaailmassa ja se jatkuu entistä nopeammin.

Tämän perhepalvelu vedätyksen muistavat erittäin hyvin ihmiset siellä, missä heitä on eniten. Suurissa kaupungeissa etelässä. Siellä ei keskustan politiikka pure, jalasmökki Väyrystä lukuunottamatta.

Avainsanat: siltarumpupolitiikka, perhepalveluministerisaarikko, lastenoikeusvarhaiskasvatukseen, jalasmökkiväyrynen

043 Väyrystä, Kärnää ja lottoa

Tiistai 13.2.2018 klo 15:24 - yrjöpoeka

Lapin kuninkaasta Paavo Väyrysestä puhutaan paljon ja myös kirjoitetaan paljon. Ei päivää ilman mainintaa Väyrysestä. Viimevuoden loppu ja nyt alkuvuosi ovat olleet päivittäistä väykkä tulitusta. Paavo on todella median lempilapsi. Toisaalta Paavoa pidetään harmittomana, mutta toisaalta hänestä löytyy sellaista särmää jota ei muilla ole. Se on ainakin varmaa, että pohjaton usko omaan erehtymättömään mielipiteeseen on ainoa oikea. Sitä vahvaa uskoa ei muilla ole. Keskustan nykyiset puoluesatraapit vihaavat Paavoa, mutta tietävät, että ilman Paavoa keskustasta ei puhuttaisi näin paljoa. Kainuun Sanomat ja Kainuun keskusta on aloittanut todella vahvan työn. Sotkamo halutaan täyttää oikeilla kepulaisilla.

Paavon varjossa on Lapissa kasvanut toinen kepulainen, joka ampuu kaikkea mikä liikkuu. Ampuu myös vaikkei liikkuisikaan. Hän on Mikko Kärnä. Viimeisten kuukausien aikana ei ole ollut sellaista päivää ettei mediatiedote tai twitter viesti singahda ilmoille. Välillä saavat vihreät ja muut erimieltä olevat tulta ja tappuraa. Ei ole olemassa aihetta mistä Kärnä ei jotakin sanoisi. Tiedoitteet seuraavat toisiaan ja kepun alueelliset lehdet julkaisevat ne uskollisesti. Metsä, metsänriista ja myös rauhoitetut alueet ja eläimet ovat vapaata riistaa ja tuhottavissa ja tapettavissa. Joutsenkaan ei ole turvassa häneltä, kuten keskustan tukilehti uutisessaan toteaa.

Eurojackpot on uhkapeliä ja siinä tuurilla on suunnaton merkitys. Onni nimisen kaverin pitää istua olkapäillä pelikuponkia täytettäessä. Kukaan Veikkauksen pelejä pelaava, ei usko kymmenien vuosien aktiivisesta pelaamisesta huolimatta kenestäkään tulevan ammattilaista. Olen itsekin pelannut näitä pelejä aina silloin, kun pelien potti on kasvanut isoksi. Olen joskus sitten saanut jopa kokonaisia euroja voittoina, ei kuitenkaan koskaan yli kymmenen euron. Harvahkolla pelaamisella en kehity ammattilaiseksi, enkä edes usko kehittyväni paremmaksi pelaajaksi.

Urheilussa sen sijaan kehitytään vuosien mittaan ja siinä voidaan lopulta puhua ammattimaisuudesta. Jatkuva itsensä rääkkääminen kovissa harjoituksissa antaa urheilijalle hyvän pohjakunnon ja lopulta uskon siihen, että hän voi olla voittaja. Ja juuri sen takia, että kovaa vuosien harjoittelua on riittävästi takana. Ampumahiihtäjät kehittyvät myös ammunnassa todella kovan luokan ammattilaisiksi. Niin miesten kuin naisten kovissa kisoissa voittavat vuodesta toiseen samat nimet. Kovat kiertueet Euroopassa jokaikinen viikonloppu, antavat kuvan tosiammattilaisista. Näissä mittelöissä ei kukaan puhu tuurista mitään. Jokainen tietää mitä voittaminen vaatii.

Huolimatta ammattimaisuudesta ja jopa voittamisesta, joskus jollakin urheilijalla kehittyy epäusko omiin kykyihinsä. Näissä tapauksissa hän alkaakin puhua huonosta tuurista ja huonoista ilmoista. Tuulikin vaivaa vain häntä. Lopuksi urheilija alkaa puhua jo ennen kisoja siitä, että hänellä ei ole koskaan hyvää tuuria tärkeissä kisoissa. Suomessa on yksi tällainen maailmanluokan urheilija. Hän on Kaisa Mäkäräinen. Maailmancupin kisoja hän voittaa mennen tullen ja vie usein kokonaiscupin voiton. Oikeasti hän on kovan luokan ammattilainen ja yksi maailman parhaimmista ampumahiihtäjistä.

MM-kisoissa ja olympialaisissa hän puhuu vain huosta tuurista ja huonoista tuulista. Ollaankohan ampumahiihtoliitossa nyt ajan tasalla? Pitäisikö heidän aloittaa loton pelaaminen. Antakaa Kaisalle lottokuponki ja tuuria.

Avainsanat: paavoväyrynen, keskustanpuoluekokoussotkamossa, mikkokärnä, tuurinmerkityslotossa, kaisamäkäräinen, ampumahiihtoliittolottoamaan, tuurillavoivoittaa

042 Minä teen vain töitä täällä

Maanantai 12.2.2018 klo 16:13 - yrjöpoeka

Turvapaikkaa hakeneita ihmisiä on hallituksen päätöksillä pakkopalautettu lähtömaihinsa. Suomen hallitus teki sellaisen diilin, jossa persujen/sinisten ryhmän vaatimukset piti saada täytäntöön. Toki keskustan vanhoillisen siiven silmissä kaikki kiristykset turvapaikkaan olivat oikein ja hyväksyttäviä. Jokainen joka seuraa uutisvirtaa tajuaa, etteivät palautetut palaa turvalliseen kotimaahansa. Syyria ja Irak ovat täynnä aseita heiluttavia joukkioita. Maiden armeijoilla ei ole otetta kansalliseen turvallisuuteen. Kaiken lisäksi ulkopuoliset maat, USA ja Venäjä etunenässä rahoittavat ja aseistavat eri ryhmiä.

Suomessa on tullut tutuksi Migri ja sen julkisuudesta nauttivat narsistit. He piiloutuvat poliittisten päätöksentekijöiden taakse ja kertovat olevansa vain töissä täällä. 2016 toukokuussa Migri ilmoitti Irakin, Somalian ja Afganistanin olevan turvallisia maita. Päätös tehtiin jotta voitiin toteuttaa hallituksen sopimat kiristykset turvapaikan saannissa. Kaikissa näissä maissa paukkuvat pommit melkein joka päivä ja kukaan ei siellä ole turvassa. Suomi on takuuvarmasti saamassa jatkossa muistutuksia EU:n taholta. Valitettavasti mikään ei palauta henkiin niitä, jotka ovat kuolleet näiden päätösten takia.

Tänään on uutisoitu Irakissa kuolleen Alin tapauksesta. Hänen omaisensa odottaa vielä pakkopalautusta Suomessa. Jokainen voi miettiä miltä tuntuu palata maahan, jossa oma isä on juuri tapettu. Suomella on varaa palauttaa nuoria ihmisiä kuolemaan hallitussovun takia. Keskustan johdossa on julkiuskovainen, mutta omatunto ei kuulu pääministerin tehtäviin. Hän lienee myös vain töissä täällä ja toteuttaa muiden tekemiä päätöksiä. Kuten uusi sisäministeri Mykkänen lausui käsiään pesten, kyseessä on surullinen ja traaginen tapaus. Hänkin on vain töissä ja tekee päätöksiä, kuten hallituksessa on sovittu.

Migri toteaa Alin tapauksesta, että viranomaiset eivät ole enää vastuussa maasta lähetetyn turvallisuudesta. Migrin mukaan kyseessä on vain yksittäistapaus ja siihen voi ottaa kantaa vain yleisellä tasolla. Kaiken lisäksi kaikki on tehty oikein. Lakia on noudatettu ja sillä siisti. Olen todella huolissani suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Lisääntynyt nationalismi ja kansallismielisyys heijastuu kaikkialle. Poliisiin, oikeuslaitokseen ja erityisesti Suomen eduskuntaan ja hallitukseen. Vaikka mitä muuta väitettäisiin, Suomi on menossa samaan kimppaan itäisen Euroopan maiden kanssa. Läntisen Euroopan maat ovat pitäneet keskiössä inhimillisyyden ja Suomi ei enää näytä sopivan samaan joukkoon.

Suomen hallitus ja eduskunta olisi pakkolähetettävä kuukauden reissulle Afganistanin pääkaupunkiin Kabuliin. Sieltä kuukaudeksi Irakiin. Lopuksi kuukauden ajan he voisivat nauttia Syyrian Aleppossa hyvästä ja turvallisesta oleskelusta. Tästä kolmenkuukauden jaksosta hyötyisimme kaikki. Vatulointi ja jappaseminen loppuisi. Hengissä säilyneet edustajat voisivat sitten palattuaan kertoa meille, kuinka siellä kaikki olivat ystävällisesti ase kädessä vastassa.

Päivi Nerg kutsuttaisiin hampaat lotisten kommentoimaan näiden maiden turvallisuustilannetta. Myös hän toteaisi tapauksen olevan surullinen ja traaginen. On jokaisen itsensä vastuulla huolehtia turvallisuudestaan ulkomailla lomaillessa. Lopuksi hän kertoisi kaiken vastuun olevan poliittisten päätöksentekijöiden harteilla. Hän itse on vain töissä täällä.

Avainsanat: turvapaikanhaku, migri, iraksomaliajaafganistanovatturvallisiamaita, päivinerg, mykkänenpesikätensäalintapauksesta, vastuuonpoliittisillapäättäjillä

041 Antakaa hänelle banaani

Maanantai 12.2.2018 klo 10:41 - yrjöpoeka

Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea ovat malliesimerkkejä maista, joissa sotilasparaateilla on suuri merkitys. Näiden maiden johtajat haluavat esitellä aseita, armeijoita ja valmiuttaan käyttää niitä. Afrikassa mahtavat paraatit ja upeat värikkäät pellepuvut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Mitä mitättömämpi valtio, sitä suurellisemmat pippalot. Aseidenmyyjä valtiot, kuten USA, Kiina, Venäjä ja entiset itäeuroopan valtiot hierovat käsiään jokaisen sotilasvallankaappauksen jälkeen.

Aseiden avulla valtaan nousseet hallitsevat omilla armeijoillaan. Tämä toimii niin kauan kuin joukot saavat kaiken haluamansa. Diktaattorien haudoilla ovat useimmat hautausmaat täytetty. Kuka muistaa Irakin Saddam Husseinia. Hänelle oli kaikkein tärkeintä näytellä vahvaa sotilasjohtajaa ja vahvaa armeijaa. Sotilaalliset taidot olivat köykäiset ja siksi USAn sotilasteknologia murskasi hänen kalustonsa ja siinä samalla armeijan. Aaavikot täyttyivät miljardien arvoisista sotaromuista. USA hävitti itäisen teknologian tuotteet ja aloitti heti omien aseiden kylvämisen kaikille halukkaille Irakissa.

Nyt on ilmaantunut uusi suureksi sotilajohtajaksi pyrkivä pelle. Tämä pelle on USAn presidentti Trump. Käydessään Euroopassa hän sai samalla nähdä Ranskan pienen presidentin järjestämän sotilasparaatin. Vähänkö oli Trump kade tästä. Koska Trump pitää itseään messiaana, hän haluaisi maailmman mahtavimman sotilasparaatin Washingtonin kaduille. Hän ei saanut sitä vielä virkaanastujaisiinsa, mutta nyt hän on vallassa ja kaikki on mahdollista. Trumppia ottaa päähän myös ylensyöneen Pohjois-Korean sammakon pullistelu ja näyttävät spektaakkelit. Mahtavat ja värikkäät paraatit ovat olleet kuin sodanjulistus ja nyt hän haluaa paraateja esittelemään USAn asemahtia. Kuten hän aiemmin ilmaisi itseänsä, hän haluaa olla se jolla on suurempi nappula.

USAn sotilaat eivät ole samaa mieltä. He haluavat pitää panssarit varikoilla valmiusasemissa. Osama bin Ladenin eliminoijaksi mainittu erikoisjoukkojen sotilas Robert O'Neill on ilmaissut tämän sotilaan mielipiteen hyvin. ”Me valmistaudumme. Me taistelemme. Sotilasparaati on kolmannen maailman paskaa.”

Hän on oikeassa. Antakaa Trumpille banaani.

Avainsanat: pohjoiskoreansotilasparaati, kolmannenmaailmandiktaattorit, saddamhussein, kimjongun, trumpinsuurempinappula, osamabinladen

040 Onnenpeliä ja kisaähkyä

Lauantai 10.2.2018 klo 17:54 - yrjöpoeka

Päivänlehdet ovat nyt tietysti täynnä olympiahuumaa. Tämän päälle Loimaalla kaikki ovat tuntevinaan, ketkä voittivat 90 miljoonaa euroa. Lehdet tekevät arvuutteluja, mitä sillä rahalla voisi tehdä. Ihmisiltä kysellään Loimaan prismassa, miltä nyt tuntuu. Vastaajat tuntuvat olevan joviaaleja, mutta salaa kaihertaa suunnaton tuska, miksen minä sitä voittanut. Eräskin kertoi toimittajalle, että oli melkein ostanut samoihin aikoihin loton prismasta. Kyllä liippasi läheltä..

Tulevina päivinä ja jo tänään, Loimaan prisman myyntipisteessä on myyty ennäytysmäärä lottoa ja muita uhkapelejä. On jotenkin kummallista, että ihmiset tunkevat samaan paikkaan rahojaan tuhlaamaan. On todella pieni mahdollisuus, että uusi voitto kopsahtaisi samaan paikkaan. Veikkausyhtiö vielä kertoo, kuinka mojova tuuri on Suomea kohdannut Eurojackpot pelissä. Yli 500 miljoonaa suuria voittoja on maahamme virrannut. Häveliäästi yhtiö jättää kertomatta, kuinka suurilla summilla Suomessa on pelattu tätä peliä. On takuuvarmaa, että suurempi summa on kannettu peliin. Lotto ei ole hyväntekeväisyyttä, Se on uhkapeliä ja pelin tarkoitus on tuottaa voittoa yhtiölle.

Olympialaiset on nyt avattu. Yhden pronssimitalin takia on suuri meteli, vaikka itse näin kuinka Pärmäkoski hävisi kilpailun ja jäi kolmanneksi. Vain voitot ovat niitä, jotka muistetaan. Kristan kotikunnan kunnanjohtaja on jo luvannut, että Pärmäkoski on saamassa jotakin hyvää kotikunnastaan. Jos kerran pronssista saa jo talon, niin kyllä pelkästä osallistumisesta pitää tarjota jotakin. Vaikkapa ekovessa pihan perälle. KIlpailujen voittajat saavat palkintonaan hyviä sponsorisopimuksia ja yleensä Audi merkkisen ajoneuvon allensa. Ei kunnan tehtävä ole jostakin metalli levykkeestä taloja ja tontteja jaella.

Mäkihypyn tila on todella surkea. Suomesta ei olisi pitänyt lähettää yhtään hyppääjää kisoihin. He ovat turhan kallis kuluerä, nekin rahat olisi voinut jakaa nuorisotyöhön ja valmennukseen kotimaassa. Suomen joukkueen kokoa on kasvatettu turhilla kisailijoilla. Sellaisilla, joilla ei ole mitään menestymiseen mahdollisuuksia. Sijoitus jossakin 30-60 välillä ei meitä kiinnosta. Joukkueen kokoa on kasvatettu johdon takia. Mitä suurempi joukko, sitä useampi mätisäkki pääsee siivellä kisoja seuraamaan. Kyllä oikeasti jokaisella kisoihin lähteneellä pitää olla mahdollisuus kilpailla voitosta. Harjoittelua ja kokemusta kisoista voi hankkia kotimaassa. Olympialaiset ovat tarkoitettu vain maailman parhaille.

Saimpahan puristettua kisaähkyä itsestäni ulos. Nyt valmistaudun huomisen hiihtoihin. Iivo Niskanen on se, jolla on oikeasti mahdollisuus voittaa. Happo Heikkinen on myös hyvänä päivänä kova luu. Nämä ovat nyt seurannassa ja kisaähkyä lisäämässä.

Avainsanat: eurojackpotinvoittoloimaalle, loimaanprisma, kristapärmäkoski, iivoniskanen, happoheikkinen

039 Vanhoja muistellen tikulla silmään

Perjantai 9.2.2018 klo 12:03 - yrjöpoeka

Muistan omaa lapsuuttani ja radion merkitystä urheilun tarjonnassa. Televisio tuli mukaan vasta oikeastaan 1980-luvulla. Aikoinaan radio toi kuuluville muutamia suomalaisille tärkeitä lajeja. Hiihto oli pääosassa ja Pekka Tiilikainen ja häntä seurasi Paavo Noponen. Hiihdon lisäksi oli ohjelmassa luistelua, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Suomi oli silloin urheilun suurvalta. Silloin kun saimme kuunnella radiosta lähetystä, kotona oli hiirenhiljaista. Jopa isäni kuunteli lähetyksiä, vaikka muulloin jurnutti joutavista ohjelmista ja paristojen kulumisesta.

Kotikylälläni oli runsaasti suuria perheitä ja paljon toimeliaita poikia. Kisojen aikana olivat ladut kunnossa ja jokainen kuvitteli olevansa joku Suomen hiihtosankareista. Jokainen mäki oli otettu käyttöön ja sinne rakennettiin isojen poikien avustuksella hyppyrimäet. Usein saimme kotosalla korvamakeata, kun katkoimme vaivalla tehdyt sukset. Kahvipurkkien ohut pelti oli hyvää korjausainetta ja iltaisin naputeltiin sukset kuntoon. Viikonloput menivät poikaporukalla mäenlaskuun ja pellon ympäryslatujen hiihtoihin. Tämä oli sillä oletuksella, ettei vanhemmilla ollut silloin tarjota työohjelmaa. Halkorante kutsui usein meitä poikia.

Iltaisin ei tarvinnut pohtia tuleeko unta. Ahtaassa kodissani levitimme olkitäytteiset patjat vieriviereen ja uni tuli takuuvarmasti. Aamuisin oli mukava herätä, kun äiti kolisteli uuninsuuluukkuja ja laittoi tulia uuniin. Kahvin tuoksu muistuu vieläkin tuoreena mieleeni. Vanhempana muistaa liiankin hyvin menneet ajat.Tänään olympiakisat ovat täynnä toinen toistaan kummallisempia lajeja. Minua ne eivät kiinnosta ja telkku ja radio pysyvät niiden kohdalla kiinni. Perinteiset hiihdot ja erityisesti väiaikalähtö, ovat minun suosikkejani. Samoin yhdistetty. Muut lajit saavat olla rauhassa.

Tämän lajitulvan takia, kisat ovat venyneet viikkokausien mittaisiksi ja hiihtojen osuus on pienentynyt olemattomiin. Kaikkein surullisinta on se, että perinteistä väliaikalähdön 50-kilometriä ei enää nähdä. Massalähtöisiä kisoja, jotka eivät sytytä. Eivät myöskään tekemällä tehdyt sprintti-hiihdot. Oikeasti pitäisi jonkun aloittaa vanhojen kisojen elvyttäminen. Näissä kisoissa pääosissa olisi hiihto, mäkihyppy, yhdistetty ja luistelu. Kaupan päälle väliaikalähdöin ampumahiihto. Kaikki muu hömppä saisi pitää omat olympialaisensa toisena aikana ja toisessa paikassa.

Olisipa helppo katsoa kisaohjelmaa ja suunnitella oma ohjelmansa. Nyt tuon sillisalaatin seasta on tosi vaikea löytää hiihto. Useissa ohjelmissa se on ilmaistu vain sanalla hiihtoa. Muusta hömpästä kyllä on jo pelkässä ohjelmassa aivan liikaa tekstiä. Kaikkinainen temppuilu sirkukseen pellehyppyineen ja pellepukuineen. Pellekenkien tilalle ovat kehitelleet erilaisia lautoja. Ne näyttävät aivan samankaltaisilta.

Huomenna tiedän ensimmäisen hiihdon tulevan ja siihen varaudun kuohuvalla (Zero-cokis) juomalla ja popcorneilla. Pieni Suomen lippu on varattuna elämöintiä varten. Kisat alkakoot.

Avainsanat: talviolympialaiset, suomenurheiluselostajat, pekkatiilikainen, paavonoponen, väliaikalähdönkuninkuusmatka, pelleohjelmatsirkuksessa

038 Valohoitoa kuntaan

Torstai 8.2.2018 klo 11:02 - yrjöpoeka

Valohoidolla ainakin autoilijat ymmärtävät huollon tekemän työn. Sen työn mikä huollossa jää tekemättä. Eräs tuttuni sai eräältä autoliikkeeltä ja sen huollon johdolta puhelun. Kohtalaisen uusi ajoneuvo varustettiin pienillä merkityillä vioilla, jotka ns. isossa huollossa tulisi löytää ja korjata. Ainakin tulisi soittaa omistajalle ja kysyä korjataanko. Auto kävi huollossa ja sen jälkeen ketjun ammattilaiset tekivät tarkastuksen. Auto oli saanut todellisen valohoidon. Kaikesta oli veloitettu tekemättä mitään. Omistaja ei menettänyt mitään. Sitä en tiedä, kuinka korjaamon esimiehen ja huoltomiehen kävi.

Suomussalmen luottamusjohto asetti reilu vuosi sitten juhlatoimikunnan kehittelemään kunnan 150-vuotis juhlaa. Samassa toimeksiannossa kehiteltiin myös Suomi100 juhlallisuuksia Suomussalmella. Juhlatoimikunta teki esityksen kunnahallitukselle, että Suomussalmi tilaisi Ämmänpäre tilataideteoksen. Päätös tehtiin ja teos pystyttettiin vuoden viimeisenä päivänä. Avajaisia juhlistettiin kunnan järjestämällä näyttävällä ilotulituksella. Tilataideteos kuvaa Ilmari Kiannon Punaista viivaa siten, että siitä lähtee vaakasuoraan punainen valokiila kohti Suomussalmen pääkirkkoa. Toinen viistosti kohti keskustaajaman kirkkoa.

Olin itse toimikunnassa ja oletin, että valaisimen valmistaja oli kokeillut sitä paikallisissa olosuhteissa. Teoksen valot ovat kuitenkin olleet täydellinen pettymys. Olen ollut heti avajaisten jälkeen yhteydessä kunnanjohtoon, mutta asialle ei ole tehty edelleenkään mitään. Olemme saaneet reilulla sadallatuhannella (100 000) eurolla valohoitoa. Olen itse käynyt pallon vieressä hentoisella lumisateella ja sumulla kokeilemassa omaa led-valaisintani. Se on kohtuullisen tehokas ja se päihittää teoksen valotehon mennen tullen. Valon tulisi valaista sateessa ja sumussa 50 – 200 metriin ylöspäin ja vaakasuoraan enemmän.

Teoksen valojen tuli sumussa ja sateella valaista ilmassa olevat pienet hituset niin, että kulkija olisi sivusta nähnyt valopylvään. Oma valaisimeni näyttää sen tehokkaasti. Pallossa oleva valo valaisee vain sen suojana olevan levyn ja hieman pallon juurella lunta. Odotan veronmaksajana sitä, että kunta reklamoi tekijää ja valojen valmistajaa välittömästi. Valohoidosta meidän ei pidä maksaa. Tehokkaita valojärjestelmiä on olemassa. Siitä ovat olleet näyttönä erilaiset valotaideteokset. Suomi100 juhlien osana valaistiin esimerkiksi Saana tunturi. Juhlatoimikunnan mielestä kunnollisella valolla tilataideteos on huomiotaherättävä pysäyttäjä. Teos sopii erinomaisesti Jalonniemen maisemaan.

Suomussalmen kunta etsii uutta kunnanjohtajaa Asta Tolosen lähdettyä uusiin tehtäviin. Hakukierros päättyi ja 17 hakijaa ilmaantui. Sen verran olen ollut mukana luottamustehtävissä ja myös seulomassa erilaisia hakijoita, että ensimmäinen tunne oli pettymys. Hyvin pian tein paikallisen lehden palstalla selväksi, että hakuaikaa on jatkettava. Kunnahallitus tuli aivan samaan tulokseen ja nyt odotellaan uusia päteviä hakijoita. Viimeisten vuosien aikana ovat kunnajohtajien haut järjestään olleet sellaisia, että ensimmäisellä kierroksella eivät ole mukana varteenotettavat hakijat. He tietävät uuden haun tulevan ja jos ei tule, kunta saa mitä tilaa.

Tästä on tulossa erinomainen vuosi. Saan arvioida sitä estottomasti valohoidon tilaa. Sanoa sanasen kunnanjohtajan valinnasta. Kynät ovat terävinä.

Avainsanat: autohuollonantamavalohoito, ämmänpäretilataideteos, suomi100, suomussalmi150vuotta, valotaidetekset, saanatunturinvalaisu, suomussalmenkunnajohtajaastatolonen

037 Paremmat palvelut

Keskiviikko 7.2.2018 klo 13:22 - yrjöpoeka

Otin 26.1 blogissani kantaa Kainuun seurakuntien hankkeeseen yhdistää seurakunnat ja tehostaa näin palvelujaan. Nyt seurattuani Kajaanin seurakunnan uutisointia hautausmaksujen korotuksista ja aikeista myös jatkossa maksattaa kaikesta, olen entistä epäilevämpi seurakuntien yhdistämiselle. Olen vuosien mittaan saanut kuulla usein erilaisten yhtymien edustajien puheita, kuinka palvelut paranevat voimien yhdistämisen jälkeen. Valitettavasti todellisuus on aina ollut se, että palvelut heikkenevät. Erityisesti ne heikkenevät reuna-alueilla.

Olen keskustellut useiden seurakuntien jäsenten kanssa ja kukaan ei kannata yhdistymistä. Seurakuntien johdossa olevat elävät jonkinlaisessa kokoomuslaisessa hurmiossa. Eripuolueiden edustajat ovat ilmeisesti lipsahtaneet samoille urille, koska sieltä ei ole ilmaantunut mitään poikkipuolista sanaa hankkeesta. Kuten aina tällaisessa suuressa hankkeessa, media on valjastettu kertomaan kansalaisille oikea totuus. Totuus on kuitenkin sellainen, että usea on kertonut lähtevänsä kirkosta lopullisesti. Miksi he maksaisivat tyhjästä, jos palvelut karkaavat ja uusia maksuja kehitellään syrjäalueiden asukkaille.

Ei tarvitse olla ennustaja kun sanoo, että heti yhdistymisen jälkeen näemme uutisen, joka kertoo juuri meidän palvelujemme olevan niitä kalliita. Siksi niitä on leikattava ja nostettava hintoja. Sanon tämän kokemuksesta, näin on aina tapahtunut. Ja valitsemamme henkilöt kertovat tämän tapahtuvan pakon edessä. Mitään pakkoa ei ole. On vain menty yhden totuuden perässä niin pitkälle, ettei enää nähdä kunniallista paluuta mahdolliseksi. Kannattaisi lukea satu keisarin uusista vaatteista iltaisin. Oikein ajatuksen kanssa. Saavatko mummot ja papat yhdistymisen jälkeen Näljängällä tai Hossassa paremmat palvelut?

Toinen parempaa palvelua muka tarjoava lähde on Yle Kajaanin toimitus. Aikoinaan Jura Tarvasmäki teki sellaista asiakaslähtöistä maakuntaradiota, josta ikääntyvät kainuulaiset tykkäsivät. Juran lähdettyä alkoi uusiaika. Toimittajat alkoivat keskenään räkättää aamusta iltaan ja kertoa navanalusjuttujaan. Aamunlehtien lukua ja sen toistamista kokopäivän. On se helppoa uutistoimittamista ja juontamista, kun luetaan radiossa toisten tekemiä juttuja ja kerrotaan toimittajien omia ajatuksia aiheesta. Ei enää kunnollista taustoittamista, ei enää puolueetonta toimittamista. Nyt toimittajien tärkein asia on kertoa omasta perheestään ja omista paskalla käynneistään.

Maakuntalehtemme Kainuun Sanomien mielipidepalstalle oli Ilmari Schepel kirjoittanut tänään aiheesta oikein hyvän jutun. Ainoa huono asia oli se, että hän pyyteli etukäteen toimittajilta anteeksi. Hän pyyteli anteeksi sitä, että hän oli pakotettu kirjoittamaan negatiivisen artikkelin Yle Kajaanin toiminnasta. Nän voi toimia vain suomalaisuuden ytimeen päässyt ihminen. Ilmari on oppinut. Hän pyytelee ensin anteeksi. Ei hyvää päivää! Yle Kajaanin lähetykset ovat pelkkää roskaa. Kuuntelen aamuisin Yleltä uutiset ja käännän hyvin nopeasti kanavaa musiikkipitoiselle puolelle.

Harri Nousiainen on sellainen toimittaja, että häntä kuuntelen usein Ouluradion lähetyksissä. Hänessä on vielä jäljellä vanhaa koulukuntaa. Hän arvostaa kuuntelijaa ja lähetys tehdään kuuntelijalle. Ei toimittajalle.

Avainsanat: kainuunseurakuntienyhteenliittyminen, palvelutparanevat, , keisarinuudetvaatteet, ylekaajaani, juratarvasaho, harrinousiainenyleoulu

036 Rasismia ja ahdistelua

Tiistai 6.2.2018 klo 11:04 - yrjöpoeka

En varmasti ole yksin mietteissäni ihmiskunnan ja erityisesti suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Näen suomalaisen yhteisön ahdistuneena ja mieleltään epävarmana epäilevän kaikkea suomalaisuudestaan. Suomalaiset ovat jatkuvasti pyytelemässä anteeksi muilta kansoilta, vaikka nämä eivät mitään anteeksipyytöjä vaatisikaan. Suomalaiset yrittävät epätoivoisesti kertoa ulospäin, kuinka me olemme tarkkoina kaiken epäasiallisen toiminnan suhteen.

Rasismi on sana, jossa yritämme näyttää ulospäin puhtoisilta pulmusilta. Perustamme toimikuntia oikein etsimään missä vahingollisia sanoja piilee. Vaikka ne olisivat olleet kielenkäytössämme jo enemmän kuin sata vuotta. Ja vaikka sanat olisivat sellaisia, mitä ei kansalainen edes osaa pitää epäsopivana. Sanat eivät välttämättä osoita meille, että niissä voi piillä rasismin siemen. Tänään lukiessani uutisia lintujen nimien muuttamisista, en enää tiedä itkeä vai nauraa. Toimikunta on etsinyt lintujen nimistä epäasiallisuuksia ja nyt he nohevina esittävät muutoksia. 1800 luvun alusta asti tunnettu Kafferikiitäjä on muutettu nyt Häätökiitäjäksi. Birdlife Suomen valta ei riitä kuitenkaan sen latinankielisen nimen muuttamiseen. Siksi Apus kaffer säilyy sen oikeana nimenä, eikä sitä muuteta missään. Kafferien perilliset eivät varmasti osaa olla tarpeeksi kiitollisia suomalaisten työlle. Eivät he edes tiedä Suomen olemassaolosta.

Eiköhän kohta joku taho esitä vaikkapa rakennustarvikkeiden nimien tarkistamista ja tutkimista onko niissä rasismia tai muuta epäsopivaa. Tutkinnan voisi aloittaa ilmastointiteipistä. Paremmin se tunnetaan jesarina, jeesusteippinä ja lienee sillä vielä lisääkin pitäviä muotoja. Koulukirjojen ja yleensä kirjojen nimiä on niin valtavasti, että siellä riittää tutkimista monelle aktiivityöttömälle. Toimikunnat on tietysti nimitettävä poliittisella mandaatilla. Siksi on sopivaa aloittaa työ Suomen itsenäistymisen alkuajoilta. Oliko sota minkä niminen, siinä hurahtaa seuraavat satavuotta kivuttomasti.

Maailma on henkeään pidätellen seurannut ns. metoo-kampanjaa. Kukaan ei ole turvassa julkkisnaisten muisteluilta monenkymmenenvuoden takaa. Tyrkkyinä toimineet tähtöset ovat edistäneet aikoinaan uraansa mogulien sylissä ja nyt he ovat päättäneet avautua. Useilla näistä ulkomaan tähtösistä on parasta ennen päiväys mennyt ja nyt he kertovat kaikille, että joku on joskus halunnut minuakin. Todisteita ei kukaan kaipaa, he ovat oikeassa. Voi sitä mogulia, joka ei ole aikoinaan huomannut liehitellä aivan kaikkia tähtösiä.

Sinänsä tämä kampanja on oikea ja sen sanoma todella vakava. Naisten ahdistelu on arkipäivää kaikkialla maailmassa. Joissakin kulttuureissa, kuten Intiassa, pienet lapsetkaan eivät ole turvassa. Nyt maailmalla on huomattu sellaisia taideteoksia, joissa on kuvattu alastomia naisia ja vanhempia miehiä heitä vokottelemassa. Suomessa herättiin ja Akseli Gallen-Gallelan teos Aino-triptyykki on nyt joutunut mestattavaksi. Kalevalan tarustossa Aino mieluimmin hukuttautuu kuin antautuu vanhalle Wäinämöiselle.

Olemme me melkoinen kansakunta. Hurahdamme kaikkeen mahdolliseen joka nousee päivän puheenaiheeksi. Meidän sisäämme on asennettu toisten miellyttämisen halua.

Haluamme että meitä paijataan sanomalla: Olette kuuliainen ja kiltti kansa. Teidän on taivasten valtakunta.

Avainsanat: rasistilinnut, birdlifesuomi, kafferikiitäjä, jeesusteippi, akseligallengallela, ainotriptyykki

035 Tasavalta kriisissä

Maanantai 5.2.2018 klo 10:08 - yrjöpoeka

Odotan malttamattomana, kuka laittaa alulle hankkeen valtiojärjestelmän muuttamiseksi kuningaskunnaksi. Aloitteessa pitäisi vähintään vaatia pikaista kansanäänestystä. Ei liene kenellekään vaikeata arvata, miksi pohdiskelen tätä. Tasavallan presidentin puolison synnytettyä pojan alkoi sellainen rumba, ettei moista ole nähty. Ei edes yhdessäkään nykyisessä kuningaskunnassa. Mikäli joku tuon aloitteen pykää, on oletettavaa että satojatuhansia allekirjoittajia löytyy.

Olen tietysti onnellinen siitä, että presidentille on syntynyt lapsi. Olen toisten mukana toivottamassa onnea tuleville vuosille. Niin työssään kuin perhe elämässään. Tasavaltaisen demokratian kannattajana haluttaa kuitenkin hieman kirjoittaa näistä näkyvissä olevista ylilyönneistä. Aivan ensimmäiseksi ryhdyttiin pohtimaan lapselle nimeä. Lehdet kilvan laittoivat lukijoita tämän asian äärelle. Naistenklinikalla oli jonkun sukuun syntynyt tyttö. Heti oli ehdottamassa pojalle vaimoksi ja prinsessaksi.

Tietysti lapsen pitää päästä päiväkotiin ja sitä voi viikko- ja päivälehtien avustuksella pohtia nyt viikkokausia. Mikä on se päiväkoti ja olisiko se nimettävä presidentilliseksi päiväkodiksi? Lastenklinikkaa oli jo ehdoteltu, joten kyllä meillä riittää tuleville viikoille ja kuukausille pohdittavaa. Heti on aloitettu pohdiskelu siitä, sopiiko presidentin virka-asunto miten lapsiperheelle. Pohjaton uteliaisuus ja kateus saa myös aprikoimaan, kuka maksaa Jenni Haukion sukulaisten muonituksen ja asustelun virka-asunnolla. Sauli pian säntillisenä kamreerina ilmoittaa, että hän maksaa kymmenykset suvun muonituksista valtiolle.

On meillä tottaste vieköön mukavaa pohdittavaa. Naapurimaamme Venäjän presidentti on kyllä nyt kateellinen. Hänen tulisi etsiä pikaisesti vaimo, joka aloittaisi onnellisen odotuksen. Vaalien tuloksesta hän ei ole huolissaan. Erimieliset vangitaan tai pelotellaan. Taatusti on parempi prosenttitulos äänestäjistä kuin Sauli Niinistöllä. Mutta tuota hypetystä ja gloriaa hän ei saavuta. Kukaan ei lähetä hänelle tuhansia pareja villasukkia. Sauli voisi kyläillessään jakaa hyvänmielen tuotteina muutamia ylimääräisi pareja.

Presidentillisiä vauvanlaatikoita rakennellaan aivan talkoilla. Halpisversioita voitaisiin sitten myydä muualle maailmaan presidentin logolla varustettuna. Oltaisiin kun kuninkaallisia hovihankkijoita. Pian olisi edessä pienokaisen koulun valinta ja sen tulisi saada myös logo seinään. Hyvän koulutuksen jälkeen nuorukainen olisi valmis turvalliseen ja kansan haluamaan vallanvaihtoon. Tästä voisi aloittaa hyvin monenlaisia kilpailuja hovin virallisten lehtien avustuksella. Tottahan sellaisia medioita tulee meillä olla.

Kuningaskunnan nimestä olisi saatava kansanäänestys. Toimikunta valitseisi muutamia kansalaisten ehdotuksia ja kansan sanottua sanansa valtiomme saisi kuningaskunnan statuksen. Ensimmäisen kuninkaan nimestä tulisi myös kansalaisten sanoa sanansa. Miltä tuntuisi nimenä Wäinämö I? Valtion nimenä Salen valinta? Kuten huomaatte, alan itsekin jo pohtia liikaa tätä aihetta. Siksi jätän tulevan kansan kärttyisiin käsiin.

Kallion kirkko on jo sanansa sanonut. Jos joku olis kertonut, että myös kirkon piirissä on tilausta kuninkaallisille ajatuksille, en olisi uskonut. Mutta toisaalta, kuninkaastahan kirkko kertoo. Sen voitte lukea tästä jutusta. 

Avainsanat: haukionsynnytys, mikälapsellenimeksi, presidentillinennaistenklinikka, kuninkaallinenhovihankkija, wäinämö1, kallionkirkkorulettaa

034 The Ruthless Raja 2018 ajatuksia

Sunnuntai 4.2.2018 klo 17:04 - yrjöpoeka

Useita viikkoja olen joutunut todella miettimään ja samalla pelkäämään, mitä luonto voi tarjota tähän hiihtotapahtumaan. Testihiihdon aikan kaksi vuotta sitten satoi taivaalta lunta tuulen auttamana niin paljon, että turvallisuussyistä keskeytimme tapahtuman. Viime vuoden tapahtuman pääosan meinasivat alkumatkalla viedä reitin polkeneet kelkkailijat. Nyt pelkäsin todella kovan pakkasjakson alkamista. Itse pelkäsi vielä enemmän sitä, että en pysty olemaan mukana. Luonto on ottamassa otteen minusta itsestäni. Sain hieman armoa ja pääsin mukaan aistimaan tunnelmaa.

Nimenä tapahtumalla on armoton raja ja sen opin tuntemaan rajavartioston tehtävissä useina vuosikymmeninä tällä samaisella reitin alueella. Pakkasta on pahimmillaan ollut lähes 50 astetta. Sadetta ja tuulta on riittänyt. Toisaalta luonto on usein myös tarjonnut henkeäsalpaavan kauniita kelejä. Nyt lauantaiaamu 3.2.2018 valkeni pikkupakkasen nipistellessä poskipäitä ja koillisen ilmavirtauksen liikutellessa höyhenenkevyttä lunta.

Reitin teossa äärimmäisen tärkeässä roolissa ovat olleet Hossan moottorikelkkailijoiden takoomiehet. Samoin kunnan palkkalistoilla olevat liikuntapaikkojen työntekijät. Näin oli myös lauantaiaamuna. Kelkat lähtivät liikkeelle ja latu-uraa syntyi puhtaaseen lumeen 160 kilometriä. Kelkkailijoiden panos on todella suuri ja siitä kiitos ja kumarrus heille. Reitillä olevat matkailuyrittäjät ovat mahdollistaneet huollon järjestelyt ja ne sujuivat viikonlopun aikana todella hyvin.

Kitkuinen pakkaslumi oli hienoinen ongelma, mutta hiihtäjät läksivät hymyssäsuin tapaleelle. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan enemminkin itsensä voittamiseen tähtäävä ultrasuoritus. Numerolapun saaminen hiihtäjään kiinni voittaa usein kaiken ja vauhti kasvaa. Niin kävi myös tällä kerralla. Neljä ensimmäistä kovakuntoisinta ampaisi sellaisella vauhdilla matkaan, että hiihtivät ylimääräiset 5 kilometriä. Vauhtia se ei suinkaan hidastanut. Onneksi ylimääräiset kilometrit tulivat alkumatkasta. Loppumatkasta sattuneena olisi voinut tulla sanomista.

Kovakuntoisimmat hiihtäjät eivät tästä hätkähtäneet. He kiristivät pikkuhiljaa tahtia ja olivat aivan ensimmäisten joukossa maalissa. Siitäkin huolimatta, että noin puolimatkasta lähteneet saivat etumatkaa. Viimevuonna totesin, että naiset osaavat ottaa tällaisen tapahtuman rennommin. Se piti paikkansa myös lauantain aikana. Raatten Portin huoltopisteessa sain kuulla ja seurata naisten naurua ja ilakointia. Hekin hiihtivät todella kovaa, mutta ilo säilyi rasittavasta reissusta huolimatta. Naisten asenteessa olisi meillä miehillä oppimista.

Sain kyllä nähdä myös miesten rentoa menoa. Useilla Raatteen pisteen ohittaneilla 100-mailin hiihtäjillä oli selkeästi voittajan mieli. He tiesivät selviävänsä maaliin asti. Sen pystyi aistimaan ja kuulemaan tauon aikana. Olin aamulla maalissa näkemässä kahden viimeisen hiihtäjän tulon. Molemmat olivat iloisia selvitessään maaliin. He olivat iloisia upeasta reitistä ja hyvästä huollosta. Keli oli mitä oli, mutta tärkeimpänä oli kuultavissa kiitollisuus itsensä voittamiseen. He olivat yllättyneitä kuullessaan kuinka kova pakkanen oli. Se vaihteli hieman -18 ja -20 välillä.

Kuunnellessa näiden kahden puhetta jouduin salaa pyyhkimään kosteutta silmistäni. He olivat kokemastaan ja näkemästään onnellisia. 22 tuntia hereillä ja jalkojen päällä. Yksin omien ajatusten kera. Nämä kaksi oikein alleviivasivat sen, millaisena olen aina kuvitellut tämän tapahtuman luonteen. Näille miehille oli huippua sekin, että kaikki ihmiset organisaatiossa seurasivat ja valvoivat heidän kulkuaan herkeämättä läpi vuorokauden. Pääsin mekastamaan heille kylpylän kulmalla kuin paremmassakin loppukirikamppailussa. Kello oli aamu 06.00 ja muita liikkujia ei kylpylän läheisyydessä näkynyt. Maalissa odotti sauna, ruoka ja lepo hotellin sängyissä.

Toivottavasti näen kaikki nyt mukana ollet myös tulevaisuudessa hiihtämässä The Ruthless Rajaa. Samoin kuin pyöräilijät. Itse toivon , että saamme palautetta kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Siten voimme parantaa omaa tekemistämme. Julkinen palaute ja keskustelut esimerkiksi facebookissa ovat mauste ja suola.

Kuten aamulla toiseksi viimeinen hiihtäjä totesi, nyt riittää edes hetkeksi perinteisen hiihto. Tämän hän sanoi hymyssä suin. Levätään ja nautitaan keväästä. 

Avainsanat: theruthlessraja2018, ultrahiihto, endurancekainuu, luontomatkailuyrittäjät

Vanhemmat kirjoitukset »