Satunnaiset kuvat

Ensimmäinen

Uusimmat

Blogin arkisto

271 Kyllä meidän nyt kelpaa

Perjantai 14.12.2018 klo 12:38 - yrjöpoeka

Ei sitä näköjään pääse ministereistä eroon, on ne sellaisia velikultia ja -sisaria. Hallituksen vakaa tavoite on ollut kilpailukyvyn parantaminen ja se on vaatinut kovia ponnisteluja. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila on tehnyt oman osansa vaativissa leikkaustalkoissa. Kaikilta pienituloisilta on hallituskauden aikana nipsaistu kymppi sieltä ja toinen täältä. Muutoinkin pienistä tuloista otetut kympit ovat saaneet useat toimeentulon rajoilla kiikkuneet siirtymään Hurstin ja muiden vapaaehtoistahojen ylläpitämien leipäjonojen vakituisiksi asukkaiksi.

Tiedän omassa lähipiirissäni useita sellaisia, joiden on pitänyt leikata omia menojaan näiden ministerin aikaansaanosten takia. Se mistä yleensä on iäkkäiden kotitalouksissa leikattu, ovat lääkemenot olleet ensimmäisenä listalla. Pienituloisilla työttömillä ei ole ollut enää mitään mistä karsia, joten heidän osansa on ollut mennä vippiyhtiöiden kupattaviksi. Jokainen kansantaloutta seuraava tietää, että vippiyhtiöt elävät nyt renesanssi aikaa. Suomalaiset velkaantuvat kaiken aikaa ja sen loppua ei näy.

Nyt on tälle nuorten sukupolvelle käymässä samoin, kuin kävi 1990-luvun laman aikana. Heistä osa selvisi, mutta osan kohtaloksi tuli jäädä ikuiseen velkavankeuteen. Nyt sen ajan sukupolvi kuuluu siihen joukkoon, joita työttömiksi ja luusereiksi nimitetään tämän hallituksen toimesta. Torstain kyselytunnilla oli harvinainen näky, kun itse ministeri Mattila oli vastaamassa edustajien kiperiin kyselyihin näistä leikkauksista. Mattilan jaariteltua aikansa ja puolusteltua aikaansaannoksiaan, hän lopuksi muisti köyhiä lämpimin sanoin. Hänen mielestään nyt oli otollinen aika toivottaa näille luusereille hyvää joulun odotusta ja samoin hyvää joulumieltä. Oli kyllä kaunis ele tämä ministerin toivotus luusereille. Nyt saa joulu tulla.

Täällä keskustan sydänmailla jokainen on kuullut elämänsä aikana puolueen sanoman koko maan asuttuna pitämisestä. Puolue on vakuuttanut vain heidän olevan sen takuumiehenä. Muut puolueet ovat kepun mukaan aina nipsimässä maakunnista palveluja vähemmäksi ja keskittämässä kaiken suuriin kaupunkeihin. Jokin aika sitten itse pääministeri Sipilä vakuutti keskustan olevan vastavoima ”Vapaavuorelais-vihervasemmistolaiselle” keskittämispolitiikalle. Nämä puheet uppoavat aina kepulaisten sydämiin. Aivoista en mene takuuseen.

Kaikissa pohjoisen kunnissa on nähty, mikä puolue on pitänyt valtaa kymmneiä vuosia. Kaiken aikaa on näivetetty maaseutua ja lakkautettu sieltä kaikki. Aivan ilman ”Vapaavuorelis-vihervasemmiston” apua. Palvelut ovat keskittyneet kuntien ja maakuntien keskuksiin. Pohjoisen alueen asukkaille se on tietänyt satojen kilometrien matkoja palvelujen äärelle. Näiden päätösten jälkeen maaseudun iäkkäät ihmiset ovat pakon edessä joutuneet siirtymään keskuksiin palvelujen äärelle. Siellä kepun satraapit saavat heidät paremmin kuulemaan sanomaansa siitä, kuka turvaa koko maan asuttuna pitämisen.

Aina kun keskusta on saanut hallituksen vetäjän paikan, keskittäminen on kiihtynyt. Näin on myös Sipilän aikana. Mutta nyt on valoa jo näkyvissä. Kun suuret ikäluokat siirtyvät kirkkomaihin ja väki katoaa suuriin asutuskeskuksiin kepun ajama tavoite täyttyy. Mutta siellä eivät kepulaiset pärjää, vaan ”Vapaavuorelais-vihervasemmistolaiset”.

Näin siinä käy kun maalaiset lähtevät herrojen kanssa marjaan.

Avainsanat: pirkkomattila, 1990luvunlama, kokomaanasuttunapitäminen, vapaavuorelaisvihervasemmistolainen, maaseudunalasajo

270 Lypsylehmän tappotuomio

Torstai 13.12.2018 klo 13:55 - yrjöpoeka

Viisaat ovat aina kertoneet, että lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Se pitää suurenkin joukon leivässä, niinkauan kuin se elää. Tästä ollaan nyt luopumassa. Suomen viisaan ja osaavan hallituksen toimesta on näpätty pystyyn vaikka minkälaisia työryhmiä viimeisten vuosien aikana. Tämä viimeisin meinaa ajaa vihreätä linjaa pitkin äänestäjien sydämiin. Siinä on kepulaisilla miettimistä. He pohtivat nyt sitä, onko Sipilä keskustan vain vihreiden kosiskelija. Takahuoneissa puhistaan ja kerrotaan jo nyrkit taskussa, että rajansa se on Sipilänkin toimissa.

Nyt kysytään tietysti onko maatalouden alasajosta kyse? Ei ole. On kysymys siitä valtion budjetin varmimmista täyttöautomaatista mitä kuunaan on nähty ja kuultu. Kyse on autosta ja paremminkin autoilijoiden rahapussista. Hallituksen työryhmä laskettelee sellaisia lukuja, että jopa vihreätkin kalpenevat kateudesta. Haaviston leirissä varmasti jo mietitään, että nyt on omia lukuja rukattava vielä tiukemmiksi. Työryhmän ajatus oli se, että polttoaineiden hinnat nostetaan pilviin ja sitten kielletään bensiinin ja diesel polttoaineen käyttö 2045 mennessä.

Täytyy sanoa, että nyt ovat työryhmän lääkkeet jääneet ottamatta. On aivan turha kuvitella, että suomalaiset pystyisivät hankkimaan sähköautoja siinä määrin kuin työryhmä esittää. Autoja voidaan tietysti tehdä, mutta sitä varten pitäisi olla latauspisteiden verkosto valmiina kaikkialla. Sekään ei riitä. Pitäisi olla sitä sähköä siinä verkossa, mitä autot joisivat. Kaiken kukkuraksi Suomen verotyskäytäntö on pitänyt muutoinkin huolen siitä, että massiivisia määriä uusia autoja ei kansa pysty nielemään. On myös täysin selvää, että raakaöljyä pumpataan jatkossakin ja sitä jalostetaan vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Harhaisia jopa uskonnollisia virityksiä ja kuvitelmia liikkuu nyt politiikkojen herätystä odottelemassa. Vihreille tämä malli kyllä käy, hehän eivät tarvitse autoa liikkuakseen. Heille riittää se, että taksit kulkevat ajallaan. Heille riittää se, että lentokoneet kulkevat ympäri maapalloa. Heille riittää se, että he voivat asettaa ihmisen elämälle Suomessa mahdollisimman paljon esteitä. Vasemmisto näyttää menevän samaan vipuun. Mikäli sen tekee, voi samalla hyvästellä kannattajansa Kainuussa ja muualla Pohjois-Suomessa. Sen se toki joutuu muutoinkin tekemään, koska kannattajat siirtyvät hautausmaiden herroiksi ikääntymisen takia. Uusia ei tule, koska nuoret loppuvat täältä.

Työryhmä on uskonut ja on ainakin uskovinaan. Niin sitten minäkin aloitan uskomisen ja riimittelen lopuksi muutaman jakeen.

Minä uskon autoon. Minä uskon ihmisen luomaan polttomoottorikäyttöiseen kulkuneuvoon. Minä uskon pyhään raakaöljyyn, jota pumpataan maan alta meidän ihmisten käytettäväksi.

Sillä katso, autolla maksetaan politiikkojen hillotolpat, jotka sikisivät kepulaisten toimesta. Sillä autolla kuljetaan paikasta toiseen ja sillä autolla maksetaan ihmeellisen soten menot. Sillä autolla siunataan hallituksen ja heidän ystäviensä pankkitilit.

Sillä meidän automme on pyhä peltilehmä joka siunaa istuvan ja jokaisen tulevan hallituksen toiveet. Pyhästä autosta sataa mannaa politiikkojen käyttöön.

Pyhä peltilehmä siunatkoon kolmiyhteisen hallituksen toimia ja ymmärrystä.

Avainsanat: sanalaskut, liikennepolitiikka, autoliikenteenpäästöt, pyhäpeltilehmä, isämeidänrukous

269 Mistä näitä sikiää

Keskiviikko 12.12.2018 klo 10:34 - yrjöpoeka

Yritän kaikin voimin olla kommentoimatta enää näitä poliittisia puolueita ja heidän nokkamiehiään, mutta... Taas kerran seurattuani mediaa ja keskusteluja oli pakko kirjoittaa. On ne semmosia veitikoita. Mitähän Veikko Huovinen saisi näistä aikaan jos eläisi?

Aloitan itse pääministeri Juha Sipilästä.Tämä noheva yrittäjä haluaa nyt tehdä ilmastotekoja ja laittaa asiat järjestykseen. Siksipä hän päätti pitää pystyyn ilmastoseminaarin. Siinä eritahot toisivat viisaille hallituksen ministereille uudenlaisia vaihtoehtoja ilmaston pelastamiseksi. Juha Sipilä on keskustan puheenjohtaja ja hänen vankimmat tukijansa tulevat tietysti maataloudesta. MTK on iso keskusta taustainen järjestö, joka on maatalouden ja metsänomistajien puolesta puhuja. Samalla se edustaa sitä suurinta tahoa, jolla on vaikutusta ilmaston muutoksen hidastamiseen. Juha Sipilä ei halunnut kutsua tätä tahoa mukaan. Lienee Sipilällä vaikeuksia kuunnella järjen ääntä alan ammattilaisilta.

Sen sijaan Sipilä kutsui mukaan yli 170 muun järjestön ja tahon edustajat. Vieläpä ilmoitti päälle, että tässä nyt tärkeimmät. Tiedottajat kertoivat lisäksi, että johonkin piti raja vetää kun saliin ei enempää olisi mahtunut. Seminaari pidettiin ja julkisen sanan mukaan tilaisuuden parasta antia oli Martta-järjestön edustajan puhe ilmastoystävällisestä joulusta. Varmaan nyt hallitus löytää oivat eväät siihen, ettei isoja ilmaröyhtäyksiä (pieruja) enää Suomessa päästettäisi. En itse oikein ymmärrä tätä Sipilän järjenjuoksua muutoin kuin sen kautta, että tilaisuus oli Sipilän vaalivankkureiden käynnistämistilaisuus. MTK:n johto voi puhua sellaista, jota Sipilä ei sulata. Martta-liiton sulattaa.

Entisen persun, nykyisen sinisten ministeri Pirkko Mattila ei enää ansaitsisi yhtään mainintaa. Mutta on pakko sanoa, että hänen avauksensa ministeri aitiosta kulkevat entistä huonompaan suuntaan. Joskus takavuosina oli joku toinenkin naisministeri, joka saattoi pitää hyvän puheen, mutta aivan väärästä aiheesta. Mattila alittaa kaiken tämän. Mitähän miettivät kansanedustajat salissa kun kuuntelevat ja entäpä muut ministerit? Toisaalta muut ministerit vaikuttavat samalla tavalla yksinkertaisilta, etteivät osaa edes hävetä.

Ministeri Anne Berner ei todellakaan osaa hävetä. Hän asettaa komiteoita tutkimaan alaistensa tekemiä juttuja. Trafi teki ministerin junaileman lain pohjalta tulkinnan, että tänä päivänä on kaikki autoilijoiden tiedot julkipantava. Tekivät kuin roomalaiset aikoinaan kun antoivat käskyn, että kaikki kansa on verolle pantava. Berner ei ilmeisesti osaa edes ajatella niin pitkälle, että tätä mokaa pitäisi hänen hävetä. Kun kuuntelin hänen julkituloaan, kävi selväksi että syylliseksi on pantava Trafin johto.

Tulevat kalliiksi nämä edellä mainitut tahot. Ovat jo nyt tuottaneet ison loven veronmaksajien kukkaroon. Ja he tekevät sitä vielä kymmeniä vuosia. Hillotolpan kautta heillä on mahdollisuus supereläkkeisiin. Sitä he eivät häpeä. Jossakin päin maailmaa heillä ei olisi mahdollisuutta muuhun kuin maanpakoon. Näiden kohdalla voisi olla, että kukaan ei päästäisi heitä maahansa. Rajansa se on osaamattomuudellakin. Mistä näitä sikiää on paras kuulemani kommentti nykyisistä ministereistä.

Tähän on tultu kun pystymetsästä nostetaan hillotolpalle. Eipä ole ihme, ettei sivistynyt ja koulutettu nuoriso enää äänestä.

Masentuu sitä vähemmästäkin.

Avainsanat: säätytalonilmastoseminaari, marttaliitto, juhasipilä, pirkkomattila, anneberner, kaikkikansaverollepantava

268 Muutttuva demokratia

Maanantai 10.12.2018 klo 18:16 - yrjöpoeka

On se tuo maailma muuttunut. Virkanaiset ja -miehet kunnissa eivät enää osaa mitään ja tekevät sitten mitä sattuu. Ainoat oikeassa olijat ovat ärhäköitä lasten vanhempia. Heitä auttaa julkisuus, koska virkaihmiset eivät voi asioita vatvoa julkisuudessa. He ovat vastuussa tekemisistään vaaleilla valituille valtuutetuille. Valtuutetut saavat virkaihmisiltä kaiken halaumansa tiedon. Valtuutetut ovat itse vanhempia ja kunnan asukkaita. Lopulta todetaan julkisuuden avulla, että myös valtuutetut ovat ihan pihalla. Päättävät asioista virkavastuullisten ihmisten avulla, eivätkä ärhäköiden vanhempien kertomalla tavalla.

Tänään on vallassa se kuka huutaa kovimmin ja kuka saa median mukaan talkoisiin. Paras keino lyödä virkaimmeiset ja valtuutetut on kun lataa pöytään niinsanotun liitooravan. Eli sisäilmaongelman. Kumpaakaan ei näy eikä kuulu, mutta sillä estetään kaikki. Lopulta kaikkialla on konttikouluja ja niiden valmistajat ja vuokraajat kiittävät. Virkaihmiset joutuvat valtuutettujen vaatimuksista laatimaan selvityksiä itse ja tilaamaan selvityksiä alan ammattilaisilta. Erityisesti sisäilmaongelmissa. Kuntakoneistot koko Suomessa ovat uuden edessä. Ärhäköiden ihmisten ja julkisuuden avulla kaikki julkiset rakennukset ovat nyt vaarallisempia kuin ydinvoimalat. Tämä ilmiö on ilmestynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suomi on ollut tunnettu siitä, että virkamiehet ja -naiset ovat säntillisiä ja tutkivat ja vatuloivat asiaa tarkoin, ennenkuin lähtevät niitä esittämään valtuutetuille ja julkisuuteen. Kaikissa mittauksissa ihmiset kertovat luottavansa suomalaiseen virkakuntaan. Nyt heihin ei luoteta tässä ns. liitoorava ongelmassa. Erityisen ahtaalla ovat kaikki kunnat väestökato alueilla. Organisaatioiden olisi saatava lasten lukumäärän tippuessa rakennettua järkevä kouluverkosto. Tämä vaatii koulujen lakkauttamisia ja jatkuvaa väestöennusteiden seurantaa.

Lakkauttamiset laukaisevat puppugeneraattorit esille. Välittömästi ilmaantuu hometta. Sitä ilmenee niissä kouluissa, joihin halutaan keskittää jäljellä olevat lapsukaiset. Ärhäköiden vanhempien puolustama koulu on aina se terve koulu. Väistämättä on tullut mieleeni sellainen demokratian muoto, joka ratkaisisi tämän ongelman. Kerrotaan taustat lasten vanhemmille ja sanotaan minkä verran on rahaa käytössä. Kerrotaan jokaisen koulun käyttökustannukset viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Sen jälkeen vanhemmat saisivat keskenään tehdä päätöksen, missä koulut sijaitsevat. Tämä olisi oivallinen ratkaisu lastenkin kannalta, koska nyt he pääsisivät terveisiin kouluihin. Ne koulut joissa vanhempien mukaan on hometta, puskettaisiin välittömästi nurin.

Tässäkin on yksi ongelma. Ärhäkät ihmiset tarvitsevat ongelman, jonka joku muu on ensin tuottanut. Nyt heillä ei olisi enää sitä virtalähdettä. Hyväpuoli olisi se, että viisaiden vanhempien avulla voitaisiin luopua kuntien virkaihmisistä. Annettaisiin vain vanhempien laskeskella ja tutkia juttuja. Päättäjät sitten päättäisivät mitä ärhäkät naiset ovat saaneet aikaan. Naisia ovat nämä ärhäkät vanhemmat kaikkialla. Miehet eivät kehtaa julkisesti kertoa näkevänsä, kuulevansa ja haistavansa olemattomia.

No ei vaineskaan. On joitakin miehiä. Mutta vain vaalien alla. Vaalien jälkeen aistit normalisoituvat.

Avainsanat: homekoulut, näkymätönuhka, liitooravat, virkamiestenluotettavuus,

267 Tulppa on irti

Lauantai 8.12.2018 klo 21:13

Nyt ei ole kyse mopon tulpista. Nyt on puhe siitä, että lopultakin on vuotavan veneen tulppa irtoamassa. Olen kahden vuoden aikana usein kirjoittanut ennusteita siitä, millaiseen tulokseen päädytään tulevissa eduskuntavaaleissa. Olen kertonut nykyisten hallituspuoluieden joutuvan lopultakin totuuden eteen ja maksumiehiksi. Minulle on usein avoimesti naurettu straappien taholta. Olen huomannut nämä laskevat pohjavireet erityisesti Kainuulaisesta poliittisesta kentästä. Ne ovat näkyneet myös kaikkialla muualla. Kainuussa niihin ei ole uskottu ja ei uskota vielä nytkään. Eikä huomenna.

Täällä odotellaan keskustan nousua ahdingosta ja rakennellaan uutta uljasta maakuntaa. Maakuntaa, jolta loppuvat asukkaat ja varat kaiken ylläpitoon. Tänään sain lueskella kuinka Iltalehti on teettänyt Taloustutkimuksella kyselyn, jossa luodattiin isänmaallisuutta. Keskusta sai siinä pohjanoteerauksen ja se tukee niitä omia arvioitani puolueen tilasta. Puolueen satraapit ovat kiihdyttäneet ponnistuksiaan ja heidän lakeijansa maakunnissa kertovat kaiken olevan valmiina maakuntien mullistukselle. Sille mullistukselle, joka sinetöisi kepulaisten vallan maakunnissa. Mullistus todella tapahtuu ja sen mukana mullistuu keskustan kannatus. Se tapahtuu siksi, että unohdettiin isänmaallisuus ja sitä tukeva köyhä kansa.Kansa jota he sanovat edustavansa.

Lehden arviointi siitä, että kokoomus ja vihreät ovat parhaat menestyjät on mielestäni harhaa. Kokoomus ja tutkijat eivät ollenkaan ota huomioon Liike Nyt joukkuetta. Olen varma siitä ja muidenkin tulisi olla, että juuri he lyövät luun kurkkuun kokoomukselta. Ilmankos Petteri Orpo jo hätääntyneenä kertoo muille puolueille, että eiköstä me jatketa entiseen malliin sopuisasti. Hänen mukaansa nyt ei saisi toisia puolueita kurmottaa, eikä etenkään kokoomusta. Sipilä on tehnyt samansuuntaisia aloitteita. Hän puhuu tietysti ”kansan” nimissä. Valitettavasti se kansa tulee nämä molemmat kurmottamaan. Kotiin.

Olen arvioinut SDPN pääsevän valtaan vain siinä tapauksessa, että Antti Rinne pidetään hiljaisena vaaleihin asti. Sinä aikana puolueen ääntä tulisi käyttää Timo Harakan. Harakalla on kokemusta televisio toimittajana siitä, mihin ei saa kompastua suorissa lähetyksissä. Pelkään Rinteen menettävän vielä käsikirjoituksen ja antavan muille mahdollisuuden lyödä. Mitä vähemmän Rinne puhuu, sitä varmemmin puolue menestyy.

Tämä näkyy juuri nyt selkeimmin vihreiden kohdalla. Edellisen puheenjohtajan kompastellessa ja taputellessa pyllyjä kannatus laski. Uusi/vanha puheenjohta ei julkisesti ja näkyvästi taputtele ketään ja kas, kannatus nousee. Nyt ei vihreiden enää tarvitse edes puhua mitään ja siitä huolimatta gallupit tykkäävät. Valitettavasti siinäkin on suuri harha, jota eivät tutkijat ja puolue edes huomaa. Saati että uskoisivat. Demareitten ja vihreiden varjossa on luurannut vasemmisto.

Heillä on ydinkannatusalueillaan juuri nyt hyvät ehdokkaat omille äänestäjilleen. Sellaiset joita voivat myös muiden puolueiden kannattajat äänestää. Li Andersonin pitäisi nopeasti antaa tilaa Merja Kyllöselle. Kyllönen löisi muiden puolueiden satraapit ulkokehälle. Hän on puhe retoriikaltaan todellinen virtuoosi. Nyt olisi kaikilla puolueilla tilausta todellisille puhenaisille.

Eipä siis ihme, että hallituspuolueiden johtajia kylmää. Se on hyväksi unohdetulle kansalle.

Avainsanat: taloustutkimus, iltalehdenkyselyisänmaallisuudesta, liikenyt, vasemmistoliitto, merjakyllönen, varbaalinenihme

266 Mietteitä hullusta maailmasta

Lauantai 8.12.2018 klo 16:37 - yrjöpoeka

Mitä ihmiset sanovat kun kuulevat, lukevat ja näkevät uutisia raiskauksista. Lisää poliiseja. Entistä ankarammat rangaistukset. Ulkomaalaiset eristettävä heti autiolle saarelle. Rikoksiin syyllistyneet heti takaisin kotimaihinsa. Tämä on se konsepti jonka kuulemme näinä päivinä. Kirveitä hiotaan ja vaaditaan ”kansan” tuomiota kaikille raiskaajille.

Raiskaajilla ja raiskaajilla on kuitenkin eroa suu vaahdossa huutavien mielestä. Ulkomaalaiset ja erityisesti arabeilla, on heidän mielestään geneettinen ominaisuus raiskaajiksi. Suomalaisten raiskaukset ovat joko yksittäisjuttuja, tai humalapäissään tapahtuneita vahinkoja. Niitä ei voi ”kansan” mielipiteen omaavien mielestä samaistaa arabien raiskauksiin. Ei sittenkään, vaikka vuoden jokaiselle päivälle laskettuna raiskataan valkoisten toimesta jokapäivä noin kaksi naispuolista. ”Hyvinä” vuosina jopa kolme naispuolista saa kokea ”yksittäistapauksen” aiheuttaman huuman. Joka päivä.

Palaan tuohon aloitukseeni. Kun ”kansan” äänellä puhuvat vaativat virkavaltaa kaduille, unohtuu yksi pieni asia. Mitä me itse olemme tehneet vanhempina ehkäistäksemme raiskaukset? Mitä on koululaitos tehnyt saman asian eteen? Mitä ovat terveydenhuolto- ja sosiaaliviranomaiset tehneet? Kaikki me aikuiset olemme olleet alusta asti tietoisia nuorten miesten massamuuton aiheuttamista ongelmista. Kuitenkin olemme jättäneet huolehtimatta omista läheisistä, lapsista. Sen sijaan olemme keskittyneet huutamaan lisää poliiseja. Lisää ankaria rangaistuksia.

Voimme laskea kaavalla, että jokainen päivä raiskataan noin yksi suomalainen neitonen ulkomaalaisen miehen toimesta. Jokainen päivä raiskataan noin kaksi suomalaista neitosta suomalaisen miehen toimesta. Meitä ei huoleta se, että vuosittain yli tuhat suomalaista neitosta saa sieluunsa ja ruumiiseensa ikuisen vamman. Toiset eivät selviä siitä koskaan. Toiset jotenkuten. ”Kansalle” riittää vain se, että poliiseja on saatu lisää ja entistä ankarammat tuomiot. Uskooko kukaan, että raiskaus ongelma tällä häviää?

Kyllä meidän on lähdettävä kodeistamme liikkeelle. Kouluista ja kaikista muista lapsia lähellä olevista tahoista. Meidän on huolehdittava siitä, että lapsemme tietävät vaaroista joita ulkopuolella on. Raiskaajien hormoonit ovat niin korkealla tasolla, että niihin eivät vaikuta rangaistukset ja poliisien määrä. Ne eivät ole loppuneet missään totalitäärisessäkään valtiossa. Voi olla, että siellä käy päinvastoin. Mitä enemmän kaduilla marssii univormupukuisia, sitä turvattomampaa se on nuorille neitosille. Marssijat ovat kaikkialla sataprosenttisesti miehiä. Nuoria ja heidän hormooninsa käyvät kuumina.

Näimme näitä marssijoita itsenäisyyspäivän aikana pääkaupungin kaduilla. Älyä ei heillä ollut, mutta testosteronia sitäkin enemmän. Juuri tuollaisia hormooneja täynnä olevia, ovat myös raiskaajat. He eivät erotu tästä joukosta. Uskonmeko kukaan, että tämän joukkion lähellä olisi turvallista olla? Mikäli et tunnusta heidän uskoaan olet vaarassa. Erityisesti jos olet vihreä nuori neitonen. Tai neitonen kuuluisi vasemmistolaiseen maailmaan. Ei olisi turvallista tämän kansan parissa. Tämän ”kansan” edeltäjät näyttivät viime vuosisadan aikana naisille, mikä on näiden rooli.

Koti ja koulu ovat edelleenkin tärkeimmät sivistäjät ja turva. Terveydenhuollon asiantuntemuksella terästettynä. Niitä vaalikaamme.

ps. tuomitsen jokaisen raiskauksen, tekipä sen kuka tahansa. Tuomitun pitää kärsiä rangaistuksensa pahimpien väkivaltarikollisten parissa. Siellä he saisivat sosiaalikasvatusta ja yhteiskuntaoppia.

Avainsanat: nuortennaistenraiskaukset, testosteroni, kovenevatrangaistukset, kansanvaatimukset, kotijakoulusivistäjinä

265 Puhdas kuin pulmunen

Perjantai 7.12.2018 klo 14:25 - yrjöpoeka

Suomen hallituksen tavoitteena on, että Suomi olisi hiilineutraali aikaisemmin kuin EU:n tavoite 2050. Nyt kerrotaan, että Suomen energiantuotannon päästöt muuttuvat pienemmiksi kuin maatalouden päästöt. Liikenne aiotaan myös ajaa päästöttömäksi Bernerin ukaaseilla ja hallituksen kiitoksen kipeydellä. Pitäähän Suomen olla ensimmäinen joka ei tuota enää mitään päästöjä.

Yksi asia minua mietityttää tässä yhtälössä. Pitääkö maatalous ajaa sitten alas, kun enää se jäisi päästöjen tuottajaksi? Samaan aikaan kerrotaan, että siirtyminen päästöttömään energiajärjestelmään tarkoittaa erittäin kalliita investointeja. Hallitus on kertonut, ettei sillä ole rahaa. Kuten tähänkin asti, sitten tullaan meidän kukkarollemme. Toisaalta sekin on päättymässä, jos maatalous ajetaan alas. Siinä vaiheessa elämme kuten eletään tänään Pohjois-Koreassa. Puputetaan heinää.

Itseäni todella mietityttää, voivatko nämä kunnianhimoiset suunnitelmat toteutua? Mikäli energian tuotannossa siirrytään päästöttömään, se tarkoittaa valtavia satsauksia uusiutuviin energiamuotoihin. Mikäli aikataulu aiotaan pitää, pitäisi jo nyt olla tiedossa kuka tekee ja missä aikataulussa ja mitä tekee. Mikäli autoilu muutetaan sähköllä toimivaksi, mistä energia tulee? Tietysti kerrotaan, että pistorasiastahan se. Siihen en jaksa uskoa, koska sitä on nytkin liian vähän kotimaassa tuotettuna. Ydinvoimaloita pitäisi rakentaa pikaisesti lisää, mutta kukaan ei uskalla edes esittää sellaista. Eivät sähköautot kulje ilman sähköä.

Yksi jos toinen haikailee tuulen ja auringon nimeen. Ilmeisesti kohta joku esittää hankaussähköä oravannahoilla tuotettavaksi. Totuus on kuitenkin se, että jos autokanta ajetaan pakolla sähköiseksi olemme todella pulassa. Meillä ei ole rittävän tiheää latausverkostoa, eikä siihen riittävästi virtaa. Kun oman maan tuotanto ei riitä, uskooko kukaan muualta sitä saatavan? Ei saada, koska muissakin maissa ajetaan alas polttomoottoreita yhtäaikaa. Akkuteollisuus tarvitsee samaan aikaan valtavasti lisää raaka-ainetta. Samat tahot jotka ajavat autoilua sähkölle, vastustavat henkeen ja vereen maan kaivelemista.

Euroopan komissio siis ehdottaa, että EU:n tulisi tavoitella hiilineutraaliutta 2050 mennessä. Paino on sanalla tavoitella. Suomi aikoo siirtyä sellaiseen tilaan jo 2035. Minun ajatuksissani jokin tässä kaaviossa ei täsmää. Miten esimerkiksi maatalouden tuotantolaitteiden, traktoreiden ja puimureiden energia sitten tuotetaan? Miten raskaan liikenteen kuljetukset sitten? Uskookohan kukaan, että noin lyhyessä ajassa kehitetään akusto, jolla rekat kulkevat? Ei riitä, että rekka kulkee 200-300 kilometriä yhdellä latauksella. Kyllä sen pitää kulkea enemmän. Yksistään akuston vaatima tila ja paino on niin valtava, että samalla olisi aloitettava tiestön kunnostaminen. Lopultakin sanoisi autoilija.

Hyvillä aikomuksilla on silattu tämä haaveilu. Sitä tämä on. Toki tässäkin on yksi hyvä puoli. Tuotetaan sellaisia tilastoja ja tutkimuksia, että ne kertovat Suomen olevan energian tuotannossaan puhdas kuin pulmunen. On siinä mukava kerätä kiitoksia maailmalta. Suomi olisi esimerkin antaja. Onnen maa. Muut maat olisivat vihreitä kateudesta. Kuten saduissa yleensäkin, tääsäkin on loppu.

Tilastot ovat usein yhtä kuin emävalhe.

Avainsanat: puhdaskuinpulmunen, hiilineutraalisuomi, päästötönydinvoima, tilastotjaemävalhe

264 Itsenäisyyspäivän muistelua

Torstai 6.12.2018 klo 18:05 - yrjöpoeka

Tein muutamia vuosikymmeniä töitä rajavartiolaitoksen palveluksessa. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä olivat rankkaa puurtamista. Ei ollut normaaleja työaikoja. Oli vain säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Elettiin aikaa jolloin haitat korvattiin ns. toimirahalla. Sillä mitättömällä korvauksella sain sitten tehdä työni enimmäkseen viikonloppuisin ja talvisin, todellakin, yöaikaan. Työni oli liikkua jalkaisin tai suksilla pitkin itärajan reunaa. Istuksia välillä tärkeissä tähystys- ja kuulostustehtävissä todella synkissä korpimaisemissa. Kaikilla keleillä. Sateesta hirmupakkasiin.

Kuvitelkaa itsenne hiihtelemässä pilkkopimeässä ja muistelemassa millä kohdin mahtoi olla lumisessa metsässä kuivaa puuta. Kaikistellen sellaista ei löytynyt, mutta aina jonkinlaiset kituliaat tulet saatiin. Siinä keiteltiin kahvia useita pannullisia ja syötiin terveellistä ruisleipää. Makkaraa ei silloin alkuaikoina vielä ollut. Siankylkeä löytyi toisinaan sekaan pantavaksi. Unen puutteesta tokkuraisena aamuyöllä lähdettiin jatkamaan hiihtämistä. Lopulta päivän mittaan päästiin vartioaseman lämpöön. Yhteismajoituksessa yritettiin nukkua ja toisinaan siitä ei tullut mitään, kun vapaalla olevat miehet pelasivat tuppea.

Vuodet kuluivat ja usein juuri itsenäisyyspäivänä jouduimme miettimään sen merkitystä. Itärajalla oleessani en edes muista kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä aikaa, jolloin olisin ollut vapaalla töistä. Työpisteeni oli silloin Pirttivaaran vartioasemalla ja siellä oli suuri joukko huippu-urheilijoita. Tavalliset tallaajat joutuivat siitä syystä aina viikonlopuksi talvella töihin. Vartiasemalla palvelivat silloin maamme parhaat ampumahiihtäjät. Välillä oli koko SM-kultajoukkue samalla vartiolla. Keulakuvana oli Raimo Seppänen. Lisäksi joukossa oli kaksi huippuampujaa, Aarne Elomaa ja Antero Lauronen.

Ei siis ihme, että itsenäisyyspäivänä jouduin työtehtävien pariin. Kevät talven jokainen viikonloppu oli jossakin kisa ja urheilijat menossa. Kyllä me perustyöntekijät haavelimme normaalista työajasta. Sellaisesta jossa maksettaisiin sunnuntailisät ja yötyölisät. Sekä ylityöt. Aikansa sitä kesti. Jokatapauksessa meillä oli aikaa miettiä itsenäisyyspäivän merkitystä. Sen merkitystä rajavartiolaitoksen tehtäville. Sen merkitystä kaikille suomalaisille. Sen merkitystä itselle. Jokaisella meistä oli elossa runsaasti sodan kokeneita sukulaisia. He kaikki arvostivat rajavartiolaitoksen työtä.

Kaikista eniten arvostivat läheiset naapurimme. Pirttivaara oli kokenut kovia partisaanien iskuissa. Rajan kirot olivat heille erittäin tuttuja. Silti heillä ei ollut aikomusta lähteä minnekään kotoaan. Rajavartioasema oli heille turvasatama. Olimme lähitalojen ihmisten kanssa jatkuvasti yhteydessä ja tiesimme mikä on milloinkin tilanne. Samoin kyläläiset tiesivät ja tunsivat vartion väen. Heille itsenäisyyspäivän tunnelma oli toinen. Tietäessään vartion väen valvovan, kovia kokeneet ihmiset pystyivät elämään normaalia elämää. Kävimme usein itsenäisyyspäivänä Pirtti-Lyytin luona. Hän oli saanut partisaanien tulituksessa 7 luodin osumaa ja jäi henkiin. Mies kuoli hänen syliinsä.

Pirttivaarassa opin näiden ihmisten tuella arvostamaan enemmän maamme itsenäisyyttä. Opin arvostamaan omaa työtäni toisten turvana ja olemaan ylpeä siitä työstä. Maailma on paljon muuttunut. Yksi asia on ja pysyy. Rajavartiosto valvoo vieläkin itsenäisen Suomen rajoja.

Aamulla nostin lipun salkoon ja muistin samalla Pirtti-Lyytin puheita. Kaikkien menetysten jälkeenkin hän jaksoi olla kiitollinen itsenäiselle Suomelle.

IMG_20181206_141054.jpg
Suomussalmen sankarihautausmaa 6.12.2018

Avainsanat: suomenitsenäisyyspäivä, suomenlippu, rajavartiosto, ampumahiihtäjäraimoseppänen, rajaseudunasukkaat, pirttivaara, partisaanienuhrit, pirttilyyti

263 Silitä mua

Keskiviikko 5.12.2018 klo 13:15 - yrjöpoeka

Suomalaisten sanotaan olevan kiitoksen kipeitä. Haluamme mielellämme kuulla muilta millaisia olemme ja olemmeko osanneet miellyttää ulkopuolisia. Haluaisimme kuulla naapureilta ja ulkopuolisilta hyväksyviä mielipiteitä. Kiitoksen kipeys tai paremminkin niiden puute lapsuusajalla, saa meidät jatkuvasti etsimään hyväksyntää muilta. Sotien jälkeen ovat sukupolvet saaneet kuulla vain ankaran työnteon moraalista velvoitetta. Päälle on murahdettu vain, että kissa kiitoksella elää.

Tämä tapa elää hyvin vahvana meissä nuoremmissa sukupolvissa. Ilman kovaa työntekoa ei ole moraalista oikeutta oikeastaan elämiseenkään. Saati sitten kiitokseen ja hyväksyntään. Meissä elää geneettisenä ominaisuutena tapa vähätellä omaa tekemistä. Olemme myös kärkkäitä arvostelemaan muita heidän tekemisistään. Kiitoksille ei meidän puritaanisessa ilmastossa ole juuri tilaa. Mutta ulkomailla on siihen mahdollisuus.

Arvostelin eilisessä kirjoituksessani maakunnan ja kuntien satraappien kulkua Brysselin joulutorilla. Sain sapekasta palautetta, että minun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että ME olemme saaneet kutsun tulla Brysseliin. Arvostelijan, kiukkuisen, mielestä minun kirjoitustapani on loukkaavaa virka- ja luottamusmiesten hyvälle ja ansiokkaalle työlle. Kirjoituksessani olevaan kysymykseen en saanut vastausta. Kuinka paljon ovat ulkomaiset vieraat joulutorien ansiosta meillä kulkeneet? Jään odottamaan vastausta edelleen. Todennäköisesti hamaan tappiin saakka.

Analysoin Brysselistä kantautuneita viestejä juuri tuon kiitoksen kipeyden kautta. Reissumiehet ja -naiset ovat kertoneet kuinka he ovat saaneet erinomaisen vastaanoton Brysselissä. Erityisen kiitollisia ovat kaikki matkaajat olleet kiitoksista ja hyväksynnästä. Väki on siellä ihastellut meidän tapojamme ja erityisesti nuotiolla tehtyä ruokaa. Matkaajat ovat ihastuneita vastaanottoon ja kehuihin. Sitä korostetaan kaikille kotimaassa eläville metsäläisille. Kerrotaan kuinka hiljainen kansa puhuttelee Eurooppalaisia.

Osaan olla kriittinen siitä syystä, että olen ollut pitkään luottamustehtävissä. Osaan erottaa sellaisen työn, josta on oikeasti hyötyä omalle maakunnalle. Mielikuvat ja mielihyvä eivät leipää tuo, eivätkä kiitokset joulutorin ääreltä. Matkailuyritykset jotka laittavat siellä ruokaa ja myyvät joitakin tuotteita ovat ainoita hyötyjiä. Poliitikot saavat ilmaista mainosta näin ennen vaaleja. Ja hyrisevät tyytyväisinä omien euroedustajien vieressä. Hyvä on jakaa näitä pönäköitä ja punakoita selfie-kuvia.

Mutta jatkan edelleen sitä kysymistä, milloin meillä lyödään rätingit eteen saaduista euromääräisistä hyödyistä? Nyt on vain euromääräisiä menoja. Minkä verran ovat jonkin saksalaisen kaupungin asukkaat kulkeneet täällä joulutori tempauksien takia? Siellä on reissattu paljon ja edelleenkin suurimmat hyödyt ovat olleet porontaljojen myyjillä. Hyvä asia sinänsä. Kysyä voisi vielä sen, kuinka paljon ovat kuntien matkailutoimet syytäneet euroja näihin tapahtumiin? On laadittu kiiltävälle kartongille esitteitä ja pidetty kiliseviä vastaanottoja paikallisväestölle. Ovatko tilit kääntyneet plussalle? Noista kiitoksen kipeistä reissuista huolimatta väki pitäjissä vähenee. Leipä ei levene

Tämä ei ole kateellisen puhetta, koska en itse halua reissata muualla kuin kotimaassa. Mitä nyt hieman Norjan lohijokien äärellä kesäisin. Omilla rahoilla ja ilman kiitoksen kipeyttä.

Hyrinä kuuluu kituvista pitäjistä. Meitä on silitelty. Brysselissä.

Avainsanat: kiitoksenkipeys, kissakiitoksellaelää, puritaaninenyhteiskunta, joulutorientuomahyöty, silitämua, kissakehrää

262 Matkailu avartaa

Tiistai 4.12.2018 klo 9:59 - yrjöpoeka

Lueskelin aamuaikaisella paikallislehti Ylä-Kainuuta. Lehti oli täynnä tarinoita aneemisista Joulun avauksista lehden levikkialueella. Päätoimittajaa oli murehduttanut yksi asia Kainuussa. Esimerkiksi Suomussalmen joulunavaus on hänen mielestään pelkkä tussahdus, näin sen luin rivien välistä. Tullaan kylän torille, kuunnellaan puheita, seurataan jouluisia esityksiä ja syödään yhteisestä soppakattilasta riisipuuroa. Siitä kotiin ja se oli hänen mielestään siinä.

No mitäpä kaipasi päätoimittaja Suomussalmen ja muiden pitäjien toreille. Samankaltaisia joulutoreja kuin on tälläkin hetkellä Brysselissä. Päätoimittaja oli käväissyt siellä omien sanojensa mukaan hektisellä matkalla. Siellä oli sisäistynyt se, mikä olisi oikeanlainen joulutori Suomussalmen mummoille ja papoille. Useita viikkoja kestävä hulabaloo aamusta iltaan autiolla torilla. Se on ja pysyy autiona, koska eivät meidän iäkkäät ihmiset jaksa olla siellä seuraamassa kirjolohen lämmittelyä nuotiolla. Kylmä siinä tulee.

Brysselin torilla on tilanne toinen. Kainuun kokoisella alueella asuu miljoonia ihmisiä. Jokapäivälle riittää uusia joukkoja Kainuun ihmeitä katsomaan, kuulemaan ja kokemaan. Tästä syystä on aivan turhaa haikailla Brysselin opetuksia Rämsänrannalle. Bryusselissä on nyt runsaasti kainuulaisia toimijoita markkinoimassa maakuntaa matkailijavirroille. Kainuusta on kuljettu tällä vuosituhannella sankoin joukoin pitämässä joulutoreja Saksan maalla. Siellä on väkeä ja heitä tietysti toivottaisiin vieraisille maakuntaamme. Ei ole heitä ruuhkaksi asti täällä näkynyt. Ulkomaan eläville riittää, että heidän toreillaan käydään näyttämässä kaikenlaisia kummajaisia. Nuotiolla keitellään kahvia ja lämmitellään kirjolohia. Alkukantaista on meininki heille.

Miksi nämä ulkomaiden joutorit ovat niin suosittuja? Matkailuyrittäjille nämä reissut ovat melko riskittömiä. Kainuun kunnat rahoittavat osan matkoista ja tämä siitä syystä, että loppuvuodesta on niin mukava käydä markkinoimassa omaa kuntaa. Matkat tehdään veronmaksajien rahoilla ja siksi ne ovat erittäin suosittuja. Aamulla eräs tuttuni epäili kohtapuoliin facebookin täyttyvän selfie-kuvista Brysselin humusta. Maakunnan ja kuntien virkajohtoa on siellä runsaasti, koska nyt on aika uusille ajatuksille. Mukana on tietysti myös luottamusjohtoa antamassa moraalista tukea matkailu markkinointiin.

Ylä-Kainuun päätoimittaja oli löytänyt uudenlaisen mallin tuotavaksi Suomussalmen kolealle torille. Minä itse kaipaisin selvitystä siitä, kuinka paljon ovat joulutoreille syydetyt eurot tuoneet matkailijavirtoja kokemaan Joulua esimerkiksi Suomussalmella? Voin sanoa ilman tutkimuksia, että 0-euroa. Eivät nämä jouluiset matkailumarkkinoinnit keskiseen Eurooppaan ole tuoneet matkailijoita edes kesän aikana. Paljon on kyllä painettu esitteitä ja annettu infoa kuntien päättäjille uusista mahdollisuuksista.

Mitä nämä matkat ovat antaneet? Ne ovat antaneet säännöllisen tavan ja luvan käväistä reissaamassa vuoden lopulla pitkin poikin Eurooppaa. Ennen olivat pelkästään lehdet täynnä polleita kuvia onnellisista matkailijoista. Tänään täyttyvät reaaliaikaisesti sosiaalisen median kanavat jouluisen punakoista matkailijoista. Tukevat ja maukkaat jouluoluet torikojuilla antavat matkailijalle viimeisen silauksen Eurooppalaisista tavoista.

Reissatessa myös ilmasto pelastuu, kun lentokoneitten jättöjuovat täyttävät taivaan. Tietääpähän joulupukki oikean reitin kun seuraa niitä. Sinne Brysseliin.

Avainsanat: matkailumarkkinointi, brysselinjoulutori, lentokoneidenjättöjuovat, ilmastopelastuu

261 On vain yksi totuus

Maanantai 3.12.2018 klo 14:49 - yrjöpoeka

Joillakin ihmisillä on oma totuutensa ja he haluaisivat muiden ihmisten uskovan samoin. Se on yleensä fanaattista uskoa ja siitä hyvänä esimerkkinä rokotevastainen kampanja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Uskonnossa on hyvin paljon esimerkkejä fanaattisuudessa. Tästä ovat esimerkkeinä joidenkin hurmosliikeiden joukkoitsemurhat Amerikan mantereella viime vuosisadalla.

Valtoiden johtajat ovat usein hurahtaneet sellaiseen uskoon, että sen seurauksena on aloitettu sota. Viimeksi toisessa maailmansodassa etsittiin uskoa kommunismista ja fasismista. Hitler ja Satalin olivat tässä kammottavia esimerkkejä. Hitler sai kannattajansa uskomaan juutalaisten salaliittoon. Lopuksi koko kansa uskoi tai pakotettiin uskomaan. Stalin oli uskossaan aivan samanlainen. Oma kansa sai sen ensin kokea. Molemmat tapattivat ensialkuun omaa väestöään ja sen jälkeen alkoi pullistelu ulospäin.

30.11.1939 alkoi talvisota. Kommunismin uskossaan oleva Stalin ei suvainnut sitä, että Suomi ainoana naapurina ei antanut heidän rauhanarmeijansa tulla vapaasti maahan. Niinpä hän aloitti sodan. Aivan ensimmäiseksi Stalin nimitti Otto Ville Kuusisen pakolaishallituksen johtajaksi. Hallitus joutui pakosta olemaan Neuvostoliitossa ja tarkoitus oli tulla rauhanarmeijan perässä Helsinkiin. Stalin ilmoitti heti alkuunsa, että hän neuvottelee rauhasta vain Kuusisen hallituksen kanssa. Sitä ennen Stalin aikoi murskata vastustajat Suomesta.

Tästä on suora aasinsilta nykypäivään. Stalin uhkaili silloin kaikkia naapureitaan ja kaikki muut alistuivat miehitykseen. Miehitysten seurauksena miehitettyjen valtioiden kansalaisia kuskattiin Siperiaan leireille ja sinne heitä katosi suurin joukoin pysyvästi. Vain piskuinen Suomi änkyröi. Länsivaltojen käyttäytyminen oli silloin aivan samakaltaista kuin nytkin. Paljon puhetta ja hyviä aikomuksia. Siksi Stalin sai käydä sotaa aivan rauhassa. Mitenkä se liittyy tähän päivään?

Putin on ilmoittanut nyt länsimaille, että sota Ukrainassa jatkuu siihen asti, että nykyinen hallitus vaihtuu hänen mieleisekseen. Täsmälleen samoin toimi Stalin. Eipä ole ollenkaan ihme, että Venäjällä ovat voimistuneet äänet Stalinin kunnian palauttamisesta. Putin haluaisi olla olla yhtä hyvä diktaattori. Länsimaat ovat yhtä hampaattomia kuin olivat silloin. Mikäli haluttaisiin vaikuttaa Putinin käyttäytymiseen länsimaiden tuli puheiden sijasta siirtää sotakalustoa Ukrainan kansan avuksi. Haittaa ei tekisi myöskään aseellisten joukkojen suuri siirtely Ukrainaan.

Aikoinaan Neuvostoliitto ja nyt Venäjä kunnioittavat vain voimaa ja suoria tekoja. Varmasti kuuluisi tovin aikaa Putinin pulina, mutta raaka arkirealismi pakottaisi hänet hyvin pian ruotuun. Putin tietää hyvin sen, että sodan eskaloituminen länsimaiden kanssa olisi hänen tuhonsa. Olipa hän kuinka tahansa ydinasevaltion johtaja, ei häntä päästettäisi Venäjällä napin painajaksi. Venäläiset sotavoimat hyvin tietävät länsiteknologian voiman, eivätkä halua yhteenottoa.

Juuri talvisodan alkamisen vuosipäivänä piti kuulla Putinin suusta samoja sanoja, jolla oikeutettiin talvisota. Eri johtajat ja eri nimi samalla itäisellä valtiolla.

Sisältä aivan samaa paskaa.

Avainsanat: fanaattisuus, josefstalin, vladimirputin, talvisota, ukrainansota, terijoenhallitus

260 Mielikuvat vievät meitä

Sunnuntai 2.12.2018 klo 10:53 - yrjöpoeka

Useimmat meistä ovat kuulleet ja lukeneet uutisen lehmien päästämistä pieruista. Ilmastouskovaiset vaativat ihmisiä lopettamaan maidon juomisen ja lihan syömisen. Samalla he kertovat, että ihmisten tulisi itse syödä vihreä kerros maan päältä. Tämä kaikki siksi, että saisimme pelastettua ilmaston.

Pohjois-Koreasta on usein julkaistu juttuja ja kuvia siitä kuinka ihmiset keräävät ruohoa säkkeihin. Siellä ei ole ruokaa ja ihmiset ovat perin kituliaita. Ruohoravinto ei ole pelastanut ihmisiä, vaan siellä kuollaan oikeasti nälkään. Ruoho on tarkoitettu lehmille. Vaatimukset ihmisten ruohoravinnosta ovat outoja. Koska lehmät syövät runsaasti ruohoa, ne paskovat ja pierevät. Ruohoeväillä ihminen aloittaisi pieremisen. Eli ilmasto menisi kuitenkin pilalle.

Jatkakaamme mielikuvien maailmassa. Jokainen on myös nähnyt millainen ilma on suurkaupungeissa Kiinassa tai Intiassa. Näissä molemmissa on jo yli miljardi ihmistä. Savusumu peittää kaupungit ja ihmiset kulkevat kaduilla hengityssuojainten avulla. Jokainen meistä myöntää savusumun syntyvän ihmisten toimesta. Teollisuus noissa maissa käyttää sellaisia energian tuottamismuotoja jotka tuottavat valtavia määriä savua ja pienhiukkasia ilmakehään. Sadekaudet hieman helpottavat tilannetta, mutta eivät poista ongelmaa.

Palataanpa tuohon aloitukseeni. Kuvitelkaa mielessänne Afrikan vihreä savanni, se on helppoa television aikakaudella. Jatkakaa kuvitelmaa ja näette kuinka miljoonia yksilöitä käsittäviä laumoja ruohonsyöjiä vaeltaa savannilla. Taivas on sininen ja ruoho vihreää. Leppoisa tuuli viilentää mukavasti ilmaa. Ilmaa joka on helppo hengittää. Et tarvitse hengityssuojaimia. Tämä kaikki siitä huolimatta, että ympärilläsi vaeltaa miljoonia ruohonsyöjiä. Niitä joiden väitetään pilaavan ilmastomme. Savannilla voi aistia eläinten hajun, mutta se ei estä hengittämistä.

Aika ajoin nämä valtavat laumat lähtevät kuin käskystä vaeltamaan tuhansia kilometrejä. Vaelluksen laukaisee kuivakausi luonnon kiertokulussa ja eläinten on pakko siirtyä sinne, missä ruohoa on. Tämä muuttoaalto on elintärkeä itse ruohonsyöjille, mutta myös matkan varrella kohdatuille petoeläimille. Kuivilla alueilla ilma väreilee pölystä, mutta ei estä edelleenkään hengittämistä. Meistä jokainen pitää täysin luonnollisena, että eläimet vaeltavat ruoan perässä sinne missä sitä on saatavissa. Suomalaiset tunnistavat vielä jotenkuten sen ajan, jolloin porot siirtyivät talvilaidun alueilta kesäksi tunturialueille. Siellä ne vasoivat ja syksyn tulle porot siirtyivät talvilaidun alueille. Ihmiset jutasivat mukana luonnon kiertokulussa. Tänään porot käyskentelevät pihoilla ja niitä syötetään lehmien rehulla. Luonnollisuus on kadonnut.

Jatkakaamme mielikuvien luomista. Useimmat meistä tuntevat ihmiskunnan historian. Joka sen tuntee tietää, kuinka ihmisten joukot ovat ammoisista ajoista lähtien vaeltaneet sinne, missä ravintoa on riittävästi. Ihmisten vaellukset ovat olleet mittaamattomia. Eurooppalaiset läksivät lopulta kokeilemaan valtamerten ylitystä ja löysivät Amerikan mantereet. Sitä pidettiin silloin ja sitä pidetään vieläkin täysin luonnollisena. Oli etsittävä uutta elintilaa.

Tämä ei ole enää mielikuva vaan todellisuutta. Nyt me estämme kaikin keinoin ihmisten siirtymisen tyhjille alueille ruoan perässä. Euroopassa pystytetään muureja rajoille. Samaan aikaan me pidämme luonnollisena, että Eurooppalaiset voivat siirtyä työn ja elannon perässä minne haluavat. Sitä ei pidetä luonnollisena, että muualta siirryttäisiin kotimaihimme samoista syistä. Mielikuvat hallitsevat meidän elämäämme. Politiikot luovat mielikuvia, joilla hallitaan meidän mielikuviamme. Erilaiset ryhmittyvät luovat mielikuvia ja uhkia. Näillä meidän poloisten arkea hallitaan.

Palataan mielikuviin vihreästä ruohosta ja miljoonista eläimistä sinisen taivaan alla. Silmät sulkemalla voimme tuntea lannan tuoksun. Sen tuoksu takaa jatkuvan kasvun ruohosavanneille. Lehmien ja ruohonsyöjien pierut ovat ilmastolle ja luonnolle hyväksi. Leijonan kumea karjahdus alleviivaa mielikuvan.

Näillä mielikuvilla uuteen viikkoon ja kohti talvipäivän seisausta.

Avainsanat: lehmienpierutilmastonpilaajana, mielikuvathallitsevatelämäämme, afrikansavanni, ruohonsyöjiensuurivaellus, elintilanetsintä