Satunnaiset kuvat

Syvää..?

Uusimmat

Blogin arkisto

188 Jäämeren lohi kutsuu

Perjantai 26.7.2019 klo 12:13 - yrjöpoeka

hippivaunu-crop.jpg
Hippivaunu

Lastenlasteni kuvittama vanha vankkuri pääsee taas tien päälle. Suunta on kauas pohjoiseen. Sinne missä jäämeren lohet esiintyvät. Sieltä voi joskus hyvällä onnella saada muutakin kuin karkuun päässeitä isoja. Alla yksi esimerkki.

12.8-crop.jpg
Aamuyön antia.

Pitkä talven aika on jälleen käytetty hyväksi ja sidottu suuri määrä uusia perhoja. Jokaista yksilöä tehdessä kalastaja miettii lohen aivoituksia ja ammentaa tekemisessään omia ja muiden kokemuksia. Itse en sido millintarkkoja kopioita toisten tekemistä. Toki jokaisessa perhossa voi löytyä samankaltaisia yksityiskohtia kuin muidenkin tekemissä. Huippusitojat tekevät niin kauniita perhoja, että minä en ainakaan raski uittaa sellaista, jos joskus sellaisen onnistun saamaan. Omissa on sitä särmää joka kiehtoo omaa silmää. Joskus ne kiehtovat lohienkin makutottumuksia. Alla eräs rujo yksilö usean yli kymmen kiloisen purujen jäljiltä. Muistan aina ne kaksi vuorokautta, jolloin tämä antoi isoja lohia. Sellaisia, joita toivoisin kohtaavani tulevalla viikolla.

Ottikone-crop.jpg
Ottikone

Viimeiset päivät Suomi on kylpenyt helteessä ja kesä on tuntunut kesältä. Ennusteet kertovat sään kylmenevän ja ainakin pohjoisessa voi olla todella viileätä. Se ei kalastajaa haittaa, vaan päinvastoin. Helteet saavat veden lämpiämään liikaa ja nyt näyttää tuleva viikko hyvältä. 

Toivotan lukijoille hyvää kesänjatkoa. Nautitaan kesästä ja perhokalastuksesta!

Maisema-crop2.jpg
Skoganvarre

Avainsanat: salmosalar, lakselv, perhokalastus

187 Entä jos

Torstai 25.7.2019 klo 14:22 - yrjöpoeka

Viisaat ovat kertoneet Saimaan vesistön olleen yhteydessä jääkauden jälkeiseen merialueeseen. Jääkauden loputtua maanpinta kohosi ja Saimaasta muodostui sisävesi. Järvestä oli yhteys jokien kautta mereen ja on yhä, joskin padottuna. Silloisista merien asukkaista suurimmat, eli hylkeet sopeutuivat ajankuluessa entistä suolattomampaan veteen. Samoin lohikanta muotoutui nykyiselleen.

Tänään kohkataan ilmastonmuutoksesta ja uhkaillaan merien pinnan nousulla. Voisiko Saimaa yhtyä uudelleen merivesiin? Sitä en usko ihan tällä syönnillä, vaikka kuinka siitä varoiteltaisiin. Ilmasto hysteerikot puhuvat valtavien jäämassojen jo kadonneen ilmaston lämpenemisen johdosta. Meren pinta on itsepäisesti pysynyt samana. Saimaan norpaksi kutsuttu hylje on tutkijoiden ja hysteerikkojen mukaan katoamassa kartalta. Lunta on talvisin kolailtu hylkeiden pesiksi ja se on turhaa työtä, jos ilmasto lämpenee. Nyt ollaan norpan puolesta huolissaan. Luonnon ei anneta toimia kuten sen kuuluu. Saimaan rannoilla asuvien ihmisten kalastaminen järvellä halutaan kieltää, jotta norppa selviäisi. Hullua puuhaa. Nälkäinen ihminen on pahantuulinen ja pelkällä ruoholla se ei elä.

Entäpä jos annettaisiin luonnon tehdä työtään. Tässä olisi nyt hysteerikoiden hyvä seurata evoluution kulkua. Kuten aikoinaan yhteyden katkettua mereen hylje selvisi niin samoin kävisi nytkin. Mikäli jäät loppuvat, hylje alkaa synnyttää järven luodoille, kun muutakaan paikkaa ei ole. Mitäpä jos nämä ilmastoahdistuneet saavat päähänsä jäähdyttää Saimaan vesistöä jääpeitteen pysyttämiseksi? Sekin voi olla mahdollista, koska tämä ihmisjoukkio kuvittelee estävänsä luonnon kierron kylmästä lämpimämpään.

Ilmastoahdistus ei ole vielä mitään sen rinnalla, kun puhutaan punkki hysteriasta koiran ystävien joukossa. Joissakin paikoissa on olemassa punkkialueita ja siellä on suositeltu rokotteen ottamista. Rokote ei sinällään tietenkään estä punkkia puremasta. Tätä ei sanota hätääntyneille ja huolestuneille. Punkkirokotetta valmistavat yhtiöt takovat hyvää tulosta kaikkialla Suomessa. Vaikka kaikkialla ei ole edes tavattu punkkia ja ei tavata vielä pitkään aikaan. Kun kuuntelen keskusteluja sivusta, tunnen itseni ahdistuneeksi. Siitä syystä, että miten ihmiset ovat saaneet hysteerisen tartunnan. Toiset ilmastosta ja toiset punkeista. Jotkut vieläpä molemmista.

Entäpä jos me pysähtyisimme. Kuuntelisimme mistä puhutaan. Ottaisimme selvää aiheen faktoista, ei mielikuvista ja pelkotiloista. Jättäisimme pelon profeettojen puheet sivummalle. Jatkaimme saunojen lämmittämistä, koska suomalainen sauna on se joka saa ihmisen rauhoittumaan. Söisimme hyvää ruokaa kuten ennenkin, ilman mitään syyllisyyttä. Pitäisimme huolta itsestämme ja toisistamme, kuten täällä on aina tehty. Entäpä jos tämä toive on liikaa? Entäpä jos meidät ihmiset on luotu ahdistumaan aivan kaikesta? Aina sataa. Sitten on liian kuuma. Lunta tulee liian paljon. Lunta ei tule riittävästi. Tätä rataa loputtomiin. Mikään luonnossa ei ole ihmisen mieleen.

Ennen vanhaan sitä vain oltiin. Sopeuduttiin siihen mitä luonto tarjosi. Ja hyvä oli ihmisen olla. Sitä voi kutsua myös evoluutioksi.

Avainsanat: ilmastoahdistus, pelonlietsonta, saimaannorppa, punkkihysteria, suomalainensauna

186 Tarinoita hölmölästä

Sunnuntai 21.7.2019 klo 11:54 - yrjöpoeka

Suomussalmi puuhasi muutamia vuosia sitten matkailuvaunu aluetta. Sitä varten kunta kävi neuvotteluja maa-alueen ostosta aivan kunnan keskustaajaman vierestä. Alue on erinomainen ja harvan suuren puuston peittämä. Kunta sai ostettua alueen sen omistajalta, Fortum-yhtiötä. Tätä hanketta on toivottu jo useammalla vuosikymmenellä ja nyt luulimme, että se viimeinkin toteutuu.

Mutta elävässä elämässä kaikki ei mene kuin Strömsoossa. Tiukat virkamiehet ja naiset huomasivat, että alue on liian meluisa. Kunnan virkamiehet ovat jarruttaneet hanketta jo vuosikymmenet ja tällä he saivat hankkeen jälleen torpattua. Virkamiehiltä tuli lennokas ajatus avata kunnan käyntikortti, Jätkän puisto matkailuavaunujen ja -autojen pysäköintiä ja leiriytymistä varten. Se myös meni lävitse asiaa ymmärtämättömiltä luottamusmiehiltä. Tänään saammme maksaa kuntalaisina siitä ilosta, että matkailija levittää roskansa ja paskansa pitkin aluetta. Kunnan työntekijöiden toimenkuva on muuttunut. Tänään heidän on aamuisin kiirehdittävä siivoamaan aluetta roskista.

Tämän päivän ihminen ja erityisesti asuntoautojen omistajat ovat niitä, jotka tuntuvat omistavan kaiken. Heiltä ei saa kieltää mitään ja heille tulee sallia kaikki. Kunnan annettua asumiselle luvan, someajan autoilijat saivat reaali-ajassa tiedon pohjoisessa olevasta hölmölästä. Siellä saa majoittua aivan ilmaiseksi sinne, mihin itse haluaa. Kunnan virkamiehet olivat hellineet ajatusta, että autoilijat pysyisivät alueelle tultaessa oikeassa reunassa oleva pysäköinti alueella. Koska oltiin hölmölässä, ei uskottu mihin päätös johtaa. Matkailuautot pyrkivät mahdollisimman lähelle järven rantaa. Samalla he tehokkaasti estävät normaalin satama liikenteen.

Matkailijat viestivät toisilleen somessa, että sinne voi jättää kaikki roskansa. Niitä ei tarvitse kuskata mihinkään, koska kunnan isät ja äidit ovat päättäneet hoitaa homman kunnan varoilla. Hölmölän asukkaat eivät tätä sulata iänkaiken. Minä olen jutellut useamman veneilijän kanssa ja tilanne on mielestämme täysin kestämätön. Satama alue ei ole majoittumista varten. Asiaa ymmärtämättömät hölmölän valtuutetut katselevat Jätkänpuiston majoitualuetta suut maireassa hymyssä. He kuvittelevat matkailijan kantavan rahansa taajaman kauppoihin. Sitä he eivät tee.

Jokainen matkailija varustaa autonsa jo ennen lähtöä. Suurin haitta autoilijalle on paskamakkien täyttyminen ja he odottavat saavansa senkin tyhjennyksen vielä hölmölässä ilmaiseksi. Viime kesänä puhuttiin matkailijoiden ällistelleen lähistöllä olevalle leirintäalueen omistajalle tyhjennyksen hintaa. Koska majoittuminen ja roskaaminen oli ilmaista, he odottavat kaiken muunkin olevan. Todennäköisesti valtuustossa pian pohditaan tällaisen palvelun tuottamista kunnan varoilla.

Minä tulen jatkossa kuvaamaan kaiken asumisen aluella silloin kun siellä kuljen. Aion piotää asiaa esillä ja toivoa, että hölmölän valtuustossa edes joku huomaisi asian oikean laidan. Matkailijan on itse maksettava roskistaan ja jätöksistään. Matkailijan on leiriydyttävä sellaisille alueille joihin he saavat maksullisen luvan. Nykyisen kaltainen villilänsi ei enää käy. Satama aluetta käyttävät eivät pitkään siedä matkailijoiden asuntojen tunkemista rantaan, jossa he tukkivat kaiken liikenteen. Suomeksi sanottuna minua vituttaa.

Minun on maksettava matkailijan paskatkin kunnallisveroina.

Avainsanat: hölmöläntarinoita, suomussalmi, jätkänpuisto, asuntoautoijat

185 Pätkätöiden ansiota

Perjantai 19.7.2019 klo 11:22 - yrjöpoeka

Naisilla sanotaan olevan hoivaamisvietti ja se tuntuu myös sitä olevan. Tämä hoivaamisvietti on saanut vakavia iskuja viimesiten kahden vuosikymmenen aikana. Sitä ennen hoitoalalle hakeutuvat tiesivät saavansa elämän pituisen työpaikan. Siitä työstä he saivat leivän ja pystyivät asumaan joko yksin tai perheensä kanssa. Samalla heille tuli tietoisuus omasta pärjäämisestä työstä saadun palkan ansiosta. Naisten oli myös helpompi suunnitella perheen perustamista ja lapsien saamista. Naisille oli turvaa työelämän säännöistä.

Sitten saapuivat sellaiset hallitukset, jotka kertoivat, ettei meillä ole varaa tämänkaltaiseen työskentelyyn. Näin kertoivat ”viisaat” politiikot, joita kusettivat työnantajien lobbarit ja muut elinkeinoelämän ekonomistit. Jostakin kumman syystä Suomen kansalaiset kuulivat tämän kutsun ja hyväksyivät omilla äänestyspäätöksillään työelämän muutoksen. Hyvin pian saimme nähdä, että juuri pienipalkkaiset naiset joutuivat ensimmäisinä kokemaan pätkätöiden autuuden. ”Viisaat” kertoivat tulevaisuudeen koostuvan useista yhtäaikaisista työpätkistä jas muutoksen olevan jatkuvaa.

Raskas ay-liike pidettiin hiljaisena, kun miehiset suuret alat saivat edelleenkin elää kuten ennen. Pätkätöitä ei sinne ulotettu. Ay-liike hyväksyi hiljaisesti sen, että pätkätöiden uhreiksi joutuivat pienipalkkaisimmat. Näin naiset joutuivat takaisin hellan ja nyrkin väliin. Kaikkein koulutetuimmat naiset eivät enää halunneet hoiva-alalle. Sen sijaan heitä alkoi virrata uusiin perustettuihin hoivayhtiöihin johtajiksi. Olemme nähneet viimeisen kahden vuoden aikana kaksi ääripäätä tästä tuloksesta.

Ensin uutisoitiin laajasti siitä, kuinka Suomeen syntyy uusia miljonäärejä joka vuosi useita kymmeniä. Ja kaikki tämä oli uusien hoivayhtiöiden ansiota. Työntekijöiksi palkattiin pätkätöihin pienellä palkalla hoivatyöstä kiinnostuneita naisia. Miljoona tulokset revittiin hoidettavien ja hoitajien selkänahasta. Tämän tuloksena olemme nähneet, kuinka väärässä olivat ”viisaat.” Tämä vapaa kilpailutus ja yksityistäminen tappoi osan hoidettavista ja lopputuloksena nyt yksityistämiselle lyödään jarrua. Hoitofirmojen on jatkossa palkattava lisää väkeä ja se tietää kustannusten kasvua.

Viisaat” kehuivat tätä ennen, kuinka yksityistäminen tuottaa kilpailua ja halventaa hintoja. Sitä se ei tehnyt. Viime vuosituhannen loppupuolella ahneet kauppamiehet huomasivat, että yhteiskunnassa on liikkeellä paljon rahaa. Sitä rahaa on ollut paljon ja se liikkuu tänään veroparatiisi yhtiöissä. Se ei hyödytä enää Suomen kansalaisia. Kansallisvarallisuutta on sosialisoitu yksityisiin taskuihin. Näin se tapahtui myös entisessä Neuvostoliitossa. On aivan sama onko yhteiskunta sosialistinen tai kapitalistinen. Ihminen on aina ahnas toisen omaisuudelle.

Mitä olemme saaneet aikaan tästä työelämän mullistaneesta muutoksesta. Tulevaisuudessa eivät pätkätyöläiset juhli suurilla työeläkkeillä. Pätkätyöläisiä eivät kosketa kaikki työelämän säädökset ja heitä voidaan pompotella miten halutaan. Heistä on tullut nöyriä alamaisia. He saavat nyt sellaista palkkaa, jolla ei tulla toimeen nyky Suomessa. Mutta mikä oli se pahin muutos tästä? Aivan kolmen viimeisen vuoden aikana olemme havahtuneet siihen, etteivät naiset enää synnytä. Köyhillä ei ole enää varaa synnyttää lapsia.

Olisiko nyt aika palata hieman taaksepäin ja muistella, millaislla työehdoilla ja palkoilla Suomessa voi elää. Sekä synnyttää lapsia. Tulevaisuuden työntekijöitä.

Avainsanat: työelämänmurros, pätkätyöt, hampaatonayliike, hoivaalanmiljonäärit, syntyvyydenlasku

184 Tapa kulttuuria ja koodistoa

Torstai 18.7.2019 klo 10:31 - yrjöpoeka

Meillä ja muualla on olemassa erilaisia käyttäytymismalleja. Erilaisia tapoja uutisoida esimerkiksi henkilöiden ikään, sukupuoleen ja kansallisuuuteen kuuluvia asioita. Näistä on muodostunut ns. koodeja joita noudatetaan yleisessä puhe- ja kirjoituskäytänteessä.

Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa median ja viranomaisten toimesta otettu käyttöön koodi, jolla häivytetään esimerkiksi rikoksen tekijän alkuperä. Tällä tarkoitan kansallisuutta. Tästä on poiketaan ainoastaan silloin, kun tekijäksi mainitaan alkuperäinen suomalainen. Silloin kun teon tekijää mainostetaan Suomen kansalaiseksi, me lukijat ja kuulijat tiedämme kyseessä olevan alkuperältään ulkomaalaisen henkilön. Koodisto on niin selkeä, että tiedämme siitä heti uskonnon ja ihonvärin. Erityisesti näinä aikoina.

Erityisen tarkkana viranomaiset ovat olleet viimeisten kahden kolmen vuoden aikana. Kaikki uhrien ja tekijöiden taustat yritetään häivyttää ja sitä pyrkivät myös mediat tekemään. Hyvin kuvaavaa on Oulun raiskaustapaukset. Tekijöitä tuomitaan alaikäiseen sekaantumisesta ja raiskauksista. Jokainen meistä tietää tekijöiden olevan uskonnoltaan islamilaisia ja arabeja. Koska uhri on alaikäinen hänen kansallisuuttaan ei mainita. Koodistoon uutisoinnissa kuuluu, että jos kyseessä olisi kantaväestöön kuuluva se mainittaisiin. Kun sitä ei mainita, voin ilman muuta olettaa kyseessä olevan alkuperältään ulkomaalaisen henkilön.

Koodistoon kuuluu se, että puolueista perussuomalaiset ottivat raiskaajat vaaliaseekseen. Se tuotti tulosta. Hyvin kuvaavaa oli tässä tapauksessa se, etteivät eduskuntaan pyrkivät perussuomalaiset maininneet kertaakaan suomalaista lasta raiskanneista miehistä. Tämän tapauksen koodistoa on median käyttämä uutisointi. Media kertoi kyseessä olevan hirvittävän raiskauksen, jossa toisilleen tuntemattomat miehet kävivät vuorotellen eri aikoina ”raiskaamassa” nuoren tytön. Suomeksi 14-vuotiaan. Tästä ainakin minä luen koodistoa niin, että miehet kävivät ammattilaisen luona asioimassa. Jossakin Euroopan ulkopuolella tämä olisi ollut normaalia.

Meillä on hyvin piintynyt tapa, ettemme utele naisten ikää ja sitä ei tuoda julkissesti esille. Naiset itse ovat saaneet päättää kertovatko he ikäänsä haastatteluissa. Media on pitänyt tästä koodista kiinni. Tähän on kaksi erilaista poikkeamistapaa. Hyvänä esimerkkinä on meidän presidenttimme Sauli Niinistö ja viihdetähti Ilkka Lipsanen (Danny). Kun he toivat julkisuuteen tyttöystävänsä molempien ikä tuotiin esille. Sillä haluttiin alleviivata suurta ikäeroa. Meillä se koetaan normaaliksi. Dannysta on myös uutisoitu, ettei sitä välttämättä ymmärretä kaikkialla maailmassa. Sitä pidetään epänormaalina, mutta pelkkää asiointia nuoren naisen luona ei.

Toinen esimerkki on Ranskan presidentti Emmanuelle Macron. Hän on iältään 41-vuotias. Hänen elämänkumppaninsa on Brigitte Macron ja hän on iältään 66-vuotta. Tätä Brigitten ikää suomalainen lehdistö toistaa aivan jokaisessa uutisoinnissa. Tämä on itselleni ihmetyksen aihe. Mikseivät he uutisoi Dannysta kertoessaan joka kerran Erika Vikmanin ikää? Heillä sentään on ikäeroa yli 50-vuotta. Miksi Brigitte Macron on poikkeus koodistosta?

Olisiko kyse siitä, että vanhat miehet saavat ottaa nuoren naisen petikaverikseen. Alleviivaamalla iäkkäämmän naisen ikää halutaan ilmaista, että mummoikäisten kuuluu pitää sormensa irti nuorista miehistä.

Brigitte Macron on aikuinen nainen. Erika Vikman lapsi minun koodistossani.

Avainsanat: käyttäytymiskoodisto, kansallisuudenhäivyttäminen, oulunraiskaustapaukset, naisenikäkoodi, erikavikman, brigittemacron

183 Sisu syntyy lihasta

Keskiviikko 17.7.2019 klo 14:25 - yrjöpoeka

Ihminen on syntynyt sekasyöjäksi. Ihmispolon massu sulattaa lihaa, kalaa ja kaiken kukkuraksi vihanneksia. Yksipuolinen ravinto oli jo muinaisessa menneisyydessä jopa hengenvaarallinen tila. Keripukki vieraili ihmispolon luona merillä ja synkissä metsissä. Liha muodosti ja muodostaa yhä sen osan ruoasta jota tarvitaan. Siksi liha on nostettava ykköseksi ihmiskunnan selviämisen osalta. Jopa ihmisen ”lähisukulaiset” apinat tarvitsevat lihaproteiinia ajoittain. Silloin ne metsästävät toisia lajikumppaneitaan lihaproteiinin tyydyttämiseksi.

Ihmiset ovat kaupungistumisen myötä vieraantuneet tästä arkitodellisuudesta. Osa on vegaaneja, eli he syövät vain kasviperäistä ruokaa. Osa heistä on hurahtanut hyönteisten syöjiksi. Jokainen muistaa kuinka vuosi-pari taaksepäin vaahdottiin torakoiden kasvatuksesta. Pankit, ELY-keskukset ja kunnat olivat suopeita niitä kohtaan, jotka aloittivat torakoiden kasvatuksen. Media oli suopeana esittelemään kasvattajia ja heidän lennokkaita suunnitelmiaan.

Lennokkaita ne olivat. Tänään ollaan aivan hiljaa ja kukaan ei halua julkisuuteen kertomaan, mikä meni vikaan. Tosiasia on, etteivät suomalaiset ihan tältä istumalta ryhdy torakoiden ja lutikoiden syöjiksi. Siitäkin huolimatta, vaikka niitä muokattaisiin nyhtötorakoiksi ja erilaisiksi mausteisiksi herkuiksi. Torakka pysyy torakkana. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin sopeutunut syömään kevyemmin ja nauttii kasviksia ja vihanneksia, kalan ja lihan muodostaessa ruokalautasen rungon.

Osa meistä on niin kaupungistunut ja vieraantunut normaalista elämästä, etteivät he hyväksy eläinten kasvattamista teuraaksi. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa tiedetiin mistä liha tuli ja erityisesti maalla se oli osa vuodenkiertoa. Tänään pieni osa meistä on muuttunut ns. hifistelijöiksi. He ovat olevinaan ja tietävinään, mikä liha on esimerkiksi kaikkein parasta. Ja kuinka se tulee valmistaa mausteineen päivineen.

Facebookissa on Savustukseen erikoistunut ryhmä ja sieltä bongasin seuraavanlaisen hifistelyn. Eräs kaveri kertoi pitävänsä kaikkein parhaimpana savustettavana peuran lihaa. Toinen kertoi poron lihan olevan parasta. Sitä he vatvoivat ja hirven liha oli heidän mielestään kammottavaa. Se piti heittää koirille. Lopulta eräs armoitettu erämies heitti keskusteluun loppulauselman. Hän esitti hifistelijöille, että ottakaa se hirvenliha ja kuskaan sen päälle. Antakaa marinoitua kusessa vuorokauden. Kun senjälkeen savustatte sen, se on aivan samanlaista kuin peuran tai poron savuspaisti. Vastaanväittäjiä ei löytynyt.

Osa kaupunkien nuorista on ottanut elämäntehtäväkseen vegaaniuden ohella, vastustaa kaikkea sitä mitä ihminen elääkseen tekee. Koska he eivät hyväksy sikaloita, eivätkä karjatiloja, he ovat muuttuneet aktivisteiksi. He katsovat sen olevan oikeutuksena jopa terrorismiin. Uutisvirrasta poimin tämän hedelmän. Forssassa oli pidetty HKScanin teurastamon ulkopuolella mielenilmaus. Ryhmä oli nimennyt itsensä Forssa Pig Save nimellä. He osoittivat myötätuntoa eläimille ja halusivat mielenilmauksella olla kuolevien eläinten lähellä. Heidän mielestään eläimet tuntevat myötätunnon ja lopunaika on sioille helpompi. Minusta heidän olisi aika mennä koputtelemaan mielenterveys yksikön ovia.

Kaikenkaikkiaan. Liika yksipuolistaminen ja ainoan totuuden julistaminen on pahasta. Loppuksi. Sisu syntyy lihasta. Ei vihasta.

Avainsanat: suomalainenruokalautanen, olemmelihansyöjiä, ruokahifistelijät, vegaanit, forssanhkscan

182 Salapersu ja uhriutumislahja

Sunnuntai 14.7.2019 klo 18:45 - yrjöpoeka

Keskustan Kärnä on uutisten mukaan hurjistunut. Hurjistumisen syynä oli hallituksen päätös ottaa Välimereltä pelastettuja turvapaikanhakijoita. Hallitus omalta osaltaan kantoi vastuuta Euroopan yhteisestä pakolaispolkitiikasta ja nyt maahan otettavat 13 ihmistä ovat pieni pisara pelastetuista. Kärnä on kuitenkin niin maahanmuuttovastainen henkilö, että olen jo usein kirjoittanut hänen olevan aivan väärässä puolueessa. Hänelle on sopivin paikka hurjistua Jussi Halla-ahon kainalossa.

Kärnä on niin vahva mies, että hän uhkaa hurjistuessaan vetää tukensa hallitukselta. Hallituksen tekemä päätös ottaa 13 pakolaista, on Kärnän maailmankuvassa vihervasemmiston maailmanhalausta. Kärnälle ei merkitse mitään yhteinen Eurooppalainen vastuunkanto. Tosiasiassa keskustan sisällä on hyvin maahanmuuttovastainen siipi ja sitä johtaa Kärnä. Ainakin hän haluaa erottautua keskustan sisällä muusta porukasta. Siksi hän käyttää myös samankaltaista kieltä kuin perussuomalaiset. Kärnä olisi persuissa kaikkein omimmillaan. Huhtasaaren mentyä Brysseliin persuilla on paikka auki kiihkeälle lausuntoautomaatille. Kun kukaan ei esittänyt Kärnää ministeriksi, niin nyt hänellä on aikaa hurjistua yhä uudelleen ja uudelleen.

Brysselissä jaettiin paikkoja eri puolueiden edustajalle. Laura Huhtasaaren pyrkimykset saada itselleen parempi hillotolppa kaatui muiden europuolueiden rintaman ansiosta. Euroopassa ei ymmärretä sitä, että edustajat haluavat lakkauttaa kaiken ja sitä ennen he hankkivat hillotolppia oman edun takia. Siitäkös Huhtasaari riemastui. Nyt on hyvä uhriutua ja kertoa omille kannattajille, että heitä syrjitään. Tätä samaa huolta kantaa myös yksi lausuntoautomaatti Markku Jokisipilä. Hänen mielestään Huhtasaaren blokkaaminen oli väärin. Jokisipilä näkee tämän demokratian porttien sulkemisella. Hänen mielestään nyt ei kunnioitettu äänestystulosta. Tarkoittanee Huhtasaaren saamaa äänimäärää.

Jokisipilän lausunto otetaan varmasti persujen konttorilla kiitollisuudella vastaan. Nyt on taas mukava uhriutua kun eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä on heidän puolellaan. Jokisipilä jätti huomiotta sen, että enemmistö teki päätöksen ja siihen on demokratiassa aina sopeuduttava. Uhriutumalla se ei parane. Ihmettelen kuitenkin tätä lausuntoa. Johtajan tulisi muistaa se, että enemmistö on aina oikeassa ja se voi tehdä haluamiaan päätöksiä. Kotimaan politiikassa siitä on hyvin paljon esimerkkejä. Jokisipilän tulisi myös muistaa, että hänen tutkimuslaitoksensa käsittelee kotimaan asioita. Nyt hän antaa hyvää tulitukea persujen uhriutumisosastolle siitymäällä lausunnonantajaksi Brysselin politiikasta.

Kaikkinensa persuilla on tänään syytä hymyyn. Kärnä hurjistui 13 onnettomalle ja Jokisipilä antoi uhrilahjan. Kaiken ydin on maahanmuuton vastustaminen.

Työmies Putkonen ottaa mielellään näiden herrojen jäsenanomukset vastaan.

Avainsanat: mikkokärnä, salapersu, laurahuhtasaari, markkujokisipilä, työmiesputkonen

181 Ylikunnon ymmärtäminen

Lauantai 13.7.2019 klo 13:08 - yrjöpoeka

Kun aloitin blogini pitämisen vuosia sitten, minun ainoa työni oli kuntoilla. Kuntoilla vain itseäni varten useita tunteja päivässä. Kiihkeimmillään tein harjoituksia 7 päivänä viikossa ja jopa kaksi kertaa päivässä. Kesto oli aina enemmän kuin kukaan normaali ihminen ymmärtää. 5-8 tuntiin kerrallaan. Jalkaisin, juosten ja hiihtäen. Talvella tein ensin hiihtolatuja varten lumikengillä pohjat ja sitten kävin hiihtämässä 270 mittaisilla Järvisillä saman reitin. Mikään säätila ei pysäyttänyt kulkuani. Tämän äärimmäisen harjoittelun mahdollisti pääsyni eläkkeelle rajavartijan tehtävistä. Työ oli antanut kovan pohjan kuntoilulle ja sitä olin viimeisinä vuosina määrätietoisesti lisännyt.

Lapsuudestani asti olin joutunut tekemään äärimmäisen kovaa työtä maatöissä ja metsätöissä. Fyysinen pohjani on edelleenkin normaalia vahvempi vaikka ikää on jo +66. Viimeisinä virkavuosina koin herätyksen äärimmäiseen kuntoiluun. Mikään ei lopuilta riittänyt itselleni. 100 kilometriä oli vain luku. Sen merkitys katosi kun vietti useita tunteja aikaa yksin luonnon keskellä. Vaimoni oli työelämässä ja lapseni olivat jo lähteneet maailmalle. Minulla oli vapaus valita ja kokeilla rajojani. Rajat siirtyivät yllättävän nopeasti aiempaa kauemmaksi. Huippuhiihtäjältä saamani neuvot antoivat osviittaa tekemiseen ja mikään ei tuntunut enään miltään.

Sitten iski ensimmäinen flimmeri. Olin itse aivan hoomoilasena, että miten minulle voi tulla tuollainen. En ole ymmärtänyt sitä silloin ja vasta tänään olen saanut lukea artikkelin joka avasi silmäni. Silloin eivät lääkärit sitä ymmärtäneet. Kyselivät vain kuntoilenko minä riittävästi. Kun vastasin tekeväni sitä työkseni he hiljenivät. Mutta kukaan ei koskaan osannut kertoa, että flimmeri on äärimmäisellä kuntoilijalla ylirasituksen ensimmäinen merkki. Minulle se oli pakollinen lepotauko ja levon jälkeen se matka vasta maistuikin. Lopulta raja tuli uudelleen vastaan ja oli pakko hiljentää tahtia.

Samaan aikaan tuli muutos myös muussa elämisessäni. Muutimme vaimoni kanssa kunnan keskustaajamaan. Alkuaika meni opetellessa missä voin kuntoilla kykyjeni mukaan. Hiihto oli jo jäänyt, koska rytmihäiriöt olivat niin rajut kun käytin käsiäni työntämiseen. Löysin taajamasta uuden lajin, retkiluistelun sille tarkoitetulla 1750 metrin yhdensuuntaisella radalla. En ollut aiemmin koskaan luistellut, mutta ensimmäisen kevään jälkeen olin valmis. Keho kaipasi uutta koetusta ja uskoin kaikkien vaivojen olevan jälkeen jäänyttä. Säätilalla ei ollut merkitystä kuten ei aiemminkaan. - 30 oli vain luku mittarissa ja pukeutumiskysymys. Olin onnessani kun kahden välivuoden jälkeen pystyin lopulta useiden tuntien yhtämittaiseen harjoitteluun.

Sitten koitti syksy 2017. Järvien jäätilanne oli huippuhyvä ja sain luistella järvien mustilla  jäillä usean viikon ajan. Lopulta retki/matkaluistelurata oli valmis ja järvien jäät lumen peittäminä. Heti ensimmäisellä kerralla ihmettelin tuntemuksiani, kun vauhtini hiipui ja en yrityksistäni huolimatta saanut isompaa vaihdetta päälle. Siinnittelin jäällä kuitenkin useiden tuntien ajan. Seuraavana päivänä meni intoa uhkuen takaisin hyvin nukutun yön jälkeen. Ensimmäisellä kilometrillä tajusin, että minä en tule selviämään takaisin. Lopulta hoipertelin kuin juopunut takaisin autolle ja kiittelin luojaani siitä, ettei kukaa nähnyt epätoivoista hoiperteluani luistimilla. Rytmi oli taas sekaisin kuin seinäkello ja flimmerit paukkuivat. Sen jälkeen laajennettiin verisuonistoa ja lyötiin rytmiä kohdalleen.

Kun tänään luin tämän artikkelin ymmärsin monta asiaa. Asiaa joista kukaan ei ollut osannut minulle kertoa. Kukaan ei ollut kertonut ylirasitustilasta, vaikka puhuinkin usein liian huonoista yöunistani. Mikko Auvisen kertomus oli itselleni vapauttava. Olen tuntenut suurta ahdistusta siitä, etten enää pysty lähtemään juoksulenkille, koska sen jälkeen yöt ovat suurta tuskaa ja ahdistusta. Kun sydän hakkaa +200 tai laskee alle nopeusrajoitusten +- 30 ja pysähtelee. Ahdistus on lopunajan tuntua, kun vielä suolisto oireilee muuttunutta tilannettani.

Ulkopuliset arvioivat kuntoni olevan huippua. Itse arvion kuntoni rapakunnoksi. Auvisen kertomus omasta tilastaan antaa nyt minulle toivoa paremmasta. Voisin kiteyttää sen näin:

Ole armollinen itsellesi ja tälle päivälle. Sinä elät.

Avainsanat: ylirasitustila, hoomoilanen, mikkoauvinen, ultrakuntoilu, flimmeri, ihmisenfyysisetrajat

180 Jalkapuu ja häpeäpaalu

Perjantai 12.7.2019 klo 21:12 - yrjöpoeka

Kohtuullisesti historiaa lukeneena ja ajankulkua seuranneena, tunnen suurta huolestumista ajanmerkeistä. Ääriliikkeet ovat voimistuneet ja ottaneet käyttöönsä menneiden aikojen tapoja. Tätä tapahtuu niin oikealla kuin vasemmalla. Keskitiellä ovat ne tavikset jotka hiljaa seuraavat ja antavat samalla hyväksymisensä tapahtuneille asioille. Mikäli suuri tavisten lauma riehaantuisi ja asettaisi ääripään leikkijät kirkonmäelle häpeäpaaluun tätä ei tapahtuisi. Siksi olis hyvä ottaa käyttöön ne entiset hyvät keinot kuten julkinen häpeäpaalu.

Ennen se tapahtui kirkonmäellä ja seuraväki sai katsella ja antaa samalla palautetta pahantekijöille. Tähän päivään tuotuna sen pitäisi tapahtua perjantaina suurten markettin edustalla. Marketit ovat tämän päivän kirkko ja siellä ihmiset työviikon jälkeen kohtaavat. Jalkapuuhun tai paaluun köytetyt viikon pahantekijät istuisivat esitteineen koko päivän ihmisten töllisteltävinä. Paikallinen kahvila voisi laittaa lähistölle muutamia pöytiä ja tarjoilla munkki kahveja markkina yleisölle. Pahantekijöille sitä ei suotaisi.

Miksi tämä tuli mieleeni nyt? Vein vaimoni junalle ja sieltä palatessani minulla oli eräässä paikassa mahdollisuus kuunnella keskustelua, jossa päiviteltiin tämän päivän lehti uutista. Siinä uutisessa äärioikean (perussuomalaisten) ryhmä oli kokoontunut kesäkuussa aamuskelemaan tunnettujen politiikkojen kuvia. Kohteina olivat olleet vasemmiston kansanedustajat pääministeriä myöten. Sieltä kuulin tämän ehdotuksen jalkapuusta ja häpeäpaalusta.

Puhujina olivat ihmiset jotka muistivat ajat enne sotia. Joukossa myös oman ikäluokan edustajia +65. Heidän ajatuksensa oli kristallinkirkas, että tämä hömpötys ei lopu ellei siihen puututa. Historian muisti oli kirkas ja viesti siitä, että meidän ei tule sallia veljen kiihottamista veljeä vastaan. Ennen sotia oli pajon alueita, joissa olivat selkeät rajat ihmisten välillä. Vasemmisto ja oikeisto elivät omissa pienissä umpioissaan. Silloin oli muistissa oma kansalais/sisällissota. Vasta talvisota yhdisti ihmiset.

Mikä on se asia mikä yhdistäisi tämän päivän erimieliset suomalaiset? Täsmälleen sama asia kuin talvisodassa. Kuinka Suomi ja me selviämme! Talous on tänään ahtaalla ja syntyvyys melkein nollassa. Se on tämän päivän talvisota. Siitä selvitäksemme meidän tulisi unohtaa jälleen sisäiset erimielisyydet ja vastakkainasettelut. Näin se tapahtui talvisodassa. Ääripäät kohtasivat yhteisen edun ja sen tuomat hyödyt. Sen kamppailun aikana meillä on mahdollisuus avat silmämme näkemään pidemmälle tulevaisuuteen. Yhteinen uhka yhdistää.

Tänään tuntuu uskomattomalta nähdä ja kuulla, että jotkut suomalaiset harjoittelevat oikeasti toisten suomalaisten ampumista! Meitä on jo niin vähän jäljellä, että nämä hörhöt on istutettava jalkapuuhun markettien edustalle joka ikinen perjantai. Virkavallan tehtävä on asetta heille sellaiset jalkapannat, etteivät he pääse niistä eroon. Siten heidät voidaan löytää perjantain istuntoja varten. Toinen ääripää mieluusti näkisi heidän potkaisevan tyhjää.

Sillä ei olisi jalkapuun veroista vaikutusta. Häpeä yhteisön edessä...

Miettikääpä.

Avainsanat: suomenhistoria, veliveljeävastaan, sisäällissota, jalkapuu, kirkonmäki, häpeäyhteisönedessä

179 Pysytään asiassa ja kalastetaan

Keskiviikko 10.7.2019 klo 14:38 - yrjöpoeka

Kokoomus käytti tätä lausetta vaalien aikaan. Tämä sopisi oikein hyvin tämän päivän some-maailmassa käytäviin keskusteluihin. Kun joku esimerkiksi julkaisee aivan asiallisen päivityksen jollakin sivustolla, lopputuloksena voi olla aivan muuta mitä alkuperäinen päivitys tarkoitti. Jos keskustelusta tulee suosittu, joku aloittaa hyvin pian keskustelussa ketjun joka on tietoista provosointia. Siihen löytyy hyvin pian toisia samanhenkisiä, joille tämänkaltainen keskustelu on ainoa oikea.

Itse olen välittämättä siitä mihin keskustelu kulkee, mutta parhaimmilla keskustelun sotkijoilla on takuuvarma resepti. Kun keskustelu alkaa laantua, he vetävät alkuperäisen keskustelun herättäjän nimen esiin tai jonkun toisen nimen. Sillä he varmistavat, että keskustelu jatkuu yhtä typeränä kuin he haluavat. Heille on aivan turha puhua järkevästi, koska sitä he eivät kuuntele. Viimeisen vuorokauden kuluessa olen päässyt seuraamaan kahta keskusteluketjua eri ryhmissä. Toisen aloitin itse ja se jatkuu tällä hetkellä kuin tauti. Alkuperäinen aloitus on hävinnyt kuin pieru saharaan. Toisessa ketjussa ryhmän jäsen toi foorumille hyvän tilanne kuvan kaupungista ja sen ihmisistä. Ensimmäisestä kommentista lähtien siinä on raivoisasti keskusteltu siitä, oliko kuvaajalla lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Tätä jatkuu loputtomiin ja sitä on kaikkiallla. Erilaisen blogien kirjoittajat, kute Uuninpankkopoika Sakari Timonen kriittisine kirjoituksineen on eturivin kohde kaikille häiriköille. Koska itsekin kirjoita jatkuvasti, minulta on kyselty sitä, miksen avaa blogiini keskustelua. Olen pyytänyt heitä seuraamaan näitä keskusteluketjuja ja miettimään, onko siinä tänään mitään järkeä. Minusta ei ole siihen, että saisin siivota jatkuvasti keskusteluketjuja. Pitäydyn vain omassa tavassani. Vuosikymmen sitten ihmiset kommentoivat toisten juttuja nimettöminä ja solvasivat heitä. Tänään he tulevat silmille nimen ja kuvan kera. Häiriköt kokevat tänään olevansa niskan päällä ja he elvistelevät omilla foorumeillaan tekemisistään.

Sain lyhyen mahdollisuuden käväistä Kuusinki-joella aamukalalla. Matkaa sinne on kotoani 165 km yhteensuuntaan. Siksipä lähdin liikkeelle aamuyöllä klo 01.00. Perille tultuani laitoin perhovavat kuntoon ja reppuun kaikki tarvikkeet aamupäivän kalastusta varten. Yöllä oli todella kylmä ja ajellessani melkein koko matkan oli auton lämpömittari nollassa. Tästä olis se hyvä puoli, että sain kalastaa useita tunteja ilman itikoiden häiritsevää ininää. Joki oli kesätulvassa ja se oli hyvä merkki kalastuksen kannalta. Ketään muuta ei näkynyt joella koko sinä aikana kun kalastin siellä. Tien päässä oli kyllä runsaasti matkailuvaunuja ja autoja, mutta ihmiset nukkuivat lämpimässä. Mitäpä sitä kärvistelemään suvisessa Suomen kesässä.

IMG_20190709_043514.jpg
Joki on ystävistä mukavin.

Kalastusreissu oli todella antoisa tapahtumien osalta. Joella on voimassa taimenten alamittana 60 senttiä ja minulla oli sellaiset perhot, joilla sain tarttumaan vain 57 senttisiä taimenia. Kokemuksena ison taimenen otti on pysäyttävä. Tämän kokoiset taimenet ovat raivokkaita vastustajia. Molemmissa tapauksissa näin heti käytettyäni kalaa vavan kahvan vieressä kyseessä olevan alamitan. Siksi ne saivat vapauden jatkaa kutunousuaan. Toisella taimenella oli sellaiset raatelujäljet, että nostin sen muutamaksi sekunniksi heinikolle kuvaamista varten. Oma arvioni jäljistä on rokastaminen. Taimen oli jäljistä huolimatta täyttä voimaa. Se sai minulta vielä uuden mahdollisuuden kudulle. Onneksi joen vesi on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmää kuten kaikkialla Suomessa. Kylmä vesi suojaa kalaa ja auttaa selviytymisessä.

IMG_20190709_061600.jpg
57 senttiä. Toinen kiduskansi oli revitty
IMG_20190709_061732.jpg
Toinen revitty jälki vatsapuolella.

Tällä joella ei tänä päivänä ole juurikaan mahdollisuutta kokea samana aamuna kahden kalan ottia. Se on harvinaista herkkua ja siksi tämä aamu oli itselleni täydellinen. George William Curtisin kynästä on alla olevan sitaatti. Se kuvaa hyvin Kuusinki-joen ja minun välistä suhdetta yhdessä koetusta ajasta vuosikymmenten varrelta:

Joki on ystävistä mukavin. Sitä pitää rakastaa ja sen kanssa elää, ennen kuin sen oppii tuntemaan.”

Avainsanat: pysytäänasiassa, somehäiriköt, uuninpankkopoikasakaritimonen, kuusinkijoki, perhokalastus

178 Suomen suvi ja median monistuskone

Sunnuntai 7.7.2019 klo 16:48 - yrjöpoeka

Pitkin vuotta on kohkattu ilmaston lämpenemisestä. Ei siltä näytä ja vielä vähemmän tunnu, kun joutuu lisäilemään kerrastoja päällysvaatteiden alle. Pohjoisen ilmansuunta tuntuu pysyvästi jämähtäneen maamme ylle. Olin viimeyön aikana kalastamassa ja järven selällä oli aamuyöstä todella vilpoinen keli. Jotakin kertoo sekin, etten ole tarvinnut tälle kesälle vielä kertaakaan itikoiden takia myrkkyjä. Kalareissuilla on öisin niin koleaa, etteivät hyttyset uskalla nousta ilmaan. Vettä on tullut riittävästi ja jokainen lammikko aivan kiehuu hyttysen alkuja. Toivottavasti jossakin vaiheessa säätila lämpenee, jotta hyttysen pääsisivät tekemään työtänsä.

Hallituksella on takanaa kuherruskuukausi ja en muista koskaan olleen tällaista negatiivista ilmapiiriä kaikkea kohtaan mitä hallitus suunnittelee ja aikoo tehdä. Oppositio on saanut suomalaisesta iltapäivälehdistöstä itselleen hyvän tukijan. Näitä juttuja sitten jaellaan kuin jumalansanaa facebookin eri ryhmille. Perussuomalaisten kannattajia he ovat suurelta osin. Kokoomus ei osaa olla oppositiossa. Heti kun joku kokoomuspolitiikko avaa suunsa, sieltä tulee varoittelevia sanoja valtion kirstun hallinnan suhteen. Kokoomus on todella sisäistänyt itselleen kirstun vartijan roolin. Perussuomalaiset saavat mellastaa täysillä ja puolueen kannatus nousee kohisten. Sitä kannatusta nostaa kellokkaiden jatkuvan uhriutuminen milloin mistäkin.

Laura Huhtasaari on huomannut vasta nyt, ettei Euroopan politiikassa toimita kuten Suomessa. Siellä ei jaella vastuunpaikkoja vain sen takia, että he ovat persuja ja heille kuuluu tietty määrä hillotolppia. Huhtasaari joutuu kokemaan myös sen, että kavereita ei saa mepeistä jatkuvalla itkemisellä ja uhriutumisella. Yllättävän hyvin ovat mediat nostaneet Huhtasaaren kuvaa esille. Hänellä on jatkuvasti jotakin itkettävää. Muiden puiolueiden mepeistä ei juuri juttuja tehdä. Johtunee varmasti siitä, että he ovat tekemässä sitä työtä mille äänestäjät ovat antaneet valtakirjan. Hakkarainen ja Huhtasaari touhuavat vain lehtien palstoilla. Siinä onkin heille puuhaa, koska näin he välttyvät oikealta työltä. Onneksi heillä on avustajia, jotka hoitavat pikkupalkoilla edustajan tehtävät.

Tulevalla viikolla homma jatkuu politiikan osalta kuten saippuasarjat. Hallitus ei tee mitään. Hallitus ei anna eläkeläisille luvattua satasta. KIKY-sopimusta hallitus ei saa lakkautettua. Hallitus on tuhlannut jälleen useita satasia veronmaksajien rahoja. Ja tätä loputtomiin. Medialla on kesän ajaksi oikein kissanpäivät. Kopioidaan edellisen viikon uutisia ja päivitetään ne. Tällä toistolla tullee takuuvarmaa jälkeä gallupeissa. Hallitus ei saa mitään aikaiseksi. Ja tätä jatkuu takuuvarmasti koko kesäkauden.

Keskusta on pudonnut jo takiaispuolueitten sarjaan gallupeissa. Kentällä tämän tuntee hyvin. Kovatkin keskustalaiset ovat alkaneet puhua suopeasti perussuomalaisista. Heillä riittää ymmärrystä Halla-ahollekin. Perussuomalaisilla on oikea johtaja. Syksyllä keskusta valitsee itselleen johtajan. Helsingin herroista ei tehdä puheenjohtajaa. Nyt on naisen vuoro kohottaa kannatuslukuja. Kun se on saatu aikaseksi onkin miesten vuoro kantaa vastuuta ja vartioida omia hillotolppia.

Onneksi on suomalainen kesä. Ei tätä muutoin jaksaisikaan.

Avainsanat: ilmastonmuutos, suomalainenkesä, kuherruskuukausi, laurahuhtasaariuhriutuu

177 Suomessa ei ole tilaa suomalaisille

Torstai 4.7.2019 klo 21:01 - yrjöpoeka

Samaan aikaan kun osa kansalaisista tuskailee maahamuuton kanssa, osa kansankunnasta yrittää estää ihmisen elämisen täällä. Tätä seuratessa on itselle tullut mieleen se, että Suomi pitäisi paketoida ja pistää pulloon. Siellä kansakunta saisi itsekseen tuskailla. Ollakko vaiko ei olla.

Kaikissa Suomen rannikkokaupungeissa ja tänään jo syrjäisimminklin tuppukylän torilla on yksi ihmisiä haittaava ilmiö, lokit. Useat linnut ja myös nisäkkäät sopeutuvat erittäin nopeasti ihmisen rakentamiin ympäristöihin. Siinä auttaa erityisesti se, että rakennetuilla alueilla niiden ravinnon saanti helpottuu. Ja se tapahtuu tietysti ihmisen toimesta. Muinaisina aikoina eivät lokit eläneet kaupungeissa, koska siellä ei ollut jaettavissa helppoa ruokaa. Lisäksi linnuille ja muille pieneläimille koittivat lopun ajat ihmisen lähellä.

Tänään on toisin. Tänään lokkiyhdyskunta terrorisoi ihmisten jokapaäiväistä elämää Oulussa. Toreilla ja missä tahansa ne hyökkäävät ihmisten käsissä olevan ruoan kimppuun ja ne eivät pelkää enää ihmistä. Ne tietävät, että ne saavat terrorisoida aivan rauhassa, koska niillä on suojelijat. Lokki on äärimmäisen älykäs ja se uskoo vasta sitten, kun niitä aletaan ampumalla lopettaa. Juuri näin tulisi Oulussakin tehdä. Siellä on pyritty hakemaan lupia, että josko viritettäisiin siimoja torin ylle. Lokki on niin viisas, ettei se niitä arastele. Se osaa väistellä niitä ja kulkea jalkaisin kohteen tykö. Siitä on helppo ponkaista liikkeelle hampurilainen nokassaan.

Saimaalla on noussut kohu muutaman norpan poikasen joutumisesta verkkoihin. Ihminen asutti aikoinaan Saimaan rannat ja aloitti sen vedenviljan pyytämisen. Tänään ihmisen pitäisi väistää ja antaa norppien puuhastella siellä. Siinä on se kummallisuus, ettei se sitäkään saa tehdä rauhassa. Suuria laumoja erilaisia maailmanparantajia kasailee keväisin lunta kolaamalla pitkin Saimaan rantoja. Siitäkin voisi joku jo sanoa, että turhaa työtä teette. Ilmasto kuulemma lämpenee niin, ettei Saimaassa kohta ole jäätä. Maalaisviisaudella voisi myös sanoa, että norppa joko sopeutuu tai tuhoutuu. Näin se evoluutio on aina toiminut. Paljon ennen ihmistä.

Osa ihmisistä ei salli toisten ihmisten elää rauhassa kotonaan tai asuinympäristössään, turvassa kaikilta uhkatekijöiltä. Lokkia ei saa tappaa vaikka siitä on selkeästi haittaa ihmisen turvallisuudelle ja olemassa ololle. Saimaassa eivät saa ihmiset enää kalastaa ja kulkea, koska toisten mielestä norpilla on suurempi oikeus. Suomi ei olisi tällainen kansakunta, jos ammoisina aikoina olisivat metsästäjät ja kalastajat kokeneet tällaista. Kaikilla oli nälkä ja silloin syötiin luonnonmukaisia eväitä. Tänäänkin juuri se eläimiä suojeleva osa vaahtoaa siitä, että ihmisten tulisi syödä luonnonmukaisia eväitä. Kala ja norppa ovat sitä erityisesti.

Samoin heillä on visio suuresta maahanmuutosta, joka tapahtuu Afrikasta tänne pohjoiseen. Mikäli niin käy, norpat on pian syöty nälkäisiin suihin. Siinä ei auta banderollien esittely norpan oikeuksista. Nälkä on hyvä opettaja. Ja norppa hyvää evästä.

Jossakin vaiheessa jokin ”puolue” herää puolustamaan ihmisten oikeuksia. Sillä on oma gallup vaikutuksensa.

Avainsanat: ouluntorilokit, siimojenvirittelyä, saimaannorppa, verkkokalastuksenkieltäminen, ihmistenoikeudet

176 Oikeudenmukaisuutta

Tiistai 2.7.2019 klo 14:30 - yrjöpoeka

Selatessani mediaa netissä törmäilin jatkuvasti asiaan, jota on vielä kerran hieman kommentoitava. Lyhyesti. Ns. Isis-vaimot saavat pysyä siellä minne ovat halunneet mennä. Hallituksella ei ole mitään velvollisuutta hakea heitä sieltä pois. Minua häiritsee median tapa käsitellä heitä vaimoina. Se antaa heti mielikuvan kodin hengettärestä, joka puuhailee hellan ja nyrkin välissä lapsia hoivaten. Nämä naiset eivät ole hengettäriä. Heillä on ollut alusta asti erittäin aktiivinen rooli värvätessään muita lähtijöitä pyhään sotaan.

Media on lisäksi luonut sellaisen kuvan, että Suomen hallituksen tulisi olla aktiivinen ja haettava nämä onnettomat turvaan. Suomen hallitus ei hae muitakaan elämässään huonoja valintoja tehneitä takaisin kotimaahansa. Jokainen suomalainen voi pyytää apua, mutta se ei ole automaatti. On esitettävä poikkeukselliset syyt, että valtio maksaa paluukyydin. Media on tuonut kiitettävän hanakasti esille sitä, että lapset olisivat suomalaisia. He eivät sitä suurimmaksi osaksi ole. Kaikki Syyriassa syntyneet ovat lähtökohtaisesti syntymämaansa kansalaisia.

Miksi media ei yhtä kiitettävästi tuo esille niiden kymmenien tuhansien oikeiden Syyrian lasten ahdinkoa suurilla pakolaisleireillä. Heidän kotimaansa on tuhottu osin juuri näiden Suomesta lähteneiden naisten ansiosta. Kodit tuhottu, sukulaisia ammuttu pelkästä tappamisen ilosta. Media on tuonut esille sen, että juuri näiden ”suomalaisten” lasten isät ovat poseeranneet irrotettujen ihmispäiden kera lastensa kanssa. ISIS eli sorrosta ja heidän uskontonsa perustui silmittömään ja raakaan väkivaltaan. Tätä oppia emme Suomeen tarvitse.

Minä ottaisin mieluimmin ne kymmenet tuhannet orpolapset pakolaisleireiltä. Ne, joiden vanhemmat tapettiin Isiksen toimesta. Sinne menneet on tuomittava Syyrian lakien mukaan. Suomessa sotatoimialueelle lähteneitä kutsutaan virheellisesti vierastaistelijoiksi. Muualla heitä kutsutaan terroristeiksi. Toistan vielä. Terroristeiksi. Kuvitelkaa tilanne tänne meille, että maahan tulisi kutsumattomia vieraita tappamaan ja tuhoamaan. He olisivat terroristeja ja heidän kohtalonsa sen mukainen. Sota aikana sellaiset ammuttiin tavattaessa. Samoin kävisi tänäänkin. Eroa ei olisi sillä ovatko he jotakin sukupuolta. Sitä on muutoinkin yritetty nykyisin häivyttää.

Vasemmiston päälehdessä Kansan Uutisissa on tämä uutisointi. En oikein tiedä mitä koulua nämä nuoret aktiivit ovat oikein käyneet. Otan esimerkin itsestäni. Mikäli minä menisin jonnekin ulkomaille remuamaan ja menettäisin rahani ja vielä kaikki asiakirjatkin, ei Suomen hallituksen tarvitse minua hakea. Itse olen tilanteeni aiheuttanut. Toinen esimerkki. Mikäli minä olisin lähtenyt Syyriaan tappamaan aivan viattomia ihmisiä jonkun höyrypään oopiumi humalassa keksityn uskonnon takia, minut ammuttaisiin kiinni saataessa. Nämä sinne lähteneet ovat samankaltaisessa tilanteessa. Heidät on tuomittava Syyrian lakien mukaan. Se on oikeudenmukaista.

Miksi vasemmisto nuoret eivät ole huolestuneita niistä kymmenistä tuhansista orvoista lapsista pakolaisleireissä ympäri Lähi-itää? Heistä ja heidän tulevaisuudestaan meidän tulisi olla huolestuneita.

Vasemmistonuorten mielestä yksi suomalainen lapsi vastaa sataatuhatta arabilasta. Näin minä tämän uutisoinnin ymmärrän. Lieneekö ymmärrykseni sitä populismia?

Avainsanat: isisvaimot, vierastaistelijat, syyrianpakolaislapset, vasemmistonuoret, kansanuutiset

175 Ajan kuvaa eilen ja tänään

Maanantai 1.7.2019 klo 10:23 - yrjöpoeka

Ihmisiä kiehtovat sellaiset politiikot, jotka kertovat yksinkertaisesti vaikeista asioista. Vielä paremmin ihmisiin uppoavat selkeät valheet ja viholliskuvan selkeä ilmaisu. Kaikissa jälkiteollistuneissa valtioissa on tänään menossa vaihde, jossa ihmiset ovat ymmällään ajan menosta. Kansantaloudet eivät kasva ja teollisuus menee sinne, missä tuotteet tehdään halvimmalla. Tämä johti Trumpin valtaan, koska hänellä oli äänestäjille selkeä viholliskuva ahdingon aiheuttajasta. Kiina ykkösenä ja toisena naapuri Meksiko.

Vastustajien naureskelu tästä jatkuvasti toistetusta viestistä vaihtui kitkeräksi tappioksi. Tätä samaa kaavaa on toteutettu myös Suomessa. Suomessa on teollisuuden murroksen seurauksena satojatuhansia työttömiä. Lisäksi kaikki uudet palvelualojen työt on pilkottu pätkiksi. Tästä johtuen suuren kansanosan arki on jatkuvaa selviytymistä. Rahat eivät riitä ja hinnat kohoavat markkinoiden ehdoilla. Tämä väestö on otollista sellaiselle viestinnälle, jossa osoitetaan vihollinen ja selkeä toimenpoide sen uhan poistamiseksi.

Perussuomalaisten puoluekokous oli viikonloppuna ja sen anti oli selkeä. Viholliskuvaa halutaan entisestään selkeyttää ja jokaisen on aamurukouksissaan toistettava samaa mantraa. Kaiken ratkaisu on maahanmuuton estäminen. Suomi kuuluu vain suomalaisiksi syntyneille. Viikonlopun aikana ovat mediat uskollisesti tehneet juttuja niistä persu politiikoista, jotka tätä mantraa ovat kiihkeimmin toistaneet. Kuvan selkeyttämiseksi tehtiin demokraattisia muutoksia puolueen johdossa.

Ensimmäinen varapuheenjohtaja ja etnonationalistinen puoluesihteeri ovat näistä hyviä esimerkkejä. Soraääniä ei sallita puoluejohdossa. Halla-ahon sanoma puheessaan oli selkeä. Sananvapauslainsäädäntöä on muutettava. Nykyinen on huono perussuomalaisille, koska se estää puolueen kenttäväkeä kertomasta selkeästi äänestäjille mistä on kyse. Halla-ahon sanoman voisi suomentaa näin: ”Neekeristä pitää voida puhua neekereinä. Neekerit voivat saada Suomen kansalaisuuden, mutta heistä ei tule suomalaisia. Suomi on tarkoitettu valkoiselle rodulle.” Näin minä suomensin Halla-ahon puhetta. Johdolla on nyt vahva missio. Viholliskuva selkeä.

Saksassa oli tilanne ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaoottinen. Työttömyys ja rahanarvon haihtuminen loi hyvän pohjan Adolf Hitlerille. Hitlerin yksinkertaistetut puheet ja hänen kirjansa iskivät kansan syvien rivien tuntoihin. Hitler osasi kertoa kuka on syyllinen. Sodan kokeneena hän ei kuitenkaan halunnut kertoa sodan syiden ja sen jälkeisen ahdistuksen olevan heidän omaa syytään. Usein toistettuna hänen sanomansa upposi erityisen hyvin maaseudun asujamistoon ja pienten kaupunkien porvareihin. Hitlerin sanomassa juutalaiset olivat suurin syyllinen Saksan ahdinkoon. Juutalaiset pitivät finanssimaailmaa käsissään ja siitä aiheutui kaikki kurjuus.

Jokainen historiaa lukenut tietää, että Hitler nousi valtaan suurilla valheilla joita toistettiin jatkuvasti. Hänen joukkionsa marssivat kaduilla liput liehuen. Marssijoilla oli univormut. Silloinen poliisi turvasi marssimisen, koska Hitlerillä oli vastassaan silloin vahvana olleet kommunistit. Muutamassa vuodessa tästä kaikesta oli tullut poliittista arkipäivää. Kansa alkoi uskoa siihen sanomaan ja viholliskuvaan. Demokratian avulla valhe kasvoi ainoaksi totuudeksi.

Nykyinen populistinen toiminta demokratian kaapujen suojissa on yllättävän yhdenmukainen menneisyyden kanssa. Setä Adolf nauraa jossakin.

Avainsanat: populismi, etnonationalismi, adolfhitler, demokratiankaapu