Satunnaiset kuvat

5.9.1992

Uusimmat

Blogin arkisto

227 Ryssikö Venäjä pelinsä

Share |

Tiistai 15.10.2019 klo 11:22 - yrjöpoeka


Turkin hyökkäys Syyriaan läksi liikkeelle USAn petettyä kurdiväestön. Eristäytymispolitiikan tulo maailmanpolitiikkaan näytti välittömästi mitä on tulossa. Kaheleita pistinten varjossa riittää ja Turkin Erdokan on juuri sitä. Hänessä on näkyvissä samaa kuin oli Saddam Husseinissa. Todennäköisesti myös Erdokan joutuu lopulta oman kansansa teloittamaksi. Näin se on aina käynyt. Jossakin välissä se tyhmä kansa huomaa joutuneensa kusetuksen kohteeksi. Arabit ovat kärkkäitä lähtemään kaduille huutamaan ja silloin on henki höllässä diktaattoreilla.

Turkin olettamus hyvän ystävänsä Putinin vallasta Syyriassa perustui siihen, ettei Syyrian armeija tule väliin kun tappavat kurdeja. Lähi-itä on kuitenkin sellainen alue, jossa voi ja tapahtuu uskomattomiua asioita. Syyrian armeija ei ole uskaltanut kurdien alueelle, mutta nyt Assad ja kurdit ovat päässeet sopimukseen. Assad saa näin koko maan valvontaansa. Aseistamalla kurdeja Assad pystyy antamaan Turkille todella kovan vastuksen. Ilmatila ei ole enää vapaa kurdien pommittamiseen ja se tietää Turkille välittömästi miehistö tappioita. Hyvänä valehtelijana tunnettu Erdokan ei tätä tietenkään myönnä.

Turkin aloittama sotatoimi muuttui kertaheitolla tämän sopimuksen takia. Samalla ovenavauksella Venäjän asema muuttui mielenkiintoiseksi. Venäjä kuvitteli hallitsevansa Assadia, mutta unohti arabien ylpeyden. Assadille tarjoutui nyt mahdollisuus koko maan hallitsemiseen ja hän otti tarjouksen välittömästi vastaan. Kansallisylpeys on juuri nyt nousussa ja Putinin peli käy vaikeaksi. Mediassa kaikki kommentaattorit rummuttavat vieloä Venäjän saaneen hyvät pelikortit Lähi-idän alueella. Minä näen tilanteen toisin.

Assadin kaverina keekoillut Putin sai todellisuuden silmilleen. Putinin kaverit Erdokan ja Assad ampuvat hyvin pian toisiaan. Putin joutuu nyt pohtimaan, kumman kaa on parempi olla. Kaiken lisäksi juuri Erdokan on eniten tuulellakäypä ja voi muuttaa suuntaansa minne tahansa. Assadin tilanne on nyt erinomainen kaikkien omien kansalaistensa silmissä. Turkin hyökkäys mahdollistaa nyt kansallisen yhtenäisyyden löytämisessä. Sota on usein yhdistänyt kansan, näin kävi talvisodassa 1939. Hyökkääjä joutuu aina ottamaan tämän huomioon. Erdokan sakasi korttinsa väärin ja hänelle voi jäädä käteen todellinen Musta Pekka. Sankaruuden sijasta hän voi joutua hirttoköyden varaan.

Mitä Venäjä voi nyt enää toivoa ja mitä he voisivat tehdä omien asemiensa parantamiseksi? Putin jakaa aseita ja tekee diilejä kaikkien kanssa. Mikäli Turkin ja Syyrian armeijat ryhtyvät sotimaan Venäjä pyrkii sotkemaan Israelin mukaan soppaan. Tätä mahdollisuutta tullaan käyttämään, koska Israelin mukaan tulo on aina yhdistänyt arabi kansoja. Toisaalta kaikki arabimaat eivät katso hyvällä Erdokanin huseeramista. Useissa maissa on ihan järki ihmisiä vallan kahvassa ja he näkevät kuinka heikossa hapessa on Erdokanin ajukoppa. Sekopäästä voi hyötyä, mutta kaveriksi häntä ei haluta. Paitsi Putin joka on toinen sekopää.

Tästä on hyötyä myös meille. Vastuulliset päättäjät näkevät kuinka helposti pienemmät kansat heitetään susille. Uskon tämän tuovan ryhtiä omien puolustusvoimien ylläpitoon ja varustamiseen.

Tästä me kiitämme Trumpia ja Putinia. Sekopäistä voi olla jopa hyötyä!

Avainsanat: eristäytymispolitiikka, kurdiväestönahdinko, suurvaltapolitiikanuhreja, diktaattoreidenkuolema