Satunnaiset kuvat

Sorro siimoissa

Uusimmat

Blogin arkisto

085 Ei koskaan enää

Share |

Lauantai 23.5.2020 klo 17:25 - yrjöpoeka


Näin olen aina todennut usean muuton aikana ja sen jälkeen. Ikääntyminen on tuonut mukanaan myös yhden kummallisuuden. Ei enää jaksa painaa 24 tuntia yhteen soittoon. 14-16 tunnin jälkeen paras terä on hävinnyt. Kaikesta hullunmyllystä huolimatta olemme saaneet tavaroita pikkuhiljaa levitettyä pitkin ja poikin kiinteistöä. Osa tavaroista odottelee vielä seuraavaa viikonvaihdetta. Suunnitelmissa on talonn myyjän kanssa järjestää kunnon myyntimarkkinat. Pääasia olis, että pääsiimme eroon tavaroista joirta emme enää tarvitse- Itsellä on todella hyväkuntoista tavaraa ja se mitä en saa kaupattua menee jäteasemalle

Muuton aikana sain useita kertoja kummastella sitä, miksi olen säilyttänyt tavaroita varastoissa vuosia. Ja aivan varmaa on, etten niitä myöskään tule koskaan käyttämään. Totta on se, että ihminen on kuin hamsteri. Kerää kaiken liikkuvan varastoihin ja unohtaa ne sitten. Tänään olemme saaneet tehdä hommia ulkosalla ja todella lämpimissä olosuhteissa. Lunta on vielä talven aikana kertyneissä kasoissa, mutta nyt on sulamisvauhti todella kova. Toivottavasti tulevalla viikolla ne myös häviävät.

Ihmettelin aluksi uuden kotikylämme vilkasta autoliikennettyä. Hyvin pian selvisi, että sen liikkeen saivat aikaan muutamat karvanoppakuskit. Mersu tuntuu olevan kovaa lääkettä tällä kylällä ja erityisesti jumputtava möly kertoo missä mersut menevät. Muutama bemari lyö nopeusennätyksiä kylän suoralla kadulla. Moottoripyöristä puhumattakaan. Näillä kuskeilla näyttäisi olevan yksi yhteinen ominaispiirre. He ovat järjestään pieniä miehen käppänöitä. Jos autot ja moottoripyörät kulkevat suoralla 150 km/h niin mopot vasta kovia ovat. Pikkuiset honda monkeyt vilistävät katua yli satasen vauhtia. Ovat vielä sinnikkäitä kuskeja. Tuntikaupalla samaa rallia jumputuksen tahdissa. Eipä siis ole ihme, että mersuilla ajetaan yli miljoonia kilometrejä. On täällä menoa ja meininkiä.

Tosiasiassa aamuisin tapaan erittäin ystävällisiä iäkkäitä ihmisiä kaduilla, kun kävelemme Usva-neidin kanssa pakolliset aamulenkit. Neiti on koiramme, se tulkoon tierdoksi. Kaikilta aamukulkijoiulta on irronnut hyvät huomenet iloisen hymyn kera. Kainuulaiset iäkkäät ihmiset omaavat hyvät sosiaaliset tavat. Sitä ei heille tarvitse erikseen opettaa. Olemme saapuneet keskelle ystäåvällisiä ihmisiä. Vaikka ensimmäiset kaksi vuorokautta saivat miettimään jatkuvasti kummeleiden sketsejä.Se johtui siitä, että joukossa haahuili tyyppejä, joihin olin törmännyt tässä viihdeohjelmassa. Nyt tiedän mistä he olivat saaneet vaikutteita.

Paras kommentti minkä sain eilen kuulla muutomme johdosta kuuluin näin: On sem hyvä saada uutta verta kuihtuvaan kylään. Meinasin kyllä tikahtua siihen paikkaan. Itsessäni ei enää ole uutta nuorta verta pisaraakaan. Paikalliset eivät näin lyhyellä kosketuksella niinkään kummastele muuttoamme Kainuun muuttotappio alueelle. Entisen kotikuntani tutuilla on sitten toisen lainen asenne. He eivät millään voi ymmärtää, miksi muutimme. Suurin osa tutuistamme ei edes tiedä vielä asiasta mitään.

Paitsi facebook. Siellä tiedetään. Samoin google. Kaikki älylaitteet tietävät tarkalleen missäå olen. Sitä minä kummastelen, miksi vielä tänään on tehtävä muuttoilmoitus? Lukisivat viranomaiset ja muut halukkaat netistä.

Kaikki tieto on jo yhdessä paikassa. Näin muualla, muttei Suomessa.

Avainsanat: asuinpaikanmuuttaminen, karvanoppamersut, facebook, google