Satunnaiset kuvat

Kesä 2003

Uusimmat

Blogin arkisto

253 Helppoa kuin heinänteko

Torstai 22.11.2018 klo 11:45 - yrjöpoeka

Ilmeisesti puoluejohtajat ovat sitä mieltä, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Tuli väkisin mieleeni kun katselin ja kuuntelin eilen pätkiä puheenjohtajien ensimmäisestä tentistä. Puoluejohtajat ovat säälittäviä kun he luulevat, että ihmiset aloittavat lasten teon kun tarjotaan rahaa. Eilen nostettiin esille tuhat euroa ja sillä kuvitellaan syntyvyyden kasvavan. Ei tule onnistumaan. Näin uskallan sanoa, vaikka olen itse jo ikääntynyt ja uusien lapsien teko ei onnistu.

!990-luvun alusta alkaneen laman jäljiltä jäi sen ajan lapsille yksi asia mieleen. Se oli jatkuva puute ja vanhempien velkaisuus. Sen jälkeen olemme saaneet kiristää vöitä koko tämän alkaneen vuosituhannen. Sen aikana ovat perheet kokeneet valtion taholta jatkuvia leikkauksia esim. lapsilisiin. Muita tukimuotoja unohtamatta. Juuri näiden kiristäminen on vienyt lasten synnyttämisen vaihtoehdon kokonaan nykyisiltä sukupolvilta. Hallitusten suunnasta on jatkuvasti huudettu vain yhtäasiaa. Kaikkien on tehtävä töitä, mikään muu ei ole enää tärkeää. Kyllä kansa oppii kun riittävästi päätä hakataan.

Kaikenlisäksi nuorempi sukupolvi on opetettu pätkätöihin ja pikavippeihin, koska muutoin ei selviä. Ei ole ihme, että nuorempi sukupolvi ei halua tähän ahdinkoon synnyttää lapsia. MIkäli hallitus haluaisi oikeasti tarjota vaihtoehdon nuorille ihmisille, he korottaisivat tuntuvasti perheiden tukea ja lapsilisiä. Yhteiskunnan taholta on kuitenkin tehty selväksi, että naiset vain synnyttävät yhteiskunnalle uusia orjia pätkätöihin. Tämä asenne näkyy siinä, että synnytysten jälkeen on palattava pikaisesti töihin ja annettava lapset yhteiskunnan valvontaan.

Mikäli haluttaisiin todella lisätä lapsilukua perheissä ja koko maassa, olisi kotiin jäämisen oltava oikea vaihtoehto. Siksi sen pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa. Kaikissa tapauksissa perheet tulisivat tekemään jossakin vaiheessa päätöksen, että nyt lastenmäärä on perheissä oikea. Koska eläkeikiä nostetaan kokoajan, jäisi naisille joka tapauksessa kymmeniä vuosia työaikaa muualla. Perheiden tukeminen lasten kasvatuksen aikana olisi sitä parasta tukipolitiikkaa. Se ei ole missään tapauksessa löhöilyä, vaan ankaraa työtä aamusta iltaan. Vastuu ei katoa vielä sittenkään, kun lapset lähtevät maailmalle. Se puolue pärjää, joka uskaltaa lähteä vaaleihin ja vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin perhetuet ja lapsilisät kärjessä.

Seurakuntavaalit ovat takana ja kertovat karua kieltään. Äänestys aktiivisuus laskee siellä kuin lehmänhäntä. Suuret puolueet saavat listoilleen vielä sen verran täytettä, että tasan varmasti voittavat. Pienten ryhmien on enää turha yrittää, ellei heillä satu olemaan niin vetovoimaista henkilöä, että sen varjossa muita menee pelkästään mukana olemalla. Seurasin Kainuun tilannetta ja se antaa myös kuvan mihin seuraavissa valtiollisissa vaaleissa mennään. Pienillä puolueilla ei ole ketään vetovoimaista henkilöä keulakuvaksi. Kaikenlisäksi nämä pienpuolueet ovat sotkeneet asiansa niin pahoin, että äänestäjät jäävät mieluimmin nukkumaan. Kainuussa tämä nukkuminen on taatusti valtakunnan kärkeä.

Ennustan tässä ja nyt, että persut putoavat Kainuussa vihreiden taakse ja kisaavat kristillisten kanssa. Vasemmisto nostaa eniten kannatustaan.

Tässä tämän aamun anti. Äänestäjät aikovat nukkua juhannukseen asti.

Avainsanat: ensimmäinenpuoluejohtajiententti, 90luvunlama, synnytystalkoot, tuhateurolapsista, seurakuntavaalit2018, nukkuvienpuolue

119 Poliitikon omatunto

Tiistai 30.5.2017 klo 10:48 - yrjöpoeka

Uutta hallitusta muodostetaessa puolueet etsivät yhteisiä tavoitteita ja sopivat sitten hallitusohjelmasta. Hallitusohjelmaa luvataan tukea kaikki yhdessä ja yksimielisesti. Hallituksen työskentelyn aikana voi tulla jokin sovittu asia niin kimurantiksi, että aletaan puhua vapaudesta äänestää omantunnon mukaan. Mikä on se kummallinen omatunto? Miksi se ei ilmene kaikissa päätöksissä samankaltaisena?

Miksi uskonto ja alkoholi seksillä lisättynä muuttuu omantunnonkysymyksiksi? Minkä ihmeen takia äänestäjille annetut vaalilupaukset eivät saa olla omantunnonkysymyksiä? Otan esimerkkinä vaikkapa tuon aiemman aiheeni tuosta Tenon kalastussäännöstä. Lapin alueen keskustalaiset ehdokkaat lupasivat puolustaa jokilaakson asukkaiden oikeuksia. Miten kävi? Hallitus runnoi sellaisen päätöksen, jolla paikalliset ihmiset muuttuivat ongelmaksi Tenolle. Ikänsä joella asuneet ja siitä elantonsa saaneet ihmiset ja suvut joutuivat huonompaan asemaan kuin turistit. Yrittäjiltä vietiin leipä suusta tehdyillä päätöksillä.

Miten perustelivat kepulaiset kansanedustajat äänestäjilleen petettyjä lupauksiaan? He kertoivat ryhmän tehneen päätöksen ja siihen heidän oli tyytyminen. He eivät uskaltaneet äänestää omantuntonsa mukaan, vaan kepun puoluetoimiston mukaan. Tämä sama ilmiö näkyy kaikilla puolueilla tarvittaessa. Seuraavaksi omantunnon puolueeksi nousee jatkossa vihreät. Miksi näin? Vihreät pyrkivät epätoivoisesti todistamaan maaseudun kuntien asukkaille, että he ovat maaseudun puolustajia. Todellisuudessa he vastustavat kaikkea mahdollista yritystoimintaa maaseudulla.

Aivan samalla tavoin kuin kepulla, vihreiden omatunto muuttuu puoluetoimiston määräyksestä. Samaa ilmiö kertautuu kaikilla puolueilla. Osa perussuomalaisten poliisikansanedustajista uskalsi hallintarekistereistä äänestettäessä tehdä juuri niinkuin omatunto ja virassa opittu kokemus kertoivat. Yksi ei uskaltanut, vaan pysyi puoluetoimiston puudelina. Oikein äänestäneet saivat omalta ryhmältä ankaran varoituksen. Onneksi asiaa pehmensi ryhmäpuheenjohtaja Toimi Kankaanniemi rukoilevalla ilmeellään. Hän kun on entinen kristillisten puheenjohtaja.

Poliitikkojen omatunto on ollut kateissa esimerkiksi 1990-luvun laman jälkiä siivotessa. Tuhansia yrittäjiä ajettiin ikuiseen velkavankeuteen pankkien pelastamiseksi. Osa on joutunut muuttamaan kotimaasta ulkomaille velkojen takia. Suuri osa näistä yrittäjistä jatkaisi verojen maksua, jos heidän velkansa nollattaisiin poliittisella päätöksellä. Se päätös ei ole sen kummallisempi kuin oli pankkien pelastaminenkaan. Kainuussa on yksi hyvä esimerkki laman vaikutuksista. Katinkullan perustaja ja omistaja ajettiin ikuiseen velkavankeuteen ja joutui muuttamaan ulkomaille.

Suomi100-vuoden kunniaksi toivoisin eduskunnalta sellaista omaatuntoa, jolla nämä laman uhreiksi joutuneet saisivat kansalaisoikeutensa takaisin. Kansalaisoikeus on olla yrittäjänä ja hankkia sillä tavoin elantonsa. Edellisen laman uhrit tarvitsevat maineen palauttamisen ja ihmisoikeudet Suomessa. Näitä ihmisiä ja yrittäjiä Suomi juuri nyt kaipaa. Pääministeri Sipilä voisi itse yrittäjänä lähteä hanketta ajamaan.

Valitettavasti keskusta keittää juuri nyt viinasoppaa omantunnon kanssa.

Avainsanat: omantunnonkysymys, hallitusohjelma, alkoholilainuudistus, suomenmaa, toimikankaanniemi, 90luvunlama, katinkulta