Satunnaiset kuvat

Kuusinki nuorena

Uusimmat

Blogin arkisto

087 Tupenrapinat

Torstai 7.3.2019 klo 9:35 - yrjöpoeka

Kirjoitin eilen Pertti Salolaisen ja Sirkka Liisa Anttilan jarrutuksesta, eduskunnan yrittäessä päättää kansanedustajien uudesta sopeutumiseläkkeistä. Puhelimeni on hieman oikutellut, mutta nyt tulee jo huutamalla lävitse. Minulle on tulossa tupenrapinat, koska kirjoituksillani lietson keskustan vastaista propagandaa. Paljon muutakin hyvää luvataan, joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun kiellon päälle. Vielä ennemmän kimppuuni hyökättiin takavuosina, koska olin estänyt erään keskustan ehdokkaan läpimenon. Kysyin silloin montako ääntä häneltä jäi puuttumaan. Saatuani vastauksen kerroin hänelle, että minulla oli käytössä vain yksi ääni. Yksi ainoa. Meni puhelin kiinni.

Ensimmäinen soittaja piti kirjoitustani kateellisen panetteluna ja että nämä kaksi pitkään toiminutta kansanedustajaa ansaitsevat hyvin eläkkeensä. Ei siinä mitään, olen samaa mieltä. Mutta ahneudellakin on rajansa. Otan nyt esimerkiksi tämän Sirkka Liisa Anttilan. Hän saa kansanedustajan ja puhemiehen, sekä ministerin tehtävistään muhkean eläkkee. Sellaisen josta tavallinen kansalainen ei edes unta näe. Hyvänä esimerkkinä voin olla itse. Minun pitää tienata reilusti 5-kuukautta, että saavutan saman mitä Anttila saa eläkettä kuukaudessa. Siis melkein puoli vuotta. Vastuullisuus on ollut vielä kovempi. Turvata Suomen itärajan rauhallisuus ministerin ja kansanedustajien turvotessa täysissä ruokapöydissä. Kyllä. Siinä on hippunen kateutta.

Lisäksi unohdetaan, ettei siinä ole vielä kaikki. Anttila kävi Brysselissä paremmalla palkalla. Sieltä tulevaa muhkeata eläkettä ei veroteta Suomessa. Siksi tuntuu melkoiselta saivartelulta näiden molempien jeesustelu. Salolainen on kiertänyt myös samankaltaisissa tehtävissä, lisäksi hän toimi pitkään Lontoon suurlähettiläänä. Uskooko joku häneen lähteneen sinne, jos sieltä olisi tullut pienempää palkaa kuin eduskunnassa! Ei olisi. Näillä molemmilla on niin muhkeat edut jo saavutettuina, ettei heidän pitäisi enää vinkua lisää. Eduskuntaryhmissä on ollut kitinää tästä sopeutumiseläkkeiden leikkauksesta ja minä todellakin uskon, että nämä molemmat uhrautuivat muiden puolesta koska ovat jättämässä laivan.

Saa minulle todella soittaa ja uhotakin. Minä en siinä yöuniani menetä. Vastaus tulee kyllä välittömästi ja myös blogissani. Mikäli saan siitä kunniamaininnan, että olen omalta osaltani auttanut joidenkin puolueiden alamäkeä olen otettu. Käsittelen kyllä kaikkia puolueita samalla tavalla. Se, että joitakin kurmotan hieman enemmän johtuu heistä itsestään. Minulla ei todellakaan ole vaikeuksia löytää aiheita. Niitä on juuri tänäänkin liian kanssa.

Puolueilla on muutamia nuorempia ehdokkaita pyrkijöiden joukossa. Olen harmistuksella laittanut merkille, että he seuraavat vanhojen esimerkkiä ja toistavat samaa liturgiaa. Kyllä ehdokkaalla tulee olla myös omaa sanomaa. Omia paikallisia ja maakunnallisia aiheita. Pelkkä vanhojen matkiminen ja makkaran tarjoilu ei heitä nosta esille. Juuri nyt olisi tilausta uusille kasvoille, koska uusimmat gallup mittaukset kertovat putoavien määrän olevan nyt suuri. Keskustalla kaikista suurin. Siitä syystä nuorten ei tulis peesata vanhoja pieruja. Peesauksesta hyötyvät vanhat pierut.

Viron hiihtäjien päävalmentajalta vietiin presidentin myöntämät kunniamerkit. Keskusta vie vaalien jälkeen kunnian useilta johtajiltaan. Keskustan perunakellarissa on tilaa Jarmo Korhosen ja arkistojen seurassa.

Ahneus on synti. Mikä on sen palkka?

Avainsanat: sopeutumiseläkekiista, brysselinverovapaateläkkeet, tupenrapinat, ahneenpalkka

004 Oma etu ensin

Torstai 3.1.2019 klo 10:27 - yrjöpoeka

Meillä on Suomi-ensin liike ja se on hyvin perussuomalainen. Siinä marssivat kaikki maahanmuuttoa vastustavat persut. Tämä liike on ottanut mallia Trumpista, joka toi Amerikka ensin sloganin viime vaaleissa. Sillä Trump myös ratsasti voittoon. Kaikki Trumpin puheet ja teot ovat täyttä potaskaa, mutta uppoavat tietämättömään kansaan. Pääasia siinä on, että samalla voi kiusata herroja. Tajuamatta itse, että samalla luo uusia herroja ristikseen.

Persut ovat nyt viime hetkillä terävöittäneet lausettaan. Nyt ollan liikkeellä sloganilla: Oma etu ensin. Koska se on samalla hieman riskipitoinen, sitä terävöitetään ensin oikeusistuimessa. Ville Vähämäki on altistanut itsensä uhriksi ja adjutanttinaan hänellä on Teuvo Hakkarainen. Persut ovat huomanneet, että erottuakseen vanhoista puolueista on otettava kovemmat keinot käyttöön. Kaikki puolueet rahastavat ja kuppaavat valtionkonttoria, eli samalla meitä. Muut puolueet ovat ollet siinä sisäsiistejä. Nyt Trump opetti mallin, että mitä härskimpi on, sitä varmemmin äänestäjät tykkää.

Oma etu ensin liikkeellä on yllättävän vahva edustus eduskunnassa. Näin on mikäli uskoo Iltalehden selvitystä. Sen voi lukea tästä. Kansanedustajat ovat todella huolehtineet siitä, että he eivät ole tavallisia veronmaksajia. He haluavat erottua harmaasta massasta. Siksi he ovat laatineet itselleen sellaisia etuja, joita ei kenelläkään muulla ryhmällä ole. Tällainen on kulukorvaus, jolla katetaan edustajan asuminen pääkaupunki seudulla. Sen lisäksi siihen voi saada korotusta, kun on riittävän nokkela. Tavallinen kansalainen kulkiessaan töissä Helsingissä saa vähentää ylimääräisiä kuluja vasta verotuksessa. Oma etu-ensin porukka näyttää kansalaisille mistä heidät on tehty.

Ahneudesta sanovat äänestäjät. Tämä sana ahneus on läpäissyt äänestäjäkunnan niin hyvin, että siitä puhutaan aina ensimmäiseksi kun puhutaan kansanedustajista. Missä tahansa ihmiset kokoontuvat ja puheeksi nousee eduskunta, niin ensimmäisenä esille nousee ahneus ja toisena oma etu. Vasta sen jälkeen voi keskustella muustakin, mutta väistämättä lopputulema on ahneus. Melkein aina lopuksi myös kerrotaan, ettei enää kannata äänestää. Sitä perustellaan sillä, ettei eduskunnassa enää ajeta yhteistä etua. Kokeilkaapa keskustella aiheesta useamman ihmisen ryhmässä.

Toki kehujiakin löytyy. He ovat kuitenkin yleensä jonkin istuvan kansanedustajan tukihenkilöitä. He eivät näe kovin hyvin ympärilleen. Ja vaikka näkevätkin, eivät välitä, koska se on maan tapa. Seuraavien vaalien varalle on kerättävä riittävä pesämuna yhteisistä varoista. Se helpottaa merkittävästi vaalityötä. Tämän huomaa vaalikentillä, jossa istuva kansanedustaja tulee toreille suurimmilla asuntoautoilla. Viipyy paikalla hyvin vähän ja siirtyy seuraavalle torille. Vaalien välillä heitä ei näy sitäkään vähää.

Suomi on siirtynyt digiaikaan. Kaikki ovat 24/7 tavoitettavissa. Näin ainakin teoriassa, koska tämä ei kosketa kansanedustajia. He eivät uskalla olla verkossa jatkuvasti tavoitettavissa. Toki tässäkin on poikkeuksia. Ensimmäisenä on persujen nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Hän tuli tunnetuksi verkossa ja se on hänen kanavansa. Hän ei tarvitse muuta vaalikanavaa. Suurille puolueille riittää, kun heitä haastatellaaan lehdessä.

Päivän satu. Kepu siirtyy digiaikaan. Perunakellarista kylmiöön. Sen pituinen se.

Avainsanat: amerikkaensin, suomiensin, ahneetkansanedustajat, eduskunnankulukorvaukset, maantapa, suomisiirtyidigiaikaan

137 Oma etu on hurskautta

Perjantai 15.6.2018 klo 11:25 - yrjöpoeka

Tämän kevään aikana olemme saaneet usen kuulla ja nähdä kuinka erään hallituspuolueen kansanedustajat pyrkivät kahmimaan lisää etuja keinoja kaihtamatta. Tauti on niin tarttuvaa, että varasijallakin olevat pyrkivät saamaan etuja ennen viran vastaanottamista. Nämä oman edun tavoittelijat eivät edes yritä hävetä ahneuttaan. Mitä ahneempi , sitä varmemmin puolue sinut ottaa siipiensä suojaan.

Tämä ahneitten kansanedustajien puolue on keskusta. Asia tuli viimeistään selväksi lukiessani Suomenmaan juttua netissä. Paavo Väyrysen aloittama siirtoruljanssi aloitti kierron koko keskustan pohjoisella alueella. Mikkä Kärnä joutui ulos hillotolpalta. Väyrysen tullessa eduskuntaan tarvittiin edustaja EU-parlamenttiin. Hetken tuolileikkiä mietittiin ja sitten Mirja Vehkaperä ilmoitti lähtevänsä paremman hillotolpan äärelle. Seuraavaksi tuli sitten Vehkaperän paikan täyttäminen eduskunnassa.

Varasijalle eduskuntavaaleissa jäänyt Eija Nivala tuli sitten esille. Nivala oli aiemmin jo valittu Ylivieskan kirkkoherraksi, tehtävä alkaisi 1.9.2018. Juupas eipäs keskustelua riitti ja ensin Nivala ilmoitti ykskantaan hoitavansa kirkkoherran tehtävää. Seuraavaksi vaaleissa tullut Raahelainen Hanna-Leena Mattila ehti jo hetken iloita eduskunnan hillotolpan ilmestyessä ihan pyytämättä näköpiiriin. Tätä vaihetta kesti hetken ja Nivala muutaman yön nukuttuaan muutti mieltään. Eikä se ole ihme.

Eduskunta odottaa kesälomaansa ja varmasti sinne juhannukselta myös lähtee. Niimpä Nivala aikoo hoitaa kansanedustajan tehtäviä kesän ajan ja aikoo sitten syksyllä miettiä jatkoa. Hän vakuuttaa sitoutumistaan Ylivieskan kirkkoherran tehtäviin, mutta hyväpalkkainen eduskunnan kesäloma vei nyt voiton. Koska ahneus on tässä puolueessa todella näkyvä ja pysyvä olotila, Ylivieska voi jo varautua uusiin kirkkoherran vaaleihin. Tai sitten siinä kepulaiset sumplivat homman niin, että joku muu hoitaa vs. tehtävänä. Jokainen saa jotakin. Hanna-Leena Mattila voi olla eri mieltä asiasta.

Tämä julkea ahneus varasijalla olevien kohdalla nähtiin, kun Väyrynen ilmoitti palaavansa eduskuntaan. Varasijalta hiollotolpalle sujahtanut Mikko Kärnä aikoi haastaa Väyrysen paluun oikeuteen. Tämä twiittien mestari joutui kuitenkin nöyrtymään ja palaamaan katkerana takaisin työttömyyskortistoon. No eihän nyt toki. Kyllä kepuveljet aina jotakin keksiii, ettei kerjäämään tarvitse ruveta. Olisiko keskustan hallinnoimassa Nuorisosäätiössä sopivaa paikkaa, jossa voisi loisia toisten rahoilla?

Meinasi kahvi juuttua kurkkuun lukiessani Suomenmaasta Eija Nivalan pokkana lausuttua julistusta. Hurskaana ihmisenä hän aikoi tehdä kansanedustajan työtä kesällä niin täysillä kuin pystyy. Tarkoittaa siis sitä, että kuittaa kansanedustajan palkan ja viettä kesää lomaillen. Tämä ahneus on niin julkeaa, että jokainen voi miettiä aikuisen oikeasti synonyymia pohjattomalle ahneudelle. Itse olen siihen löytänyt tiivistelmän. Kepulainen vara-/kansanedustaja. Hän on valintansa tehnyt.

Puhutaan niin totta kuin osataan. Tehdään töitä niin täysillä kuin pystytään. Laitappa paremmaksi.

Avainsanat: ahne, ahneempi, kepulainen, eduskunnantuolileikki, eijanivala, yliviekankirkkoherra, hannaleenamattila.teentöitäniintäysilläkuinpystyn, eduskunnakesäloma, nuorisosäätiö

137 Suu puhuu yhtä

Lauantai 24.6.2017 klo 20:46 - yrjöpoeka

Vanha suomalainen kansaviisaus kuuluu näin; suu puhuu yhtä teot puhuvat toista. Tätä voi miettiä kun seuraa somen kautta keskustelua kalastuksesta. Erityisesti se lyöä silmille silloin kun puhumme lohesta. Kalastajien silmät ja suu puhuvat toista kuin teot. Juuri nyt on akuuttina keskustelunaiheena Tenon kalastus. Hyvillä aikeilla ovat silattuja hurskaitten teot.

Suomalaisten kalastus on aina ollut sitä, että vedestä otetaan väkisin kaikki se mikiä tullakseen on. Tämä pätee myös meihin perhokalastajiin. Kevättalvella sosiaalisessa mediassa puhuttiin hyvin paljon Tenon lohenkalatuksesta. Aika moni oli sitä mieltä, että kaikista paras lohen suojelukeino olisi määritellä vuorokautinen kalastuskiintiö. Suomeksi sanottuna kalastajat itse säänteleisivät, kuinka monta kalaa he kiskovat kuiville vuorokaudessa.

Yksimielinen kannanotto oli yksi kala vuorokaudessa. Lohilupien saanti oli todella takkuista ja kukaan ei saanut niitä keskelle kesää sijoittuvia kokonaisia viikkoja. Nyt lupia on palautunut runsaasti luvanmyyjille, mutta kalastajat ovat ehtineet valintansa tehdä. Ne onnelliset jotka ovat saaneet pyytämänsä luvat alusta alkaen, ovat autuaasti unohtaneet ajatuksensa. Nyt facebook on pullollaan saaliskuvia. Suuria lohia tulee ja on jo kiire laskea pyydykset uudelleen veteen.

Uusi pohjoisen kalastuslaki ja asetus lähti siitä, että haluttiin turvata uhanalaisten lohien ja taimenten tulevaisuus. Nyt messevät etelän kalamiehet poseeraavat useiden kalojen kera. Tämä on pahinta viestintää mitä olla saattaa. Sahaamme omaa oksaamme. Heti jos joku uskalias kertoo viestiketjussa sen, että teemmekö itse asiat oikein. Silloin alkaa vastaisku. Suunnaton ryöpytys ja suoranainen vittuilu henkilöön kohdistuvina masentavat useimpien mielet.

Kuvissa tunnistettavina esiintyvät kalatajaurhot poseeraavat lohikasojen edessä ja samalla heillä on toinen jalka vedessä. Tykkääjiä on suunnaton määrä ja kaikkiien mielestä tämä on oikein. Nihilistinä ajattelen itse, että tämä sosiaalinen verkko on petollinen. Kaikki sinne lähetetty on ikuisesti kierrossa. Sanomisesi löytyvät katseltaviksi muutamilla klikkauksilla. Kuvien kera. Niiden kuvien, jotka itse olemme sinne laittaneet. Rinta polleina. Ei ole ollenkaan ihme, että kalastusasiantuntijat kiristävät lupien saantia ja korottavat hintoja. Surullisinta tässä on se, että syytöntä alkuperäisasujaa lyödään samalla surutta korville.

Olen sitä mieltä, että nykyinen pohjoisen kalastuslaki on syvältä. Uusien lakien ja asetusten olisi tunnistettava ja tunnustettava alueitten ikiaiset omistajat ja kalavesien haltijat. Surkein näky on nähdä jokiveneidenpoltto juhannuskokkona Teno-joki varrella. Tasavaltamme hallitus ei ole onnistunut tässä asiassa. Ei ole ihme että pohjoisen asukkaat puristelevat nyrkkejään taskuissa ja herraviha elää. Kansanedustajiksi päässeet ovat muuttuneet niin herroiksi, ettei tavallisen asujan tuntemukset kelpaa muulloin kuin vaalien alla.

Silloin suu puhuu yhtä ja hetken päästä teot puhuvat toista. Kalastajilla ja poliitikoilla on hyvin paljon yhteistä tarttumapintaa. Hurskaita puheita pidetään ja vannotaan kaiken muuttuvan. Mikään ei muutu. Molemmat ovat aivan yhtä ahneita.

Poliitikko vie kaikki rahat ja kalastaja vie sen viimeisenkin kalan vedestä vaikka väkisin.

Avainsanat: kansanviisaudet, ahnekuinkalastaja, tenonuusikalastussääntö, yhteinenominaisuusahneus, sahaammeomaaoksaa

012 Sama meno jatkuu

Perjantai 8.3.2013 klo 9:48 - yrjöpoeka

Viime päivinä ovat tiedotusvälineet tuoneet uutisnälkäisille samoja uutisia, kuin olemme saaneet kuulla ja nähdä aikaisempinakin vuosina. Suomalaise työn puolustaminen on ollut jo vuosia hallitusten ensisijainen tavoite. Katainen on aiheesta puhunut usein ja lisännyt aiheeseen liittyen karjuvan työvoimapulan. Nyt suomalaisen työn puolustajaksi on ilmoittautunut myös Jutta Urpilainen. Tämä nero täti haluaa olla ratkaisemassa eurooppalaisia kriisejä ja samalla hän puheidensa mukaan puolustaa suomalaisia työpaikkoja.

Tämä vuosikausia jatkunut saman mantran hokeminen ei mene enää kaikille läpi. Siitä oli osoituksena edelliset eduskuntavaalit. Vaalituloksesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, mantran hokeminen on vain kiihtynyt. Samaan aikaan suomalaisten työpaikat häviävät suomesta kiihtyvällä tahdilla. Miksei valtio tue suomalaisia työpaikkoja samanlaisilla summilla kuin Euroopan kriisivaltioita? Sinne sitä kyllä riittää ja eivät annetut eurot ole vielä kertaakaan turvanneet työpaikkojen pysymistä suomessa.

Ahneus on suomessa pysyvä tauti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ahneuden mannekiineina ovat toimineet suuret suomalaiset yhtiöt. Nämä yhtiöt johtajineen ovat toitottaneet työntekijöille palkkamaltista ja nollalinjasta. Joka vuosi on toistunut sama kuvio. Johtajat ovat ensimmäisenä käärineet itselleen mahdollisimman muhkeat optiot ja palkkiot. Nyt energiayhtiö Fortum on menossa mukana ja ilmoittaa maksavansa uudelle johtajalle 100000 euroa varpajaisrahaa. Kiitokseksi, että suostuu firman uudeksi johtajaksi. Kyllä tässä verenpaine nousee.

Kaikista asioista pitää pystyä löytämään ahdistuksesta huolimatta jotakin hyvää. Minä näen näissä molemmissa saman asian toistoissa mahdollisuuden parantaa edellisten eduskuntavaalien tulosta. Pitänee toivoa että suuret firmat ja hallituspuolueet jatkavat samalla linjalla. Muutos on tulossa.

Takana on hauska hiihtolomaviikko vanhimman lapsenlapseni Ilonan kanssa. Ilona aikoi opettaa myös ukin luistelemaan. Koska en ollut koskaan luistellut, odotin pienoisella pelolla kuinka hankkeessa käy. Laittaessani luistimia jalkaani Suomussalmen puistoluisteluradalla Ilona kommentoi asiaa näin: ”minä en voi uskoa, että voi olla joku, joka ei ole koskaan luistellut”. Hänen hämmästystään lisäsi vielä se, että minä olen niin vanha. Kaikesta epäilyistä huolimatta en kaatunut kertaakaan ja siitä Ilona oli oikein ylpeä. Luisteluksi sitä ei voi kutsua, enemmänkin hoiperteluksi.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Hoiperrellaan.

Avainsanat: työvoimapula, suomalaistentyöpaikkojenpuolustaminen, tätitiukka, ahneus, fortum, jytkyjatkuu, hiihtoloma