Satunnaiset kuvat

Tammikuun sinen hetki

Uusimmat

Blogin arkisto

010 Aikuistumisen kynnyksellä

Keskiviikko 20.2.2013 klo 14:18 - yrjöpoeka

Pitkä on ollut matka vuodesta 1953 helmikuun 19:sta päivästä tähän päivään. Lapsuuteni sain kasvaa todellisessa suurperheessä, silloin se oli arkea useammassa talossa. Tämän päivän yltäkylläisyydestä ei silloin osannut kukaan haaveilla. Tietysti vanhemmat vuosien varrella teroittivat mieleen, kuinka on tärkeätä opiskella tulevaisuutta varten. Tämä opiskelu ei kuitenkaan koskenut silloin perheen vanhimpia lapsia. Erityisesti sen sain itse huomata siinä vaiheessa, kun itse olisin halunnut lähteä opiskelemaan ammattikouluun.

Suurten perheiden vanhimmat pojat joutuivat tekemään oman osansa perheiden elatuksen eteen. Minun osalleni tuli tehdä metsätöitä ja siten auttaa nuorempia sisaruksia elämään ja opintielle. Armeijan käynnin jälkeen tein vielä puolivuotta metsätöitä. Sitten oli tehtävä päätös jostakin muusta ammatista, koska selkäni oli silloin jo finaalissa. Kesällä 1974 hain rajavartiolaitoksen palvelukseen ja siellä vierähti sitten n.30 vuotta. Siellä opin kävelemään ja sillä tiellä olen edelleen. Liikunta on tärkeä osa elämääni.

1980-luvun puolenvälin paikkeilla ajauduin erilaisiin järjestötehtäviin ja lopulta politiikkaan. Elämä näiden parissa on ollut välillä vastamäkeä, mutta se on myös antanut paljon. Ystäviä ja ihmisuhteita läheltä ja kaukaa. Yhteiskunnan toiminta eri tasoilla on auennut ja se antaa merkityksen kaikelle muulle toiminnalleni. Toivottavasti virtaa ja terveyttä riittää vielä tuleville vuosille. Viime aikoina olen saanut itse kokea, ettei terveys ole itsestään selvyys.

Pikkupoikana toivoin aina tulevani aikuiseksi mieheksi. Pienenä koin, että armeija ikäiset olivat niitä oikeita aikuisia. Saavutettuani itse sen iän, jäin odottamaan seuraavia vuosikymmeniä. Näitä vuosikymmeniä on nyt kulunut ja nyt odotus taitaa lopultakin päättyä. Nyt tunnen olevani aikuinen. Yhtä asiaa olen nyt joutunut kuitenkin miettimään? Mikä minusta nyt tulee?

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että olen ilmeisesti taantumassa pienen pojan asteelle. Vuosikymmeniä kyyneleet ovat pysyneet poissa silmistäni, nyt niitä voi tulla silmiini aivan yllättäen. Pienten lastenlasten elämää seuratessani, joudun usein nieleksimään liikutustani. Tunteikkaat elokuvat ovat vaarallisia. Jostakin kumman syystä silmäni alkavat vuotaa vettä ilman mitään ajatusta. Häät ja hautajaiset ovat oma lukunsa. Pienenä poikana tunteet olivat pääosassa ja nyt ne ovat palanneet takaisin. Olen siis muuttumassa lapseksi jälleen. Viikonloppu on todennäköisesti näitä vuoristoratatunteita täynnä.

Elämäni tärkein päivä ja suunnan antaja on ollut marraskuun lopun päivä 1977 Suomussalmen kirkossa. Silloin virallistin suhteeni ja se on kannatellut minua siitä asti. Tämän suhteen ansiosta saan viikonlopun aikana nähdä lapseni ja lapsenlapseni vanhempineen. Tulossa on hyvä viikonloppu!

Lauantaina 23.2 kello 13 lähtien törötän tormaushousut sileinä ja patiinit puleerattuina pirttini lattialla. Pyhätakki päälläni paidalla ja solmiolla varustettuna, otan kaikki kahvittelijat vastaan. Vaimo on luvannut laittaa tukan ojennukseen ammattitaidolla.

Mukaan ovat kutsutut sukulaiset, naapurit, ystävät ja yhteistyökumppanit läheltä ja kaukaa. Tämän tapahtuman haluan tallentaa omaan mieleeni ja muistella sitä yhtenä merkkipaaluna elämässäni.

Tervetuloa mukaan!

Avainsanat: aikuinenmies, suurperhe, rajavartiolaitos, kuntapolitiikka, pikkupojanunelma, taantuminenlapsenasteelle, 60v, juhlapäivä