Satunnaiset kuvat

Kesä 2003

Uusimmat

Blogin arkisto

027 Arvot ja yhteiskunta

Perjantai 18.1.2019 klo 15:18 - yrjöpoeka

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on peräänkuuluttanut keskustelua arvoista. Aika on juuri nyt sellainen, että se kaipaa selkeitä tienviittoja mihin menemme yhteisönä. Tällä hetkellä arvokeskustelu on sellaista, että joku huutaa sanan maahanmuutto. Se pysähdyttää kaiken inhimillisen ajattelun. Se joka yrittää keskustella faktojen pohjalta joutuu välittömästi takaa ajetuksi. Niin sanottu kansan mielipide on se, joka on ainoa arvo. Tässä mielipiteessä arvoja johtaa se, joka huutaa kovimmin. Erityisesti se taho joka kertoo tuomion erimielisiä kohtaan.

Otan yhtenä esimerkkinä äänekkäät maahanmuuton vastustajat. Poliisin tiedoitustilaisuudet Oulun raiskausjuttuihin liittyen ovat heille se sytyke joka antaa heille jumalallisen oikeuden kivittää erimieliset. Nämä kiiluvasilmäiset tahot mekkaloivat puhtaan Suomi neidon puolesta ja haluavat turvata kaikkien kulkemisen kaduilla mihin aikaan tahansa. Näin he sanovat. He puolustavat suomalaisia naisia. Se on heille pyhä arvo joka johtaa heidän elämäänsä kohti neitseellistä Suomea.

Heillä on yksi ongelma tässä arvoasiassa. Jos joku Suomessa syntynyt umpi suomalainen erehtyy kertomaan, että tuumataampa tovi ja hillitään hysteriaa raiskauksista. Siinä vaiheessa naisen puolustaminen loppuu. Välittömästi yksi huutaa sinut pitää raiskata. Toiset yhtyvät kuoroon ja huutavat, toivottavasti se raiskaaja on kiiluvasilmäinen karvaranne. He eivät toivo enää raiskaajan olevan suomalainen, vaan raiskaajan pitää olla ulkomaalainen. Ilmeisesti se täyttää heidän arvoissaan täydellisesti Suomen naisen häpäisyn merkit. Itse kyllä kummastelen tilannetta. He haluaisivat estää raiskaukset. Heti perään he vaativatkin raiskausta. Millainen arvo se on joka johtaa tuollaiseen?

Suomussalmella on ymmärretty tasavallan presidentin toivomus. Eilen 17.1.2019 pidettiin ensimmäinen alustus ja keskustelu arvoista. Tilaisuuden järjestäjänä on Suomussalmen seurakunta ja oli hyvä aloittaa keskustelu kirkon arvoista moniarvoisessa yhteiskunnassa. Alustajana oli teologian ja oikeustieteiden tohtori Arto Seppänen. Hän on eläkkeellä papin virasta. Se ei estä häntä antamasta omaa arvokasta pääomaansa seurakuntalaisten käyttöön. Arto Seppänen on kotoisin Suomussalmelta ja kiertänyt maailmaa. Hän on kulkenut Afrikan itäosien valtioissa ja suurimman työrupeaman hän suoritti Utsjoen kirkkoherrana.

Hänellä on uskomaton kokemus jo nyt, vaikka iältään hän on yhtä nuori kuin olen itsekin. Olemme samaa ikäluokkaa ja tutustuimme ensikertaa rippikoulussa. Nyt oli todella pysäyttävää kuunnella hänen tietellisen tarkka analyysinsä kirkon arvoista tässä ajassa. Hyvin voimakkaasti nousi esille juuri tämä päivä ja sen vaatimukset arvoille. Kirkossa ei ole hänen mielestään yhteistä arvoa, vaan on useita ääniä jotka vetävät erisuuntiin. Se ei johda hänen mielestään hyvään lopputulokseen. Kirkon ajelehtiminen kulloisenkin päivän huutajien toiveiden mukaan ei palvele uskonnonharjoittamista. Kaikki muut kuin seurakuntalaiset huutavat mitä kirkon pitäisi tehdä. Ja erityisesti ne tahot, jotka vaativat kansalaisten eroamaista kirkosta.

Olen tästä asiasta Seppäsen kanssa samaa mieltä. Kirkon pitää olla se, joka laatii itselleen arvot. Eivät ne jotka ovat eronneet kirkosta. Eivät ne julkiset tahot, joille sosiaalinen media ja julkisuus ovat antaneet vallan mestaroida muiden elämää. Kirkon on syytä juuri nyt terävöittää omia arvojaan. Maailma, Eurooppa ja niiden mukana myös piskuinen Suomi ovat tänään hyvin epävakaassa tilassa. Juuri nyt ihmiset kaipaavat niitä tukijalkoja jotka ovat pysyviä ja antavat meille suuntaviivat arvokkaaseen elämään. Kirkko ja valtio ovat erillään ja myös Suomen lainsäädäntö erottaa uskonnonharjoittamisen ja lainsäädäntövallan. Arto Seppänen toi mielenkiintoisella tavalla esille sen, kuinka eritahot yrittävät muuttaa uskonnonharjoittamisen virkamiestyöksi.

Mikäli jumalanpalvelus, hautaansiunaaminen ja muut kirkolliset sakramentit muuttuvat virkatyöksi, mihin kirkkoa sitten enää tarvitaan? Tämän kysymyksen Seppänen esitti kuulijoille mietittäväksi. Virkamiehenä tehtävä papillinen toimitus ei olisi silloin enää maallisen lainsäädännön ulkopuolella. Hänen arviointinsa kirvoittivat syvällisen ja vilkkaan keskustelun täyden seurakuntasalin kuulijoissa. Itse sain sen mitä halusinkin. Syvällisen pohdinnan joka pohjautui erinomaiseen koulutukseen ja kokemukseen pakottavat nyt itseäni tutkimaan tarkemmin kirkon tilaa. Ainakin oma seurakuntani on nyt tarkoin ajan hermolla järjestäessään seurakunnassa tällaisen tapahtuman.

En ole yksin ajatuksissani kun kiitän seurakunnan johtoa tästä. Kirkkoherra Miia Seppänen saa nyt uudessa virassaan lentävän lähdön. Yksinäisten joulun järjestämisen aikana kuukausi sitten hän pääsi näkemään, kuinka kirkko ja seurakunnan tilat täyttyivät ääriään myöten. Nyt sali oli jälleen täynnä seurakunnan väkeä. Tapahtuman loppuessa kuulin ja näin, että kokemus oli ollut kaikille mieluinen. Itse olen aikonut käydä kaikki keskustelut lävitse. Näitä alustuksia odotellessa voi aloittaa tutustumisen erilaisten yhteisöjen arvoihin. Tässä yksi esimerkki arvoista.

IMGP4994-crop.JPG

Tämä on hyvä alku vuodelle 2019.

Avainsanat: sauliniinistö, arvokeskustelu, suomussalmenseurakunta, artoseppänen, kirkonarvot, kirkkojaajopuuteoria, kirkkoherramiiaseppänen

062 On totuuden aika

Lauantai 10.3.2018 klo 5:52 - yrjöpoeka

Eräs suomalaine puolue on lanseerannut ajatuksen, että on kotiintulon aika. Nyt voisimme lanseerata pikaisesti seuraavan sanonnan. On totuuden aika. Lukiessani sosiaalista media ja eri medioiden netissä julkaisemaa aineistoa olen päätynyt ennustukseen, on totuuden aika.

Mitä se on. Se on palaamista useamman totuuden aikaan. Eilen on ollut vallassa vain yksi totuus ja sitä yritetään julistaa tänäänklin. Kaikki hallitusta liehakoivat julkaisut yrittävät voimallisesti torjua kaikki vastustavat mielipiteet. Nähtyäni juuri tänään aamulla sen voimallisen viestin millä torjutaan kepulandian voimaantulo olen todella onnellinen. Järki voittaa. Kepulaisten aisankannattajat yrittävät kysellä omissa medioissaan, että onhan pakko hyväksyä hallituksen suunnitelma sotesta. Kyselyt lyövät juuri nyt satraappeja kynsille.

Urho Kekkosen munanjatkeen evp. Keijo Korhosen johtaman maakuntalehden Kainuun Sanomien kysely kertoi juuri nyt kaiken missä vanhoillisimmissa maakunnissa mennään. Tästä ei kainari kyllä uutista tule tekemään. Kainuussa on ollut oma hallintokokeilunsa, jota kaikki merkitykselliset ihmiset ihannoivat. Tiettyyn rajaan itsekin ja se liittyy yhdessä tekemiseen. Jossakin vaiheessa Kainuun kunnilla oli yhteinen ajatus. Se kuitenkin erityi hyvin nopeasti kun pienimmät kunnat huomasivat heidän joutuneen ajopuiksi. Ajopuuteoria selittänee historiaa tunteville ennemän.

Tänään puhutaan pakosta. On pakko tehdä sitä ja tätä. Tänään ja huomenna on ainoastaan pakko kuolla. Hallituksen sotepakko ei ole todelline pakko. Voimallinen pakotus on vyörynyt kotiini asti, että ole sinä Yrjö prkl.. hiljaa. Koska en osaa olla hiljaa jatkan kirjoittamista.

Tänään.

Huomenna.

Jne.... prkl...

Avainsanat: kotiintulonaika, keijokorhonen, urhokekkonen, ajopuuteoria

198 Vallaton valtuutettu

Keskiviikko 18.10.2017 klo 15:01 - yrjöpoeka

Olen seurannut muutamien vuosien ajan kunnallista kädenvääntöä Kittilässä. Nyt suurin osa valtuutetuista ja kunnahallituksen jäsenistä on saanut syytteet törkeistä virkarikoksista. Kittilä on erinomainen esimerkki vallattomista valtuutetuista. Samoin se on kertomus siitä, että hyvin pieni piiri voi johdatella valtuutetut jopa leivättömän pöydän äärelle. Tästä tulevasta Lex Kittilästä on tulossa esimerkki kaikille Suomen kunnanvaltuutetuille.

Kittilässä on valta ollut keskustalla. Vasemmistolla on myös ollut merkittävä rooli niin Kittilässä kuin muuallakin itäisen Lapin kunnissa. Uutena ja vastuullisena voimana kaksissa edellisissä kunnallisvaaleissa mukaan tulivat perussuomalaiset. Valitettavasti saatu valta on sokaissut myös heidät. Vastuullisuus joudutaan punnitsemaan käräjäsalissa. Kittilässä on nähtävissä se, ovatko kunnanvaltuutetut itsenäisiä päätöksentekijöitä. Vai ovatko he kuin lauma lampaita paimenen johdateltavina.

Useissa kunnissa ja erityisesti pohjoisimmassa Suomessa, valtaa pitää yksi ja sama puolue, keskusta. Ännestäjät ovat samalla tavoin johdateltavissa kuin Kittilän kunnavaltuutetut. Koska äiti ja isä ovat aina äänestäneet keskustaa, myös jälkipolvet äänestävät samoin. Uudet valtuutetut luottavat sokeasti johtavia kunnallispoliitikkoja. Siitäkin huolimatta, että osa uusista valtuutetuista on paremmin koulutettuja ja heillä pitäisi olla kyky ja taito itsenäiseen ajatteluun.

Olen vuosien kuluessa nähnyt ja kokenut sen lammasmaisen käyttäytymisen, mihin suuren ryhmän jäsenet joutuvat lammaspaimenten johdolla. Olen keskustellut vuosien saatossa useiden suuren ryhmän valtuutettujen kanssa. He ovat monasti erittäin kriittisiä ryhmänsä johtoa kohtaan. Olen tiedustellut heitä sitä, että miksi he kuitenkin menevät tahdottomasti mukaan johdon esittämiin asioihin. Mitä olen saanut vastaukseksi? Merkittävin tekijä on ollut suuren ryhmän painostus. Toisena tekijänä on joutuminen ryhmän ja sen johdon epäsuosioon.

Tämä viimeinen tekijä on kunnassa asuvalle ihmiselle pahinta mitä voi sattua. Siinä ihmisestä tulee persona non grata. Samankaltaiseen tilanteeseen joutuvat uskonnollisten yhteisöjen ulospotkitut jäsenet. Jopa oman perheen ja suvun jäsenet voivat hylkiä näitä. Myös koulukiusatut ja työpaikka kiusaamisesta kärsivät kokevat saman. Siksi pienissä kunnissa yksittäisen ihmisen saama valtuutetun ja päättäjän rooli voi joutua ja joutuu poliittisen ryhmän vallankäytön välineeksi.

Pieni valtuutettu voi istua valtuustossa useita kausia ja hän ei koskaan nouse näkyvään rooliin. Hän saa kuitenkin tuntea kuuluvansa johonkin isompaan ryhmään. Samoin hän voi ryhmän jäsenenä kokea omanarvontuntoa. Samoin hänestä tuntuu hyvältä, kun suuremmat johtajat kyselevät häneltä mitä kuuluu ja kai muistat kannattaa häntä kunnallisjärjestön kokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Hyväksytyksi tuleminen saa valtuutetun kasvot loistamaan. Tämän jälkeen hän puolustaa suurta ryhmää leijonan lailla. Siinä saavat omat ja muut erimieliset kyytiä.

Mikä on vallattomille valtuutetuille yhteistä? En väitä, eikä tämä ole totuus. Suurin osa kuntien valtuutetuista tekee päätöksensä kuten johtaja sanoo.

Vallaton valtuutettu on kuin ajopuu. Ajelehtii isojen aaltojen viemänä.

ps. Kuuntelen juuri vallattomasti valtiopäivillä lähetystä Siellä Lapista valitut kansanedustajat puolustavat Kittilän laittomuuksia. Aikuisen oikeasti. Puolustavat. Ensin jokainen kertoi, ettei ota kantaa. Vähän ajan päästä alkoi sitten puhetta tulla, että melkein ovat syyttömiä ja liian kovia rangaistuksia ollaan tekemässä pienille ihmisille. Eeva Maria Maijala kertoo, että Kittilässä on toimittu kuntalakien mukaan... Kehuu kaiken olevan kunnossa ja vain yksi ainoa asia on median hampaissa. No, hän kepusta. Tietää että ryhmää on puolustettava, muutoin valtakirja loppuu seuraavissa vaaleissa.

Vain Markus Mustajärvi edusti järkeä.

Sinisten ajatusten Matti Torvinen, sanat ei riitä kertomaan... nuoleskeli Kittiläläisiä.

Ei hyvää päivää... Ei ole ihme, että Kittilässä ollaan hukassa. Kansanedustajat ovat samaa tasoa.

Onneksi toimittaja jo huomasi asian.

Avainsanat: lexkittilä, 27kunnanvaltuutettuasyytteessävirkarikoksista, personanongrata, levinrinnekeskus, ajopuuteoria, suomenkuvalehti, juhasipiläeitiedäkittilästämitään

065 Mistä säästetään?

Tiistai 9.10.2012 klo 13:43 - yrjöpoeka

Päivän uutinen kertoo mistä. YLE-uutiset lähetti suomen kuntajohtajille aiheesta kyselyn ja se antoi vastaukseksi omien virkojen säilyttämisen. Tärkeimpänä asiana he toivat esiin leikkaukset palveluista ja kuntalaisten oman vastuun korostamisen. Kuntajohtajien mielestä kuntauudistus ei ratkaise talousongelmia. Vastaajat vaativat kuntalaisia ottamaan suuremman vastuun itsestään ja läheisistään, koska kunnan rahat eivät riitä palveluihin. Joka kolmas kunta nostanee veroprosenttiaan ensi vuonna, vaikka se ei paranna mitään palvelua. Korotus käytetään olemassa olevien rakenteiden ylläpitämiseen.

Kuntajohtajat eivät joko uskalla, tai halua sanoa oikeaa mielipidettään mihin kunnilla on varaa. Keskustan valtaalueilla on selvää, että kuntajohtajat laulavat keskustan kirjoittamaa virttä. Keskusta haluaa kansan palaavan savupirtin aikaan ja että jokainen kansalainen huolehtii itsestään ja läheisistään. Kuvaavasti vaali sloganina on ”On kotiintulon aika!” Veroja peritään jokatapauksessa kunnantalojen ylläpitoon. Lopulta verot jouduttaneen perimään oravannahkoina ja kapahaukina.

Tarkoituksellisesti kuntajohtajat ja puolueet puhuvat kuntarajoista, sekä liitosten olemattomasta vaikutuksesta. Kuntien suurimmat kustannukset tulevat työntekijöiden palkanmaksuista. Siksi pitäisi puhua siitä, kuinka paljon vähemmällä palkatulla henkilöstöllä voisimme tulla Kainuussa toimeen! Kainuulainen väki ei tarvitse useita organisaatioita tekemässä päällekkäisiä toimintoja. Valtava määrä kuntien tehtäviä voitaisiin siirtää heti yhden johdon alle ilman, että väestölle tulisi mitää ongelmia. Hallinto voi sijaita missä päin Kainuuta tahansa.

Mikäli haluamme sote-palveluverkon toimivan nykyisissä taajamissa jatkossakin, meidän on uskallettava tehdä välittömästi rakenteellisia ratkaisuja. Vasta sen jälkeen voi pohtia veroprosentin nostoa. Sitä on tietoisesti pidetty alhaalla ja siirretty kuntien verotusta kiinteistö-, vesi-, ja viemärimaksuihin. Samoin muihin kunnallisiin taksoihin. Lasten syntyvyys on koko ajan menossa alaspäin ja väestö vähenee vielä pitkään useilla sadoilla vuodessa Suomussalmella. Sama meno on kaikissa naapurikunnissa. Hallintokokeilun ajan kunnat ovat ajelehtineet samoin kuin kuuluisa ”ajopuu”. Odotettu ihmettä. Sitä ei tullut ja ei ole edes näköpiirissä.

Mikäli Suomussalmi haluaa olla Ylä-Kainuun keskus, sen on oltava aloitteellinen asiassa. Nyt tarvitaan oikeasti poliittista uskallusta ohjata alueen kehitystä. Tulevaisuuden Kainuuta ja sen kehitystä ei saa antaa pelkästään virkamiesten käsiin. Virkamiehet pitävät vain omista virkatuoleistaan kiinni.

Avainsanat: ylekysely, vastuuomastaelämästä, savupirtti, verotoravananhkoina, kapahaukina, ajopuuteoria, yläkainuunkeskus