Satunnaiset kuvat

Lähiruokaa

Uusimmat

Blogin arkisto

068 Ollakko vaiko ei olla

Tiistai 19.2.2019 klo 14:38 - yrjöpoeka

Viimeiset vuodet olemme saaneet kuulla hallituslähteiden suunnlta viestiä, että Suomi on täynnä laiskoja luusereita. Näitä ei kiinnosta työnteko, vaan he odottavat jonkun kantavan leipäpalat suuhun. Näin viesti on kuulunut.  Hallitus aloitti kurinpitokampanjan ja kas kummaa, työnteko alkoi maittaa. Itse pääjehu Sipilä ilakoi yli sadantuhanneen suomalaisen työllistyneen hallituksen määrätietoisella työllä. Jotakin outoa on siinä, että useat työllistetyistä saavat yhdeksän (9) euroa palkkaa päivässä. Tai sitten he työllistyvät tilastollisesti vaadittavat määrät päiviä kuukaudessa. Toisaalta erilaiset työttömyystilastot näyttävät yhtä ja samaa. Suomessa on edelleen satojatuhansia työttömiä.

Vanhusten hoivatyö on ollut esillä ja myöskin opetustyö. Näillä molemmilla aloilla on samankaltainen ongelma. Liikaa töitä yksien harteilla ja erittäin aliarvostettu palkkaus. Sairaanhoito ja opetusala eivät vielä ole joutuneet pohjille, mutta suunta on selkeä. Henkilöstö vaihtaa alaa ja se asettaa suomalaisen työelämän vielä totuuden eteen. Korjausliikkeenä voisi hyvin olla se, että työskentely ympäristö muutettaisiin vähemmän rasittavaksi. Palkkaus myös työn vaativuuden mukaiseksi. Nyt niin kunnalliset kuin yksityiset yritykset ovat kuorineet kermaa kakun päältä ja se kaikki on ollut poissa työntekijöiden pussista. Parasta olisi saada maahan hallitus, joka ymmärtäisi työelämää ja sitä, että palkalla olisi tultava toimeen.

Kaikkialla Suomessa on tilanne, jossa haikaillaan työvoimaa ja kerrotaan työttömien olevan laiskoja. Ponsse yhtiö takoo juuri tänään tulosta. Sen metsäkoneiden valmistus pyörii täysillä. Metsäalan yrittäjät vaikeroivat kuljettaja pulaa. Jokaisessa yrityksessä on tänään näin ulkopuoleta katsottuna sama ongelma. Kaikissa niissä on uskottu hallituksen huutoa siitä, että suomalainen työntekijä on laiska. Heitä ei kiinnosta säännöllinen työnteko. Yrittäjien järjestön nokkamiehet vahvistavat tätä sanomaa. Ongelmaksi katsotaan aina ja jatkuvasti suomalainen työntekijä. Osa hillotolpilla pötkistelevistä ehdottelee jo vakavissaan työvoiman massatuontia kehitysmaista.

Itse näkisin suunnanmuutoksen poistavan osan työantajien ja yrittäjien ongelmaa. Heidän pitäisi oikeasti miettiä, millaisella palkalla Suomessa tullaan toimeen ja elätetään perhe. Tämä ilman yhteiskunnan toisesta taskusta annettavia avustuksia. Suomalaista miestä erityisesti kiinnostaa työssä se, että sillä voi elättää itsensä ja myös perheen. Naisvaltaisilla aloilla olevilla palkoilla ei suuria hurraita huudella. Metsäkoneen kuljettajien työmotivaatiota voisi kohtuullinen palkka kummasti kiehtoa. Samoin se voisi olla uusille nuorille kiihoke lähteä mukaan Ponssen ohjaimiin. Sama koskettaa kaikkia aloja, mutta erityisesti naisvaltaisia ammatteja.

Toisena vahvana viestinä yhteiskunnan päättäjille, olisi tehdä kansalaisaloite. Siinä katsottaisiin rikolliseksi toiminnaksi syyttää suomalaisia laiskoiksi ja työttömiä luusereiksi. Suomalaisen työvoiman asema on palautettava ja sen tulee olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Suomen yrittäjien puheenjohtaja ja keskustan satraapit pakolliseen koulutukseen. Sen järjestäisi SAK ja aiheena suomalaisen työvoiman hyvinvointi muuttuvassa maailmassa.

Sitä odotellessa kannattaa lukea tämä. Eipä ole ihme, että kepusatraapit haluavat siirtää katseet yritysten johtoon. He itse ovat päätösten takana.

Avainsanat: laiskatyöntekijä, kikysopimus, alipalkattuhoitotyö, palkallapitäätullatoimeensuomessa, keskustayksityistäähoitopalvelut