Satunnaiset kuvat

1964-1965

Uusimmat

Blogin arkisto

121 Kukkaiskieltä

Keskiviikko 28.9.2016 klo 15:29 - yrjöpoeka

Tunnen olevani herkkä sanomaan sen mitä mielessäni on, kun minulta mielipidettä kysytään. Joskus ehdin jopa kysyjää edelle. Tämä vaiva oli minulla nuorempana. Nyt ilmeisesti joko ikä tuo hidastelua, tai sitten olen oppinut hiukkasen miettimään ennen vastaamistani. Poliittisille vastustajilleni, joita on vain ja ainoastaan omassa puolueessani, sanon vieläkin yhtä herkästi kuin nuoruusvuosinani.

Viime eduskuntavaalien alla Kainuussa nähtiin ja kuultiin erikoinen näytelmä. Perussuomalaisten Kainuunpiiri ja muutamat yksittäisen kellokkaat tekivät kaikkensa, ettei Kainuusta valittaisi ketään perussuomalaista ehdokasta. Työ onnistui hyvin. Jopa niin hyvin, että vaalien alla alkanut savustamiseni jatkui vaalien jälkeenkin. Erottamistani puolueesta vaati julkisesti entiseksi kansanedustajaksi jäänyt ehdokas. Mukana oli muitakin pettyneitä. Heidän mielestänsä minä olin estänyt ehdokkaan läpipääsyn Kainuussa.

Ei sitä osannut olla mitenkään mieliksi. Ensin tehtiin kaikki, etten olisi ehdokkaana ja siten haittaisi muiden läpipääsyä. Vaalien jälkeen sitten olinkin taas syyllinen. Samoihin aikoihin Kajaanin Perussuomalaiset savustivat oman vahvan naisensa, Jaana Sankilammen ulos kaikista mahdollisista luottamusmiespaikoista. Puolueesta erottaminen oli myös käytössä. Entinen kansanedustaja oli siinäkin voimakkaasti mukana, samoin piirin entinen puheenjohtaja.

Kaikesta savustamisesta huolimatta puoluehallitus ei erottanut allekirjoittanutta ja ei myöskään Jaana Sankilampea. Melkein kaksi vuotta kesti savustaminen ja vain sen takia, että usea pyrkyri halusi perussuomalaisten jytkyn siivellä päästä eduskuntavaali ehdokkaaksi. Nämä vastatulleet nousukkaat saivat suosijakseen ja tuekseen silloisen kansanedustajan. Puolue salli silloin suoranaisen työpaikkakiusaamisen. Puolueen johto ei kuunnellut kentän ääniä.

Nyt uusimmassa Kuntalehdessä puolusihteeri kertoo puolueen ehdokassuostumuksessa olevan kohdan, joka kieltää puhumasta muista pahaa. Kuunnellessani kenttää, voin sanoa, että tuo sitoumus on katetta vailla. Kaunaa ja katkeruutta virtaa puolueessamme aivan joka suuntaan. Miten voidaan vaatia kunnioittamaan edes omia, mikäli lehdessä kerrotaan Perussuomalaisilla olevan erilaisia näkemyksiä törkypuheiden siistimisessä.

Kaiken lisäksi puoluesihteeri heittää pallon takaisin kentälle, kertoen vastuun olevan yksittäisellä ihmisellä. Mikäli näin jatkuu edelleen, voi kirveen heittää kaivoon. Istuvista kansanedustajista lähtien alimmaisiin valtuustojen vara-vara-varajäseniin voi nähdä ja kuulla päivittäin sellaista kielenkäyttöä kanssaihmisiä kohtaan, ettei sellaista voi hyväksyä. Viimeisten 2-3 vuoden aikana puolueemme on muuttunut kaiken sallivaksi.

Siitä syystä pallo vierii kiihtyvällä vauhdilla ja kukaan ei enää tunnu kiinnostuvan sellaisesta sanasta kuin vastuu. Vastuu toisten ihmisten kunnioittamisesta, niin sanoissa, puheissa, kuin teoissakin. Metsä vastaa aina siten kuin sinne huudetaan. Siksi ei pidä ihmetellä, että puoluettamme on alettu kaihtaa ja siihen otetaan etäisyyttä. Lukiessani päivän postauksia sosiaalisesta mediasta, näen siellä uhriutumista.

Opettaja, opettaja! Nuo muut kiusaavat! Minä olen syytön!

Avainsanat: kukkaiskieli, arvotonnäytelmä,