Satunnaiset kuvat

Silloin nuorena

Uusimmat

Blogin arkisto

211 Ilmasto vs. biosellu

Keskiviikko 10.10.2018 klo 17:57 - yrjöpoeka

Muutaman viimeisen päivän aikana olemme saaneet ahdistukseen asti kuulla ilmastonmuutoksesta kertovia uhkakuvia. Muistuu mieleeni reilun kymmenen vuoden takainen asia. Sekin liittyi ilmastoon, silloin kohkattiin otsonikerroksen tuhoutumisesta. Tämän uhkakuvan luomisessa onnistuttiin todella hyvin. Tavalliset mökin mummot ja papat kokoontuivat viikoittaisella kauppareissullaan markettien auloihin päivittelemääm asiaa. Ikänsä ulkosalla työskenneelleet vanhat miehet läimivät istuessaan reisiään ja tenhottivat, kuinka nyt aurinko oikein polttaa ihoa. Koskaan ennen he eivät muka olleet kokeneet vastaavaa käristystä.

Pikkuhiljaa kohkaaminen rauhoittui ja samoin rauhoittuivat myös ihmiset. Kaiken lisäksi on oltu kohtuullisen hiljaa siitä, että ne tutkitut otsoniaukot ovat korjaantuneet ihan luonnon omin voimin. Toki ihminen haluaa kertoa, että olemmehan mekin jotakin tehneet. Se on kyllä totta että otsinipäästöt ovat uuden tekniikan avulla pudonneet merkittävästi. Päästöjä kuitenkin tapahtuu ja ne tapahtuvat Kiinan, Intian ja koko Indokiinan alueella. Samoin muissa kehittyvissä maissa. Jokatapauksessa luonnon omat mekanismit säätelevät ilmastoa ja ihminen voi ainostaan hillitä sellaisia toimia jotka voivat kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Teollisesti kehittyneet maaosat ovat tässä asiassa eturintamassa.

Euroopan valtaapitävät ovat nyt päässeet jonkinlaiseen sopimukseen päästöjen vähentämisestä. Näyttääpä tekevän tiukkaa niille valtioille, joilla on suurta autoteollisuutta. Niillä on niin tehokkaat lobbarit, että ne keikuttavat myös Saksan Merkelin valtaistuinta. Kuunneltuani paripäivää tätä messua yksi asia on alkanut todella mietityttää. Suomi on nyt lopullisesti nousemassa tikunsilmään hiilinieluna runsaine metsävaroineen. Maailman ilmatieteen järjestö WMO on kertonut, että parasta metsänhoitokulttuuria on sellainen, jossa metsiä hakataan ja tilalle istutetaan jatkuvasti uutta. Tämä sillä ehdolla, että hakattu puu käytetään esimerkiksi puuataloteollisuuteen ja sellaiseen, jossa puuhun sitoutunut hiili säilyy vuosikymmenet.

Tästä päästäänkin sitten Suomen bio-sellu kuumeeseen. Suurten tehtaiden rakentamista on perusteltu vain ja ainoastaan sillä, että Suomen metsät kasvavat ennätysvauhdilla. Siitä aiotaan oikeasti jalostaa vain puhdasta sellua Kiinalaisten lisääntyneeseen vessapaperi tarpeeseen. Minusta näyttä nyt siltä, että saamme sulkea suunnitelmat uusiat sellutehtaista bio-liitteineen keskustan kuuluisaan perunakellariin. Suomi on tikunnokassa runsaine metsineen ja joudumme muuttamaan rajusti metsien käyttöä. Tämä muutos pakottaa myös metsien käytön osalta siihen, että niitä ei enää saa kaataa vain Kiinalaisten tarpeita varten. Kiinalaisten kuuluisat rahavarat ovat muutoinkin sulkeutumassa.

Mikäli EU aloittaa vaatimukset Suomen metsien käytön suhteen, Suomen on myös vaadittava Euroopalta korvauksia hiilinielujen kasvattamisen takia. Jos muu Eurooppa haluaa lisätä hiilinieluja juuri Suomessa, on kohtuullista vaatia muita maksumiehiksi. Yhtäaikaa muuttuvan ilmastopolitiikan takia, on aloitettava entistä tehokkaampi suunnittelu puun pitkäaikaseen käyttöön. Tähän asti olemme voineet höllötellä ja vaatia sellukattiloita. Se tie on tulossa päätökseen ja nyt saammekin kuulla itkua selluteollisuuden suunnalta.

Nyt voimme aloittaa puhumisen oikeasti kestävästä metsien käytöstä.

Avainsanat: ilmastonmuutos, suomenhiilinielut, biosellu, puurakentaminen, kestävämetsienkäyttö

151 Hakataan ja lopuksi pekkaroidaan

Maanantai 9.7.2018 klo 14:41 - yrjöpoeka

Nyt ei hakata miestä, sitä varten on olemassa parempia bloggaajia. Minä aion puhua puusta. Kaikki tilastot ja puualan asiantuntijat, kansanedustajista puhumattakaan, kertovat metsien kasvavan liikaa. Tämän takia Suomeen olisi äkkiä saatava Kiinalaisella rahalla useita uusia sellukattiloita. Fiksusti nämä Suomen metsien myyjät kertovat bio-sellu tehtaista. Bio pelkkänä etulkiitteenä saa vihreimmätkin opiskelijat suopeiksi hankkeille.

Ajelin viikonlopun aikana Kuusamon itäosilla ja mietin sen puun riittävyyttä, kun katselin uusia aurattuja vaaran kupeita. Suomen metsät todella kasvavat, mutta puut vaativat ensin 60-100 vuotta, ollkseen oikeita puita. Suuri kasvu johtuu siitä, että muutama kymmenen vuotta sitten hakattiin koko itäinen Suomi aukeaksi. Valtion metsät, joita hallinnoi metsähallitus, hakkasi metsät nurin valtion budjettien takia. Hallitukset vaativat lisää puuta sellun keittoon, lopulta pää tuli vetävän käteen ja sellukattiloita lyötiin kylmilleen.

Suuret suomalaiset yhtiöt siirtyivät viljelemään sellumetsiä sademetsä alueille, joissa puu kasvaa 7-vuodessa kattilaan. Sitten sellujätit saivat kotimaasta vinkin, että nyt äkkiä rakentamaan uusia kattiloita Suomeen. Kiinalaiset tuovat rahaa laivalasteittain, kunhan vain suomalaiset hakkaavat metsänsä kiinalaisten vessaperia varten. Sitä tarvitaan todella paljon, jokavuosi 10 miljoonaa kiinalaista siirtyy asumaan kaupunkeihin. Se tietää rahaa noheville liikemiehille.

Suomi oli kärvistellyt laman kourissa 90-luvulta saakka ja mahdollisuus saada uudelleen sellukattilat sai maakuntien johdon lämpenemään. Suurin osa Suomen maakunnista on yhden puolueen temmellyskenttää ja sellunkeitto vahvistaisi sen asemaa entiseen loistoonsa. Jokaisessa maakunnassa alkoi ankara kädenvääntö siitä, mihin pitäjään kattila pystytettäisiin. Näin tehtiin Kainuussa ja koska valta on yhdellä puolueella, se piti saada lähelle asutusta. Kukaan ei pohtinut sitä, että Kuopioon oltiin myös hankkimassa vielä suurempia kattiloita. Sanoin jo silloin, ettei Paltamoon tulla kattilaa pystyttämään koskaan.

Tänään voin sanoa sen vielä vahvemmin. Kiinalaisilla yhtiöillä on tullut pää vetävän käteen ja ne joutuvat kokemaan saman, minkä muutkin ovat kokeneet. Rahojen loputtua vedetään henkselit kaukaisempien hankkeiden ylitse. Tämä saattaa olla nyt Suomen nuorten metsien pelastus. Kaikkein varmimmin se on vanhojen metsien pelastus. Niitä ei toki ole paljoa ja niistä ei kannata tehdä vessapaperia Kiinaan. Huomattavasti parempi hinta siitä saadaan kotimaan puurakentamisessa ja se hyödyttää huomattavasti paremmin meitä kaikkia.

MTKn tutkimuspäällikkö sanoo suoraan, että jokavuosi maailmalle pitäisi tulla yksi Äänekosken kokoinen havusellutehdas tyydyttämään kysyntää. Hän ei puhu mitään bio-sellusta. Kaiken lisäksi hän pohtii jo tuontia Ruotsista. Lisäksi hän sanoo, että mitä enemmän näitä sellutehtaita rakennettaisiin Suomeen, sitä parempi se olisi. MTK on yhtä kuin keskustan yksi puolueosasto. Suurin osa nyt olemassa olevista hankkeista putoaa pois pelistä. Sen mukaisesti voi sitten sanoa, että keskustan vahvat voimat haluavat yhden ison tehtaan ja se pystytetään Kuopioon.

Siellä on vahvat voimat Pekkarisineen ja Kääriäisineen. Pikkumaakunnilla pyyhitään porstuan lattiaa.

Avainsanat: biosellutehtaat, kiinalainenraha, vessapaperiakiinalaisille, mtk, tutkimuspäällikköernojärvinen, pekkarointi

156 Nyt kumarretaan ja kehutaan toisiamme

Torstai 17.11.2016 klo 22:03 - yrjöpoeka

Muutamia vuosia sitten Kainuuseen ilmestyi aivan yllättäen suuri kaivos. Sen sai aikaan Pekka Perä, joka yhden euron hinnalla sai Sotkamon Talvivaaraan sijoittajilta suunnattomat summat rahaa. Tehdasmainen kaivos tuli. Kaikki kumartivat Pekka Perää. Jokainen joka yritti hieman varoitella, joutui huonoon huutoon. Tottahan sinne ilmestyivät riekkumaan myös kaikki maailmanparantajat. Takkutukkaiset ikuiset opiskelijat.

Sitten kävi hieman huonosti. Kaivosalueelle kertyi käytettyä vettä enemmän kuin sinne sopi. Sitä tulvi sinne ja tänne. Pahimmat tuhon ennustajat povasivat tulvaveden vyöryvän Kuopion kaduille. Vuoksen vesistö oli jo heidän mukaansa mennyttä. Kaivos on kituutellut ja juuri tänään siellä on kirkastuneita katseita. Prosessit toimivat ja kaivoksen vesitase on nyt kuosissaan. Maailmanparantajilla vain ei mene hyvin. Kukaan ei nyt kuuntele heidän profetioitaan.

Parin viime vuoden aikana Suomessa on alkanut selluteollisuuden buumi. Nyt niistä käytetään nimitystä bio-tuotetehdas. Ensimmäiset ovat jo pystyssä. Pohjoisen-Suomen osalta on Kemiin suunniteltu Kiinalaisten rahoilla yhtä suurta biosellu tehdasta. Tänään uutisoitiin näyttävästi Kemijärven vastaavasta hankkeesta. Tämäkin hanke on kiinalaisen yrityksen rahoittama hanke. Suurin omistaja tuossa yhtiössä on uutisten mukaan Kiinan valtio.

Kaikkialla julkisissa tiedoitusvälineissä hyristään tyytyväisyydestä. Hallituksen piiristä nousee kehuja, kuinka hyvähallitus saa aikaiseksi ilman vatulointeja. Sosiaalinen media tahkoaa uutisten jakoja ja ylistäviä kommentteja. Kaikkien mielestä nyt meille koittaa ruusuinen tulevaisuus. Minä olen uutisvirtaa tutkiessani silti hieman huolestunut.

Suomessa on siirretty kaikki oma kaivostoiminta ulkomaisten yhtiöiden tehtäväksi. Vain Terrafame Talvivaarassa yskii valtion rahoilla, mutta etsii ulkomaista omistajaa. Ulkomaisten yhtiöiden toiminta kaivoksissa ympäri maailmaa ei aina ansaitse kehuja. Raaka-aine viedään maasta ulos ja se ei sen jälkeen hyödytä meitä millään tavalla. Suljettujen kaivosten haitat kyllä jäävät meidän hoidettaviksi.

Kiinassa on pulaa puuperäisestä raaka-aineesta. Puhtaan sellun hinta on siellä todella kallista. Siksi Kiina pyrkii hallitsemaan raaka-aine varantoja perustamalla tehtaita ympäri maailmaa. Pohjois-Suomi on nyt heidän kohteenaan. Mikäli he saavat perustettua 2-3 sellua tuottavaa laitosta, he samalla automaattisesti hallitsevat raaka-aine varantoa. Joku on sanonut, että me omistamme ja nostamme tarvittaessa hintaa. Se toimintatapa ei tuota tulosta.

Metsänomistajat ja valtio joutuvat tehtaiden omistajien ruuvipuristimeen. Tehtaat toimivat ja luovat työpaikkoja, mikäli puun hinta on oikea. Sen hinnan määrittelevät tehtaiden omistajat. Mikäli muut yrittävät määritellä, kiinalaisten yhtiöiden ei tarvitse kuin sanoa, että tehdas lopettaa. Siinä vaiheessa valtio kumartaa todella syvään. Tehtaat halutaan pitää ja työpaikat.

Olen nyt hieman skeptinen, mutta voiko Pohjois-Suomi todella joutua pelkän halvan raaka-aineen tuottajaksi? Hakatut metsät ja saastuttavat kaivokset muistomerkkeinä.

Kaikki tehtaat yhdessä korissa. Ei hyvä.

Avainsanat: pekkaperä, talvivaara, terrafame, kemijärvenbiosellu, kiinalaisetsijoittajat

066 Biofood

Torstai 12.5.2016 klo 15:04 - yrjöpoeka

Suomessa on menossa taas kerran buumi, jossa kaikki maakunnat haluavat tehdä yhtäaikaa samaa. Jokainen maakunta haluaa uuden bio-sellu tai sellutehtaan. Kukaan ei pysähdy ajattelemaan, että juuri vastaikään on lopetettu useita suuria tehdaslaitoksia, jotka käyttivät puuta. Nyt puun eteen on ympätty sana bio ja kas, jokainen haluaa sellaisen omaan maakuntaan.

Myös meillä Kainuussa on sama kaiku askelten. Kainuu hamuaa uutta bio-sellutehdasta. UPM lakkautti sellutehtaan Kajaanista ja sen tehdasalueelle on noussut vuosikymmenen aikana aivan uutta teollisuutta. Kajaani kuitenkin haluaisi tehtaan ja mukana paikkakunta kilpailussa on Paltamo ja Suomussalmi. Itse pidän Suomussalmea kaikista parhaimpana vaihtoehtona, koska me olemme täällä keskellä puuvarantoja.

Jatkossa tulemme näkemään vielä paljon keskusteluja uusien tehtaiden päästöistä. Yksikään tehdas ei ole, eikä tule olemaan päästötön. Suomussalmen suuret järvet ovat valmiiksi raiskattuja, joten niiden vaurioitumisesta ei ole pelkoa. Suurin järvi, eli Kiantajärvi kokee säännöstelyn haitat neljän (4) metrin vaihteluilla. Toinen suuri järvi, Vuokkijärvi, kokee vielä pahemmin säännöstelyn haitat. Siellä vesi humppaa peräti kuusi (6) metriä. Rantoja syö jatkuva eroosio aiheuttaen jatkuvia haittoja.

Suurin osa sellutehdas hankkeista on pelkkää haavetta. Mikäli tehdas jonnekin perustetaan, se perustetaan liiketaloudellisin perustein. Siinä ei paljoa auta kuntien ja maakuntien toiveet uusista työpaikoista. Toki se on lottovoitto sille alueelle ,mihin sellainen nousee. Hyvää asiassa on se, että jälleen kerran koetaan puun olevan Suomen selkäranka.

Kirjoitin otsikon siitä syystä, että itse yritän pitää esillä Suomussalmen Ruokapuistoa. Suomussalmi elää puhtaan luonnon keskellä ja meillä sijaitsee yksi suurimmista lunnnonmarjojen jalostajista, Kiantaman jaloste. Koska muualla maailmassa ja erityisesti Kauko-Idässä on pulaa puhtaasta ruoasta, niin silloin meidän tulee koko ajan kehittää sen tuomia mahdollisuuksia.

Paljon puhutaan kuntien mahdollisuuksista käyttää koulujensa ruokahuollon lähteenä lähituottajia. Joka kerran se pysähtyy siihen, että paikkakunnalla ei ole sellaisia yrityksiä, joka voisivat tuottaa riittäviä määriä raaka-ainetta, tai puolivalmisteita. Mikäli tähän törmätään jatkuvasti, niin silloin tässä kohden on selvä markkinarako. Joka kunnassa ei voi sijaita isoja jalostajia, mutta esimerkiksi Suomussalmella siihen olisi hyvät mahdollisuudet. Väkimäärään nähden meillä on Kainuussa eniten tätä teollisuutta.

Itse koen turhauttavaksi puhumisen ruokateollisuuden puolesta. Sitä ei koeta sillä tavalla seksikkääksi, kuin bio-sellu, tai ict-ala. Ruokateollisuus voisi ympätä itselleen etuliitteeksi biofood. Kenties sitten kuntien luottamus- ja virkajohto kokisi uuden ajan koittavan. Toki ymmärrän sen, että aina tarvitaan osaavia ja asiaan vihkiytyneitä yrittäjiä. Valitettavasti niitä ei synny tyhjästä, koska sen eteen ei tehdä työtä.

Toivoisin kunnan oman elinkeinotoimen joskus heräävän tähän mahdollisuuteen. Tämä lienee täysin turha toive. Luottamushenkilönä koen, että kaikki puhumani kaatuu kuin vesi hanhen selästä.

Kolme pointtia. Biofood. Biofood. Biofood.

Avainsanat: biosellu, säännöstelynhaitatsuomussalmenjärvissä, biofoodruokaa