Satunnaiset kuvat

Taimenen väsytys 1

Uusimmat

Blogin arkisto

233 Menneitä muistellen

Torstai 1.11.2018 klo 11:22 - yrjöpoeka

Suomalsiset ovat kummallista kansaa. Me mielellämme kehumme itsellemme olevamme maailman paras ja onnellinen kansa. Sitä vahvistavat ulkomaiset tutkimukset maamme neitseellisyydestä. Joskus menneisyydessä on ollut tilanne, että kun metsästäjä on löytänyt virrassa ajelehtivan lastun, hän on kirves kourassa hyökännyt ajamaan tunkeilijan tiehensä. Tämä tapa ei ole meistä hävinnyt mihinkään. Otan muutamia esimerkkejä liittyen asumiseen.

Haluamme mielellämme asua punaisessa mökissä maalla. Toisaalta kaupunki ei saisi olla kaukana ja palveluiden olisi sijaittava aivan kotiovella. Kun lopulta olemme tehneet päätöksen siirtyä asumaan taajamaan, emme muutu miksikään. Tunnen useita kotikuntani ihmisiä jotka ovat muuttaneet asumaan kerrostaloihin. He ovat suojautuneet lokeroihinsa niin, ettei mikään saisi muuttua omassa ikkuna näkymässä. Taajamissa on tapana kunnallistekniikkaa hyödyntää niin, että rakennetaan tiiviisti. Voi sitä riemukasta meteliä kun takametsien miehet ja naiset saavat tietää uuden talon rakentamisesta. Heidän elämänsä täyttyy muutoksen vastustamisesta. Näitä kyliä ja taajamia on kaikkialla. Ihmiset kaikkialla Suomessa ovat samankaltaisia metsäläisiä.

Talouden kohentuessa suomalaisen valtaa kaipuu veden äärelle. Toiveikkaina he rakentavat kesämökin järven rannalle. Valmistumisen jälkeen he tekevät kaikkensa, ettei kukaan muu saisi rakentaa heidän lähelleen. Olen kunnalliselämässä nähnyt tämän raadollisuuden ja vimman, millä yritetään estää muiden rantarakentaminen. Uusien kaavojen tullessa esille tehdään kaikki mahdollinen, ettei yksikään uusi tontti tulisi oman tontin vierelle. Suomalainen on kekseliäs kuvittelemaan valmiiksi millaisia ongelmia voi tulla. Usein se ongelma todella myös tulee. Se ongelma on aina uuden rakentamisen vastustaja. Hyvin usein uusi rakentaja huomaa rakentaneensa väärään paikkaan. Naapuri ei tervehdi ja tekee kaikkensa, jotta uusi naapuri kokoaisi kimpsunsa ja kamppeensa. Olen muutaman kerran ihmetellyt sitä, miksei vastustaja yksinkertaisesti ostaisi uutta tonttia itselleen? Ikiaikainen rauha säilyisi.

Ehtymätön riidan aihe ovat yhteiset tiet mökeille. Voi sitä riemua kun on saatu pystytettyä puomi tielle. Jos ei puomia saada, siirrellään isoja kiviä tielle tai pahimmassa tapauksessa kaivetaan suuri oja poikki tien. Jokainen meistä on vuosien varrella törmännyt tällaiseen toimintaan. Tämä tapa on lisääntymässä ja se liittyy vahvasti ikääntymiseen. Emme siedä mitään muutosta. Kaiken lisäksi elämän aikana saatu sivistys ja toisten kunnioitus katoaa. Erityisen hyvin tämä näkyy ikääntyvissä kyläyhteisöissä. Aikaisempina vuosikymmeninä sopuisasti eri yhdistyksissä toimineet eivät enää sovikaan samoihin seuroihin. Ikääntymisen mukana aletaan muistella menneitä aikoja ja siellä sattuneita tapahtumia. Surullisinta on nähdä, kuinka muualla asuville omaisille siirtyvät nämä vanhusten väliset kaunat.

Näiltä vältyttäisiin sillä, että enemmistö kylien asukkaista olis nuorta väkeä. Nyt kylissä ovat enää vanhoja muistelevat ikäihmiset. Olen itsekin aloittanut vanhojen aikojen muistelun. Sitä teen sen vuoksi, että kirjoitan menneistä ajoista. Muistelen aikaa lapsuudesta tähän aikaan. Sitä en tiedä julkaistaanko juttua koskaan, vai jääkö se lasteni luettavaksi joskus. Jää nähtäväksi.

Sitä ennen ruodin tätä päivää.

Avainsanat: ikääntyväsuomi, dementia, pienipunainenmökki, suomiparasmaaasuajaelää

037 Olemattomat eväät

Tiistai 14.4.2015 klo 10:14 - yrjöpoeka

Olen tietoisesti jättänyt seuraamatta kaikki vaalikeskustelut ja en myöskään ole katsonut yhtään ehdokas videointia. Kaikesta kiertelystäni huolimatta olen törmännyt erityisesti näihin haastatteluihin radion välityksellä. Olen aina ollut radio-ohjelmien suurkuluttaja ja radio seuraa minua kaikkialle. Vaalien lähestyessä olen joutunut väkisin kuuntelemaan ehdokkaiden vastauksia toimittajien kysymyksiin. Joko ollessani lenkillä tai touhutessani kotona.

On ollut todella surullista kuultavaa. Erityisesti ensikertalaisten (kainuulaisten) tietämättömyys yleisistä asioista on ollut suoranaista kärsimystä kuunnella. Eräs pyrkijä, jolla on tapa kehua tuttavillaan, oli pohjanoteeraus. Hän ei osannut vastata oikeastaan mitään ja sana kyberuhka löi lopullisesti jauhot suuhun! Aihe on ollut jatkuvasti uutisotsikoissa koko talven. Siitä huolimatta hän ei ymmärtänyt ilmeisesti koko aihetta? Ikääntyminen on kavala tauti. Ei voi muuta sanoa.

Nyt jo todella odottelen seuraavaa viikkoa. Silloin alkaa spekulointi sillä, mikä on seuraavan hallituksen kokoonpano. Spekulointia käydään jonkin aikaa siitä, miksi Kainuu ei enää saanut kuin kaksi edustajaa läpi. Kainuu voi onnitella itseään, että edes sen verran. Asiat hoituvat vähemmilläkin. Mikäli nykyisilläkin edustajilla on höttö sellutehdasluokkaa, ei siitä hätä Kainuusta häviä.

Juhannuksena ei kukaan muista enää näitä pelaajia. Maassa on hallitus, syksyä odotellaan ja sitä leikkausmiljardien määrää. Ensilumien sadellessa maassa on kaikki hyvin. Vaalien aikan miljardien leikkauksista meuhkanneet pyrkijät oppivat yksityisen velallisen opin. Yksityinen maksaa ottamansa velan. Vaalivelka on juuri sellainen.

Ellei sitten satu kuulumaan Kehittyvien maakuntien Suomi nimiseen veljeskuntaan.

Avainsanat: dementia, kehittyvienmaakuntiensuomi

068 Huonomuistisuutta

Torstai 18.10.2012 klo 8:18 - yrjöpoeka

Odottelin aamun lehteä mielenkiinnolla ja sen uutinen kertoi joidenkin muuttuneen huonomuistisiksi. Sain vaalipuheisiini vastineen, jonka oli allekirjoittanut sosiaali- ja terveysjohtaja Maire Ahopelto ja Suomussalmen kunnanjohtaja Asta Tolonen. Väitteeni akuuttivuodeosaston alasajosta kiistettiin. Minun väitettiin puhuvan vastoin parempaa tietoa, eli suomeksi valehtelevan. Allekirjoitetussa vastineessa sanotaan, ettei missään toimielimessä, eikä kunnajohtajien kesken ole sovittu terveysasemien lakkauttamisesta. En ole minäkään puhunut, enkä kirjoittanut terveysasemien lakkauttamisista.

Vastineen lisäksi lehdessä oli vielä uutinen itse aiheesta. Uutisessa oli hieman epätarkkuutta ja se sekoittaa asiaa. Kerroin toimittajalle, että asia on otettu esille soten seminaarissa, joka pidettiin 29 elokuuta. Mukana olivat lautakunnan jäsenet ja sote-toimialan virkajohtajat. Eivät siis kuntajohtajat. Soten seminaarista ei ole pöytäkirjoja, kyseessä oli valmistelu vuoden 2013 budjettia varten. Tilaisuuden antina virkajohto sai budjetin jatkovalmistelulleen ohjeita.

Tilaisuus pidettiin Kajaanin kaupungintalossa kaupungintalon kokoushuoneessa klo 08.30 – 11.00. Tämän tilaisuuden jälkeen pidettiin sote-lautakunnan kokous Urho Kekkosen kadun toimitiloissa. Tässä kohden löytyy yksi huonomuistinen. Sote-lautakunnan puheenjohtaja kertoo olleensa seminaarin aikaan matkoilla. Lisäksi hän ei keskustalaisena enää muista, mitä seminaarissa puhuttiin. Matkoilla olleena, kuinka hän on voinut olla klo 12.10 alkaneessa lautakunnan kokouksessa sitten puheenjohtajana? Esityslistan etusivulla on lista paikallaolleista. Todennäköisesti kaikkiin näihin on iskenyt huonomuistisuus näin vaalien alla.

On helppoa olla huonomuistinen silloin kun kokoontumisesta ei pidetä pöytäkirjaa. Erityisen helppoa se on nyt, kun lautakunnassa ei ole kuin yksi perussuomalainen jäsen. Vielä helpompaa se on nyt vaalien alla. Perussuomalaisten uhkaan ja väitteeseen vastataan huonomuistisuudella. Kirjoitin aiheesta blogiini syyskuun 3 päivänä otsikolla ”Tuhon tie”, mietittyäni aihetta viikonlopun ajan.

Virkanaisten mieltymys mielensä pahoittamiseen ja muistamattomuuteen voi johtua myös keväisestä kaplakasta. Silloin pidin ääntä Kajaanin kehitysvammaisten oikeuksista. Sen jälkikaikuna olen saanut vankan lukijajoukon soten virkaportaasta. Sitä luetaan suurennuslasin avulla.

Nyt olisi paikallaan hankkia kuulolaitteita ja lääkkeitä huonomuistisuutta varten.

Avainsanat: dementia, vastoinparempaatietoa, tuhontie, kaplakka, suurennuslasi

032 Vastauksia

Maanantai 11.4.2011 klo 21:41 - yrjöpoeka

Olen saanut vastailla kysymyksiin, mitä oikein olen puuhaillut eläkkeelle jäämisen jälkeen? Koska olen tullut vasta viime vaaleissa mukaan maakuntapolitiikkaan ja kyselijöitä kummastuttaa mitä olen puuhaillut.

Vaimoni on yksityisyrittäjä ja siinä vaiheessa, kun jäin eläkkeelle, hän siirtyi kuntakeskukseen yrittäjäksi. Matkaa kuntakeskukseen tuli vajaa 60 kilometriä yhteen suuntaan. Perheessämme oli vielä silloin omaishoidettavana kehitysvammainen poikamme ja oli luonnollista tehdä uusi uravalinta. Jäin täysin kotiäidiksi ja opettelin kaikki kodin asiat alusta alkaen. Opin tekemään kaikki ne työt joita aikaisemmin oli tehnyt vaimoni.

Yhtä aikaa kävimme vaimoni kanssa PELA:n järjestämän Pride-kurssin sijaisvanhemmuutta varten. Valitettavasti emme koskaan päässeet sijaisvanhemmiksi. Syyksi ilmoitettiin aina meidän etäinen asuinpaikkamme. Lopulta odottelun jälkeen, saimme kehotuksen lähteä tukiperhevanhemmiksi. Siinä hommassa meni sitten muutama vuosi. Viime kunnallisvaalien alla meiltä päättyi pitkäaikaisin suhde tukiperhevanhempina ja vaalien jälkeen totesimme tukiperheajan olevan lopussa.

2000-luku on ollut todella uuden oppimista ja se uudenoppiminen jatkuu nyt eduskuntavaaliehdokkaana. En osaa olla paikoillani ja se taitaa olla yleistä kaikille Kainuulaisille miehille. Jotakin hommaa pitää tehdä koko ajan ja minulle se on nyt tämä politiikan teko. Politiikka on uudenoppimista ja erityisesti tämä kierteleminen ympäri vaalipiiriä opettaa monia asioita. Uusien ihmisten jatkuva tapaaminen tuo mukanaan paljon uusia ystäviäkin. Jatkuva viesteihin vastaaminen, opettaa kommunikoimaan myös kirjallisesti. Minusta se on yksi tämän vaalikiertueen paras asia.

Tämä päivä on tuonut esille saman, kuin koko vaalikiertueeni. Tapaan vain hyväntuulisia ihmisiä. Ilmapiiri on sellainen, että siinä on helppo tehdä vaalityötä! Sää suosi tänään ja koko loppuviikko näyttäisi sujuvan miellyttävän keväisesti.

Kevät tulee kovalla vauhdilla, samoin vaalipäivä. Hyvä tästä tulee!

Avainsanat: ihmetyttääkummastuttaa, omaishoitajana, kotiäidiksitulo, pridekurssi, pela, uudenoppiminenehkäiseedementiaa, perussuomalainenilmapiiri