Satunnaiset kuvat

Hetki Tenolla

Uusimmat

Blogin arkisto

004 Oma etu ensin

Torstai 3.1.2019 klo 10:27 - yrjöpoeka

Meillä on Suomi-ensin liike ja se on hyvin perussuomalainen. Siinä marssivat kaikki maahanmuuttoa vastustavat persut. Tämä liike on ottanut mallia Trumpista, joka toi Amerikka ensin sloganin viime vaaleissa. Sillä Trump myös ratsasti voittoon. Kaikki Trumpin puheet ja teot ovat täyttä potaskaa, mutta uppoavat tietämättömään kansaan. Pääasia siinä on, että samalla voi kiusata herroja. Tajuamatta itse, että samalla luo uusia herroja ristikseen.

Persut ovat nyt viime hetkillä terävöittäneet lausettaan. Nyt ollan liikkeellä sloganilla: Oma etu ensin. Koska se on samalla hieman riskipitoinen, sitä terävöitetään ensin oikeusistuimessa. Ville Vähämäki on altistanut itsensä uhriksi ja adjutanttinaan hänellä on Teuvo Hakkarainen. Persut ovat huomanneet, että erottuakseen vanhoista puolueista on otettava kovemmat keinot käyttöön. Kaikki puolueet rahastavat ja kuppaavat valtionkonttoria, eli samalla meitä. Muut puolueet ovat ollet siinä sisäsiistejä. Nyt Trump opetti mallin, että mitä härskimpi on, sitä varmemmin äänestäjät tykkää.

Oma etu ensin liikkeellä on yllättävän vahva edustus eduskunnassa. Näin on mikäli uskoo Iltalehden selvitystä. Sen voi lukea tästä. Kansanedustajat ovat todella huolehtineet siitä, että he eivät ole tavallisia veronmaksajia. He haluavat erottua harmaasta massasta. Siksi he ovat laatineet itselleen sellaisia etuja, joita ei kenelläkään muulla ryhmällä ole. Tällainen on kulukorvaus, jolla katetaan edustajan asuminen pääkaupunki seudulla. Sen lisäksi siihen voi saada korotusta, kun on riittävän nokkela. Tavallinen kansalainen kulkiessaan töissä Helsingissä saa vähentää ylimääräisiä kuluja vasta verotuksessa. Oma etu-ensin porukka näyttää kansalaisille mistä heidät on tehty.

Ahneudesta sanovat äänestäjät. Tämä sana ahneus on läpäissyt äänestäjäkunnan niin hyvin, että siitä puhutaan aina ensimmäiseksi kun puhutaan kansanedustajista. Missä tahansa ihmiset kokoontuvat ja puheeksi nousee eduskunta, niin ensimmäisenä esille nousee ahneus ja toisena oma etu. Vasta sen jälkeen voi keskustella muustakin, mutta väistämättä lopputulema on ahneus. Melkein aina lopuksi myös kerrotaan, ettei enää kannata äänestää. Sitä perustellaan sillä, ettei eduskunnassa enää ajeta yhteistä etua. Kokeilkaapa keskustella aiheesta useamman ihmisen ryhmässä.

Toki kehujiakin löytyy. He ovat kuitenkin yleensä jonkin istuvan kansanedustajan tukihenkilöitä. He eivät näe kovin hyvin ympärilleen. Ja vaikka näkevätkin, eivät välitä, koska se on maan tapa. Seuraavien vaalien varalle on kerättävä riittävä pesämuna yhteisistä varoista. Se helpottaa merkittävästi vaalityötä. Tämän huomaa vaalikentillä, jossa istuva kansanedustaja tulee toreille suurimmilla asuntoautoilla. Viipyy paikalla hyvin vähän ja siirtyy seuraavalle torille. Vaalien välillä heitä ei näy sitäkään vähää.

Suomi on siirtynyt digiaikaan. Kaikki ovat 24/7 tavoitettavissa. Näin ainakin teoriassa, koska tämä ei kosketa kansanedustajia. He eivät uskalla olla verkossa jatkuvasti tavoitettavissa. Toki tässäkin on poikkeuksia. Ensimmäisenä on persujen nykyinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Hän tuli tunnetuksi verkossa ja se on hänen kanavansa. Hän ei tarvitse muuta vaalikanavaa. Suurille puolueille riittää, kun heitä haastatellaaan lehdessä.

Päivän satu. Kepu siirtyy digiaikaan. Perunakellarista kylmiöön. Sen pituinen se.

Avainsanat: amerikkaensin, suomiensin, ahneetkansanedustajat, eduskunnankulukorvaukset, maantapa, suomisiirtyidigiaikaan

139 Ajankuva ja kansallistunnuksemme

Maanantai 31.10.2016 klo 10:49 - yrjöpoeka

Jokavuotinen kellonaikojen vääntely on saatu taas päätökseen. Pidän tätä jatkuvaa vekslaamista jonninjoutavana muinaisjäänteenä. Kerran käyttöön otettua menetelmää eivät virkamiehet ja eduskunnan politiikot hevin muuttele. Nyt on ajan rukkaamisille tehtävä stoppi. Itselläni on todellisia vaikeuksia saada rytmi muuttumaan kellonajan mukana. Vaikka kyse on vain tunnista sillä on suuri merkitys.

Aikoinaan kellonaikojen muuttamista perusteltiin kaikenlaisilla verukkeilla. Yksi taisi olla se, että oltaisiin niin eurooppalaisia ajankäytössämme. Maailma on muuttunut hyvin nopeaan tahtiin ja elämme jo digiajan eteisessä. Jo nyt kaikki kaupankäynti toimii reaaliajassa verkossa. Kauppaa käydään 24/7/365. Eli jokaisena vuorokauden tunteina ja minuutteina läpi vuoden olemme yhteydessä ympäri maailman. Jokainen on tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa jokaisen vuorokauden jokaisena minuuttina ja sekuntteina.

Sen kautta katsottuna, ei kellojen rukkaamiselle ole minkäänlaisia perusteita. Tämä aihe olisi huomattavasti tärkeämpi asia ajaa kuin tuulimyllyjä vastaan käytävä taistelu. Putkosen räjähtelevillä lepakoilla nauravat naurismaan aidatkin. Kaikenlisäksi lepakoiden poksahteleminen ei kuulu kunnanvaltuutettujen prioriteeteissa ykkösluokkaan. Se kuuluu Don Quijote-sarjaan. Surullisiin ja säälittäviin tarinoihin.

Olen joutunut aiheesta keskustelemaan ystävieni ja tuttujeni kanssa. Naurun tyrskeen seassa olen saanut uteluja, aionko minä nostaa Suomussalmella sijaitsevat tuulimyllyt vaalikeskusteluihin. Tyrskeen ja hohotuksen seasta on sitten ihmetelty sitä, etteikö puolueellamme ole enää oikeita kunnallisia teemoja ajettavanamme? Itsekin olen aiheella naureskellut ja en todellakaan aio yhdellekään ihmiselle kertoa huuhaata räjähtelevistä lepakoista.

Olen myös lisännyt, että mikäli tulevissa valtuustoissa ei ole enää muita tärkeämpiä asioita ajettavana, minä lopetan valtuutetun työn. Lepakkopellenä en aio olla yhtään ainoata hetkeä. Olenko ymmärtävinäni näin, että puolueeni johtavat henkilöt ovat arvioineet tulevien valtuutettujen roolin uudelleen? Elikkä tulevilla valtuutetuilla ei ole enää muuta virkaa kuin lepakkojen katselu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan. Usea valtuutettumme on kyllä toiminut näin nykyisissäkin valtuustoissa. Vastustanut kaikkea, mitä muut ovat esittäneet.

Aamun uutisia kuunellessani ilmeni, että 70 perussuomalaista valtuutettua on valtuustokauden aikana arvioinut roolinsa uudelleen. Keskusta on saanut suurimman tulijamäärän ryhmää vaihtaneista. Keskustan lanseeraama lause ”On kotiintulon aika”, tuntuu toimineen. Oma arvioni on, että seuraavissa kunnallisvaaleissa suuri määrä nykyisistä valtuutetuista vaihtaa ryhmää.

Lepakkokeskustelu vaikuttaa siihen omalta osaltaan. Sen tuoma mielikuva tulevaisuudesta ei istu suomalaisten mielenmaisemaan. Suurin vaikuttaja on kuitenkin puolueeseen lyöty leima heikommassa asemassa olevien lyömisestä ja sortamisesta. Puheet uudenlaisesta työväenpuolueesta on unohdettu. Isänmaallisuus ja sen sisältö on otettu uudenlaiseen käyttöön. Lippua ja leijonatunnusta käyttävät mielensäpahoittajat puolueessamme, ovat häpäisseet niitä. Tätä ei ole ymmärretty puoluetoimistossa.

Suomenlippu ja leijonatunnus ovat kansallisomaisuutta, Suomen tunnuksia. Ne eivät ole yhdenkään puolueen yksityisomaisuutta.

Mielensäpahoittaneista puhumattakaan.

Avainsanat: kesäaika, digiaika, donquijote, suomentunnukset