Satunnaiset kuvat

teno 3-8.72007 025

Uusimmat

Blogin arkisto

139 Ajankuva ja kansallistunnuksemme

Maanantai 31.10.2016 klo 10:49 - yrjöpoeka

Jokavuotinen kellonaikojen vääntely on saatu taas päätökseen. Pidän tätä jatkuvaa vekslaamista jonninjoutavana muinaisjäänteenä. Kerran käyttöön otettua menetelmää eivät virkamiehet ja eduskunnan politiikot hevin muuttele. Nyt on ajan rukkaamisille tehtävä stoppi. Itselläni on todellisia vaikeuksia saada rytmi muuttumaan kellonajan mukana. Vaikka kyse on vain tunnista sillä on suuri merkitys.

Aikoinaan kellonaikojen muuttamista perusteltiin kaikenlaisilla verukkeilla. Yksi taisi olla se, että oltaisiin niin eurooppalaisia ajankäytössämme. Maailma on muuttunut hyvin nopeaan tahtiin ja elämme jo digiajan eteisessä. Jo nyt kaikki kaupankäynti toimii reaaliajassa verkossa. Kauppaa käydään 24/7/365. Eli jokaisena vuorokauden tunteina ja minuutteina läpi vuoden olemme yhteydessä ympäri maailman. Jokainen on tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa jokaisen vuorokauden jokaisena minuuttina ja sekuntteina.

Sen kautta katsottuna, ei kellojen rukkaamiselle ole minkäänlaisia perusteita. Tämä aihe olisi huomattavasti tärkeämpi asia ajaa kuin tuulimyllyjä vastaan käytävä taistelu. Putkosen räjähtelevillä lepakoilla nauravat naurismaan aidatkin. Kaikenlisäksi lepakoiden poksahteleminen ei kuulu kunnanvaltuutettujen prioriteeteissa ykkösluokkaan. Se kuuluu Don Quijote-sarjaan. Surullisiin ja säälittäviin tarinoihin.

Olen joutunut aiheesta keskustelemaan ystävieni ja tuttujeni kanssa. Naurun tyrskeen seassa olen saanut uteluja, aionko minä nostaa Suomussalmella sijaitsevat tuulimyllyt vaalikeskusteluihin. Tyrskeen ja hohotuksen seasta on sitten ihmetelty sitä, etteikö puolueellamme ole enää oikeita kunnallisia teemoja ajettavanamme? Itsekin olen aiheella naureskellut ja en todellakaan aio yhdellekään ihmiselle kertoa huuhaata räjähtelevistä lepakoista.

Olen myös lisännyt, että mikäli tulevissa valtuustoissa ei ole enää muita tärkeämpiä asioita ajettavana, minä lopetan valtuutetun työn. Lepakkopellenä en aio olla yhtään ainoata hetkeä. Olenko ymmärtävinäni näin, että puolueeni johtavat henkilöt ovat arvioineet tulevien valtuutettujen roolin uudelleen? Elikkä tulevilla valtuutetuilla ei ole enää muuta virkaa kuin lepakkojen katselu ja taistelu tuulimyllyjä vastaan. Usea valtuutettumme on kyllä toiminut näin nykyisissäkin valtuustoissa. Vastustanut kaikkea, mitä muut ovat esittäneet.

Aamun uutisia kuunellessani ilmeni, että 70 perussuomalaista valtuutettua on valtuustokauden aikana arvioinut roolinsa uudelleen. Keskusta on saanut suurimman tulijamäärän ryhmää vaihtaneista. Keskustan lanseeraama lause ”On kotiintulon aika”, tuntuu toimineen. Oma arvioni on, että seuraavissa kunnallisvaaleissa suuri määrä nykyisistä valtuutetuista vaihtaa ryhmää.

Lepakkokeskustelu vaikuttaa siihen omalta osaltaan. Sen tuoma mielikuva tulevaisuudesta ei istu suomalaisten mielenmaisemaan. Suurin vaikuttaja on kuitenkin puolueeseen lyöty leima heikommassa asemassa olevien lyömisestä ja sortamisesta. Puheet uudenlaisesta työväenpuolueesta on unohdettu. Isänmaallisuus ja sen sisältö on otettu uudenlaiseen käyttöön. Lippua ja leijonatunnusta käyttävät mielensäpahoittajat puolueessamme, ovat häpäisseet niitä. Tätä ei ole ymmärretty puoluetoimistossa.

Suomenlippu ja leijonatunnus ovat kansallisomaisuutta, Suomen tunnuksia. Ne eivät ole yhdenkään puolueen yksityisomaisuutta.

Mielensäpahoittaneista puhumattakaan.

Avainsanat: kesäaika, digiaika, donquijote, suomentunnukset