Satunnaiset kuvat

koivumutkan kaunotar

Uusimmat

Blogin arkisto

002 Ikuisuusasiat

Maanantai 1.1.2018 klo 18:30 - yrjöpoeka

Suomussalmella on ollut päätettävinä niinsanottuja ikuisuusasioita. Asioita joihin käyttäjät eivät saa vastausta useiden kyselyjen ja aloitteiden jälkeenkään. Valoa on ollut nyt hieman näkyvillä.

Ensimmäisenä ikuisuusasiana toteutui mattojenpesupaikka. Se rakennettiin Kiantajärven rantaan ja sinne tulee vesi järvestä. Pesuvedet eivät mene järveen. Sitä on kiitelty ja sen mukana olemme sitten saaneet sen paikan ikuisuusvaltaajat. Ihmiset jotka kuvittelevat sen olevan vain heidän tarpeitaan varten.

Toisena pitkään puhuttuna asiana saatiin aivan kunnan keskustaan sijoittuva koirapuisto. Paikka jossa omistajat voivat käyttää koiria irrallaan ja totuttaa niitä toisiinsa. Paikka valmistui pikkuhiljaa viime vuoden lopulla. Nyt olen vain sivusta hieman nähnyt sen olevan käytössä. Mitään kokemuksia siitä ei itsellä ole, koska tällä hetkellä meillä ei ole koiraa. Se on sinällään melkoinen ihme. Lapsuudestani asti minulla ja meillä on aina ollut koira. Tulevaisuus on hämärän peitossa koiran osalta.

Kolmantena ja eniten parranpärinää aiheuttavana aiheena on ollut asuntovaunujen ja -autojen leirintäalue taajaman viereen. Vuosi sitten kunta sai Jätkänpuiston itäpuolella olevan ranta-alueen omistukseensa ostettuaan sen sähkövoimayhtiöltä. Kaiken olisi luullut olevan selvää, mutta mitäsitä tyhjää. Nyt asuntoautot ja vaunut seisovat jokaisella mahdollisella paikalla, missä sitä ei erikseen ole kielletty. Kuntalaisille rakennettu rantapuisto on kesäisin täynnä parkkeerattuja autoja ja vaunuja. Jokainen pysäköivä ihastelee järven läheisyyttä ja hienoja rakennettuja uimarantoja. Frisbee golf rataa sen keskellä. Hyviä palveluja muutaman sadan metrin päässä.

Mikä se nyt tuli esteeksi kysytään? Nyt löytyi esteeksi melu. Kesäisin aivan tien vierellä aikaansa viettävät eivät melusta valita. Päinvastoin alue on heille rauhan tyyssija. Viranomaisten kertomana olen saanut lehdestä lukea, että pitäisi rakentaa meluaitaa tienreunaan ja näköala järvelle silloin peittyy. Matkailija seuraa taajamassa liikennettä ja opasteita. Jätkänpuisto pitäisi tämän mukaan heti kieltää, koska siellä on liikaa tieliikenteen melua. Ymmärtääkö tämän kuntalainen siten, ettei virkakoneisto ja valtuutetut oikeasti halua vaunualuetta taajaman liepeelle? Näin minä sen ymmärrän.

Olen itse asunut ja liikkunut suunnitellulla alueella useana kesänä. Mikäli meluaitaa todella tarvitaan siihen riittää lyhyt pätkä Emäjoen sillan kohdalta pohjoiseen. Sillä kohden on metsää ja sillä ei ole siten vaikutusta järvinäköalaan. Jokainen Suomussalmelainen on ajanut viitostietä etelään ja nähnyt Ristijärven vaunualueen viitostien vieressä. Ei siellä ole mitään meluaitaa. Sama liikenne jyristää sen vierestä. Siellä ajonopeus on 80 km/h ja meillä 60 km/h. Olen käynyt alueella. Se on todella rauhallinen ja liikenteen äänet ovat taustalla. Liikenne on öiseen aikaan siellä ja myös täällä todella hiljaista. Ei se lepoa häiritse. Ei se häirinnyt viime kesän Jätkänpuistossa pysäköiviä.

Vaunuilla tarkoitettu alue on puiston itäpuolella olevassa metsikössä joka itsessään jo vaimentaa melua. Minä esitän kunnan luottamusmiehille ja -naisille pyynnön. Käykää tutustumassa muihin vastaaviin alueisiin ja laittakaa vanualue kuntoon. Sitä varten alue ostettiin. Melusta puhuminen on tekosyy. Vallan pitäisi olla valtuustolla ja hallituksella. Nyt se on jossakin muualla. Valtuutettujen on lopultakin selätettävä nämä ikuisuusasiat.

Jätkänpuisto on Suomussalmen kehittyvän matkailun yksi vetovoimatekijä. Ämmänpäre sen viimeisimpänä kruununa.

Avainsanat: suomussalmenkunta, jätkänpuistonfrisbeerata.aloitevaunujenjaautojenleirintäalueeksi, kiantajärvi, emäjokisuu

026 Elämä on oppimista

Maanantai 9.3.2015 klo 20:19 - yrjöpoeka

Useita vuosia olen elättänyt haaveita melonta harrastuksesta. Aina se on siirtynyt ja lopulta alkoi jo tuntua, että ikä tulee vastaan. Viimekesänä hankin lopulta kalastuskajakin ja loppukesästä opettelin sillä kulkemaan suojaisilla vesillä. Liikkuminen pienillä ja suojaisilla vesistöillä on tällä kajakilla erittäin turvallista. Suuressa maailmassa kalastuskajakit ovat viimeisen päälle varusteltuja. Samalla ne menettävät alkuperäisen merkityksensä.

Kajakki on keveä ja sitä on helppo liikutella. Siksi nämä erittäin varustellut kajakit tarvitsevat pian kuljettamiseen peräkärryn. Kattotelineille sitä ei yksin jaksa enää nostella. Minulle kalastuskajakki on vain pelkkä alusta, jolla päästä sinne, mihin ei rannalta yllä. Aktiivisena pyytäjänä minä tarvitsen yhden kalastusvälineen kerrallaan, en useita yhtäaikaa. Tulevana kesänä aion kokeilla erilaisia vesistöjä ja etsiä uusia paikkoja. Samalla löytyy uusia kuvattavia paikkoja kotikunnastani.

Tämä kevät on tuntunut aikaiselta. Järripeipon ryystäminen alkoi jo helmikuun puolenvälin jälkeen ja sitä voi sanoa aikaiseksi ajankohdaksi. Lumi- ja vesisateet ovat vuorotelleet ja aukeavat vedet ovat jo alkaneet kiehtoa kalastajaa. Viimeviikolla facebook kaverini kyseli, löytyisikö kaveria melontaretkelle. Pienoisen pohtimisen jälkeen kokemattomana melojana kerroin, että joutamisen puolesta olen valmis mukaan. Sanoista tekoihin, asia oli nopeasti päätetty ja päiväksi sovittiin sunnuntai 8. helmikuuta.

Kaverini Janne Autere harrastaa kaikenlaista ja melomista hän myös vasta-alkajille opettaa. Niinpä tämä reissu oli hänelle opettamista ja minulle silkkaa oppimista. Valmistautuminen melontaan oli yksi oppimisen kohteista. Sain Jannelta listan varusteista, mitä oli mukaan otettava. Kaikelle oli selkeä tarkoituksensa. Sitä mitä minulla ei ollut, löytyi Jannelta. Kajakkeja myöten. Janne tutustui melontareittiin etukäteen, ajelemalla ja tutkailemalla, mistä pääsemme vähimmällä vaivalla vesistön lähelle. Samoin hän tarkasti myös välimaaston pisteitä reitin varrelta. Myös päätepisteen.

Sunnuntai valkeni todella suttuisena. Vettä vihmoi kovassa lounaistuulessa vaakasuoraan ja suurimman osan matkasta meloimme vastatuuleen. Kapea merikajakki tuntui alkuvaiheessa todella kiikkerältä. Molemmilla meillä oli kuivapuvut päällä kaiken varalta. Sateisen ja kolean kelin takia, ne olivat äärimmäisen tärkeitä mukavuuden takia. Pikkuhiljaa melominen alkoi sujumaan ja muutaman tunnin kuluttua keskivartalo alkoi rentoutua ja kajakki tuntui oikein mukavalta liikkumisvälineeltä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myöskin tämä retki. Riisuttuani kuivapuvun ja vaihdettuani hikiset vaatteet kuivempiin, mieli oli valmis uusiin koitoksiin. Huolimatta kelin harmaudesta ja tuulesta, retkestä ja kokeilusta jäi päällimmäiseksi tunteeksi, että vielä on aikaa oppia aivan uutta. Muutaman tunnin melomisesta käsivarteni oppivat ainakin jotakin. Kohtuullisista käsivoimista huolimatta, hartioissa on tänään ollut jäykkyyttä. Liikuntamuotona tämä on uusi ja vaatii kokokehon hallintaa. Keskivartalo joutuu tässä koetukselle.

Tästä on hyvä jatkaa. Elämä on uuden oppimista.

maalisk2015.jpg
Tässä oli tauon paikka. Janne rantautumassa. Kuumatee teki todella hyvää!

Avainsanat: janneautere, vuoripuro, penangrilli, emäjoki