Satunnaiset kuvat

Kuusinki 2009

Uusimmat

Blogin arkisto

134 Luonto on joskus kummallinen

Sunnuntai 23.10.2016 klo 15:36 - yrjöpoeka

Usea puheillani ollut on viime viikkoina päivitellyt sitä, kuinka talven tulo on viivästynyt. En itse ole asiaa kummeksinut, koska muistan oman yli 60-vuoden ajalta useita erikoisia syksyjä. Pienenä poikana 60-luvulla jouduimme yhtenä syksynä kaivamaan viimeiset perunat lumen alta. Silloin talvi ryntäsi jo syyskuussa ja peitti kaiken alleen.

Aikaisin tulevan lumen pysyminen on aina ollut ongelmallista. Usein lumi on häipynyt kerran tai kaksi, ennekuin pysyvä olotila on saavutettu lokakuun lopulla. Juuri niin on käymässä tämän syksyn aikana. Ensilumi tulee nyt kuun lopulla ja sillä on suuri mahdollisuus pysyä sitten kevääseen asti. 2000-luvun alussa lumi tuli kerran heti lokakuun alussa. Silloin sain jo vuodenvaihteeseen mennessä hiihdettyä yli tuhat kilometriä. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä.

Usea ikäiseni mies on muistellut sitä, kuinka nuorempana saimme metsästää lumisessa maastossa teeriä ja metsoja. Usea on unohtanut sen, että silloin metsästysaika oli huomattavasti pitempi. Joulumetsoa pyydettiin juuri joulun alusviikoilla. Nyt lintukantojen romahdettua saamme pian tyytyä metsästysaseiden ja -videoiden katseluun. Tämä syksy oli erittäin huono ja metsästysviranomaiset eivät uskaltaneet rauhoittaa havulintuja metsästykseltä. Tämä kostautuu tulevina syksyinä.

Kummallista on aina näin syksyllä talvilintujen ilmestyminen pihapiiriin. Tiaiset ilmestyvät kopistelemaan ikkunanpieliä ja kurkkivat sisälle. Näin ovat tehneet tänäkin syksynä. Olen hidastellut ruokkimisen aloittamista ja siitäkös tiaiset eivät ole tykänneet. Ne ovat systemaattiseesti kaivelleet laudoitusten rakosia ja kivijalan ja laudoituksen reunasta ne ovat onnistuneet kaivelemaan vuorivillaa. Kaikkialla seinän vierustoilla on sitä sotkua nähtävillä. Asuntovaunun kulmaan laitoin polyuretaania ja sitä ne ovat riemulla hajoittaneet altapäin. Pitänee tukkia tuo paikka tuholaisilta.

Eilen lopulta laitoin ensimmäisen ruokinta-automaatin ja rauha on jälleen palannut. Tänään kirjoittaessani saan olla rauhassa. Tiaiset pörisevät ruokintapaikalla, eivätkä kurki ikkunasta tekemisiäni. Tiaiset saivat luovutusvoiton. Kesäisin piha on täynnä elämää ja siksi haluan pienten siivekkäiden tirskuttavan talven aikana pihapuissani. Automaatin ympärillä kuuluva koputtelu kutsuu paikalle myös isompia siivekkäitä ja oravia.

Myyräkannat ovat samoin romahtaneet yhtäjalkaa metsälintukantojen mukana. Siksi pöllöillä ja haukoilla ovat edessä nyt ankeat ajat. Tämä näkyi jo nyt syksyllä, kun pieni ja pippurinen varpuspöllö kuritti pihlajoissa viihtyviä punatulkkuja ja tilhejä. Niitä oli kuitenkin silloin niin runsaasti, etteivät ne siitä kärsineet. Toista on nyt näiden pienten talvilintujen kohdalla. Tämä pieni pöllö pystyy melkoiseen kannan harventamiseen. Asuessani Piispajärvellä väijyskeli yhtenä talvena pihapuissani tämä pöllö ja keväällä ei enää ollut tiaisparvia.

Luonnon kummallisuuksiin kuuluu, että katovuosien jälkeen kannat hyvin pian runsastuvat. Samoin käy myyräkannoille. Se helpottaa painetta pienten siivekkäiden kohdalla. Muutama hiiri- ja myyräpariskunta voi tuottaa valtavan määrän jälkeläisiä yhden kesän aikana.

Luonnon tasapaino tarvitsee näitä pieniä jyrsijöitä. Eikä siinä ole mitään kummallista. Se on kummallista, että luonto tulisi hyvin toimeen ilman ihmistä.

Avainsanat: luonnonmonimuotoisuus, ensilumi, joulumetso, luonnontasapaino

131 Kipeä viikonloppu

Sunnuntai 10.10.2010 klo 19:55 - yrjöpoeka

 

 

Viikonloppu on mennyt kipulääkkeitä syöden ja uni on ollut todella katkonaista. Olkavarressa oleva kipu herättää öisin ja sitten on vaikeuksia saada käsi rauhoittumaan. Unen puute alkaa pikkuhiljaa vaivata, samoin kipulääkkeitten käyttö. Kipua on myös päivisin ja mystiseltä vaikuttaa, mistä kipu johtuu. Maanantaina pitää käydä kuvassa, jospa se siitä sitten?

Viikonlopun paras juttu on ehdottomasti ollut Ilonan käynti, ukkina sitä vain hämmästelee, kuinka nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy. Mukavia tarinoita ja juttuja jäi taas mieleen. Nyt lasketaan öitä milloin seuraavan kerran tavataan.

Kirjoitin viime viikolla, milloin ja missä palvelut loppuvat. Nyt Kainuun kunnat ovat saaneet tällä erää neuvottelut maksuosuuksista päätökseen. Ei tästä näin tule mitään, jokainen haluaa maksaa vähemmän ja vähemmän. Kunnat ja kaupungit luottamusmiesten johdolla turvaavat seinien olemassa oloa ja puheet turvatuista peruspalveluista ovat unohtuneet kunnallisvaalien toreille. Saadun sopimuksen jälkeenkin budjetti on niin tiukaksi karsittu, että voidaan joutua palveluissa todella huonoon jamaan. kaiken lisäksi on jo tiedossa, että hintojen korotuksia on vuoden vaihteen jälkeen tulossa. Kainuussakin saadaan nauttia ”hyvän hallituksen” hedelmistä, vihreistä veroista! Nyt on aloitettava keskustelu, onko meidän lopetettava tämä hallintokokeilu? Suuret kunnat ovat nyt ilmoittaneet, että he eivät halua hoitaa Kainuuta kokonaisuutena. Palvelujen keskittämisen he kyllä sallivat ja erityisesti Kajaani saa nauttia siitä hyödystä. Pienistä kunnista Vaala ja Puolanka etsivät onneaan Oulun suunnasta. Kunhan ei kettua paetessa tulisi susi vastaan? Mahtanee se suurempi tarjota hyviä etuja kaukaisemmille vieraille? Mummut ja papat saavat turvattua huolenpitoa entistä kauempana esimerkiksi puolankalaiset? Tällä menolla hyvät ja vielä kohtuudella toimivat palveluketjut ajetaan alas ja palvelut toimivat sen jälkeen vain Kajaanissa. Tämä ei ole hyvä malli ja täältä kaukaa ylävesiltä katsottuna tämä alkaa riittää.

Olen saanut paljon palautetta uuden Perussuomalaisen-lehden artikkelista. Tein jutun maakuntakierroksilta eri toreilla ja nyt lehteä pyydetään runsaasti jakoon. Lehti no: 13/2010 löytyy myös netistä ja juttu sivulta 11.

Aamun 7 asteen keli loppui aamupäivän aikana ja nyt keli on jo miinuksen puolella. Aamulla satoi välillä jäärakeita ja räntää, kohta päästään suksille. Kuusamossa ja Vuokatissa hiihdetään jo ja kylmä keli antaa näille paikoille hyvän lähdön kauteen. Itse odotan lumen tulevan taivaalta, en muhakasan alta.

Avainsanat: hallintokokeiluloppuu, paraskeskittääpalvelut, hyvänhallituksenlahja, vihreätverot, sinämaksat, talvionlopultakintulossa, ensilumillehiihtämään

168 Harmauteen hieman valoa

Tiistai 6.10.2009 klo 8:43 - yrjöpoeka

Aamu valkeni lumisena, hiihtäjän mieltä alkaa lämmittää tällainen. Niveliä kolottaa ja olo tuntui jyrän alle jääneeltä. Flunssa vie ilon ensilumesta, voi vain katseella seurata.

Laitan kuvan lumesta muitten iloksi

ensi_lunta_09.jpg

Avainsanat: hiihtäjä, ensilumi, flunssa