Satunnaiset kuvat

Tammikuu

Uusimmat

Blogin arkisto

082 Mörköjä ja omaa etua

Maanantai 11.5.2020 klo 11:49 - yrjöpoeka

Aamun media kierros sai hymyn huulilleni. Ville Vähämäki on huolissaan sellaisista asioista, joista tavikset eivät ymmärrä yhtään mitään. Hän maalailee näiden tuntemattomien ilmaisujen avulla Euroopasta vyöryvän mörön. Lauseissa on koronabondia, yhteisvastuuta, Euroopan keskuspankkia, satojen miljardien eurojen summia. Siihen lisästään yhteistä työttömyysturvaa ja yritystukia Euroopan investointipankin EIP:n avulla. Sanoja ja lukuja, sekä uhkauksia, että tämä tietää suomalaisen yhteiskunnan tuhoa. Vain Ville Vähämäki on valppaana nitistämään tämän mörön.

Vähämäki tuinnetaan vielä suuremman mörön Kiina uskollisena juoksupoikana. Vaalirahoitus siltä suunnalta ei ole hänelle uhka vaan mahdollisuus. Nyt koronan varjossa on taas turvallista muistuttaa kannattajia, että kansanedustaja Vähämäki on ajan hermolla. Missä Eu, siellä ongelma. Minä uskon, että persut laittavat vielä Vähämäen pyrkimään Euroopan parlamenttiin. Aivan siitä syystä, että Kiina kortti voi tuoda huonoa julkisuutta puolueelle. Parlamentti sopisi Vähämäelle hyvin, koska hän tykkää matkustelusta. Hänellä on Kiina tuttavuuksien ansiosta Kiina-asintuntijan meriitti. Eu ei ole Jussi Halla-aholle uhka, koska hän on ansainnut parlamentin eläkkeen itselleen. Omat edut menevät uhkien edelle. Tästä ovat nämä velikullat antaneet hyviä näyttöjä.

Perussuomalaisten kantaemo keskusta on antanut myös oman panoksensa Euroopan parlamentille. Ikinuori Mauri Pekkarinen pääsi keräämään eläkettä, vaikka EU on ollut hänellekin ruttoa pahempi mörkö. Hänelle on käynyt vielä huonommin kuin persujen Teuvo Hakkaraiselle. Maurista ei puhu kukaan mitään, mutta Hakkaraisen uudesta tyttöystävästä on kirjoitettu paljon. Pitäisikö Maurin parantaa juoksuaan Brysslein öissä? Nyt on Mari päästänyt hiuspehkonsa alta kuolemasttomia ajatuksia ilmoille. Hän vaatii Euroopan valtioilta parempaa yhteistyötä. Mutta sillä rajauksella, ettei mukana ole yhteisvastuuta. Persut ja kepulaiset ovat tunnettuja siitä, että vain rusinat kelpaavat heille.

Kun lueskelee näiden kahden puolueen kannattajien kommentointeja heidän lehdissään olevista jutuista, tuntuu hölmöltä että puolueet eivät jo yhdisty. Kannattajat pelkäävät samoja mörköjä, niitä tuntemattomia möhkälemäisiä nimiä, joista edustajat ovat maalailleet kauhukuvia. Kepu ja persut voisi nyt yhdistää voimansa ja antaa puolueelle uusi nimi ja pelolle kasvot. Ville ja Mauri voisivat siinä näyttää mallia, kun he käsikädessä pelokkaina hakevat tilipussiaan Brysselistä. Tunnuslauseena: Perskepu – Unohdetun kansan puolustajat. M.A Numminen voisi tehdä tunnusmusiikin. Riipaiseva ralli herkistä pojista suuren mörön uhan alla. Joutuvat syömään hengenpitimikseen etanoita ja simpukoita. Ei maitoa, vaan pelkkää viiniä on lipitettävä.

Tässä olisi nyt keskustalle tuhannen taalan paikka nousta suurimmaksi puolueeksi. Kepussa osataan juntta hommat ja persujen työpaja joutuisi työmiehineen laulukuoroon. Esitän myös ihan ilmaiseksi kenestä tulisi paras puheenjohtaja yhdistymisen takaajaksi. Hän on Paavo Väyrynen. Hänet todella tunnetaan EU:n vastustajana. Sillä ei ole merkitystä, että hän saa sieltä verotonta eläkettä.

Perskepu. Unohdetun kansan puolestapuhuja.

Avainsanat: villevähämäki, mauripekkarinen, jussihallaaho, euroopanparlamentti, unohdettukansa