Satunnaiset kuvat

Titti

Uusimmat

Blogin arkisto

074 Mestataan munaton mies

Maanantai 26.3.2018 klo 18:16 - yrjöpoeka

Euroopan pimeinä vuosisatoina mestattiin ja poltettiin rovioilla tuhansia naisia. Joku kirkasotsainen uskonnonharjoittaja tai sitten kateellinen kanssaeläjä ilmiantoi naiset uskonnollisille tuomareille. Sitten pystytettiin kunnon roviot tai kutsuttiin julkinen mestaaja karkoittamaan paha noista naisista. Kaikki muut ihmiset pitivät sitä aivan normaalina asiana. Saatettiin pitää vielä markkinat samaan aikaan, jotta mahdollisimman moni ehtii nähdä noituuden nousevan savun mukana taivaalle. Naisparkojen itku ja kärsimys olivat ankeisiin oloihin tottuneelle väelle kuin hunajaa. Joillakin menee vielä heikommin.

Usein saattoi kyllä käydä niin, että toisen kärsimyksille ilkkuneet pääsivät itse nousemaan lavalle tai hyvälle roviolle. Kuka tahansa voi silloin joutua naisista tuomittaviksi. Miehet olivat silloin niitä tuomareita. Miehet olivat myös kirkkojen ruotelissa ja heillä oli valta päättää naisten elämästä ja kuolemasta. Mikäli olit kaunis, sekin saattoi riittää. Mikäli osasit jotakin hyvin, sekin voi olla merkki noituudesta. Mikäli osasit hoitaa sairaita se oli vaarallista, vain noidilla voi olla sellaisia kykyjä.

Miten me toimimme tänään? Olemmeko oppineet mitään tuosta ajasta? Voimmeko toimia yhtä pimeiden voimien vallassa kuin silloin? Vaivummeko kansakuntina takaisin sille tasolle, jossa kokoonnumme mestaaman jonkun ja toivomaan, että kaula katkeaisi. Että joillakin menisi tosi huonosti. Näyttää siltä, että ihminen ei muutu. Kun meille kerrotaan jokin uskonkappale ja alamme uskoa siihen, siitä tulee itsestään tuomioistuin. Julkisen paineen tulessa kukaan ei enää uskalla sanoa vastaan, koska kuka tahansa voi joutua seuraavana syytettyjen penkille. Tänään mestaajina ovat naiset julkisuuden avulla ja miehet puolestaan mestattavina.

#metoo kampanja aloitti sellaisen inkvisition, ettei paremmasta väliä. Nyt kuka tahansa nainen voi sanoa mitä tahansa jostakin hänelle vastenmielisestä miehestä. Mitä julkisempi on miehen rooli, sitä kovempi ja armottomampi on julkinen teilaus. Viimeviikkoinen Jussi-Gaala oli siitä osoitus. Julkinen anteeksipyyntökään ei riitä. Odotetaan varmasti silmät kiiluen, että itkuinen elokuvaohjaaja Aku Louhimies älyäisi tappaa itsensä kuten Ruotsissa tapahtui. Tukholman kaupunginteatterin johtaja tappoi itsensä julkisen paineen takia. Mitä julkisempi henkilö on, sitä kovempi on julkinen mestaus.

Jussi-Gaalassa meidän kulttuuriministerimme laittoi hameen päähänsä ja lähti huutokuoron mukaan. Kansalaiset olivat äänestäneet Louhimiehen Jussi patsaan saajaksi ja kansalaisten valitsemana ministeri kieltäytyi jakamasta pystiä Louhimiehelle. Pidän kyllä ministerin tekoa säälittävänä ja raukkamaisena. Onneksi seuraavien vaalien jälkeen meidän ei tarvitse enää kuunnella hänen jorinoitaan. Toivottavasti joku nainen tietää jotakin jolla saattaa ministeri inkvisition eteen. Harvoin toivon mitään julkisesti, mutta tämä ministeri ei ollut mies. Sininen ja munaton oli hän.

Nyt odotellaan taas jotakin merkkipäivää. Eiköhän sieltä pulpahda joku ikääntynyt naisjulkku kertomaan, kuinka häntä oli nuorena kourittu. Puristeltu tisseista ja taputeltu takalistolle. Koska sitä ei enää tapahdu, on syytä kertoa muille millainen misu olin nuorempana. Kohta joku munaton eunukki nousee kertomaan, ettei tuollainen käy ja taas on jonkun munallisen miehen elämä taputeltu.

#metoo =uusi uskonto

Avainsanat: #metoo, euroopanpimeävuosisata, noituudenjauskonnonvuorovaikutus, akulouhimies, jussigaala