Satunnaiset kuvat

Silloin joskus ennen

Uusimmat

Blogin arkisto

191 Minä-aate

Tiistai 27.12.2016 klo 17:27 - yrjöpoeka

Kaukana idässä Pohjois-Koreassa elää ja on voimissaan Juche-aate. Se on minä kulttuurin lopullinen päätepiste. Siellä on yksi minä, joku sukudynastian miehistä vuorollaan, joka saa sanoa kaikkien puolesta mitä mieltä muut saavat olla. Ja milloin kuolla. Tätä aatetta useissa hirmuhallinnoissa aina yritetään jalostaa, mutta ennenpitkää joko köysi, tai luoti päättää lupaavan minä-uran.

Länsimaissa on vahvistunut pitkällisten rauhanvuosien uuvuttamana myös minä-aate. Suomessa se on saanut erittäin voimakkaan jalansijan. Siinä jokainen itse haluaa päättää omista asioistaan. Samalla rapautetaan sitä yhteisöaatetta. Aatetta, jossa kaikki yhdessä sovitaan ja päätetään yhteisön pelisäännöistä. Yhteisö-aatteessa yksilön on taivuttava enemmistön etujen takia. Nyt se on lopullisesti romuttumassa tämän minä-aatteen jalkoihin.

Jokainen on kuullut kuinka ihmiset sanovat, minä haluan, minä itse päätän, minä tahdon, minä kuulen vain oman ääneni. Aivan kaikessa on tullut esille vahva omien etujen ajaminen. Politiikassa se näkyy räikeimmin. Virkakoneistossa se on piilossa hyvä-veli järjestelmän takana. Jakakaa köyhille leipää, niin vahvimmat ovat jononkeulassa. Jakaa ilmaisia sankkoja (Tokmanni) vahvimmat ovat niitä ensin hamuamassa. Ilmainen puurotarjoilu saa vahvimmat ryntäämään ensin ja huonojalkaiset kompurat jäävät jalkoihin.

Pahimmillaan olen sen itse nähnyt, kun yleisessä joulujuhlassa ulkosalla on jaettu ilmaisia karkkeja. Tarkoitus oli jakaa lapsille, mutta aikuiset, ne vahvat ja hyväosaiset, veivät kaiken. Eivätkä edes hävenneet. Kaikkialla on näkyvissä erittäin vahvana tämä minä, minä, minä. Nyt ovat eutanasian kannattajat huomanneet tämän. Kun ihmisiltä, näiltä nuorilta ja vahvoilta, kysytään haluatko itse päättää elämästäsi ja kuolemastasi. Vastaus on satavarmasti, minä itse päätän.

Koko päivän on valtakunnallinen totuusradio YLE toitottanut kyselyn tuloksia ja radiossa ja televisiossa on julkaistu ihmisten haastatteluja. Yhtäpitävästi minä-aatteen läpitunkemat kertovat vakaana käsityksenään sen, että on minun itseni käsissä elämän ja kuoleman kysymys. Kuva mikä välittyy näistä haastateluista on minusta surullinen. Terveet, nuoret, vahvat minä-ihmiset kertovat omasta itsestään ja samalla toisessa lauseessa antavat luvan sellaisten lopettamiseen, jotka eivät itse pysty tahtoaan normaalisti ilmaisemaan.

Itsemurha on se, jonka jokainen voi itse päättää  tehdä. Nyt halutaan oman itsekkyyden kautta päättää myös muiden elämästä ja kuolemasta. Olen saanut mahdollisuuden nähdä elämän ihmeen lasten syntymissä. Olen saanut myös nähdä sellaisen ihmeen kuin kehitysvammaisen syntymän ja elämän. Yhtään ainoata päivää en niistä halua luovuttaa enneaikaisesti minä-aatteen takia. Itsekkäät minä-ihmiset kertovat vakavina, kuinka joku on jossakin ollut vakavasti sairas ja olisi halunnut kuolla.

Minäkin tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat sanoneet jossakin elämän vaiheessa haluavansa kuolla. Mikäli eivät ole päätyneet itsemurhaan, he ovat jälkeenpäin olleet ja ovat kiitollisia jokaisesta eletystä päivästä. Lapsilla, lastenlapsilla ja lastenlastenlapsilla, on oikeus kuulla ja nähdä elävinä se sukupolvi, joka on elämän heille suonut. Vammaisena, raihnaana ja kivuliaana. Kipuja voidaan tänään lievittää ilman kuolemaa.

Eutanasiaa haluavat.  Itsemurha on laillinen. Te itse päätätte. Ampukaa itsenne. Hirttäkää itsenne. Myrkyttäkää itsenne. Mikäli haluatte jonkun muun siitä päättävän, muuttakaa Pohjois-Koreaan!

Avainsanat: jucheaate, pohjoiskorea, kiminsukudynastia, eutanasia, itsemurhaonlaillinen

031 Muutamia kilometrejä..

Sunnuntai 10.4.2011 klo 7:39 - yrjöpoeka

Viikonlopun aikana olen saanut ajella tukiryhmäni kanssa laajan läänin eriosissa. Perjantaina aloitimme Kuusamon kevätmarkkinoilta, keli oli kostea ja todella hyisen tuntuinen. Kostea keli ja navakka tuulenhenki, pitivät kädet kylminä. Ihmiset markkinoilla olivat kyllä lämpiminä ja hyviä juttuja ja kertojia riitti. Myös haastavia kysyjiä oli joukossa ja he pitävät olon virkeänä. Aika moni paikalla käyneistä oli jo äänestänyt ja heistä usea kertoi puolueen valinnan olleen helpon.

Taivalkoski on tullut talven mittaan tutuksi ja siellä on todellisia tarinan iskijöitä. Suomalaisia sanotaan hiljaisiksi ja vaatimattomiksi, onneksi Taivalkosken perussuomalaiset eivät kuulu heihin. Tukiryhmäni saapuminen herätti torin henkiin ja paikalle virtasi väkeä sanan kuulolle. Makkaranpaiston lomassa sain kuulla, että väki on hyvin liikkeellä. Sitä todisti se, että runsas joukko väkeä meni toritapahtuman jälkeen äänestämään. Taivalkoskella on todella vireä joukko vetämässä toimintaa. Kalle Päätalo on käyttänyt kirjoissaan mielikuvaa, ”selkäkeikka nauruja” ja niitä todella piisaa tämän joukon keskellä. Päivästä tuli pitkä, mutta antoisa.

Läänin eteläosan vuoro oli lauantaina ja Haapajärvi navigaattorin osoitteeksi. Haapajärvi osoittautui paikaksi, jossa todella oli odotettu tuloamme. Suomussalmi ja Haapajärvi ovat kaukana toisistaan, mutta ihmiset olivat todella välittömiä. Saimme ryhmäni kanssa lämpimän vastaanoton ja tunsimme kuuluvamme samaan joukkoon. Vain yksi oli eri mieltä ja hänet tapasimme autosta noustuamme. Laitettuamme tunnusliivit päälle ohitsemme riensi keski-iän ohittanut mieshenkilö. Papatus alkoi ennen kohdalle tuloa ja jatkui vielä satametriä meidät ohitettuaan. Muuta hänestä ei saanut selvää, mutta sana Soini kuului hänen sanavarastoonsa. Totesimme yhdessä, että on oikein hyvä, kun nimi on muistissa.

Viikonaikana ja nyt viikonloppuna on tullut selväksi galluppien lupaama asia. Väki on liikkeellä ja heillä on muutoksenhalua. Olen saanut viikon aikana todella runsaasti postia ja erityisen tukkoinen päivä oli ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Viesteissä olen saanut tukea vaalityölleni ja itselleni se antaa lisää uskoa tekemiseen. Yhteydenotot jokapuolelta Oulun-vaalipiiriä kertovat myös uudesta ajasta. Näissä vaaleissa muutos tulee myös sähköisen median kautta. Etäisyydet eivät ole enää erottava tekijä, asiat ovat yhteisiä. Nurkkakuntaisuuden ajat tuntuvat olevan ohitse ja se on hyvä.

Viikon aikana olen liikkunut vaalityössäni ja aina kun olen pysähtynyt jonnekin, olen heti saanut juttuseuraa. Vaatimattoman pikku ”pösöni” ilmestyminen, saa ihmiset iloiselle tuulelle. Olen saanut tuntea pitkin kevättä, että ihmiset kohtaavat mielellään ehdokkaan, joka tunnustaa reilusti väriä. Tukiryhmäni on varustautunut neonkeltaisin tunnusliivein ja saa joka kerran huoltoasemien kahvioissa ja pihoilla liikettä aikaiseksi.

Mitkä ovat tulleet viikon pääaiheiksi kierroksellani?

Jokaisen juttusillani käyneen mielestä, suomalaisten sotilaiden lähettäminen sotimaan on estettävä. Suomi ei ole sotatilassa kenenkään kanssa. Rauhanturvaaminen entisin keinoin on suomalainen tapa.

Yhtä mieltä ihmiset ovat olleet myös viikon uutisia vallinneesta hallituksen harjoittamasta rahanjakopolitiikasta. Tukea ei heru ulkomaisten pankkien tukemiseen.

Kuusamossa sain kuulla yhden kansalaisen hirtehisen jutun hallituksen politiikasta. ”Hallitus ei saanut aikaiseksi lakia Eutanasiasta, mutta sai aikaan lain takuueläkkeestä. Tällä lailla varmistetaan eläkeläisten takuuvarma kuolema köyhyyteen.”

Avainsanat: vaalityö, tukiryhmänmerkitysvaalityölle, selkäkeikkanauru, kallepäätalo, muutoksenhalu, asiatovatyhteisiä, eutanasia, lakitakuueläkkeestä, hirtehishuumori