Satunnaiset kuvat

nuorimies

Uusimmat

Blogin arkisto

152 Olen ja en ole

Lauantai 12.11.2016 klo 15:20 - yrjöpoeka

Kuluvalla viikolla olen saanut vastata uusien lukijoiden kysymykseen, mistä syystä olen muuttunut kriittiseksi puoluettani kohtaan. Tähän voi vastata otsikon tavoin, olen ja en ole muuttunut. Olen aina ollut kriittinen sellaisille virtauksille, jossa äänekkäät joukot aloittavat heikompien kiusaamisen. Olen kriittinen ja välillä vihainen omille, näiden päättömistä avauksista. Minun taustahistoriastani johtuen en hyväksy mautonta mekkalointia.

Toisaalta taas olen muuttunut entistä äänekkäämmäksi puolueessani toimivia yhdenasian ihmisiä kohtaan. Olen keskustellut useiden samoja asioita pohtivien perussuomalaisten kanssa yhdenasian henkilöistä. He haluavat edes jonkun uskaltavan lausua ääneen vastalauseita tällaisen toiminnan johdosta. Perussuomalaisten ydinjoukko on juurevaa väkeä ja he eivät voi ymmärtää nykyisenkaltaista menoa. Valitettavan moni pitää suunsa kiinni ja antaa kaiken tapahtua. Onkin mielenkiintoista nähdä ja kuulla reaktiot kuntavaalien jälkeen.

On aivan varmaa, että vaalien jälkeen viimeistään puolueessa huudetaan uuden puheenjohtajan perään. Timo Soini on antanut äänekkäälle joukolle tilaa ja nyt sen hiljentäminen ei ole juuri mahdollista. On jopa todennäköistä, että ”nuiva” siivestä nousee seuraava puheenjohtaja. Silloin viimeistään minä sanon saman kuin kansanedustaja Tiina Elovaara. Katson homman olevan silloin omalta osaltani taputeltu. Jo nyt on tekemistä, että jaksan ja siedän kuunnella kaikkea sitä, millä loukataan toisia ihmisiä ja kansalaisryhmiä.

Puolueeni poliittinen johto on siirtynyt omien asioiden ajamisesta toisten poliittisten ryhmien loukkaamiseen. Puolueeni on alentunut samaan, mitä muut puolueet harjoittivat perussuomalaisia kohtaan vielä ensimmäisen jytkyn aikana. Oma suunnitelma on ilmeisesti heitetty romukoppaan ja töitä tehdään toisten ryhmien hyväksi. Mitä enemmän loukataan toisia, sitä varmempaa on se, että äänestäjät siirtyvät tukemaan solvattuja ja loukattuja. Hyvät opetukset on unohdettu. Näin lyhyt on poliittinen muisti.

Joitakin aikoja sitten, eli edellisen vuosisadan puolella aloitettiin kohkaaminen globalisaatiosta. Sen kaikkivoipaisuuteen hurahtivat kaikki poliittiset ryhmät kaikkialla maailmassa. Vapaan kilpailun kerrottiin tuovan kansakunnille valtavasti hyvää. Samaan syssyyn kerrottiin koneiden tuomasta autuudesta. Ihmisen osaksi sanottiin silloin jäävän vain vapaudesta nauttimisen. Mitä on tapahtunut?

Globalisaation ansiosta valtavat määrät työikäisiä ihmisiä on jäänyt työttömiksi kaikkialla teollistuneissa yhteiskunnissa. Juuri päättyneiden USA:n vaalien jälkihumussa onkin nyt huomattu, että ihmiset haluavat muutosta. Vastaako Trump siihen muutoksenhaluun ja miten jää nähtäväksi. Mikäli oikeasti haluttaisiin padota ihmisten tyytymättömyyttä ja näköalattomuutta, heidät pitäisi työllistää. Silloin pitäisi puuttuua globalisaatioon ja koneiden tuomaan autuuteen. Myös verotusta pitäisi katsoa kaikkialla uudelleen.

Siinä on omat vaaransa ja osin se on alkanut näkyä. Euroopassa pystytetään raja-aitoja ja samaa haluaa myös Trump. Maailmojen syleilystä käperrytään omien paitojen pesemiseen. Samalla se voi kasvattaa valtioiden välistä eripuraa.

Helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Ihmiset ovat saaneet globalisaation aikaan. Ihmisten tehtävä on myös sen muuttaminen ihmistä palvelevaksi.

Avainsanat: kriittinenmaailmankuva, tiinaelovaara, nuiva, globalisaationautuus