Satunnaiset kuvat

Ensimmäinen oikea LOHI

Uusimmat

Blogin arkisto

225 Rubiinihäät

Lauantai 25.11.2017 klo 17:33 - yrjöpoeka

Suomessa kuten muuallakin on tapana asettaa nimet tietyille avioliiton tasavuosille. Itselläni on nyt edessä yksi tasaluku. Rubiinihäät nimitystä käytetään 40-avioliittovuoden jälkeen.

1977 marraskuun 26 päivä pastori Kauko Keränen vihki meidän avioliittomme. Huomenna on jälleen 26 päivä marraskuuta ja sunnuntai kuten oli silloinkin. Moni puhuu oikullisista sääilmiöistä nykyisin. Silloin oli aivan samankaltainen keli. Pakkasen jälkeen lauhtui ja rysäytti kunnolla lunta. Se jäi silloin mieleeni.

Tänään saamme viettää iltaa kahden. Silloinkin olimme kahden. Nyt on aika istahtaa ja kertoa vaimolleni sydämeni tunnot Anna-Mari Kaskisen kirjoittaman runon kautta.

RAKKAALLENI

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

Anna-Mari Kaskinen –

Avainsanat: hääpäiviennimitykset, rubiinihäät, annamarikaskinen

127 Mitä minä sanoin

Sunnuntai 11.6.2017 klo 10:32 - yrjöpoeka

Viimevuoden aikana tein päätöksen erota perussuomalaiset puolueesta, koska Timo Soini ja puoluehallitus ei tehnyt mitään estääkseen”nuivistien” vallankaappauksen. Viimeisten eduskuntavaalien jälkeen alkoi olla selviö ainakin itselleni, että Soini oli jo kärsinyt tappion puolueen johtamisessa. Mitkään varoittelut eivät auttaneet. Uhoa oli välillä erilaisista harjaamisista, mutta kuten takinkääntäjille sopii, mitään ei tehty. Nyt voi Soinikin muistella mitä tuli tilattua viime eduskuntavaalien alla.

Kokoomus ja kepu huutelee nyt vähäsen, mutta lopulta tyytyvät jatkamaan. Halla-aholle se kyllä käy ja siihen on selkeä syy. Perussuomalaiset istuvat nyt viimeistä kertaa Suomen hallituksessa. Nyt on ainoa mahdollisuus toteuttaa niitä maahanmuuto fantasioita mitä nämä nuivat ajavat. Keskusta ja kokoomus ovat nyt hallituspolitiikkansa vankeja. Kokoomus on saamassa sotesta sen mitä on halunnut ja kepu maakuntauudistuksen.

Uudet vaalit lopettaisivat näiden hankkeiden parissa puuhastelun. Oppositiopuolueet eivät taatusti hyväksyisi noita hallituksen ajamia tavoitteita. On tietysti mahdollista pelata RKP ja kristillisten kortilla jatkoa, koska näille puolueille kaikki käy. Mikäli homma olisi minusta kiinni, sanoisin kokoomukselle, että hajoittakaa hallitus ja menkää uusiin vaaleihin. Uusien vaalien jälkeen perussuomalaiset olisivat takiaispuolue. Ja se nimenomaan olisi Suomelle ja myös kokoomukselle hyväksi. Uudet vaalit koituisivat minun käsitykseni mukaan erityisesti kokoomuksen hyväksi.

Perusuomalaiset puolueen vanha kaarti, SMP-läiset aktiivit olivat eilen järkyttyneitä. Tunnen heistä monia ja tämä demokraattinen vallankaappaus heittää heidät historian romukoppaan. Vanhat kaaderit ovat uskotelleet itselleen, että Timo Soinin ääntä kuunnellaan puolueessa ikuisesti. Eilisen jälkeen ei kuunnella ja häntä eivät nuivat ole muutoinkaan kuunnelleet. Toivottavasti järkyttyneet vanhat nyt uskovat todelliseksi sen vaaran, mistä puoluejohtoa on varoiteltu. Naivisti he ovat uskoneet mitä ovat halunneet. Todellisuus on nyt käsillä.

Toukokuun loppuun päättyi minun 30-vuotinen luottamusmiesurani kunta- ja maakuntapolitiikassa. Itselläni on aina ollut kalenteri valmiina pöydän reunalla ja olen joutunut rakentamaan siviili-elämäni luottamustehtävien hoidon mukaan. Nyt kalenteri näyttää viivaa ja se on uskomaton tunne. Kalenteriin on merkitty tälle vuodelle vielä neljä merkintää. Hossan kansallispuiston avajaiset kesäkuussa. Kalastusretki Lakselv-joelle heinä-elokuun taitteessa. Lokakuussa osallistun Suomussalmen kunnan 150-vuotis juhlallisuuksiin.

Neljäntenä merkintänä on yksi elämäni virstanpylväs marraskuulla. Silloin tulee täyteen 40-yhteistä vuotta avioliitossa Railini kanssa. Toivottavasti näemme silloin lapset ja lastenlapset yhteisessä juhlapöydässä. Elämä on välillä ottanut, mutta myös antanut hyvin paljon. Olen saanut elää hyvää elämää vaimoni rinnalla ja vaimoni tukemana. Nyt aikaani ei määrittele enää kalenteri ja muiden hyväksi tehtävä työ. Nyt on aikaa itselle ja erityisesti perheelleni ja lastenlapsille.

Kirjoittaminen jatkuu ja elämän ihmettely. Suomi100 on hyvä juhlavuosi!

Avainsanat: nuiviendemokraattinenvallankaappaus, timosoiniharjaamassa, ennenaikaiseteduskuntavaalit, hossankansallispuisto, kalenterinorja, juhlahääpäivä, suomi100juhlavuosi

029 Armoton oli nyt leppoisa

Sunnuntai 5.2.2017 klo 15:29 - yrjöpoeka

Ensimmäinen The Ruthless Raja on takanapäin!

Ilmojen haltia suosi ja hiihtokeli oli suorastaan lennokas. Vähäuniset yöt ovat nyt takanapäin ja kaikki ovat turvallisesti saapuneet metsistä pois. Yksi vakavampi olkapään sijoiltaan meno oli hiihtäjien kohdalla pahinta. Muutamia kolhuja ja hiertymiä tuli, kuten kaikissa kestävyyslajeissa.

Pikainen tuntuma on se, että huolimatta alkutaipaleen aikana esiintynyttä ”laturaivoa”, kaikki ovat tyytyväisiä omiin suorituksiinsa. Pisimpien matkojen hiihtäjät pääsivät Hossan jälkeen kunnolliselle ladulle ja siitä on satanut kiitosta latujen tekijöille. Myöskin lopputaipaleen maastonmuodot suosivat perinteistä hiihtoa ja tasatyöntäjille maasto oli erinomainen. Yksi osallistuja keulassa taisi tulla pukkaamalla, se tieto somessa on liikkunut.

Eniten palautteissa ja erityisesti seuraajilla, on puhuttanut matkojen pituus. Kilpailunjohtajana olisin siitä kertonut lähtöpaikalla, mutta hiihtokuumeen valtaamat hiihtäjät eivät sitä enää ehtineet odottaa. Siitä oppiksi ottaneena mikäli seuraava tapahtuma on vuoden päästä, puhuttelu osallistujille on pidettävä 10 – 15 minuuttia ennen lähtöä. Siinä on kerrottava kaikki mahdolliset viimehetken muutokset reitistä ja muuttuneista olosuhteista. Juuri niitä olisi ollut hyvä kerrata ennen lähtöä.

Reitille oli pakko tehdä olosuhteiden takia pieniä viilauksia ja yksi avoinna oleva metsätie oli muutamille osallistujille yllätys. Osa lähtijöistä tiedon sai. Nimenomaan kiireinen keula jäi infoa vaille. Tapahtumaa seuranneet ihmettelivät sitä, ettei viivalla pysytty, vaan välillä osallistujan pallukka oli sivussa viivasta. Juuri niistä muutoksista johtuen, matka muuttui alkuperäisestä 150 km noin 167-168 km. Suurimmat muutokset olivat juuri Hossan ja Lehtovaaran/Arolan välillä. Ilmeisesti molempien pisimpien matkojen läpäisijät ovat olleet reissuun tyytyväisiä läpäistyään koitoksen.

Nyt toivon kaikkien osallistujien lähettävän kirjallista palautetta organisaation ammattilaisille ja erityisesti Marita Kaipaiselle. Kokoamme palautteesta yhteenvedon ja käymme palautteet yksityiskohtaisesti lävitse. Palautetta voi lähettää myös muille organisaation johdossa oleville. Seuraamme keskustelua somessa ja haluamme kuulla millaisia kertomuksia reissusta olette omille kotisivuillenne tehneet.

Tapahtumaa kuvasi alan ammattilainen Hannu Huttu. Hänen ottamaansa kuvamateriaalia tulemme käyttämään jatkossa kaikessa markkinoinnissa. Kuvamateriaalia käyttävät jatkossa Kainuunliitto, Kainuun Liikunta, Suomussalmen kunta ja Kuusamon kaupunki. Tapahtumaorganisaatio luonnollisesti myös. Itse olin varannut kameraa ja puhelinta kuvaamiseen. Jostakin kumman syystä en ehtinyt ottaa kuin kaksi kuvaa aamuvarhaisella Iivaaran lumiukosta ja -akasta. Uskon kuvamateriaalia olevan tapahtuman osallistujilla ja sen ilmestyvän julkisuuteen pikkuhiljaa.

Kaksi vuorokautta takana ja unta sinä aikana yhteensä noin 5 tuntia. Nyt saunottu ja mietintämyssy tekee muistiinpanoja toiseen tallennuskohteeseen, myös tätä kirjoittaessani. Kiitos teille kaikille itsensä etsijöille. Teidän ansiostanne tästä tuli myös seuraajille ulkomaita myöten ikimuistoinen. GPS- seurantaa kehutaan ja ensivuodeksi on jo toivottu etappipaikoista live-seurantaa. Tämä on kirjattu ylös!

Leppoisa Raja toivottaa kaikille erinomaista hiihtokevättä!

Avainsanat: theruthlessraja, iivaaraneräkartano, hossanluontokeskus, martinselkoseneräkeskus, raatteenportti, kansallinenhiihtopäivä

010 Aikuistumisen kynnyksellä

Keskiviikko 20.2.2013 klo 14:18 - yrjöpoeka

Pitkä on ollut matka vuodesta 1953 helmikuun 19:sta päivästä tähän päivään. Lapsuuteni sain kasvaa todellisessa suurperheessä, silloin se oli arkea useammassa talossa. Tämän päivän yltäkylläisyydestä ei silloin osannut kukaan haaveilla. Tietysti vanhemmat vuosien varrella teroittivat mieleen, kuinka on tärkeätä opiskella tulevaisuutta varten. Tämä opiskelu ei kuitenkaan koskenut silloin perheen vanhimpia lapsia. Erityisesti sen sain itse huomata siinä vaiheessa, kun itse olisin halunnut lähteä opiskelemaan ammattikouluun.

Suurten perheiden vanhimmat pojat joutuivat tekemään oman osansa perheiden elatuksen eteen. Minun osalleni tuli tehdä metsätöitä ja siten auttaa nuorempia sisaruksia elämään ja opintielle. Armeijan käynnin jälkeen tein vielä puolivuotta metsätöitä. Sitten oli tehtävä päätös jostakin muusta ammatista, koska selkäni oli silloin jo finaalissa. Kesällä 1974 hain rajavartiolaitoksen palvelukseen ja siellä vierähti sitten n.30 vuotta. Siellä opin kävelemään ja sillä tiellä olen edelleen. Liikunta on tärkeä osa elämääni.

1980-luvun puolenvälin paikkeilla ajauduin erilaisiin järjestötehtäviin ja lopulta politiikkaan. Elämä näiden parissa on ollut välillä vastamäkeä, mutta se on myös antanut paljon. Ystäviä ja ihmisuhteita läheltä ja kaukaa. Yhteiskunnan toiminta eri tasoilla on auennut ja se antaa merkityksen kaikelle muulle toiminnalleni. Toivottavasti virtaa ja terveyttä riittää vielä tuleville vuosille. Viime aikoina olen saanut itse kokea, ettei terveys ole itsestään selvyys.

Pikkupoikana toivoin aina tulevani aikuiseksi mieheksi. Pienenä koin, että armeija ikäiset olivat niitä oikeita aikuisia. Saavutettuani itse sen iän, jäin odottamaan seuraavia vuosikymmeniä. Näitä vuosikymmeniä on nyt kulunut ja nyt odotus taitaa lopultakin päättyä. Nyt tunnen olevani aikuinen. Yhtä asiaa olen nyt joutunut kuitenkin miettimään? Mikä minusta nyt tulee?

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että olen ilmeisesti taantumassa pienen pojan asteelle. Vuosikymmeniä kyyneleet ovat pysyneet poissa silmistäni, nyt niitä voi tulla silmiini aivan yllättäen. Pienten lastenlasten elämää seuratessani, joudun usein nieleksimään liikutustani. Tunteikkaat elokuvat ovat vaarallisia. Jostakin kumman syystä silmäni alkavat vuotaa vettä ilman mitään ajatusta. Häät ja hautajaiset ovat oma lukunsa. Pienenä poikana tunteet olivat pääosassa ja nyt ne ovat palanneet takaisin. Olen siis muuttumassa lapseksi jälleen. Viikonloppu on todennäköisesti näitä vuoristoratatunteita täynnä.

Elämäni tärkein päivä ja suunnan antaja on ollut marraskuun lopun päivä 1977 Suomussalmen kirkossa. Silloin virallistin suhteeni ja se on kannatellut minua siitä asti. Tämän suhteen ansiosta saan viikonlopun aikana nähdä lapseni ja lapsenlapseni vanhempineen. Tulossa on hyvä viikonloppu!

Lauantaina 23.2 kello 13 lähtien törötän tormaushousut sileinä ja patiinit puleerattuina pirttini lattialla. Pyhätakki päälläni paidalla ja solmiolla varustettuna, otan kaikki kahvittelijat vastaan. Vaimo on luvannut laittaa tukan ojennukseen ammattitaidolla.

Mukaan ovat kutsutut sukulaiset, naapurit, ystävät ja yhteistyökumppanit läheltä ja kaukaa. Tämän tapahtuman haluan tallentaa omaan mieleeni ja muistella sitä yhtenä merkkipaaluna elämässäni.

Tervetuloa mukaan!

Avainsanat: aikuinenmies, suurperhe, rajavartiolaitos, kuntapolitiikka, pikkupojanunelma, taantuminenlapsenasteelle, 60v, juhlapäivä

198 Hotelli viikonloppu

Sunnuntai 22.11.2009 klo 17:24 - yrjöpoeka

Kyllä oli mukava viikonloppu Kuusamon Tropiikissa, jossa oli kehitysvammaisten tukipiirien järjestämä koulutus- ja virkistys viikonloppu. Todella hyviä koulutus sessioita ja mukavassa seurassa oli mukava viettää viikonloppu. Koulutuksien päätteeksi pidettiin vielä piirien syyskokoukset ja se oli siinä, kotiin piti lähteä. Oli oikein mukava tavata vanhoja tuttuja vuosien takaa ja tutustua aivan uusiin ihmisiin.

Viikonlopun aikana ei tarvinnut tiskata ja siivota kertaakaan, aina joku vei tyhjät lautaset pöydästä pois. Kaiken lisäksi sain tanssahdella vaimoni kanssa pitkästä aikaa, useita vuosia olikin jo ehtinyt taito rapistua. Pienen alkujäykkyyden jälkeen lähti humpat ja valssit sujumaan ja hiki irtosi hiihtelijän otsalta. Samalla reissulla tulikin sitten juhlistettua valmiiksi hääpäiväämme, joka on tulevalla viikolla. Hyviä vuosia on ollut ja sain vielä lupauksen vaimoltani jatkosta, olen kuulemma alkanut oppia sisäsiistiksi. Täytyy tunnustaa, että vaimoni silmät olivat todella kauniit kynttilän valossa. Tarkistin ja ovat kauniit vielä tänäänkin.

Tämä pieni uutinen sai minut miettimään, onko ihmisrotu todella sairas ja mitä me olemme valmiita tekemään ja kaikki kauneuden takia. Pitäisikö rasvaimuissa kävijöiden kysyä, minne heistä otettu rasva oikein laitetaan? Rasvakilon hinta on todella hyvä ja nyt näyttäisi olevan markkinoita todella lihaville ihmisille. Rasva imuista peritään sikamaisia hintoja ja tämän jutun perusteella kenenkään ei pidä antaa ilmaiseksi mitään itsestään. Verenluovutus on sitten toinen juttu ja sitä kannatan edelleenkin nykyisenkaltaisena. Ilmankos nuo klinikat rypevät rahassa, kun noin kallista rasvaa saadaan ihmistolloista aivan ilmaiseksi. Tämäkin herra voi antaa naisten lehtiin muutaman jutun vuoden vaihteessa, jotta nais parat alkavat laittaa itseään rantakuntoon ja rahaa tulvii professorin kassaan.

Huomenna on sitten tiedossa maakuntavaltuuston kokous ja päivästä tulee todella pitkä. Toivottavasti ajokeli tiestöllä paranisi hieman, nyt on todella loskainen keli

Avainsanat: kuusamontropiikki, hääpäivä, kynttilä, ihmisrotu, rasvaimu, rasvakilo, klinikat, rantakuntoon