225 Rubiinihäät

Lauantai 25.11.2017 klo 17:33 - yrjöpoeka

Suomessa kuten muuallakin on tapana asettaa nimet tietyille avioliiton tasavuosille. Itselläni on nyt edessä yksi tasaluku. Rubiinihäät nimitystä käytetään 40-avioliittovuoden jälkeen.

1977 marraskuun 26 päivä pastori Kauko Keränen vihki meidän avioliittomme. Huomenna on jälleen 26 päivä marraskuuta ja sunnuntai kuten oli silloinkin. Moni puhuu oikullisista sääilmiöistä nykyisin. Silloin oli aivan samankaltainen keli. Pakkasen jälkeen lauhtui ja rysäytti kunnolla lunta. Se jäi silloin mieleeni.

Tänään saamme viettää iltaa kahden. Silloinkin olimme kahden. Nyt on aika istahtaa ja kertoa vaimolleni sydämeni tunnot Anna-Mari Kaskisen kirjoittaman runon kautta.

RAKKAALLENI

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

– Anna-Mari Kaskinen –