Satunnaiset kuvat

Päiväunienaika

Uusimmat

Blogin arkisto

232 Hirvet ja turistit

Torstai 1.11.2018 klo 10:23 - yrjöpoeka

Suomalainen metsästys on kohtuullisen lyhyessä ajassa järjestäytynyt seurueiksi. Suurin seurueiden perustamisen aika oli 1960-luvun lopulla. Seurueet vuokrasivat yksityisten maita metsästysalueikseen. Pohjoisessa-Suomessa ovat kaikilla vielä käytössä metsävaltion maat. Puhumme ns. vapaanmetsästysoikeuden alueesta. Käytännössä meillä on rajattomasti tilaa metsästykselle. Seurueiden tärkein tehtävä oli perustamisvaiheessa ja vielä tänäänkin saada riittävän suuria yhtenäisiä alueita hirvenmetsästystä varten. 60-luvun lopulla oli hirviä vielä niukasti. Kainuussa ja muualla pohjoisessa hakattiin 1970 ja 1980 luvulla todella paljon suuria alueita aukeiksi. Niille kasvaneet taimikot ja vesakot antoivat hirville paremmin ruokaa. Samaan aikaan metsästäjät oppivat valikoimaan saaliinsa. Sen ansiosta hirvikanta räjähti ja niitä oli välillä niin runsaasti, etteivät hirvimiehet pystyneet talven aikana syömään kaikkea saalista.

Hirviseurueet ovat omineet itselleen niin täydellisesti metsästysoikeuden, etteivät he ole valmiita jakamaan sitä muiden kanssa. Tänään puhutaan paljon matkailusta ja siitä saatavista tulovirroista. Ulkomaisilla metsästäjillä on vaikeus päästä mukaan jahtiin, kun seurueet eivät heitä ota. Ei siitäkään huolimatta, että tulijat maksavat runsailla euroilla tulonsa ja ampumisensa. Lihat jäisivät seurueille ja metsästäjä saisi trofeen. Yleensä pelkkä pää. Paljon puhutaan kielitaidottomuudesta, mutta oma arvioni on se, etteivät ukkoontuneet seurueet halua mitään muutosta. He kuvittelevat maailman pysähtyneen menneeseen aikaan. Siksi olen pohtinut seuraavanlaista muutosta valtionmaiden osalta. Kainuu ja muu Pohjois-Suomi pitää vapaan metsästysoikeuden aluetta ikiaikaisena ja siksi he tulevat älähtämään tästä.

Metsähallituksen eri organisaatiot ovat mukana erilaisissa matkailuvirityksissä. Pohjoisen Suomen alueelle tulisi valtion maille antaa osa hirviluvista matkailukäyttöön ulkolaisille metsästäjille. Eri matkailuyritykset voisivat hakea näitä lupia ja markkinoida niitä ulkomaille. Tämä toiminta työllistäisi runsaasti eri toimijoita. Tarvitaan kielitaitoisia oppaita. Tarvitaan kouluttajia suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja käytäntöihin. Tarvitaan ruokapalveluja ja majoitusta. Nyt muutamilla seurueilla käy yksittäisiä metsästäjiä ja saadut tulot jäävät metsästysseurojen käyttöön. Niillä rakennetaan lahtivajoja ja oletetaan kaiken säilyvän iänkaikkiseen heidän oikeutenaan. Uudenlaisella ajattelulla eurot kiertäisivät aluetaloudessa ja toisivat lisäarvoa eri yrityksille. Matkailijoiden kaatamien hirvien lihat tulisi saada kauppojen myyntitiskeille. Paljon on puhuttu siitä, että hirvien lihaa tulisi saada myyntiin asti. Tämä olisi yksi keino. Minun mielestäni matkailumetsästyksen saalis ei olis keneltäkään pois. Päin vastoin uskon siihen, että matkailuyritysten kasvu ja uudet työpaikat kompensoisivat tätä. Euroopassa ja maailmalla on tilausta metsästysmatkailulle ja meillä on tilaa.

Esittämäni ajatus ei kumoaisi vapaata metsästysoikeutta. Haluan avointa ja kiihkotonta yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Ikääntyessäni olen huomannut kuinka vahvan lihan tarve vähenee. Olen keskustellut ikäisteni ja vanhempien miesten kanssa siitä, onko ikä tuonut muutoksia ruokavalioon. Jokaisella on samankaltainen kokemus ja he kertovat yhtäpitävästi joutuneensa vähentämään lihan käyttöä. Vain silloin raskas liharuoka käy, kun ruumiillinen rasitus on riittävän suuri ja pitkäaikainen. Usea on kertonut siitä, kuinka vatsantoiminta parani liharuoan vähetessä ruokavaliossa. Allekirjoitan tämän itsekin, koska liharuoka ei sula enää suolistossa niin kuin nuorena. Kun olen muutaman kerran ottanut esille hirvenlihan, ovat useimmat sanoneet, etteivät he enää oikein pysty sitä käyttämään. Useimmissa metsästysseuroissa tilanne on se, että ikäiseni (65) on nuorinta joukossa. Seuroilla on vaikeuksia saada nuoria joukkoonsa ja siksi tämä esitykseni tulisi ottaa yhtenä osana mukaan keskusteluun hirvikantojen sääntelystä.

Hirvikanta on tätä päivää. Kannan sääntely ja ajattelu metsästysoikeudesta menneisyyssä.

Avainsanat: hirvenmetsästys, vapaanmetsästysoikeudenalueet, metsästysmatkailu, ruokavaliojaikääntyminen, ukkoutuvatmetsästysseurat

214 Hirvijahtia ja pettymistä

Lauantai 13.10.2018 klo 18:28 - yrjöpoeka

Tänään alkoi jokasyksyinen suururakka, hirvenmetsästys. Siinä sanamukaisesti miehet aseet käsissään jahtaavat metsien kruunupäitä. Pakastimiin on tehty tilaa syöttämällä ylivuotiset lihat koirille. Oranssinpunaiset jahtiveikot kerääntyvät tiestöjen varsille nuotioiden äärille paistamaan makkaraa ja juomaan kahvia. Mikäpä on ollessa sumuisen harmaassa ja leppeän lämpimässä loppusyksyn päivässä. Saadaan raitista ilmaa ja kännyköiden ruudulla seuraillaan kuinka koira ajaa hirvet metsämiesten syliin.

Iltapäivä lehti uutisoi päivän saatteeksi sitten näin. Hirvenmetsästys alkoi. Passimies sai luodin jalkaan. Hirvestä ei puhuttu mitään. Tärkeintä oli saada saalis, eli jalkaan haavoittunut passimies Pieksämäen sairaalaan. Totuus on kuitenkin se, että hirvenmetsästys on todella turvallista. Satatuhatta miestä aseineen useita viikkoja rymyämässä metsissä ja aitovierillä. Tuhansia riistalaukauksia ja vielä enemmän ammuttuja laukauksia harjoituksissa. Lehtien uutisointi on vain sellainen, että ei voi kuin nauraa. Näin kävi tämänkin uutisen kohdalla.

Ajoin tänään Kajaanin lentoasemalle hakemaan lastenlapset syyslomalle mummolaan. Mennessä näkyi runsaasti autoja tienvierustoilla ja siellä täällä autoissa istuvia passimiehiä. Nykytekniikan ansiosta voi seurata livenä kännykän näytöltä jahdin etenemistä. Koiramiehet tekevät varsinaisen työn koirineen. Autoilijat eivät juurikaan hidastaneet kulkuaan, ei vaikka yhdessä kohdin hirvikoira seurasi jälkeä tienvierustalla ilman turvaoranssia liiviä. Koirille se ei ole pakollinen, mutta näkyisi autoilijalla paremmin. Itselle koira on elävä varoitusmerkki lähellä olevasta hirvestä. Mikäli hirvi lähtee tienylitykseen se ei jarruttele, vaan hakee tiheämpää metsää. Satoja kiloja hirvenruhoa ei konepellillä juuri naurata.

Tänään oli myös erittäin vilkas autoliikenne koululaisten syysloman takia. Siksi jäin miettimään sitä, miksei missään valtatien varrella ole varoitusta alueella järjestetystä hirvijahdista. Kuitenkin jossakin metsäautotien varrella sellainen voi olla, vaikka siellä ei kulkisi tähän aikaan ketään. Valtatie 5:llä on suurimmilta osin 100/km/h nopeusrajoitus. Tuhansia autoja päivässä oli liikenne tänään ja vauhti sen mukainen, kiire lomanviettopaikkaan. Mikäli jahdit siirtyvät juuri syyslomaviikoille, olisi syytä eri turvallisuustahojen miettiä nopeusrajoituksia. Samoin seurueille velvollisuus merkitä varoituskolmioilla jahdin rajat.

Politiikkaa en ole unohtanut. Nykyinen ministeri, entinen ammatiyhdistysmies Lindström on unohtanut mitä varten ay-liike on olemassa. Ministerinä hänestä onkin tullut nyt oppimestari. Kaiken lisäksi täysin oikeiston ajamien asioiden vankkumaton puolustaja. Lindström on kääntänyt takkinsa niin lujasti, että pitää pienenä asiana työntekijän irtisanomisen helpottavaa lakia. Hallituskauden alussa ay-liike on joutui nielemään monenmoista ja nyt sille tuli loppu. Huutavassa työvoimapulassa aloitettin tällainen hanke. Kyllä järki on todella hukkunut työministeriltä. Uskoo kaiken paskan mitä lobbarit korvaan kuiskuttavat.

Lindström sanoo olevansa pettynyt ay-liikkeeseen. Ay-miehestä oikeiston käsikassara. Pettynyt olen tähän mieheen. Ketkuksi muuttui hän.

Avainsanat: hirvenmetsästys, hirvikoirat, seuruejahti, koululaistensyysloma, jarilindström, huutavatyövoimapula