Satunnaiset kuvat

Hartaushetki/kuva Teppo Turpeinen

Uusimmat

Blogin arkisto

034 Viimeinen sulkee hautausmaan portin

Maanantai 24.2.2020 klo 11:31 - yrjöpoeka

Oma asuinkuntani kokee juuri tänään historiallisen vahvaa murrosta. Se tapahtuu väestön vähenemisenä, väeston ikääntymisenä, syntyvyyden rajuna laskuna ja nuorten siirtymisenä heti koulun jälkeen etelään. Murros näkyy myös työpaikkojen poistumisena ja autioituneina näyteikkunoina. Tyhjenenviä kerrostaloja puretaan. Asuntojen hinnat ovat myös romahtaneet viimeisten vuosienaikana. Vuosikymmenten aikana sijoitetut rahat kiinteistöihin ovat muuttuneet pelkäksi ilmaksi. Perilliset jäivät näin osattomiksi. Tulevaisuus etelässä on tehtävä itse. Tyhjenneet asunnot ovat tänään rasite. Samoin kaikki kuntien rakentamat koulukiinteistöt.

Tyhjien kiinteistöjen purkaminen on tänään rasite myös kunnalle. Suuren koulukiinteistön purku kustannukset ovat satojatuhansia euroja. Vanhoissa kiinteistöissä on paljon rakentamisen aikana laillisia aineita, kuten asbestia. Tämä nostaa kustannuksia ja hidastaa myös loppujätteen käsittelyä. Kaikkien luulisi olevan tyytyväisiä, kun kunnat purkavat tyhjentyneet ja homeisiksi luokitellut koulut. Näin ei kuitenkaan ole. Jäljelle jääneet iäkkäät ihmiset eivät halua minkään muuttuvan maisemassa. Purkamisesta kuulleet aloittavat metelin ja vaativat niiden kunnostamista. Ihmiset todella luulevat rahan tulevan jostakin muusta kuin heidän veroistaan.

Vielä rankempaa on uskonnollisten yhteisöjen tyhjenevät seinät. Kotikunnassani sijaitsee useita kirkkoja syrjäkylillä ja niille löytyy puolustajia. Niiden olemassa olon puolesta kerätään nimilistoja ympäri maata. Kylillä asuvat viimeiset mummot eivät itse enää jaksa käydä kirkossa, eivätkä heistä kaikki ole siellä edes koskaan käyneet. Kirkkorakennukset tuntuvat olevan jotakin erityistä, mutta sen ylläpidosta ei olla valmiita maksamaan yhtään enempää. Olisi mielenkiintoista tutkia nimilistoilta, moniko nimensä listoille laittanut edes maksaa kirkollisveroa. Tämä aihe ei tunnu kiinnostavan ketään, mutta itse olen aina maksanut, enkä maksa sellaisesta, jota ei enää tarvita.

Jotta kaikki olisi kuten ennen, niin ihmisten ajatus maailma on muuttunut ja muuttumassa takaisin kivikaudelle. Ylävirrasta tulleen lastun tekijä on vihollinen ja siksi se on tuhottava. Näin se oli ennen, naapurien tuli olla kaukana. Viimeiset ihmiset ja perikunnat sulkevat yhteiskunnan varoilla tuettuja teitä puomeilla. Ja vankasti lukituilla. Vieraamman näköistä kavahdetaan ja siirrytään jalkakäytävän toiselle reunalle. Kauppojen auloissa seurataan kulkijoita ja ulkomaalaisen näköisten pelätään saavan enemmän ja loisivan heidän verorahoillaan.

Tälle epäluuloiselle muutoksia välttelevälle joukolle on löytynyt pelastaja. Perussuomalaiset. Vielä kymmenen vuotta sitten, nämä samat kavahtivat perussuomalaisten telttoja. Tänään he kuvittelevat kaiken palaavan entiseksi, kun he äänestävät persuja. On se uskottava, kun riittävän yksinkertaista asiaa toistaa riittävästi, niin yksinkertaiset ihmiset eivät lopulta enää muuta mahdollisuutta näe. Voivatko perussuomalaiset vielä kasvattaa kannatustaan?

Tällä kohden on juuri se muutos, mikä on jo arkea maakunnissa. Ihmiset loppuvat ja samalla loppuvat ne iänkaiken äänestäneet joukot. Valittu kansa siirtyy hautausmaille. Mitä se sitten todistaa?

Maaseudulla ei enää kuolleille löydy saattajia. Suvut ovat sammumassa.

Avainsanat: kunnatmurroksessa, ikääntyminen, syntyvyydenromahdus, suomussalmi, kainuu, myytävätkirkot

232 Hirvet ja turistit

Torstai 1.11.2018 klo 10:23 - yrjöpoeka

Suomalainen metsästys on kohtuullisen lyhyessä ajassa järjestäytynyt seurueiksi. Suurin seurueiden perustamisen aika oli 1960-luvun lopulla. Seurueet vuokrasivat yksityisten maita metsästysalueikseen. Pohjoisessa-Suomessa ovat kaikilla vielä käytössä metsävaltion maat. Puhumme ns. vapaanmetsästysoikeuden alueesta. Käytännössä meillä on rajattomasti tilaa metsästykselle. Seurueiden tärkein tehtävä oli perustamisvaiheessa ja vielä tänäänkin saada riittävän suuria yhtenäisiä alueita hirvenmetsästystä varten. 60-luvun lopulla oli hirviä vielä niukasti. Kainuussa ja muualla pohjoisessa hakattiin 1970 ja 1980 luvulla todella paljon suuria alueita aukeiksi. Niille kasvaneet taimikot ja vesakot antoivat hirville paremmin ruokaa. Samaan aikaan metsästäjät oppivat valikoimaan saaliinsa. Sen ansiosta hirvikanta räjähti ja niitä oli välillä niin runsaasti, etteivät hirvimiehet pystyneet talven aikana syömään kaikkea saalista.

Hirviseurueet ovat omineet itselleen niin täydellisesti metsästysoikeuden, etteivät he ole valmiita jakamaan sitä muiden kanssa. Tänään puhutaan paljon matkailusta ja siitä saatavista tulovirroista. Ulkomaisilla metsästäjillä on vaikeus päästä mukaan jahtiin, kun seurueet eivät heitä ota. Ei siitäkään huolimatta, että tulijat maksavat runsailla euroilla tulonsa ja ampumisensa. Lihat jäisivät seurueille ja metsästäjä saisi trofeen. Yleensä pelkkä pää. Paljon puhutaan kielitaidottomuudesta, mutta oma arvioni on se, etteivät ukkoontuneet seurueet halua mitään muutosta. He kuvittelevat maailman pysähtyneen menneeseen aikaan. Siksi olen pohtinut seuraavanlaista muutosta valtionmaiden osalta. Kainuu ja muu Pohjois-Suomi pitää vapaan metsästysoikeuden aluetta ikiaikaisena ja siksi he tulevat älähtämään tästä.

Metsähallituksen eri organisaatiot ovat mukana erilaisissa matkailuvirityksissä. Pohjoisen Suomen alueelle tulisi valtion maille antaa osa hirviluvista matkailukäyttöön ulkolaisille metsästäjille. Eri matkailuyritykset voisivat hakea näitä lupia ja markkinoida niitä ulkomaille. Tämä toiminta työllistäisi runsaasti eri toimijoita. Tarvitaan kielitaitoisia oppaita. Tarvitaan kouluttajia suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja käytäntöihin. Tarvitaan ruokapalveluja ja majoitusta. Nyt muutamilla seurueilla käy yksittäisiä metsästäjiä ja saadut tulot jäävät metsästysseurojen käyttöön. Niillä rakennetaan lahtivajoja ja oletetaan kaiken säilyvän iänkaikkiseen heidän oikeutenaan. Uudenlaisella ajattelulla eurot kiertäisivät aluetaloudessa ja toisivat lisäarvoa eri yrityksille. Matkailijoiden kaatamien hirvien lihat tulisi saada kauppojen myyntitiskeille. Paljon on puhuttu siitä, että hirvien lihaa tulisi saada myyntiin asti. Tämä olisi yksi keino. Minun mielestäni matkailumetsästyksen saalis ei olis keneltäkään pois. Päin vastoin uskon siihen, että matkailuyritysten kasvu ja uudet työpaikat kompensoisivat tätä. Euroopassa ja maailmalla on tilausta metsästysmatkailulle ja meillä on tilaa.

Esittämäni ajatus ei kumoaisi vapaata metsästysoikeutta. Haluan avointa ja kiihkotonta yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Ikääntyessäni olen huomannut kuinka vahvan lihan tarve vähenee. Olen keskustellut ikäisteni ja vanhempien miesten kanssa siitä, onko ikä tuonut muutoksia ruokavalioon. Jokaisella on samankaltainen kokemus ja he kertovat yhtäpitävästi joutuneensa vähentämään lihan käyttöä. Vain silloin raskas liharuoka käy, kun ruumiillinen rasitus on riittävän suuri ja pitkäaikainen. Usea on kertonut siitä, kuinka vatsantoiminta parani liharuoan vähetessä ruokavaliossa. Allekirjoitan tämän itsekin, koska liharuoka ei sula enää suolistossa niin kuin nuorena. Kun olen muutaman kerran ottanut esille hirvenlihan, ovat useimmat sanoneet, etteivät he enää oikein pysty sitä käyttämään. Useimmissa metsästysseuroissa tilanne on se, että ikäiseni (65) on nuorinta joukossa. Seuroilla on vaikeuksia saada nuoria joukkoonsa ja siksi tämä esitykseni tulisi ottaa yhtenä osana mukaan keskusteluun hirvikantojen sääntelystä.

Hirvikanta on tätä päivää. Kannan sääntely ja ajattelu metsästysoikeudesta menneisyyssä.

Avainsanat: hirvenmetsästys, vapaanmetsästysoikeudenalueet, metsästysmatkailu, ruokavaliojaikääntyminen, ukkoutuvatmetsästysseurat

028 Pakkasen jytkettä

Sunnuntai 21.2.2010 klo 16:30 - yrjöpoeka

Viime päivinä on ollut huonoja kelejä keuhkovaivaisen hengitellä ulkosalla. Ilma on todella kuivan tuntuista ja ainakin minulla on ollut nyt todellisia vaikeuksia hengitellä sitä. Perjantaina menin käymään kaupassa vaimoni kanssa ja siellä törmäsin toiseen hengitys ongelmaan, hajuvesi tulvaan. Joillakin naisilla on tarve lisätä normaalin tuoksun lisäksi aimo annos teollista tuoksua ja se ei nyt tunnu hyvältä. Vanhuus ei todellakaan tule yksin, vaan risaisten keuhkojen keralla.

Jos keuhkot ovat risaiset, on Kainuun vähäväkinen kansakin aika lopussa. Kymmenen vuotta sitten ei kaikki uskonut, kuinka nopeasti väkiluku lähtee laskuun. Suomussalmi on kymmenessä vuodessa menettänyt väkiluvustaan kolmetuhatta ja loppu väestö siirtyy tasaisessa tahdissa Härkökankaalle, Suomussalmen hautausmaalle. Erityisesti Kainuun pohjoisosissa on menossa väen väheneminen ja nyt on todella aika pohtia, onko joka kunnassa esimerkiksi kunnanjohtajia. Muita politiikkoja aihe ei oikein kiinnosta, on tavattoman tärkeätä olla kunnanvaltuutettu kunnassa, jolta on viety päätösvalta sosiaali- ja terveydenhuollon asioista pois. Kainuun hallintokokeilu päättyy 2012 vuoden lopussa ja nyt kunnat antavat lausuntoja tulevasta. Suomussalmikin kertoo antavansa lisää maakunnan hoidettavaksi, en tiedä mitä näillä valtuustoilla on sen jälkeen tekemistä?

Seurailen eri kirjoittajien juttuja ja on sanottava, että Octaviuksen viesti on joskus todella tyrmäävää. Viimeisin vuodatus sai minut hekottelemaan pitkään ja nytkin sitä lukiessa naurulle ei meinaa tulla loppua.

Urheilua on nyt mukava seurailla soutulaitteessa, siinä tulee samalla kuntoiltua itsekin. Eilen sain lumikenkäilyn päivällä onnistumaan, kun pakkanen laski auringon vaikutuksesta alle -20 asteen. Saisi se nyt hieman ilmasto jo lämmetä, että huonokeuhkoisempikin saisi ulkoilla. Mutta kuluu se aika hyvin näinkin, vaimon laittamien hyvien ruokien äärellä on miehen hyvä olla.

Tarkkasilmäiset lukijani huomasivat merkkipäivän olevan kohdalla, kiitokset kaikille onnittelijoille. Vuosirenkaat lisääntyvät ihan itsestään ja joka vuosirenkaasta löytyy osia hyvistä ihmissuhteista. Olen todella iloinen kaikista niistä ja toivon saavani niitä vielä lisää.

Avainsanat: krooninenkeuhkoastma, väestönikääntyminen, kainuunhallintokokeilu, octaviuksenajatuksia, kotikuntoilu, soutulaite, ilmastonlämpeneminen, ikääntyminen, merkkipäivä, ystävienmerkitys

180 Hiihtokausi avattu

Sunnuntai 25.10.2009 klo 19:20 - yrjöpoeka

Tänään kellojen siirron jälkeen olin valmis hiihtokauden avaamiseen. Ajelin ojittamattomalle suoalueelle ja lähdin kokeilemaan suksien luistoa. Keli oli todella mainio, kovan hangen päälle sateli alijäähtynyttä vettä ja lunta. Päivä oli hämärän tuntuinen ja sumua oli aika tavalla, mutta hiihto oli suoranaista nautiskelua. Tätä on saatava huomenna lisää ja viikolla ehdin käydä useana päivänä hiihtelemässä.

Hirviä oli liikenteessä paljon, koirat olivat ajelleet niitä aamun ja ne olivat todella levottomia. Hirvimiesten jälkiä näkyi ainoastaan tiealueilla, taitavat odotella hirvien juoksua suoraan pakastimeen? Ikääntyminen näkyy nyt myös metsästysseurojen väessä, hyvin vähän on todella nuoria enää mukana.

Käväisin Suomussalmen kehitysvammaisten syyskokouksessa päivän päätteeksi. Oli todella napakka kokous ja asiat sujahtivat hyvin päätökseen. Kokouksessa tuli puhetta hiihtämisestä ja Satu-Hanna ihmetteli missä minä oikein hiihdän, kun kuntataajaman alueella ei ole ollenkaan lunta. Liitän kuvan tämän päivän hiihtoretkeltä kirjoituksen loppuun.

Kotona odotti oma kotiparturi saksien kanssa ja pyhäpäivän päätteeksi sai liian pitkä tukkani kyytiä. Kyllä nyt ihmisen kelpaa lähteä niin ladulle, kuin kokouksiin.

lokakuu2009.jpg

Avainsanat: hiihtokausi, ikääntyminen, hiihtoretki,