Satunnaiset kuvat

Neidonkenkä

Uusimmat

Blogin arkisto

111 Näkökulmia tästä päivästä

Torstai 4.4.2019 klo 13:09 - yrjöpoeka

Edelliset sukupolvemme ovat rakentaneet suomalaisen hyvinvoinnin. Tämän me erimieltä olevat ihmiset hyväksymme ilman suurempia mutinoita. Jokainen syrjäalueilla asuva myöntää sen, että suomalainen tapa jakaa verotuksen avulla hyvinvointia ja koulutusta, on ollut hyvä ratkaisu. Jos tätä mallia ei olisi sotien jälkeen tehty, meidän maamme olisi tänään aivan erinäköinen. Syrjäalueet olisivat todella syrjäalueita ja koulutukseen pääseminen olisi etuoikeus vain hyvätuloisille. Tätä asiaa eivät enää muista kaikki, eivätkä edes halua.

Tämä nousi tänään esille sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa. Eräs maanomistaja, joka sai aikoinaan isiensä työntulokset perintönä, kertoi kiukkuaan mahdollisista verojen korotuksista. Isien ansiosta myös hän pääsi aikoinaan koulutukseen, kuten myös kaikki sisarukset. Hän kokee olevansa tänään hyväosainen ja omalla työllään omaisuutensa hankkinut. Nyt hän katsoo maksaneensa jo riittävästi veroja. Hän ei halua jatkaa sitä työtä mitä isät saivat aikaan. Hyvän tekemistä veroja maksamalla.Jotta myös tämän päivän heikoimmat saisivat mahdollisuuden tasavertaiseen koulutukseen.

Tähän on Suomi mennyt. Hyväosaiset eivät enää halua maksaa yhteiskunnan kuluja. He haluavat vain lisätä omaisuuttaan. He eivät omalta itsekkyydeltään pysty näkemään sitä, ettei köyhiltä ole mistä ottaa. Heiltä otetaan kyllä työpanos. Se käytetään yhteiskunnan hyväosaisten tulojen kasvattamiseen. Siksi hyväosaisten tulis maksaa ne verot, joita köyhät eivät pysty palkattoman työn takia maksamaan. ”Suomen arvoisia tekoja.”

Toinen näkökulma nousi esille Petteri Orpon aamuisesta puheesta. Hän on ollut kitsas sanomaan juuta ja jaata vanhustenhoidon tilanteesta. Vaatimukset korottaa hoitajien määrrää lailla 0,7 eivät saa häneltä sympatiaa. Hän näkee siinä ongelman. Suomessa on tämän vuosituhannen aikan menty mielestäni ojasta allikkoon sillä, että laitoshoitopaikat purettiin ja vanhukset hoidetaan entistä sairaampina kotonaan. Tämä on sitonut valtavan määrän hoitajia. Pitkien etäisyyksien Suomessa se on tietänyt kunnille vaikeuksia hoitaa vanhukset. Tällä on ollut vaikutus siihen, minkä verran on jäänyt varaa palkata hoitajia laitoksiin. Tämä on ollut poliittinen valinta ja siihen ovat syyllisiä kaikki puolueet. Yksityiset hoitolaitokset ovat oma lukunsa ja myös poliittinen valinta.

Nyt Petteri Orpo avasi ongelman. Hän pelkää, että vanhusten laitoshoitoon joudutaan siirtämään hoitajia kotihoidon piiristä. Tämä tietäisi samalla sitä, että ne kaikkein vaikeimmat kotona hoidettavat siirtyisivät auttamatta laitoksiin. Erityisesti kaikkein kauimpana asuvat. On tällä hetkellä jo täysin mahdoton tehtävä hoitaa vanhuksia satojen kilometrien päähän. Tämä Petteri Orpon avautuminen kertoo myös siitä, että kokoomus ei halua palata takaisin kuntien hallinnoimaan vanhusten hoitoon suurine laitoksineen. Mieluimmin hoidetaan kerran viikossa makuulla olevaa vanhusta kotiinsa. ”Luotamme Suomeen.”

Loppujen lopuksi kyseessä on on lyhyen ajan ongelma. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat pian finaalissa ja ongelma poistuu. Tästä johtuu juuri tänään käsillä oleva hoitajien puute. Kyseessä on välivaihde ja nyt hyväosaiset eivät haluaisi maksaa hyvän Suomen rakentajille. Heti kun puhutaan vanhusten hoidosta, aletaan puhua valtionvelasta.

Luotamme Suomeen”. ”Suomen arvoisia tekoja”. Näillä lauseilla rakennetaan tänään maatamme. Hyväosaisten Suomeksi.

Avainsanat: hyvinvointisuomenrakentajat, hyvinvointivaltio, ikääntyväsuomi, vanhustenhoitajienmäärä, puolueidensloganit

233 Menneitä muistellen

Torstai 1.11.2018 klo 11:22 - yrjöpoeka

Suomalsiset ovat kummallista kansaa. Me mielellämme kehumme itsellemme olevamme maailman paras ja onnellinen kansa. Sitä vahvistavat ulkomaiset tutkimukset maamme neitseellisyydestä. Joskus menneisyydessä on ollut tilanne, että kun metsästäjä on löytänyt virrassa ajelehtivan lastun, hän on kirves kourassa hyökännyt ajamaan tunkeilijan tiehensä. Tämä tapa ei ole meistä hävinnyt mihinkään. Otan muutamia esimerkkejä liittyen asumiseen.

Haluamme mielellämme asua punaisessa mökissä maalla. Toisaalta kaupunki ei saisi olla kaukana ja palveluiden olisi sijaittava aivan kotiovella. Kun lopulta olemme tehneet päätöksen siirtyä asumaan taajamaan, emme muutu miksikään. Tunnen useita kotikuntani ihmisiä jotka ovat muuttaneet asumaan kerrostaloihin. He ovat suojautuneet lokeroihinsa niin, ettei mikään saisi muuttua omassa ikkuna näkymässä. Taajamissa on tapana kunnallistekniikkaa hyödyntää niin, että rakennetaan tiiviisti. Voi sitä riemukasta meteliä kun takametsien miehet ja naiset saavat tietää uuden talon rakentamisesta. Heidän elämänsä täyttyy muutoksen vastustamisesta. Näitä kyliä ja taajamia on kaikkialla. Ihmiset kaikkialla Suomessa ovat samankaltaisia metsäläisiä.

Talouden kohentuessa suomalaisen valtaa kaipuu veden äärelle. Toiveikkaina he rakentavat kesämökin järven rannalle. Valmistumisen jälkeen he tekevät kaikkensa, ettei kukaan muu saisi rakentaa heidän lähelleen. Olen kunnalliselämässä nähnyt tämän raadollisuuden ja vimman, millä yritetään estää muiden rantarakentaminen. Uusien kaavojen tullessa esille tehdään kaikki mahdollinen, ettei yksikään uusi tontti tulisi oman tontin vierelle. Suomalainen on kekseliäs kuvittelemaan valmiiksi millaisia ongelmia voi tulla. Usein se ongelma todella myös tulee. Se ongelma on aina uuden rakentamisen vastustaja. Hyvin usein uusi rakentaja huomaa rakentaneensa väärään paikkaan. Naapuri ei tervehdi ja tekee kaikkensa, jotta uusi naapuri kokoaisi kimpsunsa ja kamppeensa. Olen muutaman kerran ihmetellyt sitä, miksei vastustaja yksinkertaisesti ostaisi uutta tonttia itselleen? Ikiaikainen rauha säilyisi.

Ehtymätön riidan aihe ovat yhteiset tiet mökeille. Voi sitä riemua kun on saatu pystytettyä puomi tielle. Jos ei puomia saada, siirrellään isoja kiviä tielle tai pahimmassa tapauksessa kaivetaan suuri oja poikki tien. Jokainen meistä on vuosien varrella törmännyt tällaiseen toimintaan. Tämä tapa on lisääntymässä ja se liittyy vahvasti ikääntymiseen. Emme siedä mitään muutosta. Kaiken lisäksi elämän aikana saatu sivistys ja toisten kunnioitus katoaa. Erityisen hyvin tämä näkyy ikääntyvissä kyläyhteisöissä. Aikaisempina vuosikymmeninä sopuisasti eri yhdistyksissä toimineet eivät enää sovikaan samoihin seuroihin. Ikääntymisen mukana aletaan muistella menneitä aikoja ja siellä sattuneita tapahtumia. Surullisinta on nähdä, kuinka muualla asuville omaisille siirtyvät nämä vanhusten väliset kaunat.

Näiltä vältyttäisiin sillä, että enemmistö kylien asukkaista olis nuorta väkeä. Nyt kylissä ovat enää vanhoja muistelevat ikäihmiset. Olen itsekin aloittanut vanhojen aikojen muistelun. Sitä teen sen vuoksi, että kirjoitan menneistä ajoista. Muistelen aikaa lapsuudesta tähän aikaan. Sitä en tiedä julkaistaanko juttua koskaan, vai jääkö se lasteni luettavaksi joskus. Jää nähtäväksi.

Sitä ennen ruodin tätä päivää.

Avainsanat: ikääntyväsuomi, dementia, pienipunainenmökki, suomiparasmaaasuajaelää

086 Ikääntynyt köyhäkansa viettää kulutusjuhlaa

Keskiviikko 11.4.2018 klo 14:24 - yrjöpoeka

Päivään ei taas mahdu kuin yksi uutinen ja sitä toistetaan jokaisessa mediassa. Tunnin välein kerrotaan, että on suomalaisten syy miksi elintaso on alhainen kehitysmaissa. En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa toimittajien vedätyksille. Sadoillatuhansilla suomalaisilla ei ole edes rahaa kuluttaa yhtään mitään. Ei ole ollut enää 1990 luvun alusta alkaen. Julkinen yleisradio oli aiemmin reporadio, nyt se lienee erilaisten viherjärjestöjen tiedoitusväline.

Suomi on kiihtyvällä tahdilla lopettanut omatoimisen lisääntymisen ja väestön keski-ikä nousee kokoajan. Tämä väestö on ostoksensa tehnyt ja elämme kohtuullisesti kituuttaen. Otan oman itseni esimerkiksi. Lopetettuani politiikassa touhuamisen, minun ei tarvi enää ostaa edes uusia paitoja. Siihen aikaan saatoin ostaa uuden paidan viiden (5) vuoden välein. Sama oli tilanne kaikkien vaatteiden osalta. Kokoni on säilynyt onneksi muuttumattomana ja se tuo selvää säästöä. Arkisissa työhommissa kotonani käytän yli 20-vuotta vanhoja vaatteita, koska ennen tehtiin kestäviä kamppeita.

Sama on syömisen kanssa. Ikääntyessä selviää paljon vähemmällä, koska kuluttaminen laskee. Tämän takia Suomi on ollut niinsanotusti kusessa, kun omakansa ei enää kuluta mitään ja muualla ei meidän tekemiämme tuotteita ole tarvittu. Nyt ovat markkinat hiukan liikahtaneet ja tavaroita tuotetaan vientiin. Taitaa olla kuitenkin niin, että Uudessakaupungissa on meidän paras vientituotteemme, saksalainen Mercedes. Talouden kohentuessa maailmalla tarvitaan sitten suomalaisia raaka-aineita, kuten malmit ja erityisesti puutavara.

Suomen pellot on metsitetty ja sen puolesta pitäisi luntoimmeisten jo olla hiljaa. Mutta ei sekään riitä. Liikenne pitäisi näiden hörhöjen toiveiden mukaisesti Suomessa lopettaa ja energiaa emme saisi enää kuluttaa. Noilla toiveilla voitaisiin sitten kaikki suomalaiset lopettaa. Mielestäni on kummallista, että maailman vihrein maa on WWFn mielestä suurin kuluttaja ja uhka kehitysmaille. Maailman väkiluku kasvaa muualla tavattomasti ja siksi tarvitaan kokoajan lisää viljelyskelpoista maata tuotantoon. WWFn Liisa Rohwederin mielestä meidän pitäisi siirtyä samanlaiseen ruokavalioon kuin Pohjois-Korea.

Valitettavasti sielläkin ihmiset valitsisivat lautaselleen vahvempaa ruokaa kuin ruoho, mutta maa on ajettu takapajulaksi. Jokainen voi valintansa mukaan syödä ruohoa, muttei sitä tarvitsisi toitottaa julkisesti ja syyllistää todella vihreätä kotimaatamme. Minä toivotan kaikki nämä kohkaajat muutaman vuoden terapialeirille Kim Jong Unin valtakuntaan. Sieltä palatessa voisi hampurilainen tulla mieleen ihan ensimmäiseksi, kunnon lihaisalla pihvillä varustettuna.

Vihreä ruoho on varattava maataloudelle.

Avainsanat: suomalaisetkuluttavatyliäyräiden, satojentuhansientyöttömienarmeijateivätkuluta, ikääntyväsuomi, peltojenmetsitys