Satunnaiset kuvat

Aamu Tenolla

Uusimmat

Blogin arkisto

017 Huoli tulevaisuudesta

Torstai 19.1.2017 klo 10:33 - yrjöpoeka

Tämä kysymys on heitetty viime päivinä usein minulle. Kysyjiä tuntuu huolettavan, kun he ovat saaneet tietää minun lopettaneen puolueen kannattamisen. Seuraava kysymys on ollut automaattisesti, mihin puolueeseen aion nyt lähteä? On hyvä näin ihmisen kannalta, että kanssakulkijat ovat huolestuneita minun jaksamisestani. Aamulla käydessäni paikallisessa arvauskeskuksessa kokeissa, sain välittömästi vierustoveriltani kysymyksen, miksei asiaa ole uutisoitu?

Tämä on mielenkiintoinen tulokulma aiheeseen ja on syytä avata asiaa. Tehdessäni päätöksen lähteä puolueesta, en sitä tehnyt hetken mielijohteesta. Se on useamman vuoden aikana kertynyt sellaiseksi taakaksi, ettei sitä kannata enää kuskata mukanaan. Liityttyäni aikoinaan puolueeseen, kaikilla tekijöillä oli nuorekas eteenpäin menevä mieli. Puolueen ohjelma sopi meille ja pikkuhiljaa saimme mukaamme suuren joukon Kajaanilaisia nuoria. Olimme silloin itsenäisesti ajattelevien ihmisten puolue.

Kiertäessäni Kainuuta ja Oulun vaalipiirin kenttiä, minulla oli aina mukana autontäysi nuoria aktiivisia toimijoita. Heillä oli myös intoa toimia uudessa liikkeessä. Se antoi lupauksia muutoksesta. Politiikan tekeminen oli meistä kaikista hauskaa. 2011 vaalien jälkeen aistin hyvin nopeasti muutoksen ja kerroin siitä ääneen tukiryhmälleni. Vuosikymmenet hiljaa levänneet vanhat SMP-osastot aktivoituivat. Muutamien vanhojen ja katkerien ihmisten muodostamat osastot saivat paikan, missä heidän äänensä sai vastakaikua.

Sen seurauksena kaikki ne, joilla oli muutoksen ja uudistuksen mieli siivottiin osastoissa ja piireissä ulos. Seuraavissa vaaleissa siivottiin ulos ehdokkuuksista ne, jotka olivat puolueen nostaneet jaloilleen. Vanhoilliset katkerat kaiken vastustajat, hakivat kokonaan uusia kasvoja toteuttamaan heidän haaveensa. Tämän seurauksena puolueessa nousi valtaan ”nuivat”. Tämän satoa puolue nyt niittää. Jokaviikko käräjäjillä on niitä kasvoja, joita katkeruus menneisyydestä nosti esille.

Nuorten aktiivien joukko hajosi heti vuoden 2011 jälkeen. Muutama vanhojen SMP-jälkeläisten siemen on jäänyt jatkamaan katkeruuden ja kaunan levittämistä. Ennen vuotta 2011 puolueessa oli maahanmuuttokriittisyyttä. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän päivän puheiden ja tekojen kanssa. Maahanmuuttokriittisyys on muuttunut vihaksi kaikkia erimieltä olevia kohtaan. Samoin kaikkia muualta tulleita kohtaan ja erityisesti uskonto on nostettu kummallisesti jalustalle.

Kaikkea vastustetaan, erityisesti kirkon tekemisiä. Yhtenä päivänä erotaan kirkosta, sen edustajien humaanien puheiden takia. Islam on tullut möröksi, joka vetää vertoja juutalaisten vainolle toisen maailmansodan aikana. Minä en ole voinut hyväksyä tällaista menoa. Kainuussa ja Suomussalmella on aina autettu niitä, joilla hätä on. Auttamisen yhteydessä on katsottu ihmistä, ei uskontokuntaa. Meillä on niitä maassaamme jo riittävästi ja islam-uskonto on kuulunut maahamme jo hyvin kauan. Tataarit olivat rintamalla sodan aikana. Ei uskonto ole ollut esteenä, kun maata on puolustettu.

Kaikille kysyjille yhteiseksi tiedoksi. En ole liittymässä mihinkään puolueisiin, vaikka kysyntää on ollutkin. En ole miettinyt tulevia kuntavaaleja mitenkään. Toimiminen luottamusmiehenä ei ole elinikuinen toimi. Olen sitä kyllä jo saanut mielestäni riittävästi. Olen oppinut elämässä sen, että tyhjiö aina täyttyy. Näin on aiemminkin käynyt ja uskon sen jatkuvan.

Onko tästä aiheesta uutisoinnin arvoiseksi? Muut saavat sen arvioida.

Avainsanat: puolueohjelmat, politiikan katkeroittamat, islam, suomentataarit

025 Kunnossa kaiken ikää

Sunnuntai 21.2.2016 klo 16:45 - yrjöpoeka

Aloitellessani blogin pitämistä, minulla oli yksi vakava harrastus. Se oli kuntoilu kotipaikkani metsissä. Kesäisin pyörä oli allani ja alueen metsäautotiet tulivat tutuiksi. Hiihtäminen oli se itselle mieluisin liikkumisen muoto. Jäätyäni eläkkeelle jätin samalla myös tauolle yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Keskityin kuntoiluun ja sitä sain tehdä talvet aivan yksin. Vain hiljaisuus seuranani.

Blogini päivitykset seurasivat myös liikettä. Ehkä joskus liikaakin. Elämänvaiheeni muuttui, kun muutimme syrjäkylältä kuntakeskukseen. Asuimme vaimoni kanssa kahden lasten lähdettyä maailmalle ja vaimollani oli oma yritys taajamassa. Pitkä välimatka, 60 kilometriä suuntaansa, kävi vaimolleni raskaaksi. Asuinpaikan muutos muutti myös omaa liikkumistani rajusti. Taajaman kadut kävivät hyvin pian tutuiksi.

Yhtäaikaa muuton kanssa elimistössäni tapahtui myös muutoksia. Olin usein huomannut, että kehoni ei enää toiminut kuten piti. Tutkimusten jälkeen minulle tuli kaksi todella hiljaista vuotta. Liikunta jäi minimiin ja lähinnä kävelyihin vaimoni kanssa. Viime talven aikaan lähdin liikkeelle uuden harrastuksen parissa. Taajamassamme on retkiluistelurata, joka talvisin avataan järvenrantaa myötäilevälle kevyen liikenteen väylälle.

Iceman.jpg
Tammikuussa oli pientä pakkasta

Luistelu omassa rauhassa omaan tahtiin sopi minulle. Talvi oli sääolosuhteiltaan todella vaikea ja rata oli usein lumen tukkima. Kaikesta huolimatta sain liikunnan tuoman hyvänolon tunteen takaisin. Myös elimistöni kesti rauhallisen kuntoilun. Tämän talven aikana olen saanut luistella huomattavasti paremmissa keleissä. Leuto talvi toi aluksi myös haittoja. Jäädyttäminen oli hankalaa ja ensimmäisen kerran pääsin luistelemaan jouluna.

Harrastuksilla on myös haittapuolensa. Olen huomannut tutkivani erilaisia sivustoja, joissa kaupataan uuden sukupolven retkiluistimia. Keveitä, hiilikuiturungolla. Näin se menee. Kunnon parantuessa myös välineiden kunto kiinnostaa entistä enemmän. Jokainen kuntoilija tunnistaa ilmiön. Perhokalastajana tiedän, ettei sitä viimeisintä välinettä ole vielä edes valmistettu.

Kuntoilua varten on myös polkupyöräni pystyssä harjoitusvastuksen päällä. Sitäkin pitää välillä polkaista ennen saunaan menoa. Hiki tulee lauteilla huomattavasti helpommin. Näillä eväillä kohti kevättä ja kesää.

Iceroad.jpg
Kieltomerkit eivät kosketa kävelijöitä ja koirankuljettajia. Valitettavasti.

Avainsanat: kunnossakaikenikää, sepelvaltimotauti, suomussalmenretkiluistelureitti

077 Pimeyden ytimessä

Keskiviikko 10.12.2014 klo 12:15 - yrjöpoeka

Juuri näinä päivinä voi tuohon otsikon sanomaan yhtyä itsekukin. Elämme vuoden pimeintä aikaa. Taivas on pysynyt jatkuvasti harmaana ja sateisena. Sisällä ei näe päivällä lukea, eikä tehdä tarkempaa työtä ilman valaistusta. Ulkona on sitkeästi pysynyt loskainen ja märkä keli. Kaiken lisäksi liukkautta on riittänyt. Pientä helpotusta on antanut kohtuullinen lumipeite.

Iän mukana heikentynyt hämäränäkö aiheuttaa oman vaivansa. Jatkuva silmien siristely aiheuttaa päänsärkyä. Vaiva ilmenee myös sisästiloissa, missä on huono valaistus. Istuin eilisen kokopäivän Suomussalmen kunnatalolla. Aaamupäivä ryhmäkokouksessa ja iltapäivällä valtuustosalissa 6 tuntia. Vanhojen valaisimien tuottama himmeä valo rasitti silmiä. Ilta oli sitten burana-aikaa. Jatkuva pimeys ei sinällään haittaa, mutta näkemisestä aiheutuva haitta rasittaa.

Keväällä tämä kyllä poistuu hohtavien hankien aikaan. Sitä odotellessa.

Lueskelin Arto Luukkaisen kirjoitusta ja siinä hän analysoi keskustan puheenjohtajan Sipilän puheita. Olen itsekin seurannut ja arvioinut, mistä johtuu keskustan suosion kasvu. Äänestäjien mieli on kääntynyt Sipilän esittämien vaihtoehtojen suuntaan. Vaikka ne olisivat epäselviä, äänestäjät uskovat näiden vaihtoehtojen olevan parempia kuin nyt toteutettu kokoomuksen johtama politiikka. Perussuomalaisten vaihtoehdot eivät ole yhtään huonompia. Media on nostanut ainoastaan keskustan vaihtoehdot esille ja ”kansa” uskoo sen olevan ainoa vaihtoehto.

Luukkaisen arvion mukaan mikäli kannatus toteutuu vaaleissa, joudumme niinsanotusti pimeyden ytimeen. Edellisen laman jäljet ovat vielä muistissa ja muistan sen itsekin oikein hyvin. Takaajana se realisoitui kohdalleni. Jokaisen laman aikana ja sen jälkeen, hyvin voiva kansanosa realisoi omaisuutta yhä harvempiin käsiin. Kaikkialla maailmassa. Näin tulee käymään tulevaisuudessakin. Työttömät ovat edellisestä pimeyden käynnistä jäljellä. Lisätyöttömiä syntyy ja ammattiyhdistystä kurmotetaan. Liikemiehenä tunnettu Sipilä ei varmaankaan tule harrastamaan hyväntekeväisyyttä. Keskustasta se on kaukana, puolue haluaa valtaa.

Sipilä on luvannut karsia julkista puolta. Luulen kyllä, että se haudataan vanhojen herrojen käskystä. Kuntarakenteisiin ei saa koskea, ne ovat keskustan vallan takaajia. Siellä sijaitsee pimeyden ydin. Ytimen kasvu on alkanut näkyä viimeisten galluppien jälkeen. Isäntien uho on jälleen noussut esiin.

Valitettavasti oma puolueeni näkyy kämmäävän mahdollisuutensa todella pahoin. Jytkyn tuoneet on aika tarkkaan siivottu ulos. Perusjärjestöt ovat siirtyneet enimmäkseen tulokkaiden käsiin. Tulokkaiden joilla on suuret luulot tulevaisuudesta. Kansanedustajiksi viime vaaleissa valitut ovat mukana. He olivat osa jytkyä. Valitettavasti se ei tule nyt riittämään. Pyrkyryydellä ja oman edun tavoittelulla on rikinkatkuiset ja lyhyet jäljet. Sellainen ajattelu, että siivotaan ulos sellaiset, jotka voisivat olla oman läpimenon esteenä, on tuhoisa. Vaikutukset näkyvät pian.

Kannatus ei kasva himmailemalla. Ei pilkkuja viilaamalla ja tuttavapiiriä kehumalla. Se kasvaa pitkällä ja sinnikkäällä työllä. Hyvällä ohjelmalla. Kansan parissa. Toreilla.

Pimeyden ydin tuodaan omien toimesta. Keskusta kiittää.

Avainsanat: darthvader, ikänäkö, sipilä, artoluukkainen