Satunnaiset kuvat

kesan loppu

Uusimmat

Blogin arkisto

063 Valtiota kupataan korruption avulla

Lauantai 10.3.2018 klo 11:51 - yrjöpoeka

Aloitan suurpedoista. Sana joka saa ihania väristyksiä aikaan ja meillä kaikilla on siitä mielipide. Tuomitseva mielipide siitäkin huolimatta, että olisimme nähneet vain puolikesyn eläintarhan asukin aneemisena kaltereiden takaa. Media on tuonut eteemme villin pedon, jolla on pelkkä raateleva tappaminen verissä. Erityisesti poronhoitoalueiden lehdissä on määräajoin raadeltujen porojen kuvia ja ohessa omistajien verta tihkuvia kommentteja. Paliskuntain yhdistyksen piäsnuatsikat teroittavat sapeleitaan ja vaativat lisää panoksia petojen hävittämiseen.

Erittäin kyynisenä kirjoittajana otan kohteekseni nyt sitten porot, koska toimittajat syövät paliskuntien lautasilta porokeittoa ja koparasoppaa. Palan painikkeeksi saunotaan ja otetaan kuppia. Mukana ovat aina myös alueen kansanedustajat. Toimintapäivästä ja -yöstä terhakoituneina toimittajat kaivavat kameransa esiin ja kuvaavat antaumuksella poronomistajien esittelemiä porojen raatokasoja. Toimittaja tuntee suuren väristyksen yrittäessään kuvata tunteitaan raadeltujen luukasojen äärellä. Parastaan laittaen maakuntien lehdet saavat loistavilla kuvilla varustetun katasrofin päättäjien aamupalapöytään.

Iltapäivälehdet ottavat lisää värikuvia ja suosio on taattu. Petohysterian vaivaannuttamat maakunnat pitävät petoseminaareja, joissa suojelijat saavat päätään pelätä. Suurin osa osallistujista ei ole koskaan nähnyt luonnossa suurpetoja eikä tule näkemäänkään. Siitä huolimatta heillä on varma mielipide. He läiskäisevät lehden esille ja esittelevät raadeltujen porojen kuvia. Yritä siinä vakuutella muuta. Yritä siinä esitellä erilaisia vaihtoehtoja porojen tappotantereelle. Ei onnistu. Ihmiset ovat petoja laumassa. Heillä on siinä hyvä esimerkki. Se esimerkki on susi.

Susi saalistaa laumassa ja kun ne saavat porotokan kynsiinsä tarkoitus on todella tappaa. Ne tappavat elämistä varten. Mitä useampi tappo kerralla, sitä helpompaa on tulevina päivinä laumalla. Ihminen saalistaa myös laumassa. Ihminen ei tapa enää elääkseen. Tappaminen on tänään elämyksien etsimistä. Erityisesti se on petojen vihaamista. Kaikki koukkunokkaiset liunnutkin ovat samassa kategoriassa. Pöllöjä myöten. Vain talitinttejä ruokitaan ja yritetään saada ne syömään ihmisen kädestä. Tintit eivät ole uhkana ihmiselle.

Ympyrä sulkeutuu kun palaamme poroihin ja ihmiseen. Ilman poroja ei olisi petovahinkoja. Poroja yritetään aivan väkisin pitää mahdollisimman etelässä, vaikka niitä ei siellä olisi koskaan luonnostaan oleillut. Tänä päivänä eteläisimmät poropaliskunnat ostavat suuren määrän nuoria poroja pohjoisesta. Siitä on tullut osalle pohjoisten paliskunnista erittäin tuottava elinkeino. Kasvattaa eteläisille poromiehille vasoja. Mihinkä ne vasat sitten joutuvat? Petojenko uhreiksi? Kyllä ja ei.

Pohjoisesta tuotu poro ei omaa paikallista opittua tapaa. Siksi sitä syötetään mahdollisimman lähellä suolattuja tiestöjä. Poro kaipaa suolaa ja niin se joutuu autojen yliajamiksi. Raadot roudataan yhteen ja samaan paikkaan jonnekin poromiesten suosimalle jäkäläkankaalle. Hyvin nopeasti pienpedot ja korpit raatelevat ruhot sen näköisiksi, että on aika kutsua paikalle toimittaja. Hyvän ruoan ja juoman jälkeen voipunut toimittaja tuntee vihaa petoja kohtaan. Toimittaja ei kuitenkaan tiedä sitä, että osaava ammattilainen on irroittanut kolaroidusta porosta isoimmat paistit jo toimittajan syötäväksi. Loput laitetaan turisteille myyntiin. Itse ei kukaan omistaja syö kolariporoa.

Pedoista pahin, ihminen rahastaa valtiolta. Myy petovihaa. Verta tihkuvat tarinat ja raatojen kuvat saavat meissä aikaan ihania väristyksiä. Omistajat ostavat uusia poroja jotta kierre jatkuisi. Tätä ihminen tekee elääkseen, koska siihen on annettu mahdollisuus. Sen mahdollisuuden antaja olet sinä. Suurpetojen ns. luontokuvaajat. Toimittajat ja kansanedustajat. Olette helposti vedätettävissä. Toisaalta syötte poronomistajien kupista. Onneksi meilä Suomessa ei ole korruptiota. Meillä on vain hyvin toimiva hyväveli järjestelmä.

Oikeasti en minä halua liikaa suojeltuja ja syötettyjä ihmisiä pelkäämättömiä susia pihapiiriini. Tänään niille syötetään koiraruokaa ja lohikalojen jätteitä. Nämä pullasudet on päästettävä taivaallisille porolaitumille. Oikeat sudet elävät erämaissa. Eivät ihmisten ruokittavina ja kuvattavina. Oikeat sudet saalistavat erämaissa ja syövät saalistamaansa villiruokaa. Se on niitten oikeata elämää.

ps. saiko toimittaja kuivalihaa ja paistia kotiinvietäväksi? Tuliko kasnsanedustajalle riittävästi... Tulkaahan toistekin saunomaan. Ilmoittakaa niin lämmitetään sauna ja kuvataan enemmän petojen tappamia poroja. Ja sitten on koparasoppaa taas tarjolla. Kotiinviemisistä puhumattakaan. Pidetään toisistamme huolta. Jookos...

Avainsanat: suomensuurpedot, koiranruokaapedoilleluontokuvauskohteissa, paliskuntainyhdistys, suomalainenpetoviha, suomalainenhyvävelijärjestelmä, koparakeitto, kolariporonlihaamyytävänä, pidetääntoisistammehuolta

100 Mielenrauhaa

Sunnuntai 7.5.2017 klo 14:32 - yrjöpoeka

Siitä tiedämme kevään alkaneen, kun lehtien palstoilla alkaa keskustelu koiranjätöksistä. Puolesta ja vastaan keskustelu velloo muutaman viikon ja katoaa sitten alkaakseen seuraavana keväänä muuttolintujen mukana. Sitä olen kummastellut tässä jonkin aikaa, että lopettavatko koirat jätösten jakamisen kesän alettua?

Itselläni on melkein aina ollut koira perheessä ja niin on nytkin. Olimme reilun puolivuotta ilman ja pohdimme aina välillä vaimoni kanssa uuden hankkimista. Sosiaalinen media yllätti ja sain sieltä vinkin, että aikuinen koira etsii uutta kotia. Koska kyseessä oli sellainen rotu, (parson russell) jota olen aina ihastellut, otin yhteyttä omistajaan. Sen seurauksena kotonani asustaa erittäin ihastuttava pieni voimanpesä. Sen lempipaikka on nukkua sylissäni, Sitä se tekee antaumuksella.

Kevääseen kuuluu myös taivastelu siitä, onko kevät myöhässä. Siitä se jatkuu luontevasti ihmettelyyn ilmaston muutoksesta. Ihmisen muisti on jokatapauksessa niin lyhyt, ettei se tahdo muistaa edellisen vuoden kevättä. Kylmä ja kolea keli on nyt jatkunut todella pitkään ja se on antanut ihmisille kestopuheenaiheen. Kaikesta koleudesta huolimatta itse suhtaudun kevään tuloon kuten ennenkin. Lumet ovat todennäköisesti vähissä yleensä kesäkuun alussa.

Sitä olen kummastellut nyt viikonlopuksi, että mihin suomalainen YLE on oikein menossa. Eilisen illan uutislähetys pidettiin Ranskasta pitäen. YLEn toiminta on ajoittain todella kummallista. Nyt tohotetaan Ranskan vaaleista, aiemmin USAn vaaleista. Molemmissa vaaleissa on kyse näiden valtioiden päämiesten valinnoista. Suomalainen YLE pitää niitä niin merkityksellisinä, että unohtaa kaiken muun. Kansalaisille uskotellaan näiden vaalien olevan meille suomalaisille erittäin tärkeät.

Itse en näe niillä olevan meidän kannaltamme mitään erikoista merkitystä. Johtaja valitaan määräajaksi, mutta valtiokoneistot ja muut rakenteen toimivat kuten ennenkin. Rahoitusmaailma seuraa omia trendejään ja markkinat elävät omaa elämäänsä. Tuleva ilta on täynnä erilaisia dosentteja tai merkityksettömiä kirjailija persoonia, kuten eilenkin. Siinä tollistellaan ja puhutaan muka jotakin merkityksellistä. Suomalainen YLE on taas menossa samaan lankaan, kuin USAn vaaleissa. YLEllä on oma ehdokas (Marcon) ja hänen puolestaan meidän rahoillamme elävä laitos pitää mekkalaa yllä.

Mikäli käy kuten Trumpin valinnan jälkeen, krapula on taas sanoinkuvaamaton. YLE on maalaillut ruton ja koleran tulevan, mikäli vastaehdokas voittaisi. YLE on todellakin saatava tolkkuihinsa ja uutisoimaan maailaman menoa puolueettomasti. Tämän päivän maailmassa ihmiset saavat tietoa myös muualta ja sen takia tämä vedätys näyttää todella omituiselta. Alan pian olla sitä mieltä, että YLE on ajettava alas. Yksityiset toimijat tuottavat jo nykyisin huomattavasti oikeampaa ja uskottavampaa uutisointia. Pakko on ollut muuttaa omaa mielipidettään kansallisesta uutistoimituksesta.

Koiranpaskaa ja YLEn uutisointia. Nyt on jankutettava itselle mantraa, jonka omin kauhutoimittaja Ruben Stilleriltä.

Mielenrauhaa. Mielenrauhaa. Mielenrauhaa.

Avainsanat: koiranpaska, parsonrussell, myöhäinenkevät, ranskanpresidentinvaalit, marinenlepen, emmanuelmacron, mielenrauhaa

095 Uskollisuus

Perjantai 28.4.2017 klo 8:13 - yrjöpoeka

Kaukaisessa menneisyydessä työssäni rajavartiolaitoksessa sain mahdollisuuden kouluttaa saksanpaimenkoiria laitoksen tarpeita varten. Koiran pentu tuli ohjaajalle 8-viikkoisena. Siitä alkoi tiivis yhteiselo ja pennun sitouttaminen ohjaajaan ja myös perheeseeni. Pennun pitäminen mukana kaikessa arjen toiminnoissa sitoutti koiran ja ohjaajan yhteen. Tiiviin yhteiselon palkintona sain useita kertoja maailman uskollisimman työkaverin.

Hyvinä ja huonoina aikoina koira oli aina uskollisin kaveri. Uskollisuus ulottui myös perheeseeni ja lapsiini. Pienten lasten parissa kasvaessaan jokaisesta työkoirastani tuli se uskollinen kumppani, joka ei pettänyt koskaan. Itselläni on nyt menossa uusi sitouttamisvaihde aikuisen koiran parissa. Sain yllättäen tällaisen mahdollisuuden ja rotu on mieleinen. Pieni Parson-Russell terrieri on nyt nukkunut useita päiväunia kainalossani ja aina kun istahdan, se hyppää syliini rapsuteltavaksi ja ottaa samalla unoset.

Aiemmin en ole kokeillut kuinka leimautuminen tapahtuu aikuisella koiralla, mutta nyt on uskottava, että aivan samoin se tapahtuu. Varasin itselleni reilun viikon yhteistä aikaa totutella toisiimme. Tätä kirjoittaessani hän nukkuu jalkojeni juuressa ja valvoo kirjoittamistani. Käytän ”hän” muotoa, koska tuntuu siltä kuin hän lukisi ajatuksiani silmiini tuijottaessaan. Ulkoisesti hän on todella rauhallinen ja osaa kaiken tarvittavan. Jokainen päivä saan itse uutta oppia enemmän kuin pystyn itse takaisin antamaan.

Olen miettinyt viime aikoina sitä mitä uskollisuus merkitsee. Ihmisten välillä siitä on tullut katoavaa perinnettä. Jokainen pyrkii saavuttamaan onnen vain itselleen, ei muille. Koiran kanssa touhutessa on selvää, että koira ei mieti omaa itseään, vaan antaa uskollisuutensa muiden käyttöön. Kokemukseni kaikkien koirieni parista antaa mahdollisuuden sanoa, että se uskollisuus pitää läpi koko elämän. Nämä kaksi ensimmäistä päivää ovat nostaneet sen jälleen näkyvästi esille. Uskollisuuden omalle laumalle.

Tässä olisi meille ihmisille opiksi otettavaa. Omat kokemukseni erityisesti nyt 2000-luvulta, eri ihmislaumoista, ovat surullista muisteltavaa. Niitä aikoja muistellessa kaduttaa, että olen lähtenyt mukaan laumoihin, joissa uskollisuus on ollut lähinnä kirosana. Koiratermejä käyttääkseni, jokaista mahdollista vastaantulijaa käytettiin kusitolppana. Tämä ilmiö on laajentunut meillä Suomessa koskemaan kaikkia. Mikään muu ei merkitse enää mitään, vain oma etu. Laumauskollisuus on katoava luonnonvara.

Onneksi sain mahdollisuuden kokea oikeaa uskollisuutta Kippo-koiran kautta. Se palauttaa mieleeni paremmin sen, että mikä meiltä ihmisparoilta on katoamassa. Uskollisia kavereita on vielä, mutta ne ovat erittäin harvinaisia. Niistä on pidettävä kiinni ja sitä uskollisuutta on vaalittava. On kysyttävä aina itseltään, mitä olen tehnyt uskollisuuden eteen. Tärkein kysymys kohdattaessa on aivan sama, minkä esitän Kipolle aamuisin. Miten sinulla on mennyt? Nukuitko hyvin? Lähdetäänkö yhdessä käymään ulkona?

Itse aion soittaa parhaimmalle ystävälleni heti tämän päivityksen jälkeen. Esitän nuo kysymykset ja kuuntelen vastaukset.

Tästä on tulossa hyvä päivä. Uskollisuuden ja luottamuksen päivä.

Avainsanat: saksanpaimenkoirankouluttaja, leimautuminenohjaajaan, parsonrussellterrieri, luottamus

176 Ettäs tiijät

Torstai 8.12.2016 klo 17:44 - yrjöpoeka

Tämän lauseen sanoja lisäsi siihen sellaisia minuun liittyviä määreitä, etten sitä ilkeä edes julki kirjoittaa. Tuohtumus ei ollut vähäinen hänellä. Tulin palautteesta siihen tulokseen, ettei minun pitäisi puuttua metsähallituksen toimiin. Päättäjänä olen asiasta eri mieltä. Muutoin olen saanut enemmän positiivisia ja kyseleviä puheluita eilisistä kirjoituksistani. Palautetta sain kirjallisena myös metsähallituksen suunnalta. Se on mielestäni hyvä asia.

Pahoittelut tapahtuneesta eivät poista sitä, että minä kunnan päättäjänä tunsin eilen sähköpostin ja kuvat saadessani itseni harvinaisen typeräksi. Typeräksi sen takia, että uskoin kansallispuistohankkeen olevan niin tärkeän, ettei sitä vaaranneta ennen avajaisia millään tavalla. Etenkään hakkuiden muodossa näkyvillä alueilla. Päätäjänä oleminen tilanteessa, jossa alueilla hakataan ja toimitaan ja että saamme tapahtuneesta tiedon jälkikäteen.

Jos se tuntui typerältä ja tyhmistävältä, sai se aikaan myös toimintaa koneeni kirjoitusosiossa. Voin sanoa, että savua tuli korvista ja teksti oli välillä erittäin sapekasta. Sen verran olo kirjoittaessa rauhoittui, että sain tekstin korjattua asiallisempaan muotoon. Toivottavasti nyt kuitenkin päästäisiin siihen tilanteeseen, ettei hakkuutöitä kansallispuiston välittömässä läheisyydessä avattaisi. Järvinäkymiä kuvataan eniten ja ei näytä kuvissa hyvältä rantaan saakka hakatut metsät. Turisti voi syystä kysyä, mikä kansallispuisto tämä Hossa oikein on? Kyllä matkailija haluaa kuviinsa luonnontilaista maisemaa.

Naamakirjaa lukiessa yksi asia on eroittunut joukosta. Iranin suurlähettiläs ei ollut kätellyt rouva Jenni Haukiota. Se oli ollut vastaanoton kauhein tilanne. Yksi ja sama mielipide useiden samanmielisten kirjoittamana kertoi selvää sanomaa, että maassa maan tavalla. Kun Jenni kerran piti huivia Iranissa käydessään, pitäisi Iranilaisten ymmärtää täällä kättelyn tärkeys. Ohjeena oli presidentille, ettei Iranista pidä kutsua seuraaviin pippaloihin ketään. Suuri oli suru ja parku sen mukainen. Niin minä mieleni pahoitin, voisi siteerata.

Kaikenkaikkiaan voisi sanoa naamakirjan perusteella, että meno jatkuu normaalina. Valitetaan tämä ensimmäisen vuosisadan viimeinen vuosi ihan kunnolla. Linnan juhlien pukeutumisten osalta kaikki oli mennyt väärin. Naisten rintoja on ihmetelty aivan koko Suomen voimin. Yhden ministerin rouvan rintoja eritoten. Ihan oikeat muotiasiantuntijatkin ovat sanoneet, että ei sitä noin saisi tehdä. Heidän mielestään rouvan kanssa on vaikea puhua, koska katse siirtyy väkisin rintoihin.

Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa. Minäkin katselen mielelläni rintoja ja linnan juhlissa edes yksi yritti näyttää rintojaan kunnolla. Eikö se ole meille miehille ihan hyväksi? Muotiasiantuntijoita (miehiä) en kyllä itse oikein miehinä pidä. Minusta he ovat hieman outoja. Kiinnostuneita naisten vaatteista? Ilmanko rinnat ovat heille outo asia.

Tästä tämä lähtee. Iranin suurlähettiläs boikottiin. Rinnat kuntoon.

Hmm... Kuulostaa aivan keskustan vaalilauseelta.

Avainsanat: hossankansallispuisto, maisemaluonnontilassa, jennihaukio, iraninsuurlähettiläs

137 Mikään ei kelpaa

Torstai 27.10.2016 klo 13:55 - yrjöpoeka

Viimeisen vuoden aikana vähälukuinen (älystä en sano sanaakaan) joukko on mekastanut ja huutanut kadunvierillä sanomaansa. Heidän viestinsä on ollut: maassa maan tavalla. Sitä on toistettu suu vaahdossa. Perussuomalainen puolue toi sanan esille vuosia sitten. Nyt sitä käyttävät eniten äärijärjestöjen edustajat. Kaiken maailman tynkkyset ovat kertoneet, kuinka he valkoisina suomalaisina ottvat huomioon muiden maiden tavat siellä vieraillessaan.

Nyt alkoi sitten parku presidenttimme puolison esiintymisestä Iranissa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on vierailulla Iranissa ja vaimo on mukana. Rouva Jenni Haukio toimii kuten on tapana, maassa maan tavalla. Iran on erittäin uskonnollinen maa ja se on kaikkien tiedossa. Uskontona on Islam ja sen opetuksiin kuuluu, että naisten on aina peitettävä päänsä. Tätä maan tapaa rouva Haukio kunnioitti laittamalla huivin päähänsä. Kuvan mukaan se sopi hänelle täydellisesti.

Vielä 50- ja 60-luvulla maaseudun naisilla oli aina huivi päässä aamusta iltaan. Ei silloin kukaan räkänokka huudellut, ettei huivia saa pitää. Huivi oli yhtä olennainen osa vaatetusta, kuin miesten lakit ja lätsät. Vanhempien naisten huivi oli yleensä tiukasti leuan alta solmittu. Vielä tänäkin päivänä tapa on olemassa vanhoillislestadiolaisissa yhteisöissä. Ei sielläkään kukaan huutele huivi kieltoa. Huivi on osa arkea.

Tämän päivän kaikkitietävät ikuiset opiskelijat ja tyhjäntoimittajat luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Heidän pitäisi lukea hieman enemmän myös oman maan historiaa ja tapoja. Nyt he lukevat vain arabimaiden tavoista kertovia juttuja MV-lehdestä. Se on heidän raamattunsa. Heidän oppi isänsä on Suomessa etsintäkuulutettu monenlaisista rötöksistä. Mutta se ei tunnu opetuslapsia haittaavan.

On todella kummallista, että kun joku toimii heidän opettamallaan tavalla, se ei kelpaa? Heidän mielestään ilmeisesti kaikkien muiden on oltava kuten he haluavat. Valitettavasti heiudän joukkonsa on niin vähäväkinen ja eripurainen, ettei heidän toimistaan ole haittaa. Hieman tietysti tuo mesominen kaduilla risoo. Annettakoon heidän posmittaa. Ulkoilu on aina hyväksi.

Talvi on tulossa ja heidän on muistettava pukeutua lämpimästi. Tynkkysmäisissä pillihousuissa ja liian lyhyillä lahkeilla saavat vielä virtsatie vaivoja vanhemmiten. Onneksi heillä on pellenaamareita, jotteivat posket pakkasessa punerru. Tämäkin tapa on kummallinen, koska se ei ole suomalainen tapa. Halloween on aitoamerikkalainen tapa. Ei siis suomalainen.

Mutta kun mikään ei kelpaa, eikä käy. Heillä on omat Big Brother-tavat. Joillakin jopa paskat housuissa.

Avainsanat: maassamaantavalla, jennihaukio, iran, tasavallanpresidentinvierailu

063 Sotkuinen sukupolvi

Tiistai 3.5.2016 klo 9:33 - yrjöpoeka

Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla Vappuna loisti äly poissaolollaan. Vapun aikana sinne oli osallistava ”älymystö” suorittanut suoran toiminnan iskun sotkemalla hautakiviä ja muistomerkkejä punaisella maalilla. Ilmeisesti teolla on yritetty sanoa jotakin, mutta paikka oli sanomalle aivan väärä. Itse en voi ymmärtää sellaista, että muistomerkit ja hautakivet otetaan mielensäpahoittamisen kohteeksi. Siihen tarkoitukseen jokainen voisi varata oman asuintalonsa seinät. Siten sanoma tulisi tunnetuksi ja jokainen näkisi missä ääliö asuu.

Kaupunki alueilla on jatkuvasti näkymässä into sotkea maalilla jokainen paljas pinta. Sitä sanotaan myös graffititaiteeksi. Kaupat pursuavat värikkäitä ja erittäin helppokäyttöisiä spraymaali purkkeja. Osa näistä taiteilijoista ilmeisesti pitää itseään oikeina taiteilijoina ja että heillä on sen vuoksi vapaus ilmaista itseään. Joissakin tapauksissa tyhjä harmaa seinä on kieltämättä parempi näky silmille hieman väriä pinnassa. Valitettavasti suurin osa on pelkkää sotkua. Kunnille ja kaupungeille se aiheuttaa menoja paikkojen puhdistamisen takia.

Osallistavaa mielensäpahoittamista olen saanut seurata uutisvirrassa, kun Fenno-voiman rakennustyömaan välittömässä läheisyydessä ovat leiriään pitäneet maailmanpelastajat. Takkutukkaiset ikuiset opiskelijat, jotka eivät halua tehdä normaaleja ihmisten töitä. Heille tärkeää on näkyä sanomansa kanssa television uutisissa. Sanoma on se, että vastustetaan kaikkea sähkön tuottamista. Nämä vekkulit eivät ole ymmärtäneet, että omaa sanomaansa he eivät saisi esille ilman sähkön olemassaoloa.

Väkivaltaisten mellakoiden jälkeen poliisi pakotti pitkäaikaiset leiriytyjät paikalta pois. Pitkän leiriytymisen sotkut ovat jääneet jäljelle. Sosiaalisessa mediassa takkutukat perustelevat paikan sotkuisuutta sillä, että poliisi ajoi heidät pois. Sympatiaa kansalaisilta saadakseen, he voisivat käydä siivoamassa jälkensä rauhanomaisesti. Sitä lienee turha vaatia, koska he ovat lapsesta saakka tottuneet siihen, että kyllä vanhemmat huolehtivat. Näiden takkutukkien tärkein tehtävä on olla osa osallistavaa nuorisoa. +35 v.

Kevät tuo sotkuisuuden meidän jokaisen nähtäväksi. Mäyräkoiran nahkoja lojuu jokaisen viikonlopun jälkeen katujen varsilla. Tyhjiä tölkkejä ja pulloja heitellään joka paikkaan. Paperijätettä on kaikkialla, muovista puhumattakaan. Sotkuisuus ei pysähdy siihen. Jätteen keräilypaikoilla sotkut vain pahenevat. Juuri eilen lehtiä viedessäni paperin keräyssäiliöön, näin sinne työnnetyn kaikkea muuta. Peltipurkkeja ja lasipulloja lastenvaipoilla ryyditettynä. Tämä sotku kertoi paikalla käyneen nuoren vanhemman. Lukutaito oli jäänyt vajavaiseksi.

Ihmisten ymmärrys sen suhteen, mitä voi tehdä on jäämässä vajavaiseksi. Kuvitellaan kaiken olevan vain itseä varten ja että säännöt ovat niitä toisia varten. Keväällä puhutaan paljon koiran paskoista. Kuvitelkaa tilanne, että olette siivonneet putipuhtaaksi oman tonttinne ja myös tontin kadunvierustat. Yhtenä kauniina hetkenä juuri siihen oman tontin veräjän viereen puhtaalle nurmikolle ilmestyy taluttimen kanssa hevosen kokoinen koira. Murjaisee siihen sangollisen höyryävää paskaa.

Ei puhettakaan, että paska poistuisi siitä. Hihnan toisessa päässä oleva kylläkin.

Kolme pointtia. Osallistava, takkutukka, koiranpaska.

Avainsanat: osallistavanuoriso, takkutukatmellakoivat, keväisetkoiranpaskat

063 Missä mennään Kainuun-sote

Sunnuntai 9.11.2014 klo 20:46

Isänpäivänä olo on aina joutilas ja vatsa täynnä kaikenlaista pöperöä. Sopivasti ulkoilua päivän mittaan, jotta ruoka maittaa. Aamusella ensiksi kahvia ja kakkua. Lastenlasten iloisia ääniä ja siinä itse kaiken keskipisteenä. Lasten iloa kakusta ja muista herkuista on mukava seurata. Iltapuolella olo oli niin joutilas, että päätin tutkailla jotakin tilastoja. Ja mitä silmieni eteen pullahtikaan?

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos tuottaa tilastoja nimensä mukaisista aiheista. Niinpä silmieni eteen putkahti mielenkiintoisia tilastoja. Otin tutkimukseni kohteeksi terveyden- ja vanhusten huollon tarvevakioidut menot sairaanhoitopiireittäin. Mielenkiintoni heräsi, kun vertasin tilastoa vuodelta 2009 samasta aiheesta ja vertasin sitä seuraavaan vuoden 2012 tilastoon. Mittarina käytetään indeksi lukua, mutta vertailun saa myös euroina.

Indeksiluku on 100 ja siitä alaspäin oleva pienempi luku on se tavoiteltavin, silloin kuluu vähemmän euroja/asukas. Kainuun sairaanhoitopiiri oli vuonna 2009 indeksiluvussa 91. Seuraavassa tilastossa 2012 se oli noussut lukuun 100. Lukema on todella huolestuttava, koska hallintokokeilun aikana Kainuu esiintyi rintakaarella siitä, kuinka edullisesti me olemme sairaat ja vanhukset hoitaneet. Ottakaa muutkin opiksi oli silloin sanoma.

Naapurimme Pohjois-Pohjanmaa on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Siellä luku oli 2009 indeksissä 100, nyt siellä on kustannukset laskeneet lukuun 93. En oikein ymmärrä mitä on Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollossa nyt tuossa välissä tapahtunut? Luku aukenee jokaiselle paremmin kun puhutaan euroista. Kun vuonna 2009 nettomenot/asukas oli Kainuussa 2091 euroa, ovat kustannukset humahtaneet rajusti ylöspäin vuonna 2012, ollen 2509 euroa/asukas.

En ole Kainuussa nähnyt, enkä kuullut mitään selitystä asialle. Väestörakenteessa ja sairastuvuudessa ei minun mielestäni ole tapahtunut mitään dramaattista. Minusta kuntien on saatava selvitys asialle, koska kunnat maksavat viimekädessä kaiken. Juuri nyt on ajankohtaisena asiana Kainuussa Uusi-Sairaala hanke, johon otetaan velkaa enemmän kuin 100 miljoonaa euroa. Siksi olisi syytä pikaisesti selvittää, mitä Kainuun sotessa tapahtuu. Ja tapahtuuko Kainuun väestössä jotakin todella poikkeuksellista. Voiko tapahtunut vaikuttaa sairaala hankkeeseen ja millä tavoin?

Onko Kainuun-sote ja soten-hallitus nyt ajantasalla? Onko soten-hallitus ehtinyt pohtia miksi indeksi luku on niin merkittävästi muuttunut huonompaan suuntaan? Nyt ei kannata hyväksyä sotejohtajan selitystä siitä, että Näljängän mummolle on asennettu kallis proteesi ja Iivantiiran pappa oli kalliissa leikkauksessa ja että Oulu laskuttaa niin ja näin. Nyt on selvitettävä, onko jotakin tapahtunut organisaatiossa? On löydettävä syy ja selitys sille, mikä on aiheuttanut muutoksen huonompaan suuntaan kolmessa vuodessa!

Avainsanat: terveydenjavanhustenhuollontarvevakioidutmenot, näljängänmummo, iivantiiranpappa,

033 Naapurisopu, mitä se on

Lauantai 3.5.2014 klo 23:59 - yrjöpoeka

Olen elänyt lähiyhteisöni kanssa vuosikymmenet erittäin hyvässä sovussa. Naapuria on autettu tarvittaessa ja aina on huomioitu se, ettei naapureille aiheuteta haittaa. Se on ollut kirjoittamaton sääntö ja sitä ei ole tarvitse koskaan erikseen nostaa esille. Nyt muuttaessani ylävesien metsistä tänne kivikylään, välilanssiin, tilanne on osittain muuttunut. Yksi naapureistani ja sen poika erityisesti on ottanut elämäntehtäväkseen öisin pitää minun koirani hereillä ja haukkumassa.

Pidän metsästyskoiraani ulkona häkissä ja huolehdin siitä, ettei se turhaan hauku. Pieni pohjanpystykorvan ja suomenpystykorvan sekoitus. Kiltti 9 vuotias narttu. Naapurin ihmisille se on heti ensimmäisestä vuodesta lähtien ollut aivan raivona. Sitä alkuun ihmeteltiin, mutta parin vuoden aikana olen huomannut, että poika yrittää kaikin keinoin saada koirani raivoamaan. Nyt koirani huutaa säkä pystyssä kaikille sen talon asukkaille.

Vapun jälkeen tässä oli kaksi yötä rauhallista aikaa. Naapurin poika oli jossakin reissussa. Rauha loppui tänään. Olin jo vaimoni kanssa nukkumassa, kun koira aloitti rähinän. Seurasin ikkunasta pojan touhuja ja haukkuminen yltyi raivoksi häkkiverkon helähtäessä, eli poika heitteli jollakin häkkiä ja koiraa. Sen lisäksi poika alkoi koiralleni mesomaan ja silloin repesin minäkin. Muutaman voimasanan jälkeen syöksyin ulos katsomaan mitä voin tilanteessa tehdä.

Poika tiesi olla välittömästi ulko-ovellaan turvautumassa äitiinsä. Minulla on kantava ääni ja se taatusti kuului. Ei jäänyt poika asioita selvittämään. Tulen heti arkipäivänä ottamaan yhteyttä virkavaltaan, jotta jonkinlainen tolkku asioille tulee. Muutoin asiat voivat muuttua sanallisesta puolesta fyysisiksi.

En aio koirastani luopua tämän yhden vajakin takia. Seuraavan kerran kohdalla päästän koirani irti häkistä. Sitten juostaan ja huudetaan.

Kaksi vuosikymmentä olin rajavartiolaitoksen koiranohjaajana ja -kouluttajana. Minua harmittaa nyt vietävästi, ettei tuolla häkissä ole suurempaa koiraa. Mutta alan vakavasti sitä harkita. Pikkukoiraa on ollut helppo kiusata, isomman kohdalla loppuisivat piilopaikat.

Nyt on itsellä karvat pystyssä ja mietinnässä on, kuinka voin rauhoittua? Minulle voi ja minulle on vittuiltu ja tehty suoranaisia uhkauksia elämän varrella. Sitä saa tehdä jatkossakin, mikäli joku kokee sen aiheelliseksi. Vapun aikaan oli joillakin aihetta, mutta se kuuluu luontaisetuna politiikon elämään. Sitä en voi koskaan hyväksyä, että viatonta luontokappaletta ja kotikoiraa ehdoin tahdoin kiusataan. Tapaus on helppo tutkia ulkopuolisten toimesta. Annetaan koiran olla pihalla, kun ihmisiä tulee ja menee. Sitten kun koirani kuulee naapurin molempien autojen ääneen, se alkaa raivoamaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun se saa näköhteyden huuto on jatkuvaa.

Olen kertaalleen heti alkuvaiheessa kertonut ajatukseni pojan isälle ja kehoittanut pitämään huolta siitä, ettei kiusaaminen jatku. Kyseessä on jo aikuinen minua isompi nuori mies. Pitäisi ainakin sen puolesta tietää mikä sopii naapureiden kanssa elämiseen.

Tämä varmasti lisää epäsopua, mutta on parempi kirjoittaa ennekuin aivan repee. Nuorempana olisin jo aikoja sitten revennyt.

Näillä eväillä nukkumaan. Nämä ovat huonot eväät.

Lue lisää »

Avainsanat: naapurisopu, kirjoittamatonsääntö, koirankiusaaja, vajakki

064 Carpe diem!

Torstai 4.10.2012 klo 11:39 - yrjöpoeka

Heräsin aamuyön tunteina miettimään sellaista mahdollisuutta, että Kainuussa päätettäisiin aivan puhtaalta pöydältä rakentaa sosiaali- ja terveystoimi. Jokin aivan ulkopuolinen taho miettisi tarkoin, mitä virkoja ja toimia homman pyörittämiseen tarvittaisiin. Samalla tämä selvittäjä tutkailisi, mitä fyysisiä rakenteita toimiva järjestelmä tarvitsisi ja missä ne sijaitsisivat. Tämä ajatus pakotti nousemaan, laitoin kahvin tippumaan ja avasin koneen kirjoittamista varten.

Selvittäjän lähtöasetuksena virkojen ja toimien perustamiseen pitäisi olla se, ettei yksikään tehtävä olisi toistaiseksi voimassa oleva. Kaikki tehtävät tulisivat olemaan määräaikaisia. Näin tulevaisuuden muutoksiin olisi tulevien päättäjien helpompi tehdä tarvittavat muutokset. Johtajien kohdalla kaikki virat suunniteltaisiin niin, että tarvittaessa muutoksia voitaisiin tehdä ilman viivytyksiä. Kaikki johtavat virat täytettäsiin pätevyyden mukaan. Mitään suojatyöpaikkoja ei rakennettaisi. Johtotähtenä olisi maakunnan asukkaiden etu maksajina ja palveluiden tarvitsijoina.

Tässä kohden kahvikuppi alkoi kädessäni tärisemään. Ajatukseni olivat todella houreisia. Hallintokokeilun savuavilla raunioilla ovat kuntien ja maakunnan virkamiehet, kuntien luottamusjohdon siunauksella saaneet rakennettua käyttöä vaille valmiiksi uudet hallintohimmelit. Jokaiselle johtajalle on löytymässä ensivuodelle uusi kirjoituspöytä tietokonetta varten. Muualta maakunnasta palveluhenkilöstä vähennetään ja palvelupisteitä vähennetään. Lopuille palveluille näytetään kuntien virkamiesten siunauksella tietä kohti Kajaania.

Hallinnon ja rakenteiden uudistaminen on aina pysähtynyt keskusteluun viran- ja toimenhaltijoiden 5-vuoden suojasta. Käytännössä kuntaliitoksissa on ollut keksittävä kaikille johtajille 5-vuodeksi suojatyöpaikka. Nyt aamun pohdinnoissa ajatukseni ovat juuttuneet virkamiehiä säätelevään lakiin. Laki kunnallisesta viranhaltijasta 11.4.2003/304 ja pykälät 25 ja 39 käsittelevät aihetta. Siksi haluan nostaa keskustelua nyt siitä, onko irtisanomissuoja voimassa hallintokokeilun päättyessä? Kyseessähän ei ole kuntaliitos, vaan liikkeenluovutus kuntayhtymien välillä. Asia on erityisen tärkeä kuntien kannalta, koska kunnat rahoittavat uudetkin kuntayhtymät.

Olisiko nyt oikea aika pohtia, kuinka paljon me tarvitsemme erilaisia virkamiehiä ja hallintoa?

Carpe diem!

Avainsanat: carpediem, puhtaaltapöydältä, suojatyö, houreisetajatukset, lakikunnallisistaviranhaltijoista

056 Isänpäivän jälkeisiä mietteitä

Tiistai 15.11.2011 klo 10:18 - yrjöpoeka

Tänä vuonna sain kokea oikein erinomaisen hyvän isänpäivän! Sain olla mukana Facebookin eräässä isyyteen liittyvässä keskusteluryhmässä, oikein mukava tapahtuma. Isänpäivään kuului aikainen herätys ja koiran kanssa tehty aamulenkki. Lenkillä virittyi oikeaan tunnelmaan hiljaisuudessa ja aamukahvilla ollessani koin, että isänä on ja on ollut hyvä olla. Isänpäivään liittyi myös isovanhemmuus ja olotila ukkina. Tähän saakka olen saanut onnen olla yhden tirhakan tyttölapsen ukki. Nyt olen saanut viestejä maailmalta, että ensivuonna tilanne muuttuu. Optio on kahteen uuteen ukin rooliin ja se on erinomainen parannus. Mihin tästä ehtineekään vuosien varrella?

Presidentti peli ja vaalikuume ovat nousemassa. Ehdokkaiden vaalikiertueet ulottuvat jo tänne syrjäisimmillekin seuduille. Ääniä on vähän jaossa, ilmeisesti kaikki ovat vielä galluppien jälkeenkin tarpeen. Kiertueiden annit ovat vielä olleet aika köykäisiä. Luvataan sitä ja tätä, vaikkeivät ne kuuluisi edes presidentin tehtäviin. Merkillepantavaa on muutos vaalibudjeteissa. Nyt puhutaan jokaisen ehdokkaan kohdalla alle miljoonan euron potista. Ensimmäisessä vaalitentissä televisiossa toimittaja epäili Timo Soinin pyrkimystä, koska hänen budjettinsa on ”vain” 350 000 euroa. Kuten Soini totesi, pelkällä rahalla vaaleja ei käydä. Ihmiset ovat tärkeitä vaalityössä edelleen ja sen arvostusta on syytä korostaa.

Talvivaaran uraani/nikkelikaivos puhuttaa Kainuulaisia. Kaivoskuumeen kyllästämässä Suomessa Talvivaaran ympäristöongelmien räjähtäminen julkisuuteen on positiivinen asia. Kaivosta perustettaessa julkisuuteen luotiin kuva erehtymättömästä teknologiasta. Uusi bio-liuottaminen oli näiden kertomusten mukaan käänteentekevä. Paikallinen media meni tähän mukaan ja kertoi bakteerien tuomasta saasteettomuudesta. Usko ja autuus olivat kuultavissa kaikkien poliittisten johtajien puheissa. Paikalliset epäilijät vaiennettiin tehokkaasti kaivoksen tuomien työpaikkojen ihmeitä tekevällä autuudella.

Kaivoksen ensimmäiset vuodet ovat nyt takana. Laajentuminen vielä kolme kertaa isommaksi on saanut kiivaimmatkin kaivoksen puolustajat avaamaan hieman silmiään. Vuoden jokaisena päivinä kaivokselle vyöryvä myrkkyrekkojen ralli on tuonut ensimmäiset oireet ympäristön saastumisesta. Nyt on viimeinen aika pohtia ympäristöviranomaisten ja kaivoksen omistajien vastuista. Ensimmäinen suolattu järvi toi esille sen, ettei kukaan ollut pohtinut erilaisten myrkkyjen yhteisvaikutuksia mitenkään. Tai sitten siitä ei välitetty.

Suomessa on menossa todellinen kaivoskuume ja Talvivaara on todella hyvä herättäjä. Ympäristöviranomaisten on herättävä ja valvottava, ettei kaikki tapahdu ympäristön ja paikallisten ihmisten kustannuksella. Nykyaikainen kaivostoiminta voi loppua yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Markkinat määrittävät kaivoksen kannattavuuden. Kaivoksen loppuessa jäljet jäävät ja ongelmat. Maailmalla on nähtävissä lopetettujen kaivosten mukanaan tuomia ongelmia. Pörssiyhtiöiden vastuu loppuu välittömästi.

Jokatapauksessa Kainuun tulevaisuuteen kuuluu ehdottomasti kaivannaisteollisuus! Kainuun kivijalka on ollut viimevuosisadalla metsä. Aluksi metsistä otettiin terva ja sen käytön loputtua alkoi metsien hyödyntäminen teollisuuden tarpeisiin. Ne on nyt käsitelty, niihin liittyvä teollisuus ja työpaikat ovat menneet. Pelkkä palvelualoihin liittyvä työpaikkojen lisäys ei tuo Kainuulle elinvoimaa. Kaivosteollisuuden kasvaessa on huolehdittava luonnon ja siihen oleellisesti liittyvän matkailun eduista. Luonto ja matkailu ovat Kainuun tulevaisuutta yhdessä kaivannaisteollisuuden kanssa. Edut eivät välttämättä ole ristiriidassa.

Vastuu luonnosta ja Kainuun tulevaisuudesta on yhteinen.

 

Avainsanat: isänpäivä, Mistätiedänisäntarvitsevan apua?kuinkavoinauttaa, presidenttipelialkaa, talvivaara, bioliuotus, kemikaalienyhteisvaikutus, kaivoskuume, ympäristöviranomaistenvastuu, yhteisvastuu