Satunnaiset kuvat

Inka

Uusimmat

Blogin arkisto

055 Kesätauko meni...

Keskiviikko 15.8.2012 klo 14:21 - yrjöpoeka

Tauko teki hyvää niin itselle kuin vaimollekin. Pitkästä aikaa yhteinen loma, jokia kesti yhdeksän (9) päivää. Loma kului pohjoisen tiestöllä ja Tenolla. Aika meni todella nopeasti, juuri kun aloimme siitä nauttimaan, piti koota kamppeet kasaan ja kotiin. Koiramme Inka oli matkakumppanimme ja oli hyvä sellainen. Autossa rauhallinen ja maastossa kaivoi ja tonki kaiken. Valitettavasti nyt ei ollut sopuli vuosi ja se jäi koiraltamme kokematta.

Liian harvoin olemme ehtineet viettämään yhteistä lomaa ja olemaan pelkästään kahden poissa kotoa. Nyt odotamme seuraavaa kesää ja sen mahdollisuuksia. Lomaa tulemme pitämään yhdessä, tämä antoi voimaa tulevaan.

Tenolla lohi oli yhtä nirso ottamaan perhoon kuin ennekin. Sain heitellä rauhassa viimeiseen yöhön asti. Olimme sopineet vaimoni kanssa lähtöaikataulun sunnuntai aamulle kello 10:si. Lupasin kalastaa vain aamukolmeen saakka ja se lupaus piti. Tulos oli muuta kuin odotin ja itku ei ollut kaukana.

Kävin huollattamassa perhokelojani alan ammattimiehellä ja luulin, että nyt on kaikki kunnossa. Samoin luuli huoltomieskin, Antti Sorro. Kumpikaan meistä ei ottanut sitä mahdollisuutta huomioon, että kelassa olevissa osissa voisi todella olla jokin vialla. Se ilmeni pahimmalla mahdollisella tavalla, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Nykyaikisen kelan sisäosat ovat vesitiiviitä ja ne ovat huoltovapaita. Nyt käyttämästäni kelasta meni laakeri ja siihen on tulossa uusi. Kela on myynnissä sen jälkeen halvalla!

Olin kalastanut yhtä suvantoaluetta useampana päivänä ja tiesin, missä kalat pitivät omaa pesämonttuaan. Viimeisenä yönä isomus siirtyi montustaan venemiehen ansiosta ja oli äkäinen siitä. Sain tarjottua sille perhoni ja isomus otti. Otin jälkeen tapahtui se, mitä kuka perhomies ei haluaisi kokea. Kela otti ylikierroksia ja teki siimasotkun rullalle. Kala lähti liikkeelle ja koska se ei saanut enää siimaa, se suuttui. Mikään ei kestä ison kalan lähtöä ja ei kestänyt nytkään. Vapa oli solmulla ja lopulta peruke paukahti poikki.

Epäusko tapahtunutta kohtaan sai suustani kuulumaan muutaman valikoidun sanasen. Lapoin siiman käsin rannalle ja tuijotin kelan siimasotkua. Itku ei ollut kaukana...

Kello oli 01.35. Kokosin tovin rannalla itseäni ja kokosin rojut reppuun. Kela sotkuineen on edelleenkin siinä kunnossa, missä sen kokosin pussiin. Olin majalla hieman ennen lupaamaani kello aamu kolmea. Tunnekuohusta huolimatta sain nukutuksi riittävästi ja lähdimme matkalle sovittuna aikana. Tapahtunutta on nyt pohdittu muutaman kalastajan kanssa, joilla on myös ollut samanlaisia kokemuksia lohen kalastuksen parista. Lohdutus ei paljon auta, kun siiman päässä on ollut elämäni kala.

Oma arvioni lohen koosta oli +20.

Kaikesta huolimatta reissu oli antoisa ja aion tehdä uusia kelahankintoja ensikesää varten.

kuva0140.jpg
Tämä oli tulos.

Avainsanat: yhteinenloma, yhdessäolo, tenonlohi, isomus, ylikierrokset, elämänikala, uusikela