Satunnaiset kuvat

INKA

Uusimmat

Blogin arkisto

058 Elämän hallintaa

Lauantai 23.4.2016 klo 20:41 - yrjöpoeka

Kirjoitin viimeksi lastenlapsestani ja synttäreistä. Kävimme synttäreillä ja ne olivat juuri sellaiset, kuin 4-vuotias nuori Aliisa-neiti ne haluaa olevan. Lähtöä tehdessämme kävi juuri niinkuin olin itse hieman ajatellut. Mummun kertoessa päivänsankarille, että meidän on ukin kanssa pian lähdettävä neiti kertoi. ”MInä lähden mummulaan!” Tiukasti mummua silmiin katsoen näin, että näin myös tulee tapahtumaan. Heteken mietinnän jälkeen juhlat oli juhlittu ja neiti autossa.

Ei mennyt montaa minuuttia, niin uni voitti juhlijan. Tunnin automatkan aikana juhlija sai voimat takaisin ja elämä jatkui. Hyvän ruokailun jälkeen oli aika saunomiselle ja erityisesti ison punaisen kylpyammeen täytölle. Mennessäni vettä laskemaan ammeeseen kuulin takaa huudon, että ukin pikkuhousut ovat väärinpäin. Katsoin alemmas ja totesin, että eivät ne ole. Heti kuului, että vitsi, vitsi! Ja railakas nauru päälle.  Pitkä keskustelu- ja pesuhetki kylpyhuoneessa mummun kera kului naurun tyrskeessä. Ukille saunan lauteelle huudeltiin vain pieniä ohjeita.

Ei siis ole ihme, että silmäni joskus kostuvat. Mummo joka vierelläni nukkuu, sanoo joskus samaa. Elämä on. Rakkautta ja onnea lastenlapsista.

Muutaman viime päivän aikana olen saanut erittäin runsaasti sellaista palautetta, että minun ei kannata, eikä pidä enää olla perussuomalaisten ehdokkaana. Kysellessäni mistä moinen, sain Kajaanissa vastaukseksi sen minkä itsekin jo tiesin. Minun äänestäjäni sanoivat pettyneensä tähän työväenpuolueeseen, joka söi sanansa. Kaksi pienyrittäjää antoi minulle tulisen saarnan siitä, että ALV-alarajan nostosta ei ole kuulunut yhtään mitään.

Kerroin ensin yrittäjille, että en ole itsekään saanut vastausta omalta alueen kansanedustajalta tästä aiheesta. Kyselin vaalien jälkeen, mutta vastauksen antaminen on hidasta. Ei ole kuulunut mitään. Kerroin myös, että en enää odota mitään, koska hallitus on kertonut antavansa raippaa kaikille. Ne äänestäjät jotka kritisoivat puoluetta työväen pettämisestä kuuntelivat nämä keskustelut ja antoivat sitten lisää löylyä. Kerroin heille, että tunnen itse suurta häpeää Kainuulaisten edessä.

Vaalien alla ehdokkaat kertoivat silmät vesissä, kuinka he ovat ainoan oikean työväenpuolueen ehdokkaita. Äänestäjärukat uskoivat. Mitä on lupauksille tapahtunut? Korvat ovat valituilla niin täynnä vaikkua, että he eivät kuuntele. Eivätkä he halua kuunnella. Nyt he toistavat yhteistä mantraa, meidän on aivan pakko unohtaa kaikki lupauksemme. Joudumme tämän tekemään sen takia, että Suomi pelastuu. Sivulauseessa kerrotaan pelastumisen hinta. Maksakaa se, mitä hallitus pyytää. Kiristäkää vyötä sillä aikaa, kun parempi osaiset miettivät kuinka välttää pelastumisen hinta.

Minä häpeän omien kannattajieni takia. Joudun todella pohtimaan sitä, mitä minä teen seuraavissa vaaleissa? Voinko olla mukana keräämässä ääniä ryhmälle, joka unohtaa jytkyn oikeat tekijät välittömästi hallitukseen päästyään? Sain tapaamisessa selkeät ohjeet mitä minun tulee tehdä. Aion myös kuunnella vakavasti näitä ehdotuksia.

Rikkomalla lupauksia, kuvittelemme hallitsevamme elämää.

Mutta.... Elämä on.

Avainsanat: isovanhemmuudenaika, petettyjenpuolue, kestävyysvaje