Satunnaiset kuvat

Syysmyrskyn satoa

Uusimmat

Blogin arkisto

138 Onnen päivät

Sunnuntai 30.10.2016 klo 9:23 - yrjöpoeka

Lastenlapseni Ilona ja Aliisa muuttivat elokuussa Kajaanista Espooseen. Yksi lastenlapsistani on Bremenissä vanhempiensa kanssa. Työ vie suomalaisia maailmalle. Ilona ja Aliisa ovat viettäneet hyvin paljon aikaa mummolassa vuosien varrella ja se on ollut minulle ukkina ja vaimolleni mummona erittäin mieluisaa. Ukkina olen mielelläni antanut omaa aikaani lasten käyttöön. Elokuussa lasten lähdettyä tuli todella tyhjä olo. Talo pysyi hiljaisena ja lasten ääntä ei kuulunut.

Nyt tämän viikonlopun aikana lapset ovat olleet mummolassa äitinsä kanssa. Tulivat junalla ja lähtevät junalla. Perjantaista asti olen saanut viettää niinsanottua laatuaikaa. Lasten seurassa vietetty aika antaa ainakin minulle itselleni lisää virtaa. Isänpäivää aikaistettiin, jotta lapset saivat onnitella ukkia livenä ja antaa omia lahjojaan. Nyt olen onnekas ukki. Ukkina on hyvä olla.

Vaikka tänään kuljetan lapset Kajaaniin ja kotia kohti, en tunne sellaista ikävää kuin elokuussa. Skype antaa mahdollisuuden keskustella lasten kanssa säännöllisesti. Ainoastaan kosketusta jää uupumaan. Lasten halaus on jotakin sellaista, mistä jää pysyvä muisto sieluun. Keskustelut ja puuhastelut lasten kanssa antavat isovanhemmuudelle kultareunukset. Olen aina ilolla seurannut lasten puuhailua mummon kanssa. Jokaisella vierailulla mummolassa on aina leivottu. Siinä siirtyvät mummon kädentaidot seuraavalle sukupolvelle.

Paljon olisi ollut kirjoitettavaa ja kommentoitavaa muun maailman menosta. Lasten täällä ollessa olen sen suosiolla siirtänyt sivuun. Nyt lasten puuhaillessa askartelujensa parissa päivitän sivuani pikaisesti. Loppuajan tästä päivästä käytän tiiviisti lasten seurassa.

Nyt on onnenpäiväni.

Avainsanat: onnenpäivät, isovanhemmuus

034 Mitä onni on

Lauantai 27.7.2013 klo 12:12 - yrjöpoeka

Jokainen joutuu tätä kysymystä elämänsä aikana pohtimaan. On monenlaista onnea. On onnea rakkaudessa. On onnea taloudellisesti. Usealle nämä asiat tässä ajassa ovat kaikkein tärkeimmät.

Juuri tänä aamuna oli mukava herätä siihen, että onni asusti meidän kattomme alla. Lastenlasten äänet ja melske, kertoivat elämän jatkuvan. Minulla ja vaimollani on ollut erinomaisen hieno kesä seurata pienten lasten kehitystä. Reilun vuoden ikäinen Fenno-poika Saksanmaalta kävi pariviikkoa kyläilemässä. Alisa ja Ilona ovat vierainamme useammin. Ilona on tarmokas seitesenvuotias ja Alisa reilun vuoden ikäinen vikkeläjalkainen duracell.

Lasten kanssa huomaa, kuinka itse muuttuu lapseksi jälleen. Kaiken lisäksi ukkina olen saanut huomata olevani erittäin tarpeellinen. Ukkia on helppo käskyttää ja pomottaa. Ukin syli on myös paikka missä voi levätä ja jossa saa puhalluksen kipeisiin sormiin ja varpaisiin. Ja sitten taas mennään. Moneen kysymykseen pitäisi osata vastata. Seitsenvuotias on jo niin oppinut, että se paremminkin opettaa ukkia ja mummia. Erityisesti tietotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Onnea on ollut aikaisemmin, mutta tämä onni on toisenlaista. Ikääntyessä huomaa, kuinka tärkeää on erisukupolvien kohtaaminen ja yhdessäolo. Lapset kaipaavat aamusta iltaan läheisyyttä, syliä ja rakkautta aikuisilta ihmisiltä. Isovanhemmilla ja ainakin itsellä on aikaa lapsille. Omille lapsille voi samalla tarjota hetkisen hengähdystauon arjen keskellä.

Lyhyesti. Onni on olla ukki!

Avainsanat: mitäonnion, fenno, isovanhemmuus, ukki

001 Onnen aikaa

Maanantai 7.1.2013 klo 6:33

Vuoden vaihde on mennyt jouluineen ja uusinevuosineen. Maailmanloppua ei tullut ja päivä pitenee. Kaikki jatkuu kuten aina ennen. Näin se on aina mennyt ja siihen on meistä jokainen elämänsä aikana tottunut. Nyt olen joutunut itse pohtimaan tätä ajan kulumista ja sen muuttumattomuutta vuoden pimeimpänä aikana. Useita viikkoja oma keho on oireillut enemmän ja välillä hieman vähemmän. Fyysinen olotila on ollut useina aamuina kuin piesty ja päivät utuisia.

Eilen pystyin ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon kokeilemaan kuntoilua. Varovaista kävelyä aamupäivällä ja iltapäivällä asensin pyörän vastustelineeseen. Jalkojen voimattomuudesta huolimatta sain hien pintaan ja kolmen vartin kuluttua, totesin elämän palaavan voimattomiin lihaksiin. Lihakset eivät menneet jumiin ja nyt yön jälkeen olotila on virkeä. Minun ei tarvitse tehdä uudenvuoden lupauksia kuntoilun suhteen. Elämäni läpi kulkenut kuntoilu jatkuu ja ajatukset on siirrettävä jo kesää kohti.

Otsikon aihe on hämäävä, mutta sille on selitys. Olen saanut elää sairastelun aikana myös isovanhemman parasta elämää. Joulun aikana lapset ja lapsenlapset ovat olleet mukana tuomassa iloa elämään. Huolimatta oman kehon kitinöistä, vuodenvaihde on ollut yksi elämäni parhaista ajoista. Tätä onnellista aikaa voi verrata 1980-luvun taitteessa. Silloin omat lapseni olivat pieniä ja elämä hymyili leveästi. Elämä hymyilee samalla tavoin tänään. Mitä parempaa ihminen voi saada, kuin yönlämmin pieni lapsi käpertyy syliin?

Ja lasten mummo nukahtaa kainaloon.

Kyllä tämä on onnen aikaa!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää alkavaa vuotta 2013.

Avainsanat: onnenaika, ajankulku, kuntopyöräily, isovanhemmuus, prinsessadiana

078 Syökää silakkaa

Keskiviikko 28.11.2012 klo 14:25 - yrjöpoeka

Harri Holkeri kertoi aikoinaan sen syönnin olevan terveellistä. Suomalaisia veronmaksajia kuritettiin kovalla kädellä kokoomuksen toimesta ja sama meno tuntuu jatkuvan. Katainen opettaa nyt kuinka Kreikkaa tukemalla suomalaisten työpaikat säilyvät ja talous pääsee pysyvälle nousu-uralle. Tätä aprillipilaa on jatkunut jo liian kauan. Tämän pilan maksajina ovat suomalaiset.

kuva0181-crop2.jpg
Lumiukkokin on joutunut laihdutuskuurille. Laitan sen Kataisen syyksi :)

Kokouksia on riittänyt maakunnallisella tasolla, vaikka lautakunta on täysin hampaaton. Kunnanjohtajat ovat sorvanneet sellaisen järjestelmän tulevaisuutta varten, ettei siinä enää tarvita vaaleilla valittuja luottamusmiehiä. Halukkaita näihin uusiin täysin virkamiesvetoisiin päätöksenteko elimiin silti riittää. Näyttää olevan jopa tungosta, kun ei tarvitse vaivautua vaaleihin. Riittää oman puolueen valta-asema valinnan takaamiseksi. Olemme palanneet takaisin ”neuvostovallan” aikoihin. Maksajina ovat kainuulaiset veronmaksajat.

Viimeisten kahden viikon aikana olen viettänyt taukoa blogin päivityksestä. Syksyn jäljiltä on ollut tunne, että nyt on otettava aikaa itselle ja läheisille. Monenlaista menoa on sopinut kaikesta huolimatta vielä arkeen. Parasta on skype-yhteys päivittäin Saksaan, jossa Fenno-poika kasvaa vauhdilla. Tekniikka on kehittynyt ja sen avulla voi seurata lasten kasvua. Kuitenkaan se ei korvaa fyysistä kosketusta. Nyt odotan joulun jälkeistä aikaa ja kaikkien lastenlasten, Ilonan, Alisan ja Fennon paikalla oloa. Sitä kilkatusta ja kälätystä on mukava odotella

Avainsanat: silakkaonterveellistä, valtioneuvos, aprillia, neuvostovalta, isovanhemmuus

046 Elämä on..

Sunnuntai 3.6.2012 klo 20:56 - yrjöpoeka

Viimeinen viikko on ollut todellista elämää. Toisaalta sen anti on ollut ennalta arvattavissa ja toisaalta sitä ei ole voinut ennustaa mitenkään. Vanhimman lapseni synnyttämä poikavauva oli ennalta arvattava asia ja isovanhemmille iloinen uutinen. Poikani iloinen viikonloppu päättyi ennalta arvaamattomasti Oyks:n teho-osastolle.

Lähtiessäni kalastusreissulle minulla oli aavistus siitä, ettei kalastukseni ehkä tule kestämään kovin montaa päivää. 3;n vuorokauden luvastani ei ehtinyt kulua edes yksikään loppuun, kun minulle tuli tarve lähteä katsomaan poikaani. Kalastusvehkeitä on taas levällään jokapaikassa ja niiden kasaaminen jonkinlaiseen järjestykseen tulee viemään aikaa.

Elämä on. Joskus iloa syntymän ihmeestä. Joskus huolta ja murhetta läheisten hyvinvoinnista.

Näillä on jokatapauksessa mentävä.

Lähetin muutamia kysymyksiä 26.4 Kainuun kehitysvammahuollon vastuu henkilölle Anna-Liisa Kainulaiselle. Vastausta siitä suunnasta ei ole tullut. Kiirehtiessäni asiaa jaoin kysymyksen myös Kainulaisen esimiehelle Terttu Huttu-Juntuselle. Vastausta ei ole tullut ja kokouksia päätettävän asian tiimoilta on tullut ja mennyt. Nyt Huttu-Juntunen on 1.6 lähettänyt välitettynä postia allekirjoittaneelle.

Valitettavasti saamani posti oli täyttä tuubaa. Se ei vastannut mihinkään asettamaani kysymykseen. Kysymykseni kuului: Mitkä ovat Kajaani ryhmäkotien hoitopäivähinnat, asukkaiden vuokrat kuukaudessa, ateriakorvauksen suuruudet vuorokaudessa, ylläpitokorvauksen suuruus? Mitä asioita hoitopäivän hintaan on sisällytetty, sisältääkö se kaikki oman hallinnon ja keskushallinnon vyörytetyt kulut ja sisältyykö siihen myös huollon- ja pääomakulut. Lisäksi mikä on henkilöstömitoitus suhteutettuna asukkaiden tarpeisiin ryhmäkodittain? Nämä kysymykset olivat heille liian vaikeita vastattavaksi.

Tämän hetken virkanaisisto johtajina on täysin ammattitaidotonta ja kyvytöntä toimimaan muuttuvassa ympäristössä. Tätä en voi väittää faktana, mutta kaikki oletukset puhuvat sen puolesta. Jos joku sanoisi heidän olevan täysin tarpeettomia kehitysvammahuollon tulevaisuuden kehittämisessä, minun olisi myönnettävä asian olevan juuri niin. Samoin jos joku väittäisi heidän tekevän Kainuusta kehitysvammaisten keskitysleiriä, minun olisi myönnettävä asian olevan juuri noin. Totuutena tätä juttua ei voi pitää. Mikäli joku kuitenkin pitää, minun on sitä varmasti tuettava.

Elämä on. Sisältää myös näitä vuoden turhakkeita.

Avainsanat: elämäon, syntymänihme, poikavauva, isovanhemmuus, oykstehoosasto, kalastusreissunlopetus, täyttätuubaahuttujuntuselta, kehitysvammaistenkeskitysleirikainuuseen, vuodenturhake

057 Yhdessä oloa

Lauantai 17.4.2010 klo 22:24 - yrjöpoeka

Eilinen juttuni päättyi toteamukseen, ”ukki nouse jo..”. Se piti paikkansa, mutta ensimmäinen kysymys tuli jo heti aamu kolmen (3) jälkeen ja mummulle. Heti kuuden jälkeen lähdettiin aamujuttuja kertoilemaan keittiöön ja meno on jatkunut tähän asti. Iltasaunan jälkeen tuli ensimmäiset merkit, että virta on loppumassa mummon lisäksi myös Ilonalta. Yhteisiä tekemisiä ja muistoja on jäänyt meille kaikille.

Lapsen kasvua on aina ilo seurata, erityisesti oman lapsenlapsen.

Puhelin on pirahdellut nyt illan hämäryydessä ja puhujat ovat käsitelleet päivän uutisia Kainuun Sanomissa ja Kainuun Radiossa. Niissä on käsitelty perussuomalaisten Kainuun piirin sisäisiä asioita ja eduskuntavaaliehdokkuuksia. Jäsenistö ja kannattajat ovat hieman hämmennyksissä, mutta ymmärtävät hyvin sen, että näissä vaaleissa on puhallettava yhteen hiileen. Ja puhallettava niin, että tuhkat eivät pölise omien silmiin! Viesti on selvä, veneenkeikuttajia ja puolueen hajottajia ei suvaita. Usea soittajista on ollut myös entisen SMP:n jäseniä ja heillä on kipeitä muistoja puolueen hajottajista. Tänään näitä entisiä hajottajia on SKYP:n raunioilta pyrkimässä perussuomalaisiin. Toimintatavat ovat pysyneet entisinä ja minua ja soittajia huolestuttaa puolueen tulevaisuus? Puoluehallituksen täytyy ryhtyä toimiin pikaisesti, ettei hajotustoiminta jatku vaalien alla, tai heti sen jälkeen.

SMP hajotettiin suurella rahalla ja suurten puolueiden toimesta, nyt sitä rahaa on jaossa vielä hulvattomammin. Keskustapuolue pelkää nimenomaan perussuomalaisten kasvua ja hajotustoimiin tullaan syytämään rahaa. Siitä on saatu esimakua jo nyt, Perussuomalaisten Kainuun-piirin hajotustoimissa on mukana toisen puolueen edustus.

Käytettävissä olevissa medioissa piirin toiminta on saatu näyttämään oudolta. Kukaan ei ole vaivautunut pohtimaan sitä, miksi muilla puolueilla on aivan sama tilanne. Kaikkien puolueitten piirien hallituksissa toimii niitä aktiiveja, joita yhdistykset esittävät eduskuntavaaliehdokkaiksi. On itsestään selvää, että piiritoimikunnan, tai – hallituksen jäsen voi ryhtyä eduskuntavaaliehdokkaaksi!

Ei ole mikään ihme, että maamme on menossa entistä huonompaan suuntaan. Kehittyvienmaakuntiensuomi (KMS) jakoi rahaa muistamattomille ja nyt ei kukaan tiedä mitä tehdä! Nyt tarvitaan tavallisia perussuomalaisia nostamaan maa pohjamudista! Suuri raha ja Arto Merisalon hallitus, eivät ole tehneet suomalaisia onnellisiksi.

Nyt tarvitaan uusia pieniä ihmisiä puolustamaan muita pieniä ihmisiä!

Poikani on pääsemässä ensiviikolla sairaalasta! Nyt sade ja pimeys on päättymässä, nyt tulee kevät auringon kera!

Avainsanat: isovanhemmuus, poikkeuslaki, puolueenhajotustoiminta, eduskuntavaaliehdokkaat, perussuomalaistenkainuunpiiri, muistamatonvanhanen, artomerisalonhallitus, kevät

040 Vähemmän vastustava päivä

Torstai 18.3.2010 klo 20:45 - yrjöpoeka

Tänään oli todella mukava päivä mukavassa seurassa, pohtimassa kehitysvammaisten asumisen asioita. Toivottavasti tulevaisuus on yhtä valoisa, kuin tilaisuuteen osallistuneiden mieli. Keskustelu oli todella avointa ja vilkasta, päivästä jäi hyvä mieli.

Autoilu sujui tänään paremmissa merkeissä ja pääsin reissun läpi ongelmitta. Vahinkoilmoitus on tehty ja hieman, ehkä auringon paisteesta johtuen, parempi mieli. Autoillessa oli aikaa keskustella ystävien kanssa puhelimessa ja aika meni todella nopeasti, ajonopeussäädin päälle ja annoin mennä.

Kotona odotti malttamattomana ukin ja mummun ”lellikki”, omien sanojensa mukaan, eli Ilona tyttö. On mukava tulla kotiin ja kuulla lapsen tuottamia ääniä, se on elämisen merkki. Saunan ja iltapalan jälkeen vielä iltaleikit, siitä saa vanhempikin hyvät yöunet.

Paljaitten jalkojen läpyttely, heti aamu auringon noustua, nalle kainalossa, tyttö unisin silmin.. keitä ukki kaakaota.. ukkina olo on mukavaa.

Avainsanat: asuntojaasunnottomille, kehitysvammaistentukiliitto, isovanhemmuus, lellikki

037 Maaliskuun 13

Sunnuntai 14.3.2010 klo 15:32 - yrjöpoeka

Lehdet ja televisio ovat olleet täynnä talvisodan päättymiseen liittyviä asioita. Oma asuinpaikkani on myös yksi talvisodan ratkaisu paikkoja. Asuinpaikkani kohdalla olevan vesistön kohdalla Kuusamon ja Posion miehistä kootut joukot pysäyttivät Neuvostoliiton etenemisen. 6 – 14.12.1939 ratkaistiin Alassalmen kohtalo, vihollisen hyökkäysvoimana oli JR 662. Siitä alkoi hyökkääjän sotavoimien paloittelu, joka päättyi lopulta 163 divisioonan tuhoon Suomussalmen kirkonkylällä. Silloin oli juuri tällainen kova pakkastalvi ja olen monesti ihmetellyt, kuinka miehet silloin kestivät pakkasen tuoman rasituksen. Unen puute ja ainainen nälkä ovat kaiken lisäksi tuoneet oman lisän rasitukseen. Heidän kestokykynsä on ollut uskomaton ja eilen muistin pysähtyä klo 11 aikaan miettimään, kuinka hyvä asia on rauha. Isänmaan asia on aina ajankohtainen ja erityisesti nyt 70 vuotta myöhemmin. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin tämän motoristien hyvän matkakertomuksen Suomussalmen taistelupaikoille, kertomus oli todella hyvä ja pisteet motoristeille!

Olen saanut sähköpostiini todella paljon viestejä viikon aiheista ja puhelin on pirissyt paljon. Politiikkaa on yritetty myös pakerrella ja siitä lisää ensi viikon vaihteen jälkeen.

Vuosikausia olen kulkenut Kuusamon jokivesillä kalastelemassa ja nyt sain tehdyksi anomuksen erääseen kalastus seuraan. Miten ollakaan, ne valita rytkäytti minut jäseneksi. Arvostan tätä erittäin paljon ja erityisesti sen vuoksi, että olen ulkomaalainen Kuusamossa. Suuren osan seuran jäsenistöstä tunne vuosien varrelta ja se helpottaa aika tavalla mukaan menoa.

Joutoaikoina olen istuksinut ”uuden” kakkosauton penkillä ja käynyt läpi sen käyttöohjekirjaa. Nyt vaimoni kävi kertomassa ilo uutisen, Ilona tulee viikon päästä omien sanojensa mukaan, kymmeneksi yöksi mummun ja ukin luo. Oikein hyvä uutinen, täytyy tehdä lyhyt latu valmiiksi hiihtoretkiä varten. Toivottavasti tämä pakkasjakso loppuu siihen mennessä ja saamme ulkoilla paljon.

Avainsanat: talvisota, alassalmentaistelut, isänmaanasia, talvivaaraeioleuraanikaivos, siilasmajankilta, koillismaankalastusfoorumi, isovanhemmuus