Satunnaiset kuvat

Inka

Uusimmat

Blogin arkisto

019 Raja testihiihto

Tiistai 9.2.2016 klo 11:55 - yrjöpoeka

Viikonlopunaikana lauantaista sunnuntaihin oli tarkoitus kokeilla, voisiko pitkin itärajaa kulkevalle reitille rakentaa toimivan ultrahiihto tapahtuman. Lauantai aamuna kokoontui Kuhmon Vartiuksen maisemiin joukko testihiihtäjiä. Kello 08 joukko lähti suksimaan kohti pohjoista. Pisimmän matkan hiihtäjiä odotti 214 kilometriä hiljaista erämaata. Asutusta ei reitillä ole ja valosaastetta ei tarvitse pelätä yön pimeydessä. Autojen ääntä ei reitillä kuule.

Lauantai aamuna oli vielä kipakka pakkanen 17 – 20 astetta. Säätilaan oli luvattu nopeaa muutosta ja ennustettu tuulen voimistuvan heti aamusta. Siksi ladun avaaja lähti hieman aikaisemmin latuuran tekoon. Keli ei ollut kaikkein luistavin ja sillä oli eniten vaikutusta ensimmäisinä hiihtäville. Pakkanen lauhtui puoleenpäivään mennessä 10 asteen paikkeille.

Ensimmäisenä etappina oli Raate ja sen entinen rajavartioasema. Paikan omistaja avasi ovet huollon toimintaa varten. Osa hiihtäjistä lopetti Raatteeseen, matkaa oli takana 52 kilometriä. Toisena etappina oli sitten Martinselkosen Eräkeskus runsaan sadan kilometrin hiihdon jälkeen. Sitkas keli alkoi tässä vaiheessa verottaa pisimmän matkan hiihtäjiä. Rasitusvammoja tuli jalkateriin ja ranteisiin.

Tuuli voimistui pikkuhiljaa ja loppumatkan hiihtäjille oli tiedossa myötäinen tuuli. Hiihtäjien tultua Karttimon ylikulkupaikan alueelle reilu 20 kilometriä pohjoisempana tuuli oli voimistunut rajusti. Samaan aikaan alkoi sakea lumisade. Kerroin hiihtäjille seuraavan paikan, missä voi huoltaa itseään ja nuoret miehet läksivät innokkaina jatkamaan. Toiveena oli selvitä seuraavaksi hossaan reilun 40 kilometrin päähän.

Olen itse markkinoinut tätä tapahtumaa armottomana. Tarkoitan sillä vuodenaikaa ja silloin vallitsevia säätiloja. Samoin armottomuutta lisää asumaton erämaa ja pitkä pimeys. Puolenvälin jälkeen jokainen siirtyy mukavuusalueen ulkopuolelle. Silloin alkaa pimeys ja vain oma valaisin näyttää tietä. Välimatkat asutukselta toiselle ovat pitkiä.

Luonto todella näytti armottomuutensa. Rajuksi muuttunut tuuli ja sen mukana tullut lumisade sai aikaan kunnon mylläkän. Hiihtäjillä oli GPS laitteet ja niistä saimme hyvin pian nähdä, että hiihtovauhti putoaa olemattomaksi. Hälytin paikalle ladunaukaisijana toimineen Markku Määtän. Hiihtäjät tulivat samaan lopputulokseen Määtän kanssa, että nyt luonto ottaa voiton hiihtäjistä. Sankka lumisade ja myrsky loivat sellaisen esteen, ettei sitä voinut voittaa. Eräoppaana toimiva Määttä johdatti hiihtäjät nopeasti lähimmälle tieuralle. Huoltoautot saivat käskyn tulla paikalle ja saimme hiihtäjät turvaan.

Tämä raju lumimyrsky antoi hyvin paljon opiksi otettavaa tulevaisuutta varten. Järjestäjien puolesta odotan kaikilta kirjallista palautetta tapahtumasta, jotta voimme jatkaa ensimmäisen varsinaisen hiihdon järjestelyjä vuotta 2017 varten. Tapahtuman onnistumiseksi tulemme tarvitsemaan vapaaehtoisia huoltotehtäviin. Alueen matkailuyritykset ovat huollon kannalta ensisijaisessa roolissa.

Reilun vuorokauden valvomisen jälkeen oma olo tuntui valjulta. Mutta elämä voittaa ja ajatukset ovat jo tulevassa. Kaukainen haaveeni itärajalla kulkevaan pitkänmatkan hiihtoon, on entistä lähempänä.

Armoton Raja. Ruthless Raja.

Avainsanat: rajaultrahiihto, itärajanreitti, gpsseuranta, martinselkoseneräkeskus