Satunnaiset kuvat

Harjus 47cm

Uusimmat

Blogin arkisto

264 Itsenäisyyspäivän muistelua

Torstai 6.12.2018 klo 18:05 - yrjöpoeka

Tein muutamia vuosikymmeniä töitä rajavartiolaitoksen palveluksessa. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä olivat rankkaa puurtamista. Ei ollut normaaleja työaikoja. Oli vain säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Elettiin aikaa jolloin haitat korvattiin ns. toimirahalla. Sillä mitättömällä korvauksella sain sitten tehdä työni enimmäkseen viikonloppuisin ja talvisin, todellakin, yöaikaan. Työni oli liikkua jalkaisin tai suksilla pitkin itärajan reunaa. Istuksia välillä tärkeissä tähystys- ja kuulostustehtävissä todella synkissä korpimaisemissa. Kaikilla keleillä. Sateesta hirmupakkasiin.

Kuvitelkaa itsenne hiihtelemässä pilkkopimeässä ja muistelemassa millä kohdin mahtoi olla lumisessa metsässä kuivaa puuta. Kaikistellen sellaista ei löytynyt, mutta aina jonkinlaiset kituliaat tulet saatiin. Siinä keiteltiin kahvia useita pannullisia ja syötiin terveellistä ruisleipää. Makkaraa ei silloin alkuaikoina vielä ollut. Siankylkeä löytyi toisinaan sekaan pantavaksi. Unen puutteesta tokkuraisena aamuyöllä lähdettiin jatkamaan hiihtämistä. Lopulta päivän mittaan päästiin vartioaseman lämpöön. Yhteismajoituksessa yritettiin nukkua ja toisinaan siitä ei tullut mitään, kun vapaalla olevat miehet pelasivat tuppea.

Vuodet kuluivat ja usein juuri itsenäisyyspäivänä jouduimme miettimään sen merkitystä. Itärajalla oleessani en edes muista kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä aikaa, jolloin olisin ollut vapaalla töistä. Työpisteeni oli silloin Pirttivaaran vartioasemalla ja siellä oli suuri joukko huippu-urheilijoita. Tavalliset tallaajat joutuivat siitä syystä aina viikonlopuksi talvella töihin. Vartiasemalla palvelivat silloin maamme parhaat ampumahiihtäjät. Välillä oli koko SM-kultajoukkue samalla vartiolla. Keulakuvana oli Raimo Seppänen. Lisäksi joukossa oli kaksi huippuampujaa, Aarne Elomaa ja Antero Lauronen.

Ei siis ihme, että itsenäisyyspäivänä jouduin työtehtävien pariin. Kevät talven jokainen viikonloppu oli jossakin kisa ja urheilijat menossa. Kyllä me perustyöntekijät haavelimme normaalista työajasta. Sellaisesta jossa maksettaisiin sunnuntailisät ja yötyölisät. Sekä ylityöt. Aikansa sitä kesti. Jokatapauksessa meillä oli aikaa miettiä itsenäisyyspäivän merkitystä. Sen merkitystä rajavartiolaitoksen tehtäville. Sen merkitystä kaikille suomalaisille. Sen merkitystä itselle. Jokaisella meistä oli elossa runsaasti sodan kokeneita sukulaisia. He kaikki arvostivat rajavartiolaitoksen työtä.

Kaikista eniten arvostivat läheiset naapurimme. Pirttivaara oli kokenut kovia partisaanien iskuissa. Rajan kirot olivat heille erittäin tuttuja. Silti heillä ei ollut aikomusta lähteä minnekään kotoaan. Rajavartioasema oli heille turvasatama. Olimme lähitalojen ihmisten kanssa jatkuvasti yhteydessä ja tiesimme mikä on milloinkin tilanne. Samoin kyläläiset tiesivät ja tunsivat vartion väen. Heille itsenäisyyspäivän tunnelma oli toinen. Tietäessään vartion väen valvovan, kovia kokeneet ihmiset pystyivät elämään normaalia elämää. Kävimme usein itsenäisyyspäivänä Pirtti-Lyytin luona. Hän oli saanut partisaanien tulituksessa 7 luodin osumaa ja jäi henkiin. Mies kuoli hänen syliinsä.

Pirttivaarassa opin näiden ihmisten tuella arvostamaan enemmän maamme itsenäisyyttä. Opin arvostamaan omaa työtäni toisten turvana ja olemaan ylpeä siitä työstä. Maailma on paljon muuttunut. Yksi asia on ja pysyy. Rajavartiosto valvoo vieläkin itsenäisen Suomen rajoja.

Aamulla nostin lipun salkoon ja muistin samalla Pirtti-Lyytin puheita. Kaikkien menetysten jälkeenkin hän jaksoi olla kiitollinen itsenäiselle Suomelle.

IMG_20181206_141054.jpg
Suomussalmen sankarihautausmaa 6.12.2018

Avainsanat: suomenitsenäisyyspäivä, suomenlippu, rajavartiosto, ampumahiihtäjäraimoseppänen, rajaseudunasukkaat, pirttivaara, partisaanienuhrit, pirttilyyti

226 Henkien vapauttaminen

Sunnuntai 26.11.2017 klo 17:16 - yrjöpoeka

26.11.1939 rauhaarakastava ja voittamaton puna-armeija ilmoitti Suomen tulittaneen tykistöllä heidän sotilaitaan Mainilassa. Kaikeksi onneksi puna-armeija oli ehtinyt ryhmittää miljoonaisen sotilasjoukon aseineen ja koneineen koko Suomen rajan pituudelle. Olipa siitä kätevä lähteä vapauttamaan Suomen työläiset kapitalistien ikeestä. Vapautuksen kohteiksi joutuivat Suomen nuoret miehet. Heidät vapautettiin hengestään.

30.11.1939 puna-armeija näytti kuinka nykyaikaisessa sodassa soditaan. Aivan yllättäen he olivat pystyneet kuljettamaan tiettömien taipaleiden takaa divisioonittain nykyaikaisia konearmeijoita. Suomussalmi sai tämän kokea. Suomussalmen pohjoisosasta tuli yksi divisioona ja toinen Raatteesta Suomussalmea vapauttamaan. Molemmissa divisioonissa oli noin 15000 sotilasta, eli yhteensä yli 30000 tuhatta. Kunnan väkiluku oli silloin noin 10000 asukasta. Tulvaa oli rajoilla ja pari joukkueellista rajamiehiä ei sitä pystynyt pysäyttämään.

Pohjoisesta tullut tulva pysähtyi palavaan kirkonkylään ja siihen se myös lopullisesti tyssäsi matkan teko. Raatteesta tullut konearmeija täytti kapean tien kokonaan ja ei päässyt kirkonkylälle. 30 päivän hyökkäilyn jälkeen henkiin jääneiden puna-armeijalaisten oli lähdettävä patikoimaan takaisin. Tykit ja autot jäivät suurimmilta oson suomalaisten käyttöön. Suomalaisten nuorten miesten osana oli uhrautua, jotta tulva pysäytettiin. Vastavuoroisesti suomalaiset sitten antoivat avunanto näytteen suurvallan vapautusarmeijalle, hautaamalla tuhansittain heidän kuolleitaan kunnan maaperään.

Suomussalmen asukasluku oli talvisodan aikana suurimmillaan. Reilun 30000 venäläisen lisäksi kunnan alueelle siirrettiin runsaasti myös suomalaisia sotilaita. Olen itse arvioinut, että väkilukumme oli lähempänä 60000 tammikuun alussa 1940. Suurin osa oli venäläisiä sotilasmatkailijoita. Suurin osa sai myös pysyvän oleskelun kunnan maaperässä. Nuoret miehet olivat hengellään maksajina tuossa vapautuksessa.

Mikään ei tapahdu sattumalta. Ei myöskään talvisodan alla. Suurvalta Neuvostoliitto oli tehnyt päätöksen hyökätä Suomeen jo 1938 – 39 talvella. Konearmeija ei siirry tiettömien taipaleiden taakse sormia napsauttamalla. Tiestön ja rautateiden rakentaminen kohti rajaa vei oman aikansa. Huollon suunnittelu ja järjestäminen miljoona armeijan tarpeisiin ei ole pikkujuttu. Lopulta tarvittiin vain syy hyökätä. Koska Suomi vain neuvotella junkasi, piti Neuvostoliiton itse tehdä aloite. Jysäytettiin tykillä Mainilaan ja ilmoitettiin se suomalaisten tekemäksi. Nyt oli syy puolustautua. Koska armeija oli hyökkäysmuodostelmassa sen ei annettu häiritä.

Tänään on 26.11.2017. Tasan 40-vuotta sitten astuin avioliiton auvoiseen satamaan. Silloin en pohtinut mitä muuta on samalle päivämäärälle sattunut. Nyt on ikää tullut ja on aikaa pohtia elämää ja kuolemaa. Suomi juhlii joulukuun 6. päivänä 100-vuotista itsenäisyyttään. Juhlien aikana on aina syytä pohtia, miten tähän on tultu. Näin olen tehnyt. Olen miettinyt itsenäisyyden vuosikymmeniä ja tulen sitä tulevan vuoden aikana pohtimaan vielä enemmän. Piispajärven maamiesseura täyttää 2018 100-vuotta. Sen historiikin teossa joudun keskelle menneisyyttä. Kovia aikoja.

Tänään olen onnellinen mies. Merkkihääpäivä on juuri tänään.

Avainsanat: mainilanlaukaukset26.11.1939, voittamatonpunaarmeija, suomussalmentaistelut, raatteentie, suomi100, itsenäisyyspäivä6.12.2017

076 Itsenäisyys mukanamme

Perjantai 5.12.2014 klo 19:15 - yrjöpoeka

Huomenna tasavallassa on hyvin paljon perinteisiä tapahtumia. On virallisia lipunnostoja ja nostan itsekin lipun salkoon kotonani. On erilaisia itsenäisyystapahtumia melkein jokaisessa kunnassa. On itsenäisyyspäivän paraatia. Tasavallan tärkein juhla on presidentin juhlavastaanotto. Sitä vakautuu katsomaan melkoinen joukko kansasta. Aion itsekin katsoa sen alusta loppuun. Parasta tämän vuotisessa itsenäisyyspäivän viikonlopussa on lastenlasteni vierailu mummolassa. Ilona ja Aliisa tuovat nuoruuden ja ilon itsenäisyyspäivän perinteeseen.

Nuorimmainen tytöistä totesi minulle tänään saunanlämmityksestä puhuttaessa, että ukin on se lämmitettävä. Tämä johtui Aliisan mukaan siitä, että hän tuntee olonsa likaiseksi. Tuon parempaa syytä saunalle ei voi olla. Lämmitin saunan ja likaisuus on poispyyhitty. Naurussa on ollut ukilla ja mummolla pitämistä.

Viimeisten kahden viikon aikana kansamme on vääntänyt vahvasti mielipidettä jokaisessa torpassa sateenkaarta vastaan ja sen puolesta. Toista mieltä olevat on toivoteltu vähän sinne ja tänne. Suuntia ei voi kirjoittaa sivistynyt ihminen julkisuuteen, vaan ne ovat jokaisen itse tulkittava. Kaikesta metelistä huolimatta ja juuri siksi, on erinomainen asia huomata yksi tärkeä seikka. Itsenäisessä ja vapaassa maassa voi jokainen ilmaista omalla vastuullaan omat mielipiteensä. Tulikivenkatkuisten julistusten keskellä olen kaivannut vain yhtä asiaa. Soisin ihmisten arvostavan sivistyneemmin ja arvostaen, toisten oikeutta olla erimieltä.

Viikon aikana on julkisuuteen saatettu monenmoisia uhkakuvia. On erottu joukolla kirkosta. Osoitettu kirkon suuntaan mieltä siitä, että eduskunta äänesti sateenkaarilaista. Osa on vakuuttanut Jumalan tuomion olevan ovella sateenkaarilain hyväksymisen takia. Vastapuoli sitä vasten on kertonut, kuinka pimeitä ja ahdasmielisiä toista mieltä olevat on. Pahimman metelin aikana facebookissa tuntui siltä, että mihin sivistyneet ja koulutetut ihmiset ovat kadonneet?

Lopuksi eduskunta päätti tänään Fenno-voimasta. Samanlaiselta vastakkain asettelulta näyttää tilanne tältäkin osin. Syytökset puolesta ja vastaan lähtevät hanakasti nettiavaruuteen. Itsenäinen Suomi on siirtynyt vastakkain asettelun aikaan. Ollaan puolesta tai vastaan. Toivotaan, ettei kirkosta erota Fenno-voiman takia?

Kaikesta tästä huolimatta elämme erittäin turvallisessa Suomessa. Voimme ottaa kantaa puolesta ja vastaan, pelkäämättä turvallisuutemme puolesta. Voimme erota ja liittyä kirkkoon ja muihin instituutioihin oman mielemme mukaan.

Suomi on edelleen hyvä paikka asua ja elää!

Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Avainsanat: suomenitsenäisyyspäivä, sateenkaarentuollapuolen, fennovoimaa, eroakirkosta

154 Itsenäisyyspäivän mietteitä

Tiistai 7.12.2010 klo 20:51 - yrjöpoeka



Merkkipäivä ajoittui nyt viikon alkuun ja viikonloppu oli siten pitkä. Oli todella mukavaa viettää kaksi päivää kotona ja vaimon kanssa kahdestaan. Ilmojen puolesta oli hyvät ulkoilusäät ja sen käytin hyväkseni täysin mitoin. Pakollinen television katselu oli sitten päivän päätteeksi edessä, hieman tuntematonta ja siihen linnan kutsut päätteeksi. Illan anti näytti todella oudolta, outoja kummajaisia aletaan pitää ensiarvoisen tärkeinä kutsuttavina. Veteraanien sukupolvi oli jo unohduksissa ja nyt oli pääosissa sivareitten invaasio, maustettuna kaikilla mahdollisilla sukupuolisilla vähemmistöillä. Tarja-täti oli unohtanut kaikki ne Suomen moniavioiset parit, mutta sillä on aikaa vielä korjata ensivuonna asia.
Suomi on todella äkkiä muuttunut kummalliseksi, kaikki se mikä on omituista, nousee pääosaan. Samalla kaikki normaali ihmiselämä kiellettäneen kohta kokonaan? Keskustelu kirkosta ja uskonnosta oli yksi osoitus aiheesta. Samoin kuin korkeat kirkonmiehet, myös valtakunnan johtavat poliitikot ovat muuttuneet täysin pullamössön pupeltajiksi. Kukaan ei tohdi puolustaa entisiä arvoja ja ihmisten asemaa siinä. Mikäli nykyinen meno jatkuu, ollaan pian tilanteessa, jossa uskonto kielletään alkuperäiskansalta. Kaikki huutavat ihmeellisen vapauden puolesta, jota ei ole oikeasti olemassa.  Jossakin vaiheessa uskon ihmisten alkavan etsiä paluuta normaaliin ihmiselämään ja suomalaisuuden puolustamiseen.
Kirjoitukseni kotisivuillani ilmeisesti luetaan ja välillä todella tarkoin rivinvälitkin. Olen ajoittain saanut palautetta sivujeni palautelaatikon kautta ja myös suoraan omaan sähköpostiini on tullut joitakin. Muutamia tekstiviestejä tulee ja myös puhelimen välityksellä saan pohdintoja aiheista. Muutamia ärhäköitä lukijoita on joille ei oikein mikään kelpaa ja se on heidän oikeutensa. Sitten on niitä, joille olen muuten vain vastenmielinen. Joskus he ajattelevat sellaisiakin asioita, joita itse en ole ajatellut lainkaan. Mutta he ajattelevat ja siitä ohessa tuorein saamani palaute esimerkkinä:
Vastaus lomakkeeseen: Yhteydenottolomake
Lähetysajankohta: 7.12.2010 00:51
Lähettäjän osoite: 85.29.94.235 / line-12412.dyn.kponet.fi
Palaute:
Lopeta hyvä mies, jo tuo itsesi kehuminen. Sun kirjoitukset, ovat jo täysin mauttomia.
Ihmettelin suuresti, kun katsoin Linnan Juhlia, että mistä ovesta, ne etukäteen nimitetyt Kainuun ministerit Kettunen, Puurunen, Sankilampi ja Hakkarainen tulee.

Tästä on tavattoman hyvä jatkaa, ajatukset ovat jo mahdollisissa ministerien paikoissa. Kalamiehet levittelevät aina käsiään kalojen kokoa näyttäessään, mutta miten kuvata leveätä hymyä? Olen kuitenkin nyt vaatimaton ja kuvaan sen näin :)
Huomenna on edessä vuoden viimeinen lautakunnankokous ja siitä voi tulla pitkä. Lista on pitkä ja paksu, jouluiset ajatukset siirtyvät todella kauas. Ajatukset siirtyvät siihen, kuinka Kainuun kansa saa tulevaisuudessa haluamansa palvelut? Pohtimista aiheuttaa myös tuo kilpailutuksen tuominen vanhusten, vammaisten ja terveydenhuollon palveluihin. Tulevina vuosina on linjattava, kuinka aiomme hoitaa nuo palvelut ja itse olen tiukasti sitä mieltä, että niiden hoitaminen on yhteiskunnan tehtävä. Kilpailutuksella ei mielestäni saa sellaisia hyötyjä, että se puoltaisi yksityistämisen. Sutta paetessa voi tulla todellinen karhu vastaan. Oireita siitä on pikkuhiljaa alkanut tulla näköpiiriin.

Avainsanat: 93itsenäisyyspäivä, omituistenotustenkerho, sivareitteninvaasio, pullamössönpupeltajat, vastenmielinenkirjoittelu, ansiotonarvonnousu, kainuunministerit, mitkäovatyhteiskunnantehtävät

207 Itsenäisyyspäivä meni, tauti tuli

Tiistai 8.12.2009 klo 7:24 - yrjöpoeka

Itsenäisyyspäivänä kurkku alkoi karheutua ja ääni häviää välillä kokonaan. Hiki tursui viime yönä ajoittain tulvimalla ja sitten olikin oikein kylmä. Tämä on nyt sitten tätä.

Itsenäisyyspäivä meni perinteiseen tapaan, yhdessä ollen ja televisiota katsoen. Tuntemattoman jätin jo väliin, alkaa olla liiankin tuttu. Itsenäisyyspäivän paraati menee toteutukseltaan vuosi vuodelta huonommaksi, kyllä sen pitäisi olla suora lähetys.

Ilona lähti kotiinsa ja talo hiljeni kertaheitolla, mutta kyllä me eilen illalla oltiin pitkä tovi skypessä. Nykytekniikka tuo kokonaan uusia mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja eilen olikin tytöllä näytettävänä piparkakkutalo. Oli äidin kanssa rakentanut todella hienon talon ja aikoi tuoda sen jouluna meidän Inka koiralle syötäväksi.

Nyt pitää saada tauti aisoihin, vielä on menoja ja kokouksia jäljellä. Yksilöhuoltojaostoa, maakuntavaltuustoa ja sote – lautakunnan kokous, sitten vuosi alkaa olla siltä osin paketissa.

Avainsanat: itsenäisyyspäivä.paraati, piparkakkutalo,

206 Itsenäisyyspäivän aatto

Lauantai 5.12.2009 klo 18:24 - yrjöpoeka

Kävi niin kuin Ilona eilen lupasi, oli todella aikainen herätys. Aamulla kello viiden jälkeen alkoi kuulua kilkatus ja se on jatkunut koko päivän. Saa nähdä, miten ilta menee, rauhoittuuko kone ollenkaan?

92 itsenäisyyspäivä on tulossa ja nyt on aika muistella myös menneitä. Vuodesta 1974 vuoteen 2003 sain palvella Rajavartiolaitoksessa Suomen rajojen itsenäisyyttä. Jokaisena palvelusvuotena tiesi, mitä varten on olemassa ja mitä tekemässä. Samoin miehet tänäpäivänä suorittavat valvontatehtäviä rajoilla, vaikka maailma on muuttunut viime vuosina todella paljon. Perustehtävä on sama, itsenäisen Suomen rajojen valvonta ja vartiointi. 70 ja 80 luvuilla oli vielä huomattavasti sotilaallisempi muoto palvelussa ja se tuntui myös itsenäisyyden juhlimisessa. EU – Suomessa meno on rauhoittunut ja tuntuu siltä juhliiko kohta kukaan itsenäisyyttä?

Suomen vuosisatojen historia osoittaa, kuinka tärkeää on itse huolehtia itsenäisyyden vartioinnista. Suomen itsenäisyyttä on vuosisatojen aikana hallinneet entiset suurvallat ja jako erilaisiin blokkeihin vain jatkuu. Entisestä idän nuoleskelusta on siirrytty toisen puolen nuoleskeluun ja ehdottomaan kuuliaisuuteen. Pienet piirit haluaisivat jatkaa idän suunnan palvomista, mutta ovat tipahtaneet aivan marginaaliryhmään ja putoaminen tulee jatkumaan. Sen voi sanoa, että tervemenoa. Osa näistä itsenäisyyden nakertajista, taistolaisista, on siirtynyt vihreitten joukkoon. Vihreillä on taipumusta samanlaiseen politiikan tekoon, on vain yksi totuus ja erimieliset julistetaan joko neuvostovihamielisiksi, nykyisin ilmastovihamielisiksi. Vihreiltä puuttuu vain kansainvälinen johtohahmo, Stalin, joka sanoo muille mikä on oikea totuus. Rkp on täysin joutava menneisyyden jäänne, nykyisellään se tuhoaa Suomen itsenäisyyttä tehokkaammin kuin viime sodissa vihollisten toimesta aikaan saatiin.

Onneksi Suomesta löytyy vielä suoraselkäisiä, joille itsenäisyyden asia on todella tärkeä. Perussuomalaiset ovat yksi sellainen ryhmä. Perussuomalaiset ovat aina vastustaneet itsenäisyyden perusteiden murentamista. Näille ajatuksille naureskeltiin vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt entiset maamme myyjät tuntevat pieni pelkoa tulevaisuudestaan. Itsenäisyyden asia tulee nousemaan epävarmassa maailmassa entistä suurempaan arvoon.

Toivotan rajojemme vartiointia suorittaville: Oikein hyvää 92:tta Itsenäisyyspäivää!

Kaikille lukijoille: Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Avainsanat: itsenäisyyspäivä, rajavartiolaitos, rajojenvalvonta, historia, neuvostovihamieliset, ilmastovihamieliset, stalin, perussuomalaiset