Satunnaiset kuvat

Ruukinkankaan urheilukenttä/kuva Teppo Turpeinen

Uusimmat

Blogin arkisto

180 Jalkapuu ja häpeäpaalu

Perjantai 12.7.2019 klo 21:12 - yrjöpoeka

Kohtuullisesti historiaa lukeneena ja ajankulkua seuranneena, tunnen suurta huolestumista ajanmerkeistä. Ääriliikkeet ovat voimistuneet ja ottaneet käyttöönsä menneiden aikojen tapoja. Tätä tapahtuu niin oikealla kuin vasemmalla. Keskitiellä ovat ne tavikset jotka hiljaa seuraavat ja antavat samalla hyväksymisensä tapahtuneille asioille. Mikäli suuri tavisten lauma riehaantuisi ja asettaisi ääripään leikkijät kirkonmäelle häpeäpaaluun tätä ei tapahtuisi. Siksi olis hyvä ottaa käyttöön ne entiset hyvät keinot kuten julkinen häpeäpaalu.

Ennen se tapahtui kirkonmäellä ja seuraväki sai katsella ja antaa samalla palautetta pahantekijöille. Tähän päivään tuotuna sen pitäisi tapahtua perjantaina suurten markettin edustalla. Marketit ovat tämän päivän kirkko ja siellä ihmiset työviikon jälkeen kohtaavat. Jalkapuuhun tai paaluun köytetyt viikon pahantekijät istuisivat esitteineen koko päivän ihmisten töllisteltävinä. Paikallinen kahvila voisi laittaa lähistölle muutamia pöytiä ja tarjoilla munkki kahveja markkina yleisölle. Pahantekijöille sitä ei suotaisi.

Miksi tämä tuli mieleeni nyt? Vein vaimoni junalle ja sieltä palatessani minulla oli eräässä paikassa mahdollisuus kuunnella keskustelua, jossa päiviteltiin tämän päivän lehti uutista. Siinä uutisessa äärioikean (perussuomalaisten) ryhmä oli kokoontunut kesäkuussa aamuskelemaan tunnettujen politiikkojen kuvia. Kohteina olivat olleet vasemmiston kansanedustajat pääministeriä myöten. Sieltä kuulin tämän ehdotuksen jalkapuusta ja häpeäpaalusta.

Puhujina olivat ihmiset jotka muistivat ajat enne sotia. Joukossa myös oman ikäluokan edustajia +65. Heidän ajatuksensa oli kristallinkirkas, että tämä hömpötys ei lopu ellei siihen puututa. Historian muisti oli kirkas ja viesti siitä, että meidän ei tule sallia veljen kiihottamista veljeä vastaan. Ennen sotia oli pajon alueita, joissa olivat selkeät rajat ihmisten välillä. Vasemmisto ja oikeisto elivät omissa pienissä umpioissaan. Silloin oli muistissa oma kansalais/sisällissota. Vasta talvisota yhdisti ihmiset.

Mikä on se asia mikä yhdistäisi tämän päivän erimieliset suomalaiset? Täsmälleen sama asia kuin talvisodassa. Kuinka Suomi ja me selviämme! Talous on tänään ahtaalla ja syntyvyys melkein nollassa. Se on tämän päivän talvisota. Siitä selvitäksemme meidän tulisi unohtaa jälleen sisäiset erimielisyydet ja vastakkainasettelut. Näin se tapahtui talvisodassa. Ääripäät kohtasivat yhteisen edun ja sen tuomat hyödyt. Sen kamppailun aikana meillä on mahdollisuus avat silmämme näkemään pidemmälle tulevaisuuteen. Yhteinen uhka yhdistää.

Tänään tuntuu uskomattomalta nähdä ja kuulla, että jotkut suomalaiset harjoittelevat oikeasti toisten suomalaisten ampumista! Meitä on jo niin vähän jäljellä, että nämä hörhöt on istutettava jalkapuuhun markettien edustalle joka ikinen perjantai. Virkavallan tehtävä on asetta heille sellaiset jalkapannat, etteivät he pääse niistä eroon. Siten heidät voidaan löytää perjantain istuntoja varten. Toinen ääripää mieluusti näkisi heidän potkaisevan tyhjää.

Sillä ei olisi jalkapuun veroista vaikutusta. Häpeä yhteisön edessä...

Miettikääpä.

Avainsanat: suomenhistoria, veliveljeävastaan, sisäällissota, jalkapuu, kirkonmäki, häpeäyhteisönedessä