Satunnaiset kuvat

Kuusinki nuorena

Uusimmat

Blogin arkisto

077 Kristallia ja omavaraisuutta

Lauantai 31.3.2018 klo 17:37 - yrjöpoeka

Suomi on pitänyt huumelakinsa tiukkana ja hyvä niin. Tästä huolimatta huumeita virtaa maahan, koska Euroopan rajat ovat avoimia. Huumeita salakuljetetaan ja kuka tahansa voi olla huumekuski. Aiemmin on luotu julkisuuteen kuva, että narkkarit ovat laitapuolen kulkijoita. Reppanoita ja luusereita. Nyt olemme useita päiviä vaahdonneet erään suomalaisen muusikon pidätyksistä ja hänelle on annettu televisioaikaa.

Televisiossa hän sai julistaa kuinka harmitonta ainetta kristalli on ja välillä pirautti pienen itkun. Itkulla kannattajat antavat anteeksi ja pitävät hänen puheitaan järkyttävän rehellisinä. Sosiaalista mediaa seuratessa tuli selväksi, että toinen puoli kansalaisista piti häntä rehtinä kaverina. Toinen puoli luuserina ja reppanana, ihka aitona narkkarina. Nähdyn perusteella nyt on menossa todella jyrkkä alamäki. Sen tien päässä odottaa tenuremmin ankea arki. Siltojen alla on aina tilaa lauluveikoille.

Syy miksi otin aiheeseen kantaa on se, että media antoi tilaa julkisuudesta tutulle huumeveikon selittelyille. Itseäni jäi hämmästyttämään tuo ymmärtämisen sietämätön kepeys. Yllättävän helposti aletaan ymmärtää huumeiden käyttö sallituksi, koska kyseessä on kansan suosikki. Mikseivät mediat antaneet samankaltaista tilaa asiantuntijoille. He olisivat voineet vääntää rautalangasta sen, että kyseessä on vaarallinen huume. Se on tappavan vaarallista ja sen haitat maksamme me.

Vietämme itsenäisyytemme merkkivuotta ja siihen sisältyy hyvin paljon muisteluita omankansan aseellisesta välien selvittelystä. Tällä sodalla on useita nimiä, mutta osuvin on omasta mielestäni sisällisota. 1900 luku oli alkupuolella erittäin myrskyisä ja kahden maailmansodan aikana Euroopassa tapettiin lähemmäs satamiljoonaa ihmistä. Suomen itsenäistymisen aseellisessa selvittelyssä oli yksi hyvä puoli. Se oli lyhyt ja sen jälkeen tehtiin kansallisesti merkittäviä ratkaisuja, joiden ansiosta jakaantunut kansa pystyi selviämään. Kansan yhdistyminen oli todella nopeaa ja sen ansiosta Suomi pystyi Talvisodassa 1939 selviämään ilman maan miehitystä.

Viime kuukausina olen tutkinut arkistoja omankyläni maamiesseuran 100-vuotis historiikkia varten. Itsenäisyyden alkuvuosina Kainuu kärsi suoranaisesta nälänhädästä. Suomussalmi ja kotikyläni Piispajärvi olivat sen kauimmaisessa nurkassa. Ei tieyhteyksiä, joten elintarvikkeiden tuonti oli juuri 1918 täysin mahdotonta. Kainuu ja erityisesti kotikuntani oli kaukana maatalouden omavaraisuudesta. Maanviljelys oli vielä käytännössä tuntematonta ja karjanrehu niitettiin suoalueilta lisukkeena lehtikerput. Karja oli talvikauden ns. ummessa ja ei tuottanut maitoa huonon ruoan takia.

Käydessäni keskusteluja minua iäkkäämpien ihmisten kanssa yllätyin kuinka monella oli olemassa katkeruutta itsenäistymisen alkuajoilta. Kukaan kanssani keskustellut ei ollut itse kokenut sitä, mutta isovanhemmat olivat. Ehkäpä on meille kaikille hyväksi puhua tuon ajan asiat halki poikki ja pinoon.

Arkistojen tutkiminen on tuonut yhden asian helmenkirkkaaksi. Meidän on edelleen huolehdittava elintarvikkeiden tuotannon omavaraisuudesta. Ruoan puute oli silloin yksi tärkeimmistä syistä, jotka ajoivat kansan vastakkain. Maailma on taas levoton. Sotia pakenevia ihmisiä vaeltaa taas miljoonittain. Aseita kalistellaan jokapuolella.

Omavaraisuus kunniaan. Se on hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Avainsanat: kristallihuume, jarisillanpää, laulujenlunnaat, sisällissotasuomessa1918, maamiesseurojenperustamistentarkoitus, ruokahuollonomavaraisuus, omavaraisuuskunniaan

022 Uhrilampaat

Perjantai 19.1.2018 klo 13:44 - yrjöpoeka

Miten tuiki tavallinen tavis käyttäytyy silloin, kun hän on saanut tuomion jostakin laittomuudesta? Jokainen tietää, kuinka toiset ihmiset ovat uteliaita. Tuomion saanut tietää sen ja pyrkii olemaan mahdollisimman näkymätön. Usein tuomion saanut ei liiku pitkiin aikoihin juuri missään. Muutaman viikon ja kuukauden päästä asia on jo hautautunut monen muun julkisuuden asian alle. Pikkuhiljaa tuomittu saa jälleen otteen elämäänsä ja voi jatkaa arkeaan. Tavallinen ihminen ottaa myös opikseen tuomioista.

Miten käyttäytyvät ns. paremmat ihmiset? Esimerkiksi jokin tunnettu ”julkkis”. Aivan ensimmäiseksi he vakuuttelevat syyttömyyttään, vaikka olisivat jääneet verekseltään kiinni. Seuraavaksi he ilmestyvät itkemään kovaa kohtaloaan iltapäivälehtien etusivuille ja viikkolehtiin. Heidän tukijansa vakuuttavat ympäristöön, kuinka mukava kaveri hän on ja kuinka väärin on syyttää tällaisia kansansuosikkeja. Media tekee myös parhaan kykynsä mukaan työtä julkkiksen kanssa. Julkkis saa itkeä kovaa kohtaloaan ja lehdet saavat myytyä itkulehtiä hieman normaalia enemmän.

Suomen virkamiesten on sanottu olevan korruptoitumatonta. Nyt on valtakunnansyyttäjä saanut tuomion oikeudessa ja hän ilmoittaa haluavansa jatkaa tehtävissään tuomiosta huolimatta. Tänään hän on tullut julkisuuteen. Omien sanojensa mukaan hän ei uhriudu. Luettuani jutun voin oikein hyvin sanoa sen olevan uhriutumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Muualla läntisessä maailmassa korkeat virkamiehet ja myös poliitikot joutuvat välittömästi kilometritehtaalle. Siellä katsotaan heti tuomitun ja syytetyn vaarantavan virkakunnan ja -laitoksen julkikuvan. Valtakunnansyyttäjän ja muiden isompien kihojen toiminta on mahdollista vain Suomessa.

Poliitikan henkilöt sitten ovat kokonaan oma lukunsa. He ovat niin korruption mädättämiä, ettei heillä ole edes omaatuntoa. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että eduskuntaan ja korkeisiin luottamustehtäviin pääsee vain saamalla tuomion. Ei puhettakaan siitä, että he vetäytyisivät syrjään. Puoluekoneisto ei heitä halua menettää, vaan tukee kaikin voimin. Seuraavissa vaaleissa äänestäjät yleensä palkitsevat nämä veitikat antamalla heille tukensa. Ei ole siis ihme, että politiikot eivät korviaan lotkauta tuomioille. Rahaa ohjataan omille julkisesti ja kerrotaan, ettei meillä ole korruptiota.

On runsaasti esimerkkejä siitä, ettei pienipalkkainen valtion virkamies saa armoa virheen tehtyään. Poliisin rattijuoppous katkaisee uran. Rajamiehen metsästysrike katkaisee uran. Heille ei anneta armoa ja sitä perustellaan sillä, että heidän toimintansa on vakavasti vahingoittanut laitoksen julkisuuskuvaa. Isommat kihot ajaessaan juopuneina saavat korkeintaan siirron hetkeksi muualle. Kirkonparista on lopultakin alkanut kuulua, kuinka yhteisillä varoilla rellestetään. Näin on varmasti aina ollut ja sitä on siedetty, koska veli ei veljeään petä. Nyt siellä ovat puhaltamassa uudet tuulet. Naiset tuovat omantunnon kirkon piiriin ja se on kirkolle ja meille maksajille hyväksi.

Tänään ovat uhriutumassa Jari Sillanpää. Toisena valtakunnasyyttäjä Matti Nissinen, hän myös komppaa Jari Sillanpäätä. Politiikon roolia edustaa Laura Huhtasaari. Kirkon edustajana toimii Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Kukaan heistä ei näe toiminnassaan olevan vikaa. No kirkon mies pyytelee syntejään edes anteeksi, mutta jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Länsimainen demokratia?

Avainsanat: uhrilammas, suomalainenkorruptio, jarisillanpää, mattinissinen, laurahuhtasaari, teemulaajasalo, länsimainendemokratia