Satunnaiset kuvat

Spu Varo ja minä ite

Uusimmat

Blogin arkisto

254 Entä jos

Tiistai 19.11.2019 klo 13:58 - yrjöpoeka

Abdirahim ”Husu” Hussein on saanut monenlaista julkisuutta ja erityisesti nyt myös kielteistä. Juolahtipa mieleeni, että hän olisi nyt meriiteiltään pian sopiva perussuomalaisten ehdokkaaksi. Aloitti keskustasta ja on nyt SDP. Perussuomalaiset ovat juuri noista puolueista kasvunsa ammentaneet, joten tässähän kävisi kaikille hyvin. Puolue saisi siloiteltua maahanmuutto vastaista kuvaansa hyväksymällä petollisen valehtelijan riveihinsä.

Entä jos kansansuosikki ja viihdetaiteilija Sillanpää valittaisiin kansanedustajaksi. Nimenomaan perussuomalaisten riveistä. Miksi näin? Perussuomalaiset tunnetaan ärhäköistä puheistaan ja ne koskettelevat useimmiten maahanmuuttajia. Kielenkäyttö on sen verran roisia, että he vaativat lakien muuttamisia. Perussuomalaisille tulisi sallia vihapuheet. Sillanpää olisi sitten tulevana kansanedustajana vaatimassa lakien muuttamista lasten hyväksikäytön osalta. Jos kerran vihapuheita vaaditaan sietämään, niin eihän viaton kuolaaminen voi olla vahingollista. Tämä olisi hyvin linjakasta politiikkaa.

Tänään viimeistään on selvillä, ettei meidän enää tarvitse sanoa jos, kun kysymys on tulevaisuuden hallituspohjista. Perussuomalaiset ja kokoomus puhuvat samaa kieltä ja nyt myös puheenjohtajat olivat tästä yhtä mieltä A-studiossa. Näin sen ymmärsin. Kokoomus on kyllä niin altavastaaja, ettei sillä ole keinoja vastata perussuomalaisten viestintään. Halla-aho ei saa Petteri Orposta edes kunnon vastusta. Tästä on hyvä aloittaa spekulointi siitä, kuka voisi olla seuraava kokoomuksen puheenjohtaja?

Edellisen hallituksen oikeusministerinä toimi Antti Häkkänen ja hänestä on povattu kokoomuksen pelastajaa. Epäilen sitä vahvasti. Hän on niin sliipattu kokoomuslainen, ettei hänestä ole vastusta Halla-aholle. Olisiko sitten Elina Lepomäestä? Hän voisi olla, mutta en ole varma olisiko hänellä kanttia pitää oma linja helmenkirkkaana? Kokoomus on tilanteessa, jossa se yrittää olla sokeroitu malli perussuomalaisista. Siksi uskallan esittää kokoomukselle uuden nimen. Hänen ei tarvitse peesailla ketään. Hän on Jussi Halla-aho.

Entä jos näin kävisi? Kokoomus saisi puheenjohtajaksi miehen, joka ajaa erittäin oikesitolaista ja kokoomuksen mieleistä politiikkaa. Lisäksi Halla-aho ei ujosteleisi ilmaista kantaansa maahanmuuttoon. Tämä on ollut ja on kokoomuksen ongelma. Ei uskalla ääneen sanoa ei maahanmuutolle. Mikäli puoluekenttä kaksinapaistuu perussuomalaisten ja vihreiden väliseksi, tämä vaihtoehto nousee esille. Tässä ei edes enää tarvitse jossitella, kun seuraan iäkkäiden kokoomuksen kannattajien puheenvuoroja sosiaalisessa mediassa. Uuden puolueen nimeksi sopisi persusko.

Entä jos Alfa-TV on miettinyt tulevaisuutta ja päättänyt aloittaa kanavalle mieleisen presidentin tekemisen. Kanava on onnistunut kuorruttamaan ohjelmistonsa sellaiseksi, että sitä seurataan yllättävän paljon. Kanava on samalla kristillisten vastaisku inhotulle vihervasemmistolle. Ohjelmisto ohjaa katsojat hienovaraisesti Trumpismin äärelle. Samoin kanava suhtautuu amerikkalaisten esikuviensa mukaisesti erittäin nuivasti abortteihin. Aivan huomaamatta saavat myös sukupuoliset vähemmistöt huutia. Joka ilta käväistään oikeiden uskovaisten pyhässä maassa Israelissa kuulemassa paikalliset uutiset.

Kuka on se tuleva presidentti? Hän on eduskunnan puhemies Matti Vanhanen.

Puhemies ei käy kampanjaa. Hän luo mielikuvaa. Hänestä kasvaa olohuoneisiimme tuttu ja turvallinen Matti. Omalla Alfa-TV kanavalla.

Avainsanat: abdirahinhusuhussein, jarisillanpää, jussihallaaho, persusko, alfatv, puhemiesmattivanhanen

253 Jari Sillanpää ja lasten oikeuksien viikko

Maanantai 18.11.2019 klo 18:46 - yrjöpoeka

Jari Sillanpää tunnetaan laulajana ja viihdetaiteilijana. Hänellä on vankkumaton fanijoukko ja häntä pidettiin aikojen alussa joka äidin toivevävynä. Ilmeisesti alkuperäinen ajatus on matkalla hämärtynyt ja tänään voitaisiin puhua joka isän toivevävystä. Sillanpäälle on käynyt kuten kaikille muillekin joilla on noussut kusi päähän. Viinaa on kulutettu ja paljon. Tänään ovat käytössä huumeet ja siitä on jo käräjiä käyty. Ymmärtäjiä huumeiden viihdekäyttöön riittää tänään Suomen hallituksessa saakka.

Huumeiden käyttö on arkipäiväistynyt ja niiden käyttäjät ovat julkkiksia. Media on alkanut jutuissaan pitää niitä vähemmän vahingollisina aineina. Hyvin kärkkäästi niitä verrataan alkoholiin. Huumeiden käyttöä kuvaillaan sivistyneeksi. Huumehemmot joutuvat toki piilottelemaan Suomen lakien takia. Mikäli huumeet vapautetaan, se näkyy välittömästi myös katukuvassa. Jokainen on voinut havaita tämän myös tässä Jari Sillanpäässä. Mitä kauemmin ihminen käyttää huumeita, sitä enemmän niiden haitat astuvat näkyviin.

Siirrytään entistä vahvempiin aineisiin ja sitä saadakseen pitää olla rahaa. Huumeiden käyttäjä ei lopussa ole enää töissä ja siksi on pakko siirtyä rikolliseksi huumetta saadakseen. Sillanpää on juuri sillä tiellä. Tänään Iltalehden toimittaja yrittää vakuuttaa lukijansa sillä, että Jari Sillanpää on taiteilija ja tunneihminen. Meidän pitäisi se hyväksyä kuten hänen faninsa tekevät. Tämä on sitä samaa arkipäiväistämistä kuin rasismipuheet. Hyväksytään paska, koska ei haluta nähdä ja kuulla arki totuutta. Jari Sillanpää on huumeveikko ja hänellä on kutsu oikeuteen syytteenä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Ei vielä tuomittu. On kaukana unelmavävystä.

Marraskuussa pidetään lastenoikeuksien viikkoa ja 20 päivä ovat päätapahtumat ympäri Suomea. Koko viikko on toiminnallinen teemaviikko ja sen aikana tuodaan YK:n lasten oikeuksien sopimusta tunnetuksi erityisesti lasten ja nuorten parissa. Myös me ikääntyneemmät kannamme huolta lastemme ja lastenlastemme oikeudesta turvalliseen lapsuuteen. Useissa kunnassa on monia järjestöjä tapahtumia suunnittelemassa. Myös poliittiset puolueet sanovat sanojaan. Mediasta puhumattakaan. Paljon kauniita sanoja puhutaan ja valoja vannotaan. Kyllä meidän lastemme kelpaa oleskella, kun me turvaamme yhteisönä heidän lapsuutensa.

Otin Jari Sillanpään ja Iltalehden kolumnin esimerkiksi siitä puheiden ja tekojen onttoudesta. Iltalehti kirjoittaa lasten oikeuksista toisella kädellä ja toisella kirjoittaa ymmärtävänsä toivevävyn toilailut. Toki artikkelin kirjoittaja ottaa fanit aasinsillaksi, joiden kautta juttunsa syöttää. Lasten oikeuksien viikkoa vietettäessä en olisi uskonut näkeväni ja lukevani tällaista paskaa. Kaikenlainen ymmärtäminen on tänään vallalla. Huumeiden käyttöä ei saisi rangaista. Lasten hyväksi käyttöä pitää ymmärtää, koska hyväksikäyttäjä on julkkis ja niin tunteellinen. Ja media suvaitsee ja ymmärtää ja että meidän pitää suvaita ja ymmärtää.

Minä en suosi rikollisia. Väkivaltarikollisia pidetään kaikkein pahimpina. Heissä on kuitenkin se ominaisuus, että raaimmat väkivaltarikolliset eivät suvaitse lasten hyväksikäyttäjiä. Heidän oikeudetuntonsa mukaan sellaiset ihmiset ovat loisia ja ansaitsevat kukin tekojensa mukaan. He eivät suvaitse ja ymmärrä.

Tällä viikolla puhumme kauniisti lasten oikeuksista. Mikä jää lasten oikeudeksi?

On vain hyväksikäytettävän rooli.

Avainsanat: jarisillanpää, lapsenseksuaalinenhyväksikäyttö, lastenoikeuksienviikko, iltalehti

077 Kristallia ja omavaraisuutta

Lauantai 31.3.2018 klo 17:37 - yrjöpoeka

Suomi on pitänyt huumelakinsa tiukkana ja hyvä niin. Tästä huolimatta huumeita virtaa maahan, koska Euroopan rajat ovat avoimia. Huumeita salakuljetetaan ja kuka tahansa voi olla huumekuski. Aiemmin on luotu julkisuuteen kuva, että narkkarit ovat laitapuolen kulkijoita. Reppanoita ja luusereita. Nyt olemme useita päiviä vaahdonneet erään suomalaisen muusikon pidätyksistä ja hänelle on annettu televisioaikaa.

Televisiossa hän sai julistaa kuinka harmitonta ainetta kristalli on ja välillä pirautti pienen itkun. Itkulla kannattajat antavat anteeksi ja pitävät hänen puheitaan järkyttävän rehellisinä. Sosiaalista mediaa seuratessa tuli selväksi, että toinen puoli kansalaisista piti häntä rehtinä kaverina. Toinen puoli luuserina ja reppanana, ihka aitona narkkarina. Nähdyn perusteella nyt on menossa todella jyrkkä alamäki. Sen tien päässä odottaa tenuremmin ankea arki. Siltojen alla on aina tilaa lauluveikoille.

Syy miksi otin aiheeseen kantaa on se, että media antoi tilaa julkisuudesta tutulle huumeveikon selittelyille. Itseäni jäi hämmästyttämään tuo ymmärtämisen sietämätön kepeys. Yllättävän helposti aletaan ymmärtää huumeiden käyttö sallituksi, koska kyseessä on kansan suosikki. Mikseivät mediat antaneet samankaltaista tilaa asiantuntijoille. He olisivat voineet vääntää rautalangasta sen, että kyseessä on vaarallinen huume. Se on tappavan vaarallista ja sen haitat maksamme me.

Vietämme itsenäisyytemme merkkivuotta ja siihen sisältyy hyvin paljon muisteluita omankansan aseellisesta välien selvittelystä. Tällä sodalla on useita nimiä, mutta osuvin on omasta mielestäni sisällisota. 1900 luku oli alkupuolella erittäin myrskyisä ja kahden maailmansodan aikana Euroopassa tapettiin lähemmäs satamiljoonaa ihmistä. Suomen itsenäistymisen aseellisessa selvittelyssä oli yksi hyvä puoli. Se oli lyhyt ja sen jälkeen tehtiin kansallisesti merkittäviä ratkaisuja, joiden ansiosta jakaantunut kansa pystyi selviämään. Kansan yhdistyminen oli todella nopeaa ja sen ansiosta Suomi pystyi Talvisodassa 1939 selviämään ilman maan miehitystä.

Viime kuukausina olen tutkinut arkistoja omankyläni maamiesseuran 100-vuotis historiikkia varten. Itsenäisyyden alkuvuosina Kainuu kärsi suoranaisesta nälänhädästä. Suomussalmi ja kotikyläni Piispajärvi olivat sen kauimmaisessa nurkassa. Ei tieyhteyksiä, joten elintarvikkeiden tuonti oli juuri 1918 täysin mahdotonta. Kainuu ja erityisesti kotikuntani oli kaukana maatalouden omavaraisuudesta. Maanviljelys oli vielä käytännössä tuntematonta ja karjanrehu niitettiin suoalueilta lisukkeena lehtikerput. Karja oli talvikauden ns. ummessa ja ei tuottanut maitoa huonon ruoan takia.

Käydessäni keskusteluja minua iäkkäämpien ihmisten kanssa yllätyin kuinka monella oli olemassa katkeruutta itsenäistymisen alkuajoilta. Kukaan kanssani keskustellut ei ollut itse kokenut sitä, mutta isovanhemmat olivat. Ehkäpä on meille kaikille hyväksi puhua tuon ajan asiat halki poikki ja pinoon.

Arkistojen tutkiminen on tuonut yhden asian helmenkirkkaaksi. Meidän on edelleen huolehdittava elintarvikkeiden tuotannon omavaraisuudesta. Ruoan puute oli silloin yksi tärkeimmistä syistä, jotka ajoivat kansan vastakkain. Maailma on taas levoton. Sotia pakenevia ihmisiä vaeltaa taas miljoonittain. Aseita kalistellaan jokapuolella.

Omavaraisuus kunniaan. Se on hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Avainsanat: kristallihuume, jarisillanpää, laulujenlunnaat, sisällissotasuomessa1918, maamiesseurojenperustamistentarkoitus, ruokahuollonomavaraisuus, omavaraisuuskunniaan

022 Uhrilampaat

Perjantai 19.1.2018 klo 13:44 - yrjöpoeka

Miten tuiki tavallinen tavis käyttäytyy silloin, kun hän on saanut tuomion jostakin laittomuudesta? Jokainen tietää, kuinka toiset ihmiset ovat uteliaita. Tuomion saanut tietää sen ja pyrkii olemaan mahdollisimman näkymätön. Usein tuomion saanut ei liiku pitkiin aikoihin juuri missään. Muutaman viikon ja kuukauden päästä asia on jo hautautunut monen muun julkisuuden asian alle. Pikkuhiljaa tuomittu saa jälleen otteen elämäänsä ja voi jatkaa arkeaan. Tavallinen ihminen ottaa myös opikseen tuomioista.

Miten käyttäytyvät ns. paremmat ihmiset? Esimerkiksi jokin tunnettu ”julkkis”. Aivan ensimmäiseksi he vakuuttelevat syyttömyyttään, vaikka olisivat jääneet verekseltään kiinni. Seuraavaksi he ilmestyvät itkemään kovaa kohtaloaan iltapäivälehtien etusivuille ja viikkolehtiin. Heidän tukijansa vakuuttavat ympäristöön, kuinka mukava kaveri hän on ja kuinka väärin on syyttää tällaisia kansansuosikkeja. Media tekee myös parhaan kykynsä mukaan työtä julkkiksen kanssa. Julkkis saa itkeä kovaa kohtaloaan ja lehdet saavat myytyä itkulehtiä hieman normaalia enemmän.

Suomen virkamiesten on sanottu olevan korruptoitumatonta. Nyt on valtakunnansyyttäjä saanut tuomion oikeudessa ja hän ilmoittaa haluavansa jatkaa tehtävissään tuomiosta huolimatta. Tänään hän on tullut julkisuuteen. Omien sanojensa mukaan hän ei uhriudu. Luettuani jutun voin oikein hyvin sanoa sen olevan uhriutumista sanan varsinaisessa merkityksessä. Muualla läntisessä maailmassa korkeat virkamiehet ja myös poliitikot joutuvat välittömästi kilometritehtaalle. Siellä katsotaan heti tuomitun ja syytetyn vaarantavan virkakunnan ja -laitoksen julkikuvan. Valtakunnansyyttäjän ja muiden isompien kihojen toiminta on mahdollista vain Suomessa.

Poliitikan henkilöt sitten ovat kokonaan oma lukunsa. He ovat niin korruption mädättämiä, ettei heillä ole edes omaatuntoa. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että eduskuntaan ja korkeisiin luottamustehtäviin pääsee vain saamalla tuomion. Ei puhettakaan siitä, että he vetäytyisivät syrjään. Puoluekoneisto ei heitä halua menettää, vaan tukee kaikin voimin. Seuraavissa vaaleissa äänestäjät yleensä palkitsevat nämä veitikat antamalla heille tukensa. Ei ole siis ihme, että politiikot eivät korviaan lotkauta tuomioille. Rahaa ohjataan omille julkisesti ja kerrotaan, ettei meillä ole korruptiota.

On runsaasti esimerkkejä siitä, ettei pienipalkkainen valtion virkamies saa armoa virheen tehtyään. Poliisin rattijuoppous katkaisee uran. Rajamiehen metsästysrike katkaisee uran. Heille ei anneta armoa ja sitä perustellaan sillä, että heidän toimintansa on vakavasti vahingoittanut laitoksen julkisuuskuvaa. Isommat kihot ajaessaan juopuneina saavat korkeintaan siirron hetkeksi muualle. Kirkonparista on lopultakin alkanut kuulua, kuinka yhteisillä varoilla rellestetään. Näin on varmasti aina ollut ja sitä on siedetty, koska veli ei veljeään petä. Nyt siellä ovat puhaltamassa uudet tuulet. Naiset tuovat omantunnon kirkon piiriin ja se on kirkolle ja meille maksajille hyväksi.

Tänään ovat uhriutumassa Jari Sillanpää. Toisena valtakunnasyyttäjä Matti Nissinen, hän myös komppaa Jari Sillanpäätä. Politiikon roolia edustaa Laura Huhtasaari. Kirkon edustajana toimii Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Kukaan heistä ei näe toiminnassaan olevan vikaa. No kirkon mies pyytelee syntejään edes anteeksi, mutta jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Länsimainen demokratia?

Avainsanat: uhrilammas, suomalainenkorruptio, jarisillanpää, mattinissinen, laurahuhtasaari, teemulaajasalo, länsimainendemokratia