Satunnaiset kuvat

Lohi 8.7 kg

Uusimmat

Blogin arkisto

148 Kalastuskeskustelu jatkuu

Tiistai 3.7.2018 klo 11:23 - yrjöpoeka

Eilisen päivitykseni jälkeen olen nyt saanut runsaasti yhteydenottoja Kuusinki-joen tilanteeseen liittyen. Minulla on sanat käytettävissä ja niitä toivotaan nyt lisää. Kuten olemme keskusteluissa todenneet, liian moni meistä odottaa jonkun muun hoitavan asiaa eteenpäin ja pitävän sitä esillä.

Perhokalastuksen MM-kisat ovat kahden vuoden päästä ja ne tuovat paikalle ulkomaisia kalastajia kaikkialta maailmasta. Kuusamon kaupungilla ja alueen kansanedustajilla on nyt oikeasti näytön paikka saada voimayhtiö aisoihin. Voimalan tuotto on niin pieni, että sen korvaaminen olisi helppoa muutamalla tuulimyllyllä. Kuusamossa on hyviä paikkoja ja tutkitusti tuulisia. Valitettavasti tämä menee aina niin, että joillekin käy vesivoima. Toisille käy tuulivoima ja muut vaihtoehtoiset energia muodot. Kolmas taho ovat ne, joille ei käy mikään muoto. Kaikki olisi säilytettävä neitseellisenä.

Jokainen tietää ettei sellaista olotilaa voi enää olla. Sitä mukaa kun ihmiset levittäytyvät, he vievät tilaa luonnolta. Mikäli todella halutaan elää ja asua Kuusamossa ja Koillismaalla, on myös hyväksyttävä sellaistakin, mikä ei ole itselle mieleen. Kuusamo on nyt käynyt ja käy jatkuvasti juupas-eipäs keskustelua kaivoksista ja tuulivoimasta. Jokimaisemat halutaan suojella kaikelta ja Kuusingin Myllykosken voimala saada puretuksi. Jossakin kohden on demokratissa tehtävä päätökset. Mikäli halutaan jotakin, on toisaalta luovuttava jostakin.

Jokainen yhteydenottaja on kanssani samaa mieltä, että Kuusamon kaupungin olisi nyt tehtävä jotakin. Kaikki keskustelut siitä, että tämä on vain voimayhtiön asia ovat pään pistämistä pensaaseen. Tänä päivänä tämä some voi kaataa koviakin vastustajia. Sen koki juuri kuluneella viikolla UPM, kun ei kuunnellut luontoihmisten varoituksia hakatessaan Kuukkeli metsän nurin. Suuret firmat ovat vaikeuksissa, kun heidän kansainvälisiin sertifikaatteihin lyödään leima syyllisestä. Jokaisen yhtiön kipein kohta on omistajilleen raha. Niin se on myös voimayhtiölle.

Politiikot ovat kietoutuneet voimayhtiöiden pauloihin. Meillä ei ole korruptiota, sanotaan tutkimuksissa. Meillä on kuitenkin niin voimakas rakenteellinen yhteys suurten yhtiöiden ja poliittisten päättäjien välillä, että sitä voi oikein hyvin nimittää rakenteelliseksi korruptioksi. Suuret yhtiöt maksavat hallituspaikoista poliittisille päättäjille ja muuttavat heidät hampaattomiksi. Kansalaisten etu ja yleinen oikeustaju jäävät rahan jalkoihin. Tästä on kyse myös Kuusingin tilanteessa. Kuusamon kaupunki on ja näyttää täysin hampaattomalta.

Reino Rinne tunnetaan Kuusamossa Kitka-joen suojelun isänä. Tänään olisi taas aika löytää se Kuusamolainen taho, joka lähtisi ajamaan koko jokialueen suojelua. Sen ei tarvitse olla yksityinen henkilö. Itse näkisin Kuusamon matkailuyhdistyksen roolin tässä kaikkein tärkeimpänä. Luonto- ja kalastusmatkailu ovat nousussa ja Perhokalastuksen MM-kisat olisivat oikea paikka kertoa, että Kuusinki virtaa vapaana. Tämän heitän haasteena pohdittavaksi. Mikään ei ole mahdotonta, ei edes pienen voimalan purkaminen.

Minä tuen kaikkia ponnistuksia joen pelastamiseksi omalla vaatimattomalla panokselleni. Kirjoittamalla ja puhumalla.

Avainsanat: kuusinkijoki, myllykoskenvoimala, uusiutuvatenergiat, tuulivoimapuistot, kuukkelimetsäntuho, reinorinne,

147 Mikä on rikollista

Maanantai 2.7.2018 klo 19:33 - yrjöpoeka

Olin viikonlopun aikana kokeilemassa kalaonneani maailmankuululla Kuusamon Kuusinkijoella. Joki on kuuluisa suurista taimenista. Viimeisten vuosien aikana sen taimenkanta on romahtanut. Syitä voi tietysti ensimmäisenä hakea kalastajista. Näitä rantakalastajia on aina helppo syyttää, koska he eivät voi vakuutella syyttömyyttään.

Jokeen on syydetty rasvaeväleikattuja kalanpoikia, mutta saaliiksi niitä ei saada. Itse pidän koko joen kalakantojen pahimpana syyllisenä tällä hetkellä syönnösalueella Pääjärvellä tapahtuvaa pyyntiä. Joku sanoo heti, ettei naapurimaamme kalastajia pidä syyllistää. Kuitenkin jokienhaarassa on jo vuosia ollut kalojen laskemista varten este ja siinä on pystytty laskemaan ne yksilöinä. Niitä on samalla myös radiomerkitty, jotta voidaan seurata niiden kulkua. Koska kaloja on todella vähän enää tulossa jokiin, voin vetää yhtäläisyyyden syönnösalueen kalastukseen.

Jokialueella kalastajille on lyöty sellaiset reklaamit käsiin, että koko kalastamisen autuus on hävinnyt. Jokialue on maisemaltaan upea ympäristö ja sen soisi olevan sitä myös tulevaisuudessa. Viimevuonna esimerkiksi oli lupa ottaa vain yksi yli 60 senttinen taimen. Tänä vuonna määrä on nostettu 2, eli kyseessä on 100% nousu saalismääriin. Kalastajia on kehoitettu laskemaan saamiaan kaloja takaisin ja sitä toivetta ovat kuunnelleet erityisesti nuoremmat kalastajat. Kaikki eivät ole tähän menettelyyn tyytyväisiä.

Seuraaavan viikonvaihteen aikana (7.7) on Kuusingilla perinteinen kalastuskisa jossa jahdataan sitä kuuluisaa taimenta saaliiksi. Nyt saalista ei enää saa tuoda kisapaikalle, vaan kala on mitattava jokirannassa ja päästettävä vapaaksi. Vuosien aikana on enää hyvin vähän saatu kilpailun aikana taimenia. Kalakisoissa jaetaan kuitenkin palkintoja ja ne on yleensä voitettu harjuksilla. Aion olla tänäkin vuonna mukana edes kannatuksen vuoksi ja nauttimassa kisatunnelmasta. Samoin tuttujen kalastajien tapaamisista.

Joen suurin uhka ja sen tuhoaja on jo vuosikymmenet ollut kotimainen vesivoimayhtiö. Joen latvoilla on sinne aikoinaan rakennettu Myllykosken voimala. Se rakennettiin vain sitä varten, että voimayhtiö saisi rakennusaikana virtaa Kitkajoelle. Sen jokiosuuksia ostettiin parhaimmillaan kahteen kertaan ja rahaa kanneltiin helikoptereista maiden omistajille. Joki säilyi ja on Kuusamon tunnetuin helmi uskomattoman upeine maisemineen. Kuin kostona menneistä voimayhtiö näytti mahtinsa taas kerran viikonlopun aikana.

Voimayhtiö voi lupaehtojensa mukaisesti lyödä luukut kiinni ja laskea joen ns. kuiville. Useina talvina joki on kuivattu ja kaikki syksyllä luonnontaimenten toimesta laskettu kutu on tuhoutunut. Useina kesinä kalastajat ovat voimattomina puristelleet nyrkkejään, kun vesi loppuu kesken kalastuksen.

Kalastaja on rikollinen jos ottaa alamittaisen kalan mukaansa. Kalastaja on rikollinen jos ylittää saaliskiintiönsä. Kalastaja on rikollinen, mikäli käyttää koukkua ottaessaan kalan ylös. Kalastaja on rikollinen jos kalastaa jigillä koskella. Kalastaja on rikollinen, jos kalastaa matosyötillä. Kalastaja on rikollinen, mikäli ei lunasta lupaa.

Rikollinen ei ole voimayhtiö, vaikka se kuivattaisi joen. Voimayhtiö ei ole rikollinen vaikka kaikki taimenet kuolisivat joesta. Voimayhtiö ei ole rikollinen, vaikka kaikki kalastajat sitä sellaisena pitävät.

IMG_20180701_014614.jpg
 Jos minä estäisin veden virtaamisen, raastupa kutsuisi. Voimayhtiö sen sijaan...

Kansanedustajat istuvat voimayhtiöiden hallituksissa. Se on yhteiskuntasuhteiden hoitoa. Ei rakenteellista korruptiota. Eihän?

Avainsanat: kuusamo, kuusinkijoki, myllykoskenvoimala, vesivoimayhtiökoskienergia,

095 Mietteitä Kuusinki-joen tulevaisuudesta

Perjantai 20.4.2018 klo 10:27 - yrjöpoeka

Kuusinki-joki on ollut vuosikymmeniä ns. kotijokeni. Olen nähnyt sen nousuja ja laskuja. Olen kalastanut kovassa kalastuspaineessa joella ja tänään siellä saa oleilla melkein yksin. Kalojen määrän romahtaminen vei suuren osan kalastajista ja voimayhtiön suorittama joen kuivatus jokavuosi tuhoaa loputkin luonnonkudusta ja vähentää entisestään kalastuspainetta joella. Keväinen tulva nostaa jäät irti ja raahaa niitä alaspäin. Mielestäni tästä syystä ovat Kuusingin alaosan parhaat kalastuspaikat muokkaantuneet täysin tuntemattomiksi. Legendaarinen Koivumutka on käytännössä hävinnyt ja muokkaus jatkuu tulevina vuosina.

Kannettu vesi ei kaivossa pysy, mutta siitä huolimatta joki pysyi istutusten ansiosta kohtalaisen hyvässä kuosissa. Käylän laitoksen lopettaminen oli todella lyhytnäköistä ja ei ainakaan palvele Kuusamon kalastuksen imagoa ja Kuusamon jokien tilannetta. Koska kutu ei enää kaikkina vuosina onnistu kunnolla, olivat istutukset luonnonkaloilla äärimmäisen tärkeitä. Sille me emme voi mitään, että naapurimaan puolella kalastus syönnösalueella kasvaa. Tänään voi jo sanoa, että pääosa jokien tuotosta häviää verkkoihin Pääjärvellä. Vasta sitten kun naapurimme ymmärtää, mikä arvo oikealla luonnonkutuisella taimenella on Venäjän kalastuksen imagoon ja kalastusmatkailuun, tilanne voi parantua.

Joella ovat voimassa mielestäni tiukat kalastussäännöt ja niiden avulla voimme edes jotakin tehdä. Omassa kalastajien moraalissa on parantamista erityisesti taimenen osalta. 60 sentin alamitta ei ole kaikille sisäistynyt ja yhden kalan säännöstä eivät kaikki välitä. Sain viime kesänä kuulla, kuinka oman kotikuntani äiti oli kehunut poikansa saalista Kuusinkijoelta. Poika oli saanut kaksi suurta kalaa, olivat olleet vajaan kahden (2) kilon kaloja. Kaiken lisäksi kertoi poikansa olevan jälleen lähdössä kaveriensa kanssa joelle. Miten voisimme parantaa kalastajien ymmärrystä ostamaansa kalastuslupaan ja sen sisältämiin sääntöihin ja rajoituksiin?

Jos me emme osaa lukea lupien sääntöjä kunnolla, ei jokien taimenkanta selviä. Kävin viimekesänä vaimoni kanssa viikonlopun joella ja sain mittakalan, jonka otin saaliiksi. Laitoin sen heti päivityksenä kuvan kera facebookin seinälleni. Sain heti viestejä, että olipa tyhmä teko. Minun ei olisi pitänyt kertoa sitä julkisesti, koska en nyt voisi enää käydä joella. Tätä minä en ymmärrä. Kyllä minä voin siellä käydä, kävin Kuusingin Kuningas Taimen kisoissakin. Voin keskittyä vaikka harjuksen pyyntiin ja tutkia Kuusingin luontoa. Istua tulilla ja seurustella tuttujen kanssa. Minulla on selkeä tahto säilyttää Kuusinki-joen taimenkantaa vielä jälkeeni jääville sukupolville.

Kuusamon kaupunki voisi kyllä vielä kerran miettiä suhtautumistaan Kuusingin voimalaitokseen. Kuusamon jokien taimenkanta on mittaamattoman arvokas ja sen eteen on uskallettava tehdä raskaitakin päätöksiä. Kitka-joki suojeltiin Reino Rinteen ansiosta ja nyt se toimii kaupungin käyntikorttina ja sen arvo ymmärretään Kuusamolaisten keskuudessa. Samalla tavoin olisi nyt nähtävä 50 - 100-vuotta eteenpäin. Nähtävä visio koskemattomista luonnontilaisista jokialueista ja niiden arvokkaista kalakannoista. Panostus tänään on kädenojennus tuleville sukupolville ja sen ajan Kuusamolle.

Kaiken lisäksi maailmalla on erilaisia suojelu ohjelmia, voisiko sieltä löytyä rahoitusta arvokkaiden Taimenten suojelemiseksi? Voisivatko joet olla maailmanperintökohteita? Mitä tahansa, jolla joet selviäisivät kala-aarteineen seuraaville vuosisadoille.

Avainsanat: kuusinkijoki, kitkajoki, reinorinne, kuusamonluontokaupunki

013 Vetovoima

Perjantai 12.1.2018 klo 14:08 - yrjöpoeka

Työttömyydestä kärsinyt Pohjois-Suomi on hiljalleen heräämässä. Herätyksen aiheuttaa pohjoisen luonto ja sen tuoma vetovoima. Ulkomaan turistit ovat nyt löytäneet lumen ja jään. Suomalaiseen talveen kuuluuvat myös revontulet. Aiemmin on kuviteltu, että meille riittää , kun turisteille esittelee joulupukin ja poroja. Joillekin se on eksotiikkaa, mutta uudenajan turisti on vaativa. Sitä se on kun puhutaan kaukaisista itämaista, Kiinasta ja Japanista. Ohjelmaa on oltava tarjolla ja hyvin aikataulutettuna.

Mikään ei saa pettää ohjelmassa, siitä esimerkkinä joidenkin turistien suoranainen raivo, kun revontulet eivät jokahetki näy. Ennenpitkää joku taho keksii kesällä käytetyn kikan. Lentokone ilmaan ja kemikaaleja pilviin. Siitä Kiinasta lentänyt turisti tykkää. Heitän tämän ajatuksen ilmaan, koska kaikki kivet on käännettävä vetovoiman lisäämiseksi.

Yhtenä esimerkkinä hulluimmasta vetovoimasta pidän Kittilän Lainiojoella jo 17 vuotta pystytettyä lumikylää, Snow Villagea. Sitä on uskollisesti pidetty yllä ja tämän talven aikana sinne on pystytetty Game of Thrones jääkylä. Tämä lähti nuoren miehen ideasta liikkeelle ja nyt se luo kuvaa idearikkaasta Lapista. Game of Thrones on sarja, jolla on maailmanlaajuinen seuraajakunta. Valonnopeudella leviävät kuvat huimaavista jääveistoksista ja jäähotellista vyöryttävät fanit sankoin joukoin pohjoiseen. Paikalle palkattiin maailman parhaita jäänveistäjiä luomusten tekoon. Kai se on itse lähdettävä katsomaan ne luonnossa.

Muistan kuinka viime vuosisadan loppupuolella Suomussalmella aloitti ensimmäinen matkailuyritys, jonka päätuote oli karhujenkuvaus. Sitä pidettiin täysin turhana ja moni ei uskonut sen tuovan matkailijoita paikalle. Kaikkein vähiten uskottiin turistin maksavan kuvauspaikalla istumisesta satoja silloisia markkoja. Tänään näitä karhukuvaus yrittäjiä on kaikkialla itäisessä Suomessa. Buumin aloittanut yritys voi hyvin ja tuo paikalle keväästä syksyyn melkein pelkästään ulkomaisia turisteja. Tämä samoin kuin muutkin alan yritykset pitävät syrjäseudut elävinä ja tuovat työllistämisen lisäksi euroja muilta mailta.

Juuri tänään kaivataan erilaisia ideoita matkailun nostamiseksi myös Suomussalmella ja muualla Kainuussa elinkeinojen kärkeen. Metsäala on edelleen puujalka, mutta nyt on aika pitää entistä useampi puu pystyssä. Pystyssä oleva metsäluonto on yksi meidän parhaimmista vetovoimatekijöistä. Ojittamaton ja kyntämätön luonto asutuksen vieressä ja myös erämaissa (Kainuussa sen nimi on selkonen) kiehtoo turisteja.

Meillä on puita halata asti. Hossan kansallispuiston liepeillä joogataan, sinne voisi perustaa puiden halausharjun. Kaiken muun lisäksi Hossan kansallispuiston sydämestä lähtee liikkeelle helmikuun kolmantena (3) päivänä The Ruthless Raja hiihtotapahtuma. Tapahtumalla on mittaa 100 mailia. Toki siellä on hieman lyhyempiäkin matkoja tarjolla. Lisäksi sen matkan voi taittaa Fat Bike pyörillä, 20 ja 80 km. Selkoseen sopivat kaikki liikuntamuodot. Uskon siihen, että tulevina vuosina sen merkitys vielä kasvaa. Erityisesti ulkomaisten elämysmatkailijoiden toimesta.

Uskokaa pois. Pienet sitkeät naiset taittavat matkan siinä kuin raavaat miehetkin. Kaiken lisäksi he nauravat maaliin tultuaan ja haluavat tulla uudestaan. Se kertoo vetovoimasta.

Avainsanat: pohjoissuomentalvimatkailu, kittilänlainiojoki, gameofthrones, martinselkoseneräkeskus, theruthlessraja, endurancekainuu

002 Ikuisuusasiat

Maanantai 1.1.2018 klo 18:30 - yrjöpoeka

Suomussalmella on ollut päätettävinä niinsanottuja ikuisuusasioita. Asioita joihin käyttäjät eivät saa vastausta useiden kyselyjen ja aloitteiden jälkeenkään. Valoa on ollut nyt hieman näkyvillä.

Ensimmäisenä ikuisuusasiana toteutui mattojenpesupaikka. Se rakennettiin Kiantajärven rantaan ja sinne tulee vesi järvestä. Pesuvedet eivät mene järveen. Sitä on kiitelty ja sen mukana olemme sitten saaneet sen paikan ikuisuusvaltaajat. Ihmiset jotka kuvittelevat sen olevan vain heidän tarpeitaan varten.

Toisena pitkään puhuttuna asiana saatiin aivan kunnan keskustaan sijoittuva koirapuisto. Paikka jossa omistajat voivat käyttää koiria irrallaan ja totuttaa niitä toisiinsa. Paikka valmistui pikkuhiljaa viime vuoden lopulla. Nyt olen vain sivusta hieman nähnyt sen olevan käytössä. Mitään kokemuksia siitä ei itsellä ole, koska tällä hetkellä meillä ei ole koiraa. Se on sinällään melkoinen ihme. Lapsuudestani asti minulla ja meillä on aina ollut koira. Tulevaisuus on hämärän peitossa koiran osalta.

Kolmantena ja eniten parranpärinää aiheuttavana aiheena on ollut asuntovaunujen ja -autojen leirintäalue taajaman viereen. Vuosi sitten kunta sai Jätkänpuiston itäpuolella olevan ranta-alueen omistukseensa ostettuaan sen sähkövoimayhtiöltä. Kaiken olisi luullut olevan selvää, mutta mitäsitä tyhjää. Nyt asuntoautot ja vaunut seisovat jokaisella mahdollisella paikalla, missä sitä ei erikseen ole kielletty. Kuntalaisille rakennettu rantapuisto on kesäisin täynnä parkkeerattuja autoja ja vaunuja. Jokainen pysäköivä ihastelee järven läheisyyttä ja hienoja rakennettuja uimarantoja. Frisbee golf rataa sen keskellä. Hyviä palveluja muutaman sadan metrin päässä.

Mikä se nyt tuli esteeksi kysytään? Nyt löytyi esteeksi melu. Kesäisin aivan tien vierellä aikaansa viettävät eivät melusta valita. Päinvastoin alue on heille rauhan tyyssija. Viranomaisten kertomana olen saanut lehdestä lukea, että pitäisi rakentaa meluaitaa tienreunaan ja näköala järvelle silloin peittyy. Matkailija seuraa taajamassa liikennettä ja opasteita. Jätkänpuisto pitäisi tämän mukaan heti kieltää, koska siellä on liikaa tieliikenteen melua. Ymmärtääkö tämän kuntalainen siten, ettei virkakoneisto ja valtuutetut oikeasti halua vaunualuetta taajaman liepeelle? Näin minä sen ymmärrän.

Olen itse asunut ja liikkunut suunnitellulla alueella useana kesänä. Mikäli meluaitaa todella tarvitaan siihen riittää lyhyt pätkä Emäjoen sillan kohdalta pohjoiseen. Sillä kohden on metsää ja sillä ei ole siten vaikutusta järvinäköalaan. Jokainen Suomussalmelainen on ajanut viitostietä etelään ja nähnyt Ristijärven vaunualueen viitostien vieressä. Ei siellä ole mitään meluaitaa. Sama liikenne jyristää sen vierestä. Siellä ajonopeus on 80 km/h ja meillä 60 km/h. Olen käynyt alueella. Se on todella rauhallinen ja liikenteen äänet ovat taustalla. Liikenne on öiseen aikaan siellä ja myös täällä todella hiljaista. Ei se lepoa häiritse. Ei se häirinnyt viime kesän Jätkänpuistossa pysäköiviä.

Vaunuilla tarkoitettu alue on puiston itäpuolella olevassa metsikössä joka itsessään jo vaimentaa melua. Minä esitän kunnan luottamusmiehille ja -naisille pyynnön. Käykää tutustumassa muihin vastaaviin alueisiin ja laittakaa vanualue kuntoon. Sitä varten alue ostettiin. Melusta puhuminen on tekosyy. Vallan pitäisi olla valtuustolla ja hallituksella. Nyt se on jossakin muualla. Valtuutettujen on lopultakin selätettävä nämä ikuisuusasiat.

Jätkänpuisto on Suomussalmen kehittyvän matkailun yksi vetovoimatekijä. Ämmänpäre sen viimeisimpänä kruununa.

Avainsanat: suomussalmenkunta, jätkänpuistonfrisbeerata.aloitevaunujenjaautojenleirintäalueeksi, kiantajärvi, emäjokisuu

244 Miten se vuosi meni

Sunnuntai 31.12.2017 klo 13:07 - yrjöpoeka

Mennyttä vuotta voisi kuvailla vaihderikkaaksi. Paljon on tapahtunut maamme elämässä, niin poliittisessa kuin taloudellisessa. Omaa elämää on rikastuttanut erityisesti viimevuodenvaihteessa tapahtunut mittava vesivahinko. Nyt vuoden päättyessä saamani vesimittarilukema kertoi vettä kuluneen yli 70 kuutioita enemmän kuin normaalisti. Vesi oli vielä lämmintä ja se aiheutti öljylaskuun tuplauksen. Kulutuksen kasvu huomattiin ja alan ammattilaiset tutkivat mistä se johtuu. Poltinta huollettiin ilman tulosta. Aikansa ihmeteltiin, kunnes vaimon tarkat silmät huomasivat ylimääräistä kosteutta. Siitäkin selvittiin. Mitä nyt vuoden lopuksi taas tutusti ilmaantui putkimiehen tarvetta.

Kalastuksellisesti vuosi oli todella hyvä. Lakselv-joki Norjassa antoi reilusti tapahtumia ja saalista myös. Reissuun liittyi myös erikoisia sattumuksia. Reissun opetuksena oli, ettei mukaan kannata ottaa pelkän yhden tapaamisen tuttavia. Opetus oli myös se, ettei alkoholiongelmasta kärsivää kannata kuljettaa ulkomaille ryyppäämään. Oppia oli myös siinä, että loppuviikko reissusta meni valvoessa ja tarkkailtaessa millaisia ongelmia alkoholisti keksii. Loppulaskuna huonosta kalatuurista kärsinyt holisti oli jopa hengelle vaarallinen. Ensimmäisen kerran elämässäni jouduin piilottelemaan kaikki terävät esineet. Oppia ikä kaikki.

Politiikan vuoteen kuului myös kaiken poliittisen toiminnan lopettaminen. Vuoden lopulla katselin usein helpottuneena kunnantalon parkkipaikoille. Minä sain viettää aikaani ilman alituista kokouksissa istumista. Sain viettää aikaani vaimoni ja lastenlasteni kanssa. Alussa ihmeteltiin, voinko olla ilman politiikkaa. Tähän sanoin silloin, että kyllä elämä tehtävät luokseni tuo. Se on toteutunut todella hyvin. Olen saanut vapaasti toimia erilaisissa järjestöissä ja muissa yhdessä tekevien ihmisten liittymissä. Vuoden päätti yksinäisille järjestetty joulujuhla ruokailuineen. Sain olla yhtenä osasena tekemässä ainutlaatuista juhlaa iloisten ihmisten joukossa.

Politiikassa yleensä tapahtui mullistuksia. Persut hajosi ja istuvat ministerit ja joukko kansanedustajia perusti uuden puolueen; siniset. Nyt puolue on pitänyt puoluekokouksen ja sen ansiosta sen gallup kannatus lähti nousuun. Politiikan saralla keskustan kannattajat ovat iloinneet Suomen kuntoon laittamisesta. Talous on ilman hallituksen toimiakin lähtenyt hiljalleen liikkeelle. Tottakai keskustan kannattajat näkevät sen olevan oman puolueen ansiota. Puolueen ansiota on ainakin työttömien ja muiden reppanoiden ankara kurittaminen. Tästä puolueen kannattajat eivät jostakin syystä kunniaa halua nostaa itselleen.

Vuoden vaihteen päättää oman kunnan Suomussalmen 150-vuotis juhlallisuuksiin kuuluva tilataideteoksen julkistaminen ja ilotulitus. Keskustan läheisyydessä oleva järvenrantapuisto saa näkyvän maamerkin. Suomussalmella on toinenkin tilataideteos, Hiljainen kansa viitostien varrella. Kymmenet tuhannet matkailijat näkevät sen vuosittan. Oma ennustukseni on, että tänään julkistettava teos valoineen pysäyttää tulevina vuosina matkailijat ihmettelemään ja katsomaan sitä. Samalla sen vetovoima tuo mahdollisuuksia palvelualan yrityksille sen läheisyydessä.

Toivotan lukijoilleni erinomaista vuotta 2018. Pitäkäämme huolta toisistamme ja erityisesti omista rakkaimmistamme. Eletään yhdessä toisiamme tukien ja arvostaen. Suomi on hyvä maa asua ja elää.

Avainsanat: menneenvuodenmuistelua, lakselvjoki, jäämerenlohi, omaaaikaaperheenkera, persuthajosi, suomussalmenkunta150vuotta, hiljainenkansa

184 Raakkua pukkaa

Sunnuntai 24.9.2017 klo 19:10 - yrjöpoeka

Takavuosina ja yhä edelleen ovat voimissaan liito-oravat ja viitasammakot. Näillä uhanalaisilla lajeilla estetään kaikenlainen rakentaminen ja metsien järkevä käyttö. Näiden lisäksi ikuiset opiskelijat ovat usein löytäneet joitakin uhanalaisia kasveja ja muita eliöstöjä, joiden avulla työtä tekevien ihmisten toimintaa vaikeutetaan. Usea erinomainen hanke on saatu näin torpattua.

Yleensä virkamiehet hankkeita valmistellessaan tutkivat alueen kasvistot ja eläinlajit. Tämä ei tietenkään kaikille riitä, vaikka se tehtäisiin virkavastuulla. Joku aina ilmaantuu paremmaksi tietäjäksi. Hyvin pian sieltä löytyy liito-oravan kikkareita. Jos alueella on hiukankaan kosteikkoa alkaa viitasammakon haukku kuulua. Nämä lajit ovat olleet esillä uusien tuulivoimapuistojen rakentamisessa. Jotkut aivan vakavalla naamalla kertovat lepakoiden räjähtelevän ultraäänien takia. Koska niitä ei ihminen kuule, niiden täytyy olla vaarallisia.

Nyt on putkahtanut aivan uusi uhanalainen laji jokihelmisimpukka eli raakku. Vesivoimarakentajien esteenä tätä ei ole ilmeisesti vielä ennen käytetty. Olen varma siitä, että jatkossa raakkua löytyy sieltä, missä vesivoimaa tutkitaan. Liito-oravan kanssa on käynyt aivan samoin ja viitasammakko seuraa samaa kaavaa. Siksi olisikin aika pohtia vakavasti, ovatko eräät lajit uhanalaisia. Toisaalta näyttää siltä, että pelkkä epäilys näiden lajien olemassaolosta riittää. Itse olen vetänyt johtopäätöksen, ettei näitä lajeja ole edes tällä korkeudella. Varmaan joku ilmaantuu nyt kertomaan olevansa varma lajien olemassaolosta. Todisteena käytetään lajeille kelpaavia olosuhteita. Tiukan tullen joku löytää liito-oravan paskannuspuun ja pieniä papanoita.

Olen seurannut uutisointia jokihelmisimpukasta Sierilään liittyen. Sosiaalisen median aktiivit suorastaan hurmioituivat uudesta mahdollisuudesta estää voimayhtiön rakennushankkeet. Nykyaika antaa sosiaalisen median käyttäjille siivet. On mielenkiintoista katsoa, mihin raakun löytymisen mahdollisuus johtaa. Raakku tarvitsee lisääntyäkseen sellaisen virtaveden, jossa esiintyy lohi ja taimen. Näiden lohikalojen kiduksissa raakun toukat talvehtivat ja pudottautuvat takaisin kun lohikalat palaavat.

Hyväksyn raakun, mutta ensin on tutkittava, että onko niitä lohikaloja joessa. Jos ei ole, sitten on pohdittava voiko niiden paluuta jokeen edistää. Jos lohikaloja ei tule, raakut kuolevat lopulta vanhuuteen. Se voi kestää vielä satoja vuosia, koska raakut ovat pitkäikäisiä. Olisiko sitä ennen mahdolista poistaa vesitöistä rakennetut padot ja palauttaa lohi takaisin jokeen? Epäilen sitä vahvasti, koska alkuperäinen kanta on silloin jo kokonaan hävinnyt. Toki luonto on siitä ihmeellinen, että se osaa itse korjata tilanteen.

Lohenkalastajana toivon raakkujen tuovan lohet takaisin.

Avainsanat: uhanalaiseteliöstöt, liitoorava, viitasammakko, jokihelmisimpukkauhkaasierilänallashanketta,

153 Lakselv 2017

Sunnuntai 6.8.2017 klo 11:52 - yrjöpoeka

Viikon kirjoitustauko on nyt takana. Kokonainen viikko ilman mahdollisuutta kuunnella uutisia maailmalta ja kotimaasta oli todella rauhoittavaa. Keskittyminen pelkästään kalastukseen ja erityisesti perhokalastukseen tekee ihmiselle hyvää. Erityisesti tämän Pohjoisen Norjan lohijoen maisemat ovat aivan uskomattomat. Säätila oli kalastajalle erinomainen. Päivittäin pienoista sadetta ja erittäin heikkoa tuulta. Lakselvilla tuulee normaalisti ja lujaa. Merenläheisyys takaa tuulelle uskomatonta voimaa.

Koostan oheen muutamalla kuvalla sitä, mitä reissu antoi, kaloineen ja maisemineen. Kuvat ovat kaikki otettuja kännykän kameralla. Itselleni taso riittää aivan hyvin.

hippivaunu-crop.jpg
Tämä kuviointi on tuonut majoitteelleni kalastajien keskuudessa nimen hippivaunu. Lastenlapseni Ilona 10v halusi maalata ukille rantamaiseman spray-maaleilla ja siitä tuli hyvä. Huoltoasemilla ihmiset seurasivat usein sitä, minkälainen hippi vaununveturiin asettuu.
IMG_20170730_132329-crop.jpg
Isojen lohikalojen seassa kulki myös kalastajia. Tässä oman joukkueeni miehiä ottikaarteessa. Tämä vuosi toi meidän ryhmälle useita yli 10-kiloisia lohia.
IMG_20170803_232438-crop.jpg
Tässä reilu 11-kiloinen verkoissa ollut ja hylkeen purema lohi.
12.8-crop.jpg
Sain itsekin jotakin. 12.8-kiloinen lohi antoi ankaran vastuksen. Tuossa vaiheessa mieli oli vielä kiihkeä, mutta tyytyväinen.
Ottikone-crop.jpg
Tämä oma sidokseni toi kolme kalaa, joista kaksi oli yli kymmenkiloista.

Maisema-crop2.jpg
Reissulla tallentui kamerani näyttöön myös tällainen uskomattoman kaunis maisema. Yksinäinen pintaperhokalastaja kokeilee onneaan veneestä käsin.

Näissä maisemissa säätilalla on valtavan suuri merkitys. Mereltä voi hetkessä työntyä sumu- ja saderintama peittäen kaiken näkyvistä. Pilvien repeäminen ja auringon näyttäytyminen valoineen ja varjoineen tuo eteen muuttuvan maisemataulun. Kainuulaisena hämyisten korpien kasvattina mieleni saa näistä maisemista niitä sellaisia kicksejä, joista nykyajan ihmiset puhuvat. Valtavasti mielen muistoja ja ne kantavat.

Nyt retken muistoja ja kuvia katsellaan ja niitä jaetaan omanporukan kesken. Uskomaton reissu kaikenkaikkiaan. Isoja kaloja ja tiukkoja tilanteita riitti jokaiselle päivälle. Seuraavaa odotellessa voi sitoa muutamia perhoja ja hiplailla perhovälineitä. Tietysti kuumetta on uusiin varusteisiin.

Avainsanat: perhokalastus, lakselvjoki, norja, hippivaunu, jäämerenlohi

144 Kuningas Taimen 2017

Maanantai 10.7.2017 klo 15:00 - yrjöpoeka

Vuotuinen kalakisa Kuusamon Kuusinkijoella on jälleen käyty. Tämänvuotinen kisa käytiin todella poikkeavissa olosuhteissa. Joki oli niin täynnä vettä, etten muista koskaan sen olleen sellainen edes keväällä. Myöhäinen kevät toi tulvan montaviikkoa myöhässä. Sen kruunasi rankka vesisade paripäivää aiemmin. Olin itse käynyt edellisenä viikonloppuna joella ja nyt oli samoihin paikkoihin pääsy todella ongelmallista.

Kisa sujui entiseen malliin. Harjusten pyytäjät puhdistivat palkintopöydän. Tasa arvoa kuvastaa se, että useina vuosina nainen on se kalastajatar ja niin nytkin. Naisten sarjan ykkönen oli Tiina Voutilainen ja hän putsasi myös harjussarjan palkinnot. Harjussarjan tulokset, isoin kala laskettiin:

Tiina Voutilainen 612 g 2/Jonni Vyyryläinen 457g 3/jaettuna Janne Mustaniemi ja Jesse Kivelä 439 g.

Nuoret olivat sitten tehokkaina muukala sarjassa. Yhdessä Kuusinkijoen parhaista taimenpaikoista, Lohipyörteeltä Väisäsen veljekset saalistivat kaksi suurta haukea. Tuomas Väisänen 3220 g ja Aapo Väisänen 2788 g. Tuomaristo teki pikaisen päätöksen palkita pojat todella tehokkaasta taimenjoen puhdistamisesta kunnon palkinnoilla. Niitä oli jaettavana runsaasti, koska taimensarja jäi kokonaan ilman saalista.

Palkintojen jaon kruunasi arvonta kaikkien kisaajien kesken ja sen palkintoina olivat Taimensarjan hyvät ensipalkinnot. Siinä arvonnassa onni suosi nuorta Pyry Vartiovaaraa. Hän pokkasi Visionin lohiluokan perhokelan itselleen ja kun itse toimin kuuluttajana, oli ilo nähdä millainen vaikutus nuorukaiseen palkinnolla oli. Tämän tunnusti myös hänen isänsä huokaisten samalla sen tulevan nyt kalliiksi hänelle. Nyt on ostettava sopiva vapa ja siihen siimat.

Tuomariston yksimielisellä päätöksellä huomioitiin kaikki nuorten sarjojen osanottajat. Kuuluttajana näin todella onnellisia kasvoja. Nuoret saivat muiden kalastajien edessä itselleen tuotteita, joita he varmasti tulevat myös käyttämään. Tulevaisuuden kisaajien varmistamiseksi tämä oli aivan oikeanlainen liike.

Itse olisin sitä mieltä, että tulevissa kisoissa on oltava sellaiset säännöt taimensarjassa, että mitallisen kalan saaja, saa sen myös ottaa itselleen. Nyt taimensarjassa suojellaan taimenta ja se pitää vapauttaa takaisin. Kisaan osallistuu ottamalla kalasta kuvan mittanauhan vieressä. Väitän ettei se ole aivan ongelmatonta. Kalan retuuttaminen penkalle kuvausta varten ei ole kalansuojelua. Tuskin kenelläkään kalastajalla on mukanaan sellaista mittapussia, johon kala uitetaan ja mitataan. Nykysäännöllä puhelimet uivat joessa, koska kalastajalla on vain kaksi vapisevaa kättä.

Taimensarjan säännöt on palautettava entiselleen. Mitallinen kala suolistettuna ja kidukset paikoillaan on kilpailukala, tai sitten vain veret laskettuna. Se on mielestäni parastapa kalan säilymisen kannalta. Nykyinen sääntö on niin vaikea valvoa, ettei sitä voi pitää hyvänä. Mikäli olet yksin, et taatusti saa sitä kuvattua mittanauhan vieressä, ellei sinulla ole kuvauskamera jatkuvasti päällä. Tämä menee niin vaikeaksi, että malli on lopetettava ja palattava entiseen sääntöön.

Lisäksi kilapailukala ei saa kuulua vuosittaiseen kiintiöön. Mikäli olet saanut kalan aiemmin keväällä, sinulla ei ole mahdollisuutta. Kaiken lisäksi yhdenkalan sääntöä ei valvo kukaan. Joella asutaan jatkuvasti pysyvissä leireissä. Taidan olla itse ainoa kalastaja joka on saanut tänä kesänä mitallisen kalan? Siihen en millään usko, koska kävin sitä varten joella yhden ainoan kerran. Parhaat ovat olleet joella jopa kymmeniä päiviä. En usko heidän muuttuneen täysin saamattomiksi kalastajiksi.

Tässäkin kohden olen sitä mieltä, ettei nykysäännöllä ole mitään väliä. Sitä ei pystytä valvomaan mitenkään. Vain niitä voidaan valvoa, jotka ovat julkisesti tunnustaneet saaneensa kalan. Nykyinen käytäntö on mielestäni täydellinen irvikuva ja se ei tuota Kuusinkijoelle minkäänlaista kunniaa. Mikäli sääntö pidetään voimassa, on kalastusvastaavien (omistajien) palkattava valvojia. Nykyisellä säännöllä pysyville leireille ei ole mitään sijaa. Tätä ei tietenkään pitäisi julkisesti kirjoittaa, koska se tuottaa pahaa verta.

Kalastajien itsensä on sanottava ääneen se mikä kaihertaa. Minä olen sen nyt tehnyt. Jään odottelemaan palautetta. Edellinen kirjoitukseni nostettiin Kuusamossa puhutaan facebook palstalle. Kukaan ei sitä ole kommentoinut. Facebookissa pyysin Kuusamon kaupunginhallituksen puheenjohtajalta Tuomo Hänniseltä muutamia vastauksia. Kalastus on niin tunnepitoinen laji, ettei Hänninen ole siihen viitsinyt edes vastata. Tuskin tämäkään saa mitään aikaan. Korkeintaan nurkan takana murinointia.

Tulokset kisasta ovat virallisia ja niitä kommentoin sellaisina. Muutoin tämä kirjoitus sisältää vain omia mielipiteitäni.

Avainsanat: kuusinkijoki, kuusamo, kuningastaimenkalastuskisa2017, kuusinginleirintäalue, siilasmajankilta

142 Muistikuvia

Keskiviikko 5.7.2017 klo 9:38 - yrjöpoeka

Käydessäni viikonlopulla kalastusreissullani Kuusamon Kuusinkijoella, kuvasin tuttuja luontokohteita. Olen vuosien varrella etsinyt alueelta erilaisia kukkia ja kasveja. Niimpä oletin, etteivät neidonkenkä ja tikankontti enää kuki alueella. Useina vuosina taaksepäin kukinta on neidonkengän parhailta osin kesäkuun alussa jo ohitse. Tikankontti on juuri silloin aloittanut kukintansa.

Nyt tilanne oli toisin. Nyt oli vuodenaika kuukautta myöhempi ja edelleenkin löytyi yksittäisiä neidonkengän kukintoja. Tikankontin osalta kukinta oli vasta alkamassa. Peräti kuukauden viive entiseen verrattuna. Joskus aiemmin olen nähnyt neidonkengän kukintoja vielä kesäkuun puolessa välissä. Tämä vuosi on ollut todella poikkeava säätilojen suhteen. Myös joki oli edelleen täydessä tulvassa. Purot jotka laskivat jokeen olivat vielä reunojaan myöten täynnä vettä.

Joitakin vuosia sitten avasin itselleni sivuston, tarkoituksenani kirjoittaa mielikuvia oman elämän kulusta ja maailmanmenosta. Alun haparoinnin jälkeen kirjoittaminen on alkanut sujua. Jossakin vaiheessa huomasin itselläni olevan seuraajia. Viimeisen vuoden aikana kävijämäärät ovat alkaneet kasvaa. Tänään laskuri näyttää yli puoltamiljoonaa (500 000) kävijää. Itselleni luku on suunnaton. En villeimmissä kuvitelmissakaan uskonut pääseväni tällaisiin lukuihin.

Minun kirjoituksiani on rankasti arvosteltu erilaisilla keskustelupalstoilla. Samoilla palstoilla usea sitten kertoo, etteivät he halua edes lukea minun töherryksiäni. Kuitenkin he arvostelevat juttujani, joten he myös salaa lukevat juttuni. Usea tuttuni seuraa kirjoituksiani hyvinkin tiiviisti. Jos väliin jää joitakin päiviä kirjoittamatta, he kysyvät missä olen ollut. Niin kävi myös viime viikonloppuna. Kalastusreissulta palattuani ensimmäinen tuttuni kysyi tämän kysymyksen.

Jatkan kirjoittamista ja olen seuraajilleni ja tsemppaajille erittäin kiitollinen. Aiheet pysyvät suunnilleen samanlaisina. Hieman enemmän ehkä arkeen ja kotiseutuun liityviä juttuja on tarkoitus lisätä. Kotiseutuun liittyviä juttuja ja arviointeja ovat useat toivoneet. Omaan arkeen liittyvistä elämän juonteista tulen myös jotakin kirjoittamaan. Yritän vähentää politiikkaan liittyviä juttuja. Valitettavasti siellä on ehtymätön varasto uusia aiheita. Politiikan osalta yritän entistä tiiviimmin kirjoittaa oman kuntani poliittisista kiemuroista. Tämä olkoon vastauksena kysyjille.

Luontoon ja kalastukseen keskityn hieman enemmän. Minulta on toivottu kuvia teksteihini ja sitä yritän lisätä. Otan jatkuvasti kuvia pienellä kamerallani ja myös puhelimeni kamera on ahkerassa käytössä. Kuvituskuvia on taatusti luvassa. Näillä ajatuksilla valmistaudun tänään lastenlasten tuloon mummolaan. Tiedossa on mukavaa yhdessäoloa. Olen jo laskenut päiviä ja öitä. Tänään laskeminen päättyy.

Kesäisen sateista päivää kaikille lukijoilleni!

HPIM2419.jpg444.jpg
Kuusinkijoki ja minä.

Avainsanat: kuusinkijoki, neidonkenkä, tikankontti, myähäinenkevät2017, bloggaaminen

140 Kotijokeni Kuusinki

Maanantai 3.7.2017 klo 12:25 - yrjöpoeka

Kuusinkijoki on ollut minulle melkein pyhiinvaelluspaikka jo vuosikymmeniä. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa opin hiukkasen kalojen sielunelämästä ja Kuusingin Kuningas Taimen tarttui yhä useammin tarjoamaani perhoon. Valtava määrä on muistikuvia eri tapahtumista ja aika kultaa jo useita muistoja. Vuosikymmneten mittaan joen kalakanta on kuihtunut varjoksi entisestään. Syynä on tietysti kalastuspaine, joka oli 1990-luvulla ajoittain suunnaton. Tänään voi kalastaa joella, ilman että törmää yhteenkään toiseen kalastajaan. Se kertoo joen tilasta hyvin paljon.

Kalakantojen hoitoon ei ole enää satsattu vuosiin. Emokalojen pyynti on lopetettu ja kalankasvatuslaitos tyhjillään. Välillä tuntuu oikeasti siltä, ettei Kuusamon kaupunki oikeasti ymmärrä, kuinka arvokas taimenjoki Kuusinki on maailman mittakaavassa? Kuusinkijoen taimen ei nouse syönnökselle, vaan nousee jokeen kutemaan. Käyttäytyminen on täysin lohenkaltainen. Taimenkanta on niinsanottu reliktijäänne. Aikanaan Neuvostoliitto rakensi voimalaitoksia ja niin myös Venäjän puolella oleva suuri Pääjärvi eriytyi irti merestä.

Aikana ennen voimalaitosta meritaimen nousi Pääjärveen laskeviin jokiin kutemaan. Rakentamisen jälkeen meritaimenen kotijärveksi tuli Pääjärvi ja se on suvun syönnösalue nyt. Saimaan norpaa suojellaan kaikin tavoin sen relikti ominaisuuden takia. Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoen kannat olisivat isonkin metelin arvoisia. Mutta ei näytä tämä asia kiinnostavan Kuusamon kaupungin johtoa, vaikka pitäjä kehuu runsaalla matkailutarjonnallaan. Rikkaat ulkomaiset turistit ovat nyt löytäneet pohjoisen. Siinä joukossa on valtavasti kalastaja potentiaalia valmiina kantamaan matkailu euroja pitäjään.

Tästä muistelustani huolimatta kävin nyt 5-vuoden tauon jälkeen oikeasti kalastamassa tällä kotijoellani. Lähdin vaimoni kanssa karavaani-reissulle viikonlopuksi. Illan aikana näimme muutaman ajoneuvon käyvän tienpäässä ja hetken aikaa joella. Koska ei kala ei nykinyt, he poistuivat. Grilliruokailun jälkeen nukutti jo niin makeasti, että oli aika nukkua hetki. Aaamuyöllä laitoin termospulloon kuumaateetä ja eväät. Olin jo iltasella laittanut perhovapani kuntoon ja valinnut siihen juuri edellisenä päivänä rakentamani perhon.

Joella ei ollut ketään. Ilma oli todella kylmä jokivarressa, mutta ei aivan laskenut nollarajaan. Otin ensimmäiseksi runsaasti kuvia tutusta joesta ja ympäristöstä. Sen päätteeksi kahlasin jokeen, joka oli todella kovassa tulvassa myöhäisen kevään takia. Noin kymmenen minuutin heittelyn jälkeen perhooni jysähti oikein kunnolla ja kala tarttui hyvin kiinni. Tuttuun tapaan taimen antoi kalastajalle kierroksia hyppiessään pitkin suvantoa. Väsyttelin kirkasta hopeanhohtoista kalaa parikymmentä minuuttia ja nostin sen pyrstöstä tarttumalla kuiville. Näin sen heti suureksi uroskalaksi ja painoksi puntari kertoi 4.6 kiloa.

Joen anti oli itselleni sellainen, että tiesin viikonlopun menevän yhdessä oloon vaimoni kanssa. Sunnuntai aamuna kävin kameran ja vavan kanssa vielä joella hakemassa muistikuvia. Niitä sain. Laitan oheen muutaman kuvan joesta ja kalasta. Kuvat kertovat kaikille, että tällainen kala ja sen joki ovat paremman kohtelun arvoisia.

IMGP4571-crop.JPG
Hieman ennen ottia otettu kuva
IMGP4555-crop.JPG
Se on siinä!

IMGP4554-crop.JPG

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktijäänne, saimaannorppa, kuusinginkuningastaimen

117 Kesän merkit esillä

Sunnuntai 28.5.2017 klo 19:04 - yrjöpoeka

Kesän tulon saa selville kun tutkii erilaisten juoksufoorumien sivustoja. On suunnistusta ja on erilaisia kuntotapahtumia. Juostaan maastossa ja maanteillä. Polkupyörät ilmestyvät teille ja kaduille. Ihmiset ovat täynnä virtaa talven jäljiltä. Talven kuntoilleet jatkavat kuntoilua kesävälinein. Talven nukkuneet tavikset heräävät valoon ja lämpöön. Puhutaan rantakuntoon pääsemisestä. Naisten lehdet ovat pullollaan hokkuspokkus juttuja joilla taataan miesten katseiden viipyminen vähäpukeisessa naisvartaloissa.

Seurasin viikonloppuna kaikkien kuntoilulajien ehdotonta tämän hetkistä kunkkua ”NUTS Karhunkierrosta”. Tämä juoksutapahtuma on Oulangan kansallispuiston sisällä ja juostaan aina toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Tämän vuotinen juoksu suoritettiin ehdottomasti vaativissa olosuhteissa. Kuusamossa on vielä talvi ja siellä hiidetään hangella, eli jäätyneillä lumipinnoilla pitkin soita ja metsiä. Ensimmäisenä kilpailuna oli vaativa 160 km juoksu.

Ensimmäisinä kulkevilla oli ehdottomasti kaikkein vaativin suoritus. Juoksu suoritettiin kansallispuiston Karhunkierrosreitillä edestakaisena. Paluumatkalla näillä ensimmäisillä juoksijoilla oli sitten valmista jälkeä kulkea. Juoksun voittaja oli ainoa 24 tunnin alittaja. Seurasin GPS-pallukoita saamastani linkistä ja sen seuraaminen on todella koukuttavaa. Samaa seurantaa käytettiin talvella The Ruthless Raja hiihdossa ja sama menetelmä on käytössä seuraavan kerran 3 – 4.2.2018.

Kaikkiaan NUTS Karhunkierroksen tapahtumissa oli juoksijoita yli 1500. Ruka-keskus oli talvisesongin jäljiltä jo hiljennyt, mutta avattiin uudelleen tuhansien urheilun ystävien vyöryessä paikalle. Itseäni harmitti vietävästi, koska olisin halunnut olla seuraamassa tätä tapahtumaa ja sen järjestelyjä paikanpäällä. Erilaisista videoklipeistä sai kyllä sen kuvan, että tapahtuma on vaatinut valtavasti talkootyötä ja vielä selvää rahaa kaupanpäälle. Videoiden välityksellä sain kalpean kuvan juoksijoiden ja yleisön hurmoksesta.

Minun lähtöni esteeksi tuli lapsenlapset. He tulivat Helatorstaina etelästä viikonlopuksi. Se oli tärkein tapahtuma itselleni ja ohitti kaiken muun. Ilonalle ja Aliisalle oli kaikkein parasta tavata mummolan uusi koira ”Repoketun Qoltiainen” eli Kippo. Lapsista oli todella ihanaa saada kainaloonsa sellainen karvakorva, jolla oli aikaa olla rapsuteltavana. Kippo myös käytti hyväkseen kaiken tämän, vaikka se kävelikin perässäni aika ajoin tiiviisti.

Kevään merkkinä ei voi pitää sitä, että pakkaset jatkuvat ja lunta satelee vielä jatkossakin. Paikkakuntani suurimman järven jäät ovat lähteneet elinaikanani aina toukokuussa. Nyt on selvää, että mennään pitkälle kesäkuulle. Olenkin pohtinut sitä, että Suomi100-vuoden kunniaksi luonto palaa juurilleen. 100-vuotta sitten oli aikoja, jolloin jäät lähtivät kesäkuussa ja edessä olivat katovuodet. On mielenkiintoista seurata, käykö luonnossa nyt samoin. Paleltuvatko viljat ja jäävätkö potut peltoon aikaisen talven tulon takia.

Kesän merkki on aina ollut myös jokikalastuskauden alku kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Nyt on ongelmana talvi metsissä. Jokien rannat ovat jäiden ja lumien peitossa esimerkiksi Kuusinki-joella Kuusamossa. Pidän sitä kotijokenani, koska siellä olen kulkenut jo kymmeniä vuosia.

Näillä kesänmerkeillä tulevaan viikkoon. Viikko on itselleni monintavoin erikoinen ja siitä kirjoitan myöhemmin lisää.

Avainsanat: juoksufoorumit, nutskarhunkierros, oulangankansallispuisto, theruthlessraja, suomi100, katovuodetkuusinkijoki

108 Juhannusta odotellessa

Maanantai 15.5.2017 klo 10:10 - yrjöpoeka

Säätiedoitukset lupasivat ongelmallista keliä Kainuun maakuntaan. Sellainen saatiin. Olin eilen kotikyläni kyläseuran äitienpäiväjuhlissa mukana, sieltä palatessa alkoi hienoinen lumisade. Parintunnin jälkeen lumi peitti jo kaikki sulaneet pinnat. Raju myrskytuuli piiskasi lunta aivan vaakasuoraan. Oli aivan selviö, että aamulla riittää lumitöitä. Niitä riitti. En koskaan ennen ole toukokuun puolessa välissä käynnistänyt lumilinkoa pihanpuhdistamiseksi. Nyt se ihme on nähty. Tasaisesti lunta oli tullut reilut 20 senttiä ja paikoin sitä oli kolmekymmentä tuulen juoksuttamissa kohdissa.

IMGP4478.JPG
Grillikausi vaarassa.

Lohduttelin itseäni lunta luodessani, että mitä enemmän luon lunta pois, sitä nopeammin juhannus tulee. Surullista oli seurata pikkulintujen epätoivoista puuhastelua ruokintapaikalla. Kävin lapioimassa lumet maasta isolta alueelta ja puhdistin lintulautoja tuuleen pakkaamasta lumesta. Nyt katsoessani pihalle ruokintapaikka alue on mustanaan kevään lintuja. Viedessäni vaimon töihin näimme tienvierustalla olevassa ojassa kyyhöttämässä töyhtöhyyppiä vieri vieressä. Siinä oli pieni vesihyyhmän peitossa oleva alue. Ei ole luonnon elävillä helppoa. Sanovat ilmaston lämmenneen ja kesien tulleen pidemmiksi. Nyt ei siltä tunnu.

Sosiaalisessa mediassa huomasin muutama viikko sitten ilmoituksen, jossa tarjottiin Parson Russel rotuista 2,5 vuotista myyntiin. Otin yhteyttä ja nyt kodissani on reilun puolen vuoden koirattoman ajan jälkeen uusi talonvahti. Kippo tykkää nukkua sylissä tai kainalossa. Koska itsellä on päivisin väsymystä ruokailun jälkeen torkut yhdessä sopivat meille molemmille. Tässä pieni näyte viikonlopunvietosta.

IMGP4475.JPG

Tämä kova talvi on saanut minut epäilemään pääseekö esimerkiksi Kuusinki-joelle kalaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä millään kulkuneuvolla. Kaksi viikkoa aikaa ja täällä on täysi talvi. Säätiedoitukset ovat kyllä lupailleet seuraavan viikon vaihteeseen lämpenevää. Eipä taida viikko riittää. Mutta josko juhannuksena? Toivossa on hyvä elää.

Avainsanat: myöhäinenkevät, äitienpäivänmyrsky, parsonrussel, kuusinkijoki, kesäkalastuskausialkaa

105 Kiitos eduskunta ja Lapin-ELY

Torstai 11.5.2017 klo 9:52 - yrjöpoeka

Vanhoina hyvinä aikoina Lohi kuului kuninkaalle ja sen perintönä valtiovalta ajoittain muuttaa säädöksiä. Kaikkien lakien ja asetusten selkeänä tarkoituksena on aina ja ikuisesti vaikeuttaa tavallisten ihmisten mahdollisuutta pyytää lohta. Paino on sanalla pyytää, ei saada. Seuratessani eri lohipitoisia sivustoja olen tullut näkemään sen, että lohta saadaan vähän, mutta pyydetään paljon.

Itsekin pyyntiin hurahtaneena voin tunnustaa, ettei se lohi helpolla kattilaan tule. Lohien valtakunnat sijaitsevat kaukana. Kotimaisista lohijoista tärkein kalastajan kannalta on tietysti Teno. Sieltä pyydetään Jäämeren lohta. Toisena kohteena on nykyisin Tornionjoki. Merikalastusrajoitusten avulla Tornionjoenlohi on saanut mahdollisuuden nousta kudulle ja sen tulokset ovat näkyneet välittömästi. Lohen noususta Ruotsin ja Suomen rajajokeen hyötyvät erityisesti paikalliset matkailuyritykset.

Jokivarret saavat matkailusta elinvoimaa ja autioituneet kylät pysyvät jatkossakin asuttuina. Tenojoki varren matkailuyritykset ovat nyt niinsanotusti jännän äärellä. Lupien määrää pudotettiin rajusti ja sen saanti meni melkoiseksi arpomiseksi. Jokivarren asukkaat asetettiin samaan asemaan turistien kanssa. Pysyvästi asuville olisi pitänyt taata oikeus kalastukseen ilman mitään tasavertaisuudesta puhumista. Paikalliset yritykset eivät saaneet oikeutta myydä lupia majoitusta vastaan. Tasavertaisuudesta puhuttiin myös Hossan kansallispuiston käsittelyssä. Asialla olivat silloinkin hallituspuolueitten edustajat.Tämä näkyy väistämättä tulevina vuosina jokivarren yritysten olemassaolon nyt jouduttua valtiovallan avustuksella tappolistalle. Jokivarsilla pyytäneet kalastajat ovat muuttuneet Tenon uhaksi.

Muutamina vuosina on ollut nähtävissä laskeva käyrä lohikannoissa. Norja ja Suomi valtioina eivät halua tunnustaa, että lohikantojen sääntelyssä on meripyynnillä ratkaiseva merkitys. Erityisesti Norjalaisten toimesta tapahtuva meripyynti on pääasiallinen uhka Tenon lohen tulevaisuudelle. Eivät jokivarsilla kesän aikana lohta pyytävät kalastajat. Nämä pyytävät kalastajat ovat pitäneet jokivarren asuttuna. Alueen yritykset ovat reilun kahden (2) kuukauden aikana yrittäneet vuolla leivän päälle voita pyytäjien ansiosta.

Eilen avautunut sähköinen luvanmyynti meni heti tukkoon ja vasta iltasella pääsin kirjautumaan sisään. Siihen se sitten jäikin. Olen kateellisena lukenut muutamien kalastajien kehumisia naamakirjassa siitä, että he ovat saaneet lunastettua itselleen jopa 21 lupaa ja peräkkäisinä vuorokausina! Jotkut ammattitaitoiset osasivat tekniikan ja palkkasivat muita avukseen, jotta saivat omittua itselleen saman määrän lupia kuin viimevuonnakin.

Minun mielestäni tämänkaltainen peli ei ole reilua muita kalastajia kohtaan. Jos kerran kiintiöitä on laskettu rajusti, sen pitäisi näkyä myös siinä, ettei kaikkia lupia saa yhdet ja samat. Mielestäni tähän on tultava korjaus, jotta Teno säilyisi useamman kalastajan pyyntikohteena. Mikäli tämä jatkuu tulevina vuosina tällaisena, lupien henkilökohtaisen määrän turistille voisi rajata yhteen viikkoon, eli 6-vrk. Nämä yhdet ja samat tahot hakkeroivat joukkoineen koneet jumiin ja hankkivat sen aikana itselleen koko kesän luvat.

Tämä on itse keksimäni selitys. Muutoin en voi ymmärtää sitä, että muutamat ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet Lapin ELYn suosiollisella avustuksella. Kaikki lupien myynti pitäisi jakaa paikallisille yrityksille. Alueen asukkaat saisivat kalastaa samoin kuin tähänkin asti. Kalamäärärajoitukset koskisivat sitten kaikkia, jos niitä jatkossa asetetaan. Ne jotka majoittuvat yrityksissä saisivat mahdollisuuden pyytää ja yritykset saisivat mahdollisuuden kituuttaa eteenpäin.

Eilisestä jäi kyllä pysyvä vitutus päälle. Kiitos eduskunta ja Lapin ELY.

Avainsanat: lohikuuluukuninkaalle, tenonkalastussopimus, lapinely, torniojoki, tenojoki, jäämerenlohi, lohenpyytäjät

081 Minne tie vie

Maanantai 10.4.2017 klo 18:21 - yrjöpoeka

Jostakin syystä tämä kysymys on tullut esiin nyt iltapäivän aikana. Minä olen vastannut siihen, etten tiedä vielä itsekään. Jokatapauksessa voin nyt huomattavasti vapaammin pohdiskella erivaihtoehtoja. Muutaman viimevuoden aikana olen saanut tehdä suuria muutoksia elämässäni. Ensimmäinen suuri muutos tapahtui muuttaessamme kunnan keskustaajamaan asumaan. Se oli itselleni suuri muutos, mutta sitä helpotti muutama muu henkilökohtainen asia.

Muitakin suuria muutoksia mahtui näihin muutoksen kuuteen vuoteen. Lähdin aikoinani Suomussalmen kunnanvaltuusta 2000-luvun alussa. Itse olin päättänyt, että se on siinä. Kainuun hallintokokeilun tuloksena lähdin maakuntavaaleihin mukaan. Kiersin Kainuun toreja ja ihmeekseni pääsin maakuntavaltuuston jäseneksi. Toinen kausi tuli sitten samoilla lämpimillä. Siinä vaiheessa alkoi keskustelu siitä, että minun pitäisi lähteä pyrkimään kunnanvaltuustoon ja perustaa paikallisosasto.

Kiertäminen toreilla oli jo verissä ja sen myötä neljä vuotta sitten istahdimme valtuustosaliin 4-hengen ryhmällä. Alku oli auvoista, mutta loppua kohti alkoi Kajaanista lähtenyt kiehunta saavuttaa myös kotipitäjäni reunat. Olin aiemmin sanonut selkeästi sen, että siinä vaiheessa kun minuun ei puheenjohtajana luoteta, paikkani on heti vapaana. Pidin puheeni ja viimeksi kuluneen vuoden aikana tein päätöksen irtaantua politiikasta. Erosin puolueesta ja tämä päättyy nyt toukokuun lopussa.

Se on aivan varmaa, että politiikan parissa minua ei taatusti enää nähdä. Elämää on muuallakin ja erityisesti vaimoni vierellä. Ikää on tullut meille molemmille ja nyt mietimme missä ja miten vietämme yhteistä laatuaikaa. Onko se täällä vai jossakin muualla on aidosti auki. Kevät on sellaista aikaa, että se virkistää ihmismieltä ja saa aikaan muutoksen halun.

Tulevalla viikolla aion ainakin aloittaa ensimmäisten perhojen rakentelun kesää ja Lakselvia varten. Varastoja voisi myös katsella sillä silmällä, että laittaako kaiken kaatopaikalle vai saako osan kierrätykseen. Jostakin syystä sitä rompetta tahtoo tarttua nurkkiin. Kukkamukuloita nostamme kellarista kasvukautta varten ja siinä on sellaista muutosta, jota jokainen ihminen tarvitsee. Uuden kasvua. Elämän syntyä kuiviin mukuloihin.

Tie vie huomenna kauppaan ostamaa kukkamultaa. Se on ensimmäinen tie muutokselle.

ps. kirjoittaminen aivan varmasti jatkuu ja aiheina mitä milloinkin kohdalle ajelehtii.

Avainsanat: muutoksentuulet, kainuunhallintokokeilu, kasvukausialkaa, lakselvjoki

153 Kivisydän

Sunnuntai 13.11.2016 klo 13:08 - yrjöpoeka

Kalastellessani Kuusinki-joella eräänä kesäisenä päivänä, silmiini sattui erikoinen kivi. Mitä kauemmin katsoin, sitä enemmän se näytti siltä, että siihen oli kivettynyt sydän. Otin sen varovasti joenpohjasta käteeni ja todentotta. Siihen oli aikojen saatossa takertunut jäkäläkasvustoa ja se oli muotoutunut juuri sydämen muotoiseksi. Nyt se sijaitsee kotonani keittiön vitriinikaapissa. Näen sen jokaisena päivänä. Se tuo mieleeni muistoja joelta.

Tänään isänpäivän aamuna se tarttui silmiini ja se puhutteli minua. Jäin miettimään sen sanomaa, kivettynyttä sydäntä. Juuri tänään isänpäivänä me isät tunnemme rakkautta ja saamme rakkautta läheisimmiltämme. Meidän sydämemme elävät siitä tunteesta. Elävä sydän tarvitsee muita ihmisiä kasvaakseen ja kehittyäkseen. Mitä enemmän ympärillämme on omia rakkaitamme, sitä paremmin me miehet jaksamme.

Miksi kivi juuri nyt puhui minulle? Se avasi pohtimaan kaikkea sitä, mitä kuluneen vuoden aikana on sydämmissämme tapahtunut. Kaikkialla kerrotaan ja näytetään mallia, kuinka kivettää sydämet. Meidän silmiimme piirtyy kuva vihaisista ihmisistä. Vihaiset ihmiset puhuvat vihaa uhkuen ja haluavat pahaa tuntemattomille ihmisille. Sellaisessa ilmapiirissä ei menesty elävä ja rakastava sydän.

Katsoin illalla YLE:n Teema-kanavalta dokumentin Jarmukin pianistista. Tarina oli rankka kuvaus sodan aiheuttamasta kaaoksesta Syyrian pakolaisleirillä. Pianisti Ayham Ahmad yritti kaiken kaaoksen ja raakuuden keskellä tuoda pakolaislapsille muuta ajateltavaa, kuin kuoleman näkemisen. Tunsin ohjelman aikana sen liikuttavan minua ja sitä katsellessani toivoin, että mahdollisimman moni kivettyneen sydämen omistaja katsoisi sen. Sen voi katsoa tästä 29 päivän ajan..

Jarmukin pianisti kertoo hyvin sen, miksi ensimmäisessä pakolaisaallossa tuli enemmän nuoria vahvoja miehiä. Heidän tehtävänsä oli tuoda viestiä siitä kaaoksesta ja hakea apua, jotta myös muutkin läheiset pelastuisivat varmalta tuholta. Sodan ja kaaoksen keskeltä tulleille avattiin sydämiä, mutta heille näytettiin myös kivettyneitä. Sodan ja pommitusten keskeltä apua pyytämään tulleille, on osa näyttämässä ovea ja paluuta takaisin kaaokseen.

Miehenä, isänä ja isovanhempana olen tuntenut oman sydämeni sulavan näiden apua pyytävien edessä. Siksi tämä itselläni vitriinissä oleva kivi puhutteli minua voimallisesti. Isänpäivänä omien läheistemme keskellä, voisimme avata sulavaa sydäntämme myös muille. Tätä kivettymisen poistamista minä toivon juuri tänään meiltä miehiltä. Meillä on varaa siihen. Mitä elävämpi sydän meillä miehillä on, sitä paremmin kaikki ympärillämme jaksavat.

Tämä kivi on minun paras isänpäivälahjani. Kauan se odotti hyllyssä. Nyt sen sanoma avautui minulle. Sinä päivänä joella liikutuin kiven kauneudesta. Nyt liikutuin sen sanomasta.

IMGP4214.JPG
Kivisydän

Hyvää isänpäivää kaikille lukijoilleni!

Avainsanat: kuusinkijoki, kivijäkälä, rakastavatläheiset, jarmukinpianisti

088 Kalastusmuistoja

Maanantai 18.7.2016 klo 9:17 - yrjöpoeka

Viikonloppu kului kalastusmuistojen ja hyvin kalakavereiden seurassa Kuusinki-joella. Vuosikymmenet olivat kuluneet ja hyvä ystäväni ja kalakaverini otti yhteyttä ja kertoi pakenevansa Kuusingille merkkipäiväänsä. Samalla hän pyysi minua mukaan muistelemaan menneitä. Minua ei tarvinnut kovin kauaa houkutella ja niimpä asuntovaununi liikahti valtakunnan itärajan tuntumaan Saunavaaran maisemiin.

Kaksi vuorokautta kului todella nopeasti hyvien ystävien seurassa ja ikääntyminen ei hidastanut iloista ryhmäämme. Joella käytiin kokeilemassa, kelpaavatko pyydyksemme joen kaloille. Vettä oli todella vähän joessa, kiitos Fortumin. Ainoat kalat, jotka kiinnostuivat omista pyydyksistäni, olivat haukia. Emme antaneet tilanteen masentaa, vaan laitoimme välillä syötävää ja muistelimme menneitä vuosia ja vuosikymmeniä Kuusinki-joella.

80-luvulla alkanut yhteinen taival oli alkuvuosina kiihkeätä kalastusta. Ikääntyminen on tuonut mukanaan rauhoittumista ja meidän jokaisen liike on hitaampi ja askel hieman lyhyempi. Mutta muistot menneistä vuosista olivat edelleen teräviä ja edes aika ei ollut rapistanut yhdessä koettua. Jokea katsellessamme meitä huolestutti sen tulevaisuus.

Kalakantojen suoranainen romahtaminen on kaikille joen ystäville selviö. 2000-luvulla alkanut alamäki on entistä synkempi. Taimenten syönnösalueilla Venäjän puolella lisääntynyt kalastus ja samaan aikaan jokialueella lisääntynyt kalastus uhkaavat jo koko kalakantojen tulevaisuutta. Samaan aikaan voimayhtiö Fortum sääntelee virtaamia jokeen. Talvisin joki on usein kuivunut ja silloin taimenten kutu koskilla tuhoutuu.

Nykyinen tietämys jokien taimenista ja sen relikti muodosta, ei ole saanut kansanliikettä puolelleen. Kudulle nouseva taimen on alkuperältään meritaimen. Venäjän puolella padottiin sotein jälkeen myös vesiä ja taimenet eivät enää päässeet mereen takaisin. Pääjärvestä on muodostunut taimenten syönnösalue. Saimaan norppaa suojellaan, miksi ei taimen kelpaa samankaltaiseksi kohteeksi? Tällaisten mietteiden kera vietimme yhteistä viikonloppua.

Yhteenvetona totesimme leirissä, että me olemme saaneet parhaina miehuusvuosina kokea joen uskomattomat kalakokemukset. Uudet sukupolvet eivät varmasti edes ymmärrä, millaisia mahdollisuuksia joessa olisi. En tiedä uskovatko nuoremmat meidän kalakertomuksiamme ja saalismääriä? Varmasti uskovat kertomuksiin laitetun lapinlisää toinen mokoma. Me jotka olemme kokeneet ja nähneet joen mahdin, meillä aika antaa kultareunuksia muistoille.

Sunnuntaina purkaessamme leiriä ja juodessamme lähtökahvia, sanoimme joelle haikeat jäähyväiset. Kuusinki ja yhteiset muistot saavat tulevina vuosina entistä enemmän kultareunuksia. Haluan muistella jokea sellaisena kuin se oli 1990-luvun alussa. Väkevänä suurten taimenten asuinpaikkana.

Lopuksi vielä lämpimät onnittelut Kimmolle pääsemisestä 60-vuotiaitten kerhoon.

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktikanta

051 Kevät ilmiö

Keskiviikko 3.6.2015 klo 4:30 - yrjöpoeka

Keväisin jokaisella ihmisellä kutitelee multasormia ja on aivan pakko puuhastella puutarhassa. Keväisin luonnon heräämisen myötä, herää myös kalastajien kaipuu virtaavien vetten äärille. Pohjoisten lohijokien kutsu on useimmille perhokalastajille aivan vastustamaton.

Myös minua polttelee paluu jokivesille pitkän talven jälkeen. Sitä kaipuuta poistaa perhovehkeiden huoltaminen ja alan julkaisujen huolellinen tutkiminen. Sen lisäksi on alettava tutkia perhorasioiden sisältöjä, josko siellä olisi näkyvissä tulevan kesän ottiperhoja. Koska mikään ei riitä, niitä on sidottava lisää.

Tiukan toukokuun kokousten ja omakotitaloasukkaan puuhastelujen lomassa olen saanut värkättyä muutamia. Lisää tulee aina kun on joutoaikaa. Kaukokaipuuta virtaaville vesille helpottaa oman paikkakunnan pienten virtavesien kahlailu ja niiden kalastaminen. Joka vuosi olen kokenut todellisia yllätyksiä kotivesistäni.

Kun vielä ehtisi uittamaan kaikki sidokset? Siinäpä on pulma! Mutta se on mieluinen pulma. Vaihtoehtoja jokivarressa tutkaillessa aika kuluu rattoisasti ja valinnan vaikeudet ovat osa kalastajan elämää. Loppujen lopuksi jokainen kevät jokivarressa on ollut sellainen, että vasta siellä ovat valmistuneet lopulliset sidokset!

Sitä inspiraatiota odotellessa, sidon vielä muutaman perhosen!

kkk_2045.jpg
Tenolle ja Lakselville!

Avainsanat: lohijokienkutsu, perhonsidonta, teno, lakselv

026 Elämä on oppimista

Maanantai 9.3.2015 klo 20:19 - yrjöpoeka

Useita vuosia olen elättänyt haaveita melonta harrastuksesta. Aina se on siirtynyt ja lopulta alkoi jo tuntua, että ikä tulee vastaan. Viimekesänä hankin lopulta kalastuskajakin ja loppukesästä opettelin sillä kulkemaan suojaisilla vesillä. Liikkuminen pienillä ja suojaisilla vesistöillä on tällä kajakilla erittäin turvallista. Suuressa maailmassa kalastuskajakit ovat viimeisen päälle varusteltuja. Samalla ne menettävät alkuperäisen merkityksensä.

Kajakki on keveä ja sitä on helppo liikutella. Siksi nämä erittäin varustellut kajakit tarvitsevat pian kuljettamiseen peräkärryn. Kattotelineille sitä ei yksin jaksa enää nostella. Minulle kalastuskajakki on vain pelkkä alusta, jolla päästä sinne, mihin ei rannalta yllä. Aktiivisena pyytäjänä minä tarvitsen yhden kalastusvälineen kerrallaan, en useita yhtäaikaa. Tulevana kesänä aion kokeilla erilaisia vesistöjä ja etsiä uusia paikkoja. Samalla löytyy uusia kuvattavia paikkoja kotikunnastani.

Tämä kevät on tuntunut aikaiselta. Järripeipon ryystäminen alkoi jo helmikuun puolenvälin jälkeen ja sitä voi sanoa aikaiseksi ajankohdaksi. Lumi- ja vesisateet ovat vuorotelleet ja aukeavat vedet ovat jo alkaneet kiehtoa kalastajaa. Viimeviikolla facebook kaverini kyseli, löytyisikö kaveria melontaretkelle. Pienoisen pohtimisen jälkeen kokemattomana melojana kerroin, että joutamisen puolesta olen valmis mukaan. Sanoista tekoihin, asia oli nopeasti päätetty ja päiväksi sovittiin sunnuntai 8. helmikuuta.

Kaverini Janne Autere harrastaa kaikenlaista ja melomista hän myös vasta-alkajille opettaa. Niinpä tämä reissu oli hänelle opettamista ja minulle silkkaa oppimista. Valmistautuminen melontaan oli yksi oppimisen kohteista. Sain Jannelta listan varusteista, mitä oli mukaan otettava. Kaikelle oli selkeä tarkoituksensa. Sitä mitä minulla ei ollut, löytyi Jannelta. Kajakkeja myöten. Janne tutustui melontareittiin etukäteen, ajelemalla ja tutkailemalla, mistä pääsemme vähimmällä vaivalla vesistön lähelle. Samoin hän tarkasti myös välimaaston pisteitä reitin varrelta. Myös päätepisteen.

Sunnuntai valkeni todella suttuisena. Vettä vihmoi kovassa lounaistuulessa vaakasuoraan ja suurimman osan matkasta meloimme vastatuuleen. Kapea merikajakki tuntui alkuvaiheessa todella kiikkerältä. Molemmilla meillä oli kuivapuvut päällä kaiken varalta. Sateisen ja kolean kelin takia, ne olivat äärimmäisen tärkeitä mukavuuden takia. Pikkuhiljaa melominen alkoi sujumaan ja muutaman tunnin kuluttua keskivartalo alkoi rentoutua ja kajakki tuntui oikein mukavalta liikkumisvälineeltä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myöskin tämä retki. Riisuttuani kuivapuvun ja vaihdettuani hikiset vaatteet kuivempiin, mieli oli valmis uusiin koitoksiin. Huolimatta kelin harmaudesta ja tuulesta, retkestä ja kokeilusta jäi päällimmäiseksi tunteeksi, että vielä on aikaa oppia aivan uutta. Muutaman tunnin melomisesta käsivarteni oppivat ainakin jotakin. Kohtuullisista käsivoimista huolimatta, hartioissa on tänään ollut jäykkyyttä. Liikuntamuotona tämä on uusi ja vaatii kokokehon hallintaa. Keskivartalo joutuu tässä koetukselle.

Tästä on hyvä jatkaa. Elämä on uuden oppimista.

maalisk2015.jpg
Tässä oli tauon paikka. Janne rantautumassa. Kuumatee teki todella hyvää!

Avainsanat: janneautere, vuoripuro, penangrilli, emäjoki

057 Nuortti-joki, kalamiehen paratiisi

Maanantai 27.8.2012 klo 15:03 - yrjöpoeka

Näillä sanoilla voisi kuvata jokea ensinäkemältä. Joki kiemurtelee uskomattoman kauniissa maisemassa ja vesi on hyvin kirkasta. Jokivarteen on rakennettu runsaasti erilaisia tulipaikkoja ja joukossa erittäin upeita autiotupia. Matkailija ja kalastaja ei ole sidottu yhteen, valinnan varaa alueella on.

Parasta alueella on, ettei metsäautotie verkosto ulotu aivan jokivarteen. Sinne on käveltävä muutamia kilometrejä, liikenteen melua ei kulkija kuule. Itse majoituin Tulppion-majoilla siellä käydessäni. Upealla kuivalla mennyttä alueen historiaa henkivällä jäkälikkökankaalla sijaitsi hyvin varusteltuja mökkejä. Alueella on jatkuvasti runsaasti matkamiehiä ympäri Suomea. Matkailuvaunuja ja -autoja on ilo pysäköidä puitten katveeseen. Loistavassa kunnossa olevat huoltotilat ovat plussaa ja ne olivat puhtaita! Päärakennuksessa alueen yrittäjä helli matkamiehiä uskomattoman upeasti esille laitetuilla ruoka-annoksilla. Monella matkailuyrityksellä olisi hyvä käydä katsomassa kuinka pienistä asioista hyvä ruokailu rakentuu.

Alueella oli hyvin esillä Nuortin alueen historia. Keskellä erämaata honkakatoksessa on esillä uskomaton esine, veturi! Koska se sijaitsee kaukana kaikista rautateistä siitä on matkamiehen saatava selvää. Paikalla oli lyhyesti esitelty veturin historia ja siitä on tietokoneaikana erittäin hyvä saada lisää tietoa. Alue on erittäin hyvä muillekin kuin kalastajille ja retkeilijöille. Marjastajan maisemina ne ovat erinomaisia ja totesimme sen maistellessamme korkeiden vaarojen mustikoita. Niitä ei ollut pakkanen ja sade vikuuttanut.

Onko luonnonkauniilla jokimaisemalla mitään uhkaa? Voiko joki hyvin ja erityisesti sen kalasto? Nämä kysymykset tulivat väkisin mieleen, kun vertasin maisemaa ja jokea omaan tuttuun jokimaisemaani Kuusamossa. Samoin kuin Kuusamossa, myös Nuortilla on uhka siitä, mitä kaivosteollisuus tuo alueelle tullessaan. Tuhoaako myllerrys kalastajien paratiisin jää nähtäväksi. Mitään hyvää se ei maisemalle ja luonnolle tuo.

Kuusamon kuuluisien taimenjokien kalastosta on kannettu suuresti huolta kalastajien keskuudessa. Siksi myös taimenen alamitta on saatu nostettua 60 senttimetriin ja sillä on erinomainen asennevaikutus kalastajien keskuudessa. Itse totesin sen vaikutuksen Nuortilla. Nuortilla taimenen alamitta on vain 40 senttiä ja se tuntui olemattomalta. Kaiken lisäksi keskusteltuani alueella kulkevien kanssa, kaikki tuntui kelpaavan. Kalastajien keskuudessa puhutaan tammukoista ja sen myötä Nuortti-joen kalat tulevat pysymään pieninä ja määrä vähäisenä. Yli 50 sentin yksilöistä puhutaan isomuksina. Kalastajien asenteissa olisi aika paljon petrattavaa ja se ei tapahdu nopeasti. Joki on mielestäni sellainen, että se voisi tuottaa huomattavasti suurempia yksilöitä ja enemmän. Ei ole mielestäni ylpeyden aihe kertoa, kuinka saatiin yhdestä suvannosta 7 kappaletta 40-sentin taimenta! Venytettynä.

Vielä yksi harmittava piirre nousi esille joella ja se oli kalastajien jälkeensä jättämä sotku. Olen nähnyt vain Lätäsenolla pahempaa sotkua. Siellä ei kuitenkaan ollut sellaista rakennettua majoitusta ja tulipaikkoja kuten Nuortilla. Majoilla oli selkeät paikat roskille ja lajittelulle. Jokapaikassa törmäsin janoisien kalastajien jälkeensä jättämiin tyhjiin tölkkeihin ja pulloihin. Majojen roskatynnyrit pursuivat pulloja ja tölkkejä kaiken muun roinan kera. Ulko-ovien suussa majaili myös tyhjien tölkkien ja pullojen kasoja. Jokivarren vesakoissa näkyi sama meno. Samoin joelle menevin polkujen varsilla.

Joelle mennään aina alarinteeseen ja siksi sinne saadaan runsaasti juomaa mukaan janoisten suiden nautittaviksi. Miksi kalastajat ja kulkijat eivät saa tyhjiä pakkauksia takaisin autoilleen ja kierrätykseen? Olisiko syynä se, että kantamukset ovat täynnä Nuortin tammukkaa? Vai onko vatsa liian täynnä olutta?

Huolimatta upeista maisemista ja muusta matkan antamasta hyvästä mielestä, jäi meidän kolmen hengen kalastusporukan päällimmäiseksi tunnoksi vain yksi asia. Lähdimme tutustumaan kuuluisaan ja legendaariseen jokeen ja lopputulemaksi tuli:

Välinpitämättömyys ja asennevamma tuhoavat Nuortin ja me emme sinne palaa.

Lisäyksenä ja tarkennuksena viimeiseen lauseeseen, palvelujen ansiosta palaisimme mielellämme. Mutta emme kalastuksen takia. Kalastuksen tavoissa ja asenteissa on alueella paljon tekemistä.

Avainsanat: nuottijoki, samperinsavotta, tulppionmajat, kaivosteollisuus, sokli, välinpitämättömyys, asennevamma, tammukka

Vanhemmat kirjoitukset »