Satunnaiset kuvat

Kuningastaimen

Uusimmat

Blogin arkisto

263 Silitä mua

Keskiviikko 5.12.2018 klo 13:15 - yrjöpoeka

Suomalaisten sanotaan olevan kiitoksen kipeitä. Haluamme mielellämme kuulla muilta millaisia olemme ja olemmeko osanneet miellyttää ulkopuolisia. Haluaisimme kuulla naapureilta ja ulkopuolisilta hyväksyviä mielipiteitä. Kiitoksen kipeys tai paremminkin niiden puute lapsuusajalla, saa meidät jatkuvasti etsimään hyväksyntää muilta. Sotien jälkeen ovat sukupolvet saaneet kuulla vain ankaran työnteon moraalista velvoitetta. Päälle on murahdettu vain, että kissa kiitoksella elää.

Tämä tapa elää hyvin vahvana meissä nuoremmissa sukupolvissa. Ilman kovaa työntekoa ei ole moraalista oikeutta oikeastaan elämiseenkään. Saati sitten kiitokseen ja hyväksyntään. Meissä elää geneettisenä ominaisuutena tapa vähätellä omaa tekemistä. Olemme myös kärkkäitä arvostelemaan muita heidän tekemisistään. Kiitoksille ei meidän puritaanisessa ilmastossa ole juuri tilaa. Mutta ulkomailla on siihen mahdollisuus.

Arvostelin eilisessä kirjoituksessani maakunnan ja kuntien satraappien kulkua Brysselin joulutorilla. Sain sapekasta palautetta, että minun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että ME olemme saaneet kutsun tulla Brysseliin. Arvostelijan, kiukkuisen, mielestä minun kirjoitustapani on loukkaavaa virka- ja luottamusmiesten hyvälle ja ansiokkaalle työlle. Kirjoituksessani olevaan kysymykseen en saanut vastausta. Kuinka paljon ovat ulkomaiset vieraat joulutorien ansiosta meillä kulkeneet? Jään odottamaan vastausta edelleen. Todennäköisesti hamaan tappiin saakka.

Analysoin Brysselistä kantautuneita viestejä juuri tuon kiitoksen kipeyden kautta. Reissumiehet ja -naiset ovat kertoneet kuinka he ovat saaneet erinomaisen vastaanoton Brysselissä. Erityisen kiitollisia ovat kaikki matkaajat olleet kiitoksista ja hyväksynnästä. Väki on siellä ihastellut meidän tapojamme ja erityisesti nuotiolla tehtyä ruokaa. Matkaajat ovat ihastuneita vastaanottoon ja kehuihin. Sitä korostetaan kaikille kotimaassa eläville metsäläisille. Kerrotaan kuinka hiljainen kansa puhuttelee Eurooppalaisia.

Osaan olla kriittinen siitä syystä, että olen ollut pitkään luottamustehtävissä. Osaan erottaa sellaisen työn, josta on oikeasti hyötyä omalle maakunnalle. Mielikuvat ja mielihyvä eivät leipää tuo, eivätkä kiitokset joulutorin ääreltä. Matkailuyritykset jotka laittavat siellä ruokaa ja myyvät joitakin tuotteita ovat ainoita hyötyjiä. Poliitikot saavat ilmaista mainosta näin ennen vaaleja. Ja hyrisevät tyytyväisinä omien euroedustajien vieressä. Hyvä on jakaa näitä pönäköitä ja punakoita selfie-kuvia.

Mutta jatkan edelleen sitä kysymistä, milloin meillä lyödään rätingit eteen saaduista euromääräisistä hyödyistä? Nyt on vain euromääräisiä menoja. Minkä verran ovat jonkin saksalaisen kaupungin asukkaat kulkeneet täällä joulutori tempauksien takia? Siellä on reissattu paljon ja edelleenkin suurimmat hyödyt ovat olleet porontaljojen myyjillä. Hyvä asia sinänsä. Kysyä voisi vielä sen, kuinka paljon ovat kuntien matkailutoimet syytäneet euroja näihin tapahtumiin? On laadittu kiiltävälle kartongille esitteitä ja pidetty kiliseviä vastaanottoja paikallisväestölle. Ovatko tilit kääntyneet plussalle? Noista kiitoksen kipeistä reissuista huolimatta väki pitäjissä vähenee. Leipä ei levene

Tämä ei ole kateellisen puhetta, koska en itse halua reissata muualla kuin kotimaassa. Mitä nyt hieman Norjan lohijokien äärellä kesäisin. Omilla rahoilla ja ilman kiitoksen kipeyttä.

Hyrinä kuuluu kituvista pitäjistä. Meitä on silitelty. Brysselissä.

Avainsanat: kiitoksenkipeys, kissakiitoksellaelää, puritaaninenyhteiskunta, joulutorientuomahyöty, silitämua, kissakehrää