Satunnaiset kuvat

Tikankontti

Uusimmat

Blogin arkisto

219 Miljoona täynnä

Torstai 18.10.2018 klo 17:34 - yrjöpoeka

Raharikkaat kertovat ensimmäisen miljoonan hankkimisen olevan se vaikein osuus. Sen jälkeen he kertovat olevan helpompaa, koska ei tarvitse enää tehdä muuta kuin monistaa miljoona riittävän monta kertaa. En tiedä kuinka todenperäinen tämä väittämä on.

Tänään 18.10.2018 hieman ennen klo 16.00 sain ensimmäisen miljoonani täyteen. Pidin vielä pari vuotta sitten tällaista lukua täysin mahdottomana. Tämä vuosi on sitten osoittanut sen, että voin saavuttaa miljoonan rajan jo tämän vuoden aikana. Se päivä tuli nyt nopeammin. Sitä en tiedä voiko seuraavan miljoonan rajan saavuttaa pelkällä monistamisella? Epäilen sitä vahvasti.

Moni lukija miettii nyt varmasti sitä, että olen rikastunut jollakin keinottelulla. Rikastumisesta ei ole ollenkaan kysymys. Tämä miljoonan raja tuli vastaan kotisivujeni yksittäisissä kävijämäärissä. Olen erittäin otettu tästä luvusta ja erityisesti sen nopeasta noususta.

Jatkan kirjoittamista kuten olen tehnyt aiemminkin. Pyrin pitämään juttuni asiallisina ja kantaa ottavina. Käyn lävitse ajankohtaisia asioita ja elämää yleensäkin. Se mitä minun on parannettava on Suomen kielen parempi osaaminen. Kainuun murre näkyy varmasti jatkossakin joisssakin sanoissa ja sanonnoissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Tätä merkkipäivää vietimme lastenlasten ja vaimoni kanssa Hossan kansallispuistossa. Lapsilla oli hauskaa koiramme Usvan kanssa. Iloinen nauru ja mekastus kuului nuotiopaikalta, jossa lapset viihtyivät useita tunteja vaahtokarkkeja paistellen. Paluumatkalla lapset ja Usva nukkuivat sikeästi. Hyvä syksyinen ulkoilupäivä täydentyy pyykinpesulla ja saunassa käynnillä. Vaatteet ja lasten tukat tuoksuvat savulle.

Tästä on hyvä jatkaa.

IMG_20181018_165840.jpg

Avainsanat: ensimmäinenmiljoona, monistaminen, kotisivujenkävijämäärä, kainuunmurre, suomenkieli, hossankansallispuisto, vaahtokarkit

206 Hyvä on kansalaisen olla

Torstai 4.10.2018 klo 16:30 - yrjöpoeka

Tieliikeenne lakeja uusitaan ja ne astuvat voimaan 2020. Kuunneltuani aamun radion ohjelmia on yksi asia jäänyt jotenkin kaihertamaan mieltäni. Anne Bernerin mielestä tällä uudistuksella parannetaan kansalaisten oikeusturvaa. Otan yhden esimerkin joka varmasti toteutuu jo tänään ja avaa kokonaan uudenlaisen elämän autonomistajalle.

Autoja varastetaan tänään ja varmasti se tulee jatkumaan, vaikka autojen järjestelmiä kehitetään koko ajan. Kun varas käy yöllä vohkimassa auton ja ajelee sillä missä sattuu ja kaikilla nopeuksilla. Pahimmassa tapauksessa auto puretaan ja kilvet otetaan talteen myöhempää käyttöä varten. Tätähän tapahtuu jo nyt, joten tässä ei ole mitään uutta. Jatkossa nouseekin se minua vaivaava kansalaisen oikeusturva esille.

Laissa lähdetään siitä, että esimerkiksi nopeuskameran välähtäessä autonomistaja on maksaja, jos ei tunnisteta kuskia. Juju on nyt siinä, että poliisi antaa sakon maksettavaksi ja voi jopa viedä kortin, jos nopeus kuvassa on liian suuri. Tämä loppu on hypoteettinen, mutta mahdollinen. Jos auton omistaja ei voi sanoa kuka autoa on ajanut, lain mukaan hänen on se selvitettävä ja todistettava tai maksettava. Tämä lainkohta ei mielestäni paranna mitenkään autoilijan asemaa, vaikka radion toimittajat kuinka sitä kehuisivat. Miten varastetun auton vieneen henkilöllisyys olisi omistajan tiedossa? Ei mitenkään.

Koska olen luonteeltani hieman epäluuloinen hallituksen lainsäädäntötoimiin jatkan lisää aiheen pohtimista. Jokainen meistä tietää, kuinka tarkkoja ovat vakuutusyhtiöt. Koska laki muuttuu, maksetaanko varastetusta autosta korvauksia ennekuin selviää missä se on? Jos satutaan maksamaan, seuraavatko vakuutustarkastajat kuinka esimerkiksi varastetun auton mahdolliset sakot maksetaan? Kyllä he seuraavat vielä ihmeellisempiäkin asioita. Jos varastetun auton oikea omistaja joutuu sakon maksamaan pakon edessä, herääkö tarkastajan vainu petosta etsimään?

Maatessani sairaalan letkuissa satuin lukemaan Kainuun Sanomien kansanedustajille varatulta palstalta Timo Korhosen hengentuotteen. Kepun kannatus on laskussa nopeammin kuin Kainuun väkiluku. Siksi hän oli ottanut aiheekseen opettajankoulutuksen palauttamisen Kajaaniin. Ilmeisesti hän oli lukenut uutisen, jonka mukaan pätevistä opettajista on pulaa. Hän ei lukenut aihetta tarkemmin, vaan rykäisi vaalikarjalle maukkaan makupalan. Mikäli olisi lukenut kaiken materiaalin ja seurannut minne väestö muuttaa, hän olisi (ehkä/ei) voinut tarkastella aihetta objektiivisemmin.

Opettajien tarve on suurinta suurissa kaupungeissa ja niiden liepeillä. Ei ole ihme, että hallitukselta vaaditaan toimia vinoutuman oikaisuun. Koska keskustan ansiosta kuihtuvilla maaseuduilla pidetään viimeiseen asti mikroluokan kouluista, ne sitovat opettajat maaseudulle. Kaiken lisäksi pitempään alalla olevilla opettajilla ei ole valmiuksia edes lähteä sinne missä opetettavat sijaitsevat. Kainuun kuntien syntyvien lasten määrä on romahtamassa juuri nyt. Timo Korhonen käy tupailloissa kertomassa kuinka pohjaton tarve on palauttaa opettajan koulutus Kajaaniin. Mummot ja papat vesissäsilmin pitävät tätä jumalan sanana, kuten kunnon kepulaisen kuuluukin.

Kyllä kansalaisen kelpaa. Todista tai maksa. Kaupan päälle vielä kunnon kepu vedätys.

Avainsanat: tieliikennelainuudistus, kansalaistenoikeusturvaparanee, anneberner, kainuunsanomat, timokorhonen, opettajankoulutuskajaaniin

171 Menneitä muistaen

Sunnuntai 19.8.2018 klo 9:49 - yrjöpoeka

Millainen oli Kainuu tasan satavuotta sitten? 1918 Kainuuta ja erityisesti Suomussalmea koetteli jälleen kerran katovuosi ja sen seurauksena nälänhätä oli pitäjässämme todellisuutta. Tästä huolimatta Piispajärven isäntämiehet tekivät päätöksen ja perustivat oman maanviljelysseuran. Eilen oli se päivä jolloin sataa (100) kulunutta vuotta juhlittiin Piispajärviseuran talolla. Talo vihittiin käyttöön 1953. Silloin talonpaikka oli autio. Metsä oli kaatunut talvisodan tulimyrskyssä itäisen naapurimme toimesta. Tänään siellä taasen viheriöi koivikko, josta saari oli tunnettu ennen talvisotaa.

Piispajärviseuran talo sijaitsee saarella, jonka ylitse kulkee tänään valtatie 5 (E63). Eilinen aamu valkeni todella sateisena ja usea muukin kuin minä seurasi todella huolestuneena säätiedoitusten antia. Lopulta kuin taikaiskusta pilvet haihtuivat ja aurinko näyttäytyi. Juhliin liittyvän ruokailun aikan keli oli todella upea ja iltaa kohden tilanne parani ilman lämmetessä. Juhlan aikana sali oli täynnä kuten talon vihkiäistilaisuudessa 1953. Ilmari Kianto oli silloin mukana ja hän sai istuimekseen silloisen opettajattaren Siiri Luukkosen opettajantuolin. Tänään sama tuoli oli jälleen juhlapaikalla. Nyt siinä istui nykyinen seuran puheenjohtaja Eila Juntunen.

Kuten 1953 niin jälleen tehtiin omin voimin näytelmiä ja muuta ohjelmaa. Sain itse olla mukana juhlassa sen juontajana ja oli todella ilo seurata juhlaväen riemun purkauksia näytelmän aikana. Yhteislauluissa olivat kaikki mukana ja talon seinät tuntuivat pullistuvan. Juhlan jälkeen sain kuulla usealta iäkkäämmältä, kuinka heistä oli ollut mukava seurata oman kylän ihmisten tekemää ohjelmaa. Samoin he kertoivat kiitellen sitä mahdollisuutta, että saivat jälleen kohdata omia ystäviään ja iloita yhdessä.

Nämä iäkkäämmät ihmiset olivat otettuja tekemästäni historiikista ja toivoivat sen saamista julkiseen jakeluun. Kerroin sen tulevan pian seuran käyttöön ja olevan julkista materiaalia. Historiikki on tehty sitä varten, että sen tuntevat nykyiset ja tulevat sukupolvet. Kirjoittaessani vuosisadan alun vaiheista tunsin usein suurta kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan. Todellisen nälänhädän keskellä he ottivat yhdessä tehtäväkseen omavaraisuuden kohottamisen maatalouden osalta. Sotavuodet painoivat alkaneen nousun laskuun, mutta sodan jälkeen alkoi rajun kasvun aika. Yhtä aikaa kasvoi väkimäärä ja maanviljelyksen tuottavuus.

Uskomattoman nopeasti, jo 1970-luvulla alkoivat puheet liikaväestöstä, liikatuotannosta ja peltojen paketoinneista. Ylijäämävoita rahdattiin Ruotsiin samoin nuorta väestöä. Vain voi haettiin linja-auto kuljetuksin takaisin Haaparannasta. Piispajärven maatalous loppui 1990-luvun alussa. Pellot paketoitiin ja koulujen sulkemiset alkoivat. Tänään sotien jälkeen raivatut pellot puskevat metsää ja tilat ovat autioituneet. Ainoatakaan karjatilaa ei enää ole. Peltoviljely on kadonnut. Omavaraisuus on kadonnut kokonaan.

Ympyrä on sulkeutumassa. Tänään useampi taho on alkanut puhua kansakunnan omavaraisuudesta maanviljelyksen osalta. Levottomat ajat suurine pakolaisjoukkoineen ja ilmaston lämpeneminen ovat sen tehneet. Pidän tätä heräämistä todella tervetulleena. Kainuu ja Suomi eivät pärjää, jos me emme ole omavaraisia elintarviketuotannossa. Ylituotanto on huomattavasti helpompi hoitaa. Nälkäisiä suita on sitä vailla kaikkialla.

Olen optimisti. Piispajärviseura elää ja voi hyvin seuraavat 100-vuotta!

Avainsanat: kainuunnälkävuodet, nälänhtä, piispajärviseura, peltojenpaketointi, voiturismihaaparantaan, elintarvikkeidenomavaraisuus

166 Kuka autioittaa maaseudun

Maanantai 13.8.2018 klo 9:47 - yrjöpoeka

Hallitus haluaa maahamme uudenlaisen soten. Sen mallina pidetään Kainuun sotea ja sen kehutaan olevan todella hyvä. Valtaa Kainuussa pitää keskusta, puolue joka haluaa pitää koko maan asuttuna. Kainuussa tämä ajatus on toiminut niin, että kaikki palvelut ovat siirtymässä Kajaaniin. Sen kerrotaan tuovan mittaamattomia säästöjä ja parantavan palvelua. Kajaaniin ollaan rakentamassa vajaalla 200 miljoonalla uutta sairaalaa. Tämän sairaalan tarkoituksena on sitten juoksuttaa potilaat hyvin nopeasti takaisin ulko-ovelle ja oman kunnan terveyskeskusten vetoisille käytäville sairastamaan.

Kaikissa Kainuun kunnissa, poislukien Puolanka, on vähennetty terveyskeskusten vuodeosastopaikkoja. Siksipä makuupaikoiksi jotuvat nyt käytävät ja jotkin pimeät varastojen nurkat. Useita tuttaviani on joutunut tämän Kainuun soten palveluksien piiriin ja ne palvelut eivät ole olleet mairittelevia. Mikäli saat ambulanssi kyydin Kajaaniin viikonloppuna, on sata varmaa, että tulet pian takaisin. Seuraavaksi tilaat uudelleen ambulanssin ja kiertue alkaa uudelleen. Joissakin tapauksissa Suomussalmen potilas sitten joutuu vuodeosastoille, mutta koska keskussairaalassa ei ole tilaa, potilas pukataan jonkun Kainuulaisen terveysaseman käytävälle makoilemaan. Tilaa ei muualla ole, koska säästöjen nimissä niitä vuodeosastopaikkoja on vähennetty.

On todella helpoa sitten kehua, kuinka on säästöjä saatu aikaiseksi. Tällaisen kierroksen kokeneet tulevat hyvin pian siihen lopputulokseen, että on aivan sama kuolla kotonaan kitumalla. Usea on sanonut ja niin sanon minäkin kokemuksesta, että keskussairaalan palvelut ovat tuhoon tuomittuja. Eikä vähiten siitä syystä, että kohta kaikkialla on vain ulkomaisia lääkäreitä. Heidän kielitaitonsa on todella heikko ja väärinymmärryksiä tulee takuuvarmasti. Oma kokemukseni on, että olemme saaneet Kainuuseen puoskarointilaitoksen. Tavallista ikääntyvää vanhusta tämä ei enää palvele mitenkään. Monella ei ole varaa yksityiseen palveluun, joka kyllä toimii erinomaisesti. Tästä kertovat kaikki näiden palveluntuottajien käyttäjien kertomukset. Kainuun soten palveluja käyttävät joutuvat ensin jonotukseen ja sitten taas jonotukseen ja sitä rataa. Tätä rallia tuskaillessaan potilas yleensä menehtyy, ellei viimeisillä varoillaan lähde yksityiselle puolelle.

Toinen ihmettelyä ja harmaita hiuksia tuottava palvelu on taksien tuottamat palvelut. Taksiuudistuksen tuloksena takseja tulee kokoajan lisää. Tästä huolimatta taksin saaminen on onnenkauppaa. Erityisesti liikuntavammaislle tämä on tuottanut nyt ihan uudenlaisen tilanteen. Tuttavani tilasi taksin ajoissa, jotta pääsisi käymään hiustenleikkuulla. Taksia ei kuulunut ja ei ole vielä ilmestynyt tänäkään päivänä. Lopulta tuttavani joutui kutsumaan ystäväänsä avukseen, jotten tarvitse peruuttaa parturiaikaansa.

Näitä tapauksia on paljon lisää. Kukaan ei tunnu olevan vastuussa mistään. Kukaan ei pyytele anteeksi haitasta joka on nyt todellista arkipäivää. Ennen uudistusta tiesi taksin tulevan kohtuu varmasti, jos tilaus oli tehty ajallaan. Nyt nämäkin taksi ovat kadottaneet hyvän palvelunsa. Joku tietysti sanoo, ettei pitäisi yleistää. Kuitenkin nämä kertomukset saapumattomista takseista ovat nyt jokapäiväisiä.

Keskusta on ollut hallituksessa tekemässä näitä koskevia päätöksiä. Päätösten johdosta palvelut keskittyvät entistä kiihkeämmin ja palvelut kaikenlisäksi huonontuvat. Eipä ole ihme, että maaseutu autioituu. Ketä on kiittäminen?

Avainsanat: soteuudistus, kainuunmalli, kainuunuusisairaala, puoskarointilaitos, taksiuudistus, maaseudunautioittaja

160 Ilmaistahan sen olla pitää

Maanantai 23.7.2018 klo 22:46 - yrjöpoeka

Kirjoitin kotikuntani asioista muutama päivä sitten. Jutussani esitin toivomuksen. Esitin sellaista diiliä, että paikallislehti tekisi jutun karavaanari aiheesta. Jutussa tulisi haastatella alueella yöpyviä ja kysellä heidän tuntojaan. No, aivan yllättäen siihen toiveeseen vastasi itse päätoimittaja. Mutta aivan eri näkökohdista lähtien ja aivan eri lehdessä. Päätoimittaja oli valinnut kirjoitukselleen foorumiksi maakuntalehti Kainuun Sanomat.

Olen aina korostanut, että kunta ei ole se joka yrittää. Kunta on se, joka luo kaavoituksella mahdollisuudet eri alojen yritäjille. Kunta hankki nimenomaan karavaanari aluetta varten maa-alueen keskeiseltä paikalta vesivoimayhtiö Fortumilta. Nyt on julistettu, että ei voida rakentaa, koska on liikaa melua. Tämän vuoksi kunta poisti Jätkänpuiston alueelta kaikki pysäköintirajoitukset. Sen huomaa tänään jokainen alueen ohitse ajanut. Aluella on erittäin paljon asuntoautoja ja -vaunuja. Melu ei heitä haittaa. He ovat kasvaneet urbaanissa melua sisältävässä ympäristössä.

Nyt Ylä-Kainuun päätoimittaja haluaa kunnan kiertävän meluvaatimuksia. Kunnan pitäisi nyt hänen mukaansa lisätä alueelle sähköpistokkeita matkailijoita varten. Kunnan pitäisi olla vieraavarainen ja rakentaa alueelle autojen ja vaunujen kemiallisten WC-laitteiden tyhjennyspiste. Tämä palvelu nostaisi päätoimittajan mukaan Suomussalmen tunnettavuutta kertaheitolla. Sitä ei edes tarvitse tehdä. Karavaanarit ovat huomanneet Suomussalmen upean rantamaiseman ja sen vapaan paikoituksen edut. Jokainen aamu kunnantyöntekijät saavat kiiruhtaa ensimmäiseksi siivoamaan paikoitusalueen roskapöntöt ja niiden vierustat. Katsoin juuri tänä aamuna, että variksilla on ollut kivaa puuhaa lajitella roskiksia. Erityisesti niitä pussukoita, joita oli pitkin ja poikin parkkialueen reunustoja.

Päätoimittajan mukaan tämä rajoitusten poistaminen on fiksu veto. Minusta se on suurta typeryyttä. Vapauttamalla rajoitukset se toi mukanaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan roskaamisilmiön. Vapailla kuntien tai valtion hoitamilla alueilla kaikki katsovat kaiken olevan sallittua. Tämä ilmenee erityisen hyvin valtateiden pysäköintipaikoilla. Matkailijat tyhjentävät pussukkansa mihin sattuu ja saattaapa siinä tipahdella sohvia ja jääkaappeja sekaan. Matkailija noudattaa sääntöjä vain valvotuilla ja maksua vastaan toimivilla leirintäalueilla. Siksi sanon tämän typeryyden olevan pahinta mitä kuvitella saattaa.

Kävin juuri tänään katsomassa, kuinka hyvin hoidetuille nurmikoille ajetaan autoilla ja laajennetaan reviiriä. Saa siinä kunnan ulkoalueiden hoitajat tehdä parhaansa. Mikäli joku valittaa ulkoalueiden huonosta kunnosta, se voi päätyä paikallislehden palstoille. Ainakin siitä saa lukea sosiaalisesta mediasta.

Minun on pakko sanoa typeryydeksi myös päätoimittajan esitystä sähköpistokkeiden lisäämisestä ja vaunujen ja autojen tyhjennyspisteestä. Kunta ei voi olla tässä aloitteellinen. Kunta ei voi kiertää laittomasti melurajoituksia. Kunta ei ole velvollinen maksamaan matkailijoiden menoja. Minä olen kannattanut Jalonniemeen rajoittuvan alueen rakentamista. Mutta se ei ole kunta. Mikäli se olisi, minä ja sinä maksaisimme koko lystin. Matkailija on se, joka maksaa. Yrittäjä on se, joka ottaa riskin. Kunta on vain mahdollistaja.

Jalonniemi on kunnan näkyvin käyntikortti uimarantoineen, satamineen, frisbee-ratoineen, tilataideteoksineen ja kesäisten kultturitapahtumien pitopaikkana. Nyt se pilataan tällä typeryydellä. Päästämällä kaikki vapaasti lajittelemaan roskansa Jalonniemelle. Peittämällä suurilla ajoneuvoilla tämä upea kokonaisuus. Tämä on hulluinta mitä kuvitella saattaa. Suurilla satsauksilla rakennettu ympäristö on tänään hullujen käsissä. Minä kuvittelin Trumpin olevan ainut hullu. Mutta on niitä kunnantalollakin. Tämä tuntuu olevan tarttuvaa tautia. Alue on tarvinnut jatkuvaa huoltoa, mutta nyt se lisääntyy sitä vauhtia, että pian on palkattava uusia työntekijöitä.

Tämän hulluuden maksajina olemme me. Sinä ja minä.

Ilmaistahan sen olla pitää.

Avainsanat: suomussalmi, ilmainenleirintäaluejalonniemessä, karavaanaritkiittää, yläkainuunpäätoimittaja, kuntajoutumassamaksajaksi,

155 Suomussalmi Rock

Sunnuntai 15.7.2018 klo 18:25 - yrjöpoeka

Muutaman viimeisen päivän aikana rokki on kaikunut pitkin autioituneita taajaman katuja. Suotuisat kelit ovat saaneet kaikki kynnelle kykenevät tyhjentämään kauppojen muhkeita juomavarantoja ja rokkaaman sen voimin useita öitä. Parhaimmillaan aamu viiden (5) aikaan mylvivät autojen stereot ja nohevimmat kokeilevat, löytyykö autosta vielä voimaa. Rokkia ja mylviviä mottorin saundeja kunnellen on mukava vanhusten herätä hikisen yön jälkeen.

Paikallislehti Ylä-Kainuu on ollut täpinöissään tapahtumien virrasta. Täpinöissään ovat myös pullojen ja tölkkien kerääjät. Todella lämmin ja kuuma keli on muutoinkin saanut iäkkäät ihmiset voimaan huonosti. Siksi he eivät ole täpinöissään taloja heiluttavista rokkisaundeista. Täpinöissään ovat tänään juomatehtaat. Nyt käy kaupaksi kaikki mitä kaupan sisälle ehditään kärrätä. Tämä on kyllä huonoa logistiikkaa. Kaljarekka voisi pysähtyä torille ja jakaa siitä suoraan janoisille juomat. Tiedän, se ei onnistu. Meidän oma byrokratiamme estää sen täydellisesti. Jos se ei riitä, eduskunnan pahviaivot keksivät lisää esteitä.

Koska Suomussalmi nyt rokkaa, rokkaa myös meidän oma paikallislehtemme. Nettijulkaisun raflaava otsikko kertoo, Suomussalmella tehdään eniten metsästysrikoksia. Useimmille riittää otsikko ja siitä annettava tuomio on valmis. Me metsästäjät olemme rikollisjoukkoa. Aiheesta käydään kädenvääntöä sosiaalisessa mediassa ja pelkän otsikon antamalla jumalallisella varmuudella. Mitäkö minä ajattelen tästä, kysyy jo moni minut tunteva. Olen metsästäjä, kalastaja ja vuosikymmeniä itse valvoin metsästyksen tilaa virkamiehenä.

Koko artikkelin ja eri tilastoihin tutustumalla näkee, etteivät Suomussalmelaiset ole sen rikollisempaa sakkia kuin uudenmaan alueen metsästäjät. Ensimmäisenä on otettava esille se, millaisesta alueesta puhutaan. Suomussalmi kuuluu niihin kuntiin, joiden suurin maanomistaja on Metsähallitus. Se tilkitsee valtion budjettivajetta myöntämällä metsästyslupia niin paljon kuin sielu sietää. Pienriistanmetsästykseen ja erityisesti hirven ja petoeläinten metsästykseen. Rikokset, mitä ne ovatkin tapahtuvat siis Suomussalmella.

Hirvenmetsästys on se, joka tuo eniten harmia tälle rintamalle. Hirvi on valtiolle niin arvokas lehmä, että metsästyksessä tapahtuva ns. laiton kaato on automaattisesti rikos. Tämä siitä huolimatta että metsästäjä ja seurue kaikin tavoin kertoisi asiasta avoimesti. Hirvilehmän ampuminen ennen vasoja on se suurin syy. Mikäli näet vasat ensin ja ammut sen ensin, et syyllisty mihinkään laittomaan. Suomeksi sanottuna väärä ampumisjärjestys tekee metsästäjästä suuren rikollisen. Tästä voi jokainen olla mitä mieltä tahansa, mutta hirvet joutuvat jokatapauksessa metsästäjien pataan.

Pienriistan metsästys on toinen suuri pullonkaula. Metsälintujen metsästyksen alettua, Suomussalmen tuhansilla metsäautotie kilometreillä käy tavaton kuhina. Siinä kunnan asukit ovat vähemmistönä ja suurin tiemetsästyksen paine tulee muualta tulleista. Miksi olen tästä varma? Ei tarvitse kuin katsoa tilastoja kunnan asujamistosta. Olemme hautaan kaatuvaa sakkia. Kunnan väkiluku on puolittunut ja laskee edelleen rajusti. Nuoret metsästäjät puuttuvat koska ovat opiskelemassa muualla suomessa. Metsähallitus kehuu riistatilannetta ja myy lupia niin paljon kuin ostetaan.

Mitä ne lupia ostavat metsästäjät saavat? Valtavasti hakattuja ja kynnettyjä metsiä. Omistajana juuri luvan myynyt metsäävaltio. Tuhansia kilometrejä metsäautoteitä. Niitä rallatessa voit aivan yhenäkkiä nähdä näyn. Metson joka kävelee tiellä puiden puutteessa. Tästä johtuen kahden viikon päästä et enää näe ainoatakaan metsälintua missään. Itse olen nähnyt ajan, jolloin meillä oli metsiä. Oli lintuja. Ainoa mikä puuttui, olivat metsäautotiet. Nyt en halua nähdä tätä rallia ja riistatonta kynnökköä. Rahastakoon metsävaltio myymällä tyhjää. Samalla ovenavauksella voidaan saada jokunen rikos selvitettyä. Tieltä ampuminen on rikos.

Pahimmat rikokset Suomessa tapahtuvat poronhoitoalueilla. Suomussalmi kuuluu näihin alueisiin. Siksi suurpetojen metsästys poromiesten ja muiden metsästäjien toimesta tuottaa väistämättä yhteentörmäyksiä. Samaan aikaan karhujen ruokinta on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja karhuja on todella paljon. Samoin muita suurpetoja. Karhujen metsästyksessä puhutaan suurista rahoista ja se tuottaa ylilyöntejä. Tahattomia ja tahallisia. Suurpedot saavat usein ihmismielen sekoamaan ja erityisesti sen suuren rahallisen arvon takia. Kuten muissakin tavoissa, rikokset tapahtuvat taasen Suomussalmella. Olipa metsästäjä mistä tahansa, syy on Suomussalmelaisten.

Hyvä Ylä-Kainuu! Suomussalmi rokkaa! Rock..rock..

Avainsanat: suomussalmirock, paikallislehtiylakainuu, enitenmetsästysrikoksiasuomussalmella, vääräampumisjärjestys, poronhoitoalue, suurpedot

136 Hyvät ja huonot uutiset

Torstai 14.6.2018 klo 12:25 - yrjöpoeka

Ensimmäisenä se hyvä. Suomussalmi on nyt saanut uuden nuoren ja täsmäkoulutetun kunnanjohtajan. Sitä en ole mistään löytänyt, mitä se täsmäkoulutus on ja missä sitä annetaan. Seurasin mielenkiinnolla julkisuudessa käytyä keskustelua, mutta en siihen itse puuttunut. Sitä on minulta kyselty, miksei minulla ole mielipidettä asiaan.

Kyllä minulla on, mutta päätösvalta on vain ja ainoastaan Suomussalmen kunnanvaltuustolla. Siihen päätökseen on tyytyminen, se on demokratiaa. Minua on pidetty vahvana mielipidevaikuttajana ja homman jättäneenä en ole ottanut aiheeseen kantaa. Seuraan tulevia koitoksia tarkoin ja jos tarvetta tulee, sanansäilä irtoaa. Antakaamme valitulle työrauha ja mahdollisuus näyttää osaamisensa.

Hyvä uutinen on se, että edelleenkin luontomatkailukohde Hossa kiinnostaa. Vuosi on pian kulunut ja itsellä on vielä tämä ihanuus kokematta. Talvella olin luontokeskuksessa, kun The Ruthless Raja lähti sieltä liikkeelle. Tämä tapahtuma on talvinen kuntoilutapahtuma. 100-mailin hiihto. Tulevana kesänä Hossan alueella kisaillaan Lost Kainuu tapahtuma. Se oli aiemmin vain Lost in Kajaani, mutta kun se alkoi toistamaan itseään se muutettiin koskemaan koko Kainuuta.

Se on todella hyvä uutinen. Kainuussa on todella suuri määrä erilaisia uskomattoman kauniita luontoympäristöjä. Kainuussa on mahdollisuuksia todelliseen elämyskiertueeseen vuodesta toiseen. On tilaa seikkailukisoille. On tilaa polkujuoksutapahtumille. On tilaa erilaisille talvisille hiihtotapahtumille. On tilaa uusille liikuntavälineille, joilla liikutaan luonnossa. Kesällä ja talvella. Tänään tarvitaan avointa mieltä ja poistumista omilta mukavuusalueilta. Niistä, joiden mukaan kaikki uudet hömpötykset on lopetettava. Ei täällä mikään menesty. Hyvä uutinen on se, että juuri nämä uudet todellakin menestyvät. Ne vaativat vain meidän jokaisen tukea.

Huono uutinen on aina se, että ihminen päätyy itsemurhaan, Kevät on tunnetusti kaikista pahinta aikaa. Itsemurha tuottaa suunnatonta surua ja tuskaan läheisille. Tutuille ja kavereille. Valtavan määrän itsesyytöksiä. Kainuu ja erityisesti sen pohjoiset osat ovat olleet surullisen mustaa aluetta. Kun joku on päätynyt lopettamaan elämänsä on aina sen seurauksena moni muukin ottanut esimerkkiä. Tiedän kokemuksesta sen, mitä se aiheuttaa perheelle, sukulaisille ja läheisille. Vain oman lapsen kuolema ylittää sen.

Huono uutinen on se, ettei Hossan alueen saavutettavuus ole yhtään liikahtanut parempaan suuntaan. On ollut aikaa pitää erilaisia seminaareja ja kokoustaa illasta toiseen. Minusta näyttää jälleen kerran vahvasti siltä, että olemassa oleva ja vanhoillinen kuntaorganisaatio nukkuu ja odottaa jonkun muun hoitavan asian. Sitä se ei valitettavasti tee. Kuntaa tarvitaan aina mahdollisuuksien luojaksi ja suunnan näyttäjäksi. Nyt huokaillaan vain tästä Hossan ihanuudesta. Ihana se on. Mutta jos eivät ihmiset sinne pääse, se pysyykin kaukaisena ihanuutena.

Huono uutinen on se, miten marjanjalostusyhtiö Kiantama selviää. Uusimman uutisen mukaan Kainuuseen ja Sotkamoon perustetaan vielä suurempi marjanjalostusyhtiö. Kahta suurta ei Kainuuseen mahdu. Jompikumpi menee konkurssiin. Itsellä on pelko, että tiedän kumpi.

Suomussalmen elinkeinotoimi nukkuu ruususen unta.

Avainsanat: suomussalmenkunnajohtajaernoheikkinen, täsmäkoulutettu, hossankansallispuistokiinnostaa, lostinkainuu, itsemurhatkainuussa, kiantamanjaloste

135 Ihana tulevaisuus

Keskiviikko 13.6.2018 klo 14:21 - yrjöpoeka

Sain mahdollisuuden toimia luottamustehtävissä vuosituhannen alussa Kainuun maakunnassa. Ensin olin yhden kauden Kainuun hallintokokeilussa ja toisen nelivuotiskauden perinteisemmässä maakuntavaltuustossa. Molemmissa toimin myös sote-lautakunnassa. Sen aikana ehdin nähdä ja kokea paljon keskittämisen ihanuudesta. Kainuun hallintokokeilua on kehuttu ja sitä on sanottu mahdollisen tulevan maakuntamallin isäksi ja emoksi. Pohjois-Karjalan Siun-sote on toinen, jonka on kehuttu tuovan valtavia säästöjä.

Oma kokemukseni Kainuusta on, että jatkuvasti kamppailimme alimitoitettujen budjettien kanssa. Kunnilla oli sopimukset ja lisää rahaa pumpattiin aika ajoin vuotavaan veneeseen. Siun-sotea on kehuttu, mutta viimeisimmät uutiset kertovat pumppaamisen tulleen tiensä päähän. Kainuussa eivät kunnalliset luottamushenkilöt, samat jotka istuivat maakuntavaltuustossa, uskaltaneet rajusti leikata toimipaikkojen verkostoa osana säästöjä. Menojen kasvu oli jatkuvasti yli maan keskiarvojen, eli huiteli molemmin puolin 5%.

Nyt hallituksen suunnitelmassa tälle on hyvä ja pelastava takaportti. Hallitus antaa vuosittain 0,7% menoihin ja samalla se on käsky leikkauksiin, lisää rahaa ei tule. Olen itse arvioinut, että pienempien kuntien palveluverkko supistuu välittömästi. Tämä koskee niin terveys kuin vanhus/vammaisten asumiseen liittyviä palveluja. Toki jo tällä hetkellä ovat vanhukset ja pysyvästi laitoshoitoa vaativat saaneet siirtyä kokonaan eri kunnan laitokseen. Nyt hyvän hallituksen pelastavien suunnitelmien mukaan matkat pitenevät. Palvelut paranevat ja ovat tasapuolisia kaikille. Näin sanotaan. Minä en ainakaan usko mihinkään satuihin.

Molempien suurten hallituspuolueiden viesti tuli viikonloppuna selväksi. Tällä linjalla jatketaan. Tämä tietää surullista menoa Kainuun kuntien köyhimmälle väelle. Sille väestölle, jolla ei ole rikkauksia turvanaan. He joutuvat keskustan ja kokoomuksen pelastussuunnitelman maksajiksi. Vain sen takia, ettei heillä ole riittävästi maallista hyvää tarjota pelastajilleen. Monen vanhuksen ehtoopuoli painuu iltaan toisella puolella Kainuuta. Vanhusten, jotka eivät useinkaan ole edes käyneet kotikuntaa kauemapana. Ehkä pisin matka heillä on ollut evakkomatka sodan aikana.

Kokoomuslaiset ovat todella röyhkeästi viimeaikoina viestittäneet, että on köyhän oma syy, kun ei ole rahaa ja omaisuutta ja he sairastavat. Pysyvästi sairaita kehoitetaan tekemään edes jotakin työtä. Siitäkin huolimatta, että kukaan ei pysyvästi sairaalle anna työtä. Toiseksi heillä on niin paljon vaivoja, ettei mikään työ luonnistu. Siitä huolimatta näillä kokoomuksen toivoilla on otsaa kertoa, että on oma syysi kun sairastat. Sairaudet ovat heidän mukaansa köyhien oma ongelma ja kokoomus ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

Samankaltaista henkeä on keskustan isännissä. He hieman korrektimmin kertovat, että se joka ei työtä tee, ei ole oikeutettu kaikkeen hyvään. Keskusta on kaivanut kuuluisasta kellaristaan ne sotaa edeltävien vuosikymmenten ohjeet köyhäinhoidosta. Kerjääminen on jatkossa köyhän oikeus. Kerjäämisen pitää jatkossa olla kuitenkin olla vastikkeellista ja aktivoivaa.

Ihana tulevaisuus. Köyhä ja vastiikkeellinen.

Avainsanat: pohjoiskarjalansiunsote, kainuunhallintokokeilu, alimitoitetutbudjetit,

093 Ketkuja ja valittua hoitoa

Keskiviikko 18.4.2018 klo 18:45 - yrjöpoeka

Lukiessani eri lehtien uutisia eilen julkaistusta Pertti J. Rosilan kirjasta, nousee väkisin mieleen kuva ketkuista. Ketkuja ovat kansanedustajat. Useat heistä lähtevät julkeasti saalistamaan veronmaksajien rahoja. Kirjoitin eilen aiheesta, mutta oli pakko vielä hieman kommentoida aihetta. Kansanedustajat saivat takavuosina suoraa rahaa omien avustajien palkkaamista varten. Koska he olivat tulleet ennenkin toimeen ilman avustajia, useat keksivät siirtää rahat jopa omalle tililleen. Suurin osa siirsi rahoja omien tukiryhmiensä tileille ja heillä oli valmis rahoitus seuraavia vaaleja varten.

Ilmainen raha kiehtoo ja suurin osa kansanedustajista edustaa sellaista geneettistä ryhmää, joille oma etu on tärkein. Tämä ryhmä toimii julkeasti ja pitää ansaittuna etuna veronmaksajien kuppaamista. Osa kansanedustajista vaikuttaa tavallista tyhmemmältä ja näitä löytyy yhdestä puolueesta paljon. Toki joka puolueessa taitaa olla näitä ahneita oman edun tavoittelijoita. Paavo Lipponen oli puhemiehenä julkein oman edun tavoittelija ja henkilö, joka katsoi, etteivät mitkään säännöt estä hänen toimiaan. Vaimonsa oli samaa maata. Yksikään näistä nyt julkisuuteen nostetusta ketkuista ei edes häpeä toimiaan.

Kävin tänään kiemurtelemassa ”valitsemani” julkisen terveydenhuollon kynsissä. KAKS Kajaanissa on niin täynnä ulkomaisia lääkäreitä ja hoitajia, ettei siellä ole enää suomalaisen terveellistä liikkua. Joulukuussa vielä olin kotimaisen lääkärin käsittelyssä ja tehty toimenpide ei tuntunut missään. Tänään oli sitten ulkomaisen käsittelyssä ja kokemus oli sellainen, etten enää koskaan halua kokea sitä kipua uudelleen. Kainuu on ollut edelläkävijä maakunnallisesti järjestetyistä terveydenhuollon palveluista. Omat suomenkielen taitoiset lääkärit ovat kadonneet ja tilalle on ostettu ulkolaisia lääkäreitä.

Sen ansiosta KAKS on todella heikossa hapessa. On todella helppoa sanoa jatkossa, että Kainuulaiset ovat tervehtyneet, koska he eivät enää käytä lääkärien palveluja. Tämä on helppo allekirjoittaa. Minun on aivan pakko jatkossa olla käyttämättä julkista terveydenhuoltoa. Koska minulla ei ole varaa yksityisten palvelujen tuottajiin, on pakko olla ilman. Tapasin sairaalan tiloissa kaksi tuttua politiikan ajoilta. Molempia kiinnosti aionko palata poltikkaan. Kerroin heille, että sain kyllikseni minulle osoitetusta loanheitosta ja en aio edes pieraista siihen suuntaan. Toinen näki, mille poliklinikalle menin ja siitä hän sai aiheen toivottaa minulle tervemenoa ja melko suorasukaisesti toivoi minun joutuvan helvettiin.

On se hyvä, että on edes jollakin tasolla vielä suomalaisia maallikkoja antamassa ohjeita ja terveisiä. Tuo toivotus tuli palatessa mieleeni, kun kouristelin yhdellä tien levikkeellä paluumatkalla. Ulkolaisten osaajien käsissä tie voi viedä suoraan helvettiin. Olen kuullut useiden tuttujeni tarinoita näistä nykyajan lääkäreistä ja hoitajista. Pidin aiemmin niitä hieman väritettyinä, mutta nyt on viimeisten tapaamisten takia muuttaa omia käsityksiä. Kaiken lisäksi olen saanut maksaa entiseen tapaan ja en ole saanut apua vaivoihini.

Ilmeisesti olen nyt pakotettu käyttämään tätä ”valitsemaani” palvelua. Tämä oli ainoa minulle jaossa ollut. Nyt jätän loput palvelut Sipilälle ja muille neroille hallituksessa.

Valitsen sellaisen palvelun, joka ei tuota kipua. Otan buranaa tarvittaessa.

Avainsanat: perttijrosila, kansanedustajattavoittelevatomaaetuaan, kansanedustajatovatketkuja, paavolipponen, valinnanvapausterveyspalveluissa, kainuunhallintokokeilu, buranajälkihoitoon

073 Suomussalmi muuttaisitko meille

Sunnuntai 25.3.2018 klo 18:07 - yrjöpoeka

Kotikuntani Suomussalmen väestö vähenee rajua tahtia. Hautasmaalla on arkena vilkkaampaa kuin kylän keskustassa. Syntyvien lasten lukumäärä on romahtanut todella nopeasti ollen tällä hetkellä 30 paikkeilla. Samaan aikaan väestön poismuutto ja kuolleitten määrät nousevat. Jokainen ymmärtää, että pää tulee ennenpitkää vetävän käteen.

Suomussalmi teki päätöksen muutama vuosi sitten, että jokainen kuntaan muuttava saa kunnalta kirjeen ja tulijat toivotetaan tervetulleiksi. Aikomus oli todella hyvä, mutta en oikein tiedä miksi se ei ole siirtynyt käytäntöön. Liekö uutuden viehätys lähtenyt ja nyt ollaan ja öllötellään. Tämän tiedän olevan totta, kun ystäväni lasten perhe muutti Suomussalmelle. Ei ole kuulunut mitään. Ei edes syntyvä lapsi saanut aikaan mitään värinöitä kunnan suunnasta. Perheen tarvitsemat palvelut olivat kiven takana ja kukaan ei missään vaiheessa ole tullut kysymään kuinka uudella lapsiperheellä sujuu.

Tämä perhe olisi juuri muutama päivä sitten tarvinnut kipeästi neuvolan palveluja. Synnytyksen jälkeen tuli ongelmia ja perhe tarvitsi apua. Synnytys ei ollut helppo ja siitä aiheutui jälkitauteja. Oman kunnan terveyskeskus työnsi kouraan vain pillereitä ja työnsi synnyttäjän kotiinsa vaikeroimaan. Neuvolasta ei saanut apua ja kun sai, oli jo myöhäistä koska synnyttäjä oli joutunut keskussairaalaan. Neuvolan viesti oli jälkikäteen ollut, että voi voi kuinka meillä on ollut kiireitä ja emme ole ehtineet palvelemaan.

Tätä episodia seuratessa ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisi. Kun neuvolassa ei enää kulje nuoria naisia kuten takavuosina ja työntekijöiden määrä on sama nousee väkisin mieleen kysymys, mitä ne kiireet ovat? Suorasukaisesti väitän, että Kainuun soten työntekijöiden aikaa on viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana tuhraantunut enenevästi istumiseen erilaisissa palavereissä. Ajellaan aamulla joukolla Kajaaniin istumaan ja turisemaan joutavia. Laaditaan tilastoja joissa väitetään palvelujen parantuneen. Paskaa on tämä. Olemme hukanneet sen hyvän julkisen terveydenhuollon ja sosiaaliset palvelut perheille ja lopullinen niitti on Sipilän hallituksen käsissä.

Tästä on hyvä aasinsilta tulevaisuuden soteen. Valitettavan totta on, että meillä Kainuussa se jo on. Tulevaisuuden sote. Pääministeri ja muu keskustan satraappien joukko laulaa kuorolauluaan, että palvelut paranevat ja meillä on valinnanvapaus. Kainuun hallintokokeilun tuloksista voi tehdä vaikka kuinka paljon kalvoja, mistä voi esitellä miten hyvin meillä menee. Miten se on sitten arjessa tänään?

Saamme valita sen samaisen terveyskeskuksen kuten aina ennen. Suuri muutos on sitten siellä sisällä. Hyvää Suomen kielen taitoista lääkäriä et saa etsimälläkään. Vain ulkomaan eläviä, jotka eivät ymmärrä sinun tarpeitasi ja potilas ei ymmärrä sitä mongerrusta ollenkaan. Sama tahti jatkuu sitten Kainuun keskussairaalassa. Vain ulkomaiset lääkärit palvelevat sinua. Ja kieli on todella hakusessa. Sitä on tulevaisuuden sote. Suomalaiset lääkrit ovat häipyneet yksityisiin firmoihin kaupunkeihin ja parhaimmat yliopistollisiin sairaaloihin.

Kainuun maakunnan väkiluku jatkaa laskuaan ja siitä huolimatta meillä rakennetaan sadoilla miljoonilla uutta sairaalaa. Sinne rakennetaan keskuskatu ja kahvi- ja ruokapaikkoja. Totta se SOK sinne kaupan vielä rustaa ja ALKO sen kylkeen. Siellä Kainuun vanhukset sitten seurustelevat ulkomaan elävien kanssa päivisin. Aamulla ajetaan takseilla sinne ja illalla takaisin. Uusi sairaala on sellainen, ettei sitä ole tarkoitettu sairastavien ihmisten hoitopaikaksi. Vieraskielinen lääkäri lätkäisee parhaimmillaan kotikunnan terveyskeskuksen vuodeosaston tai sen vetoisen ja kylmän käytävän viimeiseksi menopaikaksi.

Uusi sote on sellainen paikka, jossa entisellä työvoimalla tuotetaan entistä vähemmän palveluja. Tulevaisuuden sote elää vain omaa organisaatiotaan varten. Asiakkaita se ei tarvitse, koska se ei ehdi enää palvelemaan palaverien takia. Suurempia luentosaleja tarvitaan nyt sairaalan tiloihin, jotta henkilöstöä voidaan siellä kouluttaa organisaation tarpeisiin. Puhelimella et saa ketään enää kiinni. Vastaaja ilmoittaa, että paina sitä ja sitä nappia. Aikansa paineltuaan asiakkaan palvelu paranee selvästi. Hän lyö luurin kiinni. Hermot säästyvät tällä toiminnolla.

Kajaanin evl.seurakunta nosti jo hautausmaksuja ja aikoi korottaa vielä muitakin palvelujen taksoja. Nyt on kannattavaa perustaa hautaustoimisto ja yksityinen kalmisto.

Avainsanat: suomussalmimuuttaisitkomeille, kunnanslogan, ikääntyväkainuu, kainuunväestö, kainuunhallintokokeilu, uusisairaala

065 ERVA

Tiistai 13.3.2018 klo 10:00 - yrjöpoeka

Minulta on nyt kysytty, miksi vastustan nykyisen hallituksen ajamaa sote-mallia ja maakuntauudistusta. Olin aiemmin mukana ensin vaaleilla valittuna maakuntavaltuutettuna Kainuun hallintokokeilun aikana. Samaan aikaan olin maakunnallisen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen ja vielä samaan aikaan lautakunnan alaisen yksilöhuoltojaoston jäsen. Sitä aiemmin olin toiminut oman kuntani vastaavan lautakunnan puheenjohtajana.

Näiden vuosien aikana rakenneltiin aivan samoin erimalleja, kuinka turvata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kokomaassa jokseenkin tasapuolisesti. Lääkintöneuvos Tuomo Pääkkösen johtama lautakunta sai kokoajan valtakunnan tason tietoa missä mennään. Sinä aikana vahvistui myös itselleni lopullisesti se, kuinka epätasa-arvoista palvelu eripuolilla maata oli ja on sitä edelleen. Nykyinen maakuntavetoinen malli ei voi tuottaa yhtään mitään tasa-arvoa palveluihin.

Maakuntavaltuustot olisivat kumileimasimia, koska valtio antaa rahat ja pakottaa maakuntavaltuutetut leikkaamaan ja lakkauttamaan palveluja. Epätoivoinen yritys saada keskustalle jotakin tuottaa torsoja palveluja kansalaisille. Jokatapauksessa parhaat palvelut keskityvät yliopistollisiin keskussairaaloihin. ERVA oli 5 yliopistollisen piirin varaan rakennettu malli. Olen nyt entistä varmempi siitä, että nykyistä mallia ajavat vaurioittavat koko järjestelmän todella pahoin. Kunnat ja maakunnat saavat käteensä todellisen Mustan Pekan. Tyhjenevät kiinteistöt jämähtävät kuntien velkaisiin käsiin.

ERVAa valmistellessa esimerkiksi täällä Kainuussa olivat kaikki keskustalaisetkin samaa mieltä, että erikoissairaanhoitoa on keskitettävä, koska meillä ei ole riittävästä osaajia. Vaalivoiton myötä ja keskustan satraappien mielipiteenmuokkauksen jälkeen on toinen ääni kellossa. Minä en ymmärrä, kuinka Kainuussa ei nähdä sitä, ettemme pysty ylläpitämään erikoisairaahoidon hyvää tasoa. Lisäksi kaikki tärkeimmät kirurgiset palvelut tulevat karkaamaan juuri niihin 5 yliopistolliseen keskussairaalaan. Kainuussa on uskottu satraappien sanomaa ja sitä varten investoidaan nyt tyhjän päälle. Se on kuitenkin investointi, joka on Kainuun kuntien maksettava.

Kirjoitin jo 8.3.2018 kuinka eriarvoisia maakuntia ollaan rakentamassa. Samalla uskotellaan, ettää kansalaiset saavat tasa-arvoiset palvelut. Voiko kuihtuvan Kainuun alle 70 tuhatta asukasta saada samantasoiset kuin Uusimaa saa 1,7 miljoonan asukkaan määrällä. Lisäksi siellä on suurin yliopistollinen sairaala. Vaikka olen Kainuulainen ja syrjäalueen asukas, en ole tyhmä. Minulle tärkeintä on kokoajan ollut, että hoitoa tarvitseva kansalainen saa tarvitsemansa hoidon jostakin. Välimatka ei tänään ole mitenkään esteenä, vaikka keskustan kannattajat kuinka haluavat tuottaa palvelut takapihoillaan.

Tästä syystä odotan hallituksen kaatumista ja ERVAn takaisin tuloa. Se ei ole mörkö, koska sitä kannattivat myös keskustan valtuutetut Kainuussa. Kainuussa on jo nyt tilanne sellainen, ettei kansalainen saa omalla kielellään palvelua lääkäreiltä. Kokemusta on asiasta. Sama tulisi olemaan kohtalo vielä enemmän, jos hallitus/keskusta saa maakuntansa. Suomenkieliset menevät yliopistollisiin ja maakuntien tyhjeneviä seiniä kaitsevat ulkomaiset lääkärit. Useankaan vuoden maassaolo ei tuo heille kielitaitoa. Tulevaisuuden Suomi ei voi olla tällainen.

Ei arvuuttelua vaan ERVAa.

Avainsanat: kainuunhallintokokeilu, lääkintöneuvostuomopääkkönen, ervaalueet, eriarvoistuvatmaakunnat, kainuunuusisairaala

050 Usko ahdistaa

Perjantai 23.2.2018 klo 20:26 - yrjöpoeka

Viimeiset kymmenen vuotta ovat yhdet ja samat ”hippiäiset” saapuneet Kainuuseen. Kuten muuttolinnut, he ovat saapuneet ihastelemaan Talvivaaran kaivoksen vesitilannetta ja sieltä kaivettavia mineraaleja. Nämä muuttolinnut vaeltavat kaikkialle missä yritetään hankkia elantoa, joko maaperästä tai metsistä. He ovat vihreitä. Heidän elämässään ei ole mitään muuta. Saapuessaan Kainuuseen he kokevat ihmeellistä voimaantumista.

Heitä ei ole monta, mutta heidän tehtävänsä on tuoda meille Kainuulaisille heidän sanomaansa. Sanoma on, että meidän ei pitäisi asua täällä ja yhtään ruohonkortta ei saisi katkaista. Heidän mielestään Kainuun museoiminen pelaistaisi vihreän utopian. Onneksi täällä Kainuussa asustaa selviytyjiä. Vihreiden älämölöstä huolimatta Kainuulaiset kuokkivat maata ja kaatavat metsiä tarpeisiinsa. Talvivaaran alueelta kaivetaan malmeja ja viimeisimpänä aineena alueelta yritetään uuttaa uraania. Selvitysten perusteella, jos uuttaminen onnistuu, Suomesta voisi tulla omavarainen uraanin osalta.

Tämä koetaan Kainuussa hyväksi asiaksi, koska maata kerran kuoritaan niin otetaan sieltä kaikki kerralla pois. Vihreitten mukaan sitä ei saa ottaa sieltä pois, koska se säteilee. Heidän mielestään sieltä voi ottaa muuta pois jos on pakko, mutta ei uraania. Uraani on vihreiden uskonnossa se suuri saatana, jota on vastustettava kaikin tavoin. Katsellessani Kainuun vihreiden yhteiskuvia en voi olla nauramatta. Jokaisella meistä on ennakkokuva vihreistä. Kainuun vihreät oikein alleviivaavat olemuksillaan oman vihreytensä. Epäsiisti pukeutuminen ja ulkomuoto sopii ilmeisesti heille, mutta Kainuulaiset ovat siirtyneet Ryysyrannan ajoista 2000-luvulle. Siihen kuuluu tärkeimpänä yleinen siisteys.

Yritin eilen osallistua Kainuun evl.seurakuntien Suomussalmen tiedoitustilaisuuteen. Tässä tilaisuudessa tuotiin alueen asukkaille tiedoksi, kuinka on aivan pakko liittyä yhteen. Liittymisellä saataisiin säästöjä, joista ei tilaisuudessa ollut mitään tietoa. Palvelut myös paraneisivat ja siitäkään ei ollut mitään faktaa esittää. Kainuun kuntien pakkoliitoksista puhuttiin aivan muutama vuosi sitten. Silloin sanottiin, että muutoin ei selvitä. Nyt ei puhuta mitään asiasta. Ei puhuta koska selvitään, kuten on selvitty tähänkin asti. Myös seurakunnat tulevat selviämään, koska ovat selvinneet huomattavasti vaikeamammatkin ajat.

Sain ensimmäisen puheenvuoron ja ehdin kertoa muutaman lauseen verran ajatuksiani, kunnes päänsärkykohtaus (migreeni) keskeytti kaiken. Olen joskus aiemminkin kokenut saman. Ajankohta on aina ollut keväällä. Päänsärkykohtaus on niin kivulias, että sitä ei voi sanoin kuvata. Eilen sivullinen tilasi paikalle ambulassin ja sen henkilöstö seurasi vajaan tunnin tilannetta. Onneksi siitä selvittiin. Enemmän minua harmitti se, etten voinut tilaisuudessa vaikuttaa omalta osaltani sitä, mihin suuntaan seurakuntaa on vietävä.

Olen viimevuosina puolustanut kirkkoa ja seurakuntaa aina kun on aloitettu kampanjointi kirkosta eromaisen puolesta. Nyt olen tienhaarassa. Seurakunta on tiivis yhteisö lähellä ihmistä. Kainuun kokoinen seurakunta ei ole minua varten. Kuten hyvin paljon ystäviäni, minäkin joudun vetämään tilanteesta omat johtopäätökseni. MIkä on tärkeintä? Kirkon seinät? Kirkon hallinto?

Vai pieni ihminen uskon ja epätoivon välissä.

Avainsanat: talvivaara, terrafame, uraaninuuttaminen, geneettinenominaisuus, kainuunseurakuntienyhteenliittämisenpakko, migreenikohtaus, hallintovaiihminen

045 Löylykauhasta asiaa

Torstai 15.2.2018 klo 19:37 - yrjöpoeka

Kuntalaisaloite on lähivaikuttamisen keino, jolla kuntalaiset voivat tuoda äänensä kuuluviin kunnan asioissa. Kuntalaisaloite on yksittäisen asukkaan tai asukasryhmien laatima kirjallinen aloite, jonka kautta kunnan asukas voi vaikuttaa suoraan oman kuntansa toimintaan ja päätöksentekoon. Kuntalaisten aloiteoikeudesta säädetään kuntalain (410/2015) 23 §:ssä

Kunnan asukkaiden lisäksi yhteisöillä ja säätiöillä on oikeus tehdä aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa. Myös palvelun käyttäjällä on oikeus tehdä aloitteita kyseistä kunnan palvelua koskevassa asiassa

Näin kerrotaan kuntaliiton sivuilla. Kunta on se elin, johon valitaan kunnanvaltuutetut tekemään päätöksiä. Päätökset koskettavat kuntalaisia ja ne eivät aina tyydytä kunnan asukkaita. Toiseksi jokin palvelu voi olla huono ja toimimaton. Jossakin kohteessa voi olla vikaa ja kuntalainen voi haluta siihen korjausta. Sitä varten on olemassa kuntalaisaloite. Aloitteeseen kannattaa kirjata vapaamuotoisesti mikä mättää. Aloitteeseen kirjataan missä kohde tai vika sijaitsee. Tai sitten mihin ja minne halutaan mahdollisesti jotakin uutta.

Kuten kuntaliiton ohjeessa selkeästi kerrotaan, kuntalaisaloite on kuntalaisia varten. Aloite esitetään kunnan luottamuselimissä ja lopullisen vastauksen antaa joko virkamies, alempi luottamuselin ja viimesijaisena kunnanvaltuusto. Kaikki kuntalaisaloitteet tuodaan kunnan valtuustolle vuosittain tiedoksi. Näin tämän pitäisi toimia käytännössä. Nyt saan kuitenkin hämmentyneenä seurata, kuinka Suomussalmen kunnanvaltuutetut tekevät itselleen kuntalaisaloitteita. Voitte lukea siitä tästä.

Olen itse toiminut pitkään kunnanvaltuutettuna ja toiminut eri lautakunnissa ja myös puheenjohtajistossa. Olen toiminut myös maakunnallisissa tehtävissä kaksi valtuustokautta. Missään en ole aiemmin törmännyt tällaiseen toimintaan. Valtuutetulla on jo valmiiksi kaikki ovet avoinna kunnan/maakunnan virkakoneistoon. Mikäli jokin asia ei toimi, silloin rittää keskustelu vaikka kahvipöydässä ja asiaa lähdetään korjaamaan. Nyt valtuutettu toiminnallaan työllistää koko koneiston.

Ensiksi virkamies käsittelee asiaa, kirjaa sen saapuneeksi ja se kirjataan kunnan diaarioon. Seuraavaksi siitä tehdää suunnitelma joka viedään luottamuselinten käsiteltäväksi. Tupakkia, kahvia ja aikaa kuluu. Kuten tässäkin paikallislehti Ylä-Kainuun jutussa ilmenee, löylykauhan hankintaan vaadittiin useiden kuukausien työ. Homma olisi toiminut näppärästi siten, että olisi esittänyt kylpylän henkilökunnalle vastaanottotiskillä kysymyksen. Saisiko saunaan toisen löylykauhan, kiitos. Valtuutetulle tämä oli ilmeisesti liian vaikea rasti. Valtuutettuna hän oli saanut esitteistä lukea taikasanan. Se sana oli kuntalaisaloite. Haa, minä Matti Mulari olen kuntalainen. Voin siis tehdä valtuutetuille tiukan kysymyksen ja vaatimuksen.

Suomussalmi suuntaa näin reteästi huomiseen. Virkamiehet saavat työtä ja tuppi heiluu. Paikallislehti Ylä-Kainuu kirjaa valtuutetun tekemän urotyön kansalaisille luettavaksi.

Suomussalmi. Tahdosta tekoihin.

Avainsanat: kuntalaisaloite, kuntaliitto, kuntalaisenvaikuttamismahdollisuus, paikallislehtiyläkainuu, suomussalmitahdostatekoihin

037 Paremmat palvelut

Keskiviikko 7.2.2018 klo 13:22 - yrjöpoeka

Otin 26.1 blogissani kantaa Kainuun seurakuntien hankkeeseen yhdistää seurakunnat ja tehostaa näin palvelujaan. Nyt seurattuani Kajaanin seurakunnan uutisointia hautausmaksujen korotuksista ja aikeista myös jatkossa maksattaa kaikesta, olen entistä epäilevämpi seurakuntien yhdistämiselle. Olen vuosien mittaan saanut kuulla usein erilaisten yhtymien edustajien puheita, kuinka palvelut paranevat voimien yhdistämisen jälkeen. Valitettavasti todellisuus on aina ollut se, että palvelut heikkenevät. Erityisesti ne heikkenevät reuna-alueilla.

Olen keskustellut useiden seurakuntien jäsenten kanssa ja kukaan ei kannata yhdistymistä. Seurakuntien johdossa olevat elävät jonkinlaisessa kokoomuslaisessa hurmiossa. Eripuolueiden edustajat ovat ilmeisesti lipsahtaneet samoille urille, koska sieltä ei ole ilmaantunut mitään poikkipuolista sanaa hankkeesta. Kuten aina tällaisessa suuressa hankkeessa, media on valjastettu kertomaan kansalaisille oikea totuus. Totuus on kuitenkin sellainen, että usea on kertonut lähtevänsä kirkosta lopullisesti. Miksi he maksaisivat tyhjästä, jos palvelut karkaavat ja uusia maksuja kehitellään syrjäalueiden asukkaille.

Ei tarvitse olla ennustaja kun sanoo, että heti yhdistymisen jälkeen näemme uutisen, joka kertoo juuri meidän palvelujemme olevan niitä kalliita. Siksi niitä on leikattava ja nostettava hintoja. Sanon tämän kokemuksesta, näin on aina tapahtunut. Ja valitsemamme henkilöt kertovat tämän tapahtuvan pakon edessä. Mitään pakkoa ei ole. On vain menty yhden totuuden perässä niin pitkälle, ettei enää nähdä kunniallista paluuta mahdolliseksi. Kannattaisi lukea satu keisarin uusista vaatteista iltaisin. Oikein ajatuksen kanssa. Saavatko mummot ja papat yhdistymisen jälkeen Näljängällä tai Hossassa paremmat palvelut?

Toinen parempaa palvelua muka tarjoava lähde on Yle Kajaanin toimitus. Aikoinaan Jura Tarvasmäki teki sellaista asiakaslähtöistä maakuntaradiota, josta ikääntyvät kainuulaiset tykkäsivät. Juran lähdettyä alkoi uusiaika. Toimittajat alkoivat keskenään räkättää aamusta iltaan ja kertoa navanalusjuttujaan. Aamunlehtien lukua ja sen toistamista kokopäivän. On se helppoa uutistoimittamista ja juontamista, kun luetaan radiossa toisten tekemiä juttuja ja kerrotaan toimittajien omia ajatuksia aiheesta. Ei enää kunnollista taustoittamista, ei enää puolueetonta toimittamista. Nyt toimittajien tärkein asia on kertoa omasta perheestään ja omista paskalla käynneistään.

Maakuntalehtemme Kainuun Sanomien mielipidepalstalle oli Ilmari Schepel kirjoittanut tänään aiheesta oikein hyvän jutun. Ainoa huono asia oli se, että hän pyyteli etukäteen toimittajilta anteeksi. Hän pyyteli anteeksi sitä, että hän oli pakotettu kirjoittamaan negatiivisen artikkelin Yle Kajaanin toiminnasta. Nän voi toimia vain suomalaisuuden ytimeen päässyt ihminen. Ilmari on oppinut. Hän pyytelee ensin anteeksi. Ei hyvää päivää! Yle Kajaanin lähetykset ovat pelkkää roskaa. Kuuntelen aamuisin Yleltä uutiset ja käännän hyvin nopeasti kanavaa musiikkipitoiselle puolelle.

Harri Nousiainen on sellainen toimittaja, että häntä kuuntelen usein Ouluradion lähetyksissä. Hänessä on vielä jäljellä vanhaa koulukuntaa. Hän arvostaa kuuntelijaa ja lähetys tehdään kuuntelijalle. Ei toimittajalle.

Avainsanat: kainuunseurakuntienyhteenliittyminen, palvelutparanevat, , keisarinuudetvaatteet, ylekaajaani, juratarvasaho, harrinousiainenyleoulu

034 The Ruthless Raja 2018 ajatuksia

Sunnuntai 4.2.2018 klo 17:04 - yrjöpoeka

Useita viikkoja olen joutunut todella miettimään ja samalla pelkäämään, mitä luonto voi tarjota tähän hiihtotapahtumaan. Testihiihdon aikan kaksi vuotta sitten satoi taivaalta lunta tuulen auttamana niin paljon, että turvallisuussyistä keskeytimme tapahtuman. Viime vuoden tapahtuman pääosan meinasivat alkumatkalla viedä reitin polkeneet kelkkailijat. Nyt pelkäsin todella kovan pakkasjakson alkamista. Itse pelkäsi vielä enemmän sitä, että en pysty olemaan mukana. Luonto on ottamassa otteen minusta itsestäni. Sain hieman armoa ja pääsin mukaan aistimaan tunnelmaa.

Nimenä tapahtumalla on armoton raja ja sen opin tuntemaan rajavartioston tehtävissä useina vuosikymmeninä tällä samaisella reitin alueella. Pakkasta on pahimmillaan ollut lähes 50 astetta. Sadetta ja tuulta on riittänyt. Toisaalta luonto on usein myös tarjonnut henkeäsalpaavan kauniita kelejä. Nyt lauantaiaamu 3.2.2018 valkeni pikkupakkasen nipistellessä poskipäitä ja koillisen ilmavirtauksen liikutellessa höyhenenkevyttä lunta.

Reitin teossa äärimmäisen tärkeässä roolissa ovat olleet Hossan moottorikelkkailijoiden takoomiehet. Samoin kunnan palkkalistoilla olevat liikuntapaikkojen työntekijät. Näin oli myös lauantaiaamuna. Kelkat lähtivät liikkeelle ja latu-uraa syntyi puhtaaseen lumeen 160 kilometriä. Kelkkailijoiden panos on todella suuri ja siitä kiitos ja kumarrus heille. Reitillä olevat matkailuyrittäjät ovat mahdollistaneet huollon järjestelyt ja ne sujuivat viikonlopun aikana todella hyvin.

Kitkuinen pakkaslumi oli hienoinen ongelma, mutta hiihtäjät läksivät hymyssäsuin tapaleelle. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan enemminkin itsensä voittamiseen tähtäävä ultrasuoritus. Numerolapun saaminen hiihtäjään kiinni voittaa usein kaiken ja vauhti kasvaa. Niin kävi myös tällä kerralla. Neljä ensimmäistä kovakuntoisinta ampaisi sellaisella vauhdilla matkaan, että hiihtivät ylimääräiset 5 kilometriä. Vauhtia se ei suinkaan hidastanut. Onneksi ylimääräiset kilometrit tulivat alkumatkasta. Loppumatkasta sattuneena olisi voinut tulla sanomista.

Kovakuntoisimmat hiihtäjät eivät tästä hätkähtäneet. He kiristivät pikkuhiljaa tahtia ja olivat aivan ensimmäisten joukossa maalissa. Siitäkin huolimatta, että noin puolimatkasta lähteneet saivat etumatkaa. Viimevuonna totesin, että naiset osaavat ottaa tällaisen tapahtuman rennommin. Se piti paikkansa myös lauantain aikana. Raatten Portin huoltopisteessa sain kuulla ja seurata naisten naurua ja ilakointia. Hekin hiihtivät todella kovaa, mutta ilo säilyi rasittavasta reissusta huolimatta. Naisten asenteessa olisi meillä miehillä oppimista.

Sain kyllä nähdä myös miesten rentoa menoa. Useilla Raatteen pisteen ohittaneilla 100-mailin hiihtäjillä oli selkeästi voittajan mieli. He tiesivät selviävänsä maaliin asti. Sen pystyi aistimaan ja kuulemaan tauon aikana. Olin aamulla maalissa näkemässä kahden viimeisen hiihtäjän tulon. Molemmat olivat iloisia selvitessään maaliin. He olivat iloisia upeasta reitistä ja hyvästä huollosta. Keli oli mitä oli, mutta tärkeimpänä oli kuultavissa kiitollisuus itsensä voittamiseen. He olivat yllättyneitä kuullessaan kuinka kova pakkanen oli. Se vaihteli hieman -18 ja -20 välillä.

Kuunnellessa näiden kahden puhetta jouduin salaa pyyhkimään kosteutta silmistäni. He olivat kokemastaan ja näkemästään onnellisia. 22 tuntia hereillä ja jalkojen päällä. Yksin omien ajatusten kera. Nämä kaksi oikein alleviivasivat sen, millaisena olen aina kuvitellut tämän tapahtuman luonteen. Näille miehille oli huippua sekin, että kaikki ihmiset organisaatiossa seurasivat ja valvoivat heidän kulkuaan herkeämättä läpi vuorokauden. Pääsin mekastamaan heille kylpylän kulmalla kuin paremmassakin loppukirikamppailussa. Kello oli aamu 06.00 ja muita liikkujia ei kylpylän läheisyydessä näkynyt. Maalissa odotti sauna, ruoka ja lepo hotellin sängyissä.

Toivottavasti näen kaikki nyt mukana ollet myös tulevaisuudessa hiihtämässä The Ruthless Rajaa. Samoin kuin pyöräilijät. Itse toivon , että saamme palautetta kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Siten voimme parantaa omaa tekemistämme. Julkinen palaute ja keskustelut esimerkiksi facebookissa ovat mauste ja suola.

Kuten aamulla toiseksi viimeinen hiihtäjä totesi, nyt riittää edes hetkeksi perinteisen hiihto. Tämän hän sanoi hymyssä suin. Levätään ja nautitaan keväästä. 

Avainsanat: theruthlessraja2018, ultrahiihto, endurancekainuu, luontomatkailuyrittäjät

032 Talvipäivitys

Tiistai 30.1.2018 klo 14:28 - yrjöpoeka

Olen saanut vuodenvaihteen jälkeen toivomuksia, että laittaisin juttua kotiseutuni lumitilanteesta kuvien kera. Maailmalla olevat lukijani haluavat oikean talven kuvia ja kommentteja. Yritän kuvata talven tilannetta nyt hieman.

Lunta on todella satanut. Marrasakuun alusta saakka alkanut talvi toi jatkuvat sateet ja lauhan sään. Siksi järvet eivät saaneet kunnollista jääkantta. Useilla verkkokalastajilla on ollut todella ongelmia, koska jäätilanne on vaihdellut säännöstellyn Kianta-järven virtausten takia. Jatkuva runsas lumisade peitti jäänpinnan ja siksi jää on paikoin aivan pelkkää kohvajäätä. Kuusamon korkeudella oli kunnolliset pakkaskelit ja jäätilanne lähes normaali. Sielläkin on ollut paikkoja, joissa runsas veden virtaus on estänyt jäille menon pitkälle tammikuulle.

IMG_20180103_111402.jpg
Pihapuut taakan alla

Runsaasta lumesta on ollut se haitta, että välillä on ollut päiviä, jolloin ei ehdi muuta tekemään kuin siirtelemään lunta paikasta toiseen. Harvoin on ollut kuorma-autojen omistajilla tällaista onnea. Päivästä toiseen jatkuva lumen ajaminen taajamasta pois. Silti päivisin on kauppojen parkkipaikoilla valtavia lumivuoria ilahduttamassa ihmisiä. Pahimmat haitat Koko Kainuun maakunnan asukkaille lumi aiheutti nyt tammikuussa. Lumi alkoi tarttua puiden oksille jo marraskuun lopulla ja se on pysynyt niissä tiukasti kiinni.

IMG_20180126_143327.jpg
Lunta on ollut mistä liikutella

Lopulta alkoivat puut kaatuilla sähkölinjoille ja melkoinen kaaos vallitsi ajoittain Kainuussa. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet elämään oikuttelevan talvenkin kanssa. Kainuun kuntien kriisiajan organisaatiot saivat nyt oikeata harjoitusta. Ei tarvinnut miettiä, mikä on se kriisi mitä harjoitellaan. Nyt harjoiteltiin elävien ihmisten kanssa. Vanhusten elossa ja lämpimänä pysyminen kotonaan tuli kaikkein tärkeimmäksi asiaksi.

Todellinen harjoitus osoitti Kainuulaiset kärsivälliseksi kansaksi. Naapurit auttoivat toisiaan ja katsoivat toistensa perään. Ensimmäisen kerran minun muistini mukaan, aluelle tuotiin SPRn avustuskuormia. Tärkeimpänä asiana sähkögeneraattorit. Paikallisten kauppojen myyjät möivät välillä eioota, mutta tukkuliikkeet huomasivat markkinaraon ja kyllä niitä on täällä nyt myyty runsaasti. Lumen aiheuttamat vauriot metsissä ovat vielä näkemättä. Valtava määrä aivan tässä lähialueilla olevia männiköitä joudutaan korjaamaan keväällä pois. Kaatuneita ja puolestavälistä katkenneita on todella paljon. Lähikadulla oli välillä kaatuneita puita liikenne esteenä.

Maapohja on sulana ja heti kun sateessa oli muutaman päivän tauko, lumipinta laski. Painuminen jatkuu, mutta välillä siihen on tullut uutta pinnalle ja reilusti. Lumen kertyminen lakkaa yleensä tällä korkeudella maaliskuun alkupuolella. Nyt talvi on ollut senverran erikoinen, ettei voi ennustaa mitään. Otetaan vastaan se mitä tulee. Hyvääkin leudosta talvesta on nähtävissä. Lämmitykseen ei kulu niin paljoa energiaa kuin pakkastalvena. Hiihtäjille on riittävästi lunta. Moottorikelkkailijoille ja erityisesti kauppiaille tämä lumenpaljous on ollut mannaa. Valkoista on sekin.

Ohessa muutamia kuvia lumesta ja yksi tuosta kotikadun reunalta männiköstä. Lumi on todella painavaa.

IMG_20180127_134942.jpg
Tolpankujan vierustaa

Avainsanat: lumikaaoskainuussa, loistesähköyhtiö, pelastuslaitoksenvalmiusharjoitus, metsätuhot

026 Kainuun Sampo

Torstai 25.1.2018 klo 19:53 - yrjöpoeka

Olen puolustanut Talvivaara/Terrafamea siitä syystä, että satojen miljoonien satsaus Kainuun korpeen tuo kaivattua elinvoimaa aluetalouteen. Tasaisin väliajoin vastustajat hakevat syytä kurmottaa sitä ja sen tuomaa hyvinvointia alueen asukkaille. Kieltämättä välillä roiskui kun vettä tulvi kaivosalueelle, mutta mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Vettä on virrannut alueelta paljon ja sen mukana hieman lietettä. Vihreitten ja muiden kaivosta vastustaneiden mielestä maailmanloppu on tulossa. Oululaiset kuolevat myrkkyihin ja Vuoksen vesistö ja lopulta Itämeri tuhoutuu.

Mittakaavana voisi käyttää Kainuun metsien muokkausta viimesten kymmenien vuosien aikana. Valtavan paljon enemmän epäpuhtauksia on virrannut Emäjokea myöten Oulujärveen ja siitä Oulun vedenottoon. Mittaamaton määrä pieniä puroja ja jokia on tuhoutunut lietteen takia. Näiden purojen ja jokien harjus- ja taimenkannat ovat kadonneet. Suot on ojitettu suoraan vesistöjen rannoille ja nyt suot kasvavat rakämäntyjä. Soitten tuhoutuminen hävitti esimerkiksi riekkokannat. Ei näitten puolesta pidetä messuja ja kerrota maailmanlopun tulevan. Sitä ei tehdä siitä syystä, että se ei ole mediaseksikästä.

Nyt Talvivaara/Terrafame ahdistaa vastustajia siitä syystä, että sen toimitusjohtaja on pystynyt nostamaan kannattavuuden ylös suunnitelmien mukaan. Vielä enemmän ahdistus lisäntyy toimitusjohtajan kertoessa sen nousun jatkuvan. Lauri Ratian aloitettua Terrafamen ruorissa, hänen puheitaan ei uskottu. Kuitenkin vesitasapaino on löydetty ja sen myötä on voitu keskittyä tuotantoon. Parin vuoden aikana tehty työ kantaa nyt hedelmää ja kaivokseen uskovien joukko kasvaa. Erityisen tärkeää se on meille Kainuulaisille.

Terrafamen työpaikat lisääntyvät siinä vaiheessa, kun uraanin talteenotto aloitetaan. Minä uskon sen myös alkavan, kaikki infra on valmiina. Terrafamen aloittama tutkimus akkutehtaan pystyttämiseksi kaivoksen teollisuusalueelle antaa lupauksia paremmasta huomisesta alueen asukkaille. Terrafame sai Lauri Ratiasta asiansa osaavan ammattilaisen johtoonsa ja tästä työstä hänelle on annettava tunnustus.

Kaivoksen olessa vastustajien hampaissa ei tukijoita liiemmin julkisuuteen astunut. Nyt maakuntalehti on palannut harhailujen jälkeen tukijoihin mukaan. Pahimpana aikana myös osa kanta-asukkaista läksi vastustajien kelkkaan.

Nyt heillä on kotiin tulon aika, kuten keskustalaisilla persuhuuman jälkeen.

Avainsanat: terrafame, uraanintalteenotto, toimitusjohtajalauriratia, velhomyösennustajana, kainuunsanomatpääkirjoitus, kainuunelinvoima

021 Haaste ultramatkojen kuntoilijoille

Perjantai 19.1.2018 klo 11:23 - yrjöpoeka

The Ruthless Raja hiihtotapahtuma alkaa Hossan kansallispuistosta 3.2.2018 klo 08.00. Hossasta lähtevillä hiihtäjillä on edessään 160 kilometrin matka (100 mailia) Suomussalmen kuntakeskukseen Hotelli Kiannon Kuohuihin. Muutamaa tuntia myöhemmin starttaavat matkaan fatbike pyörät ja heillä on kaksi matkaa valittavinaan, 20 ja 85 kilometriä. Välietapista Martinselkosen Eräkeskuksesta lähtevät lyhyemmän matkan 65 km hiihtäjät klo 14.00 liikkeelle. Eräkeskukseen päättävät fatbike pyöräilijät matkansa. Viimeisen etapin Raatteen portin pihalta lähtevät lyhimmän matkan 24 km valinneet hiihtäjät.

Viimetalvena järjestetty ensimmäinen tapahtuma osoitti matkan vaativuuden, mutta se todettiin myös sellaiseksi, että sen pystyy matkaan lähtijä voittamaan. Säätilan vaihtelut tuovat sille sen nimenmukaisen arvon. Talvi on arvaamaton ja helmikuun alussa säätila voi olla melkein mitä vain. Nuoskaa lunta, valtavaa lumimyrskyä tai sitten armotonta pakkasta. Säätilan vaihteluille järjestäjät eivät voi mitään. Viimetalven matkalla lunta oli vähän ja nyt sitä on enemmän kuin tarpeeksi. Siitä oli todisteena koko Kainuuta vuodenvaihteessa vaivanneet sähkökatkot. Tykkyluminen maisema on kyllä hiihtäjän silmille uskomattoman kaunis.

Pisimmän matkan valinneet saavat mukaansa gps-laitteen ja sen avulla etapeissa voidaan seurata matkan taittumista. Linkki seuraamista varten julkaistaan tapahtuman alkaessa. Linkin löytää ruthlessraja.endurancekainuu.fi sivuilta. Sieltä löytyvät lähtölistat ja paljon muuta tapahtumaan liittyvää. Tapahtumaa voi seurata kotonaan mediavälinneistä. Lisäksi Hossan opastuskeskuksessa on screeni seurantaa varten. Järjestäjät toivottavat yleisön tulevan mukaan seuraamaan tapahtumaa paikan päällä.

Ensimmäinen paikka seuraamiseen on Hossan opastuskeskus. Seuraava Arolan Maatilalomat, Martinselkosen Eräkeskus, Raatteen Portti ja Hotelli Kiannon Kuohujen kylpylä. Tapahtumassa mukana olevat yrittäjät huoltavat tapahtumaan osallistujia ja huoltohenkilöstöä. Tapahtumaa seuraavat voivat maksua vastaa ostaa kahvia ja pientä purtavaa. Kiannon Kuohujen kahvio on avoinna myös sunnuntaita vasten yöllä ja sieltä saa silloin myös kahvia ja virvokkeita.

Kysymyksiä on kirjoittajalle esitetty siitä, kuinka paljonhiihtäjillä menee aikaa? Hiihtovauhtia voi arvioida esimerkiksi siten, että hiihtäjä etenee 10km/h, jolloin hänellä menisi 16 tuntia matkaan. Osan hiihtovauhti on hitaampi ja osan paljon kovempi, joten aikataulu muuttuu. Hiihtovauhtiin vaikuttaa hyvin paljon myös vallitseva säätila. Leuto keli tarkoittaa hyvää hiihtokeliä ja kova pakkanen huomattavasti hitaampaa keliä. Lumisade pehmentää ladun ja hidastaa kulkua. Muuttujia on paljon, mutta uskomme kaikkien olevan maalissa sunnuntai aamuyön aikana.

Hiihtotapa on perinteinen. Matkan voi pukata myös tasatyönnöllä. Reitti on siihen erinomainen. Matkalla on vain pieniä nousuja, mutta suurin osa matkasta todella tasaista. Alkumatkalla korkeimmat kohdat ovat noin 220 – 235 metriä merenpinnasta. Maalissa sen noin 200 metriä. Lähde mukaan kokeilemaan pysytkö pienten sirojen naisten mukana. Minun mieleeni he jäivät viimetalvena siksi, että kaikki mukaan lähteneet tulivat perille. Kaiken lisäksi he olivat kokomatkan iloisella tuulella.

Armoton olikin iloinen.

Avainsanat: theruthlessraja, endurancekainuu, hossankansallispuisto, 100mailinhiihto, fatbikepyörät, suomussalmenmatkailuyritykset

013 Vetovoima

Perjantai 12.1.2018 klo 14:08 - yrjöpoeka

Työttömyydestä kärsinyt Pohjois-Suomi on hiljalleen heräämässä. Herätyksen aiheuttaa pohjoisen luonto ja sen tuoma vetovoima. Ulkomaan turistit ovat nyt löytäneet lumen ja jään. Suomalaiseen talveen kuuluuvat myös revontulet. Aiemmin on kuviteltu, että meille riittää , kun turisteille esittelee joulupukin ja poroja. Joillekin se on eksotiikkaa, mutta uudenajan turisti on vaativa. Sitä se on kun puhutaan kaukaisista itämaista, Kiinasta ja Japanista. Ohjelmaa on oltava tarjolla ja hyvin aikataulutettuna.

Mikään ei saa pettää ohjelmassa, siitä esimerkkinä joidenkin turistien suoranainen raivo, kun revontulet eivät jokahetki näy. Ennenpitkää joku taho keksii kesällä käytetyn kikan. Lentokone ilmaan ja kemikaaleja pilviin. Siitä Kiinasta lentänyt turisti tykkää. Heitän tämän ajatuksen ilmaan, koska kaikki kivet on käännettävä vetovoiman lisäämiseksi.

Yhtenä esimerkkinä hulluimmasta vetovoimasta pidän Kittilän Lainiojoella jo 17 vuotta pystytettyä lumikylää, Snow Villagea. Sitä on uskollisesti pidetty yllä ja tämän talven aikana sinne on pystytetty Game of Thrones jääkylä. Tämä lähti nuoren miehen ideasta liikkeelle ja nyt se luo kuvaa idearikkaasta Lapista. Game of Thrones on sarja, jolla on maailmanlaajuinen seuraajakunta. Valonnopeudella leviävät kuvat huimaavista jääveistoksista ja jäähotellista vyöryttävät fanit sankoin joukoin pohjoiseen. Paikalle palkattiin maailman parhaita jäänveistäjiä luomusten tekoon. Kai se on itse lähdettävä katsomaan ne luonnossa.

Muistan kuinka viime vuosisadan loppupuolella Suomussalmella aloitti ensimmäinen matkailuyritys, jonka päätuote oli karhujenkuvaus. Sitä pidettiin täysin turhana ja moni ei uskonut sen tuovan matkailijoita paikalle. Kaikkein vähiten uskottiin turistin maksavan kuvauspaikalla istumisesta satoja silloisia markkoja. Tänään näitä karhukuvaus yrittäjiä on kaikkialla itäisessä Suomessa. Buumin aloittanut yritys voi hyvin ja tuo paikalle keväästä syksyyn melkein pelkästään ulkomaisia turisteja. Tämä samoin kuin muutkin alan yritykset pitävät syrjäseudut elävinä ja tuovat työllistämisen lisäksi euroja muilta mailta.

Juuri tänään kaivataan erilaisia ideoita matkailun nostamiseksi myös Suomussalmella ja muualla Kainuussa elinkeinojen kärkeen. Metsäala on edelleen puujalka, mutta nyt on aika pitää entistä useampi puu pystyssä. Pystyssä oleva metsäluonto on yksi meidän parhaimmista vetovoimatekijöistä. Ojittamaton ja kyntämätön luonto asutuksen vieressä ja myös erämaissa (Kainuussa sen nimi on selkonen) kiehtoo turisteja.

Meillä on puita halata asti. Hossan kansallispuiston liepeillä joogataan, sinne voisi perustaa puiden halausharjun. Kaiken muun lisäksi Hossan kansallispuiston sydämestä lähtee liikkeelle helmikuun kolmantena (3) päivänä The Ruthless Raja hiihtotapahtuma. Tapahtumalla on mittaa 100 mailia. Toki siellä on hieman lyhyempiäkin matkoja tarjolla. Lisäksi sen matkan voi taittaa Fat Bike pyörillä, 20 ja 80 km. Selkoseen sopivat kaikki liikuntamuodot. Uskon siihen, että tulevina vuosina sen merkitys vielä kasvaa. Erityisesti ulkomaisten elämysmatkailijoiden toimesta.

Uskokaa pois. Pienet sitkeät naiset taittavat matkan siinä kuin raavaat miehetkin. Kaiken lisäksi he nauravat maaliin tultuaan ja haluavat tulla uudestaan. Se kertoo vetovoimasta.

Avainsanat: pohjoissuomentalvimatkailu, kittilänlainiojoki, gameofthrones, martinselkoseneräkeskus, theruthlessraja, endurancekainuu

009 Korotuspaineet

Maanantai 8.1.2018 klo 15:16 - yrjöpoeka

Kainuun sähkögate alkaa olla jotenkuten hallittavissa. Pakkasista huolimatta Suomussalmi edelleen kärsii hetkittäisiä sähkökatkoksia eityisesti verkon laita-alueilla. Lumitaakan alla olevat männyt jäätyvät ja menevät entistä helpommin poikki. Reuna-alueilla olevat linjat ovat vikaherkkiä tällaisella kelillä, koska niiden perustamisista on jo kymmeniä vuosia. Vuosien mittaan linjojen reunat tahtovat kasvaa lehtipuita, jotka helposti kaatuvat kohti aukeaa, eli linjalle.

Näiden linjojen uusiminen on minun mielestäni nyt se ensimmäinen korjattava kohde. Siellä sijaitsevat erilaiset luontomatkailuyritykset. Aiemmin ne palvelivat matkkailijoita enemmän keväästä syksyyn. Nyt ne ovat varattuja koko vuoden ajan. Pimeimpään aikaan ajoittuvat sähkökatkot eivät tee hyvää mainosta näille yrityksille. Tämän päivän matkailija hyvin helposti yleistää sähkökatkot ja muut ongelmat aina oleviksi. Viesti leviää ja sillä on vaikutuksensa.

Tiedän hyvin sen, että sähkölaki antaa yhtiölle tärkeimmäksi tehtäväksi sähkönsiirron varmistamisen elintärkeille alueille ja taajamille. Reuna-alueet jäävät siinä asettelussa sivuosaan. Jokatapauksessa syrjäseutujen asukkaat maksavat samat maksut, mutta saavat huonommat palvelut palkinnoksi. Kainuun sähköyhtiö on kahden kunnan omistama ja se sisältää suuren ongelman koko Kainuun kannalta. Yhtiön siirtohinnoittelu koetaan kiskonnaksi ja sen tuotto lihottaa kahden kunnan, Kajaanin ja Sotkamon budjetteja.

Yhtiö on tuottanut runsaat voitot omistajilleen kahtena menneenä vuonna. Siitä syystä sähköverkon kunnostus laahaa nyt jälkijunassa. Aikoinaan tielaitos hajotettiin ja siitä tuli kilpailun kohde yksityisille firmoille. Jokainen näkee maamme tiestöllä mihin se on johtanut. Kansallisen infran myynti ei palvele sen jälkeen syrjäalueiden ihmisiä. Samoin on käynyt Kainuussa sähkönsiirron suhteen. Sähkön toimintavarmuus hajoaa pienimmästäkin tuulenpuuskasta, tai lumikuormasta. Omistajille tärkeintä on tuntuva voitto.

Kuuntelen juuri ministeri Tiilikaisen haastattelua ykkösaamusta ja siitä ei maailma juuri valmistu. Toimittaja aivan oikein perää ministeriltä sitä, mistä minä juuri kirjoitan. Toimittaja kysyi miten valtio varmistaa sen ettei yhtiö nosta siirtohintojaan vain omistajiaan varten ja jättää verkon heikommalle. Tiilikaiselta ei tullut mitään valmista. Asioiden pyörittelyä, kuten sähkölaista puhumista ja pohdiskelua pitäisikö jotkain tehdä, mutta kun yhtiöt itse tekevät päätökset. Täyttä potaskaa. Sähköyhtiö itse kertoo suoraan, että he joutuvat nyt pohtimaan siirtohinnan korotuksia.

Kainuulainen ihminen oli kuitenkin se, joka ei hätääntynyt. Kainuun kunnille ja pelastuslaitokselle ja muille toimijoille tämä oli kullanarvoinen kriisiajan valmiusharjoitus. Siinä usea toimija joutui näkemään, miten ongelma eli kokoajan ja muutti välillä muotoaan. Tilanne eli kokoajan 24 h/ useita vuorokausia. Kainuulaisena itsekin olen aina varautunut siihen, että itsellä on kaapeissa muutakin kuin pölyä ja nälkään kuolleita hiiriä. Yrityksille tämä oli sensijaan myrkkyä.

Joissakin medioissa väitetään kainuulaisten vain valittavan ja ettemme tekisi mitään ongelmien eteen. Olemme varautuneet ja selviämme jatkossakin. Mutta me myös kerromme sen, mistä kiikastaa. Se ei ole valitusta. Valtion on kerrottava yksityisille firmoille selkeät varmuusvaatimukset ja hinnoittelulle rajat. Korotusten olisi siirryyttävä suoraan huoltovarmuuteen. Sitä olisi myös valvottava ja tiukasti.

Avainsanat: kainuunsähkögate, loiste, huoltovarmuus, sähkölaki, kriisiajanvalmiusharjoitus

Vanhemmat kirjoitukset »