Satunnaiset kuvat

Kuningastaimen

Uusimmat

Blogin arkisto

024 Palaute kirjallisena

Lauantai 20.2.2016 klo 19:37 - yrjöpoeka

Huomasin keskiviikkona kotisivuillani olevan kohtuullisen vilkasta ja erityisesti sivustoani selattiin ahkerasti. Tämä toistuu säännöllisin väliajoin. Syytä moiseen käyttäytymiseen en tiedä. Nyt eräs sivustoani tutkinut lukija otti minuun yhteyttä ja aiheena oli, yllätys yllätys, maahanmuutto. Lukija oli tutkinut sivustoani pitkältä ajalta ja halusi kuulla, miksi en enää ole maahanmuuttokriittinen. Selvennän vielä kirjoittamalla omia ajatuksiani.

Jouduin vastaamaan hänelle, että olen edelleenkin Suomen valtion maahanmuuttopolitiikkaan erittäin tyytymätön. Suomella ei ole sellaista maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, kuten esimerkiksi Uudella-Seelannilla. Siellä lähtökohta on maahanmuutolle, että tulijat ovat nuoria, koulutettuja ja kielitaitoisia. Suomi tyytyy ottamaan ketä tahansa. Suomi kuten tuo esimerkkimaa, ovat samankaltaisessa tilanteessa.

Molemmilla mailla on alhainen syntyvyys, ikääntyvä väestö ja korkea koulutustaso. Molemmissa maissa tarvitaan kipeästi koulutettua työvoimaa elintason ylläpitoa varten. Siksi myös Suomen pitää kiinnittää huomiota laatuun tulijoiden suhteen. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät vääristynyttä väestösuhdetta oikaise. Viimeaikainen turvapaikanhakijoiden tulva tuo meille mukanaan myös valtavan määrän rasitteita.

Soittaja oli enemmän ihmeissään, miksi minä kirjoitan niin myönteisessä sävyssä maahanmuuttajista. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset eivät ole maahanmuuttajia sinällään. He ovat paossa yleensä sotaa ja terroria. Heillä ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Minun kasvatukseni ja elämänkokemukseni ovat muovanneet minua. Jokainen joka apua ja turvaa on hakemassa meiltä, on otettava vastaan. Siitä lähdetään.

Lukijan huoli valtavasta määrästä on perusteltua. Kerroin ja toistan uudelleen. Suomella on sellainen virkakoneisto, että se kyllä siilaa joukosta onnenonkijat pois. Me usein kiroamme omaa virkakoneistoamme, mutta tässä tilanteessa se on kullanarvoinen. Virkakoneistomme on tarkka, se seuraa tarjasti lakia ja sääntöjä. Joskus jopa liiankin tarkkaan.

Muualta tulleet eivät varmasti omassa maassaan ole törmäänneet suomalaisiin verovirkailijoihin. Eivät KELAn sääntöviidakkoon. Eivät sosiaali- ja terveydenhuollon loputtomaan suohon. Siinä vaiheessa kun tämä virkakoneisto kaikkien muiden lisäksi iskee kiinni tulijoihin, he ovat kiipelissä. Me usein pidämme raskasta koneistoa vitsauksena, mutta olen itse huomannut kuinka tärkeä sen rooli on juuri tässä tilanteessa.

Ajattelen usein, kuinka minun vanhemmillani oli vaikeata viime sotien aikana. Piti paeta suurvallan pommituksia ja maahan vyöryvää sotakoneistoa. Jouduttiin evakkoon muualle maahamme. Lapsiamme lähetettiin turvaan etupäässä Ruotsiin yli 70000. Minun äitini joutui muiden mukana vaeltamaan Suomussalmelta toiselle laidalle Suomea. Rinnastan sotaa pakenevat turvapaikanhakijat omiin vanhempiini. Nyt on meidän vuoromme auttaa.

Sodat loppuvat joskus ja paluu takaisin kotiin alkaa. Ihmisillä on aina kaipuu sinne, missä he ovat syntyneet ja asuneet. Hyvänä esimerkkinä ovat olleet Karjalaiset. He eivät ole koskaan lakanneet toivomasta.

Perussuomalaisuus ei estä minua olemasta humaani ja sivistynyt ihminen. Isänmaallisena ihmisenä se on minun velvollisuuteni.

Avainsanat: uudenseelanninmaahanmuutopolitiikka, suomalainenbyrokratia, kaipuukarjalaan