Satunnaiset kuvat

Silloin joskus ennen

Uusimmat

Blogin arkisto

215 Kalastuksen merkitys ennen ja nyt

Sunnuntai 22.9.2019 klo 15:41 - yrjöpoeka

Lapsuuteeni muistoihin kuului ainainen kalastus. Kalastus on ollut elämäni himoharrastus, mutta vain aktiivi välinein tehtynä. Lapsuudessani yksi tehtävistäni oli verkkokalastus kotyikyläni lähivesillä. Keväisin oli kiivasta kalastusta, kun piti pyytää verkoilla helpointa saalista, eli särkiä keskikesän tarvetta varten. Heinänteko aikaan ei ehditty kalastaa verkoilla, koska asuimme hieman kauempana järvistä. Kovaan suolaan pakattua särkeä oli tynnyreittäin odottamassa nälkäisiä suita. 1950 ja -60 luvulla oli jokaisessa kotikyläni taloudessa + - 10 lasta. Siksi kalastus oli tärkeä osa elintarvike taloutta.

Pahimpana muistona pidän syksyistä muikunpyyntiä. Kouluiässä piti aamuin illoin ajaa polkupyörällä vajaa kymmenen kilometriä suuntaansa nostamaan ja laskemaan verkot. Oli säätila mikä tahansa. Silloisilla pukineilla se ei ollut hääviä puuhaa. Itselleni siitä jäi elinikäinen trauma ja en ole verkkopyyntiä sen jälkeen harjoittanut. Kotijärvelläni oli silloin jokaisella taloudella ns. omat kalapaikat ja me poikoset jouduimme usein törmäämään tähän. Jotkin taloudet kävivät kovaa suusanallista porua mikäli erehtyi laskermaan pyyntönsä heidän ikiomille paikoille.

Muistan yhden syksyisen illan, kun pääsimme nuorimman veljeni kanssa laskemaan muikku- ja siikaverkot veneenpitopaikan lähimpään niemeen. Kukaan muu venekunta ei ollut vielä ehtinyt verkonlaskuun, joten pyöräytimme vähät verkkomme niemen ympärille. Lokakuisena aamuna oli kipakkia pakkanen ja se oli vetänyt rannat jääriitteeseen. Jouduimme särkemään meloilla yöllä tullutta jäätä ja totesimme sitten, että laskemamme verkot oli ympäröity kaksinkertaisella verkko rintamalla. Olimme täysin varmoja, ettei meidän verkoissamme voi olla mitään.

Tästä huolimatta ja ehkä siitä johtuen, verkkomme olivat painuneet täysin pohjaan valtavan muikkumäärän takia. Myöhemmin verkkonsa laskeneet olivat tehneet hyvän työn ja ajaneet suuret muikkuparvet vähiin verkkohimme. Koskaan sen jälkeen emme saaneet niin suurta saalista. Verkkoja pakatessamme tulivat myös niemen ympärille laskeneet isännät paikalle ja saimme melkoisen ryöpytyksen heidän verkkopaikkansa valtauksesta. Isäntiä varmasti risoi, kun he näkivät millaisen saaliin olimme saaneet.

Siitä huolimatta, että verkkokalastus jäi itseltäni pois, arvostan sen tuomaa hyötyä. Silloin se oli elintärkeä hyödyke suurille talouksille. Samoin kuin kaikki mitä luonnosta saatiin. Metsän riista ja kalastus pitivät taloudet pystyssä erityisesti loppukevään aikana, kun tuoretta riistaa ja kalaa ei siinä määrin saanut. Kalat säilöttiin silloin kovaan suolaan ja niinpä meilläkin oli suuri määrä vanerista valmistettuja kalatiinuja täynnä muikkua. Kun maakellari oli vielä syksyllä tungettu täyteen perunoita, juureksia ja marjoja, pystyi suuri perhe luottavaisesti lähtemään talvelle.

Tämä on tullut vahvasti mieleeni, kun olen tämän kesän aikana soudellut nykyisellä kotijärvelläni. Kun olen mennyt aikaisin järvelle ja soudellut siellä useamman tunnin, en ole nähnyt ketään muuta soutelijaa. Vain hyvin harvoin olen nähnyt jonkun laskevan tai nostavan verkkoja. Rannoilla näkee paljon veneitä, jotka joku on joskus kääntänyt talven alle. Perikunnat eivät niistä joko tiedä tai välitä. Puiset veneet lahoavat ajanmittaan. Nykyinen muovinen on ja pysyy. Auringonalo saa sen ajanmittaan hilseilemään ja siihen alkaa tulla jäkälää ja sammalta.

Tämän päivän kalastus tapahtuu melkeinpä kokonaan kotikylien markkettien kalatiskillä. Tarjouksessa on usein kirjolohta, joka on kasvatettu jossakin kaukana. Useimmiten Norjassa. Kalat saa ruodottomina ja puhtaina. Käytän itsekin hyväkseni usein näitä tarjouksia. Tosiasiallisesti ruokapöytäni tarkein kala on itse pyydetty järvikala. Hauki, ahven ja kuha. Lisukkeena on sitten perhovälinein pyydettyä jäämeren lohta. Kaiken kalan pyydän vieheillä ja se riittää meidän perheemme 2 hengen taloudelle.

IMG_20190901_190258.jpg
Elokuinen sunnuntaiaamu Kiantajärvellä soutu uistellen. Kuvan keskellä 3 kilometrin päässä Haukiperän silta. Tilaa on.

Kysymys kuuluu, miten saisimme nuoremman sukupolven ymmärtämään läheltä pyydetyn tuoreen kalan arvon? Olisko tehtävä niin, että kaikille alle 25-vuotiaille suomalaisille kotikunnissaan myönnettäisiin ilmainen kalastusoikeus järvivesillä. Tänään järvisvesiä hallinnoivat vanhat ukonkänttyrät, jotka muistelevat vanhoja hyviä aikoja. Heidän ainoana tehtävänään on tänään tehdä kalastaminen lähivesillä mahdollisimman vaikeaksi ja kalliiksi.

Itsellänikin on lompakossa useita lupia samalle vesialueelle, koska kalastuskunnat eivät pysty sopimaan yhtenäisestä lupa-alueesta. Ukonkänttyrät pelkäävät muiden pyytävän heidän kalansa heidän ikiaikaisilta pyyntipaikoiltaan. Vaikka he eivät enää itse pysty pyytämään. Itse olisin jo valmis vapauttamaan verkkokalastuksen kokonaan kotitarvekalastuksen osalta. Järvillä ei silti tulisi tungosta. Tehokas kalastus piti järvet lapsuudessani jatkuvasti saalisvarmoina. Samaa tarvittaisiin myös tänään ja huomenna.

Puhdasta kotimaista kalaa omilta lähivesiltä. Se on parasta ruokahuoltoa.

Avainsanat: kotitarvekalastus, suuretikäluokat, ukkoutuneetkalastuskunnat, elintarvikehuolto

195 Vielä oli kesää jäljellä

Maanantai 19.8.2019 klo 14:35 - yrjöpoeka

Vietin viikonlopun vaimoni ja koiramme Usvan kanssa Kuusinki joella. Lähellä itärajaa oleva tienpää oli yllättävän täynnä. Laskin alueella olevan perjantai iltana kuusitoista matkailuvaunua tai -autoa. Alueelle johtavaa tietä on kunnostettu ja sen pintaan on ajettu hyvin karkeata murskekiveä. Kuusamossa on tänään kaksi tietä ja ne tunnetaan ajoneuvon renkaiden tappajina. Tiesin tilanteen ja varauduin sen mukaan. Lastasin autoon kaksi rengasta vaunua varten ja kaksi autoa varten. Lisäksi varasin lisätunkkeja mukaan ja kunnollisia avaimia renkaiden vaihtoon. Minulle kävi hyvin, varautumisen ansiostako selvisin ehjin renkain takaisin. Viestit kertoivat, ettei kaikilla käynyt yhtä hyvin.

Tungos tien päässä ei kuitenkaan haitannut mitenkään kalastustani. Joelle sopi oiikein hyvin ja erityisesti aamuiuisin oli tilaa. Sain kalastellla yksin ja rauhassa. Kalojen suhteen oli myös rauhallista. Yksi isompi kala takertui pieneen perhoon ja osoittautui suureksi haueksi. Siellä se hauki nyt uiskentelee minun perhoni suupielen koristeena. Sää suosi viikonloppuna todella hyvin ulkona oloa ja grillailua. Öisin taivas selkiintyi ja kuu nousi pollottamaan taivaalle. Joesta nouseva usva antoi maisemalle satumaisen tunnelman. Sain aamupuolella puhelimen kameralla kohtuullisen hyvän kuvan siitä satumaisesta tunnelmasta.

IMG_20190817_040111.jpg
Täysikuu usvaisen joen yllä. Kalastajan paratiisi.

Koiramme oli ensimmäisen kerran mukana kalaretkellä mutta sopeutui oikein hyvin elämään asuntovaunussa. Illan grillaustuokion aikana Usva-neiti otti asiat rauhallisesti koisaamalla omalla pedillään. Vaimoni vielä peitteli neidin pyyhkeellä. Naurua on riittänyt kaveripiirissäni kun jaoin kuvan facebookin sivuille. Naurua aiheutti mainintani siitä, että Usva on opettelemassa karua eräelämää. Kalastus ei suinkaan ollut kaiken kattavaa, vaan siinä oli mukana hyvien kaverin tapaamista ja ajatusten vaihtoa. Itsellä oli tarkoitus saada mitan täyttäviä harreja kalakeiton aineksiksi. Valitettavasti mitallisia harreja ei perhooni tarttunut ainoatakaan. Taimenista en tällä reissulla saanut mitään havaintoa.

IMG-20190816-WA0000.jpg
Usva-neiti karua eräelämää oppimassa.

Reissun tärkein anti oli yhdessä olo, hyvä ruoka (grillattu) ja entisten aikojen muistelu. Sen voin sanoa, että kuutamolla kalastelu usvaisella joella on elämys. Voin suositella sitä kaikille!

IMG_20190817_054401.jpg
Se suuri voi ottaa milloin tahansa.

Avainsanat: vieläonkesääjäljellä, kuusinkijoki, perhokalastus

189 Lakselvilta suoraan hölmölään

Sunnuntai 4.8.2019 klo 20:02 - yrjöpoeka

Kylmä ja erittäin tuulinen viikko takana Norjan lohijoella Lakselvilla. Vuorokausi kaupalla tuiversi kova puuskainen pohjoistuuli jokivartta. Öisin vyöryi mereltä vetistä sumua joka kietoi kaiken vaippaansa. Tuuli ja sade saivat aikaan sellaisen kylmyyden, etten ole pitkään aikaan kalastaessa sellaista kokenut. Käsissäni on valkosormisuutta nuoruuden ajoilta ja yhtenä yönä oli lopetettava, koska en tuntenut siimaa enkä vapaa oikeassa kädessäni.

IMG_20190730_050243.jpg
Yhtäkkiä aurinko loi satumaisen tunnelma kylmyyden ja tuulen keskelle.
IMG_20190802_090521.jpg
Ja sateenkaari merisumussa kruunasi kaiken.

Mutta sellaista on perhokalastus. Keleistä riippumatta on sinniteltävä joella ja uskottava sen ison joskus nykäisevän. Paremminkin vetävän voimillaan. Nyt sellaista ei kohdalleni sattunut. Oli tyydyttävä pieniin yksilöihin, eli titteihin. Yksi iso, eli 13 kiloa nähtiin ja sen toi oman seurueen mies leirin leikkauspöydälle. Malliksi muille. Kalaa söimme niin paljon viikon aikana, että iltaisin paistoimme makkaroita ja perjantaina oli keittona muuta kuin kalaa. Viisi miestä ja viiden litran kattila tyhjeni tekemästäni hernekeitosta, jota palvilihalla (lue läskillä) tuunasin. Kaikesta tuulesta ja kylmyydestä huolimatta reissu oli todella onnistunut. Kuvat kertovat joen tunnelmasta ja siitä mikä pitää kalastajan otteessaan.

IMG_20190803_072241.jpg
Vesi oli todella vähissä ja jatkoi laskuaan.

Ainoa asia joka huolestutti oli suurten lohien puuttuminen ja kalojen pintakäynnit. Vesi oli ajankohtaan nähden todella kylmää, mutta sateen vähäisyydestä johtuen Lakselv-jokea vaivasi sama kuin muitakin Pohjois-Norjan jokia. Veden vähyys. Sen tuloksena jokeen ei noussut kalaa ja tulevalla viikolla uusilla kalastajilla voi olla edessään se, että joki suljetaan kalastukselta. Useita jokia on jo suljettu samoista syistä.

Kotona on sillä aikaa eletty kuin Hölmölässä ikään. Kirjoitin tarinoita hölmölästä jutun muutamia päiviä sitten. Nyt kirjoituksiini on herätty ja paikallislehti on tehnyt aiheesta juttua. Aiheen tiimoilta minua haastateltiin kalastusreissuni aikana. Lukiessani tänään viestejä paikallislehden artikkeliin liittyen 4.8 facebookista, olen todella tyrmistynyt erinäisistä kommenteista. Niistä saa selkeän kuvan, etteivät kaikki ole sisäistäneet millainen on satama-alue ja millaista toimintaa siellä voi harjoittaa. Kaikki toiminbta vaatii valtavan määrän suunnittelua ja vielä enemmän erilaisten lupien hankkimista ja lausuntojen pyytämistä erityisesti turvallisuutta valvovilta virnaomaisilta.

Uuden keskustelun ryöpsähdettyä pintaan, odotan kunnan suunnalta nopeata toimintaa satama-alueen käytön muutosilmoituksen suhteen. Koska siitä on kunnan päätöksillä tehty asumisalue, siellä on kiellettävä kaikkinainen satamiin liittyvä toiminta. Lausuntoja on pyydettävä palo- ja pelastustoimelta, poliisilta ja erityisesti ELY ja muut valtion suunnan viranomaiset haluavat saada sellaisen käsiinsä. Minusta aivan tuntuu siltä, etteivät kaikki ole kunnolla lukeneet, eivätkä sisäistäneet kunnan suunnitelmia Jätkänpuiston osalta, eikä myöskään kunnan yrittämiseen liittyvää strategiaa.

Nyt kunta haluaa syödä vastuullisilta yrittäjiltä leivän suusta. Ilmeisesti kiusaa tehdäkeen annetaan matkailuajoneuvoille ilmainen majoittumis- ja roskaamisoikeus kunnan puistoalueelle. Paikallinen yrittäjä tarjoaa viiden (5) kilometrin päässä wc-pönttöjen tyhjennyspalvelun, mutta siitäkin halutaisiin tehdä kunnan avustuksella ilmainen. Osa lehden kommentoijista on todella sitä mieltä, että alueen rakentamisen mahdollistaneet maksajat voivat siityä veneineen muualle. Eli he todella haluavat kuntalaisten maksavan matkailijan ulostamisen. Lisäksi he haluavat paikalle rakennettavan kahvilan. He haluavat viedä sadan metrin päässä olevilta kahvila yrittäjiltä kunnan avustuksella leivän suusta.

Tämä maailma on tullut hulluksi. Suomussalmelaisten veronmaksajien pitäisi muuttaa muulla ja maksaa. Perkele, mitä tyhmyyttä. Olemme todella hölmölässä.

Avainsanat: norja, lohenkalastus, lakselv, tarinoitahölmölästä, suomussalmenjätkänpuisto

188 Jäämeren lohi kutsuu

Perjantai 26.7.2019 klo 12:13 - yrjöpoeka

hippivaunu-crop.jpg
Hippivaunu

Lastenlasteni kuvittama vanha vankkuri pääsee taas tien päälle. Suunta on kauas pohjoiseen. Sinne missä jäämeren lohet esiintyvät. Sieltä voi joskus hyvällä onnella saada muutakin kuin karkuun päässeitä isoja. Alla yksi esimerkki.

12.8-crop.jpg
Aamuyön antia.

Pitkä talven aika on jälleen käytetty hyväksi ja sidottu suuri määrä uusia perhoja. Jokaista yksilöä tehdessä kalastaja miettii lohen aivoituksia ja ammentaa tekemisessään omia ja muiden kokemuksia. Itse en sido millintarkkoja kopioita toisten tekemistä. Toki jokaisessa perhossa voi löytyä samankaltaisia yksityiskohtia kuin muidenkin tekemissä. Huippusitojat tekevät niin kauniita perhoja, että minä en ainakaan raski uittaa sellaista, jos joskus sellaisen onnistun saamaan. Omissa on sitä särmää joka kiehtoo omaa silmää. Joskus ne kiehtovat lohienkin makutottumuksia. Alla eräs rujo yksilö usean yli kymmen kiloisen purujen jäljiltä. Muistan aina ne kaksi vuorokautta, jolloin tämä antoi isoja lohia. Sellaisia, joita toivoisin kohtaavani tulevalla viikolla.

Ottikone-crop.jpg
Ottikone

Viimeiset päivät Suomi on kylpenyt helteessä ja kesä on tuntunut kesältä. Ennusteet kertovat sään kylmenevän ja ainakin pohjoisessa voi olla todella viileätä. Se ei kalastajaa haittaa, vaan päinvastoin. Helteet saavat veden lämpiämään liikaa ja nyt näyttää tuleva viikko hyvältä. 

Toivotan lukijoille hyvää kesänjatkoa. Nautitaan kesästä ja perhokalastuksesta!

Maisema-crop2.jpg
Skoganvarre

Avainsanat: salmosalar, lakselv, perhokalastus

179 Pysytään asiassa ja kalastetaan

Keskiviikko 10.7.2019 klo 14:38 - yrjöpoeka

Kokoomus käytti tätä lausetta vaalien aikaan. Tämä sopisi oikein hyvin tämän päivän some-maailmassa käytäviin keskusteluihin. Kun joku esimerkiksi julkaisee aivan asiallisen päivityksen jollakin sivustolla, lopputuloksena voi olla aivan muuta mitä alkuperäinen päivitys tarkoitti. Jos keskustelusta tulee suosittu, joku aloittaa hyvin pian keskustelussa ketjun joka on tietoista provosointia. Siihen löytyy hyvin pian toisia samanhenkisiä, joille tämänkaltainen keskustelu on ainoa oikea.

Itse olen välittämättä siitä mihin keskustelu kulkee, mutta parhaimmilla keskustelun sotkijoilla on takuuvarma resepti. Kun keskustelu alkaa laantua, he vetävät alkuperäisen keskustelun herättäjän nimen esiin tai jonkun toisen nimen. Sillä he varmistavat, että keskustelu jatkuu yhtä typeränä kuin he haluavat. Heille on aivan turha puhua järkevästi, koska sitä he eivät kuuntele. Viimeisen vuorokauden kuluessa olen päässyt seuraamaan kahta keskusteluketjua eri ryhmissä. Toisen aloitin itse ja se jatkuu tällä hetkellä kuin tauti. Alkuperäinen aloitus on hävinnyt kuin pieru saharaan. Toisessa ketjussa ryhmän jäsen toi foorumille hyvän tilanne kuvan kaupungista ja sen ihmisistä. Ensimmäisestä kommentista lähtien siinä on raivoisasti keskusteltu siitä, oliko kuvaajalla lupa kuvassa näkyviltä ihmisiltä.

Tätä jatkuu loputtomiin ja sitä on kaikkiallla. Erilaisen blogien kirjoittajat, kute Uuninpankkopoika Sakari Timonen kriittisine kirjoituksineen on eturivin kohde kaikille häiriköille. Koska itsekin kirjoita jatkuvasti, minulta on kyselty sitä, miksen avaa blogiini keskustelua. Olen pyytänyt heitä seuraamaan näitä keskusteluketjuja ja miettimään, onko siinä tänään mitään järkeä. Minusta ei ole siihen, että saisin siivota jatkuvasti keskusteluketjuja. Pitäydyn vain omassa tavassani. Vuosikymmen sitten ihmiset kommentoivat toisten juttuja nimettöminä ja solvasivat heitä. Tänään he tulevat silmille nimen ja kuvan kera. Häiriköt kokevat tänään olevansa niskan päällä ja he elvistelevät omilla foorumeillaan tekemisistään.

Sain lyhyen mahdollisuuden käväistä Kuusinki-joella aamukalalla. Matkaa sinne on kotoani 165 km yhteensuuntaan. Siksipä lähdin liikkeelle aamuyöllä klo 01.00. Perille tultuani laitoin perhovavat kuntoon ja reppuun kaikki tarvikkeet aamupäivän kalastusta varten. Yöllä oli todella kylmä ja ajellessani melkein koko matkan oli auton lämpömittari nollassa. Tästä olis se hyvä puoli, että sain kalastaa useita tunteja ilman itikoiden häiritsevää ininää. Joki oli kesätulvassa ja se oli hyvä merkki kalastuksen kannalta. Ketään muuta ei näkynyt joella koko sinä aikana kun kalastin siellä. Tien päässä oli kyllä runsaasti matkailuvaunuja ja autoja, mutta ihmiset nukkuivat lämpimässä. Mitäpä sitä kärvistelemään suvisessa Suomen kesässä.

IMG_20190709_043514.jpg
Joki on ystävistä mukavin.

Kalastusreissu oli todella antoisa tapahtumien osalta. Joella on voimassa taimenten alamittana 60 senttiä ja minulla oli sellaiset perhot, joilla sain tarttumaan vain 57 senttisiä taimenia. Kokemuksena ison taimenen otti on pysäyttävä. Tämän kokoiset taimenet ovat raivokkaita vastustajia. Molemmissa tapauksissa näin heti käytettyäni kalaa vavan kahvan vieressä kyseessä olevan alamitan. Siksi ne saivat vapauden jatkaa kutunousuaan. Toisella taimenella oli sellaiset raatelujäljet, että nostin sen muutamaksi sekunniksi heinikolle kuvaamista varten. Oma arvioni jäljistä on rokastaminen. Taimen oli jäljistä huolimatta täyttä voimaa. Se sai minulta vielä uuden mahdollisuuden kudulle. Onneksi joen vesi on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmää kuten kaikkialla Suomessa. Kylmä vesi suojaa kalaa ja auttaa selviytymisessä.

IMG_20190709_061600.jpg
57 senttiä. Toinen kiduskansi oli revitty
IMG_20190709_061732.jpg
Toinen revitty jälki vatsapuolella.

Tällä joella ei tänä päivänä ole juurikaan mahdollisuutta kokea samana aamuna kahden kalan ottia. Se on harvinaista herkkua ja siksi tämä aamu oli itselleni täydellinen. George William Curtisin kynästä on alla olevan sitaatti. Se kuvaa hyvin Kuusinki-joen ja minun välistä suhdetta yhdessä koetusta ajasta vuosikymmenten varrelta:

Joki on ystävistä mukavin. Sitä pitää rakastaa ja sen kanssa elää, ennen kuin sen oppii tuntemaan.”

Avainsanat: pysytäänasiassa, somehäiriköt, uuninpankkopoikasakaritimonen, kuusinkijoki, perhokalastus

114 Tämäkö urheilua

Sunnuntai 7.4.2019 klo 12:21 - yrjöpoeka

Olen kalastasnut jo lähes kuusikymmentä vuotta. Kalastusmuotoina ovat onkiminen, pilkkiminen ja vapavälinein suoritan uistelua ja perhokalastusta. En ole koskaan tykännyt verkkokalastuksesta. Lapsuudessani sitä oli pakko tehdä isäni käskystä. Suurelle perheelle piti saada syötävää nopeasti ja helposti. Syksyisin oli tuskallista kitkutella polkupyörällä 10 kilometrin matka järvelle, satoi tai paistoi. Silooin oli muikunpyynnin aika. Kun kasvoin kodistani erilleen, pääsin myös tästä kalastusmuodosta pois.

En ole sitä kaivannut ja olen saanut aivan riittävästi kalaa vapavälinein. Vaimoni mielestä joskus liiankin tehokkaasti. Nyt asumme kahden ja kalan kantaminen kotiin ei ole se ykkösasia. Voin itse päättäää minkä verran otan kulloinkin kalaa ja myös valikoida minkä kokoista ja mitä lajia tuon kotiini. Olen vuosikymmenten aikan satsannut erityisesti perhokalastukseen paljon ja koskaan ei siinä ole välineita tarpeeksi. Sidon perhot itse ja olen oppinut jotenkin tekemään pyytäviä malleja omiin käyttötarkoituksiini ja -tapoihini liittyen.En ole koskaan miettinyt syvällisesti käyttämiäni aktiivisia kalastusmuotoja. Nyt sain herätyksen tutkia netin kautta, mitä kaikkea kalastuksesta puhutaan ja kirjoitetaan.

Wikipedia, tuo kaiken tietävä lähde kertoo, että minun kalastustapani on urheilukalastusta! Minä olen kalastanut, en urheillut. Olen ottanut vain sen mitä olen tarvinnut. En tämän jälkeenkään miellä kalastustani urheiluksi. Kalastus on minulle yksi tapaa elää luonossa. Nauttia siitä ja sen tuotoksista, kuten saamistani kaloista. Wikipedia nimeää pyydä ja päästä (catch & release) kalastusta urheilukalastuksen kuningaslajiksi. Tässä tavassa kaikki saatu saalis vapautetaan. Minä en nimitä sitä urheiluksi. Siinä ihminen haluaa nauttia siitä, että riepottelee siiman päässä villejä kaloja. Kalan pyristely siiman päässä ei ole leikkiä, eikä urheilua. Kaloille siinä on kysymyksessä henki ja elämä.

En halua urheilla ja kiusata kaloja vain sen vuoksi, että tyydyttäisin ”urheilullisen” viettini. Minä pyydän tarkoituksella jotakin lajia ja otan vain sen mitä tarvitsen. Kalakantojen suojaksi on tehty lakeja ja asetuksia. Niiden tarkoituksena on vahvistaa kalakantoja ja estää ylikalastusta. Kaloille on asettu pyyntiakoja vuodenkierron mukaan, kuten kaikki virtavesien lohikalat. Kaloille on asettettu alamitta rajoituksia, jottei esim. lohokaloja pyydetä ennen niiden ensimmäistä kutukertaa. Näitä rajoituksia on noudatettava ja kaikki sellaiset saaliskalat vapautettava. Se tehdään kalojen takia, ei ihmisen ”urheilun” takia.

Kilpakalastusta voi sitten kutsua urheiluksi. Siihen valmistaudutaan aivan kuten urheilijat valmistautuvat. Tässäkin lajissa huipulle pääseminen vaatii harjoitusta ja toistoja. On tunnettava välineet, saaliskalojen tavat ja vesiympäristö. Kaikkialla kehitellään kikkoja kalojen siiman päähän saamiseksi. Kehitellään ravintoaine houkuttimia ja välineitä. Joskus mieleeni on tullut kyyninen ajatus, että kaikki tämä tehdään välinevalmistajien ehdoilla. Kaikkein helpoimmin tämän näkee uisteluveneiden varustelussa. Vapoja on veneiden reunoilla paljon. Tekniikka jyllää, kalat on löydettävä, etsittävä oikea syvyys pyydoille. Tässä auttaa kalakaiut ja karttaplotterit. On siinä tavallisella yhden vavan heiluttajalla ihmettelemistä.

Omat varusteeni ovat vain arkista kalastusta varten. Varsinainen pyhä koittaa silloin, kun pääsen uittamaan tekemäni perhot lohijokeen. Teno tai Lakselv.

Silloinkaan ei urheilla. Silloin hiljennytään.

Avainsanat: urheilukalastus, wikipedia, saalisvietti, kilpakalastus, uisteluveneidenvarusteet

240 Harjusta perholla

Keskiviikko 7.11.2018 klo 18:39 - yrjöpoeka

Olen viimeiset kaksi vuosikymmentä pyrkinyt käymään mahdollisimman myöhään syksyllä pienillä puroilla kokeilemassa harjusten kalastusta. Useina vuosina ovat ensilumet käyneet ja jopa pakkasta niin paljon, että purot ovat osittain jäätyneet. Tänään olivat pienet järvet ja lammet vielä jäässä ja puron suvantopaikoilla oli myös hiukan jäätä. Olosuhteet olivat täydelliset. +4 lämmintä ja aivan tyyntä. Välillä sumu valtasi alueen ja sillä oli vaikutusta valon määrään.

Ajelin puron lähettyville jo aamuhämärissa, ettei yhtään valoisan hetkeä mene hukkaan. Loppuvuodesta valoa on vähän ja kalojen syöntiajat todella lyhyet. Hieman ennen puolta päivää alkoi pienten hyönteisten esiinmarssi suvantojen reunoilla. Saman tien ilmestyivät ensimmäiset varovaiset harjusten tuikit. Ensimmäinen harjus tuli suoraan tuikista ja antoi tiukan vastuksen, vaikka vesi on kylmää. Sain toisen tarttumaan samasta paikasta, mutta sen kanssa tuli todellisia ongelmia. Todella hankala ja kivikkoinen ranta oli koitua kohtalokseni.

Väsyttelin kalaa ja yhtäkkiä jalkani putosi syvään kiven koloon ja putosin kyljelleni todella hankalaan asentoon. Vapa oli heitettävä rannalle ja yritettävä selvitä itse pystyyn. Onneksi sain tukea yhdestä kivestä, vaikka siinä kastui jo käsivarsi kokonaan. Kun sain jalkani irti ja vavan käteen kala oli sotkenut itsensä rannan sivussa olevaan saraikkoon. Siitä se potki itsensä vapaaksi. Rannalla piti vaihtaa kuiva paita alle ja myös pusero. Onneksi olin varautunut lisävaatteilla. Haalarien sisään ei onneksi vettä päässyt. Rannalla piti hieman hieroskella jalkaa ja tunnustella onko kaikki kohdallaan. Tiedän useita tapauksia joita on kavereilleni sattunut louhikkoisilla rantavesillä. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Oli todella mukava istuksia puron äärellä ja seurata kuinka kalat varovasti tuikkivat pienten hyönteisten perään. En ole syysharjusta pyytänyt koskaan pienillä imitaatioperhoilla, vaan pienillä streamereillä. Siihen ottaa vain isompi harjus ja usein todella rajusti. Samalla säästyn pienten kalojen väsyttelyiltä. Saatuani kaksi muhkeaa kalaa oli aika lopettaa, juoda termos tyhjäksi ja siirtyä autolle.
Nyt kalat ovat uunissa muhimassa ja huomenna on tiedossa herkkuateria vaimoni salaisen resptin mukaan.  <3

IMGP4986.JPG
Harjus (Thymallus thymallus) Tämän päivä oli mieleenpainuva ja harjukset kesän jäljiltä pulleita.

Avainsanat: harjus, thymallusthymallus, perhokalastus, syystulva

194 Lohisoppa kiehuu jälleen

Sunnuntai 16.9.2018 klo 15:36 - yrjöpoeka

Suomen rajoilla on kaksi suurta jokea, joissa kutee lohi. Toinen on Teno, johon nousee pohjoisen Jäämeren lohi. Toinen on Tornionjoki. Juuri tällä joella olisi kaikki mahdollisuudet tuottaa valtavat määrät luonnontilaista lohta kaikkien Itämeren rantavaltioiden käyttöön. Lobbaus järjestöt (ammattikalastajat) syöttävät Euroopan komission jäsenet niin hyvin, että sieltä on jälleen tulossa isku luonnonkutuiselle lohelle. Komissio haluaa lisätä todella tuntuvasti mereltä pyydettävien lohien määrää.

Kaikki tutkijat lähtevät siitä, että Itämeren pääaltaalta saisi pyytää vain 65000 lohta ja komisiio nostaisi sen 105000 loheen. Ammattikalastajat ovat takuulla tyytyväisiä, lohi on maistunut komission jäsenille. Useina vuosina olemme saaneet nähdä mihin tämä tempoileva kalastuspolitiikka johtaa. Tornionjokeen nousevien lohien määrä romahtaa ja sillä on heti valtaisa vaikutus luonnonkutuisten poikasten määriin. Komissiota ei kiinnosta se mahdollisuus, että Euroopassa oleva joki tuottaisi luonnontilaisia kaloja.

Komission syöttäjiä ovat myös valtaisat kalankasvattamot Norjan vuonoissa. Nämä kasvattamot pyytävät kaikkialta maailman meristä järkyttävät määrät muuta kalaa lohien rehuksi. Tämä lohi on syönyt kotimaisen kirjolohen kasvattajien mahdollisuuksia, koska sitä tuotetaan halvemmalla. Kaupoissa on tarjouksessa norjalaista lohta huomattavasti halvemmalla ja asiakas on se joka valinnan tekee. Siksi näille suurille kasvattamoille on edullista, että jokien poikastuotanto supistuisi. Heidän etujensa mukaista ei ole se, että luonto tuottaisi pohjoisella alueella lohta.

Lohen hinta on kaikkein suurin silloin, kun se pääsee nousemaan jokeen. Siellä vapavälinein pyydetyn lohen hinta on omien kokemusteni mukaan todella posketon, mutta se on silti sen väärti. Lohen hinnasta saavat oman osansa jokivarsien yritykset. Samoin kalastusalueiden omistajat ottavat oman osansa. Usein he myös ovat majoittajia kalastajille ja myös oppaita. Tornionjoki varsi on hyvä esimerkki siitä, että hyvin tuottava joki tuo kalastajia ympäri maailmaa. Rajoitusten ja kalastussäännösten avulla jokivarsilla huolehditaan siitä, että vapakalastajat eivät voi tyhjentää jokea.

Mikäli komission esitys menee lävitse, voimme taas kerran kokea kuinka kalastajien määrä romahtaa joella. Ammattikalastajat eivät näemmä koskaan ymmärrä sitä, mikä oikeasti tuo lohen heidän pyytöihinsä. Rajoitusten avulla lohen hinta pysyy myös korkeammalla ja sen luulisi olevan kalastajien etu. Millään istutus toiminnalla emme koskaan saa sellaista tuotantoa aikaiseksi mitä luonnonvarainen joki voi tuottaa. Istutetuista kaloista suurin osa päätyy muiden kalojen suihin. Istutettu kala ei myöskään omaa yhtä vahvaa leimautumista jokiin kuin luonnonkutuinen.

Odotan Suomen hallituksen vastaavilta ministereiltä vahvaa selkärankaa vaikuttaa siihen, että kalakantojen verotus on kestävällä tasolla. Valitettavasti nykyinen hallitus uskottelee kaikkea mahdollista. Siellä luvataan pitää koko Suomi asuttuna. Siellä luvataan vahvistaa erilaisten luontoyritysten toimintamahdollisuuksia. Siellä luvataan suojella jopa lohta. Kyllä ne ammattikalastajat itkivät menneenä kesänä ja se itku on kuultu. Nyt lohi on tulossa henkipatoksi.

Hyvä puoli on se, ettei ammattikalastajien tarvitse enää viritellä siikaverkkoja jokisuun kulkureiteille. Sinne asti eivät lohet enää selviä.

Avainsanat: euroopankomissio, itämerenlohenkalastuskiintiö, ammatikalastajienlobbaus, norjalainenkassilohi, tempoilevakalastuspolitiikka, luonnonkutuinenlohi

156 Vanhanajan aurinkoinen kesä

Maanantai 16.7.2018 klo 20:31 - yrjöpoeka

Elämme taivaallisen hyvää kesää. Lämpöä riittää ja vielä näyttäisi poutakelejä piisaavan. Itse nautin täysin siemauksin tilanteesta. Nuoruudesta asti jalkani ovat olleet arat kylmälle ja kostealle. Tämä korostui takavuosina kovien treenien jälkeen. Jalat todella tuntuivat jäätyvän ja niitä piti suojata paksuilla pitkillä villasukilla. Nyt olen saanut elää shortsi keliä ja antaa auringon valon hyväillä ihoani. Opin aikoinani työelämässä ja pitkillä lenkeillä, että ei pidä juoda liikaa. Energia on saatava ennen suoritusta. Tänään en hikoile juurikaan, mutta vaimoni valuu vettä kuin pesusientä puristaisi.

Luonnossa kaikki on toisin. Kasvimaa ja kukkaistutukset ovat ruskettumassa kuivuuden takia. Pihalintuni tiaiset, varpuset, rastaat ja pääskyset ovat oppineet, että pihalla on koiralle kaksi juottopistettä. Varpuset istuvat usein joukolla vesikupin reunalla ja kuikkivat vettä nokkaansa. Pääskysille olen laittanut matalan muovisen astian nurmikolle. Ne löytävät veden kimalluksen heti ja erityisesti ilta ja aamu ovat aikoja, jolloin vedelle on kysyntää. Viimeisestä sateesta on jo aikaa ja kaikki varastoimani vesi on pian huvennut. Nyt kaipaisin ravakkaa ukkoskuuroa runsaine sateineen, jotta sadevettä olisi taasen käytössä.

Kalastajalle helteestä on myös erittäin paljon haittaa. Erityisesti vapakalastajalle. Rantavedet ja virtaavat pikkupurot ja joet ovat todella lämmenneet. Kala ei juurikaan liiku liian lämpimässä vedessä. Etelä-Suomen useissa lohipitoisissa virtavesissä kalastus on kielletty liian lämpimän veden takia. Tänä päivänä iso osa kalastajista haluaa vain kokea kalastamisen nautintoa ja päästää saamansa kalan takaisin. Vesi on nyt niin lämmintä, että väsyneet kalat eivät selviä maitohapoistaan.

Pyydä ja päästä kalastajat vakuuttavat aina, etteivät kalat vahingoitu. Nyt hekin kertovat, että näissä olosuhteissa kalat eivät selviä. Tästä voimme vetää suorasukaisen johtopäätöksen, että kalojen selviäminen rasituksesta on kaikissa olosuhteissa uhanalainen. Nyt olisi sopiva aika pohtia sitä, onko pyydä ja päästä (CR) kalastus luonnonkutuisia arvokaloja sisältävissä vesissä kiellettävä. Minusta pitäisi, koska erityisesti luonnonkutuinen taimen on erittäin uhanalainen kaikkialla. Siksi olisin halukas sanomaan, että tämä kalastusmuoto pitäisi sallia vain istutusvesissä eri kalastuspuistoissa. Vaihtoehtona voitaisiin erikseen kieltää kalastusmuoto jokivesistöissä, joissa esiintyy uhanalaisia luonnonkutuisia lohikala kantoja.

Tätä päivää on hallinnut Helsinki 2018 tapahtuma. Trump ja Putin ovat saaneet keskustella ilman ylimääräisiä silmiä ja korvia. Niimpä he tulivat ulos kuin hyvät vellokset naureskellen jutuilleen. Itselleni jäi tiedoitustilaisuudesta kuva, että molemmat vakuuttelivat Trumpin tulleen valituksi ilman venäläisten väliintuloa. Se vaikutelma vahvistui ja kun vielä vakuudeksi Trump suomi omaa maataan ja sen edellistä presidenttiä. Se on hänen tapansa, mutta niinsanotun huippukokouksen jälkipuheina todella outo.

Maailma on kuitenkin ja erityisesti USA sellainen, että oikeus voittaa lopulta. Trump tietää tämän erittäin hyvin ja yrittää sitä ennen tehdä itseään hyväntekijän, jota ei kukaan uskalla erottaa. Kauppasotaa rakentaessaan hänelle kasvaa kotimaassaan se pahin uhka. Kauppasodan uhreina ovat aina tavalliset työntekijät. Kannatus muuttuu helposti vihaksi.

Silloin piilo- ja turvapaikaksi ei riitä enää presidentin virka.

Avainsanat: vanhanajankesä, kuihtuvatkasvimaat, ukkoskuurot, luonnonkutuisettaimenkannat, pyydäjapäästäkalastus, helsinki2018

119 Suojelua ja suojelua

Keskiviikko 23.5.2018 klo 14:01 - yrjöpoeka

Maailma on tänään täynnä kaikenmaailman suojelijoita. He haluavat suojella luontoa kaikin mahdollisin tavoin ihmisten kosketukselta. Saimaannorppa on relikti jäänne ja sen kerrotaan olevan uhanalainen. Vesistöä on suojeltu jo paljon vain norppien käyttöön ja lisää ollaan suojelemassa tuhansia hehtaareita. Lähtökohtana suojelijoilla on, ettei ihminen saa vaarantaa norpan olemassaoloa ja siksi on suojeltava aina vaan lisää.

Suojelijat ovat siitä kummaa väkeä, ettei norpan elämään saisi ihminen vaikuttaa. Kummallista on se, että vuosittain kolataan lunta pitkin Saimaata norppien pesäpaikoiksi. Eli tässä kohden ihminen saa fyysisesti puuttua luonnonvalintaan. Kaiken lisäksi nyt on tullut selväksi, että norppa ei välttämättä tarvitse ollenkaan lumienkolaajia poikasten turvaksi. Koska norppa on relikti, sen on ollut sopeuduttava suolattomaan veteen. Siksi on luonnollista, että ilmaston muuttuessa sen on muutettava syntymisen ihmettä olemassaolevan luonnon mukaan. Muutoin sen edessä on häviäminen suomalaisesta luonnosta.

Onko norpan tulevaisuus sama kuin merimetson. Kun se ilmestyi Suomen luontoon, sitä kummasteltiin ja sitä haluttiin suojella. Nyt se on levinnyt kohta kaikkialle Suomeen ja se paskoo kohta sisävesien saaria valkoisen kuoleman alle. Eli suomeksi sanottuna paskoo saaret umpeen. Kun ilmasto lämpenee, niin siirtyykö norppa kohti pohjoista ja valtaa uusia ja uusia järviä suojelijoiden kohteiksi. Kalastajille se tietää todella ankeita aikoja. Jos uskaltaisi veikata, niin kohta joku suojelija kiikuttaa norpan uuteen järveen. Enkä sano tätä leikilläni.

Kun järvestä puhutaan, niin suojelijat ovat jo lämmenneet kalojen kaikkinaiselle suojelulle. Animalia järjestö on polkaissut liikkeelle kampanjan nimeltä Kalarakas. Animalian aktivistit ovat nyt huolestuneet kalojen eläinoikeustilanteesta. Milloin he ovat halaamassa puita ja milloin hakemassa esim. Romaniasta katukoiria Suomeen suojeltaviksi. Nyt heillä on välähtänyt kokonaan uusi ajatus, jolla kaikki vesistöt saataisiin kokonaan suojelluiksi. Sitä minä en tiedä, mitä ihmisten tulee sitten syödä? Ilmeisesti ruohoa kuten Pohjois-Koreassa. Siinä on mielestäni ongelma. Mikä on kasvien eläioikeustilanne?

Ymmärrän oikein hyvin tarkoituksen mukaisen suojelun. Metsiä ja luontoa on suojeltava, mutta se ei saa vaarantaa ihmisten elämistä. Suomalainen luonto tuottaa valtavasti lisäarvoa oikealla suojelulla. Sitä on pystyttävä käyttämään myös ihmisten hyväksi, esimerkiksi luontomatkailuun liittyen.

Suomalaiset vesistöt pystyisivät tuottamaan huomattavasti enemmän kalaa ihmisten ravinnoksi. Valitettavasti meillä on olemassa järjestelmä, jossa vanhat kateelliset ukonkäppänät päättävät mitä vesistöissä saa tehdä. Tutkikaapa missä tahansa kotiseuduillanne kalastuskuntia. Huomaatte mitä tarkoitan ukonkäppänöillä. He ovat täysin vieraantuneet jo tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Seuraavaksi tutkikaa mitä ne ukkokerhot oikein touhuavat. He touhuilevat kalastuskorttivarojen turvin. Sitä rahaa ei haluta jakaa kalojen määrän kasvattamiseen. Sillä turvataan ukkoköörien matkustelua ja kokoustelu.

Suojelijat suojelevat kaiken omalla tavallaan. Ukkoköörit eivät halua suojella, vaan estää. Kohteina molemmilla ihmiset.

Avainsanat: saimaannorppa, reliktijäänne, merimetso, animalia, kalarakaskampanja, kalastuskunnat, kalastuskorttivaroillaeläminen

195 Syysahvenia jallittamassa

Torstai 12.10.2017 klo 9:25 - yrjöpoeka

Tämän viikonlopun saan viettää hyvien kalakaverien seurassa. Tarkoituksena on etsiä syysahvenia onkimalla. Kesän jälkeen suuret syysahvenet ovat pulskia ja hyvinsyöneitä. Vesi herahtaa jo kielelle kun ajattelee suuria ahvenia paistinpannulla tirisemässä.

Tämä viikonloppu on samalla kesäkalastuskauden päätös kalakavereiden kanssa. Yksikseni kuljen vielä purojenvarsilla harjuksia etsimässä ja myös ahvenia aion etsiä niin pitkään kuin sulaa vettä on. Tämän viikonlopun aikana muistelemme mennyttä kesää kalastuksen osalta. Samalla voimme antaa myös arvosanoja maailman muille tapahtumille.

Saunominen on yksi mieliharrastuksistamme ja uskon saunan kiukaan pysyvän kaksi vuorokautta kuumana. Hyvän ruoan ystävinä katsomme mitä hyvää kukin on viikonlopulle miettinyt valmistavansa. Jos emme saa ahvenia, syömme hyvää paistia ja nautimme kylmasavukalasta. Kylmäsavukaappi on sauhunnut viimepäivinä siihen malliin, että leivälle löytyy nyt muuta kuin makkaraa. Hyvää grillimakkaraa emme toki unohda. Uskon meillä olevan aikaa istua myös nuotiolla.

Toivottavasti säätila oli vähemmän sateeton, kuin ovat olleet menneet kaksi viikkoa. Tällaista alla olevaa keliä minä kaipaisin.

hpim2559.jpg1.jpg
Syyskuva kalapaikalta

Hyvässä lykyssä sieltä voi saada joitakin mureita ahvenia. Nämä on saatu juuri sieltä.

HPIM4298.JPG
Mureita paistikkaita

Jotakin tällaista etsimme. Viikonloppu on omistettu ahvenille ja hyville kalakavereille.

Avainsanat: syysahventennarraaminen, jigikalastus, paistinahvenet, kalastuskaudenpäätös, yhdessäolo

189 Olemisen sietämätön keveys

Keskiviikko 4.10.2017 klo 11:53 - yrjöpoeka

Otsikko johtuu siitä, että sain mahdollisuuden vietää aikaani kalastuksen parissa. Ei radiota, ei televisiota. Vain puhelin ja sekin käytössä iltaisin. Eniten viestiteltiin järvialueella omille kalakavereille. Useita päiviä ilman murhia ja kuolemia koskevia uutisia. Kun nyt luen tällä hetkellä uutisia, huomaan sekavan maailman olevan entisellään. USAn alueella ovat riehuneet aiemmin hirmumyrskyt. Nyt uutinen kertoo hullun asemiehen verilöylystä omien maanmiestensä keskellä.

59 kuollutta ja satoja loukkaantuneita ovat nyt ne seuraavan asehullun tavoitteet. Kouluampumisissa on ollut nähtävissä ilmiö, jossa ihannoidaan jotakin kouluampumista ja yritetään laittaa paremmaksi. Asehullujen paratiisi USA on nyt osoittanut, ettei entisenkaltainen toiminta voisi jatkua. Useiden kymmenien aseiden kerääminen murhasuunnitelmaa varten on jotakin käsittämätöntä. Oletan kuitenkin, ettei asehullujen paratiisiin tule rajoituksia.

Miksikö ajattelen näin? Presidenttinä on sellainen huuhentaali, ettei hän allekirjoita mitään sellaista lakia. Kaikenlisäksi aseharrastajiksi itseään kutsuvilla on niin voimakas ”ammattiyhdistys” tukenaan, etteivät rajoitteet etene puheita pitemmälle. Kuten aina, maksaja on tavallinen peruskansalainen. Nyt suurten hotellien sisäänkäyntien yhteyteen tulevat läpivalaisut ja metallin ilmaisimet. Näitten kustannukset siirtyvät yöpyjien maksettaviksi. Aivan kuten on käynyt lentoliikenteessäkin.

Kotimaan ja kotimaakunnan elämä on jatkunut entisellään. Rattijuopot ovat uutisten vakioaineistoa ja muutoinkin humalaisten törttöilyt. Metsiä ei saisi joittenkin mielestä hakata, toisten mielestä metsien hakkuita tulee lisätä. Suomen talous on vakaassa noususuunnassa ja siksi useilla työpaikoilla on kasvanut lakkoherkkyys. Ammattiliikeiden aktiivit ovat valmiina ulosmittaamaan kaikki noususta kertovat merkit. Suomen ihana hallitus on jatkanut tutulla linjallaan. Mitään valmista ei tule. Vatulointi jatkuu. Hallituksen omakehu on säilynyt entisellään.

Kalifiksi kalifin paikalle pyrkijät ovat ilmaisseet turhautumistaan. Heidän mielestään on niin väärin, kun suurkalifi Sauli Niinistö ei aloita kampanjaansa. Lautakasoistaan tunnetuksi tullut entinen suurmufti Matti Vanhanen on kaikista turhautunein. Olen mietiskellyt, että enemmän hän saisi julkisuutta kun aloittaisi uudelleen viestittelyn eräälle Ruususelle. Iltapäivälehtien lööpit takoisivat päivätoisensa jälkeen Vanhasen nimeä epätietoisten mieliin. En usko sen kyllä häntä auttavan. Kalifina jatkaa entinen. Hänellä on sitäpaitsi fiksu ja kaunis puoliso. Siinä ei ihan tavallinen Ruusunen auttaisi.

Sateesta ja myrskyisästä tuulesta huolimatta Kuusamon Muojärvi oli antoisa kalastajille. Useita todella suuria haukia laitettiin takaisin kasvamaan ja hoitamaan järven kalakantoja. Myös jalokalaksi kutsuttu järvilohi kävi pyydyksiin ja seurueemme sai sitä mitä oli hakemassa. Hyvä ruoka ja hyvät kalakaverit antoivat itselleni sitä mitä olin hakenut. Hyvää sosiaalista yhteisöä yhteisen harrastuksen parissa. Nyt voi paremmalla mielellä seurata maailman sekavaa menoa.

Tätä kirjoittaessa tunnen olemisen sietämätöntä keveyttä.

Avainsanat: vetouistelu, raksikalastus, kuusamonmuojärvi, hulluahullumpimaailma, nationalrifleassociation

180 Olemmeko vastuullisia metsästäjiä

Maanantai 18.9.2017 klo 12:38 - yrjöpoeka

Muistan kuinka pienenä poikana sain metsästyskärpäsen pistoksen. Yrjö-vaari oli se, joka sen minulle iskosti. Luin poikosena kaikkea mahdollista metsästyskirjallisuutta. Luin kaiken ansapyynnistä ja aloin itse sitten kokeilla sitä käytännössä. Hieman toisella kymmenellä kuljetin isältä salaa hänen metsästysasettaan. Lopulta isäni antoi minulle luvan ottaa ase ja mennä katsomaan mitä koiramme haukkui. Tellu-koira haukkui metsopoikuetta. Kuinka ollakkaan sain ensimmäisellä laukauksella metsopojan putoamaan. Se antoi lopullisen sykäyksen harrastukselle.

Kotiseudulla oli silloin mittaamattomat ja hakkaamattomat selkoset. Siellä sain opetella suunnistamaan ilman karttaa ja kompassia. Kokemus lisääntyi kerta toisensa jälkeen. Parhaimpina vuosina ammuin runsaasti riistaa ja sille oli kova tarvis. Meillä oli isän ja äidin lisäksi 9 nälkäistä suuta. Siksi riista oli pöydässämme todella tarpeen. Perustaessani oman perheen olin aktiivinen metsästäjä ja riistaruoka oli arvossaan myös omassa pöydässäni.

Sitten tuli aika, jolloin havahduin riistan vähenemiseen. Runsas metsäautotiestö ja hakatut selkoset toivat erityisesti metsälintukadon tutuksi. Syyskuun alussa alkanut metsästyskausi toi mukanaan autometsästäjät. Aamusta iltaan metsästäjät ajelivat satoja kilometrejä  vain tiestöllä. Havaittu lintu katosi metsästäjien autoihin. Metsälintujen tapa etsiä pikkukiviä kivispiiraansa metsäautoteiltä ruoan hienontamista varten, koitui näiden kohtaloksi. Linnunmetsästys pitäisi siirtää kokonaan talvelle. Joulukuu ja tammikuu olisivat parasta aikaa. Silloin riistalla on mahdollisuus ja metsäautotiet ovat lumensaartamia.

Nyt useita vuosia entistä synkempänä jatkunut kato on surullista seurattavaa. Erityisen surullinen olen metsästysjärjestöjen hampaattomuudesta. Vaikka laskennat osoittavat riistakantojen laskeneen, kukaan ei tee elettäkään riistan rauhoittamiseksi määräajaksi. Mielestäni se on ainoa keino enää vaikuttaa lintukantoihin. Lappi ja Kainuu ovat pääosin metsävaltion omistamia maita. Metsähallituksen lupatulot romahtaisivat, jos lintukannat rauhoitettaisiin. Siksi siellä ei tapahdu mitään. Tyhjiä vesakkoisia puskia myydään metsästäjille riista-aittoina. Riistasta maisemat tyhjenevät parin ensimmäisen viikon aikana tiemetsästäjien ansiosta.

Nyt olen 15-vuotta lunastanut metsästysluvan, mutta useina vuosina en ole enää edes vienyt aseitani metsään. Viimevuonna kävin yhtenä päivänä kävelemässä haulikon kanssa entisillä kotimaisemilla. Keitin kahvit tutussa paikassa ja paistoin makkarat. Muutamana vuotena olen käynyt vaimoni kanssa tekemässä saman kierroksen. Mitä metsästäjä sitten voi tehdä, ellei juokse riistalinnun perässä? Mikäli haluaa kuljettaa aseitaan metsässä ja käyttää niitä on kaksi mahdollisuutta. Hirvijahti vie koko syksyn, mikäli sitä haluaa. Toinen ja hyvä vaihtoehto on keskittyä pienpetojen jahtiin. Sillä on vaikutus riistakantoihin.

Itse olen siirtänyt suurinpiirtein kaiken viettini kalastukseen. En ole pyydyskalastaja. Minä haluan kalastaa aktiivi välineillä. Uistimella ja erityisesti jigi-kalastus on tullut mielipuuhakseni. Kalastan kaikkina sulanveden aikoina. Kevään ensimmäisestä sulasta syksyn viimeiseen sulapaikkaan. Parasta on kuitenkin kalastaa perhovälineillä ja itse tehdyillä perhoilla.

Saalista tulee, tai ei tule. Se on kohtuullista.

Lakselv1.JPG
Joskus onnistaa.

Avainsanat: metsäautotietriistantuho, maantiemetsästys, riistalintujenkatojatkuu, hampaattomatmetsästysjärjestöt, metsähallitusrahastaariistavapaillametsillä, perhokalastusonparasta

153 Lakselv 2017

Sunnuntai 6.8.2017 klo 11:52 - yrjöpoeka

Viikon kirjoitustauko on nyt takana. Kokonainen viikko ilman mahdollisuutta kuunnella uutisia maailmalta ja kotimaasta oli todella rauhoittavaa. Keskittyminen pelkästään kalastukseen ja erityisesti perhokalastukseen tekee ihmiselle hyvää. Erityisesti tämän Pohjoisen Norjan lohijoen maisemat ovat aivan uskomattomat. Säätila oli kalastajalle erinomainen. Päivittäin pienoista sadetta ja erittäin heikkoa tuulta. Lakselvilla tuulee normaalisti ja lujaa. Merenläheisyys takaa tuulelle uskomatonta voimaa.

Koostan oheen muutamalla kuvalla sitä, mitä reissu antoi, kaloineen ja maisemineen. Kuvat ovat kaikki otettuja kännykän kameralla. Itselleni taso riittää aivan hyvin.

hippivaunu-crop.jpg
Tämä kuviointi on tuonut majoitteelleni kalastajien keskuudessa nimen hippivaunu. Lastenlapseni Ilona 10v halusi maalata ukille rantamaiseman spray-maaleilla ja siitä tuli hyvä. Huoltoasemilla ihmiset seurasivat usein sitä, minkälainen hippi vaununveturiin asettuu.
IMG_20170730_132329-crop.jpg
Isojen lohikalojen seassa kulki myös kalastajia. Tässä oman joukkueeni miehiä ottikaarteessa. Tämä vuosi toi meidän ryhmälle useita yli 10-kiloisia lohia.
IMG_20170803_232438-crop.jpg
Tässä reilu 11-kiloinen verkoissa ollut ja hylkeen purema lohi.
12.8-crop.jpg
Sain itsekin jotakin. 12.8-kiloinen lohi antoi ankaran vastuksen. Tuossa vaiheessa mieli oli vielä kiihkeä, mutta tyytyväinen.
Ottikone-crop.jpg
Tämä oma sidokseni toi kolme kalaa, joista kaksi oli yli kymmenkiloista.

Maisema-crop2.jpg
Reissulla tallentui kamerani näyttöön myös tällainen uskomattoman kaunis maisema. Yksinäinen pintaperhokalastaja kokeilee onneaan veneestä käsin.

Näissä maisemissa säätilalla on valtavan suuri merkitys. Mereltä voi hetkessä työntyä sumu- ja saderintama peittäen kaiken näkyvistä. Pilvien repeäminen ja auringon näyttäytyminen valoineen ja varjoineen tuo eteen muuttuvan maisemataulun. Kainuulaisena hämyisten korpien kasvattina mieleni saa näistä maisemista niitä sellaisia kicksejä, joista nykyajan ihmiset puhuvat. Valtavasti mielen muistoja ja ne kantavat.

Nyt retken muistoja ja kuvia katsellaan ja niitä jaetaan omanporukan kesken. Uskomaton reissu kaikenkaikkiaan. Isoja kaloja ja tiukkoja tilanteita riitti jokaiselle päivälle. Seuraavaa odotellessa voi sitoa muutamia perhoja ja hiplailla perhovälineitä. Tietysti kuumetta on uusiin varusteisiin.

Avainsanat: perhokalastus, lakselvjoki, norja, hippivaunu, jäämerenlohi

144 Kuningas Taimen 2017

Maanantai 10.7.2017 klo 15:00 - yrjöpoeka

Vuotuinen kalakisa Kuusamon Kuusinkijoella on jälleen käyty. Tämänvuotinen kisa käytiin todella poikkeavissa olosuhteissa. Joki oli niin täynnä vettä, etten muista koskaan sen olleen sellainen edes keväällä. Myöhäinen kevät toi tulvan montaviikkoa myöhässä. Sen kruunasi rankka vesisade paripäivää aiemmin. Olin itse käynyt edellisenä viikonloppuna joella ja nyt oli samoihin paikkoihin pääsy todella ongelmallista.

Kisa sujui entiseen malliin. Harjusten pyytäjät puhdistivat palkintopöydän. Tasa arvoa kuvastaa se, että useina vuosina nainen on se kalastajatar ja niin nytkin. Naisten sarjan ykkönen oli Tiina Voutilainen ja hän putsasi myös harjussarjan palkinnot. Harjussarjan tulokset, isoin kala laskettiin:

Tiina Voutilainen 612 g 2/Jonni Vyyryläinen 457g 3/jaettuna Janne Mustaniemi ja Jesse Kivelä 439 g.

Nuoret olivat sitten tehokkaina muukala sarjassa. Yhdessä Kuusinkijoen parhaista taimenpaikoista, Lohipyörteeltä Väisäsen veljekset saalistivat kaksi suurta haukea. Tuomas Väisänen 3220 g ja Aapo Väisänen 2788 g. Tuomaristo teki pikaisen päätöksen palkita pojat todella tehokkaasta taimenjoen puhdistamisesta kunnon palkinnoilla. Niitä oli jaettavana runsaasti, koska taimensarja jäi kokonaan ilman saalista.

Palkintojen jaon kruunasi arvonta kaikkien kisaajien kesken ja sen palkintoina olivat Taimensarjan hyvät ensipalkinnot. Siinä arvonnassa onni suosi nuorta Pyry Vartiovaaraa. Hän pokkasi Visionin lohiluokan perhokelan itselleen ja kun itse toimin kuuluttajana, oli ilo nähdä millainen vaikutus nuorukaiseen palkinnolla oli. Tämän tunnusti myös hänen isänsä huokaisten samalla sen tulevan nyt kalliiksi hänelle. Nyt on ostettava sopiva vapa ja siihen siimat.

Tuomariston yksimielisellä päätöksellä huomioitiin kaikki nuorten sarjojen osanottajat. Kuuluttajana näin todella onnellisia kasvoja. Nuoret saivat muiden kalastajien edessä itselleen tuotteita, joita he varmasti tulevat myös käyttämään. Tulevaisuuden kisaajien varmistamiseksi tämä oli aivan oikeanlainen liike.

Itse olisin sitä mieltä, että tulevissa kisoissa on oltava sellaiset säännöt taimensarjassa, että mitallisen kalan saaja, saa sen myös ottaa itselleen. Nyt taimensarjassa suojellaan taimenta ja se pitää vapauttaa takaisin. Kisaan osallistuu ottamalla kalasta kuvan mittanauhan vieressä. Väitän ettei se ole aivan ongelmatonta. Kalan retuuttaminen penkalle kuvausta varten ei ole kalansuojelua. Tuskin kenelläkään kalastajalla on mukanaan sellaista mittapussia, johon kala uitetaan ja mitataan. Nykysäännöllä puhelimet uivat joessa, koska kalastajalla on vain kaksi vapisevaa kättä.

Taimensarjan säännöt on palautettava entiselleen. Mitallinen kala suolistettuna ja kidukset paikoillaan on kilpailukala, tai sitten vain veret laskettuna. Se on mielestäni parastapa kalan säilymisen kannalta. Nykyinen sääntö on niin vaikea valvoa, ettei sitä voi pitää hyvänä. Mikäli olet yksin, et taatusti saa sitä kuvattua mittanauhan vieressä, ellei sinulla ole kuvauskamera jatkuvasti päällä. Tämä menee niin vaikeaksi, että malli on lopetettava ja palattava entiseen sääntöön.

Lisäksi kilapailukala ei saa kuulua vuosittaiseen kiintiöön. Mikäli olet saanut kalan aiemmin keväällä, sinulla ei ole mahdollisuutta. Kaiken lisäksi yhdenkalan sääntöä ei valvo kukaan. Joella asutaan jatkuvasti pysyvissä leireissä. Taidan olla itse ainoa kalastaja joka on saanut tänä kesänä mitallisen kalan? Siihen en millään usko, koska kävin sitä varten joella yhden ainoan kerran. Parhaat ovat olleet joella jopa kymmeniä päiviä. En usko heidän muuttuneen täysin saamattomiksi kalastajiksi.

Tässäkin kohden olen sitä mieltä, ettei nykysäännöllä ole mitään väliä. Sitä ei pystytä valvomaan mitenkään. Vain niitä voidaan valvoa, jotka ovat julkisesti tunnustaneet saaneensa kalan. Nykyinen käytäntö on mielestäni täydellinen irvikuva ja se ei tuota Kuusinkijoelle minkäänlaista kunniaa. Mikäli sääntö pidetään voimassa, on kalastusvastaavien (omistajien) palkattava valvojia. Nykyisellä säännöllä pysyville leireille ei ole mitään sijaa. Tätä ei tietenkään pitäisi julkisesti kirjoittaa, koska se tuottaa pahaa verta.

Kalastajien itsensä on sanottava ääneen se mikä kaihertaa. Minä olen sen nyt tehnyt. Jään odottelemaan palautetta. Edellinen kirjoitukseni nostettiin Kuusamossa puhutaan facebook palstalle. Kukaan ei sitä ole kommentoinut. Facebookissa pyysin Kuusamon kaupunginhallituksen puheenjohtajalta Tuomo Hänniseltä muutamia vastauksia. Kalastus on niin tunnepitoinen laji, ettei Hänninen ole siihen viitsinyt edes vastata. Tuskin tämäkään saa mitään aikaan. Korkeintaan nurkan takana murinointia.

Tulokset kisasta ovat virallisia ja niitä kommentoin sellaisina. Muutoin tämä kirjoitus sisältää vain omia mielipiteitäni.

Avainsanat: kuusinkijoki, kuusamo, kuningastaimenkalastuskisa2017, kuusinginleirintäalue, siilasmajankilta

139 Merisairaus

Keskiviikko 28.6.2017 klo 10:09 - yrjöpoeka

Olen vuosien ajan tottunut siihen, etten voi matkustaa autontakapenkillä. En etenkään linjaautossa. Etupenkki on aina ollut pelastukseni matkapahoinvoinnille. Merellä tapahtuvaa matkapahoivointia, merisairautta en ollut aiemmin kokenut. Tuttuni olivat kyllä kertoneet sen olevan sietämätöntä kidutusta. Erityisesti laivalla, joka on pitkään merellä. Nyt sain itse tuntuman tautiin nimeltä merisairaus.

Hyvä kalakaverini houkutteli minut merelliseen ympäristöön Kokkolan vesialueilla. Kokkolan satamasta ajelimme iltamyöhäisellä Tankarin majakkasaarelle. Siellä oli odottamassa aivan loistava majoitus vanhassa kalamajassa. Nykyaikaa olivat sähkövalot, jääkaappi ja sähköhella. Muutoin ympäristössä näkyi ajanpatina. Meren kohinaan oli helppo illallisen jälkeen nukahtaa. Odotuksissa oli heti aamusta alkaen lohen kalastus vetouistellen.

Olen itse tottunut aina kalastuksessani, että minulla on jalat tukevasti rantasoralla. Nyt ajettuamme majakkasaaren satamasta ulos merelle, koin heti, etten ollut nyt omassa ympäristössäni. Tottuneelle merenkulkijalle keli vastasi varmasti lähestyyntä keliä. Koetin sinnitellä yltyvää pahoinvointia ja laskin vieheitä veteen. Viimeinen vapa jäi laskematta ja minun oli pakko laskeutua istumaan. Olin aivan litimärkä ja vatsassa velloi, syljeneneritys pani nieleksimään jatkuvasti. Sitten repesi.

Olin laskenut silmälasini varoksi kajuutan hyllylle ja se oli hyvä. Keikkuvasta veneestä oksentaminen oli alussa helppoa. Sitä mukaa kun kerrat lisääntyivät olo meni entistä heikommaksi. Kaikki vaatteet litimärkinä hiestä ja pakonaomainen yökkärefleksi sai vatsani lihakset heikolle hapelle. Lopulta en saanut enää mitään ulos, mutta yökkääminen vain jatkui ja jatkui. Sinnittelin pitkään, mutta lopulta oli tunnustettava kipparille, että haluan maankamaralle.

Majalla vaivuin lähes koomaan kietoutuneena makuupussiini. Oksentelun jatkeeksi sain vielä lisukkeena voimakkaan päänsäryn. Olotilani ei helpottunut päivän kuluessa ja kun tiesin toisen kaverin tulevan myös illaksi satamaan, sanoin kipparille, että minulle riitti. Oli kidutusta ajella satamaan hikoillen ja välillä oksentaen. Satamassa vaihdoin vaatteeni kuivempiin, otin särkylääkettä ja odotin tovin, että sain käsieni ja vartaloni vapinan rauhoittumaan. Ajellessani kotiin piti odottaa toista tuntia, ennekuin pystyin juomaan riittävästi. Neljä tuntia myöhemmin olin kotipihallani.

Kotiin tultuani menin aivan ensimmäiseksi suihkuun. Laitettuani shampoon hiuksiini suljin silmäni ja välittömästi aloin huojua ja kaatuilla vasten suihkukopin seiniä. Vedenääni ja silmien sulkeminen räjäytti kaiken. Oli pakko avata silmät ja lopulta pidin toisella kädellä seinästä kiinni, jotta sain hiukset pestyä. Silmät avoinna vedenääni ei aiheuttanut mitään tunnetta. Kyllä oli itselle tunnustettava, ettei maakravusta tällä iällä enää tule merenkulkijaa. Ei ainakaan pikaisella ja suoralla liikkeellä toimimaan kalastusveneessä.

Nyt aamulla voin allekirjoittaa Kokkolan matkailutoimen videon mukaisesti, että se oli Visit Tankar!

Avainsanat: matkapahoinvointi, merisairaus, kokkola, tankarinmajakkasaari, merilohenuistelukalastus, visittankar

137 Suu puhuu yhtä

Lauantai 24.6.2017 klo 20:46 - yrjöpoeka

Vanha suomalainen kansaviisaus kuuluu näin; suu puhuu yhtä teot puhuvat toista. Tätä voi miettiä kun seuraa somen kautta keskustelua kalastuksesta. Erityisesti se lyöä silmille silloin kun puhumme lohesta. Kalastajien silmät ja suu puhuvat toista kuin teot. Juuri nyt on akuuttina keskustelunaiheena Tenon kalastus. Hyvillä aikeilla ovat silattuja hurskaitten teot.

Suomalaisten kalastus on aina ollut sitä, että vedestä otetaan väkisin kaikki se mikiä tullakseen on. Tämä pätee myös meihin perhokalastajiin. Kevättalvella sosiaalisessa mediassa puhuttiin hyvin paljon Tenon lohenkalatuksesta. Aika moni oli sitä mieltä, että kaikista paras lohen suojelukeino olisi määritellä vuorokautinen kalastuskiintiö. Suomeksi sanottuna kalastajat itse säänteleisivät, kuinka monta kalaa he kiskovat kuiville vuorokaudessa.

Yksimielinen kannanotto oli yksi kala vuorokaudessa. Lohilupien saanti oli todella takkuista ja kukaan ei saanut niitä keskelle kesää sijoittuvia kokonaisia viikkoja. Nyt lupia on palautunut runsaasti luvanmyyjille, mutta kalastajat ovat ehtineet valintansa tehdä. Ne onnelliset jotka ovat saaneet pyytämänsä luvat alusta alkaen, ovat autuaasti unohtaneet ajatuksensa. Nyt facebook on pullollaan saaliskuvia. Suuria lohia tulee ja on jo kiire laskea pyydykset uudelleen veteen.

Uusi pohjoisen kalastuslaki ja asetus lähti siitä, että haluttiin turvata uhanalaisten lohien ja taimenten tulevaisuus. Nyt messevät etelän kalamiehet poseeraavat useiden kalojen kera. Tämä on pahinta viestintää mitä olla saattaa. Sahaamme omaa oksaamme. Heti jos joku uskalias kertoo viestiketjussa sen, että teemmekö itse asiat oikein. Silloin alkaa vastaisku. Suunnaton ryöpytys ja suoranainen vittuilu henkilöön kohdistuvina masentavat useimpien mielet.

Kuvissa tunnistettavina esiintyvät kalatajaurhot poseeraavat lohikasojen edessä ja samalla heillä on toinen jalka vedessä. Tykkääjiä on suunnaton määrä ja kaikkiien mielestä tämä on oikein. Nihilistinä ajattelen itse, että tämä sosiaalinen verkko on petollinen. Kaikki sinne lähetetty on ikuisesti kierrossa. Sanomisesi löytyvät katseltaviksi muutamilla klikkauksilla. Kuvien kera. Niiden kuvien, jotka itse olemme sinne laittaneet. Rinta polleina. Ei ole ollenkaan ihme, että kalastusasiantuntijat kiristävät lupien saantia ja korottavat hintoja. Surullisinta tässä on se, että syytöntä alkuperäisasujaa lyödään samalla surutta korville.

Olen sitä mieltä, että nykyinen pohjoisen kalastuslaki on syvältä. Uusien lakien ja asetusten olisi tunnistettava ja tunnustettava alueitten ikiaiset omistajat ja kalavesien haltijat. Surkein näky on nähdä jokiveneidenpoltto juhannuskokkona Teno-joki varrella. Tasavaltamme hallitus ei ole onnistunut tässä asiassa. Ei ole ihme että pohjoisen asukkaat puristelevat nyrkkejään taskuissa ja herraviha elää. Kansanedustajiksi päässeet ovat muuttuneet niin herroiksi, ettei tavallisen asujan tuntemukset kelpaa muulloin kuin vaalien alla.

Silloin suu puhuu yhtä ja hetken päästä teot puhuvat toista. Kalastajilla ja poliitikoilla on hyvin paljon yhteistä tarttumapintaa. Hurskaita puheita pidetään ja vannotaan kaiken muuttuvan. Mikään ei muutu. Molemmat ovat aivan yhtä ahneita.

Poliitikko vie kaikki rahat ja kalastaja vie sen viimeisenkin kalan vedestä vaikka väkisin.

Avainsanat: kansanviisaudet, ahnekuinkalastaja, tenonuusikalastussääntö, yhteinenominaisuusahneus, sahaammeomaaoksaa

110 Vannehtemista meillä ja muualla

Torstai 18.5.2017 klo 12:52 - yrjöpoeka

Eilisen kirjoitukseni jäljiltä sain nyt satikutia. Lisäksi paikallislehti antoi tilaa mielipiteelle, jossa kehutaan jonkun osaamista. Tästä minua suomennettiin. Jos olisin tosikko käsittäisin osan puheista uhkailuina. Onneksi olen saanut rokotuksen sellaiselle. Politiikan oppivuoteni aikoina olen kokenut enemmän vastamäkeä ja arvostelua. Siksi tämä ei liikuta minua, mutta annan yhden ohjeen näin kirjallisesti.

Kansainvälisellä partioliikkeellä on tunnuslause, ”Ole valmis.” Aivan samoin myös minä olen valmistautunut kaikenlaiseen. Mutta pelkkä puhe ei haittaa. Jotkut tahot ovat kokeneet, etten arvosta kokemusta. Kyllä arvostan sitä. Kokemus ei kuitenkaan anna valmiuksia kaikkeen. Yksittäisen asian vankka kokemus ei anna valmiuksia välttämättä johtamiseen. Numeroitten osaaminen ja niiden pänttääminen ja sillä elvistely, vielä vähemmän. Kokeneita pelureita Kainuussa riittää, tunnen niistä jokusen. Osaavat numeroita ja myös muuta pientä. Eivätkä säikähdä vähästä. Mutta jokainen tekee niinkuin tahtoo.

Lohijokemme Tenon tilanne on todella huolestuttava. Tai paremminkin Utsjoenkunnan ja alueen yrittäjien tilanne. Seuratessani facebookin suljettua ryhmää ja sen keskusteluja tilanne on suorastaan kauhistuttava. Suomen valtion päätöksellä yrittäjiltä viedään elinkeino, ilman että heillä olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen. Nyt kun tiedetään lupien määrä ja varaukset, voi suoraan olettaa erään yrittäjän ilmoittaman esimerkin mukaisesti, että tuloista leikataan 70%!

Utsjoenkunnan aluetalous syöksyy kuralle, koska kesäinen kalastajien tuoma rahavirta on pitänyt alueen matkailuelinkeinon elinkelpoisena. Paikalliset yrittäjät ovat vasaran alla hyvin nopeasti. Mikä on vaihtoehona, jos yritykset ajetaan konkurssiin eduskunnan päätöksellä? Matkailuun investoineet yritykset eivät hevin löydä korvaajaa kalastajien katoamiselle. Kalastajien tuoma rahavirta aluetalouteen on kokonaan toinen kuin normimatkailijan yksiöinen yöpyminen.

Olen itse laskenut varovaisesti, että pelkkä viikonlopun reissu Tenolle puistelee rahapussistani jokivarteen 500 – 600 euroa. Yleensä olen viettänyt siellä kokonaisen viikon ja se on puhdistanut lopullisesti minun rahapussini. Vaikka kuinka yrittäisi olla pihi, saa helposti jäämään alueen liikkeisiin ja yrityksiin 1000 – 1500 euroon. Siinä ovat kaikki polttoaineista lähtien. Nämä rahavirrat ovat pitäneet yritykset hengissä. Talvisin he ovat investoineet uusiin mökkeihin ja veneisiin. Nyt ne tulevat pian myyntiin.

Esitän olettamuksen tulevaisuudesta. Aivan omasta päästäni sen kiskon. Kun yritykset joutuvat ulosottoon ja ne myydään, ostajina ovat rintamaiden ostajat. Pienen tovin jälkeen kalastus palautuu ennalleen ja yritykset aloittavat uudelleen uusien omistajien ohjauksessa. Rintamaiden uusilla yrittäjillä on paremmat suhteet korruptoituneeseen eduskuntaan. Tämä tapahtuu kaikenlisäksi hetkellä, jolloin Suomen talous lähtee nousuun.

Paikallisten luoma varallisuus sosialisoidaan sellaisille tahoille, joilla on mahdollisuus siirtää omaisuuttaan piiloon ulkomaisiin hallintarekistereihin.

Tämä on mahdollista vain Suomessa.

Avainsanat: vannehtia, partioliike, olevalmis, utsjoenkunta, tenonkalastusmatkailu, mahdollistavainsuomessa

108 Juhannusta odotellessa

Maanantai 15.5.2017 klo 10:10 - yrjöpoeka

Säätiedoitukset lupasivat ongelmallista keliä Kainuun maakuntaan. Sellainen saatiin. Olin eilen kotikyläni kyläseuran äitienpäiväjuhlissa mukana, sieltä palatessa alkoi hienoinen lumisade. Parintunnin jälkeen lumi peitti jo kaikki sulaneet pinnat. Raju myrskytuuli piiskasi lunta aivan vaakasuoraan. Oli aivan selviö, että aamulla riittää lumitöitä. Niitä riitti. En koskaan ennen ole toukokuun puolessa välissä käynnistänyt lumilinkoa pihanpuhdistamiseksi. Nyt se ihme on nähty. Tasaisesti lunta oli tullut reilut 20 senttiä ja paikoin sitä oli kolmekymmentä tuulen juoksuttamissa kohdissa.

IMGP4478.JPG
Grillikausi vaarassa.

Lohduttelin itseäni lunta luodessani, että mitä enemmän luon lunta pois, sitä nopeammin juhannus tulee. Surullista oli seurata pikkulintujen epätoivoista puuhastelua ruokintapaikalla. Kävin lapioimassa lumet maasta isolta alueelta ja puhdistin lintulautoja tuuleen pakkaamasta lumesta. Nyt katsoessani pihalle ruokintapaikka alue on mustanaan kevään lintuja. Viedessäni vaimon töihin näimme tienvierustalla olevassa ojassa kyyhöttämässä töyhtöhyyppiä vieri vieressä. Siinä oli pieni vesihyyhmän peitossa oleva alue. Ei ole luonnon elävillä helppoa. Sanovat ilmaston lämmenneen ja kesien tulleen pidemmiksi. Nyt ei siltä tunnu.

Sosiaalisessa mediassa huomasin muutama viikko sitten ilmoituksen, jossa tarjottiin Parson Russel rotuista 2,5 vuotista myyntiin. Otin yhteyttä ja nyt kodissani on reilun puolen vuoden koirattoman ajan jälkeen uusi talonvahti. Kippo tykkää nukkua sylissä tai kainalossa. Koska itsellä on päivisin väsymystä ruokailun jälkeen torkut yhdessä sopivat meille molemmille. Tässä pieni näyte viikonlopunvietosta.

IMGP4475.JPG

Tämä kova talvi on saanut minut epäilemään pääseekö esimerkiksi Kuusinki-joelle kalaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä millään kulkuneuvolla. Kaksi viikkoa aikaa ja täällä on täysi talvi. Säätiedoitukset ovat kyllä lupailleet seuraavan viikon vaihteeseen lämpenevää. Eipä taida viikko riittää. Mutta josko juhannuksena? Toivossa on hyvä elää.

Avainsanat: myöhäinenkevät, äitienpäivänmyrsky, parsonrussel, kuusinkijoki, kesäkalastuskausialkaa

106 Valtio nimeltä Lappi

Perjantai 12.5.2017 klo 11:13 - yrjöpoeka

Seuratessani hallituksen toimia ja pohjoisen alueen kansanedustajien toimia alueen elinkelpoisena pitämiseksi näen siinä johdonmukaisuutta. Jostakin kumman syystä hallituksen sisälle on pesiytynyt vahva usko siihen, että kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti. Se on tietysti aivan perusteltu lähtökohta. Suomen asuttuna pitämiseksi meille on säädetty aikoinaan lakeja, joilla on annettu pohjoisen alueen asukkaille kompensaatiota syrjäisyydestä.

Näistä tärkeimpänä pidän metsästysoikeutta. Siinä on lailla luvattu alueen asukkaille ns. vapaa metsästysoikeus valtion mailla luvallisina metsästysaikoina. Sitä ovat yrittäneet etelän metsästäjät murtaa jatkuvasti, Nyt he ovat saaneet hallituspuolueisiin henkilöitä, jotka haluavat murtaa tämän oikeuden. Tämä näkyi Hossan kansalispuiston lakikäsittelyssä erityisesti maa- ja metsästalousvaliokunnassa. Tiedän taistelun asiasta jatkuvan, koska asiassa saatiin mukaan hyväuskoisia paikallisia tahoja. Alkaen paikallisesta riistahoitoyhdistyksestä. Kirjoitin aiheesta tässätässä ja tässä.

Nyt tämä tasavertaisuuden jatko on tullut näkyväksi Tenon uuden kalastussäännön kohtalossa. Kirjoitin aiheesta aiemmin keväällä ja se löytyy tästä. Kalastuslupien sähköinen alusta meni suomeksi sanottuna aivan poskelleen. ELYn tiedotteissa valitettiin sitä, että 2000 luvan hakijaa oli kaatanut järjestelmän. Se on täydellistä potaskaa. Suomessa myydään esimerkiksi eri konsertteihin kymmenituhansia lippuja muutamissa minuuteissa. Ei siellä valiteta järjestelmien kaatumisesta. Karhunkierros Nuts juoksutapahtuman paikat 4000 myytiin muutamissa minuuteissa. Ei ongelmia.

Ongelma on eduskunta ja sen vasallina toimiva paikallinen satraappien järjestelmä nimeltään ELY-keskus. Olemassa olevien lakien tietoinen hyljeksintä ja paikallisten oikeudet eivät tämän ”hyvän” hallituksen käsissä paljoa paina. Mikäli tahtoa oikeasti olisi, pohjoiset kansanedustajat löisivät puolueessa nyrkin pöytään. Tiedän ettei voimaa ole etelän voiman edessä, mutta omat kasvot voisivat pelastaa puolustamalla omiaan. Nimitän heitä suorasukaisesti vässyköiksi. Malkaa katsellaan muiden silmistä kuten tästä.

Eilinen avautumiseni sai puhelimen ja sähköpostin laulamaan. Viestejä sataa mesessä. Yhteydenottoja tulee kaikkialta. Kyllä Teno koskettaa kaikkialla suomessa. Useita sukupolvia on vaeltanut kesäisin pohjoiseen ja nyt kertaiskulla siitä vaeltamisesta on tullut uhanalainen. Mikäli mitään ei tehdä, vaellus katkaistaan ja sillä on kielteinen vaikutus erityisesti Tenojoki laakson asukkaille ja yrittäjille.

Sipilä, Soini ja Orpo ovat ne vastuulliset. Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus. Näistä puolueista löytyivät ne tahot, joilla on halua lopettaa asuminen pohjoisessa. Muuta paskaa ne julkaisevat, mutta käytännön toimet osoittavat mitä ne haluavat.

Minusta on tullut aika pohtia samoja asioita kuin Katalonia ja Skotlanti pohtivat. Toinen haluaa itsenäistyä Espanjasta ja toinen Englannista. Lyödään Suomi poikki entisen Oulun-läänin etelärajalta ja vaaditaan itsenäisyyttä. Väkeä meillä ei ole paljon, mutta luontomme on se, jonka perässä ihmiset tänne tulevat. Erityisesti ilmaston muutos lisää matkailua. Meillä on runsaat metsät ja maaperä täynnä mineraaleja.

Valtion nimeksi lyhyesti Lappi.

Avainsanat: pohjoisenvapaametsästysoikeus, paikallistenvapaakalstusoikeus, hossankansallispuisto, tenonkalastussääntö2017, katalonia, skotlanti, lappi

Vanhemmat kirjoitukset »