Satunnaiset kuvat

Spu Varo ja minä ite

Uusimmat

Blogin arkisto

033 Mennään Korkeasaareen

Tiistai 22.1.2019 klo 10:49 - yrjöpoeka

Korkeasaari on itselleni käymätön paikka ja voi sellaiseksi myös jäädä. Ihmisiä on aina kiehtonut nähdä millaisia eläimiä maailmalta löytyy. Korkeasaaressa ja vastaavissa paikoissa niitä voi katsella turvallisesti, koska eläimet ovat kaltereiden takana. Ihmisiä on kiinnostaneet erityisesti apinat. Niissä on nähtävissä ihmismäisiä piirteitä. Toinen kiinnostava ryhmä ovat suuret petoeläimet. Leijonan kumea murahtelu kutkuttaa ihmisen pelkoaistimuksia jo televisiosta kuultuna, saati sitten luonnossa.

Ihminen saa tänään kokea aitoa luontoa myös Afrikan sydämessä. Siellä on aidattuja alueita, joilla käyskentelee leijonia ja norsuja ja kaikkea pienempää. Eläimet ovat siellä ihmistä varten. Ihmiset saavat kokea jotakin alkukantaista, kun he ampuvat alueelta esimerkiksi leijonan. Se ei ihmistä haittaa, että ne ovat kasvatettuja juuri tappamista varten. Muutoin Afrikan suurriistä on jo useimmilta alueilta metsästetty aika vähiin. Salametsästys on tänään suurin uhka eri lajien kohtalolle. Kiinalaisten uskomukset tuhoavat sarvikuonot ja norsut. Kiinalaiset tarvitsevat vain niiden sarvet saadakseen miehisyytensä takaisin. Miksei kukaan kerro kiinalaisille sinisistä Viagra tableteista?

Muistan lapsuudessani ja nuoruudessani, kuinka suuri asia oli löytää edes jälkiä karhujen olemassaolosta. 1990 luvulla tilanne alkoi muuttua hyvin nopeasti. Sen muutoksen aiheutti karhujen ruokkiminen. Siihen asti karhut elivät kituliaasti ja synnyttivät normaalisti vain yhden pennun. Ruokinnan raju kasvu toi karhuille yltäkylläisyyden ja kannan kasvu muuttui räjähdyksenomaisesti. Hyvin pian karhuilla olikin kolme pentua ja nyt karhut saavat jopa neljä pentua vuodessa. Tämä kasvu alkoi nimenomaan itärajan läheisyydessä. Karhut saavat sieltä kohtalaisen hyvän suojan metsästykseltä. Itärajalta reviirit ovat siirtyneet kokoajan muualle. Karhuja tapaa nyt kaikkialta Suomesta.

Samaa tahtia alkoivat kasvaa myös susi ja ahmakannat. Runsas ruokinta heti aikaisesta alkukeväästä, joka on eläinten lisääntymisen kannalta se kriittisin vaihe, oli kaikille suurpedoille lottovoitto. Kuolleet eläimet rahdattiin kaikkialta Suomesta eläinten ravinnoksi itärajalle. Tänään siellä syötetään petoja melkein kokonaan Norjalaisten kalankasvattajien lohien perkeillä, sekä koirin ruoalla. Luonnonmukainen proteiinin lähde on jo loppunut ja karhut ja muut pedot kokevat evoluution ihmeen. Kalaa ja koirien papuja. Lisukkeena lehmille tarkoitettua melassia. Samoin myös porot ruokitaan tänään lehmille tarkoitetulla tuorerehulla. Ravintoloissa tarjotaan karhujen ja porojen lihaa asiakkaille ja kerrotaan kuinka eläimet ovat saaneet syödä luonnollista ruokaa.

Uusin uutinen on Kainuusta. Kainuun Sanomat uutisoi, kuinka itärajalle rakennetaan oikeita luksusmökkejä vaativille asiakkaille. Mökeissä on netistä lähtien kaikki mukavuudet. Mökit rakennetaan karhujen kuvauspaikoille. Kelpaa siinä ottaa kuvia ja videoita karhuista ja muista suurpedoista luonnollisessa ympäristössä. Korkeasaaren sijaan ihminen suljetaan erikoishäkkiin seuraamaan kuinka pedot syövät tuomamme ruoan vapaina. Nyt voimme laulaa:  Huomenna mennään Korkeasaareen..

Ihminen on nyt pysyvästi muuttanut omaa evoluutiotaan. Kärsivätkö ihmiset pienissä tiloissa kuten Korkeasaaren asukkaat.

Avainsanat: huomennamemennäänkorkeasaareen, suurpetojenruokinta, karhujenkuvaus, evoluutionihme

097 Liian lyhyt kesä 2

Maanantai 8.8.2016 klo 20:01 - yrjöpoeka

Eilinen päivitys sai yhden vakituisen seuraajani soittamaan ja kommentoimaan aihetta. Samalla hän toi esille sen, että Kainuussa ja muualla on pieniä matkailuyrittäjiä, joita todella rassaa tämä lyhyt sesonki. Kyseessä ovat luontomatkailuyrittäjät ja nyt pinnalla oleva suurpetojen kuvaus.

Kausi on todella lyhyt ja se loppuu elokuun 20 päivä. Silloin alkaa karhunmetsästys ja sitä ennen on lopetettava puolikesyjen karhujen ruokinta. Olen samaa mieltä soittajan kanssa siitä, että karhunmetsästys alkaa liian aikaisin. Karhun ja muun suurriistan metsästyksen pitäisi alkaa vasta syyskuun lopussa. Samoin kuihtuvan pienriistan metsästyksen voisi siirtää myöhemmälle syksylle, ellei peräti talvikuukausille. Koska Eurooppalaisilla kesälomat ovat loppukesällä, yritykset saisivat aluetalouteen erittäin kaivattuja matkailutuloja.

Metsästyksellä on oma arvonsa. Tiedän sen, koska olen itse metsästäjä. Olen kuitenkin itse ihmetellyt sitä, ettei metsästäjien etujärjestöt pysähdy vakavasti miettimään muuttuvia sääilmiöitä. Mikäli ilmaston lämpeneminen etenee, kuten jotkut meitä pelottelevat, metsästysaikoja on suunnattava myöhäisemmälle ajalle. Viimeisen vuosikymmenen aikana on elokuun 20 päivä usein todella helteinen. Se ei millään tavalla innosta metsämiestä.

Soittaja pyysi minua asiasta kirjoittamaan, koska hän ei voi asiaa nimellään nostaa esille. Luontoyrittäjien ja metsästykseen kiihkomieleisesti suhtautuvilla, eivät välit ole kaikkein lämpimimmät. Toisaalta olen itse saanut sellaisen kuvan, että ovat liiankin lämpimät. Elokuun 20 päivä kuvauspaikkojen ympäristössä riittää aseitten kanssa kulkevia, vaikka haaskapyynti on kielletty.

Valtion mailla kuvauspaikkojen pitoa säätelee metsähallitus, koska sama instanssi myy sitten metsästyslupia. Yksityisellä maalla kuvaupaikkaa voi pitää, mikäli jaksaa seurata karhumiesten jatkuvaa liikettä. Karhuja ei sen takia enää näy ja mikäli näkyy, puhuvat herkästi aseet. Joka syksy käydään kädenvääntöä siitä, ovatko kaikki karhut laillisesti pyydettyjä. Sitä tässä hieman ihmettelen, miksei metsähallitus määrää tarkasti metsästysalueita? Ehkäpä siksi, että metsähallitus haluaa tuloja jokaiselta hehtaarilta.

Ehkäpä olisi aika pohtia sitä, mikä tuo aluetalouteen enemmän tuloja ja matkailijoita? Samoin on syytä pohtia, kuinka ilmaston lämpeneminen vaikuttaa metsästysaikoihin? Miten ilmaston muutos vaikuttaa suomalaisiin eläinkantoihin? Tätä pohdintaa voi jatkaa loputtomiin ja tätä miettiessä kuluu aikaa ja tupakkia. Jokatapauksessa muutos on alkanut ja siihen on reagoitava. Entisessä pysyminen ei kaikessa ole hyväksi.

Tämä aihe on todella ajankohtainen kaikissa Pohjois-Suomen itärajan kunnissa. Karhuja on runsaasti ja siitä on kiitettävä yrittäjiä, jotka kuskaavat ruokaa kuvauspaikoille. Metsähallitus kiittää ja haluaa lisää metsästäjiä ostamaan lupia alueille. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on kehitelty ikiliikkuja. Paljon karhuja, paljon lupatuloja.

Aikoinaan karhujen kevätmetsästys kiellettiin. Nyt tulisi vastaavasti pohtia sitä, että kesä pyhitettäisiin kesätoimintoihin ja loppusyksy ja talvi eränkäyntiin. Esitin itse ajankohdaksi syyskuun lopun. Siitä voisivat eduskunnan satraapit ottaa kopin.

Tämä aihe voi tuoda minulle itselleni kopin muilta metsästäjiltä. Sitten kopitellaan.

Avainsanat: karhujenkuvaus, luontomatkailuyrittäjät, metsästysaikojensääntely, ilmastonmuutos