Satunnaiset kuvat

Hopeaa rajan takaa

Uusimmat

Blogin arkisto

035 PERKELE...!

Keskiviikko 16.3.2016 klo 9:31 - yrjöpoeka

Joskus on suomalaisen miehen sanottava ruma sana. Nyt on se hetki.

.....................................

Ensin on pidettävä pieni hiljainen hetki, että saan kirjoitettua muita sanoja kuin perkeleitä. Olen odotellut hallitukselta toimia Suomen nostamiseksi talouskurimuksesta. Säästöt ovat kolahtaneet ja tulevat kolahtamaan minun vähäiseen eläkkeeseeni ja omaisuuteeni. Siitä en ole pitänyt meteliä, koska odotan hallitukselta päätöksiä. Arvostelun aika on seuraavissa vaaleissa. Näin olen itsekseni päätellyt.

Olen odottanut hallitukselta ja työmarkkina järjestöiltä toimia yhteiskuntasovun aikaansaamiseksi. Siitä ei näytä tulevan lasta eikä paskaa. Olen odotellut hallitukselta toimia SOTE-sopan loppuun keittämiseksi. On todettava samoin kuin edellisellä kohdalla. Olen odotellut hallitukselta jämäköitä päätöksiä. Kolmannen kerran totean saman kommentin.

Mitä hallitus on saanut aikaiseksi? Täältä katsoen ei juuri mitään sellaista, mistä olisi hyötyä Suomen jaloilleen nostamiseksi. Hallitus on pääministerin suulla uhkaillut. On uhkaillut mahdollisella erollaan. On uhkaillut työmarkkina järjestöjä pakkolaki paketilla. On kertonut sote-sovusta, josta ei juuri valmista tule. Hallitus on ainoastaan puuhaillut erilaisten hallintohimmeleiden parissa.

Nyt hallitukselta on tulossa päätös. Mihin se päätös kohdistuu? Rikkaisiin? Hyväosaisiin? Ei sentään! Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula kertoo säästöpäätöksen taustalla olevan kuntien normienpurku ja tehtävien karsinta. No mihin se kohdentui ensimmäiseksi? Se napsahti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Yli 75-vuotiaisiin vammaisiin!

Lainaus:

Jos ihmisellä on esimerkiksi vaikea kehitys-, näkö- tai liikuntavamma, muun muassa hänen kuljetuspalvelunsa, henkilökohtainen apunsa tai palveluasumisensa loppuvat sellaisina kuin ne ovat olleet ennen 75-vuotispäivää. Keskeisin ongelma on se, että mikäli palvelut jatkuisivatkin, niistä tulisi maksullisia.” Lainaus päättyy. Näin kertoo KVTL:n lakimies Jukka Kumpuvuori.

On kyse vaikeavammaisista vanhuksista. Pienestä ryhmästä. Ja tämä ikäraja 75 vuotta on vain tullut jostain – ilmeisesti päästä. Missään ei ole minkäänlaisia taloudellisia selvityksiä ja säästövaikutusten arviointia, suomii Kumpuvuori. Ikääntyneet vaikeavammaiset jätetään lakiuudistuksessa vammaispalvelujen ulkopuolelle, vanhuspalvelu- ja sosiaalihuoltolakien varaan. Palvelut riippuisivat kunnan taloudesta ja päättäjien asenteesta.” jatkaa Kumpuvuori.

Ikäraja 75 vuotta ei muuta vamman laatua millään lailla. Ihmeparantumisia tapahtuu harvoin, varsinkaan korkealla iällä. Näillä sanoilla hallitusta muistuttaa Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto.

En jaksa enempäänsä kiroilla.

Uurnilla tavataan!

Avainsanat: kehitysvammaistentukiliitto, kvtl, ihmeparantumisiatapahtuuharvoin

075 Koulutuspäivä

Keskiviikko 19.5.2010 klo 23:16 - yrjöpoeka

Tänään sain mahdollisuuden olla mukana ”Työllä osallisuutta! Kehitysvammaiset ihmiset matkalla palkkatyöhön” koulutustilaisuudessa. Päätilaisuus pidettiin Helsingissä, mutta se videoitiin useammalle paikkakunnalle ja myös Kajaaniin.

Päätilaisuudessa Helsingissä oli todella hyviä alustuksia. Professori Asko Suikkanen aloitti aamupäivän ja suunnittelija Kari Vuorenpää Kehitysvammaisten tukiliitosta päätti aamupäivän. Luennot pitivät todella hyvin hereillä ja ne on luettava nyt uudelleen. Iltapäivän odotetuin luento kainuulaisille, oli vastaava lääkäri Markku Nymanin luento oppisopimuskoulutuksesta. Monta kivirekeä on vielä käännettävä, ennen kuin kaikki ennakkoluulot on murrettu.

On todella kummallista, että useat katsovat palkkatyön olevan kehitysvammaisille mahdotonta. Kehitysvammaisia on kuitenkin sellaisissa tehtävissä. josta heille suoritetaan työosuusrahaa, eli muutamia euroja koko päivältä! Yleensä 3 – 7 euroon, eli se ei riitä edes päivän ruokaan. Työ kyllä kelpaa, kunhan siitä ei tarvitse maksaa. Toivottavasti nyt on aika kypsä ja näitä uusia koulutusmahdollisuuksia käytettäisiin hyväksi. Valitettavasti alan ammattilaisilla on parempi tieto kehitysvammaisten mahdollisuuksista, kuin kehitysvammaisilla itsellään. Myös kehitysvammaisten omilla vanhemmilla olisi kehitettävää ajatusmaailmoissaan. Vanhemmat yrittävät ylisuojella erikoisen lapsensa, mutta yhtä aikaa omat terveet lapset saavat mahdollisuuden vaikka itsensä tuhoamiseen. Terveisiin lapsiin ollaan valmiita satsaamaan vanhempien varallisuutta, kehitysvammaisen kohdalla tilanne on usein toinen.

Koulutuspäivän aikana tuli myös todetuksi, että kehitysvammaisten osuus on marginaalinen. Kyse on kuitenkin noin 10000 tuhannesta vajaakuntoisesta, jotka voisivat toimia aivan hyvin avustavissa työtehtävissä. Kaiken lisäksi kehitysvammaiset ovat halukkaita tekemään työtä mistä saa palkkaa. Työ tuo meille kaikille itsetuntoa ja antaa elämälle tarkoituksen.

Toivottavasti osa ns. ”kotoutus” rahoista ja mahdollisuuksista suunnattaisiin oman maan kansalaisten työmahdollisuuksien parantamiseen. Kotouttaminen tuntuu muutoinkin viime päivien uutisten perusteella todella turhalta työltä. Maassa on yli 20 asumisvuoden jälkeen maahanmuutaneita, jotka eivät osaa kieltä ja eivät ole hankkineet mitään koulutusta. Sitten vielä ihmettelevät, miksi heillä on yli 50% työttömyys?

Maassa on noin 100000 vajaakuntoista ja sen päälle 300 – 500000 työtöntä. Miksi jatketaan hokemista, että meillä on työvoimapula?

Yleensäkin ihmetyttää tämä kotouttaminen, onko se tapa jolla työllistetään oma sosionomeiksi koulutettu väestö? Sellaiseen työhön joka ei tuota kansantaloudelle mitään? Maahan ollaan tuomassa täysin kouluttamatonta väestöä ja en oikein usko, että se porukka alkaa toimia aktiivisesti yritysrintamalla?

Olen useasti pohtinut sitä, miksi ei kotouteta omaa väestöä yhtä aktiivisesti, kuin ummikkoja ulkomaalaisia? Jos sama panos laitettaisiin oman vajaakuntoisen väestön työkyvyn parantamiseen, uskon sillä saavutettavan paremmat tulokset. Ei se ainakaan voi olla huonompi kuin Astrid Thorsin totuus aiheesta?

Avainsanat: vajaakuntoiset, työlläosallisuutta, kehitysvammaistentukiliitto, työosuusraha, maahanmuuttopolitiikka

040 Vähemmän vastustava päivä

Torstai 18.3.2010 klo 20:45 - yrjöpoeka

Tänään oli todella mukava päivä mukavassa seurassa, pohtimassa kehitysvammaisten asumisen asioita. Toivottavasti tulevaisuus on yhtä valoisa, kuin tilaisuuteen osallistuneiden mieli. Keskustelu oli todella avointa ja vilkasta, päivästä jäi hyvä mieli.

Autoilu sujui tänään paremmissa merkeissä ja pääsin reissun läpi ongelmitta. Vahinkoilmoitus on tehty ja hieman, ehkä auringon paisteesta johtuen, parempi mieli. Autoillessa oli aikaa keskustella ystävien kanssa puhelimessa ja aika meni todella nopeasti, ajonopeussäädin päälle ja annoin mennä.

Kotona odotti malttamattomana ukin ja mummun ”lellikki”, omien sanojensa mukaan, eli Ilona tyttö. On mukava tulla kotiin ja kuulla lapsen tuottamia ääniä, se on elämisen merkki. Saunan ja iltapalan jälkeen vielä iltaleikit, siitä saa vanhempikin hyvät yöunet.

Paljaitten jalkojen läpyttely, heti aamu auringon noustua, nalle kainalossa, tyttö unisin silmin.. keitä ukki kaakaota.. ukkina olo on mukavaa.

Avainsanat: asuntojaasunnottomille, kehitysvammaistentukiliitto, isovanhemmuus, lellikki