Satunnaiset kuvat

metsakurjenpolvi3

Uusimmat

Blogin arkisto

002 Vastauksia kysyjille

Maanantai 2.1.2017 klo 12:56 - yrjöpoeka

Tehtyäni loppuvuodesta päätökseni ja kirjoitettuani siitä blogiini, olen saanut tänään epätietoisia kysymyksiä. Minulta on kysytty mitä ilmoitukseni oikein sisältää? Olenko enää ehdolla kevään kunnallisvaaleissa? Olenko oikein vakavasti harkinnut nyt kaikkea? Voisinko peruttaa eroni?

Kirjoitin omasta mielestäni kohtuullisen selkeästi, mutta käyn lävitse nämä kysymykset nyt tarkemmin. Minun ilmoitukseni sisältää uutisen erosta Perussuomalaisesta puolueesta. Ensikevään kunnallisvaaleja en ole miettinyt ja sillä ei ole ollut merkitystä päätöstä tehdessäni. Minä olen vakavasti ja hyvin pitkään, joutunut pohtimaan suhdettani puolueeseen, sen harjoittamaan politiikkaan ja puolueen sekavaan julkisuuskuvaan. Minä en aio peruuttaa enää tekemääni päätöstä, se pitää.

Hieman taustaa tälle päätökselleni, koska sitäkin minulta nyt kysyttiin. Olen tehnyt kovaa kenttätyötä puolueen eteen useita vuosia Kainuun toreilla. Sitä työtä teimme yhdessä Jaana Sankilammen kanssa. Silloin ei ollut vielä tungosta puolueeseen. Aktiivinen työ palkittiin ja puolueestamme tuli merkittävä vaikuttaja maakunnassa. Puolueemme on Kainuun toiseksi suurin. Vielä. Eduskuntavaaleissa 2011 Kainuusta oli neljä (4) ehdokasta ja saimme imuroitua hyvän tuloksen ja Kainuu sai oman kansanedustajan.

Seuraaviin vaaleihin tullessa niin puolueessa kokonaisuudessaan, kuin Kainuunpiirissäkin alkoi vimmattu valtataistelu. Ehdolle pyrkijöitä tulvi jokaisesta ovesta ja ikkunasta. Oli hyviä ja päteviä. Yhteistä kaikille näille oli se, ettei puoluetyö kentällä heitä kiinnostanut. Sen työn sijaan he liittoutuivat vanhan smp-unia näkevän kaartin kanssa ja aloittivat parjauskampanjan kaikkia niitä kohtaan, jotka olivat puolueen nostaneet vahvaan asemaan Kainuussa.

Sen seurauksena olemme nyt tässä. Kaikki ne aktiiviset kenttätyöntekijät ovat joko erotettu tai eronneet ja minä olin viimeinen. Minun erottamiseni eteen perussuomalaisten Kainuunpiirin silloinen johto teki kaikkensa viime eduskuntavaalien alla ja erityisesti sen jälkeen. Puoluehallitus kuitenkin piti minut vielä kirjoissa ja kansissa. Näiden kiemuroiden jälkeen, olen jättäytynyt kokonaan pois aktiivisesta toiminnasta puolueen eteen.

Olen kauhulla seurannut tämän vaalikauden työtä puolueessa. Kaikki lupaukset heikommassa asemassa olevien huomioimisesta on unohdettu. Työttömät saavat hallitukselta kurinpalautusta. Tärkeintä on istua ministerin autossa ja antaa kentällä olevien kiehua omissa liemissään. Kentälle puolue on antanut itsestään kuvan puolueena, jolla ei ole kuin kaksi asiaa ajettavanaan. Maahanmuuton vastustaminen ja mellastelu Ruotsin kielen asemasta.

Puoluetta ei kiinnosta ne asiat, jotka kansalaisille ovat tärkeimpiä. Sote- ja kuntauudistus ei ole ollut puolueen mielenkiinnon kohteena. Suurin inhon kohde puoluetta kohtaan kannattajieni ja äänestäjieni mielestä on se, että puolue muuttui avoimen yhteiskunnan vastustajaksi. Turvapaikanhakijoiden nimittely turisteiksi ja rajojen sulkeminen heidän takiaan. Muuttuminen täysin ääriliikkeeksi turvapaikanhakijoiden saavuttua oli viimenen niitti suurelle osalle tukijoitani.

Minä allekirjoitan kaikki nuo ihmisten mielissä syntyneet kuvat. Täältä Suomussalmelta katsoen, se on juuri noin. Ylä-Kainuu on kirkon suorittamissa yhteisvastuu keräyksissä ollut aina valtakunnan huippua. Huolimatta muuta maata huonommasta toimeentulosta, täällä on aina huolehdittu köyhimmistä ja vaikeuksissa olevista. Turvapaikanhakijoiden tultua se auttamisen henki siirtyi tekemiseen ja apua annettiin. Täällä ei syntynyt ääriliikkeiden marsseja. Täällä syntyi yhteisvastuun henki.

Odotin vuoden loppuun asti puolueelta ryhtiliikettä. Puolueen olisi pitänyt julkisesti puhdistaa ulos ne, jotka eniten ovat julkikuvaa vahingoittaneet jatkuvilla tempauksillaan. On kiemunkia, on tynkkystä, on hakkaraista ja monia muita, jotka julkisuutta hakeakseen möläyttelevät suustaan ulos moukkamaisia puheita. Niin ei käynyt. Puolue on vahvasti samaa mieltä näiden möläyttelijöiden kanssa. Puolueesta on sinä aikana erotettu muita. Niitä jotka vielä ovat edes yrittäneet saada tolkkua tekemiseen.

Tein vuoden 2015 alussa päätöksen, että odotan vielä vuoden ja jos muutosta ei tule, minä lähden. Viimeinen niitti oli Tynkkysen konttaaminen vaipoissa Helsingin tuomiokirkon rappusilla. Hävettää on miedompi ilmaisu siitä, miltä minusta tuntui. Toisaalta tämä oli myös hyvä. Se suorastaan alleviivaa sen, millaisessa alennustilassa puolue on.

Päätökseni jälkeen minun ei tarvitse enää hävetä. Minun ei tarvitse yrittää selitellä puolueen tekemisiä. Omia tekemisiäni Suomussalmen kunnanvaltuutettuna minun ei tarvitse hävetä. Toukokuun loppuun teen työtäni kuten tähänkin asti. Toisia kuunnellen. Toisia arvostaen. Yhdessä tehden.

Tässä tuli tällainen pieni kattaus aiheesta. Hieman enemmän kuin ne kuuluisat stubbin kolme pointtia.

Avainsanat: puolueestaeroaminen, tynkkyskohu, kiemungintuomio, yhteisvastuunhenki, suomussalmi